Tässäkö elämä on

Ymmärrän jollakin tavoin toivottomuuttasi ja että elämällä ei tunnu olevan mitään sinulle annettavaa. Oletko saanut tehokasta hoitoa masennukseesi? Olisitkohan tässä vaiheessa edes työkuntoinen?
Eikö sinulle ole tarjottu työkkäristä edes työkokeilua, harjoittelua tai tukitöitä. Vaikka taloudellisesti nuo työt eivät ole kannattavia, mutta kuitenkin ne pitävät jotenkin kiinni päivärymissä, sosiaaliset taidot eivät pääsisi kokonaan ruostumaan.

Uskon, että jokaisella ihmisellä on ainutlaatuinen tarkoitus ja tehtävä Jumalan luomakunnassa. Et sinäkään siis ole mikään sokea sattuma vaikka nyt näin ajallisesti koet, että elämälläsi ei ole mitään tarkoitusta.
Itsellänikin on ollut työttmöyysjaksoja, olen läpikäynyt evioeron, konkurssin , paljon hylkäämistä, mutta silloin on todella kantanut usko, että sittenkin olen täällä kun Taivaalln Isän on niin tahtonut.
Tyttömyydenkin keskellä läytää silloin jotain merkityksellistä ja kokee olevan arvokas ihminen.
Kannattaa alkaa vaikka harrrastamaan jotain. Liikuntaa ja terveyttä kannattaa pitää yllä.
Ei manestys, rikkaus, ja se kova ja makea meno välttämättä tee ihmistä onnelliseksi. Vaikka näyttää, että menee lujaa ja menestyy, niin silti saattaa sydän itkeä.
Sinullakin on toivo ja elämä.
Elämäsi on Korkeimmissa käsissä.

Aloita elämä! Opettele heräämään klo7. Mene lenkille heti, Tee päivästä elämän arvoinen. Mene kirjastoon, uimahalliin, kaupoille ja puhu ihmisille, tee itsestäsi tärkeä. Ostaa ei ole pakko, vaan keskustella ihmisille. Avaa keskustelu vaikka säästä tms. uutisista joista muutkin tietäisivät, vaikka eivät tietäisi, niin kerro, äläkä luovuta. Muutaman päivän ponnistelulla, olet aivan toinen ihminen, jolle on tullut tarve keskustella ihmisille. Kun jatkat tätä viikon verran, olet valmis työhaastatteluihin, jotka on haasteellisia vain siksi, että sinua jännittää. Hae töitä suoraan, ilman varsinaista työn hakua. Se kasvattaa itseluottamusta, ja jos ja kun saat töitä ilman työn hakua, saat myös oikeesti kunnon työn. Haet siis vain firmoja, jotka tekee ammatisi mukaisia töitä, tai sinne päin. Oma "ammatti" selviää yleensä vasta kun on ikää mittarissa n.35v.

Samaa mieltä. Ei ihme että polla säteileekun nukutaan koko päivä ja valvotaa aamu kuuteen! Se eiol normiaikaa ihmiselle. Minä herään joka ikinen aamu jo ennen kuutta. Sitten käytän päiväni miten käytän. Se vaihtelee mutta koskaan ei ole ollut tylsää. Töitä ei ole ollut vuosiin mutta raha-asiat ei ahdista. ne riittävät kyllä jos katsoo mitä tekee ja mitä ostaa. Muista että aika muuttaa aina asioita. Ei nykyinen ole enää sama kuin eilinen ha huomenna kaikki on jo ihan toisin. Tulevaisuus on juuri sellainen kuin miksi sen itse rakennat.

Valitettavasti nykypäivän ystävät on juuri tuommoisia että ne muistavat vain kun keksivät jotain hyötyä sinusta. niin on minullakin mutta minä en taas piittaa heitä ellen minä hyödy heistä... ja kas - mitään ongelmaa ei ole! Minull aon vain muutama jo kouluaikainen ystävä ja ne on pysyneet ystävinä niin myrskyssä kuin tyvenessä. Siitä tunnistaa muuten sen tosiystävän. Eivät katoile kummasti kun menee heikosti tai "ei kiinosta"....

Ei auta itku markkinoilla. Ei muuta kuin ota itseäsi niskasta kiinni ja tee elämästäsi sellainen kuin haluat eläkä missään tapauksessa elä elämääsi jonkun muun kautta. Niillä on vain ikävät seuraukset. Raha ei tuo onnea. on ihan sama vaikka sitä olisi miljoona. Se ei tuo sinulle mitään uutta ja ihanaa. Materia ainakaan miua ei kiinnosta - siksi en pelaa enkä lottoa. Mulle on yksi hailee kuhan on niin paljon vain rahaa että pääsee kuukaudesta toiseen. Täältä lähtiessä pitää muistaa että vainajan kaavussa ei ole taskuja...

Mutta siis kaikkein tärkeintä nyt että alat elämään kuin ihmiset. Siis herää viimeistään aamusta janukut silloin kun pitää. Alkaa masennus siitä varmasti hellittämään ja päivällä on paljon ulkopuolella asuntoa elettävää elämään. Koneella makaaminen tylisyttää ihmisen! Huomaan sen itsestänikin. Siitä tiedän. Siksi en koneella maksaa enkä ainakaan aamuyön tunteina kun kuulusi nukkua. Eihän tuollasella rytmillä edes lähdetä kuin yövartijan töihin!

Moi,

Kuulostaa tutulta, masentuneen ihmisen puhetta. Voisitko hakea itselle apua jotta elämä alkaisi maistua? Mutta tosin ei se terapeutillakaan ravaaminen mitään takaa,meinaan vaan että saisit purettua asioita.

Mutta hei, et todellakaan ole yksin, itsekin elänyt moista aikaa, osittain vieläkin, tosin itku on loppumaanpäin 8 vuoden jälkeen.