myyttejä KTM:n menestymiseen

Olen siis parikymppinen jätkä ja opiskelen toista vuotta laskentatoimea. Tässä vastikään huomasin, että kauppatieteen opiskelun maailma on täynnä ihmeellisiä väittämiä, mitkä parantaisivat uraasi.

Eli tässä siis ainakin osa mitä on tullut vastaan:

1. myytti. Työkokemus

En tiedä mistä tämä johtuu, mutta yleinen mielipide tuntuu olevan että opiskeluvaiheessa kaupallisen alan kokemus on hyväksi urallesi. Olen tästä samaa mieltä, mutta myytti onkin, että kaupassa hyllyttäminen ja kassalla istuminen ovat "kaupallisen alan työkokemusta".

Itse pidän ajatusta naurettavan, että kassatyökokemus antaisi mitään valmiuksia "oikeaan" työelämään, ja että se olisi arvokkaampaa kuin jokin muu työkokemus. Vanhempani ja opettajat sekä muut ikäihmiset tuntuvat pitävän kassalla istumista arvokkaana työkokemuksena.

2. myytti. AUK - RUK

Tämä pätee muihinkin aloihin, mutta tämä vanha käsitys siitä että armeijassa saatu johtaja kokemus olisi arvokasta työelämässä, on hyvin yleinen. Tuolla olikin erittäin pitkä lanka asiasta kauppatieteiden foorumilla.

Tässäkin tapauksessa, korkean reserviarvon kannattajat ovat ikäihmisiä, ja ehkä organisointia lukuunottamatta, en näkisi armeijassa opetetuilla johtamistaidoilla mitään käytännön arvoja tämän päivän työelämässä.

3. myytti. verkostoituminen.

Tämä ei ole ehkä erittäin usein avattu myytti, mutta minun mielestäni myytti tämäkin. Opiskelijan verkostoitumisen mahdollisuudet ovat melko rajattuja ja nekin pääsäntöisesti kohdistuvat omiin ikäluokkiin. Tämä on minulle myös vähän hämärä käsite, koska mielestäni, ei suhteiden määrän pitäisi olla meriitti työhön palkatessa.

Verkostoitumisen hyötyihin liittyvä keskustelu onkin mielipidetasolla, ja siksi kutsunkin sitä myytiksi.

4. myytti. Koulun valinta.

Paljon näkee foorumeilla keskustelua siitä, että mihin kouluun kannattaisi mennä. Argumentteja ja vasta-argumentteja jaellaan puolesta ja vastaan, mutta hyvin vähän, jos ollenkaan, tulee esille konkreettista näyttöä sille, että koulun valinnallasi olisi juuri väliä.

Juuri tämä keskustelu häiritsee minua, koska tämä ruokkii hakijoiden kuvaa elitistisistä työnantajapiireistä, jotka palkkaisivat vain yhdestä koulusta. Monesti keskustelusta unohtuu se että, valtaosa hakijoista hakevat lähimpään kouluun ja valtaosa valmistuneista pyrkivät työllistymään kotipaikkakunnalleen.

Tämä saa aikaan illuusion että helsingissä palkattaisiin vain helsinkiläisiä, mutta todellisuudessa, helsinkiläiset hakevat helsinkiin. Oli kysymys koulusta tai työpaikasta.

Kutsun koulun valintaa myytiksi, koska varsinaista näyttöä on hyvin vähän tai sitä on hankala kerätä. Todellisuudessa koulumenestyksesi ja persoonasi ovat suurin osa siitä, mitä työnantajat sinusta katsovat.

Halusin kerätä näitä myyttejä tänne esille, jotta opiskelijat voisivat itse pohtia että mistä myytit ovat syntyneet, pitävätkö ne paikkansa ja kannattaako niitä noudattaa?

Itse jouduin valitsemaan mukavan työpaikan ja kassalla istumisen väliltä, ja vaikka paine oli kova valita "paremman työkokemuksen" takia kaupan kassa, valitsin mukavan työpaikan.

Haluan myös sanoa, että vaikka en arvosta kassatyökokemusta yhtään enempää kuin vaikka sonnan lapioimista, ikäihmiset jostain syystä arvostavat, ja he tulevat olemaan meidän työnantajiamme. Sama homma armeijan johtajakoulutuksessa.

Älkää siis käyttäkö puolta vuotta ylimääräistä aikaa armeijassa, tai älkää menkö kaupankassalle töihin, jos mukavampi vaihtoehto on tarjolla, tai älkää menkö 1000km:n päähän kouluun pois perheenne luota, tai älkää osallistuko joka ikiseen koulun kissanristiäisiin, jotta opisitte tuntemaan joka ikisen koulukaverinne, vain siksi että pelkäätte tulevan työpaikkanne puolesta. Tehkää edelliset asiat siksi että haluatte, jos haluatte.

Ellei juuri täydellinen urakehitys ole se mitä haluat elämältäsi, tee ne kompromissit, jotka tekevät elämästäsi elämää.

Oma mielipiteeni on että taloustieteellinen ei ole mikään vaihe elämässäni, jossa täytyisi tehdä loputtomasti uhrauksia tulevaisuuteni eteen. Minun tulevaisuuteni on jo alkanut, ja olen jo aloittanut valinnat, joilla parannan elämän laatuani nyt, en tulevaisuudessa.

PS. Jos jollakulla on esittää näyttöä siitä, että myyttini eivät olisi myyttejä, laittakaahan tänne linkkejä tulemaan. Kertokaa toki mielipiteitänne ja kokemuksia jos sellaisia löytyy.