Koira puree

Minulla on. Kun koissu innostuu järsimään kättä liikaa, annan sille puruluun. Sitä se kaipaa, tekemistä hampaillensa. Usein pidän sitä luuta kourassa ja annan koiran järsiä siinä, ehkä menen itsekin köllimään lattialle. Kokeile, luultavasti toimii sullakin.

Onko koiralle opetettu jonkunlainen Jätä se-käsky? Riittävästi toistoja, tai siis pitäisikö sanoa niin kauan toistoja kunnes koira ei pureskele enää ihmisiä.
Ja joo; päivittäin muuta pureskeltavaa.

Välillä olisi hyvä jonkun muunkin ohjata koiraa, jotta se ymmärtäisi, että muutkin ihmiset ovat auktoritettejä. Muutenkin ohjaajan vaihtaminen lisää koiran ohjattavuutta ja kuuntelemista, kun koko ajan ei mennä samalla rutiinilla.
Ja virikkeistäminen ei ole samaa kuin tottelevaisuus, kyllä lisäisin tottelevaisuuden harjoittelua (ei leikkimistä), eihän iso koira saa pureskella huvikseen yhtään ketään, joku kerta sattuu enemmän kuin ruhjeita...

Tottelevaisuuttakin ollaan harjoiteltu. Koira on viettänyt jopa pari viikkoa koirakouluttajan luona, ja tällä kouluttajallakin oli ongelmia sen kanssa. Puruluut tämä eläin vain piilottaa ulos tai sisälle. Tää on jo aivan rasittavaa, kun koira vaan ihan pokkana ottaa esim. vaikka ihosta kiinni ja vetäisee.. Tai sitten vaan puraisee ihan kovasti.

Miksi sen annetaan purra? Ota esim. sanomalehtirulla jolla pamautat tai paineilmaspray, jolla töräytät päin näköä. Tuollainen pureminen ei ole mikään luonnekysymys vaan kurin puutetta.Koirat purevat toisiaan leikkiessään, mutta jo pennulle pitää opettaa, että näin ei ihmisen kanssa leikitä. Puruluiden piilottaminen sen sijaan on normaalia.

Aloituksestasi ilmenee täydellinen rajojen puute ja kammottava avuuttomuus koiran edessä:
"...se on jo niin iso, että on melko mahdotonta saada se edes pois päältä"
- siis oikeaasti, makaatko koiran alla kaluttavana?
Purraanko teillä vieraitakin? Ei hyvän tähden!!!

Aktivoit koiraa liikaa, etkä osaa laittaa sille rajoja, että käskyjä ja kieltoja tottelisi. Perehdyppäs johtajuusoppeihin, vaikka googlettamalla "laumanjohtaja".
Ellet halua olla koirasi johtaja, luovu koirasta. Isoa koiraa ei pidä edes ottaa, ellei ole minkäänlaista auktoriteettia. Osaava ihminen pärjää kyllä sen kanssa, älä siitä huolta kanna.

En anna sen purra, mutta jos nukkuessani se hyppää päälleni, niin paljonpa siinä on tehtävissä. Laitan koiralle rajoja. Mutta jos koirankouluttaja, jolla on 30 vuoden kokemus, ei pärjää sen kanssa, niin kuka sitten? Aina kun koira puree, niin oon puhaltanut sitä korvaan, selättänyt sitä, ja vaikka mitä! Yhden kerran kokeiltiin jopa sitä hiivatin sähköpantaa, joka antaisi koiralle sähköiskun, kun se puree. Tämä vain innosti koiraa entisestään! Koirakouluttajalla tismalleen samat ongelmat. Pennusta asti on neuvottu, ja kouluttaja käy meillä neljästi viikossa.

Aloituksestani eivät ehkä ilmene kaikki seikat, ja olen saattanut muotoilla asiani huonosti, mutta se ei merkitse sitä, että IRLissä kaikki olisi sillä tavalla! En tosiaankaan ole antanut koiran kertaakaan purra ilman kieltoa! Ja siitä makaamisesta vielä; jos olen nukkumassa, ja 50kg koira hyppää yllättäen päälleni, niin siitä on kuules melko vaikea ylös päästä jo pelkästään siksi, että varsinkin syvästä unesta herättyään saattaa olla pikkuisen tokkurassa, ennen kuin tokenee.

Omistajaansa kunnioittava koira (edes pentu) ei hyppää omistajan päälle sänkyyn. Isokin koira osaa hakea tyhjän paikan tai ei hypää ollenkaan. Jotenkin tuo omistaja/koira suhde vaikuttaa kierolta. Koiralta puuttuu itsenäisyys tai sitten sitä on liikaa. Ennekuin tuloksia tulee, pitää tutkia perussyy. Onko sänkyyn hyppääminen epävarmuutta ja onko leikkiin haasto (omistajaa pureminen) turhautumaa.

Voisi kokeilla eri huoneissa nukkumista ja lopettaa koiran kanssa sisällä virikkeellistäminen. Koiralle luodaan tilanne, jossa se joutuu uudelleen hakeutumaan suosioosi. Tämä itsenäistymisen aika opettaa koiraa nöyremmäksi ja sitä kautta tulee tottelevaisuus.
Oletan, että tämä aloittajan koira on aikuisikään kasvanut pentukoira. Jos ei ole, niin tottelevaisuuskoulutus on jäänyt ikään kuin ystävyyden luomisen varjoon ja koira pitää omistajaa lelunaan.

Vaihda jo kouluttajaa... Etsi ongelmakoirankouluttaja, mutta mielellään ei mitään kolinapurkki -tyyppiä tai fyysiseen alistamiseen perustuvaa auktoriteetin aseman saamista, sillä vaikuttaa että olette juuri tuollaisilla metodeilla yrittäneet jo, ja se ei sun koiraasi tehoa. Joihinkin koiriin voi tehota, mutta ei kaikkiin joten nyt olisi kukkahattuilu ja namipusi -meininki tarpeen. :) Jotkut koirat voi ottaa liian ärhäkän tyylin joko pelkästään rajuna leikkinä tai sitten haasteena tappeluun.

Saako kysyä minkä ikäinen ja rotuinen ja uros vai naaras? Millaista on käytös remmilenkillä ja entä toisten koirien seurassa? Sanoit että on yksi perheenjäsen jota se ei pure - kuka hän on, ja mikä on hänen "asemansa" perheessänne? Millaista on hänen käytöksensä koiran kanssa verrattuna muihin, ja millä tavalla hän koiraa käskee ja käsittelee? Onko koira mahdollisesti vilkas, jopa ylivilkas ja osaako rauhoittua ikinä?

Itsellä on hankaluuteen asti ylivilkas koira (kouluttajakin todennut tämän, eli ei pelkästään oma mielipide) ja pentuna se oli kammottava. Se ei oikeastaan edes leikkinyt vaan se vain repi ja raateli minua. Roikkui jatkuvalla syötöllä käsivarressa ja silppusi useammankin puseron. Ajattelin että käytös menee ohi, kun koira aikuistuu, mutta eipä mennyt kun paheni vaan ja se hyökkäili kimppuuni lenkillä eikä siihen auttanut huomiotta jättäminen, selän kääntäminen, sanallinen kielto (tiesi mitä ei tarkoittaa ja huoneella totteli muissa asioissa kieltoa mutta ei lopettanut puremistani kuitenkaan kiellollakaan), kiljaisu kivun merkiksi (niin kuin jotkut neuvoo tekemään), niskavilloista ravistaminen tai mikään.

Kouluttaja (ongelmakoirankouluttaja, ja palkitsemiseen perustuvalla tavalla koulutettiin) neuvoi että kotona kun koira tarttuu käteen, niin heti vain käsi pois napakasti ja sillä asenteella että "et pure" mutta ei mitään sanallisia komentoja saati fyysisiä kajoamisia. Koiralle annettiin huomiota vasta sitten kun se käyttäytyi hyvin, eli kun se edes 5 sekuntia istui hiljaa ja paikallaan se palkittiin huomiolla, eli katsottiin silmiin. Tätä toistettiin noin 10 sek. välein, mutta heti jos koira meinasi alkaa innostua niin katsottiin muualle, ja ne katseet ensin tosi lyhyitä vilkaisuja ja alettiin pidentää aikaa pikkuhiljaa, mutta puhutaan sekunneista ei minuuteista. Sitten otettiin mukaan sanalliset kehut.

- Koira istuu tai makaa paikallaan rauhassa, katsekontakti koiraan ja sanot "hyvä" ja tätä toistettiin noin 10 sek. välein ja koko ajan niin että koiran naama on minuun päin eli ei koiran selän takaa, on tärkeää että koira näkee sinut. Tätä tehdään siis tosiaan suunnilleen koko valveillaoloaika kotona ensialkuun viikko, tarvittaessa niin pitkään että tuloksia alkaa tulla. Siinä samalla voi tehdä kaikkea muutakin - lukea lehteä, laittaa ruokaa, siivota, katsoa telkkaria jne. mutta muistaa vain antaa huomiota koiralle koko ajan kun se on kiltisti ja rauhallinen ja seuraa touhujasi sivusta.

- Hiljoitellen kehuja voi alkaa pidentää "hyvä lässyn lässyn hienosti oot siinä mahtavaa lässyti lää..." mutta heti suu kiinni ja katsekontakti pois, jos koira meinaa alkaa käydä kierroksilla ja innostua liikaa.

Toisinsanoen koirani oli huomionkipeä ja sen vain piti oppia millä tavalla se sitä huomiota saa - olemalla rauhallinen ja kiltisti eikä raatelemalla. Tämä kaikki on oikeasti tosi yksinkertaista mitä tehtiin, mutta sanallisesti vaikea selittää. Toivottavasti tajusit tuon ohjeistuksen. Omassa koirassa muutos tapahtui ihan muutamassa päivässä (mutta silti jatkoin tuota useamman viikon), se oli kummallistakin kun tajusin nukahtaneeni sohvalle telkkaria katsoessa ja heräsin ja koira nukkui lattialla sohvan vieressä, kun yleensä olisi ollut nipistelemässä ja puremassa koko ajan...

Koira oli silloin alle vuoden ikäinen kun apua ongelmaan hain, ja siihen loppui minun puremiseni eikä ole purrut ketään muitakaan - ihmisiä tai koiria. Edelleen se on ylivilkas, mutta nyt se on leikkisyyttä eikä mitään raateluvimmaa. Nyt voin leikkiä sen kanssa aika rajujakin leikkejä ulkona ja se pitää lapasesta tai hihasta kiinni hampaillaan kun juostaan ja riehutaan, mutta osaa selkeästi tehdä eron missä on käsi eikä pidä kiinni kovasti tai satuta. Saan myös leikin loppumaan halutessani eikä koira yritä jatkaa, jos minä teen selväksi että nyt lopetetaan. Se taas on sitten semmoista sanatonta kommunikaatiota ja tapahtuu eleillä yms. joku saattaa pillastua, mutta tuon miten se tehdään olen tajunnut lukemalla Millanin kirjoja ja katsomalla koirakuiskaajaa, mutta siis selättämisestä ja mistään fyysisestä kajoamisesta ei edelleenkään ole kyse vaan muusta, ja kun asiaan syventyy ja jättää pois sen mistä Millania kritisoidaan niin tajuaa, että äijä puhuu asiaa - jo siinäkin että sanoo ettei koiraa voi hallita fyysisellä voimalla ja pelolla, vaan henkisellä voimalla ja pitää olla keskinäinen luottamus.

Niin ja pistä se eri huoneeseen yöksi, ja mielestäni myös pitäis tehdä selväksi ettei sen paikka ole ihmisten sängyssä muutenkaan.

Mitähän tuo ap:n " vietän lähes kaiken vapaa-ajan koiran kanssa ulkona juoksemassa, tai harjoittelemassa älypelejä sen kanssa sisällä." todellisuudessa tarkoittaa? Toiset ihmiset siis oikeasti kuvittelee, että he aktivoivat koiraa todella paljon, vaikka todellisuudessa koira viettää aktiivista aikaa ehkä tunnin vuorokaudessa. Ja toisaalta taas, jos tämä on oikeasti totta, niin koira käy ehkä ylikierroksilla ja ei osaa rauhoittua sen vuoksi.

Koirakouluttajan vaihtaisin minäkin sen vuoksi, että tuo ongelma ei vaikuta niin suurelta etteikö asiantunteva kouluttaja sitä aika nopeasti ratkaisisi eikä siihen painimatseja eikä sähköjä tarvita....

Ymmärrän, että ongelma ap:llä on tällä hetkellä todella suuri mörkö. Minulla oli koira, joka tervehti minua kotiin tullessa niin hurjasti, että minua oikeasti pelotti oven avaaminen ja jouduin jättämään kaikki kauppakassit, käsilaukut ym. oven ulkopuolelle ennen sisään menoa. Ei auttanut psykologiset kikkailut (selän kääntäminen ym), ei huutaminen, ei fyysinen kuritus. Sitten yhtenä päivänä päätin, että nyt tämä saa riittää. Marssin sisään ikään kuin olisin omistanut asunnon :) ja torjuin kaikki koiran hyökkäykset ihan pelkästään nostamalla polveni itseni suojaksi (koira siis pyrki naamaani ja käsiini kiinni), ei mitään muuta huomiota koiraan. Pari viikkoa meni ennen kuin koira ymmärsi yskän. Tänä päivänä saan kävellä kotiini rauhassa ja vaikka purkaa ne kauppakassit ennen kuin tervehdin koiraa. Ja jos se meinaa innostua liikaa siinä tervehdystilanteessa, niin jätän sen uudestaan huomiotta. Useimmiten nykyään koira lempeästi heiluttaa häntää kaikki tassut maassa ja hampaat suussa, kun minä päätän sitä tervehtiä. Nyt ap:llekin asennetta peliin! Oikeasti vain päätät, että et enää suostu koiran puruleluksi, et tarvitse siihen mitään kikkailuja tai alistamista, vaan pelkästään päättäväisyyttä ja itsevarmuutta!

Lainaus aloittajan tekstistä:"...sillä vietän lähes kaiken vapaa-ajan koiran kanssa ulkona juoksemassa, tai harjoittelemassa älypelejä sen kanssa sisällä."

Koira on aktivoinnista ylikierroksilla ja purkaa stressiään puremalla tai/ja koska pitää ihmistään kivana aktivointileluna kouluttaa häntä puremalla: lisää, lisää.

Taas kerran,miksi otetaan fyysisesti iso koira,jos ei sille fyysisesti pärjää edes niin,että sen vaan "kampeaa" pois päältään...
Minulla on isoja raskaita koiria,on painanut enemmän kuin minä,mutta kyllä nyt yhden moisen pystyn vierittämään ympäriinsä...
Miksi se on saanut hyppiä päälle?Se olisi heti pentuna tehdä selväksi,ettei mitään asiaa ole huonekaluille.Ei tuo ole voinut yht äkkiäkään tulla.Ja jos ei pysty yhtä koiraa vierittämään tai kieltämään niin että uskoo,niin ilman muuta silloin pitää ainakin estää sen päälle tuleminen.

Voi koiralla olla tylsyys,vaikka sen kanssa on paljon touhuttu.Riippuen rodusta,niin jos se ei pääse purkamaan tarmoaan,tietyllä tavalla.Noit sisällä touhumiset olisi pitänyt/pitää ohjata ulos.Esim.jälkeä paljon,joka oikeasti väsyttää.
Sisätilat enemmän pyhitettäisiin rauhoittamiseen.Runsaasti tottelevaisuusharjoituksia säännöllisesti ja oikein tehtynä(purkaa tarmoa,opettaa auktoriteettiä).Juokseminen on ihan hyvä,mutta jos ei riittävästi tule rauhoittavaa vastinetta,niin vaarana on,että koira vaan kasvattaa kuntoaan ja kierroksia tulee siis vaan lisää.
Miksi koira puree.Se pitäisi siis selvittää?Miksi se ei pure sitä yhtä?Kuka hän on ym. ym.
Kun tilanne on akuutti,pitäisi välttää vieraita,ellei koiraa saa hanskaan.Koska joka väärä tilanne ruokkii itseään,ihan samoin kuin päälle pomppimisessa.
Kun koiraa on rankaistu,onko sitä ohjattu oikeaan?Ei se välttämättä mitään opi,lopettaa vaan väärän,jos sitä ei oikeaan opeteta.
Koska on eka keraa purrut?Pentuna?Mitä tehty?

"Entisellä purulelulla" oli jo kysymyksiä,joihin minuakin kiinnostaa saada vastauksia.Koska jo siksi,että ylipäätään netissä on vaikea neuvoa tuntematta yhtään.

Huomiota kannattaa säännöstellä,eli huomio tulee vaan hyvästä toiminnasta,minkä omistaja haluaa ja mitä harjoitellaan tai koira "tarjoaa".
Pitäisi ohjata paljon vaan oikeaan ja vahvistaa sitä.Toki kielto on aina paikallaan,mutta nyt on tilanne se,että se on tainnut kokea inflaation,eikä koira ota omistajaa vakavasti.
Eli koko omistajan oleminen koiran kanssa pitäisi ehkä korjata.Mutta se ei ole helppo homma,ja useinmiten vaatii jonkun pätevän ihmisen avuksi.

Ketä koira ottaa koiran luokseen ja kouluttaa pelkkää koiraa?Omistajahan on se,joka ykkösenä pitäisi kouluttaa...
Jos koira on aikuinen ja rotukoira,niin mielenkiinnosta voisi luonnetestata sen.Josko siellä näkyisi jotain lisätietoa itse perusluonteesta.
Mutta todennäköisesti on kovasti taistelutahtoinen koira,joka on vaan heti alusta päässyt kohdistamaan sen väärin,eikä sitä ole ohjattu oikeaan ja/tai hillitty sopivaksi.

Mitä kouluttaja on sanonut koirasta ja mitä neuvoja antanut?Milloin on otettu ensikertaa yhteyttä kouluttajaan ja mitä silloin alettu tehdä?

ps.Rusettirinnalle,kyllä se pentu voi päälle hyppiä.Ei se vielä tapoja osaa.Eikä välttämättä ketään varsinaisesti kunnioita.Hyppimen ei myöskään ole varsinaisestti mitään kunnioituksen puutettakaan.Hyppii ne kersat jo pentulaatikossa emänsäkin päälle ja nukkuukin sen päällä.
Useasti se on ihan silkkaa ´"läheisyyden" hakua,ja joillekkin roduille se on jopa ominaista.Itselläkin nykyinen pentu leikki jopa leluillaan vanhan koiran päällä,joka on kooltaankin sitä jo paaaaljon isompi,kuin myös rodultaan.Ja syliin livahtaa oitis,jos vaan onnistuu :DEikä sillä ole siis mitään tekemistä kunnioituksen kanssa.

Se sun koira on kohta kurkussasi kiinni. Vie piikille ennekuin tapahtuu jotain peruuttamatonta.

Hieroppas käsiisi vaikka habanero Tabascoa oikein kunnolla ja sitten viet itse kätesi koiran turpaan. Jos ei ole chilifriikki, kuten omani, niin jääpi pureskelu vähille. Kummallinen kouluttaja jos ei saa koiraa lopettamaan moista. Tässä muuten on kasvattajan oma virhe kun ei pentuna ole saanut tuota kitkettyä pelkällä irti käskyllä. Aikuiselta tuon kitkeminen vaatiikin sitten paljon tabaskoa.

Meillä koira puri pentuna. Kädet ja jalat ihan mustelmilla ja vaatteet ihan reikäsinä. Vaikka yritti mitä konsteja hyvänsä pureminen jatkui kunnes koira täytti 1v. Pureminen loppui kuin seinään. Nyt koira on siihen pentuvuosiin verrattuna ihan eri. Hyvä käytöksinen siittä on tullut, ei muuta voi sanoa.
Nimimerkillä: Kärsivällisyys palkitsee