Hetkinen - miten tässä näin kävi?

Se lapsen löyminen kurituskeinona on vähän-niinkuin pika ruoan laittaminen terveellisen ruoan sijaan.

Aikalailla nuorten ja lasten käytös kielii siitä, millaisia lasten ja nuorten vanhemmat heitä kohtelee. Antavatko vanhemmat lapselle kaiken periksi? Eivätkö vanhemmat anna lapsen tehdä mitään mitä lapsi/nuori haluaisi? Kuuntelevatko vanhemmat tarpeeksi lasta/nuorta ja miten he ottavat lapsen yleensäkkin huomioon kaiken arjen keskellä vai onko tämä toinen ääripää, että ei anneta lapsille ja nuorille minkäänlaista yksityisyyttä?

Olen vahvasti sitä mieltä, että metsä vastaa niinkuin sinne huudetaan. Jos vanhemmat ottavat vain nuoren negatiivisen käyttäytymisen huomioon, nuori huomaa, että tämä on ainut keino saada vanhemman huomiota ja se jatkuu negatiivisena käyttäytymisenä. Jos annat nuorelle liikaa köyttä, eli ei minkäänlaisia kotiintuloa aikoja tai vanhempaa ei kiinnosta nuorten kaverit ja kaveripiirit missä nuori liikkuu, nuoret luulevat silloin saavansa tehdä mitä vain. Jos taas kahlitset nuorta liikaa kotiin, niin että et anna nuorta vaikuttaa edes hieman omiin kotiintuloaikoihinsa vaan joka päivä nuoren on oltava esimerkiksi kotona klo 18.00, älä ihmettele edes, miksi nuori alkaa kapinoimaan ja karakeilemaan esimerkiksi kotoa. Jos annat nuorelle sen verran köyttä, että annat hänen esimerkiksi hieman vaikuttaa kotiin tuloaikoihin niin, että keskustelette yhdessä kotiintulo aijoista ja teette kumpikin pieniä kompromisseja, nuori huomaa sen kyllä, että häneen luotetaan ja hän saa hieman itsenäisyyttä. Näin pysyt paremmissa väleissä nuoreen, tiedät missä hän liikkuu ja kenen kanssa, ja nuori tajuaa sen kyllä, että häneen luotetaan, eikä hän halua, että luottamus katoaa nuoren ja vanhemman välillä.

Osoita siis nuorelle välittäväsi hänestä kysymällä nuoren kuulumisia, sopimalla yhdessä kotiintuloajoista, mutta älä kahlistse liikaa. Huomaa myös nuoren positiiviset teot, älä vain negatiivisia. Sillä Jos negatiiviset teot ovat ainoita asioita koska huomioit nuoren, voit olla varma, että nuori hakee huomionsa vaikka sitten sillä tavalla.

Vanhemman ei tarvitse olla nuoren paraskaveri, mutta ei myöskään ''kämppäkaveri'', jota ei kiinnosta nuoren kuulumiset, tekemiset ja piirit joissa liikkuu!