Ikävä tilanne, mutta inhoan omaa lastani. Hän on 10-vuotias. Hän on ollut hankala. niin kauan kuin muistan. Hän on sellainen kuin ne lapset Supernanny-ohjelmassa. Nyt hän kasvaa ja on kohta minun kokoiseni. Hän käy melkein joka päivä käsiksi lyö ja repii.Häntä yritetään viedä harrastuksiin joihin hän on halunnut mutta kun maksut on maksettu hän ei enää halua mennä. Hän viihtyy kaverinsa kotona ja haukkuu meidän kotia kun kaverilla on hienompi koti. Miksi meillä on tämmöistä, miksi ei ole sitä ja tätä, olisi kiva olla niiden lapsi.
Ymmärän että hänet on kasvatettu huonosti koska hän oli pienestä saakka sellainen räyhääjä, että tuli annettua periksi. Nyt hän on olevinaan joku pomo ja komentelee koko ajan. Jos ei tee kuten hän haluaa hän riehuu. Vaikka kuinka yritän kehittää kivaa tekemistä se on sen hetken kivaa ja sitten hän taas räyhää ja riehuu. Nyt tuntuu että mitta on täysi ja olen alkanut inhota häntä inhottavalla tavalla. En pidä siitä ollenkaan, inhoan näitä tunteita, mutta joka ilta ajattelen nykyään, että inhoan tuota lasta, en tunne häntä kohtaan myötätuntoa ja hän on hirviö. Ehkä hänellä on joku neurologinen vika, mutta kun olen yrittänyt selitää lääkärille ne eivät usko, koska lapsi vaikuttaa vastaanotolla kivalta ja reippaalta. Tämä on yhtä helvettiä oikeasti. En voi enää saada lisää lapsia, jos voisin niin yritätisin tehdä paremman, että ei tarvisi tapella tuon hirviön kanssa. Joten mitä ihmiset sanotte, onko kellään samanlaisia kokemuksia?
Inhottava lapsi
29
1827
Vastaukset
- Lapsen tähden
Et voi yksin asiaa hoitaa. Neuvolaan, lääkäriin, terapiaan, hoitoon. Apua on saatava.
- surullista luettavaa
Ikävää luettavaa, kuinka joku voi inhota omaa lastaan ja haluaisi ilmeisesti korvata lapsen uudella, jos vain voisi?
En yhtään ihmettele, että suhteenne on viallinen.
Lasta pitää rakastaa ehdoitta, niin hyvinä kuin huonoina päivinä. Yleensä lapseen kiintyy hoitamisen kautta.
Itselle tulee sellainen tunne, että olet ehkä itse enemmän jonkinlaisen taerapian tarpeessa kuin lapsesi.
Mistä johtuu kyvyttömyytesi rakastaa omaa lastasi? Lapsesi on sen vaistonnut pienestä pitäen ja etsii nyt uutta äidinmallia kaverinsa kotoa.
Lapsi on lahja elämälle. Lapsesi on ainutlaatuinen arvokas yksilö ja sinun tulee hylätä omat negatiiviset tuntemuksesi ja tehdä lapsesi eteen kaikki mahdollinen. - bulibulic
joopajoo, olen samoilla linjoilla. Luitko hänelle kun hän oli pieni, höpöttelitkö kaikkea hassua, kutittelit ja semmoista...rasvasitko jalkoja ja harjasitko hiuksia, leikitkö lattialla...olitteko samassa kasassa sohvalla...
Menkää ihmeessä perheneuvolaan!- äitipulassa
Kyllä hänellä on luettu ja hänen kanssaan on leikitty, mutta hän on ollut pienestä saakka todella hankala, eikä koskaan ole uskonut mitä hänelle sanotaan. Ei ole auttanut jäähypenkit. Ja nyt siis hän on iso ja kasvaa koko ajan ja aivan perhanan epämiellyttävä lapsi. Siis hän voi olla mukava ja kiva hetken, mutta takuulla joka päivä tulee tappelu jos häntä kieltää esimerkiksi menemästä liian vähissä vaatteissa ulos tai käskee tekemään läksyt tai yrittää saada ajoissa nukkumaan.
Hän oli kyllä todella toivottu lapsi ja häntä rakastettiin erittäin paljon, mutta tilanne ei ole enää sellainen. - alkuun
äitipulassa kirjoitti:
Kyllä hänellä on luettu ja hänen kanssaan on leikitty, mutta hän on ollut pienestä saakka todella hankala, eikä koskaan ole uskonut mitä hänelle sanotaan. Ei ole auttanut jäähypenkit. Ja nyt siis hän on iso ja kasvaa koko ajan ja aivan perhanan epämiellyttävä lapsi. Siis hän voi olla mukava ja kiva hetken, mutta takuulla joka päivä tulee tappelu jos häntä kieltää esimerkiksi menemästä liian vähissä vaatteissa ulos tai käskee tekemään läksyt tai yrittää saada ajoissa nukkumaan.
Hän oli kyllä todella toivottu lapsi ja häntä rakastettiin erittäin paljon, mutta tilanne ei ole enää sellainen.Nyt ei auta enää pään puskaan työntäminen, eikä kannata kuvitella että asia jotenkin korjaantuu kun aikaa kuluu ja lapsi kasvaa. Sinuna ilmoittaisin (kirjallisesti) haluavani vapaaehtoisen huostaanoton tälle tulevaisuudentoivolle. Siis näin asioit lastensuojeluun/sosiaalitoimeen päin. Kyllä se lapsen rajattomuus ja väkivaltaisuus muutamassa päivässä näyttäytyy sijaiskodissakin. Alatte saada jotakin diagnoosintapaista. Suosittelen.
- äitipulassa
alkuun kirjoitti:
Nyt ei auta enää pään puskaan työntäminen, eikä kannata kuvitella että asia jotenkin korjaantuu kun aikaa kuluu ja lapsi kasvaa. Sinuna ilmoittaisin (kirjallisesti) haluavani vapaaehtoisen huostaanoton tälle tulevaisuudentoivolle. Siis näin asioit lastensuojeluun/sosiaalitoimeen päin. Kyllä se lapsen rajattomuus ja väkivaltaisuus muutamassa päivässä näyttäytyy sijaiskodissakin. Alatte saada jotakin diagnoosintapaista. Suosittelen.
Miten joku huostaanotto tässä auttaisi? Tarvitsisimme juuri jotain supernannya joka pistää pojan ruotuun kun itse emme osaa. Kyllä häntä on rakastettu mutta hänet on kasvatettu väärin ja on aina annettu periksi ennen pitkää. Niin onko se joku kauhea teko että ei tunne rakkautta sellaista lasta kohtaan joka melkeinpä joka päivä käy käsiksi ja lyö, nipistelee, rikkoo tavaroita, karjuu ja riehuu kuin pikkulapsi.Hyvät päivät on sellaisia kun hän saa jonkun pelin tai jotain mitä haluaa. Mutta vaikka inhoan, ehkä silti yritän panna paremmin rajoja jatkossa, vaikka millä tuollaista rankaisee edes? Kotiaresti on vähän vaikea kun perheen aikuiset käy töissä joten koulun jälkeen poika menee kavereille.
- supernanny2
äitipulassa kirjoitti:
Miten joku huostaanotto tässä auttaisi? Tarvitsisimme juuri jotain supernannya joka pistää pojan ruotuun kun itse emme osaa. Kyllä häntä on rakastettu mutta hänet on kasvatettu väärin ja on aina annettu periksi ennen pitkää. Niin onko se joku kauhea teko että ei tunne rakkautta sellaista lasta kohtaan joka melkeinpä joka päivä käy käsiksi ja lyö, nipistelee, rikkoo tavaroita, karjuu ja riehuu kuin pikkulapsi.Hyvät päivät on sellaisia kun hän saa jonkun pelin tai jotain mitä haluaa. Mutta vaikka inhoan, ehkä silti yritän panna paremmin rajoja jatkossa, vaikka millä tuollaista rankaisee edes? Kotiaresti on vähän vaikea kun perheen aikuiset käy töissä joten koulun jälkeen poika menee kavereille.
Kysy lastensuojelusta näistä asioista, mitä mikäkin auttaisi. Huono kasvatus ei varmaan tokene tavallista lääkärisetää tapaamalla, lastenpsykiatrin konsultaatio pitkänä hoitosuhteena pikemminkin. Näitäkin palveluja saa sekä yksityisesti että neuvolan kautta. Pääasia että voivottelun sijaan hankitte ulkopuolista apua siinä mittakaavassa ja niin pitkäjänteisenä hoitojaksona että tosiaan ongelmat hoituvat.
Lapsen etukaan ei aina ole asua kotona, jos hänen normaali ikäkauden mukainen kehityksensä siinä vaarantuu.
- vanha!!!!!
Ilmeisesti tämän keksityn aloitus-provon lapsi käyttäytyy koulussa hyvin, kun hän ei ole vielä päätynyt mihinkään "kasvatuslaitokseen" elikkäs koulukotiin?
Eli vika on vahvasti näissä kuvitteellisissa vanhemmissa. Kokeilepa virtuaalisesti pystytkö noin vanhalle lapselle vielä laittamaan rajoja? Rakkauttahan sinä ja lapsen isä ette liene ole kyenneet koskaan hänelle antamaan? - voimia
Ymmärrän niin hyvin miltä tuntuu. Ja pelkkää syytöstä tulee niskaan muilta. Jos miehesi hakkaa, se on miehesi vika. Mutta jos poikasi hakkaa, niin se onkin oma vikasi. Tämä oli asenne johon jouduin tottumaan. Lapsen psyykkiset ongelmat olivat minun vikani, samaten neurologinen sairaus ja käytöshäiriöt. Kummasti muut lapset eivät ikinä haukkuneet ja hakanneet minua. Heistä tuli tavallisia ihmisiä, jotka pärjäävät elämässä ihan hyvin.
Niin se vain on, että on erittäin hankala rakastaa ihmistä, joka aiheuttaa ongelmia, haukkuu, valehtelee ja jopa pahoinpitelee niin kuin minun poikani. Ei äidinrakkauskaan kaikkea siedä. Nyt en ole nähnyt lastani kahteen vuoteen. Kahteen vuoteen en ole pelännyt kotonani. Tunnen pelkkää helpotusta.- vanha!!!!!
Voihan siellä aivolohkossa tosiaan olla joku poikkeamakin....tai väkivalta/rikollisgeenimutaatio...
- äitipulassa
vanha!!!!! kirjoitti:
Voihan siellä aivolohkossa tosiaan olla joku poikkeamakin....tai väkivalta/rikollisgeenimutaatio...
Olen ajatellut että pojalla on ehkä adhd. Pienenä häntä tutkittiinkin mutta se jäi kesken kun ei alussa ollut mitään kehitysviivästystä ja hän pärjäsi testeissä hyvin. Eli on älliä mutta se ihmeellinen omapäisyys. Sillä ehkä elämässä pärjää mutta kun pitäisi pistää rajoja niin se on vaikeaa.
- Vanha!!!!!
äitipulassa kirjoitti:
Olen ajatellut että pojalla on ehkä adhd. Pienenä häntä tutkittiinkin mutta se jäi kesken kun ei alussa ollut mitään kehitysviivästystä ja hän pärjäsi testeissä hyvin. Eli on älliä mutta se ihmeellinen omapäisyys. Sillä ehkä elämässä pärjää mutta kun pitäisi pistää rajoja niin se on vaikeaa.
Olisiko nyt vain niin, että olette antaneet liian helpolla periksi silloin alussa, kun lapsi oli pieni (1-2-vuotias)? Rajojen asettaminen myöhemmin lapsen kasvaessa tulee tietysti päivä päivältä vaikeammaksi ja jossain vaiheessa lapsi on niin iso ja vahva, että hänhän ei enää "saavutetuista eduistaan" luovu ja teidän on annettava hänet jonkun muun kasvatettavaksi. Tämä kasvatuksen ulkoistaminen alkaakin jo olla lähes muoti-ilmiö.
Olen yhä sitä mieltä, että vikaa ei kannata etsiä pojasta, vaan vanhemmista. Poikanne on ehkä hiukan haastavmpi yksilö tai te olette oleet hiukan laiskempia ja lepsumpia vanhempia ja olette tehneet jossain vaiheessa vääriä ratkaisuja päästäksenne helpolla? Onko teillä vanhemmilla yhdenmukaiset kasvatusperiaatteet. Vesittääkö toinen toisen auktoriteettiä?
Nämä "alitukset siitä, mistä aita on matalin", kostautuvat myöhemmin ja duunia joutuu tekemään kaksin verroin ja silti tietysti onnistumisen mahdollisuudet ovat heikommat, kuin mitä olisi ollut, jos kasvatuksessa olisi ollut johdonmukaisuutta ja ryhtiä aivan alusta asti.
- Mooccha
Mitä hankalampi lapsi on pienenä, sen tärkeämpi olisi asettaa selvät rajat ja roti. Selkeä linja, huonolle käytökselle selkeät seuraukset, kuin myös hyvälle käytökselle. Aikuisella on säilyttävä auktoriteetti aina.
"Ymmärän että hänet on kasvatettu huonosti koska hän oli pienestä saakka sellainen räyhääjä, että tuli annettua periksi."
Itse en ole tavannut sellaista pientä lasta, jolle en olisi pärjännyt / jolle olisi pitänyt periksi antaa. Minä en periksi anna, ikinä. Jos olen jotain päättänyt, sen myös pidän. Jos se tarkoittaa sitä, että lapsella ei ole kivaa ja uhmaikäinen huutaa naama punaisena oman aikansa, niin ok. Ei mulla kiire ole. Se on mun tehtävä pienestä asti kasvattaa ja olla antamatta periksi. Mitä aiemmin homman saa hanskaan, sen helpommalla pääsee.
"Vaikka kuinka yritän kehittää kivaa tekemistä se on sen hetken kivaa ja sitten hän taas räyhää ja riehuu."
Luehan nyt tuokin ajatuksen kanssa; onko se sinun tehtäväsi kävellä kotonasi munan kuorilla ja varoa viimeiseen asti, että ei pienelle kullannupulle tule paha mieli?? Koittaa kauheasti vältellä konflikteja..
Ei lapset idiootteja ole; toistavat hyväksi havaittua toimintatapaa, jolla saavat mitä haluavat. Oman siskoni vanhin poika on äidillensä ja omalle perheelleen yksi räyhäävä ja kiukutteleva riesa, kun sillä saa helpoiten tahtonsa loppujen lopuksi läpi ja enemmän huomiota kuin sisarensa. Itse olen alusta asti tehnyt selväksi, että kun kyseinen lapsi on minun kanssani, minun kotonani ja minun vastuullani ei moinen homma vetele. Ja ongelmia ei ole ollut.
On meilläkin ollut omat uhmaikään liittyvät huudot (isoin tappelu koski kalsarien pukemista, jolloin mies jo sanoi että anna jo periksi; en antanut), mutta muuten on päästy helpolla. On muutama sääntö;
1. Kaksi kertaa kiellän, varoitan tai pyydän kauniisti, kunhan varmistan että lapsen korvat on mukana ja kuuntelee. Toisen pyynnön yhteydessä mainitsen, että pyydän samaa asiaa nyt jo toiseen kertaan ja jos ei kohta esim. haalari ala mennä päälle siitä seuraa se-ja-se rangaistus. Sen jälkeen alan laskea mitään enää selittämättä viiteen jonka aikana on vielä mahdollista tehdä mitä pyydetty. Muuten tulee rangaistus. Ja 40% kerroista ensimmäinen pyyntö riittää että homma hoituu, 80% kerroista homma on hoitunut toisen pyynnön jälkeen ja 99% kerroista homma on hoitunut ennen kuin olen laskenut viiteen. 1% kerroista ehdin laskea viiteen asti ja sitten pitää napauttaa rangaistus.
2. Mitään ei saa huutamalla, inttämällä tai mankumalla - Kukaan. Niin aikuisten kuin lastenkin pitää osata pyytää kauniisti, normaalilla äänellä ja sanoa perään kiitos. "Miten sitä pitikään pyytää?" on kysymys, joka tulee tasaisesti esitettyä.
3. Sen minkä lupaan, pidän. Sen mitä uhkaan, toteutan. AINA.
Jos omat keinot tuntuu olevan loppu, niin rohkeasti neuvolaan apua pyytämään. Teidän on saatava tilanne haltuun pian, ennen kuin pahin teini-ikä tulee päälle.- sammaamieltä
Aamen. Hyvää tekstiä terveen auktoriteetin omaavalta kasvattajalta.
Lapsen kasvattamiseen tarvitaan koko kylä. Nyt puhelin kouraan tai käymään sinne poikanne kaverin kotiin, jossa hän viihtyy. Kyselet, onko poika heidän mielestään siellä liikaa ja onko hänestä häiriötä. Tehokkain rangaistus äidin läpsimiseen olisi aina viikko vierailukieltoa tuohon kaveripaikkaan. Aikuiset keskenään sopivat tällaiset asiat. - äitipulassa
Tottahan tuo on, että ei pidä pelätä lapsen riehumista, vaikka meteli on hirveä. Jotkut lapset on haastavia eikä sitä tajua sellainen jolla on tavallinen lapsi.
- add-pojan äiti16
äitipulassa kirjoitti:
Tottahan tuo on, että ei pidä pelätä lapsen riehumista, vaikka meteli on hirveä. Jotkut lapset on haastavia eikä sitä tajua sellainen jolla on tavallinen lapsi.
Tiedän miltä sinusta tuntuu, itselläni on ollut ihan samanlainen poika pienenä, ja hänellä on ADD eli hänen käytöshäiriö johtui siitä. Ei auttamut hyvällä eikä pahalla.
Jos yritti kieltää, niin hän alkoi kovalla äänellä juoksemaan puurappusia jotta varmaan kuuluis naapuriin rappusten äänellä tai jos menin sammutamaan valoja ja kehoitin etä täytyy alkaa nukkumaan, hän saattoi sanoa että eikä tai alan huutamaan....eli saattaa alkaa huutamaan täysillä, Tällä hetkellä hän on 23v ja kyllä koittelee hermoja vieläkin. Kuinka hänen tarha ja kouluikä on mennyt, onko sieltä tullut mitään negatiivista palautetta.
Suosittelen että menette neurologi-lääkärille. Tsemppiä teille ja kärsivällisyyttä.
Kyllä kaikki selviää ja saatte apua. - Taitamatonta...?
add-pojan äiti16 kirjoitti:
Tiedän miltä sinusta tuntuu, itselläni on ollut ihan samanlainen poika pienenä, ja hänellä on ADD eli hänen käytöshäiriö johtui siitä. Ei auttamut hyvällä eikä pahalla.
Jos yritti kieltää, niin hän alkoi kovalla äänellä juoksemaan puurappusia jotta varmaan kuuluis naapuriin rappusten äänellä tai jos menin sammutamaan valoja ja kehoitin etä täytyy alkaa nukkumaan, hän saattoi sanoa että eikä tai alan huutamaan....eli saattaa alkaa huutamaan täysillä, Tällä hetkellä hän on 23v ja kyllä koittelee hermoja vieläkin. Kuinka hänen tarha ja kouluikä on mennyt, onko sieltä tullut mitään negatiivista palautetta.
Suosittelen että menette neurologi-lääkärille. Tsemppiä teille ja kärsivällisyyttä.
Kyllä kaikki selviää ja saatte apua.Ja mitä sinä teit, kun lapsi alkoi juosta rapussa tai huutaa? Annoitko periksi vai keksitkö rangaistuksen, kuten pelien, lelujen ja puhelimen pois ottamisen määräajaksi?
- ....
Taitamatonta...? kirjoitti:
Ja mitä sinä teit, kun lapsi alkoi juosta rapussa tai huutaa? Annoitko periksi vai keksitkö rangaistuksen, kuten pelien, lelujen ja puhelimen pois ottamisen määräajaksi?
Tuollainen ei tehoa lainkaan jos lapsella on jokin vika aivoissa. Lapsi ei voi mitään sille, ettei pysy paikoillaan. Omaa tourette poikaani yritettiin väkisellä saada pysymään paikallaan koulussa...
- näinon
sammaamieltä kirjoitti:
Aamen. Hyvää tekstiä terveen auktoriteetin omaavalta kasvattajalta.
Lapsen kasvattamiseen tarvitaan koko kylä. Nyt puhelin kouraan tai käymään sinne poikanne kaverin kotiin, jossa hän viihtyy. Kyselet, onko poika heidän mielestään siellä liikaa ja onko hänestä häiriötä. Tehokkain rangaistus äidin läpsimiseen olisi aina viikko vierailukieltoa tuohon kaveripaikkaan. Aikuiset keskenään sopivat tällaiset asiat.Komppaan mochhaa täysin.
- No huhu huh
.... kirjoitti:
Tuollainen ei tehoa lainkaan jos lapsella on jokin vika aivoissa. Lapsi ei voi mitään sille, ettei pysy paikoillaan. Omaa tourette poikaani yritettiin väkisellä saada pysymään paikallaan koulussa...
Oli kuinka kaheli tahansa, kunnon kuria kumartaa varmasti.
- oi voi...
Äh, ihan normaalia. Jos aiemmin annoit periksi kaikki niin tottakai annat periksi myös nyt. Turhaa tänne kirjoitat, jos olet jo kymmenen vuoden ajan joka päivä luovuttanut.
Nyt otat i.t.s.e.ä.s.i. niskasta kiinni niin, että näet vaivaa asettaa lapsellesi ne rajat.
Kirjoita vaikka seinälle lappuun ruoka-ajat, kotiintuloajat, nukkuma-ajat. Sanot säännöt rauhallisesti ja selkeästi ja samoin rangaistukset. ! ! ! !!! !!!!!Ja sitten pidät i.t.s.e. kiinni niistä säännöistä!!!! Ja panet käytäntöön ne rangaistukset!!!!!! ! ! ! !!
Teit lapsen ja luulit, että se on vain kivaa koko ajan? Kyllä se on kovaa työtä joka päivä, ei lapsi pysty kasvattamaan itse itseään. - Revi siitä
Ei ole olemassa inhottavia ja hankalia lapsia. Vain ns. aikuisia, jotka eivät ymmärrä lapsista yhtään mitään.
- Tartu toimeen!
Heti ensimmäiseksi on sanottava, että alkuperäisen kirjoittajan turha syyllistäminen on ihan tarpeetonta kuten moni on nyt tehnyt. Heti alussahan hän itse tunnusti, että on itse antanut periksi ja on siinä osaksi syyllinen.
Laita lapsesi lempiherkkuja ja pyydä hänet katsomaan jakso Supernanny-ohjelmaa. Kerro, että kotonasi valitettavasti asuu ohjelmassa olevan tapainen kiukutteleva ja dominoiva lapsi ja haluat nyt tehdä asiaan muutoksen. Selitä päättäväisesti lapsellesi, että hän on saanut pomotella perhettä kaikki nämä vuodet ja olet väsynyt hänen huonoon käytökseen. Nyt alkaa uusi aikakausi ja sinusta tulee vihdoin se pomo joka päättää perheen asioista ja jota muiden tulee kunnioittaa. Jos lapsesi ei määrittelemäsi siirtymäajan aikana muuta käytöstään suosittelen prosessia joka sisältää neurologiset tutkimukset tms., neuvottelut alan asiantuntijoiden jne.
Katsoin omien lasteni kanssa Supernannyä ja he näkivät sitä kautta miten hirveää kiukuttelu on. Se toimi! - Sad case
Naapurissa asui samanlainen poika ja kävi meillä usein kylässä kun oli lapsi.
Oli hyvin levoton jo alle kouluikäisenä ja kylään tullessa aina alussa jutteli mukavia ja sitten koetti lopun ajan olla huomion keskipisteenä vaikka väkisin ja lopulta pikkuherra piti laittaa kotiinsa rauhoittumaan.
Kielenkäyttö oli uskomatonta, siinä kalpeni karkeinkin merikarhu ja seksiasiat oli paremmin hallussa kuin meillä aikuisilla :)
Halutessaan poika osasi olla mitä ihanin enkeli ja pussata lähtiessään ja toivottaa hyvää yötä.
Mielenvaihtelut olivat nopeita.
Poika sai lapsena kaiken mitä halusi, rikkaat vanhemmat kun oli ja kun jäi esimerkiksi ekalla luokalle luokalleen, niin isä osti pojalle mopon.
Ei rajoja minkäänlaisia muttei tainnut olla sitä rakkauttakaan.
Poikaa rauhoiteltiin uusilla leluilla ja peleille ja sillä jos kellä oli tavaraa enemmän kuin pienissä kylissä.
Pojan käytös paheni iän myötä niin, että oman turvallisuutemme takia vierailut kiellettiin, varsinkin kun huomattiin että poissa ollessamme alkoi paikkoja olla rikki ja hyökkäili kimppuun ykskaks, kun oli pelannut päivän taistelupelejä.
Meni aikansa ja pojasta tuli yläaste-ikäinen ja vierailut alkoivat uudelleen ja poika
oli hieman rauhallisempi, mutta puheet olivat levottomia.
Poika kertoi, että häntä kiusataan koulussa ja keskustelin hänen kanssaan paljon asiasta ja pyysin että hänen vanhempansa ottaisivat kouluun yhteyttä.
Poika vain totesi ettei ne välitä ja kiusaaminen pahentui.
Kerran sitten poika tuli taas ja kertoi, että haluaisi ottaa aseen mukaan kouluun ja ampua kiusaajat.
Otin yhteyttä MML:ään ja sieltä vastattiin, että koeta puhua pojan vanhemmille.
Heille ei voinut puhua koska kielsivät asian aina ja syyllistivät meitä puuttumasta heidän asioihin, kun pojan käytöksen takia piti soittaa ja pyytää sitä tulematta kylään.
Että näin sain apua kuuluisalta lastensuojeluliitolta,
sitten päätimme ettemme enää puutu asiaan,
koska eivät välitä yhtään itsekään.
Koska kyse oli ns. paremmasta perheestä ja sellaisessahan ei saa olla mitään epänormaalia, vanhemmat eivät tehneet asialle mitään.
Nyt poika on aikuinen, 23w ja sekakäyttäjä ollut siitä lähtien kun muutti pois kotoaan, mikä oli vanhemmille varmaan suunnaton helpotus.
Pahoinpidellyt myös vanhempiaan sairaalakuntoon.
Eli hankkikaa apua, ette tule pärjäämään muuten ja jossain vaiheessa se on liian myöhäistä.
Naapurin penskalla oli ADHD.- Näkemyksiäkö
Lapsen kasvatuksen laiminlyöminen on pahin rikos lasta itseään kohtaan. Juuri noin siinä käy: olet luonut hirviön, jota kaikki kammoksuvat, myös sinä itse. Turha kuvitella, että mistään saisit apua. Yhteiskunnan resurssit ei todellakaan riitä näiden poispilattujen häiriköiden hoitoon. Päätyvät syrjäytyneiksi sekakäyttäjiksi. Elämä pilalla. Niin kannattiko lepsuilla? Et itse uskaltanut olla ikävä ihminen ja laittaa rajoja, kun lapsesi olisi niitä tarvinnut. Poliisi ja oikeuslaitos joutuvat nyt ottamaan sen tehtävän.
- Tuommoinen pentu
Näkemyksiäkö kirjoitti:
Lapsen kasvatuksen laiminlyöminen on pahin rikos lasta itseään kohtaan. Juuri noin siinä käy: olet luonut hirviön, jota kaikki kammoksuvat, myös sinä itse. Turha kuvitella, että mistään saisit apua. Yhteiskunnan resurssit ei todellakaan riitä näiden poispilattujen häiriköiden hoitoon. Päätyvät syrjäytyneiksi sekakäyttäjiksi. Elämä pilalla. Niin kannattiko lepsuilla? Et itse uskaltanut olla ikävä ihminen ja laittaa rajoja, kun lapsesi olisi niitä tarvinnut. Poliisi ja oikeuslaitos joutuvat nyt ottamaan sen tehtävän.
olisi työnnettävä torttuun takaisin ja poljettava uudestaan. Kaikki ehkä ymmärsivät vaikka en puhunut asioista oikeilla nimillä.
- 4+5
Näkemyksiäkö kirjoitti:
Lapsen kasvatuksen laiminlyöminen on pahin rikos lasta itseään kohtaan. Juuri noin siinä käy: olet luonut hirviön, jota kaikki kammoksuvat, myös sinä itse. Turha kuvitella, että mistään saisit apua. Yhteiskunnan resurssit ei todellakaan riitä näiden poispilattujen häiriköiden hoitoon. Päätyvät syrjäytyneiksi sekakäyttäjiksi. Elämä pilalla. Niin kannattiko lepsuilla? Et itse uskaltanut olla ikävä ihminen ja laittaa rajoja, kun lapsesi olisi niitä tarvinnut. Poliisi ja oikeuslaitos joutuvat nyt ottamaan sen tehtävän.
Kyllä kymmenvuotiaan vielä saa kuosiin, mutta kiire tulee. Sieluni silmillä näen satakiloisen motoristityyppisen "kasvatusisin" joka seuraavaksi ojentaa poikaa tavalla ja tarmolla jota hän ei koko kymmenvuotisen elontaipaleensa aikana ole kokenut. Ja nyt en tarkoita fyysistä pahoinpitelyä, vaan tunnetta siitä, että tässä on säännöt ja piste.
Äiti ei ymmärtänyt miten huostaanotto voisi jotakin ratkaista, no jos ei kotona osata kasvattaa niin kasvatusta kakara kumminkin tarvitsee. Sitä voidaan muualla antaa kun on tarvis.
- älä sure...
Okei ymmärrän olet pulassa, sinusta tuntuu että olet epäonnistunut mutta tarkoitit hyvää...
Kun lapsen kanssa on ongelmia kotona, joskus on hyvä että lapsi menee viikoksi tai viikonlopuksi jonnekin muualle, (sijaiskoti tai sos-lapsikyläntapainen toiminta) et halua tiulannetta jossa hän satuttaa sinua eikä ymmärrä tekojensa seurauksia siksi ulkopuolinen apu on hyväksi.
LAPSEN EI SAA ANTAA OLLA VÄKIVALTAINEN siksi sinun vastuusi on saada "lomaa"lapsesta ja yrittää saada äkkiä APUA!
Muista että tämänikäinen lapsi ei ymmärrä tekojensa seurauksia. Sinulta on loppunut keinot okei... Älä pelkää ottaa apua vastaan. Tee se lapsesi tähden - pihavartija
sitä pentua pitäis repiä tukasta! ja antaa etälamauttimesta että oppis ettei vanhempia kohtaan olla väkivaltaisia!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Heikki Silvennoinen petti vaimoaan vuosien ajan
Viiden lapsen isä Heikki kehuu kirjassaan kuinka paljon on pettänyt vaimoaan vuosien varrella.2413744Miksi ihmeessä nainen seurustelit kanssani joskus
Olin ruma silloin ja nykyisin vielä rumempi En voi kuin miettiä että miksi Olitko vain rikki edellisestä suhteesta ja ha272274- 242111
Persut nimittivät kummeli-hahmon valtiosihteeriksi!
Persujen riveistä löytyi taas uusi törkyturpa valtiosihteeriksi! Jutun perusteella järjenjuoksu on kuin sketsihahmolla.902005Onko ministeri Juuso epäkelpo ministerin tehtäviensä hoitamiseen?
Eikö hänellä ole kompetenttia hoitaa sosiaali- ja terveysministetin toimialalle kuuluvia ministerin tehtäviä?921685Sakarjan kirjan 6. luku
Jolla korva on, se kuulkoon. Sain profetian 22.4.2023. Sen sisältö oli seuraava: Suomeen tulee nälänhätä niin, että se241391- 81291
Avaa sydämesi mulle
❤ ❤❤ Tahdon pelkkää hyvää sulle Sillä ilmeisesti puhumalla Avoimesti välillämme Kaikki taas selviää Kerro kaikki, tahdo361287Elia tulee vielä
Johannes Kastaja oli Elia, mutta Jeesus sanoi, että Elia tulee vielä. Malakian kirjan profetia Eliasta toteutuu kokonaan351227Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k61218