huoltajuus

Tämä saa nyt olla viimenen kerta kun alan tänne julkisesti valittamaan näistä asioista. Mut voi olla et jossain vaiheessa jos saan asioita kuntoon niin ei tarvitse näiden asioiden aiheuttajiinkaan olla enää yhteydessä..... En väitä että kaikki johtuisi tuosta mitä sanoin. Enkä aio tehdä mitään muuta jatkon suhteen kun miettiä asiat omassa päässä itse itselleni kuntoon. Tässähän tätä jo onki miettimistä... Mut kyllähän ammatti-ihmiset on juuuri mua varte joten niille minä näistä jatkossa kerron. Kyllä asiat muuten menee ihan hyvin jo tässä, niin ei tarvitte sitten jatkossa joka asiasta tänne alkaa valittamaan :D jos se on jo jotain positiivista sitten tai jotttai :D

Jos olet 20 vuotta vanha niin tottakai on sinun aika alkaa itsenäistyä ja ottaa vastuuta pikkuhiljaa omasta elämästäsikin ja pärjäämisestä.

mm-m. Tietää et lyö ihan oikeasti pää ihan tyhjää.... Ei saa mitään asiaa tehtyä omana itsenään enää..... Ehän mää parane ikinä. Jos mulla pitää olla sinne hoitopaikkaan kyyti vanhempien kautta niin ei voi poikki laittaa senkään takia välejä.... En tee mitään väkisten väkisten. Semmonen olo et jos teen väkisellä asioita niin se on jo sitten "jotenkin" "sillain että siihen jää jotenki koukkuun tai jotain" Piti saaha muuttaa.... pää lyö ihan tyhjää silti kokoajan... Sitte ku asiat on kunnolla kunnossa tai jotaki... Vaikea selittää. Silti tietenki muutin koska ei pää kestäny kyllä sitä vanhempien kans asumistakan enää... :D En tiiä itsekään et mikä mää oikein oon.... Koko iän on ollu kokoajan jotaki ongelmia kaiken suhteen... Eniten mulla kyllä on kuitenki vitutuksen tunteita ollu. Ainut hyvä puoli on että tiedän että on olemassa paljon ihmisiä suurin osa ihmisistä tekee asiat niin oikein kuin vain osaa... Itellä on ollu sellanen tyyli et mietin mieluummin niiden ihmisten kannalta asioita jotka tekee niitä asioita oikein, enkä niiden jotka tekee asioita väärin. Siis minä en edes pidä omista vanhemmistani... Muutama vuosi aiemmin jos olisin muuttanut niin oisin saanut tehtyä asioita oikein mut nyt se sit tietenki kääntyy siihen että tuntuu ettei oo omia ajatuksia ja tämmöstä..... Aivan tyhmää ja syvällistä tekstiä mutta näin asiat on. Lieköhän olen pinnallinen tuollaisten isojenkin asioiden suhteen.... Ettei kohta ole jo liian myöhäistä tehdä jotain toisia ratkaisuja elämässä..... Ei viiti väkiste :D.... :S Kun 2 vuotta on tuntunu silt et "puolet kehosta olisi siirtynyt siihen isään" :S:S:S:S:SS:SS: :( Niin siinä on kans ehkä yksi syy miksi ensinnäkin ei oo omia ajatuksia.... ja sit miks ei voikaan pistää välejä poikki ja näyttää että kyllä mää pärjään.. Enhän mää tällä hetkellä oo pärjänny oikein pitkään aikaan... Sais ees puolet kehostansa takaisin

alkuperäinen oma ajatus on säilynyt tähän päivään saakka että miksi se edes piti saada tehä tämmönen jos kokoajan on ongelmia mut niistä ei 20 vuoden aikana saa sanoa sille joka alkuun asiat pani ja sit vielä suuttuu että mää teen jotaki väärin vaikka oikeasti syy on se että ensinnäkin 1. pää lyö tyhjää 2. en uskalla sanoa että pää lyö tyhjää koska se otetaan sen kannalta että valehtelen ja siinäpä enimmät, mutta kyllä tuntuu jotenkin epäoikeudenmukaiselta elämä.... vaikka en kyllä muiden sanomisista loukkaannu koska tiedän että muut on niitä jotka oikeasti osaa tehä asiat oikein..... Mutta niin.... syvällistä tekstiä, sehän on mun oma asia mitä mihinkin kerron... tuntuu vaa että kun ei sitä ikinä milloinkaan yhtään mistään tuu ikinä mitään niin vituttaa.... ! Mutta ehdottomasti kun minä näin syvällisesti alkoin alun alkaen pohtimaan niin on tässä positiivisiakin asioita ollut... sillä muilta kutenki saa semmosta kuvaa että mulla sitten ois muka välittävät vanhemmat.... Osais itse ajatella sen kannalta että kyllä ne on...... kyllä olen saanut kuitenkin silloin lapsena paljon hyviä kokemuksia ja paljon muutenkin kaikkea kivaa saanu tehä... joten en väitä että toivotonta olisi..... tuo alkuperäinen on se.. mitä 20 vuotta olen kaikessa jokatapauksessa kuitenkin aina miettinyt. !! !!!!!

Tajusin juuri, että, ne, tekee sillain että "aina kun "pääsen" vähän parempaan "kuntoon" ajattelemisen kanssa". Nii ne taas vähentää omaa huoltajuutta.... Haluavat ilmeisesti että mää kärsin koko loppuelämän.... Tuntuu myös että sen jälkeen kun on vaikea ajatella sen takia kun ei tunnu siltä että pystyy katsoon ylöspäin MUTTA ON PAKKO KATSOA. Niin jotenkin se siirtää muhun omaa "huonoa oloaan" JA SE on mukamas KOSTO siitä, että teen asioita väärin. !!!!! Asun omassa asunnossa mutta en halua kamppailla omassa mielessäni näitä samoja asioita kokoajan.... Pääasia olisi saada itselle tietoisuus siitä.. että.. joskus olisi voinut oikeasti katsoa ylemmäs. Muuta en tarvi. Muuten kaikki on mennyt tarpeeksi oikein. Mutta nuo on jo isoja asioita... Onhan tämä ollutkin vasta 21 vuotta kärsimystä... EI SEN ENEMPÄÄ.

Vaika olimma käymässä siis mun vanhempien kanssa mökillä... Ja omillani olen kohta vuoden ollut. Niin mietin ääneen "onkohan mulla joku sos. taitojen pelko... kun ahdistaa sosiaaliset tilanteet. Nyt tajusin vasta just ja just sen, et ei minulla ole mitään sellasta.... Siellä mökillä oltiin niin oma isäntä purki/siirsi mustaa pahaa minuun niin paljon heti kerralla että luuli asioita ihan täysin väärin. Ja sitä se on ollut muuten tosiaan koko iän..... Niin paljon osaa ja pystyy siirtämään sitä että sitä luulee siinä tilanteessa ihan toisin luulee eri asiaksi sitä mitä se oikeasti on.... Ehkä siksi koska se vain on semmonen. ...

Mää soitin sille että ei oo mitään asiaa siirtää oloa muhun niin löi luurin korvaa......... Hyvällä mallilla siis asiat.

Kyllä ne mun vanhemmat varmasti ainakin yrittää tehä asioita oikein..... Kun järjellä alkoin aatteleen... Itellä vaa on ehkä vaatimustaso liian korkea, tuskin ne tahalteen varmaan kuitenkaan ainakaan mitään "pahaa" haluaa aiheuttaa... :O :O :O Näin mää oikeestaan nyt luulisin ihan aivan täysin.

ON SE SAAATANA KU SE MUN KEHON PUOLIKAS ON OLLUT SEN 2 VUOTTA SIIRTYNEENÄ ISÄÄN NIIN AINAKUN KOITAN KESKUSTELLA SEN ITELLE TAKAS NIIN HETKEN PÄÄSTÄ SE IMASEE SEN ITEELLEEN. NYT TUNTUU ETTÄ KOKO KEHO ON SIIRTYNY SIIHEN. KEHITTÄS OMAT SOSIAALISET TAIDOT.

No mutta Vituttttaaa ku se VITTUILEEE MULLE ! Jos mää yritän jolllain esimerkillä kertoa jotain siihen viittaavaa (no esim. että ajattelitko omana ittenäsi...) Niin se suuttuu.... ja vittuilee ja siirtää pahaa oloa ja sit jos mun keho siirtyy siihen oon tehny 20 vuotta työtä että olisin ihminen josta pidetään..... NIIN nyt se isä on ollu 2 vuotta sellanen josta nyt pidetään vaikka ennen ei pietty... siksi koska... lasi on IHAN TYHJÄ TAKKI ON IHAN TYHJÄ VOIN TEHÄ MITÄ VAAN EIKÄ SIITÄ TUU MITÄÄN TUNNETTA. ON SE VITTU SAATANA TÄYS IDIOOTTI PASKA MULUKKU SAATANA HULLU PEWRKELREÖHREÖLJ !

No kun ne roikkuu minussa kiinni..... Koitan pistää välejä poikki mutta ei ne ite pysty antaan mitään ajatusta asialle.... Jos oikeasti ajattelesivat niin ne menis ite psykoosiin. Minun isäntä on vittuillut mulle koko elämän ajan. Se Tahalteen on Mahdollisimman paskan oloinen. että se saisi itsensä paremmaksi. EN roiku niissä kiinni NE ROIKKUU MINUSSA. TÄmäki persoonallisuushäiriö mikä mulla on on oman isäni opettama. Se on opettanut mulle että kuinka ihmiselle ollan tylyjä ja vittuillan. vaikka itse en halua olla sellainen. On se sen väen vängällä opettanut.
Oikeastaan suurin tunne mikä tässä on, on se, että se isä on sen oloinen että se on täysi paska, kaikkein suurin tunne on SE että mua hävettääääää mua hävettää aivan älyttömsti se kun sillä ei oo mitään sosiaalisia taitoja.... Mää en kestä sitä myötähäpeän tuntoa... varsinkin kun silloin kun mua alkaa hävettään se tekee että "elä oo tommone" "miks nää oot tommone" ei kuulosta yhtään mukavalta. Se kuulostaa aivan helvetin hämmentävältä ja siitä tulee häiritsevä olo. Oon aivan varma että se tietää sen kun oon ollut tekemisissä sen kanssa 21 vuotta.... Mutta mitään se ei muuta itsessään. "Perseilee" vaan menemään. Ja sekin vielä että sanoin sille ihan vasta että ainakun ärähdät mulle niin se kuulostaa siltä että sää haluaisit tappaa mut... joten tapa. Sovitaan aika milloin tapat mut. Niin se siihen päälle ärähti ja sano että "puolimiehet tekee itsemurhan" "tosimies ei tee". Myös sanoi että "hullu sinä oot".... Ja seki oli ärähtäminen... Miten siinä sanot että se johtuu tästä mun häpeän tunteesta.... koska se loukkaantuu ite kaikesta mitä sille sanoo. se ei kestä mitään itsekritiikkiä...... :S

Voi olla että joskus esikoulu-aikaan olin viimeksi normaali.... Sen jälkeen olen tullut katkerammaksi ja katkerammaksi sen kohtelusta mua kohtaan. KOkoajan on juurikin joku kriisi päällä... siksi koska olen täynnä vitutusta ja hämmennystä siitä miten se käyttäytyy mua kohtaan.... Se on tahallaan mulkku koska sen mielestä "mies tekee niin" Hän olettaa että "mies" on sellainen joka vittuilee.. Eli toisinsanoen se luulee väärin tuon asian sijasta melkein kaiken muunkin...... Aina kun mulla olisi joku asia sille niin se kieltää sen ja kertoo oman asian, se ei ole koskaan edes kuunnellut mitä mulla olisi ollut sanottavaa.... Oon täynnä vitutusta.

Onko vanhemmillasi joko munchausenin syndrooma tai narsistinen persoonallisuushäiriö?
http://fi.wikipedia.org/wiki/Münchhausenin_oireyhtymä
http://www.narsistienuhrientuki.fi kohdassa Tietoa
Etenkin isässäsi on molempia piirteitä.

EI SE esitä mitään..... Kun sillä on niitä ongelmia.. Päinvastoin, se yrittää tehä kaiken "omasta mielestään" oikein, mutta siltikään se ei ajattele omana itsenään mitään..... "kyllähän se hyvä on kasvattaa lasta oikein" ajattelee se että "nyt minä oon parempi ihminen kun minä ajattelen tällain" Oikeasti se haluaa vaan tuomita ihmisiä..... ja vittuilla.

Ja vaikka se ajattelee kokoajan että mää teen asioita väärin niin oikeesti teen siksi koska se purkaa omaa itteään muhun...... Se aattelee et "enhän minä mitään tee väärin" "se on tuo poika joka tekee"...... Jos se niin aattelee niin sit mää kans teen. Mutta silti se tuomittee siitä... että mää tein koska mää aavistin että se taas aatteli että mää oon tämmönen.