Tutustuminen vs. tapailu

Tapailu=treffailu? ehkäpä tätä linjaa hapuillen...

Ei mistään.

Vaikeneminen ei tässä kohtaa ole kultaa, vaikka sanonta niin väittääkin. Oikeastaan sinun ja muidenkin on helpompaa lähteä hakemaan ratkaisua kysymällä: Missä kohtaa itse haluaisit, että tapailukumppanisi lakkaisi tapailemasta muita? Jos tästä hetkestä on kovin erilaiset käsitykset, kannattaa jatkoa miettiä tarkkaan.

Mistä ihmeestä läydätte noin monia kiinnostuksen kohteita vielä samaan aikaan? Mä olen viimeisen 10 vuoden aikana tavannut 2 josta olisin kiinnostunut jos oisin sinkku.

Jos haluat tapailla useampaa, niin suosittelen, että jatkat vielä etsimistä, niin kauan kunnes tapaat hänet, johon ihastut niin paljon, ettet halua enää tapailla muita. Yksi riittää, jos se on se oikea yksi....

Ettet ole tavannut sitä oikeata, jos sitä pitää kysyä.

Vaikea sanoa kun en ole koskaan tapaillut kuin yhtä kerralla.

Yksi kerrallaan?

Minusta se menee melko "itsestään" sén oikean kohdalla.

Eli seurustelu alkaa sellaisne ihmisen kanssa, jonka kanssa ajatusmaailma ja inytressit toisesta meneväöt yhteen, eli kummatkin automaattisesti haluavat alkaa keskittyä enenmmän juuri siihen toiseen, ja hänen treffailuun. Se, että se tapahtuu sujuvasti kertoo jo paljon positiivista siitä, mettä on löytänyt matchinsa.

Ei siinä voi vetää mitään lyrkkää lakia ajasta tai tavasta kuinka se tapailu muuttuu ekslusiiviseksi, koska ihmiset ja parit ovat niin erilaisia. Eli silloin, kun kumpikin ns kokee tilanteen oikeaksi ja haluaa jättää muut pois.

Itse henkilökohtaisesti koen tämän pisteen sellaiseksi, kun ollaan koettu jonkinsortin intiimi hetki. Se voi olla seksualainen kanssakäyminen, tai sitten se voi olla tapaaminen jonka aikana tutustuminen syveni kovasti, ja pari lähentyi, syystä tai toisesta.

Yleensa silloin kun on ollut intimiteettiä kiinnostavan ihmisen kanssa, ihminen automaattisesti alkaa keskittymään häneen?

En tajua "hutsuja", mies- tai naispuolisia, jotka harrastavat seksiä tai henkistä intimiteettiä monen kanssa samaan aikaan; se on hyvin hälyyttävä merkki, ja moinen taipumus voisi jatkua suhteessakin sivusuhteiden ylläpitona jne.

Kannattaa siis valita ihminen joak kykenee ja osaa syventää tapailuaan, sne sijaan että haalii hirveästi pintapuolisia treffailuja.

Ihmisillä on niin erilaisia lähtökohtia treffailun aloittamiseen ja uusien ihmisten tapaamiseen. Itselläni on ollut kaksi vakavampaa ja pitkää suhdetta, muutama turhempi ja lyhyempi tuttavuus/tapailu/seksisuhde, ja nyt kun lähden taas ns. etsimällä etsimään miestä, olen jutellut kolmelle yhtä aikaa ja kaikkien kanssa käynyt/tulen käymään treffeillä.

Mielestäni edelliset kirjoittavat ovat oikeassa tuosta intiimiydestä, ja ehkä liiallinen määrittely ja analysointi vaan pilaa tunnelmaa ensimmäisillä treffeillä. Olen huomannut sellaisen tavan joillakin epävarmoilla miehellä, että he kyselevät montako seksikumppania minulla on ollut ja olenko säätänyt monen kanssa yhtä aikaa- mielestäni se osoittaa jo tutustumisvaiheessa huolettavasti mustasukkaisuudesta ja omistushalusta on ehdoton turn off.

Sana tapailu ei tarkoita sitoutumista. Jos tunne-elämä on kypsä, niin silti tajuaa, että tapailussa on kysymys kuitenkin siitä, että kiinnostusta ja halua antaa mahdollisuus tunteiden kehittymiseen on. Vaikka ei ole sitoutunut, moraalinen vastuu on aina olemassa. Vastuun voi kohdata tai sitä paeta, mutta ei se tilannetta muuta. Tunteilla leikkiminen ei muuksi muutu sillä, että itselleen selittää olevansa sitoutumaton. Riippuu ihmisen moraalista, kovin alhaisella moraalilla useiden tapaaminen ei ole ongelma.

Kuinka itse suhtautuisit, jos kuulisit, että jompikumpi / molemmat pitävätkin samalla tavoin yhteyttä toisiin miehiin. Jos tilanne on niin, että salaat asiaa, on sinulla ilmeisesti jotakin salattavaa. Jos et haluaisi ja voisi vilpittomästi itse olla tilanteessa, jossa olisit itse naiselle joku vaihtoehto muutamista, niin suhteesi ovat vähintäänkin epäilyttäviä.

Jos olisit vilpittömästi molempien kanssa tuttava, asia ei muodostuisi ongelmaksi, eikä toista vaihtoehtoa tarvitsisi valita ja "jättää", jos suhde toiseen kehittyisikin. Jos olet päästänyt tilanteen niin pitkälle, että jommallakumpi voi loukkaantua tai pettyä pahasti tai särkeä sydämensä, olet mennyt liian pitkälle.

Ja koska tiedostat asian ja se on jo nyt ongelma ainakin sinulle, on vähintäänkin rehellistä kertoa, että tapailet ja pidät yhteyttä muihinkin. Joko itse kerrot tai se selviää sitten ikävämpää kautta, mikä on se huonompi vaihtoehto. Toisaalta luultavasti et arvosta kummankaan tunteita, koska et pysty olemaan rehellinen, salaat asiaa ja pidät molemmat siinä luulossa, että jotakin voisi jatkossa muodostua. Ainut varma seuraus on se, että joku tulee kärsimään, vaikka muusta ei voisi sanoa mitään. Eniten hajotat vain itseäsi ja itsearvostustasi. Etkä pysty kumpaankaan suhteeseen sitoutumaan, et pysty tekemään valintaa. Et luultavasti edes halua tilannetta, jossa suhde jompaankumpaan saisi aidon kehittymisen mahdollisuuden. Koska pidät takaporttia aina auki. Tuollaisessa tilanteessa et joudu aidosti kohtaamaan omiakaan tunteitasi. Voit ikäänkuin vaihtaa aina kun joku asia ei sinulle sovi.

Jos ei kummankaan kanssa ole ollut puhetta minkään laisesta yhteisestä tulevaisuudesta eikä treffailusta tai muusta vastaavanlaisesta, mielestäni on kyse tapailusta eli siis olette kavereita.

Kyllä silloin kun oikeasti ruetaan treffaamaan ja sen jälkeen seurustelemaan, sen kyllä tietää ja yleensä siitä puhutaankin.