Kysymys sijaisvanhemmille?

Miksi se olisi sinusta kivaa. Ensinnäkin hienoa, että sijaisvanhemmat järjestävät hienot olosuhteet lapsille. 50vuotias on parhaassa työiässä ja joskus voi olla että sijaisvanhemmalla on sellainen vaiva tai sairaus jonka takia joutuu pois työelämästä muuten, mutta jaksaa kotona hoitaa lapsia. Ihan samassa tilanteessahan tuossa olisi oikeatkin vanhemmat jos saapi vaikka potkut. ehkä sitä ei osaa ajatella ihminen joka aina on elänyt yhteiskunnan tukieuroilla. Hienoa vaan, että joku antaa kodin lapsille joilla sitä ei ole.

Hatunnosto kirjoitti:

Miksi se olisi sinusta kivaa. Ensinnäkin hienoa, että sijaisvanhemmat järjestävät hienot olosuhteet lapsille. 50vuotias on parhaassa työiässä ja joskus voi olla että sijaisvanhemmalla on sellainen vaiva tai sairaus jonka takia joutuu pois työelämästä muuten, mutta jaksaa kotona hoitaa lapsia. Ihan samassa tilanteessahan tuossa olisi oikeatkin vanhemmat jos saapi vaikka potkut. ehkä sitä ei osaa ajatella ihminen joka aina on elänyt yhteiskunnan tukieuroilla. Hienoa vaan, että joku antaa kodin lapsille joilla sitä ei ole.

Lue lisää

Varmaankin hän tarkoitti, että olisihan se kiva jos oikeasti kotiutusvaiheessa oleva lapsi pääsisi nopeasti kotiin. Huonompi homma jos bio ei oikeasti ole valmis kotiutukseen, kuten siskoni tapauksessa. Oli kyllä intoa piukeena ottamassa lasta kotiin, mutta kulissit sortuivat kahdessa viikossa. Lapsi pettyi aivan valtavasti, kun palautettiin pikana takaisin sijaisperheeseen (ei ollut tuolloin ehtinyt vielä sinnekään kotiutua, oli ollut siellä vasta pari kuukautta). Itse en oman elämäntilanteen takia voinut lasta ottaa (olin juuri aloittanut opiskelut ja elin opintotuella). Kun olin ollut pari vuotta työelämässä, lapselta kysyttiin, haluaisiko muuttaa luokseni, mutta oli sitten jo kotiutunut sijaisperheeseen niin hyvin, että sovittiin hänen käyvän kotilomilla minun luonani, koska siskoni ei ollut lainkaan pitänyt lapseensa yhteyttä tuon epäonnistuneen kotiutuksen jälkeen. Kuitenkin hänellä on nyt kaksi pientä lasta, jotka asuvat hänen luonaan. Sijaisperheessä liki koko ikänsä asunut lapsi kyselee minulta paljon äidistään ja sisaruksistaan, enkä oikein tiedä miten toimia. Kerron kyllä lapsuudestamme ja ihan puhtaita faktoja siskosta ja lapsistaan. Vaikeinta on kuitenkin vastata kysymykseen: "miksi minä en kelpaa äidille". Ei lapsikaan siskoni luokse halua muuttaa, kun on niin kotiutunut sijaisperheeseen, mutta miksi ei edes kotilomille ota omaa lastaan? Pienet sisarukset eivät ole koskaan tavanneet isosisarustaan. Sijoituksen syynä siis siskoni nuori ikä ja välinpitämättömyys lapsen terveyden ja turvallisuuden osalta, myös liiallinen päihteidenkäyttö. Kuitenkin nykyisin ainakin vaikuttaa elävän ihan normaalia elämää. Minuun ei pidä enää juurikaan yhteyttä, vaikka olen ihan sossun luvalla aina ilmoittanut, milloin lapsi tulee luokseni ja että hän voi tulla tänne lasta tapaamaan tai vaikka hakea hänet heillekin. Ymmärrän toki että näin monen vuoden jälkeen lapsen tapaaminen olisi siskolleni rankkaa, mutta vielä rankempaa se on lapselle joka kokee tulleensa täysin hylätyksi äitinsä taholta. Isä ei ole tiedossa, joten isästäkään ei ole apua. Sijaisperhe on onneksi tosi kiva ja lapsi onkin kotiutunut sinne ihan täysin, kun sisko ei häneen ole halunnut mitään yhteyttä pitää.

Sassuu kirjoitti:

Varmaankin hän tarkoitti, että olisihan se kiva jos oikeasti kotiutusvaiheessa oleva lapsi pääsisi nopeasti kotiin. Huonompi homma jos bio ei oikeasti ole valmis kotiutukseen, kuten siskoni tapauksessa. Oli kyllä intoa piukeena ottamassa lasta kotiin, mutta kulissit sortuivat kahdessa viikossa. Lapsi pettyi aivan valtavasti, kun palautettiin pikana takaisin sijaisperheeseen (ei ollut tuolloin ehtinyt vielä sinnekään kotiutua, oli ollut siellä vasta pari kuukautta). Itse en oman elämäntilanteen takia voinut lasta ottaa (olin juuri aloittanut opiskelut ja elin opintotuella). Kun olin ollut pari vuotta työelämässä, lapselta kysyttiin, haluaisiko muuttaa luokseni, mutta oli sitten jo kotiutunut sijaisperheeseen niin hyvin, että sovittiin hänen käyvän kotilomilla minun luonani, koska siskoni ei ollut lainkaan pitänyt lapseensa yhteyttä tuon epäonnistuneen kotiutuksen jälkeen. Kuitenkin hänellä on nyt kaksi pientä lasta, jotka asuvat hänen luonaan. Sijaisperheessä liki koko ikänsä asunut lapsi kyselee minulta paljon äidistään ja sisaruksistaan, enkä oikein tiedä miten toimia. Kerron kyllä lapsuudestamme ja ihan puhtaita faktoja siskosta ja lapsistaan. Vaikeinta on kuitenkin vastata kysymykseen: "miksi minä en kelpaa äidille". Ei lapsikaan siskoni luokse halua muuttaa, kun on niin kotiutunut sijaisperheeseen, mutta miksi ei edes kotilomille ota omaa lastaan? Pienet sisarukset eivät ole koskaan tavanneet isosisarustaan. Sijoituksen syynä siis siskoni nuori ikä ja välinpitämättömyys lapsen terveyden ja turvallisuuden osalta, myös liiallinen päihteidenkäyttö. Kuitenkin nykyisin ainakin vaikuttaa elävän ihan normaalia elämää. Minuun ei pidä enää juurikaan yhteyttä, vaikka olen ihan sossun luvalla aina ilmoittanut, milloin lapsi tulee luokseni ja että hän voi tulla tänne lasta tapaamaan tai vaikka hakea hänet heillekin. Ymmärrän toki että näin monen vuoden jälkeen lapsen tapaaminen olisi siskolleni rankkaa, mutta vielä rankempaa se on lapselle joka kokee tulleensa täysin hylätyksi äitinsä taholta. Isä ei ole tiedossa, joten isästäkään ei ole apua. Sijaisperhe on onneksi tosi kiva ja lapsi onkin kotiutunut sinne ihan täysin, kun sisko ei häneen ole halunnut mitään yhteyttä pitää.

Lue lisää

Siskoni oli siis ensin lapsen kanssa melko pitkään ensikodissa. Sitten n. vuoden kotona. Lapsi otettiin huostaan ensin hieman alle kaksivuotiaana, oli väliaikaisperheessä (kriisiperheessä? tms?) muutaman kuukauden. Varsinaiseen sijaisperheeseen siirrettiin n. 2,5 -vuotiaana, ehti olla siellä alle puoli vuotta ennen kotiutusyritystä. Kolmivuotias osasi kuitenkin jo kysellä äidin perään. Ja kotiutukseen asti lapsi oli kuitenkin säännöllisesti tavannut siskoani, joten koki äidin katoamisen hylkäämisenä. On puhunut näitä asioita minulle nyt paljon viettäessään luonani paljon aikaa. Lapsi on nyt jo murrosiässä, ja teini-ikä painaa hyvää vauhtia päälle. En oikein tiedä mitä tekisin. Kyselyt äidistä ja sisaruksista lisääntyvät joka kerta. Lapsi itsekin sanonut, että tuntuu kuin edessä olisi iso, kaunis palapeli, josta puuttuu keskeisestä kohdasta neljä isoa palaa - äiti, isä ja sisarukset. Itse en ole halunnut hämmentää lasta leikkimällä hänelle äitiä, koska sellaisia hänellä on jo kaksi, biologinen äiti ja sijaisäiti. Isähahmokin onneksi löytyy ja vanhempani pitävät myös yhteyttä lapseen, vaikka heidän onkin vaikea yrittää jakautua kahteen suuntaan, tämän lapsen isovanhemmiksi ja siskoni pienten lasten isovanhemmiksi. Oman pienen lapseni tämä siskoni lapsi on "adoptoinut" veljekseen, vaikka ymmärtääkin etteivät ole kirjaimellisesti sisaruksia. Samalla tavoin pitää sijaisperheen muita lapsia sisaruksinaan.

Nyt sitten vastauksia varsinaisiin kysymyksiisi:

1. Miten käy toimeentulon?
- mikäänhän ei estä uusien lapsien sijoittamista näinkin kokeneille sijaisvanhemmille, mikäli lasten palautuminen kotiin ei johdu sijaisperheen puutteellisuudesta, vaan huostaanottoperusteiden poistumisesta, kuten asian ilmaisit. Sijaisperheistä on pulaa, varsinkin kokeneista sijaisperheistä, jotka ovat valmiita ottamaan vastaan isompia lapsia ja jopa teini-ikäisiä. Eli toimeentulon tuskin käy kovinkaan pahasti, ainakaan pitemmällä tähtäimellä. Hetkellisesti sijaisperhe saattaa toki joutua turvautumaan yhteiskunnan tukiin, samalla tavoin, kuin kuka tahansa äkillisesti työttömäksi jäänyt. Itse olen kuitenkin pyrkinyt sästämään muutaman kuukauden kulut kattavaa hätärahastoa, jotta tällaisen tapauksen sattuessa en joutuisi tukeutumaan yhteiskuntaan. Tiedän monia jotka ovat laillani toimineet näin, mutta toki poikkeuksiakin on.

2. "Yli 50-vuotiaat kouluttamattomat tuskin saisivat enää mitään työtä"
-Miksi eivät saisi? Kokeneita sijaisvanhempia kaivataan koko ajan enemmän, kun lasten sijaishuoltoa siirretään koko ajan enemmän laitoksista perheisiin. Myös vanhusten perhehoito voisi hyvinkin tulla kysymykseen, sillä vanhusten perhehoitajilta vaaditaan suunnilleen samoja asioita kuin lasten sijaisvanhemmilta, joten varmasti työtä löytyy, jos sijaisvanhemmissa itsessään ei ole mitään vikaa.

3. Miten kävisi asuntonsa kanssa?
- Pankin kanssa on aina mahdollista keskustella mahdollisista väliaikaisista maksusuunnitelman muutoksista, olipa sitten kyseessä tavallinen duunari, yrityspomo tai sijaisvanhempi. Esimerkiksi pelkkien lainakorkojen maksaminen on mahdollista jopa 12 kk ajan. 100 000 asuntolaina ei edes ole kovinkaan suuri, sen kuukausierät ovat hyvinkin siedettävät. Itselläni on asuntolainaa jäljellä hieman alle 100 000e ja lainaerät n.650e/kk. Asumme n. 140-neliöisessä omakotitalossa suurehkon kaupungin ulkopuolella. Lämmitys puulla, joten lämmityskulut eivät kovinkaan suuret. Moni maksaa tavallisesta perheasunnosta enemmän vuokraa, kuin minä lyhennän asuntolainaa. Joten pankki siis todennäköisesti antaisi heille vuoden aikaa saada asiansa kuntoon, ennen kuin alkaisi painostaa muihin toimiin.
Vouti siis ei vie, eikä sossukaan maksa, ainakaan sillä perusteella, että kyseessä on sijaisperhe. Samoilla perusteilla ex-sijaisperheille myönnetään tukia kuin muillekin tuen hakijoille.

4. Kieltäytyisivätkö sossut palauttamasta lapsia sijaisvanhempien toimeentuloon vedoten?
- eivät todellakaan. Tottakai lapset on palautettava kotiin, mikäli perusteita huostaanoton jatkamiselle ei ole ja lapset haluavat palata biologisen perheensä luokse. Ainahan sijaisperheeseen voidaan sijoittaa muita kotia tarvitsevia lapsia, joten en edes ymmärrä miksi toimeentuloon vedottaisiin tällaisessa tapauksessa?!?

5. Olisiko sijaisvanhemmilla oikeus yrittää estää purku vedoten toimeentuloonsa.
- ei todellakaan. Aivan naurettavaa. Sijaisvanhemmat eivät juurikaan voi vaikuttaa siihen, kotiutetaanko lapsi vai ei. Päätös on sossujen, ei sijaisvanhempien. Korkeintaan mielipiteensä voi kertoa. Minulta on kertaalleen kysytty mielipidettä lapsen kotiuttamiseen, ja ilmoitin, etten näe mitään estettä, sillä bio oli saanut asiansa kuntoon, lapsi oli viihtynyt kotilomilla ja asiat olivat monin puolin mallillaan. Lapsi palautui kotiin muutaman kuukauden totuttelujakson jälkeen (totuttelujaksoa pyysi sekä lapsi että bio - lapsi kavereiden, koulun ja harrastusten takia, ja bio omien työvuorojensa, aikataulumuutostensa ja uuden elämän opettelun takia - ja minusta järjestely oli ihan ok). Mikäli tietäisin esim. entisen alkoholistin ratkenneen juomaan tai mielenterveyspotilaan tilan heikentyneen lasta vaarantavalla tavalla (lapsen kertoman perusteella), ilmaisisin tämän sossulle. Mutta vaikka meille sijoitetut lapset ovat minulle perheenjäseniä ja todella rakkaita, toivon todella että heistä jokainen saisi vielä elää tavallista elämää biologisten vanhempiensa kanssa. Toisten kohdalla tiedän sen tapahtuvan, toisten kohdalla tiedän, ettei se tule suurella todennäköisyydellä koskaan tapahtumaan. Toivo kuitenkin elää.

Aika erikoista, että nuo ovat sinun mielestäsi kiperiä kysymyksiä. Minusta tuossa ei juurikaan mitään kiperää ole.

Sijaisperheiden puute / pula sijaisperheistä voi olla aika paljon paikkakuntakohtaista. Lapset pyritään sijoittamaan lähelle biologista perhettään ja muita läheisiään, ellei ole erityistä syytä sijoittaa lasta matkan päähän. Niinpä aika luonnostaan isojen kaupunkien alueella tai lähistöllä sijaisperheitä tarvitaan enemmän kuin maaseudun haja-asutusalueilla pitkien välimatkojen päässä. Voisiko teillä olla kyse vaikka tästä - eli että kohtuullisen matkan päässä ei ole kovinkaan usein sijaisperhettä tarvitsevia lapsia? Jos vielä aluella on aktiivisesti koulutettu sijaisperheitä, niin tarjontaa voi paikallisesti olla enemmän kuin kysyntää. Kun sitten joku lapsi tarvitsee sijaisperheen, niin kaikki mahdolliset näkökohdat pyritään ottamaan huomioon, kun valitaan juuri hänelle sopivaa perhettä. Siinä kohtaa asian asiaan vaikuttavat vaikkapa kotieläimet: jos lapsella on eläinpölyallergia, ei häntä voida sijoittaa perheeseen, jossa on kotieläimiä - tai jos lapsella on vakiintunut terapiasuhde, pitäisi sitä pystyä jatkamaan sijainnista riippumatta jne. Mahdollisten omien lasten lukumäärä, ikä jne, voivat vaikuttaa siihen, katsotaanko teidän perheenne juuri kyseiselle lapselle parhaaksi mahdolliseksi paikaksi.

Tavoite on nykyään löytää mahdollisimman monelle lapselle sijaisperhe silloin, kun kotona asuminen on lapsen edun vastaista. Laitoksiin sijoittamista pyritään välttämään. Tosiasia kuitenkin on, että varsin monella lapsella ja nuorella on jo niin haastavia ongelmia, että perheeseen sijoittaminen ei välttämättä onnistu tai jos onnistuu, niin perheeltä vaaditaan ihan erityistä (ammatillista) osaamista, jotta lapsen tarpeisiin voitaisiin vastata.

Lyhyesti sanottuna: vaikka puhetta sijaisperhepulasta riittää ja perhesijoituksia pidetään ensisijaisina laitossijoituksiin nähden, niin pitkäkään odotusaika ei tarkoita sitä, että teissä olisi jotain vikaa. Kuviossa on vain niin monta huomioon otettavaa seikkaa :)

Myylle kirjoitti:

Sijaisperheiden puute / pula sijaisperheistä voi olla aika paljon paikkakuntakohtaista. Lapset pyritään sijoittamaan lähelle biologista perhettään ja muita läheisiään, ellei ole erityistä syytä sijoittaa lasta matkan päähän. Niinpä aika luonnostaan isojen kaupunkien alueella tai lähistöllä sijaisperheitä tarvitaan enemmän kuin maaseudun haja-asutusalueilla pitkien välimatkojen päässä. Voisiko teillä olla kyse vaikka tästä - eli että kohtuullisen matkan päässä ei ole kovinkaan usein sijaisperhettä tarvitsevia lapsia? Jos vielä aluella on aktiivisesti koulutettu sijaisperheitä, niin tarjontaa voi paikallisesti olla enemmän kuin kysyntää. Kun sitten joku lapsi tarvitsee sijaisperheen, niin kaikki mahdolliset näkökohdat pyritään ottamaan huomioon, kun valitaan juuri hänelle sopivaa perhettä. Siinä kohtaa asian asiaan vaikuttavat vaikkapa kotieläimet: jos lapsella on eläinpölyallergia, ei häntä voida sijoittaa perheeseen, jossa on kotieläimiä - tai jos lapsella on vakiintunut terapiasuhde, pitäisi sitä pystyä jatkamaan sijainnista riippumatta jne. Mahdollisten omien lasten lukumäärä, ikä jne, voivat vaikuttaa siihen, katsotaanko teidän perheenne juuri kyseiselle lapselle parhaaksi mahdolliseksi paikaksi.

Tavoite on nykyään löytää mahdollisimman monelle lapselle sijaisperhe silloin, kun kotona asuminen on lapsen edun vastaista. Laitoksiin sijoittamista pyritään välttämään. Tosiasia kuitenkin on, että varsin monella lapsella ja nuorella on jo niin haastavia ongelmia, että perheeseen sijoittaminen ei välttämättä onnistu tai jos onnistuu, niin perheeltä vaaditaan ihan erityistä (ammatillista) osaamista, jotta lapsen tarpeisiin voitaisiin vastata.

Lyhyesti sanottuna: vaikka puhetta sijaisperhepulasta riittää ja perhesijoituksia pidetään ensisijaisina laitossijoituksiin nähden, niin pitkäkään odotusaika ei tarkoita sitä, että teissä olisi jotain vikaa. Kuviossa on vain niin monta huomioon otettavaa seikkaa :)

Lue lisää

Hyviä juttuja tässä tulikin. Silti ymmärtääkseni NUORILLE (yli 10v) on vaikeinta löytää perhettä. Jokapaikassa "toitotetaan" sitä ja kun mekin olimme yhteydessä omaan kuntaamme, niin sellaisia perheitä eniten toivottiin, jotka ottaisivat näitä vanhempia lapsia. Tekstin perusteella ymmärsin että nuorikin voisi kuitenkin teille tulla?

Kun kerran koulutus on käyty ja intoa on, niin kyselisin sitten laajemmin kun omalta paikkakunnalta, (tai pelalta) vaikka sitten näiltä yksityisiltä.

Ja ylipäätään ehkä kannattaa pyrkiä olemaan aktiinen, joskus sossut ovat vaan niin kiireisiä että on helpompi sijoittaa lapsi/nuori laitokseen kun perheeseen vaikka pidemmänpäälle onkin yleensä huonompi ja kalliimpi juttu.

älä luovuta!

Veikkaisin, että vika on siinä, että teidän tarkoitus on toimia lain mukaisesti ja lapsen edun mukaisesti. Näyttää vahvasti siltä, että mitä enempi onnistut vierottamaan lapsia läheisistään ja tuomitsemaan biovanhempia sen paremmat mahdollisuudet on toimia sijaisvanhempina.

mikä on sijaisäiti ja sijaisisä....

olette perhehoitajia ette mitään äitejä ettekä isejä siis älkää opetteko lapsia valehtelemaan ja älkää valehdelko lapsille.

kiitos

"Lähtökohta tosiaan on että lapsen tai nuoren tarpeet ja bio-suhteet otetaan huomioon mutta mekin olemme tarvittaessa tarjoutuneet ajamaan sen 200km tapamisiin vaikka vanhempia tai muuta sukua."
Tämän vuoksi he ei ehkä teitä tarvikaan. Sossujen lähtökohta on vierottaa lapset omista läheisistään ja yrittää estää kaikki mahdollinen yhteydenpito.