äitix68

Voin vain kuvitella tuskasi,kun itselläkin on lapsia...yritä jaksaa,vaikka varmasti on raskasta.kun pitää jälleen kaikki ikävät asiat käydä läpi,Mutta ammenna voimaa vaikka keväästä.laita kynttilä palamaan lapsesi muistoksi,palauta mieleesi jokin mukava muisto lapsestasi,tai luonteen piirre.Kyllä sinä selviät,sitten voit yrittää ajatella elämääsi eteenpäin,kun tuosta selviät!Voimahalaus sinulle!

Etsiydy seurakunnan sururyhmään, jos et ole vielä käynyt siellä. Ei sinun tarvitse osallistua oikeudenkäyntiin. Voit lähettää sairauslomatodistus.

Voimia sinulle.Jostain niitä aina löytyy kun on pakko. Itse poikani menettänyt
joitakin vuosia sitten ja nyt viikko miehen kuolemasta.

Ymmärrän ikäväsi. Minä en sinuna menisi paikan päälle, se ei ole pakollista. Jotkut sanovat, että sitten asiasta saa rauhan, mutta enpä tiedä. Ei kai kukaan aikonut loppuikäänsä katkera jostain asiasta olla. Suru haihtuu, mutta siihen menee aikaa.

Ei kyllä ollut kummoinen tuo runo.

Oikeudenkäynti on nyt siis takana.
Olin paikalla, kuulin ja katsoin kaiken taas jälleen... vaikka vaikeaa oli, kaikista vaikeinta oli nähdä vastapuoli "syyllinen", joka vetosi muistamattomuuteen ja kertoi, kuinka hänellä on kaikki nyt hyvin, on saanut uuden asunnon ja lopettaa nyt pelleilyn jne
Oikeudenkäynnistä en pysty,- enkä tänne halua siitä enempää kirjoittaa, sen vain totean, että helvetin vaikeaa oli ja on yhä.
Tänään kuullaan tuomio, kun sitä ei oikeudessa annettu, eli nyt kerään voimia tuomion kuulemiseen.
Totean vain että helvetin rattijuopot, kyllä pääsette helpolla!
Haluan vain niin kovasti poikani takaisin...

Olen sydämestäni mukana tuskassasi. Menetin poikani syövälle, elämä ei palaa koskaan ennalleen.

Tuomioksi tuli 2v2kk
Syyte: huumausaineen käyttörikos,- kulkuneuvon kuljettaminen oikeudetta, -törkeä liikenneturvallisuuden vaarantaminen, - törkeä kuolemantuottamus.
Pojaltani repesi pään oikea puoli, sekä takaraivo irti, rintalasta,-lantio ja keuhkot murskaantuivat jne.
Ja kun syytetyllä on aiempia rikoksia, niin sai ns paljous alennusta eli koko tuomio on 2v7kk, josta istuu 1v 3½kk

En aio valittaa tuomiosta.
Olen käynyt vertaistukiryhmässä säännöllisesti, sekä käyn yksityisellä terapeutilla, joka on kelan tukema ja tietysti psykiatrilla.
Elämäni on aivan kaaoksessa ja suru ja ikävä on loputon.

Kun ihminen kuolee, niin jokainen ymmärtää, että ei ole enää lähteneelle merkitystä, miten kotelolle kävi. Se tuossa ainakin on lohtuna, ettei pojan tarvinnut kokea hirveitä tuskia vaan lähtö tapahtui äkkiä.
On sen vain kumma että kuitenkin noilla asioilla täyttää mieltään ja ne pyörivät väkisin mielessä.
Kyllä se viina ja päihteet saavat aikaan paljon pahaa ja kärsimystä. Voi kun ei olisi noita aineita olemassa.

ihmisen mieli on vain, niin ihmeellinen, asia,- tapahtuma vain pyörii päässä ja koko muu elämä on täysin kaaoksessa,- kriisissä.

Kiitos Teille kaikille sanoistanne, toivon että rattijuopot tajuaisivat pysyä poissa liikenteestä.
Katkeruudesta / niin toki katkeruus on yksi tunne nyt elämässäni ja toki tiedän, että se ei ole hyväksi, mutta minkäs teet.
Katkera olen myös Suomen laille, näistä hiivatin ns paljous alennuksista.

mono-ohjus
Kirjoitit aivan oikein, reagoin liki kaikkeen aivan itselleni vieraalla tavalla, välillä tuntuu, ettei sitä tunnista edes itseään.

En vain voi tajuta miten elämä tästä ikinä muodostuisi edes, jotenkin normaaliksi, elän niin painajaista, ettei sitä kukaan voi ymmärtää jos ei ole lastansa menettänyt ja kuten kirjoitit, niin tunnetilat vaihtelee, koska kuolema oli toisen aiheuttama, toki vaikka jos poikani olisi menehtynyt johonkin muuhun niin kyllä koville ottaisi.

En vain tajua mistä löydän sen langan pään ja saisin elämiseen, jotain järkeä ja mielekkyyttä, kaikki on vain niin turhaa....

Ai, että suututtaa.
Iltalehti oli julkaissut kirjoituksen tämän päivän lehteen poikani kuolemasta.
(heti, kun kirjoitus tuli ulos alkoi puhelimet soida ja piipata)

Kirjoituksessa oli virheellisesti kirjoitettu, että ystävät olisivat poikaani autoon estäneet menemästä!
Näin ei todellakaan ollut... kyllä repi kirjoitus jälleen meidän omaisten haavat auki.

Mietin vain, että eikö tämä ikinä lopu?

Huomenna on ensimmäinen äitienpäivä ilman poikaani ja ajatukset myllertävät ja tuntuu aivan kaaokselta, vaikka minulla on muitakin lapsia niin en pysty huomenna äitienpäivää viettämään meille perinteisellä tavalla, toivon että huominen päivä on pian ohitse.
Kuolinpäiväkin lähestyy ja ahdistukseni vain kasvaa, huomaan että tunteet nousee pintaan entistäkin nopeammin.

"Liian lyhyen hetken yhteistä matkaa, sain kanssasi taivaltaa.
Nyt yritän jaksaa vaikka onkin vaikeaa.
Surun kuumat kyyneleet vuotaa, tämän tästä mun silmistäin.
Joskus muistot auttaa, ne esiin otan mä sydämestäin.
Ilman niitä en jaksaisi lainkaan, arjen myrskyissä uurastaa.
Miten paljon sulta mä sainkaan, tahdon kiitoksen lausahtaa.

syvästi sinua kaivaten
- äiti -

En hylkää muita, muutamme vain perinteitä!
Ihan hienosti aamu sujui, vaikka teimme kaiken toisin.