Älä johda harhaan

Ihastus ei välttämättä ole ollut teeskentelyä, miksi edes olisi (?!), vaan tunteet ovat voineet muuttua ajan kanssa.

Mielen ja tunteiden muutos ei ole vastuutonta, paheksuttavaa, petollista eikä toisen hyväksikäyttöä. Muutokset ovat inhimillisiä ja kuuluvat normaaliin elämään.

En yhtään ihmettele vastapuolen ihastuksen lopahtamista, kun vaikutat kovin keskenkasvuiselta ja kostonhaluiselta.

Ihan normaalia että purat pettymystäsi näin.

Taitaa olla klassinen tapaus: olit enemmän ihastunut kuin hän ja pettymyksesi on suuri kun vastapuoli vetäytyi.

Ja onhan niitä sellaisiakin, jotka nautiskelee toisen ihastumisesta, onhan se pirun imartelevaa ja kohottaa itsetuntoa. Jos näin oli, tämä henkilö ei enää sinun välittämistäsi ansaitse.

Koeta nyt vaan hyväksyä tilanne ja suunnata energiasi toisaalle.

Ymmärrän sinua, aloittaja. Kannattaa varoa, jos ihminen on "jokainen on vastuussa omista tunteistaan"- tyyppiä, ts. ei ota vastuuta siitä, miten omat teot ja käyttäytyminen toiseen vaikuttaa.

Minun sydämeni ei tosin enää ole särkynyt ja onneksi en pitkäkestoisesti rakastunut tusinahurmaajaan. :)

Naiset saavat syyttää tästä ihan itseään, koska tavallisetkin miehet tarvitsevat seksiä. Naisten kriteerit pelkkään seksiin ovat taivaissa ja ne miehet, jotka eivät noita kriteereitä täytä tulee toimia sen pitemmän kaavan kautta.

Seurustelu ei takaa kosintaa.

Sattuu nilkkaan ja muuhunkin paikkaan, pettäjä kärähtää aina ja siitä kuulee loppu elämänsä.Yhdelle pettäjälle "Pettäjä pelkäsit aina eroa ja sanoit kuinka siinä menee kaikki" Niin sitten menee kun leikit tunteillani ja petit vaimoasi kanssani 6 vuotta.

Niinpä. Tuo on valtapeliä. kerronpa tässä oman tarinani. Kyseinen episodi muutti käsitykseni ihmisistä ja yleensä siitä, uskaltaako ja voiko kehenkään luottaa tässä mailmassa.

Olin 18-vuotias ja elimme 80-luvun loppua. Minulla oli takanani erittäin rankka vuosi. Oli sattunut ja tapahtunu paljon asioita joista jouduin toipumaan mm. lähisukulaiseni äkillinen kuolema. Oli myös tapahtunut muita raskaita asioita jotka olivat
tuolloin 18-vuotiaalle erittäin traumaattisia. Tuohon aikaan ei ollut kriisiterapiaa, ja jos oli niin ainakaan kukaan ei kertonut, että sellaista voisi jostain saada.

Vaikka rankkaa oli, kohtasin elämäni ensimmäisen poikakaverin. Menimme ystävien kanssa ravintolaan ja vietimme siellä todella hyvää iltaa. Siihen viereeni istuutui hauskan näköinen nuori mies tekemään tuttavuutta. Hän lopulta saattoi minut kotiin
pyysi osoitetta ja puhelinnumeroa. Hän kirjoitti joka päivä minulle kirjeen intistä. Soitti minulle myös päivittäin.
Hän vei minut kotiinsa, esitteli vanhemmilleen ja halusi tavata vanhempani ja koko sukuni. Häneltä tuli jatkuvia rakkaudentunnustuksia. Ja tietysti rakastuin.
Hän myös pyysi minut daamikseen iltapukujuhliin, kun olimme seurustelleet jo kuukausia. Ostin iltapuvun ja siihen sopivat kengät rahoilla jotka isoäidiltäni lainasin.
Olin onneni kukkuloilla ja jotenkin ajattelin, että ne ikävät asiat joita oli ollut ovat nyt poissa ja elämä alkaa vihdoinkin näyttämään parhaita puoliaan. Olin niin onnellinen.

No tuo mieshän oli sika, muutamaa päivää ennen niitä iltapukujuhlia jätti hän minut mitään syytä selittämättä. Yritin kovasti kysyä miksi ja eikö tätä asiaa voitaisi keskustella ja pyydän nöyrästi anteeksi jos olen jotenkin loukannut. Mies oli täysin kylmä ja ehdoton. Olikohan pyytänyt daamikseen myös jotain toista naista? En tiedä.
Siinä sitten olin yksin kauniin ja kalliin pukuni kanssa. Oli vielä pakottanut sellaisenkin ostamaa ja se oli kallis investointi, mutta mitä rakastunt nainen ei olisi tehnyt, kun mies niin pyysi. Sitä pukua en koskaan tullut käyttämään. Menin täysin rikki tästä hylätyksi tulemisesta. Ajattelin, että elämäni oli tässä, minulle ei ole tässä elämässä suotu onnea. Aloin suunnitella itsemurhaa, koska minulla ei ollut mitään, ei yhtään mitään. Itseltäni en henkeä riistänyt, mutta aika lähellä olin. Sattui aivan kamalasti, tuota tuskaa en koskaan unohda, se jätti ikuiset arvet. Miten rakkaus voi loppua kuin veitsellä leikaten? Miten kukaan joka on muka rakastanut voi aiheuttaa toiselle tuollaista tuskaa valheillaan. Olisi jättänyt minut rauhaan, kukaan ei pakottanut lähettämään niitä kirjeitä ja soittelemaan, kuin kiimainen kolli. Ja sitten kun nainen rakastui, niin sitten jätetään kuin vanhat sukat. Olin tullut huijatuksi.

Kun tästä erosta oli kulunut 3 vuotta olin opiskelemassa. Tietämättäni samassa paikassa opiskeli myös tämä mies. Oli ehtinyt naimisiinkin mennä. No, eikös häntä vanha suola janottanutkin ja alkoi ennennäkemätön piiritys. Piti sanoa todella pahasti, että tajusi etten ollut enää tippaakaan kiinnostunut hänestä.

Kun erosta oli kulunut 17 vuotta, otti hän yhteyttä. Edelleen piti sanoa tosi kovasti, että ei kiinnosta edelleenkään.

Tämän miehen epälooginen käytös on minulle edelleen täysi mysteeri. Vielä karmaisevammaksi tekee tuo viimeisin yhteydenotto.

Kyseessä on ilmeisesti jokin persoonallisuushäiriö.

Kaikille joiden sydän on julmasti särjetty, ole siitä onnellinen, että tuo puoli rakkaassasi tuli ilmi. Jatka elämääsi eteenpäin ja jos jättäjä/pettäjä yrittää uudelleen
lämmitellä tunteita, ole vähintään takaisin yhtä kylmä, mitä hän oli jättäessään.

Aloittajan kuvaama käytös ei kaikissa tapauksissa johdu silkasta julmuudesta tai edes rakkauden tunteen pysyvästä hiipumisesta, vaan syynä voi olla toisen rakkauden menettämisen ja satutetuksi tulemisen pelko, jota esiintyy paljon ihmissuhdevaikeuksia kohdanneilla ihmisillä. Tämä pelko voi saada esimerkiksi lopettamaan suhteen itse ennen kuin on itse liian sidoksissa toiseen rakkauden kautta ja kyvytön kestämään vääjäämättömältä vaikuttavaa eroa.

Samankaltainen pelko on omassa tapauksessani myös johtanut kielteisten puolien etsimiseen ihastuksesta vaiheessa, jossa varsinaista ihmissuhdetta ei vielä ole. Yritän tarkkailla ajatuksiani ja käytöstäni ollakseni loukkaamatta, aiheuttamatta väärinymmärryksiä tai tuhoamatta alkavan ihmissuhteen ituja, mutta toisinaan tuosta tietystä pelosta johtuvia käyttäytymismalleja pääsee pinnalle. Olen saanut sellaisen kuvan, että monen varsinaisia ihmissuhdevaikeuksia kokemattoman on vaikea kuvitella rakkaudessa perääntymisen (lopullisen tai väliaikaisen) syiksi mainitsemiani asioita. Aina ei kuitenkaan kannata vetää johtopäätöksiä vain sen mukaan, mikä on itselle tuttua.

Ja kuinka typerä voi olla...rakastin kerran miestä, jonka kanssa sujui hyvin....Hän kosi minua, mutta koitin nätisti kertoa miksi en voi suostua....Sisimmässäni ajattellin, etten ole tarpeeksi hyvä tälle miehelle....Kärsin varmasti enemmän itse välien katkaisemisesta....ja nyt olen naimisissa `hieman`toisenlaisen miehen kanssa....