Korkeakoulutus ei kannata!

Kannattaa nyt ihan aluksi opetella säännöllinen päivärytmi eli mene jatkossa nukkumaan aikaisemmin. Kello 23-07 on hyvä nukkua, jaksat tehdä töitäkin.

Jos olisit mennyt amikseen, sinua ei olisi henkilökohtaisesti vainottu työttömyydellä. Olisit nyt huippumalli, velattoman 200 neliöisen omakotitalon omistaja, sinulla olisi rotukoira, bemari ja neljä lahjakasta lasta. Olisit matkustellut ja nähnyt mualimaa. Miehesi rakastasi sinua uskollisesti. Siivooja kävisi kerran viikossa.
Miksi, voi miksi ei. Nyt kaikki on myöhäistä, et tule ikinä saamaan elämässäsi mitään. Miksi: koska olet insinööri.

"Näiden pohdintojen perusteella minulle jää muutama vaihtoehto tulevaisuuteni varalle. A) Palata kymmenen vuoden takaiseen lähtöasetelmaan: käydä ammattikoulu ja työllistyä, B) Toteuttaa työnantajan pelko: hankkia lapsia ja jäädä kotiin hoitamaan heitä, C) Jatkaa samaan malliin ja elää työttömänä KELAn tuella. Vaihtoehdot ovat erilaisia, mutta yhteistä niille on, ettei lukiosta ja ammattikorkeakoulusta ollut mitään hyötyä."

D) Voit myös pyrkiä yliopistoon suorittamaan ylemmän tutkinnon ja samalla hankkia työkokemusta. E) Voit hakea suunnilleen koulutustasoasi vastaavia muita töitä - ei "insinöörihommia". F) Voit perustaa oman yrityksen.

Ihan vaan tiedoksi, vaikka olisitkin ammattikoulun käynyt niin ihan hyvin olisit siltä voinut olla ilman töitä. Etkä sinä ainoa ole joka et haastatteluihin pääse. Itse olen lähettänyt n. 60 hakemusta puolen vuoden aikana ja vasta yhteen haastatteluun on kutsu tullut. Minulla on ehkä hieman liikaa työkokemusta ns. paskahommiin ja liian vähän taas hyviin hommiin :D

Mulla myös vähän samantapaiset fiilikset kuin alottajalla, kävin lukion ja sen jälkeen vuoden amk:ssa jonka lopetin kesken, sen jälkeen vuoden ammattitutkinto ja vasta sen jälkeen, kun ikää jo 25v aloitin ammattikoulussa(nuorten) lähihoitajan yo-pohjaisen tutkinnon joka siis 2v. Tämän jälkeen tein puoli vuotta lähihoitajan töitä ja nyt olen hanttitöissä toimistossa.. Ei oikein siis mitään järkeä mun koulutuksissa 27 vuoden ikään asti. Minkäänlaista motivaatiota lähärin hommiin ei ole vielä kun palkka on about sama kuin hanttihommissa mutta työnkuva todella raskas.
Huvittavaa olla jo 28v ja mitään mieluista koulusta jolla saisi hyvinpalkatun työn ei ole.

"...olen hakenut opiskelemaan ammattikouluun. Se on kohtalaisen varma portti työllistymiseen..."

En todellakaan vannoisi asian puolesta yhtään mitään. Joillain aloilla voi olla työvoiman kysyntää, mutta tuskin kaikilla sentään.

"C) Jatkaa samaan malliin ja elää työttömänä KELAn tuella."

Helppo ratkaisu omalta osaltaan - erityisesti jos haluaa haistattaa vit.tua koko maailmalle ja elämälle kuten minä.

Oletko hakenut ahkerasti oman alasi hommiin? Jos tiedät mikä unelma-ammattisi on, hanki sen alan töitä tai kouluttaudu sitä varten. Jos haluat tarpeeksi jotain ja teet sen eteen töitä, tulet sen myös saamaan.

Älä nyt ainakaan lapsia mene tekemään vain sen takia, ettet ole löytänyt töitä! Parempi ehkä ettet hankkisi niitä ollenkaan, jos sinulla tuollainen asenne on.

Se mitä Suomen kouluissa en koskaan kuullut eli itsensä työllistäminen. Suomenkielen ruma sana yrittäjä. Ja jos haet varasto hommiin esim. Niin CV ei tarvitse lukea koko opiskelua. Se voi olla pomolle sitten iloinen yllätys kun varastosta löytyykin sitten aivoja. Toivottavasti pääset eteen päin.

Ei lukio ole mitenkään turha koska kyseessä on yleissivistävä koulu. Jos olisit lukion jälkeen mennyt opiskelemaan vaikka filosofiaa niin tilanteesi olisi paljon parempi kuin nyt: olisit virallisesti sivistyneistöön kuuluva henkilö ja voisit harrastaa filosofiaa vaikka aikasi kuluksi. Insinööritutkinnolla ei tee mitään jos alan töitä ei löydy. Se on kuules tyttö ainakin 250x hienompaa olla työtön filosofi kuin työtön insinööri:)

http://strawpoll.me/1390925/r

Oletko yrittänyt saada oppisopimuskoulutuspaikkaa, joka jotenkin sivuaisi insinööriopintojasi? Myös myyntialalla on usein hommia insinööreille ja myös naisille, sillä on paljon esim. teknisen myyjän hommia, joissa pitää osata teknisiä asioita, mutta olla silti myyvä. Kannattaa katsoa avoimin silmin tällaisia työpaikkoja. Olethan myös valmis muuttamaan työn perässä?

Yksi vaihtoehto on myös työskentely ulkomailla. 1-2 vuotta ulkomailla tuo työkokemuksen, jonka jälkeen saatat olla erittäin haluttu työntekijä kotimaassa.

Onhan kielitaitosi myös kunnossa? Englanninkieli on ehdottoman tärkeä.

Eräs tuttuni haki opintojen jälkeen ulkomaille töihin. Hän pääsi ABB:lle töihin ja myöhemmin pääsi sitten saman konsernin sisällä Suomeen töihin. Tämän tyyppisiä hieman erilaisia ratkaisuja on paljon.

Jos osaat esim. ranskan kielen alkeet, voit hakea esim. EU-komissioon töihin Belgiassa. Siellä on töitä toimiston puolella, autokuskina jne.

Avoimessa yliopistossa voit opiskella sivuavia aineita, joilla pönkität asemaasi. Voit iltakoulussa opiskella myös opettajaksi, jonka jälkeen voisit toimia ammattikoulussa aineopettajana.

Joskus oman yrityksen perustaminen on hyvä ratkaisu, jos kukaan muu ei hokaa palkata sinua.

Älä lannistu. Oman tien löytäminen voi joskus olla kivikkoista. Pääset kyllä töihin, mutta se voi vaatia vielä hieman lisää kouluttautumista (esim. kielitaito, ATK-osaaminen)

Ymmärrän, että tilanteesi on turhauttava. Koita nyt silti jaksaa hakea töitä! Kyllä naisia palkataan myös "parhaassa lapsenteko iässä", jos on oikea tyyppi oikeaan paikkaan.

Jos sinulla ei ole alan työkokemusta, niin yritä löytää ensin harjoittelupaikka/oja, joissa voit tutustua alaan ja tiedät mitä osaat, millaisesta insinöörin työstä pidät ja millaista työnantajaa etsit. On tärkeää "osata jotain todella hyvin" ja "sitten tietää paljosta vähän".

Jos haet jotain muuta kuin insinöörin töitä voit yrittää perustella miksi haluat ko. työn. Esim. haluat tutustua toimialaan monipuolisesti tai kehittää asiakaspalvelua/kielitaitoa tms. Paskaduuneistakin oppii paljon, jos vain saa itsensä sovitettua koloon, josta saatuja oppeja voit käyttää myöhemmin työelämässä.

Entisaikaan sanottiin, että jos torilla pyytää kättä nostamaan ne, joilla on merkonomin paperit, joka toinen nostaisi kätensä. Eiköhän se päde myös insseihin. Inssit, merkonomit ja hoitsut olivat entisaikaan keskiasteen perus-perustutkintoja, joista on vasta myöhemmin leivottu puoliakateemisia. Kasarilla ne olivat ihan tavisjuttuja.

Hanki dippainssin paperit tai miksi ylemmäksi korkeakoulututkinnoksi niitä nykyisin kutsutaan. Dippainssit erottuvat tavis-inssien massasta. Jos siis haluat vielä yrittää alalla, jonne olet kouluttautunut. Varoitan jo ennalta, että dippainssin ja yliopiston sekä AMK-inssin ja ammattikorkeakoulun välillä on iso ero. Vaatimustasolla on väliä, mikä toisaalta näkyy myös siinä, että kilpailu ei ole yhtä veristä dippainssien työpaikoista; kun vain kolmasosa valmistuu ja loput karsiutuvat, ei ole työpaikoistakaan kilpailemassa kuin murto-osa verrattuna tavis-insseihin.

Jos et ole kiinnostunut alastasi, niin amis saattaa olla hyvä vaihtoehto, mutta pyri ihmeessä aikuiskoulutuslinjalle, sillä et taatusti lähemmäs kolmekymppisenä halua kuunnella niitä finninaamaisten kakaroiden juttuja. Eikä sekään mikään automaattinen tie menestykseen ole, sillä eräs tuttava teki juuri tuon samaisen päätöksen ja lähti tohtorin väitöskirjan jälkeen amikseen ja on nyt osa- ja määräaikaisena helisemässä KELA:n asumistukien ja sun muiden kanssa. Ei auttanut, vaikka suoritti amiksen linjan täysillä viitosen arvosanoilla ja asuu Helsingissä, jota mainostetaan mukamas hyvänä työllisyysalueena, jossa on alhainen työttömyysprosentti ja paljon työnantajia. Eikä edes auttanut se, että ala oli jossain määrin tuttu jo ennalta, joten työkokemustakin oli hiukan takana.

2010-luvun Suomi on halju paikka asua, kasvattaa lapsia, yrittää tulla toimeen, vaurastua tai ylipäätään tehdä mitään. Sosiaalinen kierto on pysähtynyt.

Hassu juttu muuten kun aikoinaan meillä oli lukion jälkeen muutama tällainen luokkakokous. Siellä kun verrattiin menestystä elämässä, vaikutti siltä, että arvosanat ja tutkinnot eivät merkanneet yhtikäs mitään. Lukiossa jo alkoholin kanssa kipuilleet olivat nyt alkoholisoituneita toimitusjohtajia. Kympin kielinerot koulun keittäjinä, viitosen matikalla ja kielillä hädintuskin lukion läpiselvinneet kansainvälisessä yrityksessä sihteereinä, lääkäriperheen lapset lääkäreinä jne.

Eli kylmästi sanottuna sosiaalinen asema periytyy. Kunnon rouhean peruskokoomuslaisen perheen lapset päätyvät johtoasemiin vaikka amiksen kautta ja duunaritausta on hirmuinen riski akateemisella uralla, vaikka olisit kuinka lahjakas. Ehkä tästä on sen verran opittavissa, että haali hyvät tuttavaverkostot jo opiskeluaikana rouheista kokoomuslaisista, mielistele, salaa taustasi ja lopulta luikertelet hyvillä suhteilla jostain takaovesta sisään yritykseen ja kiinni työpaikkaan.

Ei se sosiaalinen asema periydy. Vanhemmillani ei ollut mitään koulutusta, sisaruksilla (4) 'paras' koulutus on sähköasentaja. Itse opiskelin insinööriksi 4 vuodessa ja sen jälkeen DI:ksi reilussa vuodessa, vaikken ollut peruskoulussa mitenkään erikoinen oppilas, lähinnä turhautunut.

Kyse on halusta. Kun ei 90-luvun laman aikaan töitä ollut, ajattelin että prkl minusta ei tule sosiaalipummia.

Kirjat käteen ja lukemaan. Jos ei ole ylioppilastutkintoa, hankkikaa se. Sitten pääsykoekirjoja pänttäämään 24/7 niinkuin muutkin kuolevaiset. Yliopistoon sisälle ja siitä eteenpäin.

Suurimmalla osalla valittajista ei ole kanttia opiskella tosissaan, on helpompi itkeä (nykyään) kaiken maailman palstoilla omaa surkeuttaan vaikka ei todellisuudessa panosteta mihinkään. Laittakaa itsenne likoon niin pääsette työelämään ja ihan mukaville ansioille, ei se itkemällä tule.

Ei miljonääreillekään kukaan ole luvannut kultaista tietä sillä hetkellä kun ovat syntyneet, kyllä se ura täytyy tehdä ihan itse. Ellei ole syntynyt kultalusikka suussa ja heitä on vain murto-osa menestyjistä.

Olen TOSI tyytyväinen omaan korkeakouluvalintaani (yliopisto tosin). Riippuu minkä alan valitsee, omaa tyhmyyttä sanon minä. Mulla varmasti töitä kun valmistun.

Itseäni on jäänyt aina vähän harmittamaan kun kävin jaksoin käydä vaan 2 vuotta kauppista ja saanut merkantin paperit joilla ei tänä päivänä tee oikeastaan mitään. Mutta olen saanut noilla papereilla itselleni vakiviran jossa olen ollut 15 v töissä nyt.

Lähden nyt opiskelemaan lukioon ja sitten ammattikorkeakouluun iltaopiskelijana. Lapset on tehty ja ikää alle 40 v.

En tiedä missä vaiheessa elämäni olisi jos olisin valinnut nuorempana pidemmän opiskelutien, sain juuri hyvään aikaan hyvän työpaikan, nyt tänne ei enää ole vuosiin päässyt tuolla koulutuksella mitään töitä tekemään.

Lapsille silti painotan koulutuksen merkitystä ja lukioon ainakin toinen suunnitellut menevänsä.

Aloittaja puhuu otsikossa korkeakoulusta mutta kävi kuitenkin ammattikorkeakoulun vaan. Siksi ei myöskään työllistynyt.

(Amk=korkeakoulu, tiedäthän sen). Itse olen myös katunut, etten mennyt ammattikouluun heti pk.n jälkeen. Nyt taskussa amk-tutkinto ja parhaillaan yliopisto-opinnot. Vaikka työkokemusta ei juuri kehuttavasti ole, ajattelen nyt, että koulutus kannattaa! Eli onneksi en mennyt amikseen. :)

Hanki kandin paperit siitä maisteriks vaikkapa englannin kielellä. Profit