Millaisin perustein saitte bipo-diagnoosin?

Jotkut saa diagnoosin ihan kertomasi perusteella, jotkut sitten sairaalassa.

Minä sain sairaalassa, kun olin siellä sekamuotoisen jakson aikana. Mitään testejä ei tehty. Psykiatri haastatteli kerran ja siinä se. Mulla oli ollut juuri tuollaisia hypomanioita aikaisemmin. Ei niin pahoja, että olisin joutunut sairaalaan.

Mulla alkoi olla selvää pässinlihaa kun hankin firman. Lopetin sen kuudessa viikossa. Erosin miehestäni. Hankin uuden ja hylkäsin lapseni ja jätin vakituisen työni ja muutin toiselle puolelle suomea. Kaikki kolmessa kuukaudessa. Sitten muutuin psykoottiseksi. Karkasin kotoani ja pääsin vihdoin sairaalaan täysin sekavana. Olin agressiivinen ja täysin välinpitämätön. Pahoinpitelin exäni, uuden mieheni ja tämän lapset, viiltelin itseäni ja laihduin nopeasti 12kg ja jos joku nyt väittää että älä syö lääkkeitä että kuvittelet olevasi sairas niin painukoon kuuhun.

Ensin hoidettiin masennuksena (kaksi vaikeaa masennus jaksoa) Varman Diagnoosin sain psykiatrilta kaiken omistamani tuhonneena toisen mania jakson jälkeen.

Minä yritin hakeutua tutkimuksiin psykiatrian poliklinikalle jo ennen kuin "mitään isompaa" oli ilmennyt, koska toisella vanhemmallani on bipo I ja huomioin itsessäni vaikeiden masennusjaksojen lisäksi hypomanian oireita. Lähetettä ei tullut, ennen kuin olin viettänyt M1-lähetteellä psykiatrisessa sairaalassa tarkkailujakson itsemurhavaaran vuoksi.

Vieläkään diagnoosi ei ole bipo, vaan mielialan aaltoiluhäiriö, vaikka koin jo ensimmäisen sekamuotoisen jaksonikin.

Tutkimuksena tehty SCID I & II, psykiatrin haastattelu ja psykiatrisen sh:n "seuranta" eli viikottaiset tapaamiset n. puolen vuoden ajan.

En enää yhtään ihmettele, miksi keskimäärin oikean diagnoosin saaminen kestää 8-10 vuotta, jos sukurasite on, omat olot sairastumisesta on, selkeät mielialanvaihtelut on ja SCID "vahvasti indikoi bipolaarihäiriötä", mutta diagnoosia ei ole.

Menin työterveyshuoltoon 40-kymppisenä kun minulla oli takana parin kuukauden lyhytuninen jakso. Työterveyslääkäri ohjasi psykoterapeutille arviointijaksoa varten. Itse manitsin epäilyksestäni kaksisuuntaiseen, koska olin edellisenä keväänä ollut masentunut ja veljeni sairasti kaksisuuntaista. Omaa arviointiani ei oikein otettu vakavasti, vaan puhuttiin lähinnä burn outista. Tilanne korjaantui kuin itsestään joksikin aikaa, mutta sitten alkoi tulla hypomaanisia oireita. Työpaikalla alkoi mennä asiat solmuun, samoin kotona. Vasta kun olin sekoittanut työelämäni, perhe-elämäni ja raha-asiani niin minut ohjattiin työterveyshuollossa psykiatrin juttusille. Tällöin olinkin jo niin sairaudentunnoton etten suostunut psykiatrin vastaanotolle enkä aloittamaan lääkitystä. Asiat menivät vielä huonompaan suuntaan ja vasta kun työpaikalla huomattiin ettei kaikki ole todellakaan kunnossa ja sain varoituksen, niin aloin ymmärtää että vikaa on. Nyt kun olin itse suostuvainen ottamaan apua vastaan, niin diagnoosi tehtiin. Diagnoosi tehtiin testin, kertomukseni ja havaintojen pohjalta. Siitä alkoi lääkitys, keskusteluterapia ja sairausloma. Asiat alkoivat mennä parempaan suuntaan. Nyt kaksi vuotta myöhemmin olen työssä ja hommat hoituvat hyvin. Elämä alkaa taas hymyillä :-)
Jälkeenpäin ajatellen olisi ollut mukavaa saada diagnoosi, kun oli vielä suht koht järjissään. Paljon puhutaan kuitenkin vääristä diagnooseista, siksi ymmärränkin että näyttöä sairaudesta pitää olla.

Menin terveyskeskukseen masennuksen takia, sain lähetteen psyk.polille arvioitavaksi ja kertomani perusteella sain bibo diagnoosin. Ennen masennustani irtisanouduin työstäni, aloitin uuden työn, mutta kun en tykännytkään siitä irtisanoin itseni kolmen viikon kuluttua. Jätin mieheni, kun tapasin "unelmieni" miehen. Kaikki oli loistavasti, ikinä en ole ollut niin onnellinen ja yhtäkkiä romahdus ja vaikea masennus. Psykiatri sanoi, että yksikin hypomania muuttaa masennus diagnoosin bibo diagnoosiksi.
nyt olen lääkkeitä syönyt kohta kaksi vuotta, asiat hyvin, muutama lievempi hypo takana, mutta en mitään peruuttamatonta ole hölmöillyt.

Mulla työterveys lääkäri teki lähetteen työkykyarviointiin,joka kesti 5 viikkoa.Tuloksena bibo1.Hyvät lääkkeet,psykoterapia ja ammatillinen kuntoutus.Olen tyytyväinen

Syötkö masennuslääkkeitä tms.? Joillain hypomania voi laueta lääkkeistä ja silloin ei oikeastaan voida diagnosoida bipolaaria koska hypomaniahistoriaa pitäisi olla ilman lääkkeitä. Omasta mielestä tosin viittaa bipo taipumukseen jos esim. masennuslääkkeet laukaisee syklejä.

MDQ on aika yksinkertainen seula mutta sillä ei vielä pitäisi diagnoosia saada. Diagnoosia varten tehdään haastattelu ja psykiatri myös oman kokemuksen avulla arvioi oireita. Sairaalaan ei tarvi joutua, näitä tehdään esim. psykiatrian poliklinikoilla ja omalle polilleen tarvitsee psykiatrin lähetteen tai sitten voit pyytää omaa psykiatria tekemään tämän haastattelun. Diagnoosit on kuitenkin vain KELA:n tukia varten mm. terapiaan. Omia oireita kannattaa pohtia psykiatrin kanssa ja miettiä siihen sopiva hoito tai terapia ja haalia itselleen paljon tietoa omasta sairaudesta ja sen kanssa selviämisestä.

Te, jotka olette olleet psykiatrian polilla; kuinka kauan kesti ennen kuin pääsitte lääkärin juttusille? Oliko kyse viikoista vai kuukausista?

Tarkoitin aikaa, joka kului lähetteen tekemisestä ..

Mä olen ollut psykpolin asiakkaana viisi vuotta, eka diagnoosi vakava masennus, syönyt masennuslääkkeitä joka lähtöön, lihonut 20 kiloo, sit hypomania, 12 kk aikana viisi uutta duunia joissa olin max 2 kk ja heti uudet kuviot, ihmissuhteet kesti max 2 kk, pidin unipäiväkirjaa ja mielialapäiväkirjakirjaa, kävin säännöllisesti psykiatrian erikoislääkärillä joka varmaankin nähnyt tuhansia mun kaltaisia tyyppejä teki diagnoosin ja määräsi lääkkeet. 30 vuotta meni harakoille väärien diagnoosien ja kaljan kanssa läträtessä, jospa loppuelämä, päivä kerrallaan olisi vähän helpompaa. tsemiä kaikille.

Sehän tässä onkin niin vaikeeta, kun diagnoosin teko on niin hankala. Sen oikean diagnoosin jälkeen alkoi mullakin elämä---taas. Saatiin lääkitys kuntoon se kauhee mielialojen vaihtelu muuttumaan ikäänkun tasaseks putkeks. Se ei ehkä oo välttämättä ihan paras mahdollinen juttu mutta, kun kerkis mennä kaikki...Kakskymmentä vuotta masennus diagnoosilla ja välillä mä vaan paranin...!

Nyt tuntuu siltä, että vielä tästä elämä rakentuu !

Koska kertomani mukaan ja sairaalassa hypomania jakso. Ja ollut välissä psykoottinen jakso ja psykoosi joka kuulemma liittyy tähän sairauteen. Vaikka olenkin käsittänyt ettei bipo 2 diagnoosissa ole psykoottisuutta mutta kai lääkäri tietää paremmin kun wikipedia.

Olin sairaalassa toipumassa psykoosista. Väliin tuli masennuksen jälkeen tämmönen vilkas episodi jolloin puhe rönsyilevää ja kaduilla puhuin tuntemattomille, en nukkunut tosi hyvä fiilis kaiken aikaa ja ostin kaikkea mitä halusin., eläimenkin. Diagnoosi: bipo 2