MUSTIEN JOUTSENTEN MAA
Ministeri pysäköi autonsa tien laitaan. Hän kaivoi povitaskustaan nenäliinan ja pyyhki hikeä otsaltaan. Neuvotteluissa oli taas vierähtänyt kolme päivää ja saivatko he mitä aikaan; uudet palaverit kahden viikon päähän. Miksi ei asioita voisi hoitaa järkevämmin, miksi jonkun pitää aina olla vastaan? - tuumi ministeri ja näki lähellä tienhaaran, joka oli koristeltu kauniisti kukkaistutuksin. Tienviitassa luki: Tervetuloa Maahan!
Ministeri starttasi tummanvihreän Mersunsa pikkutielle ja ihaili maisemia. Hänellä ei ollut kiirettä kotiin, mitäs sitä poikamiehellä, joten hän ajeli verkkaiseen tahtiin pitkin pieniä teitä. Kahvila. Sitä hän juuri kaipasi, kupposta höyrävää kahvia ja lämmintä pullaa! Niin juuri, pullaa. Sitä oikeata nisua, äidin tekemää. Kumma miten ne lapsuusajan tuoksut ja maut tulevatkin tietyllä hetkellä aina mieleen!
Kahvilan ulko-ovi oli avoinna ja siitä tupsahti nenään heti tuoreitten vehnäpullien tuoksu. Ministeri käveli tiskille ja tilasi ison kupin kahvia ja voisilmäpullan. Maksettuaan hän asettui istumaan ikkunan viereen ja katseli kaduilla liikkuvia ihmisiä.
Kenelläkään ei näyttänyt olevan kiire minnekään. Ihmiset kulkivat kuka mihinkin suuntaan, pysähtelivät keskustelemaan toistensa kanssa, nostivat välillä syliin pyrkivät pienokaisensa povelleen ja jatkoivat matkaansa.
Ministeri kävi ostamassa toisen kupillisen kahvia. Lisäpullaakin hänellä teki mieli, mutta ei tohtinut pyytää. Kun hän istui takaisin tuolilleen, tuli myyjänä ollut n. 40-vuotias nainen pyyhkimään murusia viereiseltä pöydältä. Ministeri sai tietää, että nainen oli kahvilan omistaja, ja kun tämä näytti niin tyytyväiseltä ja onnelliselta työssään, ministeri ei malttanut olla kysymättä, mikä sai naisen näyttämään niin onnelliselta. Kahvila ei varmaankaan tuottanut hirveän hyvin; nytkin keskellä päivää asiakkaita ei ollut ministerin lisäksi muita.
Nainen kertoi olleensa ennen hyvin isossa kahvilassa töissä, pääkaupungissa. Oli ollut kiirettä ja paljon työtä, ja työstä hän oli pitänyt. Mutta sitten oli tullut ongelmia. Uusi päällikkö ei pitänyt hänestä, vaan alkoi nipottaa ja valittaa milloin mistäkin niin, että lopulta se oli ollut ihan jokapäiväistä. Nainen oli pyytänyt keskustelua, esimies ei ollut suostunut, jolloin nainen oli pyytänyt apua ammattiliitoltaan. Siellä ei osattu sanoa juuta ei jaata, vaan pyydettiin naista ottamaan yhteyttä työsuojeluun. Työsuojeluvaltuutettu kävi paikalla, juteltiin 10 minuttia ja mies häipyi eikä häntä sen koommin näkynyt.
Nainen alkoi saada väsymis- ja uupumisoireita ja se tämä kaikki alkoi vaikuttaa hänen työssäjaksamiseensa. Siitäkös esimies sai uutta vettä myllyynsä, naisen niskaan satoi lisää panettelua ja jopa haukkumista, että lopulta hän ei enää jaksanut, vaan joutui jäämään pitkälle sairauslomalle. Siinä samalla hän koetti selvittää ja pyytää apua työpaikan ongelmiin, mutta lopulta esimies sai työpaikan kaikki muut työntekijät kääntymään häntä vastaan, eikä hänellä ollut minkäänlaisia haluja palata samaan paikkaan. Esimies kävi samalla työpaikkalääkärillä, ja kun nainen oli vastaanotolla, hän sai lääkäriltä ukaasit, että jos hän ei koveta itseään, ei hän tule pärjäämään missään työpaikassa.
Mutta olenhan minä pärjännyt ennenkin monessa, - koetti nainen valistaa lääkäriä.
Valkotakki ei kuitenkaan kuunnellut häntä yhtään enempää, vaan kirjoitti viikon sairausloman ja neuvoi vielä, että jos ei osaa kerran olla toisten kanssa tekemisissä, pitää etsiä sellainen työpaikka, jossa työskentelee yksin.
Viikon päästä nainen oli tehnyt päätöksen. Hän ei samaan paikkaan enää mene, vaan etsii sellaisen yhteisön, jossa osataan käyttäytyä.
Sen takia minä olen nyt täällä, sanoi nainen ja hävisi keittiöön.
*******************
jatkuu...
MUSTIEN JOUTSENTEN MAA Eija Lehto
1
116
Vastaukset
Toinen ministeri hyppäsi ulos autostaan. Hän loikkasi parilla askeleella ylös pienet portaat ja tilasi ”päivän annoksen” sen kummemmin tutustumatta mitä se sisälsi. Hän meni odottamaan pöytäänsa, veti tietokoneen laukustaan, avasi sen ja alkoi selata sähköpostejaan. - Miten paljon niitä oli taas tullut muutamassa tunnissa! Tämä ainainen kiire alkoi käydä sydämeen. Perheelle ei ollut kunnolla aikaa ja lomatkin menivät nykyisin eri paikassa kuin muu perhe. Murrosikäiset lapset kun eivät enää viihtyneet samoilla kulmilla kuin vanhempansa, eikä heitä vielä voinut yksikseen pitkäksi aikaa jättää.
Ruoka tuotiin pöytään. Ministeri maistoi sitä. Maistoi uudelleen ihan maistamalla. Voi miten se oli hyvää! Tämä keitto muistutti tavallista lihakeittoa, mutta sitä se ei ollut. Tämä oli kuin oman äidin tekemää, kuin suoraan lapsuudesta. Tavallisiin samanlaisiin ravintola-annoksiin nähden tämä oli RUOKAA! Ministeri oli tottunut syömään päivittäin isoissa ravintoloissa, tottunut niiden erikoisiin ruoka-annoksiin, jotka kaikki olivat jotain ulkomaiden peruja, sushit ja tsatsikit – eihän niihin suomalainen pikkukaupungin poika ole tottunut, ja miksi pitäisikään tottua? Miksei Suomessa valmisteta suomalaista ruokaa? Sitten ulkomaiset turistit ihmettelevät kun eivät löydä täältä muuta kuin pitsat ja hampurilaiset. Miksi niille ei tarjottaisi hyvää suomalaista kotiruokaa, kuten tämä? Tämä tuoksuu ja maistuu niin hyvältä! Tämän pitää olla rakkaudella tehtyä, ministeri myhäili ja lusikoi lautasen tyhjäksi.
Tarjoilija tuli kysymään jälkiruoasta. Ministeri tilasi kahvin ja kysyi lisäksi millaisia kahvileipiä oli tarjolla.
Meillä on erilaisia kahvikakkuja, perunajauhokakkua, piimäkakkua, tiikerikakkua, niin, ja tietenkin tavallista vehnäpullaa.
Piimäkakkua, sitä herkkua en ole saanut pitkään aikaan, sitä minä otan, ja ison palan, sanoi ministeri.
Siinä kahvittelun lomassa ministeri kyseli tarjoilijalta, jolla ei näyttänyt olevan monta palveltavaa asiakasta, mikä tämä paikka oikein on ja kuka oli omistaja. Tarjoilija kertoi äitinsä omistavan paikan ja olevan keittiössä, jos vaikka vieras haluaisi hetken jutella.
Äiti haettiin. Ministeri esitteli itsensä ja kyseli paikan kuulumisia. Kyseli kuinka nainen on päätynyt tälle paikkakunnalle töihin; hänelle varmaan löytyisi monta muutakin paikkaa, ja isommalla paikkakunnalla.
Olen ollut sekä isoissa että pienissä kunnissa töissä, mutta tämän veroista paikkaa en ole ennen löytänyt.
Mitä tarkoitatte? - kysyi ministeri.
Olin viimeksi ison palvelutalon keittiössä. Olin pääemäntä, ja minut oli valittu sinne parhailla papereilla. Minulla oli viisi alaista, jotka kaikki olivat kunnon työntekijöitä, paitsi yksi, joka halusi kalifiksi kalifin paikalle. Hän oli hakenut paikkaa samaan aikaan kuin minä, ja minut valittiin. Hän oli keksimällä keksinyt minusta valheita, jotka sitten levisivät työpaikan ulkopuolellekin. Kielsin häntä monta kertaa puhumasta perättömiä, ja usein toisten työntekijöiden kuullenkin, mutta ei auttanut. Hän oli ihmeellinen liero, narsistiksi sanottaisiin varmaan, että sai puolelleen jopa minun lakimieheni, kun lopulta asiasta tein rikostutkintapyynnön. Ei sitä olisi kestänyt itse pirukaan!
Mutta kuinka te tulette toimeen täällä, riittääkö täällä asiakkaita?
Siinäpä se onkin, pakko tulla. Kun lopulta sain irtisanomispaperit työstä niin se vei toimeentuloa alemmaksi. Olin aluksi vielä puolisen vuotta sairauslomalla, sitten piti etsiä uusi asunto uudelta paikkakunnalta, saada entinen myydyksi,miettiä miten saa kaikki asiansa kuntoon. Viimein löysin tämän paikan, johon pystyin oman ruokalani laittamaan. Mutta vaikka tulot ovat pienet, en ikinä enää lähtisi sellaiseen myrskynsilmään, missä olin. Kyllä minä ihmettelen, miten niin paljon höynäytettäviä ihmisiä maailmassa onkaan, kun uskovat mitä tahansa toisesta ihmisestä!
Ministeri tunsi pienen vihlaisun sisällään. Aikoinaan hän oli saanut moneltakin kansalaiselta kirjeitä ja vetoomuksia puuttua ja viedä eteenpäin suomalaisilla työpaikoilla tapahtuvaa kiusaamista vastustavaa kampanjaa. Mutta hän ei ollut puuttunut. Vastasi vain useimmille, että meillä on lait ja niiden mukaan toimitaan. Vaikka tiesi hän ettei toimittu. Olisi ollut liian iso pala haukattavaksi alkaa hoitaa kaikkien kymmenientuhansien työpaikkakiusattujen asiat kuntoon. Ihan liian iso. Ja eihän se hänelle oikeastaan kuulunut, työsuojeluviranomaiset ja poliisi olivat sitä varten.
Ministeri kiitti kauniisti kahvista, toivotti menestystä kahvilalle ja lupasi poiketa uudelleen mikäli asiaa paikkakunnalle oli.
Eija Lehto
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Heikki Silvennoinen petti vaimoaan vuosien ajan
Viiden lapsen isä Heikki kehuu kirjassaan kuinka paljon on pettänyt vaimoaan vuosien varrella.1442221- 271948
Miksi ihmeessä nainen seurustelit kanssani joskus
Olin ruma silloin ja nykyisin vielä rumempi En voi kuin miettiä että miksi Olitko vain rikki edellisestä suhteesta ja ha231908Persut nimittivät kummeli-hahmon valtiosihteeriksi!
Persujen riveistä löytyi taas uusi törkyturpa valtiosihteeriksi! Jutun perusteella järjenjuoksu on kuin sketsihahmolla.851710Onko ministeri Juuso epäkelpo ministerin tehtäviensä hoitamiseen?
Eikö hänellä ole kompetenttia hoitaa sosiaali- ja terveysministetin toimialalle kuuluvia ministerin tehtäviä?621498Sakarjan kirjan 6. luku
Jolla korva on, se kuulkoon. Sain profetian 22.4.2023. Sen sisältö oli seuraava: Suomeen tulee nälänhätä niin, että se201276Avaa sydämesi mulle
❤ ❤❤ Tahdon pelkkää hyvää sulle Sillä ilmeisesti puhumalla Avoimesti välillämme Kaikki taas selviää Kerro kaikki, tahdo381190- 111178
Elia tulee vielä
Johannes Kastaja oli Elia, mutta Jeesus sanoi, että Elia tulee vielä. Malakian kirjan profetia Eliasta toteutuu kokonaan371173Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k101157