PÄIVÄN SANA

Ja toinen heistä, Kleopas nimeltään, vastasi: ”Taidat olla Jerusalemissa ainoa muukalainen, joka ei tiedä, mitä siellä on näinä päivinä tapahtunut.”
Luuk. 24:18

Jeesus liittyy Jerusalemista Emmaukseen kulkevien surullisten miesten seuraan niin kuin kuka tahansa kulkija. Tuntemattomana Jeesus antaa miesten purkaa syvää pettymystään. Kuunneltuaan aikansa hän alkaa selittää miehille Vanhaa testamenttia. Juuri näin Messiaan piti kärsiä ja mennä kirkkauteen. Juuri näin hänestä oli kerrottu Mooseksesta ja profeetoista alkaen koko Vanhassa testamentissa. Selitys oli niin mielenkiintoista, etteivät opetuslapset tahtoneet laskea häntä luotaan. Heidän sydämensä hehkuivat innosta. Oli löytymässä selitys heidän kokemuksilleen.

Jeesus jäi miesten luo illan hämärtäessä. Heidän asetuttuaan aterialle, Jeesus otti leivän, kiitti Jumalaa, mursi sen ja ojensi heille. Silloin opetuslasten silmät aukesivat ja kerrotaan, että he tunsivat hänet. Tutut kädet, joihin naulat olivat lyöneet jälkensä, jakoivat leivän surevien kulkijoiden riemuksi. – Jumalan sanassa ja ehtoollispöydässä mekin voimme tunnistaa Herramme haavat. Hän itse on läsnä ja antaa lohdutuksensa.

Kiittäkää iloiten Isää, joka on tehnyt teidät kelvollisiksi saamaan pyhille kuuluvan perintöosan valon valtakunnasta. Hän on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan, hänen, joka on meidän lunastuksemme, syntiemme anteeksianto.
Kol. 1:12–14

Ei ole sattumaa, että tämä kohta muistuttaa juutalaisten pääsiäistekstejä, joissa kehotetaan kiittämään Jumalaa siitä, että hän on vapauttanut kansansa orjuudesta, murheesta ja pimeydestä. Nyt Egyptistä lähdön vapautumisen ilon täydellistää syntien anteeksiannon ilo, jonka Kristus meille ristillä lunasti. Israel pääsi luvattuun maahan, ja me kristityt pääsemme taivaaseen toisten pyhien kanssa. Kristus on meidän lunastuksemme, hänen henkensä oli hinta, jonka vapautemme maksoi. Suurin synti, jonka kukaan voi tehdä, on pitää halpana Jumalan Pojan verta. Risti on maamerkki kuin Israelin kansan keskelle aikoinaan korotettu vaskikäärme, johon katsomalla pelastuttiin kuolemalta. Nyt pelastutaan ristiin katsomalla. Mikään muu ei riitä, mitään muuta ei tarvita. Sydän yhtyy lauluun: ”Sua tervehdin risti, sä toivoni ainut.” Vähäsarja.

Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin.
Matt. 6:33

Mitä sinä etsit Jumalalta? Miksi seuraat Jeesusta? Seuraatko häntä palkinnon toivossa? Siksi, että elämästäsi tulisi helpompaa ja kivet muuttuisivat leiviksi? Uskotko häneen siksi, että voisit tarpeen tullen laittaa Jumalan vastaamaan lupauksistaan sinun määrittelemälläsi tavalla – siis koetella häntä? Vai etsitkö uskon avulla valtaa omaan elämääsi tai toisiin ihmisiin? Jeesus antoi opetuksen Jumalan sanan oikeasta ymmärtämisestä. Jeesusta kiusatessaan perkele irrotti sanankohdan yhteyksistään ja vetosi hurskaasti upeaan Messias-psalmiin 91 saadakseen Jeesuksen hyppäämään alas temppelimuurin harjalta. Jeesus vastasi käyttäen Jumalan sanaa oikein: ”Älä kiusaa Herraa, sinun Jumalaasi.” Jeesuksen eteen asetetut koetukset muuttuivat jatkuvasti houkuttelevammiksi ja tarjoukset yhä suuremmiksi, mutta hän pysyi Jumalan sanassa. Aito usko taipuu Jumalan tahtoon ja lupauksiin, se ei etsi omaa hyötyään. Vähäsarja

He seisoivat valtaistuimen ja Karitsan edessä yllään valkeat vaatteet ja kädessään palmunoksa ja huusivat kovalla äänellä: – Pelastuksen tuo meidän Jumalamme, hän, joka istuu valtaistuimella, hän ja Karitsa!
Ilm. 7:9–10

Pelastuksen tuo meidän Jumalamme. Kuinka tärkeä lause, suorastaan taivaallinen – ja vielä taivaassakin siitä todella iloitaan. Pelastus tuodaan jo nyt meille, lasketaan meidän keskuuteemme evankeliumissa Jeesuksesta. Sitä ei tarvitse ansaita uskollaan tai saavuttaa pyhyydellään. Se tuodaan meille lahjana. Kasteen vaatimattomassa vedessä, johon sana on liitetty, Jumalan sanan yksinkertaisissa lupauksissa, ehtoollisen viinitilkassa ja palasessa leipää. Pelastus lasketaan luoksemme, koska Jeesus avasi tien armollisen Jumalan yhteyteen. Hän, joka sen luoksemme tuo, on ”meidän Jumalamme”. Sinun Jumalasi ja minun Jumalani. Ei vieras jumala, kaukana oleva, tuntematon. Ei, vaan meidän Jumalamme, Tekijämme, Lunastajamme, elämän Antajamme. Ylistämme sinua pelastuksen lahjoista, Isä ja Poika ja Pyhä Henki!

Minä hoidan haavasi terveiksi, parannan sinun vammasi, sanoo Herra, parannan sinut, Siion, sinut, jota kutsutaan nimellä ”Hylätty vaimo”, sinut, josta kukaan ei välitä.
Jer. 30:17

On satoja syitä, miksi petytään elämään ja ihmisiin. Jätetyksi tulemisen kokemus tai suoranainen hylkääminen haavoittavat sydäntä syvältä ja nostavat epäonnistumisen tunteet pintaan. Jeremian kirjan kuva hylätystä vaimosta on raju. Hylätty leski oli arvoton, halveksittu ja hänen oli vaikeaa saada elantoaan säädyllisellä tavalla. Monet ajautuivat siksi prostituutioon, toiset antoivat lopullisesti periksi. Sinä, joka koet olevasi kuin hylätty vaimo, ihminen, josta kukaan ei välitä, kuule mitä Jumala sinulle sanoo: ”Minä hoidan haavasi terveiksi, parannan sinun vammasi.” Hän antaa sinulle sinun arvosi takaisin, hän sanoo, että olet hänelle rakas, olet hänen omin käsin suunnittelemansa. Yhtäkään Jumalan luomaa, hänelle rakasta ihmistä ei ole lopullisesti hylätty. Ketään häntä kaipaavaa ei jätetä yksin, vaikka hetken siltä saattaisi tuntua. Jumala vihaa hylkäämistä ja jää lähellesi vaikka kaikki muut menisivät pois. Hän ei lähde.

Päivän sana osuu kohdalleen. Tässä ja tänään ainakin.

Samana päivänä, viikon ensimmäisenä, opetuslapset olivat illalla koolla lukittujen ovien takana, sillä he pelkäsivät juutalaisia. Yhtäkkiä Jeesus seisoi heidän keskellään ja sanoi: ”Rauha teille!” Tämän sanottuaan hän näytti heille kätensä ja kylkensä.
Joh. 20:19–20

Mikä kirjavaa Ylösnousseen todistajien joukkoa yhdisti Jeesuksen ilmestymisen aikaan ja yhä vielä yhdistää? Jeesus ja armon evankeliumi. Sanoman välittämisen tavoissa voi olla eroavaisuuksia, ihmisissä on varmasti eroavaisuuksia, mutta Jeesus on sama ja evankeliumi on sitä myös. Vaikka enkeli taivaasta toisi toisen sanoman, me pitäydymme vanhaan ristiin. Kuolemalla ristillä Jeesus avasi tien taivaaseen. Siellä hän otti pois esteet heikon ihmisen ja pyhän Jumalan väliltä. Sinne kannettiin koko maailman synti. Jeesus tulee näissä sanoissa keskellemme ja näyttää haavojaan, niin kuin hän näytti ylösnousemuksensa jälkeen pelokkaille opetuslapsille. Hän avaa Henkensä kautta meitä ymmärtämään kirjoituksia, pyhää sanaansa. Sanan rohkaisemana vahvistuu uskomme ja me tunnustamme Tuomaan tavoin: ”Minun Herrani ja Jumalani!”

Mikään ei tuota minulle suurempaa iloa kuin se, että kuulen lasteni elävän totuudessa.
3 Joh. 1:4

On vain yksi evankeliumi, vaikka enkeli taivaasta muuta kertoisi. Totuus on yksi, niin kuin Jumalakin on yksi. Ei ole monta totuutta Jeesuksesta, Raamatusta, pelastuksesta tai sakramenteista, vaan vain yksi. Ajatus, että erilaiset toisensa pois sulkevat näkemykset olisivat jotenkin mystisesti samaan aikaan totta, on modernin maailman keksintöä. Jeesuksen rukous, että apostolisen todistuksen uskovat olisivat yhtä, tarkoittaa sitä, että Jeesuksen seuraajat olisivat niin lähellä Jeesusta, että he Pyhässä Hengessä näkisivät saman Jumalan sanasta nousevan totuuden. Sama oppi, sama into, sama elämä. Yksi Herra, yksi mieli, yksi usko. Mitä lähempänä eletään Herraa, sitä yhteneväisemmin nähdään yksi totuus: ”Kun minä olen heissä ja sinä olet minussa, he ovat täydellisesti yhtä”, Jeesus sanoi. Utopistisin kuva yhteydestä on sittenkin realistisin. Siitäkin huolimatta, että sen toteutumisen mahdollisuudet nähtäisiin vähäisemmäksi kuin totuuksien kompromissien tiellä.
Vähäsarja.

Minä lähetän teidät kuin lampaat susien keskelle.
Matt. 10:16

Vaaroista ja vastuksista huolimatta pyrimme kertomaan Vapahtajasta toisille ja olemaan hyviä kaikille. Lyhyt aikamme maailmassa on syytä nähdä oikeasta perspektiivistä. Se on vasta kuin varsinaisen elämän alkusoitto, kuin soitinten viritys ennen kauneimman konsertin alkua. Maailman halki on kuitenkin kuljettava. Herramme rohkaisee elämään matkamme rohkein mielin, hänen lahjoistaan nauttien. Hän rukoilee tiellemme Isän varjelusta, että välttyisimme maailman pahuudelta. Varjelus tarkoittaa sitä, ettemme sulautuisi Jumalan sanan hylkäävään maailmaan, että välttyisimme suolan liukenemiselta maailman mereen. Hän rukoili Isää pyhittämään omansa totuudessa. Vain totuuden pyhittäminä, armahdettuina syntisinä, me voimme olla välittämässä ilosanomaa toisille. Voimme heikkoudestamme huolimatta toimia sanan viejinä pimenevässä maailmassa ja auttaa toisiakin löytämään ilonsa
Vähäsarja

Katso, minä luon uuden taivaan ja uuden maan. Menneitä ei enää muistella, ne eivät nouse mieleen. Ei, vaan te saatte iloita ja riemuita aina ja ikuisesti siitä, mitä minä luon. Katso, ilon kaupungiksi minä luon Jerusalemin, teen riemuitsevaksi sen kansan.
Jes. 65:17–18

Ikuisen elämän lupaus on avain elämäniloon ja vapauteen. Taivas avoinna silmiemme edessä me voimme elää tasapainossa murheittemme kanssa. Ajatus siitä, että kristityn tavoite ja uskon päämäärä olisi harmoninen elämä, tyyneys ja terveys jo täällä maan päällä, on Raamatulle vieras. Raamattu ei lupaa tähän elämään terveyttä ja vahvuutta, mutta se julistaa syntimme anteeksiannetuiksi ja vakuuttaa lopullisen onnen tavoittavan meidät varmasti tulevassa maailmassa. Elämän odotushuoneessa me elämme laulaen ja rukoillen ja iloiten tulevaisuuden lupauksista. Tärkeintä on turvautua Jeesukseen, huutaa häntä avuksi joka päivä ja uskoa evankeliumi omalle kohdalle – kaikesta heikkoudestamme huolimatta. Sitä Herramme sydämestään meiltä toivoo. Onhan hän rakastanut meitä ristille saakka.

Mutta sadanpäällikkö vastasi: ”Ei, Herra, en minä ole sen arvoinen, että tulisit kattoni alle. Sano vain sana, ja palvelijani paranee.”
Matt. 8:8

Parantuminen ei ole kristitylle tärkein asia, vaikka sairas kristitty ensimmäiseksi rukoileekin Jumalalta apua. Eikä parantuminen ole myöskään uskon tai epäuskon merkki uskovalle, koska kaikki hänen asiansa ovat Isän huomassa kaikissa olosuhteissa. Parantajien lupaukset saavat ihmisiä liikkeelle, mutta kuinka monet ne saavat uskomaan evankeliumin? Kuinka monet ovat entistä ahtaammalla, kun eivät lupauksista huolimatta parantuneetkaan? Jumala voi parantaa kenet tahansa mistä tahansa. ”Sano vain sana, niin minä paranen.” Meillä saattaa olla kokemustakin ihmeistä. Mutta ei ole tarkoitus, että uskonelämämme pyörii näkyvien lahjojen ympärillä, niin kuin elämä tänä kokemuskulttuurin aikana helposti tahtoo tehdä. Meidän tulisi palata ihmeuskonnollisuudesta ”synti-armo” -akselilla liikkuvaan uskoon. Siltä tieltä löytyy taivas ja omantunnon rauha.

Mutta olihan nyt täysi syy iloita ja riemuita. Sinun veljesi oli kuollut mutta heräsi eloon, hän oli kadoksissa mutta on nyt löytynyt.
Luuk. 15:32

Kun aito herätys saapuu, sen kyllä tunnistaa. Jo pelkkä kirkonkellojen soitto voi toimia kutsuna tekemään tiliä elämästään, niin kuin vanhojen herätysliikkeiden historiasta tiedämme. Aito herätys tekee ihmisestä syntisen ja Jeesuksesta syntisten Vapahtajan. Aitoon heräämiseen löytyy lääke vain syntien anteeksisaamisesta ja Jeesuksen haavoitettujen käsien suojasta. Luther sanoi, että herätys tai uudistus on evankeliumin ukkoskuuro, joka kastelee maan. Sellaisen voi vain Jumala antaa. Rukoilkaamme, että Jumala varjelisi meidät ihmisten manipuloinnilta ja ihmisen voimin ja tekniikoin viritetyiltä korvikkeilta. Rukoilkaamme, että ehdottoman evankeliumin raikkaat sadepisarat saisivat kastella sydänten kuivia ja janoisia maita. Tulkoon sellainen evankeliumin ukkoskuuro! Tulkoon Hengen sade, kirkastakoon se Jeesuksen armolliset kasvot väsyneille vaeltajille ja antakoon levon uskonnollisuuden väsyttämille sydämille.

Kun siis Kristus on ruumiissaan kärsinyt, niin olkaa tekin valmiita kärsimään.
1 Piet. 4:1

”Olkaa tekin valmiita kärsimään” – erikoista puhetta. Oletko kuullut tästä joskus saarnattavan? Onko sinulle avattu sitä valtakunnan salaisuutta, että Kristuksen seuraaminen on ristin kantamista ja vaivaa enemmän kuin mukavissa tunnelmissa kellumista? Uskoa markkinoidaan hyvinvointina, tienä rauhaan ja parantumisena. Kaikkea tätä toki tapahtuu, mutta maailmaan meille ei luvata harmoniaa, vaan taistelua. Luther sanoi, että jos joku haluaa olla kristitty, hänen pitää pukeutua Jumalan hovin väreihin, ja ”rakkaan Kristuksen hovissa on vain kärsimyksen vaatteita”. Kristitty joutuu valinnan eteen: olla kristitty ja suostua kantamaan ristiä tai sitten kieltää Kristus. Lohdutontako? Ei toki, sillä Kristuksen nimessä kärsiminen on Paavalin mukaan kunnia-asia. Me vain hyvinvointimme keskellä olemme vieraantuneet tästä kristityn arjen todellisuudesta. Vähäsarja.

Olkaa tekin valmiita kärsimään. Eipä helppo läksy.

Itse Herra tulee suuressa voimassaan, hän hallitsee vahvalla kädellään. Hän kuljettaa mukanaan työnsä palkkaa, johdattaa laumaa, jonka on omakseen hankkinut, paimenen lailla hän kaitsee sitä, omin käsin hän kokoaa sen yhteen. Karitsoita hän kantaa sylissään, emolampaita hän ohjailee eteenpäin.
Jes. 40:10–11

Jeesus on heikkojen Herra. Älkäämme tehkö hänestä tämän maailman mukaista voimaannuttajaa, jolle heikko ihminen on huono ihminen. Maailmassa merkittäviä ovat voimakkaat, vallankäyttäjät, kauniit ja viisaat. Maailma arvostaa niitä, jotka ovat tehokkaita, joiden suoritukset ovat näyttäviä. Jumalan valtakunnassa vallitsee toisenlainen todellisuus. Siellä Jumala on suuri, ihminen pieni. Herra on kaikkein lähimpänä sitä, joka on heikoin. Joka tarvitsee eniten Jumalaansa, on hänen suojaavan varjonsa alla. Heikosta ei tehdä voimakasta, vaan häneen asettuu Jumalan voima.

Jospa me Jeesuksen seuraajat osaisimme katsella toisiamme Herramme silmin. Jospa mekin näkisimme heikoimmat rakkaimpina autettavina, asettuisimme turvattomien suojaksi, rohkaisisimme uupuvia. Jospa me antaisimme Jumalan lupausten kantaa meitä kaikkia, rohkaisisimme toisiamme hänen lohduttavilla sanoillaan ja edessä odottavan taivaan toivolla.

Vartija pyysi valoa, ryntäsi sisään ja heittäytyi vavisten Paavalin ja Silaksen eteen. Hän vei heidät ulos ja kysyi: ”Herrat! Mitä minun on tehtävä, että pelastuisin?”
Apt. 16:29–30

Kääntymisen voi saada aikaan vain Jumalan Pyhä Henki sanan voimalla. Pyhä Henki vaikuttaa Jeesuksen avuksi huutamisen, ja siihen huutoon sisältyy jo pelastuksen lupaus. Saamme pyytää Jumalalta hänen Henkeään kirkastamaan syntimme. Ennen kaikkea saamme pyytää armoa ymmärtääksemme ristin työn, jonka kautta Jumala sovitti syntimme ja maksoi niistä kovimman hinnan. Armon evankeliumia osaa kaivata vain syntinen sydän. Pyhyyttään ihailevalle se ei riitä. Evankeliumi avautuu heikoille, jotka eivät tule toimeen ilman Jeesusta. Siksi se laskeutuu meidänkin luoksemme ja nostaa Jumalan lupausten syliin. Turvautuessamme Jeesukseen, ovat syntimme pois pyyhityt. Luottaessamme Vapahtajaan me ylistämme kauneimmalla tavalla Jumalaamme. Annamme hänelle kunnian, joka Jumalalle kuuluu: hän pelasti ja armahti.

Herra on avuttomien suojelija. Kun voimani uupuivat, hän tuli avukseni.
Ps. 116:6

Avuttomuus on tila, johon kukaan ei vapaaehtoisesti tahdo joutua. Jokainen on silti aikanaan toisten avun varassa. Sairaus, heikkous, osaamattomuus, uupumus tai mikä tahansa tilanne, jossa omat taidot tai terveys loppuvat, tekevät meistä muista riippuvaisia. Ehkä voisimme hellittää pelosta, että elämänhallintamme ei joskus olekaan sitä, mitä tahtoisimme sen olevan. Avuttomuus ei tarkoita ihmisarvon menettämistä. Siinä ei ole mitään hävettävää, me emme muutu vähemmän tärkeiksi, vaikka olisimme heikkoja.

Kristittyinä olemme aina Jumalalle arvokkaita, se on oleellista. Me tiedämme jo etukäteen, ettemme voi hallita elämäämme, vaan olemme Jumalasta riippuvaisia. Kun Jeesus sanoi, että ilman häntä me emme voi tehdä mitään, sana tarkoittaa kirjaimellisesti: ei yhtään mitään. Saamme päästää rohkeasti irti kaiken hallitsemisen illuusiosta ja luottaa Herraan. Olemme arvokkaita ja meistä pidetään huolta.

Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi ja koko sielustasi, koko voimallasi ja koko ymmärrykselläsi, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.
Luuk. 10:27

Sanat ovat kauniit, niiden viitoittama suunta ainoa oikea ja samalla ne ovat kiven kovat. Niiden edestä ei pääse pakoon, niiden alta ei voi kiemurrella pois. Olenko rakastanut Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäni samalla voimalla kuin itseäni? Joka tuntee sydämensä, myöntää virren sanoin: ”Silmäisi nähden, Jeesus, tein syntiä ja rikoin lain.” Ei minusta ole ollut rakastamaan edes niitä, joiden rakastaminen olisi kaikkien helpointa. Kuinka monta loukkaavaa sanaa, kuinka monta ohittamista, kuinka monta tekemättä jäänyttä tekoa onkaan matkaan kertynyt.

Osaan odottaa muiden rakastavan minua, mutta omalle kovuudelleni olen sokea. Jumalan vaativan sanan kohtaaminen pakenematta on kipeydestään huolimatta parantavaa. Jumalan paljastaviin sanoihin liittyy aina tahto antaa anteeksi, tahto ottaa pois painot. Myös rakkaudettomuuden synnin saan uskoa anteeksi. Saan pyytää Jumalaltani uutta voimaa rakastaa pyyteettömästi.

Sitä, joka luokseni tulee, minä en aja pois.
Joh. 6:37

Ei siis ketään. Ei minkäänlaisen asian kanssa kamppailevaa. Sellaista ihmistä ei yksinkertaisesti ole, joka ajettaisiin pois. Lähteä voi, mutta pois ei ajeta. Älkäämme koskaan menettäkö luottamustamme Jumalan uskollisuuteen ja rakkauteen. Älkäämme kuunnelko sydämemme syytöksiä siitä, ettei armo kuulu meille. Älkäämme suostuko sielunvihollisen vakuutteluihin, että anteeksiantamus on ehtoja täynnä ja syntisen ulottumattomissa. Älkäämme kuunnelko niitäkään, jotka tahtovat asettaa meidän ja taivaan väliin jotakin muuta kuin Jeesuksen. Armosta on maksettu kallis hinta Golgatan ristillä, se on lahja Jumalalta. Tätä vapautta ei saa myydä kenellekään eikä millään ehdoin. Pysyessämme Jeesuksen luona, sanan ja sakramenttien äärellä, hänen hoidettavanaan ja armahdettavanaan, meillä ei ole mitään hätää. Kaikki on hyvin.

Kiitos sanasta.

Vai luuletteko, että Raamattu syyttä sanoo: ”Mustasukkaisen kiihkeästi hän halajaa henkeä, jonka on meihin pannut?”
Jaak. 4:5

Raamatun ydinsanoma on se, että Jumala, joka on pyhä ja pelottava, on myös luomiaan ihmisiä palavasti rakastava Isä. Hän tahtoo jokaisen suojaansa saadakseen viedä hänet taivaaseen. Jos me luulemme Jumalasta jotain muuta, meillä ei ole oikeaa kuvaa hänen armollisesta sydämestään. Jumala rakastaa myös hänelle selkänsä kääntäviä kuin omiaan. Hän antaa saman auringon paistaa niin jumalattomalle kuin häneen turvaavallekin. Jokainen hyvä lahja elämässä on Jumalalta saatu. Armolla hän ympäröi kaikkia tasapuolisesti. Jumala on kuin Tuhlaajapojan isä, joka odottaa eksynyttä lastansa kotiin päivästä toiseen. Isä rakasti poikaansa ja kaipasi saada osoittaa sen hänelle. Tuhlaajapoika ei sitä ansainnut, mutta Isän sydän ei edes kysynyt pojan kelvollisuutta, vaan se vain rakasti. Isää ei tarvitse yhdenkään elämässään erehtyneen pelätä, sillä armo on edelleen Isän sydämessä ja jokainen saa asettua sen kohteeksi. Olemmehan saaneet häneltä henkemme, ja hän haluaa elää luonamme.

Miksi olet masentunut, sieluni, miksi olet niin levoton? Odota Jumalaa! Vielä saan kiittää häntä, Jumalaani, auttajaani.
Ps. 42:12

Masennus saapuu kutsumatta ja lähtee käskemättä. Emme edes tiedä miksi. Miksi olet masentunut, sieluni, kysyi psalmilaulaja, miksi olet niin levoton? Masennuksessa mieli käpristyy itseensä ja voimat kuluvat pelkkään elämiseen. Jos masennus johtuu syyllisyydestä, menneisyydessä tehdyistä teoista, auttaa anteeksiantamuksen vakuutus. Muun masennuksen hoitaminen synninpäästöllä voi sen sijaan vain pahentaa olotilaa, koska se on oikea lääke, mutta väärässä paikassa jaettu. Lääkäri lääkkeineen on silloin oikea apu. Aika ja kärsivällisyys ovat lääkäreitä myös. Jumalan lupaus, yksikin sana, voi myös pitää hukkuvan pinnalla. Lupauksiin saa tarttua lujasti, kaksin käsin. Kristityllä on aina se varma toivo, että hän saa vielä kiittää Jumalaa avusta. Varmasti hän nousee, kyse on vain siitä, milloin. Jumalan Pyhä Henki on murheellisen sielun hiljainen ja rakastava lohduttaja. Hän suojelee omaansa, kantaa läpi pimeän ja murheen ja antaa lopulta terveydenkin.

Herra on lähellä niitä, joilla on särkynyt sydän, hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli.
Ps. 34:19

Kristitty on sisäisesti rikottu Herran käyttöön. Monet meistä on nostettu Hyvän Paimenen olkapäille, koska jalka on murtunut ja matkanteko on muuttunut kivuliaaksi. Vapahtajan olkapäillä ei ole ollenkaan huono olla. Luther kuvasi evankelisen uskon tuntomerkiksi särjetyn sydämen ja koetellun uskon. On Jumalan suuri lahja ja erityinen siunaus, jos meidät Jeesuksen omat tunnetaan juuri tästä. Jospa saisimme olla kristittyjä, jotka itse haavoitettuina turvautuvat lapsenmielisesti Jumalan sanaan ja sovituksen evankeliumiin. Särjetyn sydämen kantaja kykenee löytämään tien haavoitetun lähelle. Heikkoa ei toisen heikon tarvitse pelästyä. Särjetyn sydämen kantaja ei voi asettua toisen yläpuolelle. Paljon murheita kokeneiden kristittyjen lähellä on hyvä olla. He ovat usein särjetyn sydämen ja koetellun uskon ihmisiä. He ovat oppineet, että siellä missä Herra on lähellä, syntyy lempeää mieltä. Siellä armo on elävää todellisuutta.

Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon.
Fil. 4:6

Jumalalle saa jättää rukouksessa kaikki asiat, pienet ja suuret. Tämä koskee ihmissuhteita, ystävyyttä, työtä tai työn puutetta, terveyden kysymyksiä tai edessä olevia pelottavia haasteita – mitä ikinä elämäämme voikaan liittyä. Jeesus neuvoi ”menemään sisälle huoneeseen, sulkemaan oven ja rukoilemaan sitten Isää, joka on salassa”. Rukous ei ole esitys eikä esitelmä, vaan sydämen puhetta Luojan kanssa. Isää saa lähestyä siksi kuin tavallista isää aivan tavallisin sanoin. Jumala kyllä kuulee kaikki Jeesuksen nimeen lausutut rukoukset. Jos ei tiedä, miten rukoilla, voi rukoilla Jeesuksen antamin sanoin: ”Isä meidän, joka olet taivaassa...” Isä meidän -rukous on Lutherin mukaan suurimpia marttyyreita, koska se rukoillaan liian usein ajattelematta rukouksen rikasta sisältöä. Siinä me tuomme Isälle kaikki oleelliset asiat, myös pyynnön jokapäiväisestä leivästämme. Rukous kattaa kaiken uskoomme, elämäämme ja tulevaisuuteemme liittyvän.

Minun lähtöni hetki on lähellä. Minä olen nyt menossa sitä tietä, jota meidän kaikkien on mentävä. Älkää koskaan unohtako, että Herra, teidän Jumalanne, ei ole jättänyt täyttämättä ainoatakaan teille antamaansa lupausta. Ne ovat kaikki täyttyneet.
Joos. 23:14

On vapauttavaa ymmärtää, että Jumala todella pitää kaikki lupauksensa. Hän pelastaa ja vanhurskauttaa jumalattoman, antaa mitä me pyydämme ja varjelee meidät kaikelta pahalta – vaikka hän tekee sen kaiken salatusti. Me elämme Jumalan ihmeitten keskellä. Jumala on läsnä voimassaan ja rakkaudessaan. Kaikki hänen lupauksensa täyttyvät varmasti – me emme vain kykene näkemään sitä. Kätkeytymällä vastakohtaisuuksiin Jumala vapauttaa meidät elämysten, tunteitten ja kokemusten pakkovallasta ja vie meidät luottamaan sanaansa niin kuin pimeään hyppäävä laskuvarjojääkäri luottaa varjoonsa, vaikka ei voi mitään silmillään havaita. Jumala on salattu Jumala. Hänet koetaan toisenlaisena kuin mitä hän todellisesti on. Kun perkele kätkeytyy, hänestä tulee valkeuden enkeli. Kun Jumala kätkeytyy, hän kätkeytyy elämämme pimeään. Kaikkein kirkkaimmin tämä näkyy ristillä, jossa Jeesus kuolemallaan voitti kuoleman.

Toivokaa ja iloitkaa, ahdingossa olkaa kestäviä, rukoilkaa hellittämättä.
Room. 12:12

Luther opettaa, että ei pidä odottaa rukoustunnelmaa tai riittävää hurskaudentilaa ennen kuin alkaa rukoilla tai luottaa Jumalaan. Täysin sopivaa sieluntilaa kun ei taida tulla milloinkaan. Jos käy niin, että omasta mielestä oikea tunnelma löytyy ja olemme sopivan hurskaita lähestyäksemme Jumalaa, niin sen ajatuksen on korvaamme kuiskutellut perkele. Oikea tapa aloittaa rukous ja saada siihen oikea mieli, on aloittaa se juuri silloin, kun rukouksen mieltä ei ole. Samaa Luther opettaa synnintunnossa oleville. Ei pidä ajatella, että synti on liian suuri, että kehtaisi rukoilla Jumalaa. Ei, vaan juuri silloin, kun olen suurin mahdollinen syntinen, tulee kumartua Jumalan eteen ja tunnustaa synnit ja turvautua Vapahtajaan. Sitä Herramme haluaa. Syntisenä hänen luokseen, syntisenä armon ja anteeksiantamuksen lähteelle, odottelematta, siirtämättä aikaa. Heti Jumalan syliin, heti sanan ääreen ja heti kun voi, ehtoollispöytään.

Sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta mutta saavat hänen armostaan lahjaksi vanhurskauden, koska Kristus Jeesus on lunastanut heidät vapaiksi. Hänet Jumala on asettanut sovitusuhriksi, hänen verensä tuo sovituksen uskossa vastaanotettavaksi.
Room. 3:23–25

Sana asettaa meidät kasvotusten syntisyytemme kanssa. Pyhä Henki syventää ymmärrystämme, kunnes kohtaamme perisynnin kovan kallion. Silloin eivät kevyet lääkkeet enää auta. Vain Kristuksen veri voi peittää pahuutemme ja julistaa armon sydämillemme. Uskon muuttuminen tarpeiden tyydyttämiseksi johtuu syntikäsityksen pinnallistumisesta. Kun synti muuttuu ihmisten heikkoudeksi tai helposti voitettaviksi tekosynneiksi, ei sovitustakaan enää kaivata. Mihin sitä tarvittaisiin? Vasta kuoleman todellisuus ja syntien rajut syytökset Jumalan sanan edessä avaavat ristin koko ihanuutta. Sovituksen sanan avautuessa avautuu armon maailma, Jumalan käsittämättömän ja kohtuuttoman rakkauden maailma, Jumalan varsinainen sydämen maisema. Jeesuksen sovituskuolemasta tulee silloin uskonelämämme keskus ja ankkuri. Perisynnin kohtaaminen saa turvautumaan sovitustyöhön. Toista ei ymmärrä ilman toista.Vähäsarja

Autuaita kärsivälliset: he perivät maan. Autuaita ne, jotka toisia armahtavat: heidät armahdetaan.
Matt. 5:5, 7

Kärsivälliset, hiljaiset, nöyrät, sävyisät, maltilliset, lempeät – sana voidaan kääntää monin tavoin –, jotka odottavat Jumalan apua, ovat niitä, jotka perivät maan ja joita Jeesus onnittelee autuaiksi. Kyseistä kreikan ilmaisua käytetään puhuttaessa vaikkapa lempeästä tuulen henkäyksestä, ystävällisestä sanasta, kesytetystä eläimestä tai kipua lievittävästä voiteesta. Sellaisia ovat Jumalan lapset, sellainen on heidän Vapahtajansa. He ovat myös mieleltään armahtavia. Armahtaminen tarkoittaa rangaistukseen tuomitsemisen vastakohtaa, se on avun tarpeessa olevan auttamista. Jeesuksen autuaaksijulistukset raottavat meille jotakin siitä, mihin Pyhä Henki tahtoo kristittyjä ohjata. Tunnistettakoon meidätkin siitä, että olemme armahtavia, puhdassydämisiä ja rauhaa rakentavia. Olkoon uskomme pikemminkin sydämen puhtautta kuin ulkoista elämäntapojen puhdistelua.

Mutta ylhäältä tuleva viisaus on puhdasta ja pyhää, ja niin se myös rakentaa rauhaa, se on lempeää ja sopuisaa, täynnä armahtavaisuutta ja hyviä hedelmiä, se on tasapuolista ja teeskentelemätöntä.
Jaak. 3:17

Viisas on se, joka armahtaa ja pyrkii tasapuolisuuteen ja teeskentelemättömyyteen. Viisas on se, joka rakentaa rauhaa ja tavoittelee puhtautta sanoissa, ajatuksissa ja teoissa. Jumalan sana rohkaisee pyytämään viisautta Taivaalliselta Isältä, jos sitä puuttuu. Sellaisen rukouksen Jumala on luvannut kuulla. Salomo sai toivoa Jumalalta mitä vain ja hän pyysi lisää viisautta. Rukous oli Jumalan mieleen. Kun Jumalalta saatava viisaus on lempeää ja sopuisaa, mutta myös tasapuolista ja teeskentelemätöntä, se tarkoittaa rakkauden ja totuuden tervettä tasapainoa. Kristityn tulee olla totuudellinen, mutta ei kova ja riitaisa, saati ylimielinen. Lempeä lujuus pitää sisällään armollisen mielenlaadun, siksi se kypsyttää parhaan ja kestävimmän hedelmän. Sellaista viisautta Jumala antakoon meille runsaasti.

Mutta hän on vastannut minulle: ”Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa.” Sen tähden ylpeilen mieluimmin heikkoudestani, jotta minuun asettuisi Kristuksen voima.
2 Kor. 12:9

Paavali tajusi olevansa juuri heikkona väkevä, sillä heikkoon saviastiaan Jumala laskee voimansa. Voima ei saa edes näyttää tulevan ihmisestä itsestään. Mitä haljenneempi palvelukseen kutsuttu astia on, mitä himmeämpi on sen oma kimallus, sitä kirkkaammalta näyttää aarre, joka heikkoon astiaan lasketaan. Jumala kätkeytyy omiltaan vastakohtaisuuksiinsa. Kun hän on lähellä, luulemme hänen olevan kaukana. Kun hän vie taivaaseen, hän kuljettaa läpi pimeiden laaksojen. Kun hän käyttää työssään, hän asettaa ensin sivuun. Kun hän siunaa, saatamme menettää kasvomme. Paavali kertoo koskettavasti Herran vastauksesta, kun hän pyysi saada päästä vaivoistaan eroon ollakseen voimakkaampi ja tehokkaampi Herran palvelija. Herra Jeesus sanoi hänelle: ”Minun armoni riittää sinulle, koska voima tulee täydelliseksi heikkoudessa.” Se voidaan myös kääntää: ”Sillä se osoittaa voimansa heikkouden keskellä.”

Sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta mutta saavat hänen armostaan lahjaksi vanhurskauden, koska Kristus Jeesus on lunastanut heidät vapaiksi.
Room. 3:23–24

Armo on tarjottu lahja, sen omistamiseen ei pakoteta ketään. Armoa pidetään esillä, siihen saa tarttua, ken haluaa. Kun me otamme vastaan sanoman Jeesuksen lunastustyöstä ja suostumme sen omistajiksi, se tuo mukanaan aina paljon enemmän kuin olemme osanneet ajatellakaan. Armo saa aikaan saman halun kuin opetuslapsilla kirkastusvuorel la: ”Tässä, näiden lupausten äärellä on hyvä olla, tehdään tähän majat ja jäädään tänne.” Anteeksiantamuksen ja armon lupausten voima on siinä, että ne kulkevat mukanamme elämän arkeen ja laaksoihin. Ne ovat totta silloin kun kaikki on raiteillaan ja ne ovat yhtä totta silloin, kun on koetusten aika ja risti painaa kumaraan. Lupaukset eivät muutu, Jeesus ei muutu, hänen läsnäolonsa ei muutu. Tänään hän sanoo meille, että me kelpaamme armon omistajiksi, koska Kristus Jeesus on lunastanut meidät vapaiksi. Jumalan sana on todella täynnä henkeä ja elämää.

Me olemme siis Kristuksen lähettiläitä, ja Jumala puhuu teille meidän kauttamme. Pyydämme Kristuksen puolesta: suostukaa sovintoon Jumalan kanssa.
2 Kor. 5:20

Kun Jumala tulee lähelle ja etsii meitä, kun hän kertoo olevansa tie taivaaseen, se hämmentää moniarvoisuuteen tottuneen mielemme. Kun hän osoittaa, että vain yhdestä portista kuljetaan taivaaseen ja kaikkien on taivuttava siitä sisälle, on se pelottava ajatus maailmassa, jossa opetetaan kaikkien teiden vievän samaan päämäärään. Jeesuksen viesti on kuitenkin yksiselitteinen: kukaan ei tule Isän Jumalan luo muutoin kuin hänen kauttaan. Kun Jeesus lähestyy, on lähellä Jumala, jolla on elämämme ja kuolemamme avaimet kädessään. Siksi se on pyhä lähestyminen. Siksi on niin vakavaa, suostummeko sovintoon hänen kanssaan vai jatkammeko yhden ihmisen sotaamme. Ongelma ei ole koskaan Jumalan kutsu, vaan se, että me emme tahdo häntä kuunnella. Pahinta kaikesta on se, jos Jumala jättää meidät tekemään rauhassa sitä, mitä sydämemme luontaisesti tahtoo, eli syntiä, ja ajattelemaan Jeesuksesta jotain muuta kuin mitä hän todellisuudessa on. Jos kutsu Valtakuntaan hiljenee, on kyseessä todellinen hätätila.