Miksi ihminen vainoaa.

Ei rikoksista pidä palkita kaveruudellakaan, vaan ohjata henkilö ajatusmaailmaa korjaavaan terapiaan. Sitä paitsi vainoajilla on kyllä usein samantyyppisiä kavereita. Eivätkö he arvostakaan näitä?

Näitä vainoajia valitettavasti nykyään löytyy,ja paljon.Aletaan heti morkata seläntakana(naamatusten ollaan niin mukavaa,että) jos ihminen on vähänkin poikkeava, persoonallinen.Jos joku vielä on "poikkeava"ja vielä iloinen,elämäänsä tyytyväinen ihminen, sitten heitellään puukkoa selkään oikeen tiuhaan tahtiin. Kumpa kaikki joskus osaisivat miettiä asioita toistenkin kantilta, eli omaisivat empatiaa .Mutta narsisteilla ei sitä ominaisuutta ole.Todella valitettavaa.

Monella (ja kaikilla vainoajilla) on itsellään niin poikkeava ajatusmaailma, että kannattaa opetella kiertämään kaukaa.

Joo, ensinnäkin joku mainitsi tuolla "vainoajien" samantyyppisistä kavereista, mutta vainoajat joilla on samantyyppisiä kavereita ovat kyllä rikostovereita, joten silloin puhutaan jo ammattirikollisista. Ja varsinaiset vainoajat ja ammattirikolliset ovat kuitenkin 2 eri asiaa. Koska ammattirikollisillahan on mielessä vain raha ja kaikki muu on heille täysin yhden tekevää jopa ihmishenki. Kun taas vainoajat yrittävät ihmissuhteita väkisin.

Mitä tulee tuohon narsistien itsekeskeisyyteen niin se voi johtua siitäkin että kun heitä ei kukaan muukaan ajattele niin heidän täytyy tehdä sekin itse. Mutta tällä en nyt tarkoita sitä että pitäis alkaa toisia ihmisiä selän takana morkkaamaan, vaan lähinnä sitä että työntyvät esimerkiksi aikka väkisin muiden ihmisten seuraan koska eivät halua olla yksin.

Ja mitä tulee tuohon vainoajien karttamiseen niin se ei ainakaan paranna vainoajien tilannetta, vaan päin vastoin pahentaa entisestään.

Sinänsä hienoa, että osaa tuntea myötätuntoa erilaisia ihmisiä kohtaan. Kunhan vain apukin on oikeanlaista, eikä aleta myötäillä virheellistä ajattelutapaa ja toimintaa. Siihen tuntuu suomalaisilla olevan taipumusta.

Virheellinen ajattelutapa ja toiminta loppuu yleensä siihen että saa vihan ja syrjinnän sijaan rakkautta ja välittämistä.

Persoonallisuushäiriöt eivät poistu seuran saamisella. Kyseessä on nimenomaan ongelmat sosiaalisissa suhteissa ja tavat toimia siten, että ihmissuhteet tuppaavat kariutumaan tai niitä ei pysty edes luomaan. Tuollainen ihminen tarvitsisi terapiaa, jotta hän pystyisi käsittelemään omaa käytöstään, sen syitä ja seurauksia. Kukaan ulkopuolinen ei häiriöisen päässä olevia jumeja pysty muuttamaan. Etenkin, kun persoonallisuushäiriöiset kokevat useimmiten vian löytyvän muualta ja omassa toiminnassa ei nähdä vikaa.

Kannataisiko sun ihan oikeasti tutustua paremmin aiheeseen, kun sulla kuitenkin on netti käytössä. Googlettamalla löytyy tietoa ähkyyn asti. Persoonallisuushäiriö ei ole mikään tauti, johon sairastutaan teini-iässä siksi, että poiketaan valtavirrasta...

...ja sen 'vainottu' ei luonnollisesti koskaan ole toista padkamaisesti kohdellut ja paennut tekoaan vain lakkaamalla vastaamasta. Mutta hyvä että näitä narsisti paskoja ihan lain voimalla pahimmillaan suojellaan.

Se että jää yksin ei tee kenestäkään narsistia tai pahaa ihmistä. Yksin jäänyt ihminen voi olla narsisti, mutta kaikki yksinäiset eivät ole narsisteja. Itselleni kävi niin - jäin yksin. Oman elämän uudelleenrakenteminen ei vaadi toisten ihmisten vainoamista. Pikemminkin siinä mennään muiden ehdoilla, ja julkisiin tilaisuuksiin on kaikilla vapaa pääsy. Se että yksinäisiä pelätään ja heidät leimataan häiriintyneiksi on nykyajan pahinta noitavainoa, jonka aiheuttajina pidän muutamia häiriintyneitä yksilöitä, jotka ovat kouluampumisen jälkeen osoittautuneet yksinäisen luokan edustajiksi. Ihmiselle pitäisi antaa uusi mahdollisuus jos lapset tyhmyydessään ja kokemattomuudessaan eristävät hänet perhetaustan tai vinon nenän takia.

On pakko vielä jatkaa, koska niin paljon sattui...

Ihminen on keittiöpsykologi. Ilman minkäänlaista pätevyyttä tai tutkintoa hän jakelee diagnooseja, joilla toisen ihmisen arvo yritetään mitätöidä. Analysoidessaan toisen mielenlaatua ihminen asettuu alitajuisesti toisen yläpuolelle, koska hän katsoo olevansa kykeneväinen tuomitsemaan muita. Yksinäisyys laitetaan näin ollen ihmisen omaksi syyksi, vaikka se voi yhtä hyvin olla muiden ihmisten tai yhteiskunnan syy. Yksinäisyydestä voi päästä eroon vain hakemalla seuraa, joka on yksinäiseltä ihmiseltä kiellettyä, koska hänet leimataan häiriintyneeksi tai muuten jotenkin "omituiseksi". Ehkä ihminen oppii lopulta luovimaan ja näyttelemään jotain roolia, jota näyttelemällä hän voi sitten vaikuttaa "normaalilta". Tällaista käytöstä ei voi kuitenkaan sanoa narsistiseksi, koska samaan aikaan ihminen voi rakastaa muita ihmisiä ja haluta rakkautta. Se ei sulje pois toisten ihmisten arvostamista, eikä myötätuntoa, joka narsistilta puuttuu. Toivon hartaasti että aloittaja tarkoitti jotain tiettyä ihmistä, eikä tehnyt edellä mainittua yleistystä. Sellaiset yleistykset ovat kollektiivisen pahuuden ilmenemismuotoja ja moraalisesti lähes yhtä kyseenalaisia kuin narsismi.

Joo onpas tänne tullut taas jos minkälaista tekstiä, mutta mikäpäs siinä.

Ensinnäkin puolustuspuheessa tivattiin minulta että tarkoitanko aloituksella tiettyä ihmistä vai yleistänkö jotain. Niin en ole ottanut mitään tiettyä ihmistä jutun aiheeksi vaan tarkoitan tietynlaista ihmistä joka voi olla kuka vain. Ymmärrän hyvin että tavallisen maallikon on hyvin vaikea toimia psygolokina, mutta jos persoona ongelmainen ei ala haukkumaan päin naamaa, niin ei kannata silloin itsekkään alkaa sellaisen kanssa haastamaan riitaa, vaikka olisikin joistain asioista erimieltä. Vaan antaa viisaampana periksi. Koska persoonallisus häiriöinen saattaa kokea niin että kaikki jotka ovat hänen kanssaan erimieltä ovat hänen vihollisiaan. Mutta tämä ei tarkoita tietenkään sitä että pitäis suostua kaikkiin hänen ehdotuksiin, vaan ihan yleiskeskustelua eri asioista.

Ja mitä tulee tuohon yksinäisyyteen niin on ihan totta että läheskään kaikki yksinäiset eivät ole persoonallisuushäiriöisiä, oli yksinäisyys sitten itse valittua tai muiden päättämää. Vaan 1 asia mitä halusin tuoda tuolla aloituksessa esiin on juuri se että mihin yksinäisyys voi pahimmassa tapauksessa johtaa. Elikkä se että ihmisen yksinäisyyteen kiinnitettäisiin jo hyvissä ajoin huomiota ettei iminen ehtisi sairastua persoonallisuus häiriöön. Koska ennalta ehkäisy on paras lääke siinäkin. Ja joku epäili että kertoisin tässa omaa tarinaani, vaikka kerroin tuolla aloituksessa selvästi että näin EI OLE. Mutta sillehän en voi mitään jos jollakin on joko lukutaidossa tai luetun ymmärtämisessä vika.

Toisen yksinäisyyten vaan kun ei kukaan yleensä puutu mitenkään. Päinvastoin yksinäiselle ollaan valmiita kääntämään selkä ja jos hakee ystävää tai edes jonkin laista sosiaalista kontaktia se on 'vainoamista'. Mutta mitäpä normaalisti sosiaaliset ihmiset joilla on ystäviä siitä ymmärtäisivät. Yksinäisyys on elinkautinen josta ei pääse eroon vaikka yrittäisi.

Mutta samapa tuo, tiedän ettei asia täällä saa ymmärrystä. Kaikki ovat naamakirjassa tykkäilemässä ja elämässä täydellistä 'barbi' elämää jossa on kivaa ja mukavaa.

Tuo on muuten ihan totta!

Persoonallisuushäiriö ei synny yksinäisyydestä, vaan turvattomista ja vaikeista kotioloista, usein kasvamisesta pers.häiriöisen vanhemman vaikutuspiirin alla.

No siitäkin mutta kyllä yksinäisyydelläkin on osansa. Koulukiusaaminen on myös 1 joka saattaa altistaa persoonallisuushäiriölle. (Siis koulukiusaamisen uhriksi joutuminen). Ja sitten jos siihen vielä lisätään nuo kotiolot. Elikkä kotoa ei saa tukea kiusaamiselle vaan päinvastoin lisää syyllistämistä, esimerkiksi jotain tähän malliin, että "mitä sinä olet noin tosikko, ei ole yhtään ihme jos ne sinua kiusaa ja härnää", tai jotain muuta sellaista. Se on muuten aika jännä kun yleensä vanhempia syytetään siitä että omat lapset eivät koskaan tee mitään pahaa vaan syy on aina niiden muiden lapsissa. Että "eihän ne meidän vaan ne naapurin pojat". Mutta joissakin perheissä se saattaa olla täysin päin vastoin, että omat lapset ovat vain niitä pahoja ja muut eivät tee mitään pahaa. Koska sellaisille vanhemmille on vain se oma imago tärkeää, että heillä itsellään ovat välit naapureihin mahdollisimman hyvät jne, lapsiensa hyvin voinnista viis.

Siis ketään ei saa jättää yksin, mutta jos kuitenkin haluaa jättää jonkun yksin, niin voi leimata hänen yhteydenottonsa "vainoamiseksi".

Juuri näin se tuntuu menevän. Ongelmat on helppo ulkoistaa

ei yksinäisyys ole = persoonallisuushäiriö. persoonallisuushäiriöinenkin voi olla monenkin ystävä. Narsistinen on todella taitava saamaan ystäviä.



ketään ei saa mielestäni syrjiä eikä yksin jättää.

Jos on pakko olla jonkun sellaisen ystävä, jonka kanssa ei halua olla missään tekemisissä, niin ei se ole juurikaan mukavampi asia kuin vainon kohteeksi joutuminen.

Nykyään ei pidä antaa yhteystietojaan kenellekkään.

Jos annat alkaa puhelinmyynti ja se didduilukin. Sama pätee sähköpostiin ja kotiosoitteeseen.

Motivaatio, niin tietenkin ikuinen raha, seksuaalisuus, sadismi ym.

Psykologit ovat selvittäneet nämäkin asiat.

Parempi olla siis nk. Off-line tilassa.