kirosana työmarkkinoilla

Noh. Kun pääset tuosta oletuksesta ja saavut ikään 40 huomaat että olet taas uudessa unohduksen joukossa. Ainakin omalla alalla 40 tekijä on jo ikäloppu -turha enää yrittää hakea mihinkään. Takana 238 alan työhakemusta viiden viime vuoden aikana. Ja hyvistä meriiteistä huolimatta ei mitään tehoa. Moni on jo pistänyt hanskat tiskiin, niin taidan minäkin.

Olen jo kaksi kertaa vaihtanut alaa heikon työllistymisen johdosta, joten näin 12 vuoden kouluttautumisen jälkeen ei kyllä lisäkoulutuskaan huvita. Tuntuu että minut on petetty. Uskoin että hyvä koulumenestys ja mallikas työ takaa töitä koko loppuelämän -eipä!

Muistuipa mieleeni ajat 10 vuoden takaa. Alle kolmekymppinen eronnut osa-aikaisä tuntui olevan synonyymi alkoholiongelmalle.... lähestulkoon jokaisessa haastattelussa toistui kuvio: "Ai oot eronnu, no miten tuo sun alkoholinkäyttö, kuinka usein ja kuinka paljon jne jne jne..." ja päälle epäluuloiset mulkoilut.

Mä olen nyt ekaa kertaa elämässäni ilman töitä ja on kyllä melko villit markkinat...
Työpaikkoja kun selailee netistä niin pistää ihan naurattamaan koko homma.
Oman kylän autokoulukin vaatii toimistosihteeriltään tradenomin tutkintoa... tai arkistoon hakevalla pitää olla ammattikorkeakoulututkinto arkistoinnista (mä en edes tiennyt sellaista tutkintoa olevan olemassakaan!!)
Huvittavinta on kai se, että työnantaja vaatii työtehtävään nähden ihan järjettömiä, mutta esim. palkkaus ei ole kuitenkaan koulutusta vastaavalla tasolla.
Toisesta kaupungistakin tuntuu hakeminen olevan turhaa, ajatellaan että "ei toi kuitenkaan jaksa kulkea.."

En tiedä mille alalle sitä opiskelisi vielä, että olisi varmasti töitä! Ja millä alalla nainen ei olisi mikään spitaalinen?!

Perhestatuksesta ei ole mitään tarvetta mainita työhakemuksessa. Itse en mainitse mitään yksityiselämään liittyvää, paitsi harrastukset cv:ssä. Minä haen työtä tietyllä koulutuksella ja tietyllä osaamisella. Ja viimeisimpään paikkaan minut valittiin persoonani takia, ohi paljon, paljon pidemmän työkokemuksen omaavista hakijoista.

Onhan se kulmia nostattanut, kun on ilmoittanut, ettei halua lapsia. Lapset ovat edelleen yhteiskunnassa normi, vaikka vapaaehtoisesti lapsettomien määrä kasvaa jatkuvasti. Mutta toisaalta se on työnantajalle myös rahallinen etu. Vanhempainlomat tulee työnantajalle kalliiksi. Jos ei ole lapsia painolastina kotona, on enemmän työnantajan käytettävissä ja muutenkin varmemmin paikalla (ei sairaita lapsia jne.) ja sitoutuneempi työntekijä. Ja käsittääkseni lapsettomuus on suurempaa (sitä kautta tavallisempaa) pk-seudulla, ja jo aiemmissa tutkimuksissa lapsettomuus on liitetty korkeaan koulutukseen.

Itse en ole koskaan ottanut paineita siitä, etten halua lapsia ja olen yli 30v. Se on pitkällä tähtäimellä etu, jos on yhtä urakeskeinen. Kollegojen mammalomat edesauttaa omaa urakehitystä. Kyllähän lapsettomia pidetään alkuun tietyllä tavalla virheellisenä ("minussa on ongelma, jokin virhe ohjelmoinnissa" -Apulanta) mutta sellaiset asiat unohtuu, kun ihminen pääsee sisälle työyhteisöön ja työkaverit alkaa tuntea sinut ja ajatusmaailmaasi. Työssä työsuoritus on kuitenkin tärkeintä. Ja jos ihmiset ovat ahdasmielisiä, niin sitten sopii miettiä, onko työpaikka itselleen oikea.

Jos tuntuu, että se lapsettomuus haittaa haastatteluissa niin sano sitten että sulla on lapsia. Se ei kellekkään kuulu, onko niitä oikeasti vai ei.

Kannattaa muutenkin ihan suosiolla harrastaa tätä oman itsensä värittämistä. Itsekkin lisännyt cv:een vaikka mitä. Tietenkään en hae mihinkään muuhun työhön kun siihen mihin minun kyvyt oikeasti riitttäisi ilman näitä värityksiäkin.

Työnantajat ja rekryhenkilöt pelaavat omaa peliään, niin meidän hakijoiden pitää myös pelata.

Alottaja hei haloo....kummasti sain äsken itse kaksikin(!) työpaikkaa joita hain. Olen 34 ja lapseton. Että onkohan se syy ihan siinä mitä luulet?

Itse valehtelin kylmästi työnhaussa ja toistamiseen työhaastattelussa olevani 10- ja 12-vuotiaiden poikien isä ja siviilisääty naimisissa. Töissä pidän sormusta sormessa, vaikka lapsia ei ole eikä tule eikä ole vaimoakaan. Jälleen kerran tulin valituksi ja sain paikan. Kolmas kerta jo tässä elämässä.

Olen huomannut, että miehellä tuo perheellisyys, varsinkin sen ikäisten lasten, jotka pärjää kotona jo yksinään, on työnhaussa positiivinen asia.

Aina olen valehdellut työhaastatteluissa haastattelijan silmät ja korvat täyteen. Olen hyvä puhumaan ja vielä parempi valehtelemaan uskottavasti. Olen tehnyt sitä koko ikäni. Jo lapsena 1980-luvulla valehtelin koulussa, että mulla on kaikki He-man sarjan hahmot, BMX crossipyörä, Commondore 64 ja kavereita piisasi.

Työtodistuksiakin olen tehnyt omasta mielikuvituksestani mielikuvitusfirmoihin aitojen sekaan Ja oikeitakin todistuksia olen muokannut varsinkin arvostelujen kohdalta. Hyviä ne olivat jo valmiina, mutta lisäsin sekaan hieman hienolta kuulostavia adjektiiveja. Kukaan ei ole koskaan tarkistanut niitä, noina kolmena kertana, kun olen niitä tarvinnut.

Mielikuvitusfirmojen puhelinnumerot olivat varmuuden vuoksi kakkoskännykkäni (salaisella numerolla tietty), mutta kertaakaan en joutunut esiintymään ex pomonani itseäni kehuen, mihin oli varautunut.

Äärimmäinen yksinkertainen röyhkeys auttaa elämässä, jos ei jää kiinni. Ei kukaan usko, että joku voi valehdella noissa asioissa.

Nyt olen jo neljättä vuotta vakipaikassa, jota en olisi saanut rehellisenä. TÄMÄ juttu on totta kaikin osin.