Mitähän mun ystävälleni on tapahtunu, hän asui perheensä kanssa aluksi samassa kaupungissa kuin me, huolehti itsestään ja oli muutenkin normaali, sitten he muuttivat vuodeksi toiselle puolen suomea miehen työn perässä, nyt pari kk sitten he muuttivat takaisin tänne samaan kaupunkiin jossa asumme.
Mutta jotain on tapahtunut tässä vuoden aikana( emme tavanneet siinä välissä kertaakaan) ystäväni ei enää huolehdi itsestään eikä lapsestaan, nykyään aina kun nähdään pari kertaa viikossa niin haisee kamalalle hielle...kaupungille kun mennään yhdessä niin saattaa tulla tuulipuvussa (ennen oli aina siistit vaatteet kaupungilla) en ole kertaakaan nyt parin kk aikana nähnyt hänen meikkaavan vaikka ennen aina oli niin meikattuna, hiukset nykyään ihan takussa, likaiset ja sekaisin, niinkuin ei olis viikkoon koskenutkaan hiuksiin.
Hänen lapsensakin 3v haisee joskus pahalle, hiukset likaisina, hengitys löyhkää.
Heidän kotinsa oli ennen aina siisti ja tiptop kunnossa, nyt on siellä kaikki levällään, olohuoneen lattialla ja sohvilla vaatteita, roskia, ruokaa.
Olen kysellyt todella paljon että mitä vuoden aikana on tapahtunut, ystäväni kyllä kertoo paljon mitä tekivät siellä, ihan normaalia elämään pienen lapsen kanssa, ei mitään erikoista.
Mutta mistä ihmeestä tälläinen voi johtua? Miten voisin sanoa ystävälleni asiasta ilman että hän loukkaantuu. Ymmärrän kyllä että jotain on tapahtunut mutta haluisin tietää mitä mutta en mä mikään ajatustenlukija ole.
En kehtaa enää tavata häntä kaupungilla koska mua hävettää kun hien haju leijailee metrin ympärillä, hänellä jalassaan reikäiset tuulihousut ja päällä ihan likainen ja ikivanha toppatakki ja ne hiukset pitkät ja paksut mutta niin likaiset ja joka suuntaan sojottaa.
Olisiko törkeää viedä joku lahja kori jossa dödöä, shampoota, vartalosaippuaa, lasten pesunestettä, hiusharjaa ym.
Mut kai sille lahjallekin pitäs joku selitys antaa enkä kehtaa sanoa että ois kiva jos alkaisit taas huolehtimaan itsestäni.
Ystäväni on luonteeltaan ihan samanlainen kuin ennen, iloinen ja tyytyväinen.
Vai oonko mä vaan liian pinnallinen ihminen?
alan oikeasti pikkuhiljaa häpemään ystävääni :(
19
480
Vastaukset
- joku välittää
Mitsä jso pinnallisuus hiiteen ja kysyisit kaverina että mikäs hänellä on? Tarvitseeko asiantuntijapua? onko sairatsunut masentunut jne? Mikä on perhetilanne? Alko-ongelmaa? Outoa jos mieskään ei huolehdi lapsesta ja hänen hygieniastaan? Jos et saa kysyttyä-ilmoita lastensuojeluun-heidän pitää mennä ja tarkistaa kotitilanne.
- macrame
Masennukselta tuo kyllä kuulostaisi. Mutta jos käytös on muuten normaalia ja elämäntapa aktiivinen, niin silloin on varmaan kyseessä väsähtäminen. Olen itsekin nähnyt sitä perheenäideille tapahtuvan, että kun kotona on paljon hommaa, niin aletaan mennä aina sieltä missä aita on matalin ja tehdään kaikesta vaan ihan minimi. Kotiapu on ihan hyödyllistä poikkeustilanteissa, mutta jos ongelmana on äidin laiskuus, olisi parempi korjata äidin asennetta kuin sälyttää töitä muille. Rehellisyys on valttia. Sanot vaan kohteliaasti että huomaat kaverisi muuttuneen, ja kysy mistä on kyse.
- iknew
Miksi sinun pitäisi tietää?
- ota puheeksi
Kerro että olet huomannut hänen muuttuneen ja kysy onko itse huomannut. Siitä pääsette muutoksen syihin ja kysymykseen , tarvitseeko hän apua.
- AP:
Olen kysellyt, mutta ystäväni mukaan mikään ei ole muuttunut eikä ole omasta mielestään yhtään muuttunu.. Lapsi on kuitenkin reipas 3v ja näyttää leikkivän aika paljon yksin, nukkuu yönsä hyvin, leluja heillä on kyllä kymmenellekin lapselle että lapsen huoneen sotkun ymmärrän, mutta alan taipumaan sille kannalle että kyse on laiskuudesta..he ovat myös alkaneet syömään todella paljon roskaruokaa, hamppari papereita ja pitsalaatikoita lojuu sohvilla vaatteiden seassa, pitää siis oikeasti raivata itselle tilaa että pääsee istumaan.
- Cloetta...
Jos muutos on todella noin mittava mitä kirjoitit ja ystäväsi ei sitä huomaa, niin onhan jotain pielessä. Ennen itsestään huolehtiva nainen on muuttunut likaisesti ja haisevaksi. Ennen siisti koti, on sikolätti. Ja kaikki yhdessä vuodessa. Uskoisin, että kyseessä on tosiaan jonkun tasoinen mielenterveysongelma tai -sairaus. Moneltahan sairaudentunto puuttuu. Masentunut ihminen ei kyllä ole iloinen oma itsensä vaan persoonallisuuskin muuttuu.
Eikö kukaan muu ole huomannut muutosta? - 3+10
Cloetta... kirjoitti:
Jos muutos on todella noin mittava mitä kirjoitit ja ystäväsi ei sitä huomaa, niin onhan jotain pielessä. Ennen itsestään huolehtiva nainen on muuttunut likaisesti ja haisevaksi. Ennen siisti koti, on sikolätti. Ja kaikki yhdessä vuodessa. Uskoisin, että kyseessä on tosiaan jonkun tasoinen mielenterveysongelma tai -sairaus. Moneltahan sairaudentunto puuttuu. Masentunut ihminen ei kyllä ole iloinen oma itsensä vaan persoonallisuuskin muuttuu.
Eikö kukaan muu ole huomannut muutosta?Minun yksi sukulainen muuttui valtavasti ihmisenä n vuoden aikana. Hänellä todettiin aivokasvain. Onneksi ajoissa, ja se leikattiin. Kannattaa ottaa vakavasti tuollainen.
- olen kokenut....
Cloetta... kirjoitti:
Jos muutos on todella noin mittava mitä kirjoitit ja ystäväsi ei sitä huomaa, niin onhan jotain pielessä. Ennen itsestään huolehtiva nainen on muuttunut likaisesti ja haisevaksi. Ennen siisti koti, on sikolätti. Ja kaikki yhdessä vuodessa. Uskoisin, että kyseessä on tosiaan jonkun tasoinen mielenterveysongelma tai -sairaus. Moneltahan sairaudentunto puuttuu. Masentunut ihminen ei kyllä ole iloinen oma itsensä vaan persoonallisuuskin muuttuu.
Eikö kukaan muu ole huomannut muutosta?Voin kertoa oman tarinani lyhykäisyydessään. Olen aina ollut urheilullinen ja siisti ihminen. Ajauduin vaikeaan suhteeseen jossa oli väkivaltaa ja muuta alistamista, tätä kesti vuosien ajan.
Vihdoinkin sain voimia lähteä ja muutin asumaan muualle. Masennuin kaiken tämän jälkeen. Mistään ei tullut mitään, en saanut mitään aikaiseksi. En huomannut mitään erikoista itsessäni. Ystävät jäivät toisaalle joten kukaan ei oikein pystynyt puuttumaan tilanteeseen kun kukaan ei tuntenut ennalta. Asuntoni oli kuin kaatopaikka ja aivan kirjaimellisesti. Sanomalehtiä lattialla, roskiksiä jätesäkeissä parvekkeella, pölyä vaikka kuinka ja paljon joka paikassa, astiat paskasia yms. En siis itse tätä tajunnut. Vasta jälkeenpäin olen valokuvista tajunnut että asuin sikolätissä!! Lihoin 30kiloa, en välittänyt itsestäni yhtään.
Jos vain joku olisi tullut sitä järkeä päähän lyömään niin olisin ollut kiitollinen. Joskus tuntuu että elämäni eron jälkeen oli pahempaa kuin aika ennen eroa.
Nyt kun kaikki on kunnossa ja olen terve niin tuo aika puistattaa minua. En kestä ajatella minkälaista elämää elin enkä edes tajunnut sitä! Onneksi siitä ajasta ei ole enää jäljellä muutakuin valokuvia
Ota vielä puheeksi asia ystäväsi kanssa, ei tuollainen muutos ole normaalia. Jos hän olisi vain laiska niin myöntäisi kyllä muutoksen, mutta jos hän ei tajua muuttuneensa niin oikeasti huolehdi sinä hänestä kun hän ei siihen itse nyt kykene - ...
olen kokenut.... kirjoitti:
Voin kertoa oman tarinani lyhykäisyydessään. Olen aina ollut urheilullinen ja siisti ihminen. Ajauduin vaikeaan suhteeseen jossa oli väkivaltaa ja muuta alistamista, tätä kesti vuosien ajan.
Vihdoinkin sain voimia lähteä ja muutin asumaan muualle. Masennuin kaiken tämän jälkeen. Mistään ei tullut mitään, en saanut mitään aikaiseksi. En huomannut mitään erikoista itsessäni. Ystävät jäivät toisaalle joten kukaan ei oikein pystynyt puuttumaan tilanteeseen kun kukaan ei tuntenut ennalta. Asuntoni oli kuin kaatopaikka ja aivan kirjaimellisesti. Sanomalehtiä lattialla, roskiksiä jätesäkeissä parvekkeella, pölyä vaikka kuinka ja paljon joka paikassa, astiat paskasia yms. En siis itse tätä tajunnut. Vasta jälkeenpäin olen valokuvista tajunnut että asuin sikolätissä!! Lihoin 30kiloa, en välittänyt itsestäni yhtään.
Jos vain joku olisi tullut sitä järkeä päähän lyömään niin olisin ollut kiitollinen. Joskus tuntuu että elämäni eron jälkeen oli pahempaa kuin aika ennen eroa.
Nyt kun kaikki on kunnossa ja olen terve niin tuo aika puistattaa minua. En kestä ajatella minkälaista elämää elin enkä edes tajunnut sitä! Onneksi siitä ajasta ei ole enää jäljellä muutakuin valokuvia
Ota vielä puheeksi asia ystäväsi kanssa, ei tuollainen muutos ole normaalia. Jos hän olisi vain laiska niin myöntäisi kyllä muutoksen, mutta jos hän ei tajua muuttuneensa niin oikeasti huolehdi sinä hänestä kun hän ei siihen itse nyt kykeneMiten minusta tuntuu, että tuo ap lentää ystävän kavereista, kuin leppäkeihäs.
- satamakahlaaja
... kirjoitti:
Miten minusta tuntuu, että tuo ap lentää ystävän kavereista, kuin leppäkeihäs.
Täällä tuntuu samalta. Tuulipukua tai meikittömyyttä häpeävä ystävä ei ole mikään ystävä. Toisen kotiolot puolestaan eivät kuulu kenellekään.
Onko ko. ihmisellä menossa remontti ja juokseva vesi on poikki? Ehkä hän asuu maalla, jossa saa olla meikittä ja tuulipuvussa? Kasvattanut itsetunnon? Vievätkö harrastukset, työt, perhe tai opiskelu ajan? Onko hän ollut sairaana? Ehkä hän kokeilee no poo -elämää? Ekologinen maailmankuva? Ehkä muita kiinnostuksen kohteita kuin ulkonäkö? Raskas elämäntilanne? Ei voi tietää.
Ei kaiken muutoksen tarvitse aina olla masennusta. Elän itse vaikeasti depressiivisen ihmisen kanssa, ja voin vannoa, että masentunut ihminen ei kykene tähän:
"Ystäväni on luonteeltaan ihan samanlainen kuin ennen, iloinen ja tyytyväinen."
Vakavasti kehottaisin alkuperäisstä kirjoittajaa kehittymään vähemmän pinnalliseen suuntaan. Myötähäpeä ystävän puolesta (ja mistä syistä!) kertoo jotakin arvomaailmasta..... - Monia syitä
satamakahlaaja kirjoitti:
Täällä tuntuu samalta. Tuulipukua tai meikittömyyttä häpeävä ystävä ei ole mikään ystävä. Toisen kotiolot puolestaan eivät kuulu kenellekään.
Onko ko. ihmisellä menossa remontti ja juokseva vesi on poikki? Ehkä hän asuu maalla, jossa saa olla meikittä ja tuulipuvussa? Kasvattanut itsetunnon? Vievätkö harrastukset, työt, perhe tai opiskelu ajan? Onko hän ollut sairaana? Ehkä hän kokeilee no poo -elämää? Ekologinen maailmankuva? Ehkä muita kiinnostuksen kohteita kuin ulkonäkö? Raskas elämäntilanne? Ei voi tietää.
Ei kaiken muutoksen tarvitse aina olla masennusta. Elän itse vaikeasti depressiivisen ihmisen kanssa, ja voin vannoa, että masentunut ihminen ei kykene tähän:
"Ystäväni on luonteeltaan ihan samanlainen kuin ennen, iloinen ja tyytyväinen."
Vakavasti kehottaisin alkuperäisstä kirjoittajaa kehittymään vähemmän pinnalliseen suuntaan. Myötähäpeä ystävän puolesta (ja mistä syistä!) kertoo jotakin arvomaailmasta.....Kun ihminen "haisee kamalalle hielle", niin ei hänellä kaikki ole silloin kohallaan. Vai onko teidän mielestä? Spurgut ja masentuneet haisee hielle.
- ...
Monia syitä kirjoitti:
Kun ihminen "haisee kamalalle hielle", niin ei hänellä kaikki ole silloin kohallaan. Vai onko teidän mielestä? Spurgut ja masentuneet haisee hielle.
Jos hän ei sitä itse huomaa, niin ei huomaa. Maailmaa se ei kaada.
Spurgut ja masentuneet ovat ihmisiä. - ystävästäsi en
Monia syitä kirjoitti:
Kun ihminen "haisee kamalalle hielle", niin ei hänellä kaikki ole silloin kohallaan. Vai onko teidän mielestä? Spurgut ja masentuneet haisee hielle.
tiedä mutta on olemassa ihmisiä(kuten minä) jotka hikoilevat todella paljon eikä siinä dödöt auta,välillä pukkaa ikävä kyllä hien hajua.En silti ole masentunut tai spurgu.
- Monia syitä
ystävästäsi en kirjoitti:
tiedä mutta on olemassa ihmisiä(kuten minä) jotka hikoilevat todella paljon eikä siinä dödöt auta,välillä pukkaa ikävä kyllä hien hajua.En silti ole masentunut tai spurgu.
Ei kova hikoileminen aiheuta hienhajua, vaan silloin kun hajua syntyy, suihkusta on vain yleensä enemmän aikaa kuin "laki sallii".
Minulla on tuttu, joka itse valittaa haisevansa hielle, mutta ei hänen hygieniatasonsakaan ole ihan sama kuin useimpien muiden ihmisten, jotka käyvät suihkussa 1-2 kertaa päivässsä liikunnan harrastamisesta riippuen. - riippuu tosiaan
Monia syitä kirjoitti:
Ei kova hikoileminen aiheuta hienhajua, vaan silloin kun hajua syntyy, suihkusta on vain yleensä enemmän aikaa kuin "laki sallii".
Minulla on tuttu, joka itse valittaa haisevansa hielle, mutta ei hänen hygieniatasonsakaan ole ihan sama kuin useimpien muiden ihmisten, jotka käyvät suihkussa 1-2 kertaa päivässsä liikunnan harrastamisesta riippuen.miksi hikoilee.Itsellä taipumusta stressin takia hikoilla ja se haisee dödöstä huolimatta.
- Monia syitä
Väsymystä, masennusta, huono parisuhde, mutta ystäväsi ei tiedosta tai ei myönnä sitä itselleen? Tuskin ihan puhdasta laiskuutta, jos ihminen on ennen ollut siisti. Joku on nyt vienyt ystäväsi henkiset ja fyysiset voimavarat. Vie ystäväsi lenkille ja ulkoilu piristää, kun aurinko paistaa. Tämän jälkeen siivoatte yhdessä.
- kokemus-k
Sitten on vielä olemassa se mahdollisuus että nyt näet tuon ystäväsi oikean luonteen. Hän on ehkä ennen ympäristön paineissa tsempannut ja yrittänyt olla kuin muut koska on ajatellut sen olevan pakollista. Kun hän sitten on muuttanut muualle jossa häntä ei kukaan ennestään tunne, hän on uskaltanut olla oma sottainen itsensä. Ja kun on tuon "luonnollisen tilansa" löytänyt, ei siitä haluakaan enää luopua vaikka on muuttanut takaisin.
Joten jos hän vaikuttaa muuten olevan kaikin puolin ok, on hänen oma asiansa jos ei halua panostaa niin paljon ulkonäköönsä. Jos se ei sinulle sovi tai kelpaa, voit toki lopettaa ystävyyden. - tykt45
Mitäpä jos tarjoat sille kaverillesi hemmottelupäivän puhdistumisen ja rentoutumisen parissa. Tai tarjoat siivousapua? Ehkä tämmöiset piristysruiskeet saisivat taas aikaan sen, että hän jaksaisi ajatella kuinka kiva on, että on edes hiukset kammattu ja koti kutakuinkin siisti.
Kyllä itselläni on oma minäni muuttunut kahden lapsen ja kahden vuorotyössä käyvän vanhemman maailman myötä. Ennen ylisiisti ja itsestään huolehtiva nainen ei enää yksinkertaisesti repeä joka paikkaan, joten jossakin se sitten näkyy. Kyllä minä itseni yhä yritän pitää ainakin ihmisten ilmoilla siedettävän näköisenä ja kodin suhtkoht kunnossa, mutta minulle on tärkeämpää lasten kanssa vietetty aika, kuin se että äiti jynssää kotia puhtaaksi ja tällää peilin edessä. - gfgfgfgfg
Tunnistan ystävässäsi hieman itseäni. muutin kaupungista pienempää paikkakuntaan, jossa en viihdy. Lopetin kuntoulun kuin seinään, eikä huvita mennä minnekään pihalle, kun ei ei näy sosiaalista elämää missään, vaikka suht keskustassa asummekin. (Ja kyllä, hioukseni repsottavat, enkä pahemmin välitä ulkonäöstäni, vaikka enne se oli minulle tärkeää.) Kaipaan kaupunkiin. En ole masentunut, ainakaan vielä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Heikki Silvennoinen petti vaimoaan vuosien ajan
Viiden lapsen isä Heikki kehuu kirjassaan kuinka paljon on pettänyt vaimoaan vuosien varrella.1482612Miksi ihmeessä nainen seurustelit kanssani joskus
Olin ruma silloin ja nykyisin vielä rumempi En voi kuin miettiä että miksi Olitko vain rikki edellisestä suhteesta ja ha231988- 241986
Persut nimittivät kummeli-hahmon valtiosihteeriksi!
Persujen riveistä löytyi taas uusi törkyturpa valtiosihteeriksi! Jutun perusteella järjenjuoksu on kuin sketsihahmolla.891786Onko ministeri Juuso epäkelpo ministerin tehtäviensä hoitamiseen?
Eikö hänellä ole kompetenttia hoitaa sosiaali- ja terveysministetin toimialalle kuuluvia ministerin tehtäviä?671540Sakarjan kirjan 6. luku
Jolla korva on, se kuulkoon. Sain profetian 22.4.2023. Sen sisältö oli seuraava: Suomeen tulee nälänhätä niin, että se201306Avaa sydämesi mulle
❤ ❤❤ Tahdon pelkkää hyvää sulle Sillä ilmeisesti puhumalla Avoimesti välillämme Kaikki taas selviää Kerro kaikki, tahdo371202- 111198
Elia tulee vielä
Johannes Kastaja oli Elia, mutta Jeesus sanoi, että Elia tulee vielä. Malakian kirjan profetia Eliasta toteutuu kokonaan361188Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k101167