Dilemma naimisiiin menossa

Olen uskovainen, ja vielä helluntailainen. Ihmisen kannattaa olla rehellinen ja olet oikeassa että ei saa pelleillä vakavilla asioilla: ei ihmisten ja eikä "sinulle varmaan mahdollisen, tuntemattoman Jumalan edessä.
Tulevalle puolisolle siunaus on tärkeä ja hän suhtautuu asiaan kunnioituksella. Avioliitossa täytyy usein tehdä yhteinen kompromissi. Sinä kunnioitat nyt vaimosi toivomusta ja tämä on yksi rakkauden osoitus. Et ole itsekäs. Jos sinulle ei siunaus merkitse mitään, niin ei tässä tapauksessa ole epäkunnoitusta kun teet sen rakkaudesta kumppaniasi kohtaan.
Kannattaako sitä sitten alkaa erikloisemmin teeskennellä ja leikkiä hurskasta. Voithan jotenkin ilmaista, että ole asiassa niin mukana. Ole vain luonnollinen.

Et ainakaan minua loukkaisi, jos olisin jonkun omaisesi paikalla. Etkö voi ajatella ateistina, että siunaamisessa uskovaiset haluavat elämälleen sitä parhainta ja hyvää. Ja sitähän ihminen elämässä tarvitsee.

Ymmärtääkseni olet erittäin rehellinen ja fisku ihminen.

Minäkin toivotan Teille molemmille, Kaikkea hyvää ja runsasta Jumalan siunausta!

Eihän se tietenkään rehelliseltä tunnu jos tulee siunatuksille itselleen oudoksi kokemassaan uskonnossa. Voithan tehdä se miellyttääksesi vaimoa ja sukua, tuskin se pahastakaan on.

ateisti: Ei toki.

Hellarille: En ole ateisti.

Mutta kiitos vinkkiä antavistanne palautteista.

- Piis -

Hei Unto.

Onneksi olkoon, naimisiin meno on iso ja tärkeä päätös elämässä. Mietitkin vakavasti asiaa ja myös tätä avioliiton siunaamista, jota tuleva vaimosi toivoo. Olette varmaankin jutelleet asiasta yhdessä. Kaikenlaisten asioiden ja niiden merkityksen pohtiminen rehellisesti on hyvä asia. Sitä sinä teet. Ajattelen, että ehkä tosiaan voisit "suostua" tähän avioliiton siunaamiseen, vaimosi toiveesta. Ei siitä haittaa liene, kenellekään. Avioliitton ja yleensäkin ihmissuhteet tarvitsevat joustamista, puolin ja toisin. Pappi tahtoo varmaankin tavata teidät ennen toimitusta. Silloinhan voit hänen kanssaan keskustella asian itsellesi aiheuttamasta ristiriidasta. Voi olla, että se ei sitten tunnukaan enää niin hankalalle.

Kaikkea hyvää sinulle ja tulevalle vaimollesi,
Pirkko-pappi

Unto, saanen kertoa hiukan omasta uskostani?

Uskoni ei ole harrastus, kulttuuria tai eettis-filosifista järkeilyä, vaan uskollani on selvä päämäärä: sielujen pelastus [1. Piet. 1:9]. Ainoa syy miksi tarvitsen Vapahtajaa on se, että minut on jo merkitty iankaikkiseen rangaistukseen (niiden pahojen tekojen vuoksi, joita olen tehnyt). Jumala ei ole ainoastaan Vapahtaja vaan myös Tuomari ja kuten Raamattu vakuuttaa uskon Hänen saattavan jokaisen kuoleman jälkeen tuomiolle. Uskon että vaikka ns. uudestisyntyneenäkin on elettävä anteeksiantamuksesta (koska lankeaa) tulee Jumalan tahto pitää kirkkaana tavoitteena jatkuvasti valvoen ja rukoillen joutumasta kiusaukseen – omaksi pelastumisekseen. Nimittäin jos tahallamme jatkamme synnin tekemistä päästyämme tuntemaan totuuden, ei ole enää uhria meidän syntiemme tähden, vaan kauhea tuomion odotus [Hepr. 10:26...27].

En ole koskaan kuullut Hänen ääntään enkä nähnyt hänen kasvojaan, mutta Raamattu on antanut Hänestä todistuksen. Vaikka olenkin kohdannut myöhemmin taipaleellani yliluonnolistakin perustuu uskoni Raamatun ilmoitukseen. Näen Raamatun testamenttina ja itseni perillisenä, jolla on velvollisuus tutustua, muttei valtaa muuttaa testamentin ehtoja. En pelkää ymmärtäväni Raamatun perustotuuksia (kuten kantaa homosuhteisiin # viite lopussa) väärin, sillä onhan kaikki pelastuksen kannalta oleellinen ilmoitettu useaan kertaan.

Ulkopuolisten silmissä epäilemättä Jumalan palvelijoilta näyttävät papit, jotka puhuvat kirkosta jossa on tilaa monenlaisille ajatuksille, ja liberaalit jotka ilmoittavat arvostavansa tämän ajan eettisiä ihanteita tai henkilökohtaisia vapauksia (kuten avioeron jälkeistä uudelleen avioitumista ## viitteet lopussa) näen omasta joukostamme nousevina miehinä, jotka väittävät tuntevansa Jumalan (Tit. 1:16), mutta tahtovat olla vain ihmisille mieliksi (Gal. 1:10), vääristelevät totuutta (Ap.t. 20:30; 2. Piet. 2:1...3; Gal. 1:7) ja viettelevät irstauteen (2. Piet. 2:18...19; Juud. 1:4).

# Homosuhteiden harjoittaminen on UT:n puolellakin yksiselitteisen selkeästi tuomittu ja useaan kertaan vahvistettu: "Room 1:25...27", "1 Tim 1:9...10", "1 Kor 6:9...11")

## Avioeron jälkeinen uudelleen avioituminen on UT:n puolellakin yksiselitteisen selkeästi tuomittu ja useaan kertaan vahvistettu: "1. Kor. 7:10...15", "Luuk. 16:18", "Mark. 10:11", "Mark. 10:12")

PS: Vaikka siunaus olisikin sinulle pelkkä kaunis rituaali valitkaa silti pappi, joka ei ole vikatekele, vaan täyttää Raamatun asettamat kelpoisuusvaatimukset: 1. Tim. 3:1...12; Tit. 1:5...9; 2. Tim. 2:24...25.