mummeli

Tänää kävin kattomassa häntä niin ei hän oikeen enää ees tunnistanut mua. Hän nukku kun menin ja kun avasi silmät niin silmät vaan pyöri päässä, eikä oikeen osannut puhua mitään... Hitto mikä olo mulla on kokoajan vaan itkettää, en pysty ees nukkumaan.. Tulee samanlainen olo mikä tuli kun vanhemmat kuolivat.. Mikä tähän oloon auttais ei pysty oleen paikallaankaan oikeen yhtään... Mummosta oli otetturöntgen kuvat päästä ja siellä ei ainakaan löytynyt mitään uutta... Kumpa hän nyt paranisi tuosta ja pystyisi edes puhumaan ja ymmärtämään jotain... Verta hänelle annettiin kun hemoglobiini niin qalhainen... Enkä mä ole ees koskaan tuota vanhempien kuolemaa käsitellyt mitenkään senkin takia mulla on varmaan jo tää masennus ja paska olo koko ajan ja tää vaan pahentaa sitä...

abckkävelee kirjoitti:

Tänää kävin kattomassa häntä niin ei hän oikeen enää ees tunnistanut mua. Hän nukku kun menin ja kun avasi silmät niin silmät vaan pyöri päässä, eikä oikeen osannut puhua mitään... Hitto mikä olo mulla on kokoajan vaan itkettää, en pysty ees nukkumaan.. Tulee samanlainen olo mikä tuli kun vanhemmat kuolivat.. Mikä tähän oloon auttais ei pysty oleen paikallaankaan oikeen yhtään... Mummosta oli otetturöntgen kuvat päästä ja siellä ei ainakaan löytynyt mitään uutta... Kumpa hän nyt paranisi tuosta ja pystyisi edes puhumaan ja ymmärtämään jotain... Verta hänelle annettiin kun hemoglobiini niin qalhainen... Enkä mä ole ees koskaan tuota vanhempien kuolemaa käsitellyt mitenkään senkin takia mulla on varmaan jo tää masennus ja paska olo koko ajan ja tää vaan pahentaa sitä...

Lue lisää

On kyllä rankkaa kun hän on mennyt tuommoiseksi.. Ei varmaan näin pahalta tuntuisi jos hän olisi edes suht normaali siihen asti kun nukkuisi pois... Mutta jos hän tuommoisena lähtee pois.. Tämä odottaminen tuntuu pahalta. Haluaisin että hän edes sanoo mulle jotain ennen kuomemaa ja tunnistaisi mut... Tää tuntuu paskalta...

Mistä mä saan unilääkettä? Vaikea saada ajatuksia muualle kun tämä asia pyörii koko ajan päässä,eikä mitään muuta pysty ajattelemaan... Niinkai varmaan,en tiedä voiko tuollaisesta enään parantua,ikää on 88v? En ole syönnykkään mitään eilisen aamun jälkeen,enkä pysty syömään, vaikka on heikko olokin jo...

abckkävelee kirjoitti:

Mistä mä saan unilääkettä? Vaikea saada ajatuksia muualle kun tämä asia pyörii koko ajan päässä,eikä mitään muuta pysty ajattelemaan... Niinkai varmaan,en tiedä voiko tuollaisesta enään parantua,ikää on 88v? En ole syönnykkään mitään eilisen aamun jälkeen,enkä pysty syömään, vaikka on heikko olokin jo...

Lue lisää

Enkä mä saa oikeen lohtua mistään muusta kuin siitä ajatuksesta, että lähtisin itse perässä... Näkisin pitkästä aikaa vanhempanikin.. On niin kauhea ikävä...

abckkävelee kirjoitti:

Mistä mä saan unilääkettä? Vaikea saada ajatuksia muualle kun tämä asia pyörii koko ajan päässä,eikä mitään muuta pysty ajattelemaan... Niinkai varmaan,en tiedä voiko tuollaisesta enään parantua,ikää on 88v? En ole syönnykkään mitään eilisen aamun jälkeen,enkä pysty syömään, vaikka on heikko olokin jo...

Lue lisää

Melatoniini on reseptivapaa luonnontuote, joka auttaa nukahtamaan.

abckkävelee kirjoitti:

Enkä mä saa oikeen lohtua mistään muusta kuin siitä ajatuksesta, että lähtisin itse perässä... Näkisin pitkästä aikaa vanhempanikin.. On niin kauhea ikävä...

Elämään kuuluu myös kuoleminen, se on luonnon laki.
Vaikka tuntuu kauhealta sanoa mutta sinun pitää ryhdistäytyä.

Itse olen maalla nähnyt kuolemaa paljon, olen harrastanut metsästystä.
Lisäksi vaimoni menehtyi äkillisesti.
Lapseni oppivat että eteenpäin on mentävä.

Käy nyt sitä valmistelevaa surutyötä, aloita luopuminen nyt jo ennen kuolemaa, ala ottamaan selvää hautajaisista, miten ne järjestetään, kuka ne järjestää jne.

Maailmasta loppuisi ihmiset jos ajattelet yhtä itsekkäästi.

Kuolema 88 vuoden iässä on maailman luonnollisin asia, moni on kuollut paljon aiemmin joten voisi sanoa että mummosi on ollut jo pitkään jatkoajalla.
Nyt kun tuo jatkoaika loppuu niin sinun maailma kaatuu.

Ps. muillekkin olisi hyväksi miettiä että elämä ei ole ikuista, se päättyy ennemmin tai myöhemmin.

Äitini sairastaa alzhaimerin tautia ja on ehkä vuosi elinaikaa jäljellä (on mennyt jo keskimääräistä pitempään).
Isäni kunto heikkenee erinlaisten vaivojen takia, 5 vuoden sisällä hänkin todennäköisesti menehtyy.

Joten tiedän todellakin mistä puhun.

abckkävelee kirjoitti:

Enkä mä saa oikeen lohtua mistään muusta kuin siitä ajatuksesta, että lähtisin itse perässä... Näkisin pitkästä aikaa vanhempanikin.. On niin kauhea ikävä...

KUule, ei se ole Taivaallisen Isän tahto, että ihminen tekee itsemurhan. Tällä elämällä maan päällä on kärsimyksineenkin jokin salattu tarkoitus. Sinun vanhempasikin haluavat, että olet maan päällä niin kauan kun tehtäväsi ja aikasi on täynnä.

Nyt sinulla on kauheaa hja epätoivo, mutta suru muuttaa muotoaan ja kerrtoit, että vanhempiesikin lähtö on vielä käsittelemättä.

Muistan sinua rukouksin ja sinulla on suojelusenkeli vierelläsi.

Nukkumaan kirjoitti:

Melatoniini on reseptivapaa luonnontuote, joka auttaa nukahtamaan.

Juujuu ei tässä mitäön itsemurhaa haluta tehdä ä. Sanoin vaan miltä tuntuu...

vanhempi ihminen kirjoitti:

KUule, ei se ole Taivaallisen Isän tahto, että ihminen tekee itsemurhan. Tällä elämällä maan päällä on kärsimyksineenkin jokin salattu tarkoitus. Sinun vanhempasikin haluavat, että olet maan päällä niin kauan kun tehtäväsi ja aikasi on täynnä.

Nyt sinulla on kauheaa hja epätoivo, mutta suru muuttaa muotoaan ja kerrtoit, että vanhempiesikin lähtö on vielä käsittelemättä.

Muistan sinua rukouksin ja sinulla on suojelusenkeli vierelläsi.

Lue lisää

En tiedä mikä mun elämän tarkoitus on kun edes pysty itseäni elättämään..

abckkävelee kirjoitti:

Juujuu ei tässä mitäön itsemurhaa haluta tehdä ä. Sanoin vaan miltä tuntuu...

Se on oikein hyvä, että juttu että saa puhua, ja ilmaista miltä tuntuu. Kun jakaa toisten kanssa ja käsittelee pahaa oloa, niin möykky rinnassa pehmenee.
Voimia päivääsi jälleen.

se vanhempi ... kirjoitti:

Se on oikein hyvä, että juttu että saa puhua, ja ilmaista miltä tuntuu. Kun jakaa toisten kanssa ja käsittelee pahaa oloa, niin möykky rinnassa pehmenee.
Voimia päivääsi jälleen.

Lue lisää

Juu ens kuussa olis syntymäpäivät 89v...

se vanhempi ... kirjoitti:

Se on oikein hyvä, että juttu että saa puhua, ja ilmaista miltä tuntuu. Kun jakaa toisten kanssa ja käsittelee pahaa oloa, niin möykky rinnassa pehmenee.
Voimia päivääsi jälleen.

Lue lisää

Olis edes vanhemmat elossa niin tää ei varmaan olis näin pahantuntuista... Muttakun ei ole ketään, oon ihan yksin nyt..

abckkävelee kirjoitti:

Olis edes vanhemmat elossa niin tää ei varmaan olis näin pahantuntuista... Muttakun ei ole ketään, oon ihan yksin nyt..

Ei kukaan korvaa omaisia ja vanhempia, mutta onneksi me ihmiset saamme olla täällä toistemme tukena ja kantaa vuorotellen taakkojamme. Se kai on tehtävämme. Itselläni on enää hyvin vähän biologisia sululaisia ja siksi ymmärtää jonkin verran, mitä tarkoita. Kuitenkin vuosien saatossa olen huomannut, että hyviä ihmisiä on ja tukeakin on saanut. Pyrin myös itse seisomaan toisten rinnalla.
Lähden tässä kohta lasarettiin erästä hyvin yksinäsitä tapaamaan. Hyvin iäkäs hän on.

vanhempi immeinen kirjoitti:

Ei kukaan korvaa omaisia ja vanhempia, mutta onneksi me ihmiset saamme olla täällä toistemme tukena ja kantaa vuorotellen taakkojamme. Se kai on tehtävämme. Itselläni on enää hyvin vähän biologisia sululaisia ja siksi ymmärtää jonkin verran, mitä tarkoita. Kuitenkin vuosien saatossa olen huomannut, että hyviä ihmisiä on ja tukeakin on saanut. Pyrin myös itse seisomaan toisten rinnalla.
Lähden tässä kohta lasarettiin erästä hyvin yksinäsitä tapaamaan. Hyvin iäkäs hän on.

Lue lisää

Suomen Nuortentalo Oy -
www.nuortentalo.fi/‎

Jos asut sopivasti kaupunkien lähistöllä, jossa on tätä toimintaa, niin voitaisiinko siletä auttaa. Jos koet että et sleviydy elämässä.

No jaa.. samanlaisena jatkuu.. jotain sanoja hän saa suustansa ja muisti kyllä minut ja kun kysyin haluaako juotavaa, sanoi että joo ja annoin hänelle lasissa vettä...

Ei ole vielä tietoa.. Siis hänellä ei toimi oikea puoli ollenkaan, sitä en tainnut muistaa sanoa aiemmin. Että eikai hän kotia pääse? En tiedä rupeaako sitten käsi ja jalka liikkumaan?? Kun ei mulla näistä ole tietoa?

No juu toivottavast tulisi nyt parempaan kuntoon.. kaikki raajat kyllä liikkuivat tänään, puhe on vähän huonoa, muistaa kyllä asioita ja ymmärtää lukeakkin jonkun verran...

abckkävelee kirjoitti:

No juu toivottavast tulisi nyt parempaan kuntoon.. kaikki raajat kyllä liikkuivat tänään, puhe on vähän huonoa, muistaa kyllä asioita ja ymmärtää lukeakkin jonkun verran...

Lue lisää

Kyllä mummos vielä siitä toipuu, Hyvältä vaikuttaa.

vanhempi immeinen kirjoitti:

Kyllä mummos vielä siitä toipuu, Hyvältä vaikuttaa.

Sängyssä pyörii vähän vaivalloisesti ja katse harhailee jokapaikkaan... Koki ajan sanoo voivoi aiai, varmaan jotain kipuja jos halvaus alkaa mennä ohi, vai? Kysyi multa vielä että miksi hoidetaan kun ei mitään tapahdu... Ja puhuu tuon puoleisesta... Ei hitto että mä oon romuna...:(

Kiitos. Hyvä että joku edes ymmärtää...

abckkävelee kirjoitti:

Kiitos. Hyvä että joku edes ymmärtää...

Kun on ikääkin karttunut, niin kaikkea on joutunut läpi elämään, Vuosi sitten olinsisareni surussa mukana kun hänen puoliso teki lähtöä syövän kourissa. Joskus päivät, viikot ja kuukaudet ovat raskaita ja aika suorastaan matelee.
Mutta siitä sitten vain elämä alkaa jälleen rullaamaan.

Juu no luuletko että on helppoa.. Jos se kävisikin tuosta noin vaan, niin enhän mä täälä mitään murehtisi.. Vanhempien kuolemastakin mulle jäänyt semmoset traumat, kun olin pieni lapsi vielä silloin... Ei tässä paljon tunnu olevan voimia muutenkaan... Ja tottakai haluaisin että mummoni paranee, mutta en halua että hän tuommoiseksikaan jää... Olisi edes pysynyt ennallaan, vuikko sitten oli vielä yksin kotona ja laittoi itelleen ruokaa ja liikkui ihan hyvin, ulkonakin kävi yksin kävelyllä.. Äkkiä ne asiat muuttuu...

? Elä niin, että mummosi voi olla ylpeä jälkeläisestään ja mennä pois rauhassa.

Miten sen teen, kun monta vuotta jo yrittänyt, mutta en vaan pysty...

abckkävelee kirjoitti:

? Elä niin, että mummosi voi olla ylpeä jälkeläisestään ja mennä pois rauhassa.

Miten sen teen, kun monta vuotta jo yrittänyt, mutta en vaan pysty...

Eihän sitä aina tunteilleen mitään voi, jos tuntuu pahalta niin tuntuu... Mutta jos ei se mene ohi, niin ehdottaisin että menet juttelemaan jonkun ammattilaisen kanssa, se voi helpottaa.. Itellä on kokemusta, vanhempien kuolema vaivasi mua monia vuosia, vaikka en sitä itte siihen yhdistänyt... Oli ahdistuskohtausta ja masennusta varmaan kymmenen vuoden ajan ja lopuksi meni niin pahaksi että oli pakko hakea apua... Siis sanon vaan, että jos siltä tuntuu.. ja et itse yksin jaksa... Niin minulla kävi, paha olo ei vaan irrottanut otettaan... ja nykyään voin paljon paremmin.

abckkävelee kirjoitti:

Juu no luuletko että on helppoa.. Jos se kävisikin tuosta noin vaan, niin enhän mä täälä mitään murehtisi.. Vanhempien kuolemastakin mulle jäänyt semmoset traumat, kun olin pieni lapsi vielä silloin... Ei tässä paljon tunnu olevan voimia muutenkaan... Ja tottakai haluaisin että mummoni paranee, mutta en halua että hän tuommoiseksikaan jää... Olisi edes pysynyt ennallaan, vuikko sitten oli vielä yksin kotona ja laittoi itelleen ruokaa ja liikkui ihan hyvin, ulkonakin kävi yksin kävelyllä.. Äkkiä ne asiat muuttuu...

Lue lisää

Niin sinulle satelee neuvoja, Helppo meidän on neuvoa kun olemme saaneet kasvaa ja viettää nuoruudemme äidin ja isän tai ainakin jomman kumman hoteissa. Sinulla mummo on ollut suuren osan elämää vanhempien roolissa. Toivottaan että elämääsi ilemestyy hyviä aikuisia ihmisiä tai jopa mummo - ja pappahamoja.

vahempi eukko kirjoitti:

Niin sinulle satelee neuvoja, Helppo meidän on neuvoa kun olemme saaneet kasvaa ja viettää nuoruudemme äidin ja isän tai ainakin jomman kumman hoteissa. Sinulla mummo on ollut suuren osan elämää vanhempien roolissa. Toivottaan että elämääsi ilemestyy hyviä aikuisia ihmisiä tai jopa mummo - ja pappahamoja.

Lue lisää

Noh en tiedä, kuka on kenekin kanssa kasvanut. Mutta luulen että mulla ei ois näin vaikeeta jos elämä olis menny toisella tavalla..

abckkävelee kirjoitti:

Noh en tiedä, kuka on kenekin kanssa kasvanut. Mutta luulen että mulla ei ois näin vaikeeta jos elämä olis menny toisella tavalla..

Luulet että vaikeudet ovat vanhempien puuttumisen syy.
Eli suomennettuna oikeutat epäonnistumiset, aloitekyvyttönyytesi, osaamattomuutesi, jne. vanhempiesi puuttumisella, ei mene läpi.

Tottakai vanhemmat tukevat lapsen/nuoren kehitystä, mutta on jopa tilanteita jossa sosialinen perintö on rasite.
Toisekseen jokainen tekee päätökset itse, jos et ole kotoa saanut eväitä maailmalla pärjäämiseen niin sinun pitää tehdä tuplasti töitä.

Olen erittäin vihainen ihmisille joiden ajattelumaailma on sellainen että: en jaksa, en osaa, en onnistu kuitenkaan, mitä jos epäonnistun, jne.

Pitää ajatella kokeilen jaksanko, kokeilen onnistunko, jos epäonnistun kokeilen uudelleen, jne.

Kerrot että olet yrittänyt, oletko yrittänyt 100% vai 20%.

Näen jatkuvasti nuoria aikuisia jotka omasta mielestään tekevät kaikkensa mutta todellisuudessa tekevät alle 50%.

Tämä kuulostaa ehkä julmalta tekstiltä mutta kokeile joskus ihan oikeasti missä raja menee, aseta tavoite, mene tavoitetta kohti keinolla millä hyvänsä.
Lähdin pennittömänä maailmalle (1500km päähän kotoa,), tein 12-15 tuntisia työpäiviä, säästin joka asiassa, tähtäsin tavoitteeseen (omaan taloon).
26 vuotiaana rakensin talon ja perustin yrityksen, nyt on talo maksettu aikoja sitten ja 5 sijoitusasuntoa eläkepäiviä varten, kaikki kovalla työllä ja määrätietoisuudella.
Enkä todellakaan ajattele negatiivisesti.
Myös kuolema on vieraillut ja vei vaimoni, ei elämä lakannut siihen.

Tyypillistä..... kirjoitti:

Luulet että vaikeudet ovat vanhempien puuttumisen syy.
Eli suomennettuna oikeutat epäonnistumiset, aloitekyvyttönyytesi, osaamattomuutesi, jne. vanhempiesi puuttumisella, ei mene läpi.

Tottakai vanhemmat tukevat lapsen/nuoren kehitystä, mutta on jopa tilanteita jossa sosialinen perintö on rasite.
Toisekseen jokainen tekee päätökset itse, jos et ole kotoa saanut eväitä maailmalla pärjäämiseen niin sinun pitää tehdä tuplasti töitä.

Olen erittäin vihainen ihmisille joiden ajattelumaailma on sellainen että: en jaksa, en osaa, en onnistu kuitenkaan, mitä jos epäonnistun, jne.

Pitää ajatella kokeilen jaksanko, kokeilen onnistunko, jos epäonnistun kokeilen uudelleen, jne.

Kerrot että olet yrittänyt, oletko yrittänyt 100% vai 20%.

Näen jatkuvasti nuoria aikuisia jotka omasta mielestään tekevät kaikkensa mutta todellisuudessa tekevät alle 50%.

Tämä kuulostaa ehkä julmalta tekstiltä mutta kokeile joskus ihan oikeasti missä raja menee, aseta tavoite, mene tavoitetta kohti keinolla millä hyvänsä.
Lähdin pennittömänä maailmalle (1500km päähän kotoa,), tein 12-15 tuntisia työpäiviä, säästin joka asiassa, tähtäsin tavoitteeseen (omaan taloon).
26 vuotiaana rakensin talon ja perustin yrityksen, nyt on talo maksettu aikoja sitten ja 5 sijoitusasuntoa eläkepäiviä varten, kaikki kovalla työllä ja määrätietoisuudella.
Enkä todellakaan ajattele negatiivisesti.
Myös kuolema on vieraillut ja vei vaimoni, ei elämä lakannut siihen.

Lue lisää

Niin sinä, mutta kaikki me ihmiset ollaan yksilöitä ja erilaisia. Toiseen sattuu mentykset eri lailla. Siihen vaikuttaa ikä, miten asia silloin käsitellään, mielen herkkyys. Olemme fyysisesti erilaisia: joku saa samassa rasituksessa astman, selkäsairauden, reuman, toinen pysyy terveenä ja porskuttelee.
Sinulla on pako tuohon aineelliseen. En tiedä mitä järkeä on omistaa viisi sijoitusasuntoa. Ehditkö tuota kaikkea kuluttaa eläkevuosinasi? Matkaan et kyllä saa rahtuakaan.
Olet sellinen kovanlinjan mies: veikkaan, et aina välttämättä sisimmässi niin onnellinen. Tuskin se vaimokaan sinulle niin rakas oli, vaikka, vaikka lie riutunut rakkauden puutteeseen`?

meitä on moneksi kirjoitti:

Niin sinä, mutta kaikki me ihmiset ollaan yksilöitä ja erilaisia. Toiseen sattuu mentykset eri lailla. Siihen vaikuttaa ikä, miten asia silloin käsitellään, mielen herkkyys. Olemme fyysisesti erilaisia: joku saa samassa rasituksessa astman, selkäsairauden, reuman, toinen pysyy terveenä ja porskuttelee.
Sinulla on pako tuohon aineelliseen. En tiedä mitä järkeä on omistaa viisi sijoitusasuntoa. Ehditkö tuota kaikkea kuluttaa eläkevuosinasi? Matkaan et kyllä saa rahtuakaan.
Olet sellinen kovanlinjan mies: veikkaan, et aina välttämättä sisimmässi niin onnellinen. Tuskin se vaimokaan sinulle niin rakas oli, vaikka, vaikka lie riutunut rakkauden puutteeseen`?

Lue lisää

Juu niinpä.

Kerroin oman tapaukseni sen takia että jos tahtoo jotakin ja on valmis tekemään asian eteen töitä niin saavuttaa sen.

Tuollainen (anteeksi nyt) ruikuttaminen ei vie yhtään eteenpäin.

Totta kai kaikki on yksilöitä on todella laiskoja, laiskoja, normaaleja, ahkeria ja todella ahkeria.
Todella laiskat syyttävät kaikkia muita kun ei elämässä onnistu.

Kun katsoo näitä painonpudotusohjelmia niin kaikissa on yksi ja sama syy, laiskuus ja saamattomuus.
Kun sitten joku patistelee tekemään asioita niin kas, tavoitteeseen päästään.

Toistan edelleen että negatiivinen asenne ei vie minnekkään, positiivisuutta peliin niin pääsee eteenpäin.

abckkävelee kirjoitti:

? Elä niin, että mummosi voi olla ylpeä jälkeläisestään ja mennä pois rauhassa.

Miten sen teen, kun monta vuotta jo yrittänyt, mutta en vaan pysty...

Kaikkien vellovien, satuttavien, kipuilevien, turruttavien ... tunteitten lisäksi Luoja on antanut ihmiselle lahjaksi järjen. Sitä on hyvä opetella käyttämään edes jossain elämänsä vaiheessa, koska se vähän helpottaa tämän helwetillisen maanpäällisen sekamelkskan tajuamista.

Tyypillistä..... kirjoitti:

Luulet että vaikeudet ovat vanhempien puuttumisen syy.
Eli suomennettuna oikeutat epäonnistumiset, aloitekyvyttönyytesi, osaamattomuutesi, jne. vanhempiesi puuttumisella, ei mene läpi.

Tottakai vanhemmat tukevat lapsen/nuoren kehitystä, mutta on jopa tilanteita jossa sosialinen perintö on rasite.
Toisekseen jokainen tekee päätökset itse, jos et ole kotoa saanut eväitä maailmalla pärjäämiseen niin sinun pitää tehdä tuplasti töitä.

Olen erittäin vihainen ihmisille joiden ajattelumaailma on sellainen että: en jaksa, en osaa, en onnistu kuitenkaan, mitä jos epäonnistun, jne.

Pitää ajatella kokeilen jaksanko, kokeilen onnistunko, jos epäonnistun kokeilen uudelleen, jne.

Kerrot että olet yrittänyt, oletko yrittänyt 100% vai 20%.

Näen jatkuvasti nuoria aikuisia jotka omasta mielestään tekevät kaikkensa mutta todellisuudessa tekevät alle 50%.

Tämä kuulostaa ehkä julmalta tekstiltä mutta kokeile joskus ihan oikeasti missä raja menee, aseta tavoite, mene tavoitetta kohti keinolla millä hyvänsä.
Lähdin pennittömänä maailmalle (1500km päähän kotoa,), tein 12-15 tuntisia työpäiviä, säästin joka asiassa, tähtäsin tavoitteeseen (omaan taloon).
26 vuotiaana rakensin talon ja perustin yrityksen, nyt on talo maksettu aikoja sitten ja 5 sijoitusasuntoa eläkepäiviä varten, kaikki kovalla työllä ja määrätietoisuudella.
Enkä todellakaan ajattele negatiivisesti.
Myös kuolema on vieraillut ja vei vaimoni, ei elämä lakannut siihen.

Lue lisää

kyllä olen töitä tehnyt,ne kaatuu aina siihen kun tulee sellainen olo,ettei pysty olla itkemättä ja on kauhea ahdistus... Tiedätkö kun on sellainen olo ihan koko ajan, eikä sille voi mitään,niin ei siinä paljon töitä voi tehdä... Mutta mistä sinä mitään tämmöisistä asioista tiedät... Kehuskelet täällä jollain rahalla ja asunnoilla,mä en rahan perässä juoksis,se on jo sairautta... Mua ei vois vähempää kiinnostaa,vaikka omistaisin 10 asuntoa,myisin kaikki ja antaisin rahat hyväntekeväisyyteen..

Tyypillistä.... kirjoitti:

Juu niinpä.

Kerroin oman tapaukseni sen takia että jos tahtoo jotakin ja on valmis tekemään asian eteen töitä niin saavuttaa sen.

Tuollainen (anteeksi nyt) ruikuttaminen ei vie yhtään eteenpäin.

Totta kai kaikki on yksilöitä on todella laiskoja, laiskoja, normaaleja, ahkeria ja todella ahkeria.
Todella laiskat syyttävät kaikkia muita kun ei elämässä onnistu.

Kun katsoo näitä painonpudotusohjelmia niin kaikissa on yksi ja sama syy, laiskuus ja saamattomuus.
Kun sitten joku patistelee tekemään asioita niin kas, tavoitteeseen päästään.

Toistan edelleen että negatiivinen asenne ei vie minnekkään, positiivisuutta peliin niin pääsee eteenpäin.

Lue lisää

Olen vähän sun kanssa samoilla linjoilla. Ei saa luovuttaa.
Mieheni sai aivoverenvuodon ja halvaantui. Sanoin alusta lähtien,että haluan hänet kotiin. Hän ei toipunut ennalleen.
Kävin taistelua sairaalassa että sain hänet kotihoitoon,
Liuta lääkäreitä ja hoitajia siinä tarvittiin todistuksineen.
Asunnon hommasin,että pyörätuolilla pääsi,ja oli leveät oviaukot.
Kotiavustajat,apuvälineet,hoitajat, itse päävastuussa miehestäni. Kaikki järjestyi.
Sanoin että jos häntä ei anneta kotiin,vaihdan paikkakuntaa,missä hän saa olla kotona.
Vihdoin sain hänet kotihoitoon. Hän oli 7 kk sairaalassa.

abckkävelee kirjoitti:

kyllä olen töitä tehnyt,ne kaatuu aina siihen kun tulee sellainen olo,ettei pysty olla itkemättä ja on kauhea ahdistus... Tiedätkö kun on sellainen olo ihan koko ajan, eikä sille voi mitään,niin ei siinä paljon töitä voi tehdä... Mutta mistä sinä mitään tämmöisistä asioista tiedät... Kehuskelet täällä jollain rahalla ja asunnoilla,mä en rahan perässä juoksis,se on jo sairautta... Mua ei vois vähempää kiinnostaa,vaikka omistaisin 10 asuntoa,myisin kaikki ja antaisin rahat hyväntekeväisyyteen..

Lue lisää

Niin se on. Loppujen lopuksi raha ei merkitse sen enempää kuin toimeentulo. Ja terveyttä, ikää ja menetettyjä rakkaita ei ajassa rahakaan korvaan. Itku ja ahdistava on osa sitä surua ja luopumista. Tee vain sen verran kun nyt jaksat. Ei ihminen voi puristaa itsetään loputtomiin. Sama kun kehottais toista nostamaan itsensä tukasta olin käsin ilmaan.
Voimia taas tähänkin päivään.

abckkävelee kirjoitti:

kyllä olen töitä tehnyt,ne kaatuu aina siihen kun tulee sellainen olo,ettei pysty olla itkemättä ja on kauhea ahdistus... Tiedätkö kun on sellainen olo ihan koko ajan, eikä sille voi mitään,niin ei siinä paljon töitä voi tehdä... Mutta mistä sinä mitään tämmöisistä asioista tiedät... Kehuskelet täällä jollain rahalla ja asunnoilla,mä en rahan perässä juoksis,se on jo sairautta... Mua ei vois vähempää kiinnostaa,vaikka omistaisin 10 asuntoa,myisin kaikki ja antaisin rahat hyväntekeväisyyteen..

Lue lisää

Tuota en allekirjoita. Puuha ja työ on paras keino pitää elämä ja sen kulku normaalina, aisoissa ja terveissä rajoissa. Kun itkettää, pitää itkeä ja sen jälkeen jatkaa ...

Kaikelle voi jotain kirjoitti:

Tuota en allekirjoita. Puuha ja työ on paras keino pitää elämä ja sen kulku normaalina, aisoissa ja terveissä rajoissa. Kun itkettää, pitää itkeä ja sen jälkeen jatkaa ...

Lue lisää

Olen niin väsynytkin että en edes pysty olla töissä.. Töissä vielä väsyttää entistä enemmän.. Aina työt.joutunu lopettamaan kun on ahdistus ja väsymys vaan mennyt aina pahemmaksi kun olen ollut töissä... Tietysti alan vaihtoakin voisi kokeilla..

abckkävelee kirjoitti:

kyllä olen töitä tehnyt,ne kaatuu aina siihen kun tulee sellainen olo,ettei pysty olla itkemättä ja on kauhea ahdistus... Tiedätkö kun on sellainen olo ihan koko ajan, eikä sille voi mitään,niin ei siinä paljon töitä voi tehdä... Mutta mistä sinä mitään tämmöisistä asioista tiedät... Kehuskelet täällä jollain rahalla ja asunnoilla,mä en rahan perässä juoksis,se on jo sairautta... Mua ei vois vähempää kiinnostaa,vaikka omistaisin 10 asuntoa,myisin kaikki ja antaisin rahat hyväntekeväisyyteen..

Lue lisää

Juu ei raha merkitse, mutta itse valitat ettet tule toimeen eli sullekkin raha merkitsee kuitenkin.

Mikä sinun tavoite on?
Mitä olet tehnyt tavoitteen saavuttamiseksi?
Mitä tulet tekemään tavoitteen saavuttamiseksi?

Jos nykyinen tilanteesi ei tyydytä, mitä aiot tehdä asian eteen?
Odotatko jotakin ihmettä joka korjaa kaiken?

Toiset uskovat lottovoittoon, minä uskon kovaan työhön.
Raha ei ratkaise, rahalla vain pääsee tavoitteeseen paljon helpommin.
Kerroin sijoitusasunnoistani, niiden tarkoitus on taata minulle hyvä ja stressitön eläke, eikö se ole tavoittelun arvoista?
Pitäisikö minun ajatella etten tee nyt mitään ja sitten eläkkeellä käyn sosialista ruinaamassa rahaa ruokaan ja asun jossakin laitapuolen kulkijoiden joukossa?

Minä teen jotain muuttaakseni oman tilanteeni ja tulevaisuuteni.
Sitä en tiedä saanko koskaan nauttia eläkkeesta mutta kun on positiivinen ajattelutapa niin siihen on luotettava.

Ihan rehellisesti sullekkin, pistä asiat tärkeysjärjestykseen.
Elät menneisyydessä kun sinun pitäisi elää tulevaisuutta.
Aseta tavoitteita, pyöritä elämää, älä anna elämän pyörittää sinua.

Tiedän että jos olet koko elämäsi elänyt negatiivisesti niin positiivisen elämän opettelu voi olla mahdotonta mutta kyllä näitä elämänmuutoksia ihmiset vain tekevät.
Kriisitilanteissa on mahdollista muuttaa kurssi, kaikki on sinusta kiinni, muut eivät voi auttaa sinua.

Tyypillistä... kirjoitti:

Juu ei raha merkitse, mutta itse valitat ettet tule toimeen eli sullekkin raha merkitsee kuitenkin.

Mikä sinun tavoite on?
Mitä olet tehnyt tavoitteen saavuttamiseksi?
Mitä tulet tekemään tavoitteen saavuttamiseksi?

Jos nykyinen tilanteesi ei tyydytä, mitä aiot tehdä asian eteen?
Odotatko jotakin ihmettä joka korjaa kaiken?

Toiset uskovat lottovoittoon, minä uskon kovaan työhön.
Raha ei ratkaise, rahalla vain pääsee tavoitteeseen paljon helpommin.
Kerroin sijoitusasunnoistani, niiden tarkoitus on taata minulle hyvä ja stressitön eläke, eikö se ole tavoittelun arvoista?
Pitäisikö minun ajatella etten tee nyt mitään ja sitten eläkkeellä käyn sosialista ruinaamassa rahaa ruokaan ja asun jossakin laitapuolen kulkijoiden joukossa?

Minä teen jotain muuttaakseni oman tilanteeni ja tulevaisuuteni.
Sitä en tiedä saanko koskaan nauttia eläkkeesta mutta kun on positiivinen ajattelutapa niin siihen on luotettava.

Ihan rehellisesti sullekkin, pistä asiat tärkeysjärjestykseen.
Elät menneisyydessä kun sinun pitäisi elää tulevaisuutta.
Aseta tavoitteita, pyöritä elämää, älä anna elämän pyörittää sinua.

Tiedän että jos olet koko elämäsi elänyt negatiivisesti niin positiivisen elämän opettelu voi olla mahdotonta mutta kyllä näitä elämänmuutoksia ihmiset vain tekevät.
Kriisitilanteissa on mahdollista muuttaa kurssi, kaikki on sinusta kiinni, muut eivät voi auttaa sinua.

Lue lisää

Juu näinhän se on olet ihan oikeassa... Kai mun täytyy jotain apua alkaa hakemaan,kun en muuten tästä pääse eteenpäin...

Ed.ymmärtää asiat kummallisesti. Laitapuolen kulkijat ovat itse aiheuttaneet omat vaikeutensa. Työt eivät ole maistunut mutta viina on.
Tätä porukkaa on ihan turha paapoa.
Porukassa on sellaisia,joille työpaikalla on annettu monta varoitusta. On ohjattu hoitoon ja kaikkea yritetty.
Ns helppo elämä houkuttaa.
Ap mielestäni ei sure mummoaan vaan itseään.
Ei mummolla ole hätää kun on hoidossa.
Ap:n pitää marssia lääkäriin ja pyytää apua,itselleen.
Hyvä terapeutti alkuun joka jaksaa kuunnella.
Eihän mummokaan mokomaa ruikuttajaa halua nähdä.

Ei tuumaakaan periksi kirjoitti:

Ed.ymmärtää asiat kummallisesti. Laitapuolen kulkijat ovat itse aiheuttaneet omat vaikeutensa. Työt eivät ole maistunut mutta viina on.
Tätä porukkaa on ihan turha paapoa.
Porukassa on sellaisia,joille työpaikalla on annettu monta varoitusta. On ohjattu hoitoon ja kaikkea yritetty.
Ns helppo elämä houkuttaa.
Ap mielestäni ei sure mummoaan vaan itseään.
Ei mummolla ole hätää kun on hoidossa.
Ap:n pitää marssia lääkäriin ja pyytää apua,itselleen.
Hyvä terapeutti alkuun joka jaksaa kuunnella.
Eihän mummokaan mokomaa ruikuttajaa halua nähdä.

Lue lisää

No eipä täällä empatian kukka kyllä kukoista. Ole sinä sitten. Sinunkalisesi kanssa on turha jankkailla. Sitä vain ihmettelen, että miksi ylipäätänsä vilkuilet näitä sivuja. Mikä sinua masennuksessa kiehtoo "vahvana" ihmisenä?

vanhempi eukkonen kirjoitti:

No eipä täällä empatian kukka kyllä kukoista. Ole sinä sitten. Sinunkalisesi kanssa on turha jankkailla. Sitä vain ihmettelen, että miksi ylipäätänsä vilkuilet näitä sivuja. Mikä sinua masennuksessa kiehtoo "vahvana" ihmisenä?

Lue lisää

Kuolema ja suru palsta, ei mielenterveyspalsta.
Tällä lukevat ne joita kuolema ja suru on kohdannut.

Tämä on.. kirjoitti:

Kuolema ja suru palsta, ei mielenterveyspalsta.
Tällä lukevat ne joita kuolema ja suru on kohdannut.

Hei nimimerkki "tämä on..."

Se, että joutuu kulkemaan sairastavan läheisen vierellä, on todella aikaa, johon suru ja murhe liittyy vahvasti. Joka päivä, kun tavataan luovutaan palasesta, annetaan pois jotain. Joka kerta sanotaan hyvästit, jotka saattavat olla viimeiset.

Vaikkei rakas läheinen ole vielä poissa, niin pelko kuolemasta on kokoajan mukana. Ei siis pidä olla liian ahdaskatseinen. Surua on monenlaista, mutta menettämiseen liittyvä suru ei aina tarkoita kuolemaa vaan jatkuvia hyvästejä. Ja minusta siitä pitää voida puhua myös täällä.

-KaisaK, pappi

Ei tuumaakaan periksi kirjoitti:

Ed.ymmärtää asiat kummallisesti. Laitapuolen kulkijat ovat itse aiheuttaneet omat vaikeutensa. Työt eivät ole maistunut mutta viina on.
Tätä porukkaa on ihan turha paapoa.
Porukassa on sellaisia,joille työpaikalla on annettu monta varoitusta. On ohjattu hoitoon ja kaikkea yritetty.
Ns helppo elämä houkuttaa.
Ap mielestäni ei sure mummoaan vaan itseään.
Ei mummolla ole hätää kun on hoidossa.
Ap:n pitää marssia lääkäriin ja pyytää apua,itselleen.
Hyvä terapeutti alkuun joka jaksaa kuunnella.
Eihän mummokaan mokomaa ruikuttajaa halua nähdä.

Lue lisää

Napakymppi. Siltikin, vaikka elämä ei ole kovin yksinkertainen ja niin helppo juttu, että siitä vaan valitset ...

Twelve points kirjoitti:

Napakymppi. Siltikin, vaikka elämä ei ole kovin yksinkertainen ja niin helppo juttu, että siitä vaan valitset ...

Tämä meni "ei tuumaakaan periksi" -kommentille.

Oho ! kirjoitti:

Tämä meni "ei tuumaakaan periksi" -kommentille.

Miten niin Oho! Tämä elämä on taistelua pienestä lähtien. Töitä tehtävä jne.
Jos ei jaksa tai voi,pitää mennä lääkäriin.
Itse hoidin omaa täysin avustettavaa miestäni kotona. Hänen aivohalvauksensa jälkeen.
Minä päätin että pärjään,vaikka epäileviä Tuomaita oli pilvin pimein.
Jokainen aamu oli ikäänkuin voitto meille molemmille. Taas herättiin ja päivän ohjelma lähti käyntiin.
Tein kaikkeni,että ympäristö on positii inen ja levollinen.
Uupumustani ja itkujani en miehelle näyttänyt.
Hän menehtyi jalan amputaation seurauksena keuhkoveritulppaan syys/2013.
Kaipuu on valtava. Aika auttaa ja kauniit muistot. Sain pitää mieheni 20 vuotta ja olen niistä vuosista ja Hänestä ikuisesti kiitollinen.

kuunteleva_kirkko kirjoitti:

Hei nimimerkki "tämä on..."

Se, että joutuu kulkemaan sairastavan läheisen vierellä, on todella aikaa, johon suru ja murhe liittyy vahvasti. Joka päivä, kun tavataan luovutaan palasesta, annetaan pois jotain. Joka kerta sanotaan hyvästit, jotka saattavat olla viimeiset.

Vaikkei rakas läheinen ole vielä poissa, niin pelko kuolemasta on kokoajan mukana. Ei siis pidä olla liian ahdaskatseinen. Surua on monenlaista, mutta menettämiseen liittyvä suru ei aina tarkoita kuolemaa vaan jatkuvia hyvästejä. Ja minusta siitä pitää voida puhua myös täällä.

-KaisaK, pappi

Lue lisää

Juu totta kai.
Mutta kun tuossa syyteltiin että olen kiinnostunut masennuksesta.
Olen kuolema ja suru palstalla silloin tällöin vieraileva kun itsekkin olen kokenut kuoleman ja tulossa on lisää.

Se että joku kirjoittaa täällä masentuneena niin eikös silloin kuulu kommentoida?

Vai pitääkö vielä alkaa valikoimaan että masentuneille ei saa vastata, itsemurhaa hautoville ei saa vatata (ei koske minua), jne.

Eiköhän se ole niin että minua on koskenut kuolema ja olen oikeutettu vastailemaan kulema palstalla?

Ei tuumaakaan periksi kirjoitti:

Ed.ymmärtää asiat kummallisesti. Laitapuolen kulkijat ovat itse aiheuttaneet omat vaikeutensa. Työt eivät ole maistunut mutta viina on.
Tätä porukkaa on ihan turha paapoa.
Porukassa on sellaisia,joille työpaikalla on annettu monta varoitusta. On ohjattu hoitoon ja kaikkea yritetty.
Ns helppo elämä houkuttaa.
Ap mielestäni ei sure mummoaan vaan itseään.
Ei mummolla ole hätää kun on hoidossa.
Ap:n pitää marssia lääkäriin ja pyytää apua,itselleen.
Hyvä terapeutti alkuun joka jaksaa kuunnella.
Eihän mummokaan mokomaa ruikuttajaa halua nähdä.

Lue lisää

No huh huh sä et.tiedä mitään mun elämästä muutenkaan.. Etkä siitä mitä mä suren tai en sure... Joten lopeta se vittuilu, alkaa hermo mennä tollaseen vittuilja ruikuttajaan iuka ei edes tiedä toisen elömöstä yhtään mitäää...

abckkävelee kirjoitti:

No huh huh sä et.tiedä mitään mun elämästä muutenkaan.. Etkä siitä mitä mä suren tai en sure... Joten lopeta se vittuilu, alkaa hermo mennä tollaseen vittuilja ruikuttajaan iuka ei edes tiedä toisen elömöstä yhtään mitäää...

Lue lisää

Niin jälleen, rakas aloittaja! Onn ilkeitä ihmisiä maailmassa. Jos he ovat vahvoja, niin mitä he oikeastaan sitten kurkuilevat tällekin palstalle. Jokainen meistä on yksilö, ja toista samalaista elämää ei ole.
Jos ei voi toiselle kirjoittaa osanottavasti ja lempeästi, niin pysyisi sitten kommentoimatta.
Tuollaiset kannattaa jättää omaan arvoonsa. Toivon jälleen sinulle jaksamista ja älä anna masentaa ymmärtämättömien koirjoittelut.

minä iäkkäämpi taas kirjoitti:

Niin jälleen, rakas aloittaja! Onn ilkeitä ihmisiä maailmassa. Jos he ovat vahvoja, niin mitä he oikeastaan sitten kurkuilevat tällekin palstalle. Jokainen meistä on yksilö, ja toista samalaista elämää ei ole.
Jos ei voi toiselle kirjoittaa osanottavasti ja lempeästi, niin pysyisi sitten kommentoimatta.
Tuollaiset kannattaa jättää omaan arvoonsa. Toivon jälleen sinulle jaksamista ja älä anna masentaa ymmärtämättömien koirjoittelut.

Lue lisää

Käperry vain suruusi ja pyöri itsesäälissä, sillähän pääsee eteenpäin.
Myös toisiin takertuminen ja heiltä turvaa hakeminen on ihan ok
vaikkakin järki sanoo että niistä täytyy luopua huomattavasti aimennin kuin oma elämä päättyy.

Kannustakaa vain, kyllä sitä pienemmälläkin itsemurhaan ajetaan.

Vai olisikohan viisaampi antaa niitä selviytymisohjeita, ai niin nehän ovat vain itsekeskeisten mielikuvitusta eikä todellisen elämän selviytymis keinoja.

Enpä tiedä, onko kommenttisi sitä että haluat hallita ja ohjailla joitakin jotka itsesäälissä masentuneena rypevät, hehän ovat helppoja uhreja.
Ruoki vain lisää itsesääliä niin homma vain helpottuu.

Juu...... kirjoitti:

Käperry vain suruusi ja pyöri itsesäälissä, sillähän pääsee eteenpäin.
Myös toisiin takertuminen ja heiltä turvaa hakeminen on ihan ok
vaikkakin järki sanoo että niistä täytyy luopua huomattavasti aimennin kuin oma elämä päättyy.

Kannustakaa vain, kyllä sitä pienemmälläkin itsemurhaan ajetaan.

Vai olisikohan viisaampi antaa niitä selviytymisohjeita, ai niin nehän ovat vain itsekeskeisten mielikuvitusta eikä todellisen elämän selviytymis keinoja.

Enpä tiedä, onko kommenttisi sitä että haluat hallita ja ohjailla joitakin jotka itsesäälissä masentuneena rypevät, hehän ovat helppoja uhreja.
Ruoki vain lisää itsesääliä niin homma vain helpottuu.

Lue lisää

En halua enkä pyri ketään hallitsemaan. Olemme jo iäkkäämpiä ja tämä aloituksen tekijä on vasta nuori, menettänyt jo lapena paljon ja nyt rakkain ja läheisin omainen vakavasti sairaana. Kun ihmisellä on niin vaikeaa, että ei meinaa jaksaa elää, niin silloin on todella voimavarat vähissä?
En kyllä ymmärrä, mitä sinun ohejeesi tälle nuorelle. No vittuiluksi hän on ainakin tähän asti ne kokenut.
En halua vittuilla sinulle enkä kenellekään.

abckkävelee kirjoitti:

No huh huh sä et.tiedä mitään mun elämästä muutenkaan.. Etkä siitä mitä mä suren tai en sure... Joten lopeta se vittuilu, alkaa hermo mennä tollaseen vittuilja ruikuttajaan iuka ei edes tiedä toisen elömöstä yhtään mitäää...

Lue lisää

Ap suree aloituksessa mummoaan,joka on sairas. Samalla hän suree vanhempiaan.
Työtä ei voi tehdä.
Mitä odotit,kun kirjoitit tänne?
Täällä on annettu ohjeita,neuvoja,esimerkkejä omasta elämästä,auttaaksesi sinua.
Jos otat asialliset vastaukset kettuiluna, on parempi varmaan itsellesi,että haet apua jostain muualta,kuin suomi24 palstalta.

ei tuumaakaan periksi kirjoitti:

Ap suree aloituksessa mummoaan,joka on sairas. Samalla hän suree vanhempiaan.
Työtä ei voi tehdä.
Mitä odotit,kun kirjoitit tänne?
Täällä on annettu ohjeita,neuvoja,esimerkkejä omasta elämästä,auttaaksesi sinua.
Jos otat asialliset vastaukset kettuiluna, on parempi varmaan itsellesi,että haet apua jostain muualta,kuin suomi24 palstalta.

Lue lisää

Ohjeita ja ojheita. Miksi sitten väitit tuossa että suren itteän enkä mummoani.. Sähän sen tiedät rahamies,5asunnon omistaja, eläkeläinen, että minä suren itteäni...

ei tuumaakaan periksi kirjoitti:

Ap suree aloituksessa mummoaan,joka on sairas. Samalla hän suree vanhempiaan.
Työtä ei voi tehdä.
Mitä odotit,kun kirjoitit tänne?
Täällä on annettu ohjeita,neuvoja,esimerkkejä omasta elämästä,auttaaksesi sinua.
Jos otat asialliset vastaukset kettuiluna, on parempi varmaan itsellesi,että haet apua jostain muualta,kuin suomi24 palstalta.

Lue lisää

No juu mutta vittuilun puolelle nuo ohjeen antamiset on kyllä mennyt tuon yhden henkilön kohdalla... Ei voi muuta sanoa,kyllähän sen nyt näkee jokainen joka tätä lukee... Jos ei jaksa niin ei jaksa. Tiedän sen ittekin kokemuksesta,eikä mikään viinakaan siihen liity millään tavalla... Sähän vaan oletat kaikkea noissa sun kommenteissa,mikään niistä varmaan edes ole millään tavalla totta,tai sinä et sitä ainakaan voi tietää.. Niin miksi sitten väität tuommoista... Voisit jättää kommentoimatta,kyllä suututtaa ton aloittajan puolesta,ei hemmetti miten typeriä ihmiset voi olla toisen surun hetkellä...

Make.S3 kirjoitti:

No juu mutta vittuilun puolelle nuo ohjeen antamiset on kyllä mennyt tuon yhden henkilön kohdalla... Ei voi muuta sanoa,kyllähän sen nyt näkee jokainen joka tätä lukee... Jos ei jaksa niin ei jaksa. Tiedän sen ittekin kokemuksesta,eikä mikään viinakaan siihen liity millään tavalla... Sähän vaan oletat kaikkea noissa sun kommenteissa,mikään niistä varmaan edes ole millään tavalla totta,tai sinä et sitä ainakaan voi tietää.. Niin miksi sitten väität tuommoista... Voisit jättää kommentoimatta,kyllä suututtaa ton aloittajan puolesta,ei hemmetti miten typeriä ihmiset voi olla toisen surun hetkellä...

Lue lisää

Sitä paitsi.kyllä tuo aloittaja varmaan tietää mitä hänen pitäisi tehdä.. Mennä töihin,lopettaa ruikutus,ryhdistäytyä,tehdä kovasti töitä,ei pitäisi surra niin kovasti ja lopettaa ruikutus... Miksi sä kerrot näitä asioita täälä,kun pitäisi antaa neuvoja miten tehdä nää asiat??,ryhdistäytyä,mennä töihin,yms.... Vittuiluahan tuo on,etkö itse sitä rahan ahne ihminen huomaa... Joillekkin sitä paitsi raha ei merkkaa mitään... Tuskin sulla ees on mitään viittä omistus asuntoa.paskaa taidat jauhaa täälä vaan,ja tuskin ees ketään kiinnostaa... Miksi sitten kerrot sun asunnoista,lesoilet vaan aiaiaiaiaiaiai....

Make.S3 kirjoitti:

Sitä paitsi.kyllä tuo aloittaja varmaan tietää mitä hänen pitäisi tehdä.. Mennä töihin,lopettaa ruikutus,ryhdistäytyä,tehdä kovasti töitä,ei pitäisi surra niin kovasti ja lopettaa ruikutus... Miksi sä kerrot näitä asioita täälä,kun pitäisi antaa neuvoja miten tehdä nää asiat??,ryhdistäytyä,mennä töihin,yms.... Vittuiluahan tuo on,etkö itse sitä rahan ahne ihminen huomaa... Joillekkin sitä paitsi raha ei merkkaa mitään... Tuskin sulla ees on mitään viittä omistus asuntoa.paskaa taidat jauhaa täälä vaan,ja tuskin ees ketään kiinnostaa... Miksi sitten kerrot sun asunnoista,lesoilet vaan aiaiaiaiaiaiai....

Lue lisää

Ap on menettänyt lapsena vanhempansa.
Hänelle on vain rahallisesti ollut turvattu olo,täysi-ikäisyyteen asti.
Mummo ilmeisesti pitänyt huolen.
Nyt kun mummo on vanha ja sairas, ap ei saa otetta mistään.
Hän haluaa,että mummo on samanlainen kuin ennenkin.
Mutta kun ei ole eikä tule.
Ikää niin paljon.
Ap:lla on vaihtoehtoja.
Hän menee lääkäriin,ja hakee apua.
Terapialla saadaan paljon aikaiseksi.
Hän ei hae apua. Jatkaa väsyneenä,masentuneena,katkerana elämäänsä.
Täysi-ikäisenä hän päättää itse omasta elämästään. Hän saa helpotusta elämäänsä,kun hakee itselleen apua.

Make.S3 kirjoitti:

Sitä paitsi.kyllä tuo aloittaja varmaan tietää mitä hänen pitäisi tehdä.. Mennä töihin,lopettaa ruikutus,ryhdistäytyä,tehdä kovasti töitä,ei pitäisi surra niin kovasti ja lopettaa ruikutus... Miksi sä kerrot näitä asioita täälä,kun pitäisi antaa neuvoja miten tehdä nää asiat??,ryhdistäytyä,mennä töihin,yms.... Vittuiluahan tuo on,etkö itse sitä rahan ahne ihminen huomaa... Joillekkin sitä paitsi raha ei merkkaa mitään... Tuskin sulla ees on mitään viittä omistus asuntoa.paskaa taidat jauhaa täälä vaan,ja tuskin ees ketään kiinnostaa... Miksi sitten kerrot sun asunnoista,lesoilet vaan aiaiaiaiaiaiai....

Lue lisää

Ja joillekun se se pärjääminen, talojen rakentaminen, rahan hamstraaminen, osakkeiden kokoaminen on juuri vain pakoa omaa ahdistustaan vanstaan. He juoksevat niskalimassa, aikaa ei jää perheelle, puhumattakaan surulle jos se eukko kupsahtaa tai lähtee vaikka hitaamman mukaan. Työarkomania, omien tunteiden pakeneminen on toisen pakokeino: tosin alussa ehkä se siistimpi ja hyväksytympi, mutta moni oravanpyörässä juoksija ei ole kuitenkaan sisimmässään onnellinen. Saattaa olla hyvinkin se vittumainen pomo, joka simputtaa työntekijöitään ja nämä eivät sitten jaksa enään firmassa. On sitä uhnoa, etä minä tässä paskassa pärjään! Heikot sortuu elon tiellä. Rumasti sanon, mutta näin se vain monesti on!

se eukkonen kirjoitti:

Ja joillekun se se pärjääminen, talojen rakentaminen, rahan hamstraaminen, osakkeiden kokoaminen on juuri vain pakoa omaa ahdistustaan vanstaan. He juoksevat niskalimassa, aikaa ei jää perheelle, puhumattakaan surulle jos se eukko kupsahtaa tai lähtee vaikka hitaamman mukaan. Työarkomania, omien tunteiden pakeneminen on toisen pakokeino: tosin alussa ehkä se siistimpi ja hyväksytympi, mutta moni oravanpyörässä juoksija ei ole kuitenkaan sisimmässään onnellinen. Saattaa olla hyvinkin se vittumainen pomo, joka simputtaa työntekijöitään ja nämä eivät sitten jaksa enään firmassa. On sitä uhnoa, etä minä tässä paskassa pärjään! Heikot sortuu elon tiellä. Rumasti sanon, mutta näin se vain monesti on!

Lue lisää

Kuule on se kova juttu, kun lapsi menettää herkimmässä vaiheessa molemmat läheiset henkilöt, Isän ja äidin. Saattaa olla että ei ole muita sisaruksia ja lähisukua, joihin on tullut kiintymyssuhteita. Vaikka on rahaa ja aineelliset puitteet kunnossa, niin lapsi tarvitsee läheiset aikuiset ympärillään.
Meillä itsellä on saattanut olla köyhä lapsuus, mutta on ollut se ydinperhe, sisaruksia ym. Kuvitellaan tilanne, että itse olisimme menettäneett yllättäen omat vanhempamme, kotimme. Olis ollut muutto pois kotoa jopa vieraalle paikkaunnalle ja myös kaverisuhteet olisivat olleet uusissa. Siinä surressa ja ikävodessä vanhempiaan, ei lapsi jaksa panostaa uusien kavereiden hankintaan.
Meille on varmaan ollut hyvä tuki ja turvallisuuden antaja lspuuden perhe vielä teininä ja nuorena aikuisena, vaikka olisimme jo elämässä tahollamme: Se tieto, että he ovat siellä jossain antaa turvaa. Ajatelkaa jos näin ei ole: kenelle soittaa, matkustaa juhlapyhinä. Monella nuorella ei ole kaksikymppisenä pysyvää seurustelukumppania. Saattaa olla että kokee ettei ole ketään lähiomaista. Ei ole ihme jos hauras nuoren elämä horjuu, jos se yksi läheisin omainen on vaarassa poistua viertä.
Oletteko te karkealla suulla neuvojat henkilöitä, joille ei ole koskaan merkinnyt perhe, läheiset ihmissuhteet paskankaan vertaa tai oletteko kasvaneet tilanteessa josta aloittaja kertoo.
Ette ymmärrä kerrassaan mitään!

ei tuumaakaan periksi kirjoitti:

Ap suree aloituksessa mummoaan,joka on sairas. Samalla hän suree vanhempiaan.
Työtä ei voi tehdä.
Mitä odotit,kun kirjoitit tänne?
Täällä on annettu ohjeita,neuvoja,esimerkkejä omasta elämästä,auttaaksesi sinua.
Jos otat asialliset vastaukset kettuiluna, on parempi varmaan itsellesi,että haet apua jostain muualta,kuin suomi24 palstalta.

Lue lisää

Antakaa tytön olla ja paetkaa itse tältä palstalta, mikäli teille ei ole suotu parempia myötäeläjän lahjoja. Ehkä teidän paikkanne on sitten siellä pankkienholveissa ja tehdaskompinaattien varjoissa pörhistämässä sulkianne.
En yleenäsä latele tällaista kieltä, mutta sen verran olen elämää nähnyt että en ihan matele teikäläisten kynnysmattojen päällä varsinkin jos jonkun jonkun toisen elämää painatte.
Juuri teidänlaisenne tyypit olette niitä koulu- ja työpaikkakiusaajia.

akka ärhentää kirjoitti:

Antakaa tytön olla ja paetkaa itse tältä palstalta, mikäli teille ei ole suotu parempia myötäeläjän lahjoja. Ehkä teidän paikkanne on sitten siellä pankkienholveissa ja tehdaskompinaattien varjoissa pörhistämässä sulkianne.
En yleenäsä latele tällaista kieltä, mutta sen verran olen elämää nähnyt että en ihan matele teikäläisten kynnysmattojen päällä varsinkin jos jonkun jonkun toisen elämää painatte.
Juuri teidänlaisenne tyypit olette niitä koulu- ja työpaikkakiusaajia.

Lue lisää

Aloittaja, sorry, että täällä käydään noin kovaa keskustelua. Toivottavasti et pahoita mieltä noista kirjoitukistani noille. En todella ymmärrä tuollaisia ihmisiä.
Ehkä on parempi, että et edes lue pahimpien kommentteja.

Toivon jälleen, että sinulla ja mummolla on edessä hyvä päivä. Kannattaa mennä hakemaan ammattiapua, jos on arki liian raskasta. Kun elämä seestyy niin ja tunteet työstyvät, niin pääset jälleen rakentamaan omaa elämään ja tulevaisuutta. Vierelle voi ilmaantua turvallisia ihmisiä: työ ja opiskelukavereita; jopa mummoja ja pappoja, mikäli mummosi ei enää kotihoitoon pääse.

akka ärhentää kirjoitti:

Antakaa tytön olla ja paetkaa itse tältä palstalta, mikäli teille ei ole suotu parempia myötäeläjän lahjoja. Ehkä teidän paikkanne on sitten siellä pankkienholveissa ja tehdaskompinaattien varjoissa pörhistämässä sulkianne.
En yleenäsä latele tällaista kieltä, mutta sen verran olen elämää nähnyt että en ihan matele teikäläisten kynnysmattojen päällä varsinkin jos jonkun jonkun toisen elämää painatte.
Juuri teidänlaisenne tyypit olette niitä koulu- ja työpaikkakiusaajia.

Lue lisää

Myötäelämisen ei tarvitse tarkoittaa sitä, että 'putoaa' samaan tunnemössöön kuin hänkin, joka suree. Vierellä kulkija voi osoittaa, että vaikeissa ja tunteellisissa asioissakin voi käyttää myös järkeä. Edes hiven siitä olisi suotavaa tilanteessa, joka alkaa masentaa mielenpuolta liiaksi.

Olet hakoteillä kirjoitti:

Myötäelämisen ei tarvitse tarkoittaa sitä, että 'putoaa' samaan tunnemössöön kuin hänkin, joka suree. Vierellä kulkija voi osoittaa, että vaikeissa ja tunteellisissa asioissakin voi käyttää myös järkeä. Edes hiven siitä olisi suotavaa tilanteessa, joka alkaa masentaa mielenpuolta liiaksi.

Lue lisää

Saahan sitä tietysti mielipiteen sanoa, mutta en mä nyt mitään tappelua tänne halunnut...

abckkävelee kirjoitti:

Saahan sitä tietysti mielipiteen sanoa, mutta en mä nyt mitään tappelua tänne halunnut...

Huomasin tuossa että luulet positiivisia neuvoja antaneita yhdeksi ja samaksi henkilöksi.

Täällä on useat samaa mieltä että tuleen ei saa jäädä makaamaan.

Kerron tässä esimerkin puolison menettäneistä henkilöistä.
Toiset alkavat vaalia surua, ruokkivat sitä kaikenmaailman sururyhmissä pääsemättä niistä koskaan irti, heille surusta tulee elämäntapa.
No jokainen saa päättä millä tavalla elää.

Sitten on niitä jotka surusta huolimatta jatkavat elämää, menevät eteenpäin.

Myös se että kun täällä taputetaan päähän ja kehoitetaan jatkamaan samaan malliin niin se ei todellakaan vie eteenpäin.

Me jotka kerroimme miten pääsee eteenpäin omilla esimerkeillä jouduimme jostakin kummasta syystä silmätikuksi, eikö nämä päähäntaputtelijat hyväksy sellaista elämäntapaa jossa mennään eteenpäin? No he tietävät sen parhaiten.

Olet nuori, sulla on koko elämä edessä, täydelliseen elämänremonttiin on todella hyvin aikaa.
Itse päätät millä asenteella menet eteenpäin, jos et ole tyytyväinen nykyiseen niin muuta elämäntyyliä.
Sulle on annettu vinkkejä mitä ne voisivat olla.

Tämä on... kirjoitti:

Huomasin tuossa että luulet positiivisia neuvoja antaneita yhdeksi ja samaksi henkilöksi.

Täällä on useat samaa mieltä että tuleen ei saa jäädä makaamaan.

Kerron tässä esimerkin puolison menettäneistä henkilöistä.
Toiset alkavat vaalia surua, ruokkivat sitä kaikenmaailman sururyhmissä pääsemättä niistä koskaan irti, heille surusta tulee elämäntapa.
No jokainen saa päättä millä tavalla elää.

Sitten on niitä jotka surusta huolimatta jatkavat elämää, menevät eteenpäin.

Myös se että kun täällä taputetaan päähän ja kehoitetaan jatkamaan samaan malliin niin se ei todellakaan vie eteenpäin.

Me jotka kerroimme miten pääsee eteenpäin omilla esimerkeillä jouduimme jostakin kummasta syystä silmätikuksi, eikö nämä päähäntaputtelijat hyväksy sellaista elämäntapaa jossa mennään eteenpäin? No he tietävät sen parhaiten.

Olet nuori, sulla on koko elämä edessä, täydelliseen elämänremonttiin on todella hyvin aikaa.
Itse päätät millä asenteella menet eteenpäin, jos et ole tyytyväinen nykyiseen niin muuta elämäntyyliä.
Sulle on annettu vinkkejä mitä ne voisivat olla.

Lue lisää

Napakymppiin osuit.

Nyt putosin täysin kärryiltä?
Kuka on trolli näistä kirjoittajista?
Ap:n kysymys koskettaa montaa ihmistä ja vastaukset ovat laidasta laitaan.
Niinkuin pitääkin. Kaikki olemme eri elämänvaiheessa.
Jos joku haluaa "trollata" hänkin on menettänyt jotain, esim järkensä.
Itse en ole jäänyt suruni vangiksi.
Kun menetin mieheni syys/2013, lähdin liikenteeseen, pakolla.
Tiesin,että jos en heti lähde asioita hoitamaan, jään soffanpohjalle itsesääliin makaamaan.
Helppoa se ei ollut, mutta kun tämä elämä ei ole helppoa,eikä pidäkään olla.
Kaipaan miestäni valtavasti. Pakotan välillä itseni kauppaan,syömään jne.
Toinen päivä onkin helpompi.
Hain apua lääkäriltä ja se auttoi.
Me ihmiset olemme laumasieluja, ja tarvitsemme toustemme tukea, sanoilla tai teoilla.

Ei tuumaakaan periksi kirjoitti:

Nyt putosin täysin kärryiltä?
Kuka on trolli näistä kirjoittajista?
Ap:n kysymys koskettaa montaa ihmistä ja vastaukset ovat laidasta laitaan.
Niinkuin pitääkin. Kaikki olemme eri elämänvaiheessa.
Jos joku haluaa "trollata" hänkin on menettänyt jotain, esim järkensä.
Itse en ole jäänyt suruni vangiksi.
Kun menetin mieheni syys/2013, lähdin liikenteeseen, pakolla.
Tiesin,että jos en heti lähde asioita hoitamaan, jään soffanpohjalle itsesääliin makaamaan.
Helppoa se ei ollut, mutta kun tämä elämä ei ole helppoa,eikä pidäkään olla.
Kaipaan miestäni valtavasti. Pakotan välillä itseni kauppaan,syömään jne.
Toinen päivä onkin helpompi.
Hain apua lääkäriltä ja se auttoi.
Me ihmiset olemme laumasieluja, ja tarvitsemme toustemme tukea, sanoilla tai teoilla.

Lue lisää

Ai kukako on trolli? SINÄ.

Jokainen jolta läheinen kuolee syö, käy kaupassa siivoaa yms. normaaleja arjen pyöritykseen liittyviä juttuja, ne joilla on työpaikka käyvät myös töissä, mutta ne eivät helpota oloa, ne on vain pakko hoitaa. Varmaan aloittajakin syö, käy kaupassa jne... Siitä ei ole kyse.

Se jos suree läheistään ei ole mitään itsesäälissä kieriskelyä, vain täysin kylmä ja hullu ihminen ajattelee noin. Jos sinulla oikeasti on mies kuollut ja noin ajattelet et sinä ole ketään koskaan rakastanut, ja kylmä ämmäpä olet jos jo porskutat voittoisana menemään ja vittuilet muille läheisiään sureville, vaikka miehesi kuolemasta ei ole tuon enempää aikaa. Ei vain ole pätkääkään uskottavia juttusi, ja huomaatko Heidimarianne, että vaikka itseäsi jonain kristittynä ja Jumalan sanan saattajana pidätkin ei tähän ketjuun vastannut pappikaan ole kanssasi samaa mieltä. Sureminen on NORMAALIA jos menettää rakastamansa ihmisen, miten et voi sitä tajuta?

Kun läheinen kuolee, suru jää osaksi meidän jäljelle jääneiden elämää, siitä ei toivuta se ei lopu, sen kanssa vain opitaan elämään. Tajutaan että tämä on nyt tätä tästä eteenpäin, mutta helppoa se ei ole, eikä "voitosta voittoon" porskuttamista tukka hulmuten vailla huolen, ikävän ja surun häivää. Tässä yksi esimerkki puolisonsa menettäneestä ihmisestä. Hän kaipaa edelleen, vaikka kuolemasta on jo viisi vuotta.

http://www.iltalehti.fi/viihde/2014022218064379_vi.shtml

Voit jo hankkia elämän Heidimarianne ja lopettaa tuon trollaamisen.

Ja aloittajalle sanon edelleen, että nuo vittuilijat on yksi ja sama mielisairas henkilö joka trollaa tällä palstalla, älä välitä hänen kommenteistaan. Hänen on tarkoitus vain loukata. Hullu mikä hullu.

Lopeta trolli. kirjoitti:

Ai kukako on trolli? SINÄ.

Jokainen jolta läheinen kuolee syö, käy kaupassa siivoaa yms. normaaleja arjen pyöritykseen liittyviä juttuja, ne joilla on työpaikka käyvät myös töissä, mutta ne eivät helpota oloa, ne on vain pakko hoitaa. Varmaan aloittajakin syö, käy kaupassa jne... Siitä ei ole kyse.

Se jos suree läheistään ei ole mitään itsesäälissä kieriskelyä, vain täysin kylmä ja hullu ihminen ajattelee noin. Jos sinulla oikeasti on mies kuollut ja noin ajattelet et sinä ole ketään koskaan rakastanut, ja kylmä ämmäpä olet jos jo porskutat voittoisana menemään ja vittuilet muille läheisiään sureville, vaikka miehesi kuolemasta ei ole tuon enempää aikaa. Ei vain ole pätkääkään uskottavia juttusi, ja huomaatko Heidimarianne, että vaikka itseäsi jonain kristittynä ja Jumalan sanan saattajana pidätkin ei tähän ketjuun vastannut pappikaan ole kanssasi samaa mieltä. Sureminen on NORMAALIA jos menettää rakastamansa ihmisen, miten et voi sitä tajuta?

Kun läheinen kuolee, suru jää osaksi meidän jäljelle jääneiden elämää, siitä ei toivuta se ei lopu, sen kanssa vain opitaan elämään. Tajutaan että tämä on nyt tätä tästä eteenpäin, mutta helppoa se ei ole, eikä "voitosta voittoon" porskuttamista tukka hulmuten vailla huolen, ikävän ja surun häivää. Tässä yksi esimerkki puolisonsa menettäneestä ihmisestä. Hän kaipaa edelleen, vaikka kuolemasta on jo viisi vuotta.

http://www.iltalehti.fi/viihde/2014022218064379_vi.shtml

Voit jo hankkia elämän Heidimarianne ja lopettaa tuon trollaamisen.

Ja aloittajalle sanon edelleen, että nuo vittuilijat on yksi ja sama mielisairas henkilö joka trollaa tällä palstalla, älä välitä hänen kommenteistaan. Hänen on tarkoitus vain loukata. Hullu mikä hullu.

Lue lisää

http://www.iltasanomat.fi/viihde/art-1288335301352.html

Ihmiset on erinlaisia.

Lopeta trolli. kirjoitti:

Ai kukako on trolli? SINÄ.

Jokainen jolta läheinen kuolee syö, käy kaupassa siivoaa yms. normaaleja arjen pyöritykseen liittyviä juttuja, ne joilla on työpaikka käyvät myös töissä, mutta ne eivät helpota oloa, ne on vain pakko hoitaa. Varmaan aloittajakin syö, käy kaupassa jne... Siitä ei ole kyse.

Se jos suree läheistään ei ole mitään itsesäälissä kieriskelyä, vain täysin kylmä ja hullu ihminen ajattelee noin. Jos sinulla oikeasti on mies kuollut ja noin ajattelet et sinä ole ketään koskaan rakastanut, ja kylmä ämmäpä olet jos jo porskutat voittoisana menemään ja vittuilet muille läheisiään sureville, vaikka miehesi kuolemasta ei ole tuon enempää aikaa. Ei vain ole pätkääkään uskottavia juttusi, ja huomaatko Heidimarianne, että vaikka itseäsi jonain kristittynä ja Jumalan sanan saattajana pidätkin ei tähän ketjuun vastannut pappikaan ole kanssasi samaa mieltä. Sureminen on NORMAALIA jos menettää rakastamansa ihmisen, miten et voi sitä tajuta?

Kun läheinen kuolee, suru jää osaksi meidän jäljelle jääneiden elämää, siitä ei toivuta se ei lopu, sen kanssa vain opitaan elämään. Tajutaan että tämä on nyt tätä tästä eteenpäin, mutta helppoa se ei ole, eikä "voitosta voittoon" porskuttamista tukka hulmuten vailla huolen, ikävän ja surun häivää. Tässä yksi esimerkki puolisonsa menettäneestä ihmisestä. Hän kaipaa edelleen, vaikka kuolemasta on jo viisi vuotta.

http://www.iltalehti.fi/viihde/2014022218064379_vi.shtml

Voit jo hankkia elämän Heidimarianne ja lopettaa tuon trollaamisen.

Ja aloittajalle sanon edelleen, että nuo vittuilijat on yksi ja sama mielisairas henkilö joka trollaa tällä palstalla, älä välitä hänen kommenteistaan. Hänen on tarkoitus vain loukata. Hullu mikä hullu.

Lue lisää

Aloittaja on vasta vähän päälle kaksikymppinen, jo lapsuudessa menettänyt yllättäen vanhemmat. Keski-ikäisellä ja vanhemmallla on enemmän elämänkokemusta ja tietoa, miten käsitellä surua ja mentyksiä. Olen jo kuusikymppinen ja voin kyllä verrata aikaa jolloin olin 20- vuotias kuin nyt 60-kymppisenä.

jo lempeämpi täti kirjoitti:

Aloittaja on vasta vähän päälle kaksikymppinen, jo lapsuudessa menettänyt yllättäen vanhemmat. Keski-ikäisellä ja vanhemmallla on enemmän elämänkokemusta ja tietoa, miten käsitellä surua ja mentyksiä. Olen jo kuusikymppinen ja voin kyllä verrata aikaa jolloin olin 20- vuotias kuin nyt 60-kymppisenä.

Lue lisää

En ole trolli,enkä Heidi......
En ole uskovainen,olen ateisti,niinkuin oli edesmennyt mieheni.
Olimme yhdessä 20 vuotta. Löysimme toisistamme sen toisen puoliskon.
Elämämme ei ollut aina ruusuilla tanssimista. Mies sai kotona aivoverenvuodon 2012/joulukuu.
Hän ei koskaan toipunut siitä. Lisäksi hän sai sairaalabakteerin,joka vei jalan.
Kävin jokapäivä sairaalassa,alkuun syöttämässä jne. Tiesin,että hän ei toivu koskaan. Sen kertoi lääkärit.
Halusin hänet kotiin. Olin omaishoitaja.
Kun hän nukkui pois,puolet minusta meni mukana.
Olen vieläkin kuin robotti. En osaa surra,en itkeä. Menen eteenpäin tyhjin mielin. Hän oli elämäni mies.

Tuossa lisää.. kirjoitti:

http://www.iltasanomat.fi/viihde/art-1288335301352.html

Ihmiset on erinlaisia.

Lue lisää

"Suru on yhä läsnä."

"Voin kuvitella, että Petteri on vain viikon matkalla. Hän ei voi olla kokonaan pois, niin kuin ei olekaan minun mallini mukaan. Kun ovi rapsahtaa, ajattelen, että jospa hän tulisikin."

Ja aloittajan mummohan ei ole edes kuollut vielä. Eikö saa olla surullinen ja huolissaan kun läheinen sairastuu vakavasti? Pitäisikö aloittajan jättää mummo sairaalaan makaamaan, ja unohtaa koska "elämä on nyt tässä" ja ei muuta kun eteenpäin vaan...

Jos ei ole muuta sanottavaa surevalle kuin että hän on rasittava ruikuttaja, niin jos on yhtään älyä, kannattaa tajuta pitää turpa kiinni.

Lopeta trolli. kirjoitti:

"Suru on yhä läsnä."

"Voin kuvitella, että Petteri on vain viikon matkalla. Hän ei voi olla kokonaan pois, niin kuin ei olekaan minun mallini mukaan. Kun ovi rapsahtaa, ajattelen, että jospa hän tulisikin."

Ja aloittajan mummohan ei ole edes kuollut vielä. Eikö saa olla surullinen ja huolissaan kun läheinen sairastuu vakavasti? Pitäisikö aloittajan jättää mummo sairaalaan makaamaan, ja unohtaa koska "elämä on nyt tässä" ja ei muuta kun eteenpäin vaan...

Jos ei ole muuta sanottavaa surevalle kuin että hän on rasittava ruikuttaja, niin jos on yhtään älyä, kannattaa tajuta pitää turpa kiinni.

Lue lisää

Mökääjä sinä olet?
Laitoit linkin jossa surraan pitkään, itse laitoin linkin jossa mentiin eteenpäin surun kanssa.
Sinun linkki oli hyväksyttävä ja minun ei sillä perusteella että aloittajan mummo ei ollut vielä kuollut.
Samalla perusteella oma linkkisi oli ihan samaa katekoriaa.

Lopeta itse trollaaminen.

Olen joutunut taistelemaan narsistin kanssa ja nuo sinun tekstisi kuvaavat selväsi sen että sinulla on paha narsistinen häiriö.
Sinun mielipide on oikea ja muut ovat aina väärässä.
Hyi hel...i.

Anna aloittajan itse päättää mitä neuvoja ottaa huomioon, narsistin mielipidettä ei kannata kuunnela kun näköjään yrittää määrätä mitä aloittaja saa huomoida.

Vinkki aloittajalle, varo narsistia joka yrittää kiemurrella suosioosi.
Alussa tuntuu että hän ymmärtää sinua täysin mutta pian elämä muuttuu helvetiksi.
Tee itse omat päätökset ja varo narsistia.

ei tuumaakaan periksi kirjoitti:

En ole trolli,enkä Heidi......
En ole uskovainen,olen ateisti,niinkuin oli edesmennyt mieheni.
Olimme yhdessä 20 vuotta. Löysimme toisistamme sen toisen puoliskon.
Elämämme ei ollut aina ruusuilla tanssimista. Mies sai kotona aivoverenvuodon 2012/joulukuu.
Hän ei koskaan toipunut siitä. Lisäksi hän sai sairaalabakteerin,joka vei jalan.
Kävin jokapäivä sairaalassa,alkuun syöttämässä jne. Tiesin,että hän ei toivu koskaan. Sen kertoi lääkärit.
Halusin hänet kotiin. Olin omaishoitaja.
Kun hän nukkui pois,puolet minusta meni mukana.
Olen vieläkin kuin robotti. En osaa surra,en itkeä. Menen eteenpäin tyhjin mielin. Hän oli elämäni mies.

Lue lisää

Miehesi kuolemasta on suhteelisen vähän aikaa, on myös järkyts ja elämänmuutos kun vakava sairaus tukee kuin laakista. Kun hoitaa sairasta omaistaan kotona, niin se sitoo voimat ja ajat, ja voi viedä aikaa kun pystyy asiaa mietenkään käsittämään.

Kun isäni kuoli alle 60-kymppisenä infartiin, niin äitini eli kolme kuukautta sumussa: ei oikestaan mitenkään regoinut isän poismenoon. Äitini oli hyvin kovaluonteinen ihminen, ymmärtääkseni ateisti, en nähnyt itkevän koskaan. Molemmat olivagt eläneet elämänsä maalla, avioliitossa nuoruudesta asti, äiti hoiti pientä maatilaa ja isä hoiti viralliset asiat.
Paikkaunnalla oli vaikea saada asuntoja ja talveksi äiti joutui oleilemaan sukulaistensa. nurkissa. Äiti puri hiljaa sisimässään hammasta, alkoi oireilemaan.fyysisesti, kunnes hän sitten vaipui lyhyessä ajssa psykoosiin. Makasi mielisairaalassa musitaakseni neljä kuukautta sekaisin kuin seinäkello.
Mentiemme toivomme jo äidin suhteen, mutta spykiatri sanoi, että on vain juuttunut surutyö ja äidinne siitä vielä selviää. Tuli kotilomalle luokseni ja se uudelleen elämään herääminen tapahtui viikon sisällä. Eli vielä asunnossan kymmenisen vuotta,.
Sinulla on varmaan asia hieman parempi, kun osaat kuitenkin jo kirjoittaa ja tietoisesti puhua menetyksestäsi.
Olen itse vahvasti uskovainen ja tiedän että elämä ei pääty kuolemaan, Kyllä minulla on pieni toivonkipinä että näen vielä äitini kun täältä lähden. Suru helpottaa kyllä kun menettää uskovan läheisen, koska teitää että ero on vain väliaikainen. Olen sen saanut kokea monta kertaa, mutta silti se surutyö on tehtävä olipa vakaumus mikä tahansa.
Elämä yllättää ja aina pitää olla valmis lähetemään. Sain muistutuksen siitä puolitoista vuotta sitten kun aivoissa tapahtui TIA-kohtaus. Naapuruin emäntä menehtyi vuosi sitten ajaessan päin autoa ja kuoli silmänräpäyksessä.
Meille on annettu vain tämä hetki. Sen alan pitää mielessä!

Anteeksi kovat sanani aikaisemmin. Nyt jotenkin ymmärrän missä tilanteessa olet ja elät vaikeaa aikaa. Kyllä se itkun aika vielä tulee. Toisia helpottaa suruaikana tekeminen, touhuaminen: on varmaan parempi kuin käpertyä kuoreensa. Olemme ihmisinä niin erilaisia käsittelemään tunteita.
Ehkä tämä palsta on tarpeen, että anonyymina surevat voivat purkaa myös vihaa, joka kuuluu suruun ja elämään. Ei satuta ainkaan sitten niitä ihan vierellä olevia ja tuntematon kestää paremmin vieraan sanoja.
Voimia kaikille äskettäin surua ja mentystä kokeneille!

Mikä ihme... kirjoitti:

Mökääjä sinä olet?
Laitoit linkin jossa surraan pitkään, itse laitoin linkin jossa mentiin eteenpäin surun kanssa.
Sinun linkki oli hyväksyttävä ja minun ei sillä perusteella että aloittajan mummo ei ollut vielä kuollut.
Samalla perusteella oma linkkisi oli ihan samaa katekoriaa.

Lopeta itse trollaaminen.

Olen joutunut taistelemaan narsistin kanssa ja nuo sinun tekstisi kuvaavat selväsi sen että sinulla on paha narsistinen häiriö.
Sinun mielipide on oikea ja muut ovat aina väärässä.
Hyi hel...i.

Anna aloittajan itse päättää mitä neuvoja ottaa huomioon, narsistin mielipidettä ei kannata kuunnela kun näköjään yrittää määrätä mitä aloittaja saa huomoida.

Vinkki aloittajalle, varo narsistia joka yrittää kiemurrella suosioosi.
Alussa tuntuu että hän ymmärtää sinua täysin mutta pian elämä muuttuu helvetiksi.
Tee itse omat päätökset ja varo narsistia.

Lue lisää

Naurettavinta mitä voi tehdä on alkaa haukkumaan narsistiksi toista ihmistä joka on eri mieltä. Se on ah - niin muodikasta nykyään! Ja minä en ole yrittänyt kiemurrella aloittajan suosioon, ilmaisin vain sinulle että olet vastenmielinen sekopää ja voisit lopettaa trollaamisen mokoma julma hirviö.

Laittamassasi linkissä Jutta kyllä kertoo hyvin saman kaltaisia asioita kuin Liam Neeson. Ei ole mennyt porskuttaen eteenpäin unohtaen kuolleen puolisonsa, vaan varmasti on aikansa surrut. Lisäksi se ei hänelläkään ole muutamassa kuukaudessa käynyt. Ja ihmiset on erilaisia ja myös elämäntilanne ja ikä vaikuttaa paljon siihen miten surusta selviytyy, ja sinä et ole mikään Jumala jolla on oikeus määritellä mikä on "oikea" tapa surra ja kuinka kauan saa surra - saati mitä saa surra. Mielestäsihän aloittaja ei saisi olla surullinen koska mummonsa on vakavasti sairas. Hän on vain itsekäs ruikuttaja ja itsesäälissä kieriskelijä kun suree mummonsa sairastumista.

On vain äärettömän törkeää tulla haukkumaan surevaa ja läheisensä menettämistä pelkäävää ihmistä itsekkääksi ja rasittavaksi ruikuttajaksi, ja tavallaan kieltää häneltä oikeus tuntea mitä tuntee. Hänenkö pitäisi jo "mennä eteenpäin" kun mummo ei ole vielä edes kuollut? Pitäisikö lakata käymästä katsomassa mummoa ja hylätä hänet jonnekin laitokseen ja ottaa ilo irti elämästä? Sekö on sinun elämänfilosofiasi - heikot hiiteen ja kuolleita ei tarvi surra, mennyttä mikä mennyttä - ja itse porskutetaan vailla huolen häivää?

Sinä olet hullu ja kylmä ihminen ja mietin vain, että mikähän on motiivisi täällä kirjoitella? Mksi haluat ilkeillä ihmisille joilla on tällä hetkellä muutenkin todella vaikeaa?

Sitäpaitsi - aloittaja ei ole kokenut "neuvojasi" kovinkaan miellyttäviksi ja että niistä apua olisi, enkä minä suinkaan ole ainoa joka on ihmetellyt ja paheksunut tuota sinun käsittämätöntä ja törkeää räkyttämistäsi aloittajalle ...tanan hullu.

Lopeta trolli. kirjoitti:

Naurettavinta mitä voi tehdä on alkaa haukkumaan narsistiksi toista ihmistä joka on eri mieltä. Se on ah - niin muodikasta nykyään! Ja minä en ole yrittänyt kiemurrella aloittajan suosioon, ilmaisin vain sinulle että olet vastenmielinen sekopää ja voisit lopettaa trollaamisen mokoma julma hirviö.

Laittamassasi linkissä Jutta kyllä kertoo hyvin saman kaltaisia asioita kuin Liam Neeson. Ei ole mennyt porskuttaen eteenpäin unohtaen kuolleen puolisonsa, vaan varmasti on aikansa surrut. Lisäksi se ei hänelläkään ole muutamassa kuukaudessa käynyt. Ja ihmiset on erilaisia ja myös elämäntilanne ja ikä vaikuttaa paljon siihen miten surusta selviytyy, ja sinä et ole mikään Jumala jolla on oikeus määritellä mikä on "oikea" tapa surra ja kuinka kauan saa surra - saati mitä saa surra. Mielestäsihän aloittaja ei saisi olla surullinen koska mummonsa on vakavasti sairas. Hän on vain itsekäs ruikuttaja ja itsesäälissä kieriskelijä kun suree mummonsa sairastumista.

On vain äärettömän törkeää tulla haukkumaan surevaa ja läheisensä menettämistä pelkäävää ihmistä itsekkääksi ja rasittavaksi ruikuttajaksi, ja tavallaan kieltää häneltä oikeus tuntea mitä tuntee. Hänenkö pitäisi jo "mennä eteenpäin" kun mummo ei ole vielä edes kuollut? Pitäisikö lakata käymästä katsomassa mummoa ja hylätä hänet jonnekin laitokseen ja ottaa ilo irti elämästä? Sekö on sinun elämänfilosofiasi - heikot hiiteen ja kuolleita ei tarvi surra, mennyttä mikä mennyttä - ja itse porskutetaan vailla huolen häivää?

Sinä olet hullu ja kylmä ihminen ja mietin vain, että mikähän on motiivisi täällä kirjoitella? Mksi haluat ilkeillä ihmisille joilla on tällä hetkellä muutenkin todella vaikeaa?

Sitäpaitsi - aloittaja ei ole kokenut "neuvojasi" kovinkaan miellyttäviksi ja että niistä apua olisi, enkä minä suinkaan ole ainoa joka on ihmetellyt ja paheksunut tuota sinun käsittämätöntä ja törkeää räkyttämistäsi aloittajalle ...tanan hullu.

Lue lisää

Se koira älähtää johon kalikka kalahtaa.

Sulla on yleinen rähinä päällä.
Kun katselin ketjua niin olet usealle (tai ainakin jollekkin muullekin kuin mulle) tiuskinut.

Yksikään kirjoitus ei ole aloittajalle vaatinut että hänen pitää hylätä mummonsa.
On vain kehoitettu ajattelemaan, eikä elämään 100% tunteella.

Aloittaja myönsi yhdessä kohtaa että ajatukseni ovat oikeat, pitää olla positiivinen ei negatiivinen.
Vai oletko eri mieltä?
Pitää katsoa tulevaisuuteen eikä menneeseen.
Vai oletko eri mieltä?
Mitään ei saavuteta jollei yritä
Vai oletko eri mieltä?
Suruun voi jäädä kiinni.
Vai oletko eri mieltä?
Aloittaja päättää mitä hän elämällä tekee.
Vai oletko eri mieltä?

Mutta sinähän väännät nämäkin asiat eriksi, mustan valkoiseksi.
Usko pois, olen tavannut sinunlaisia enkä halua tavata uudelleen, joten lopetan kirjoittelun tähän ketjuun.

Vanha sanonta.. kirjoitti:

Se koira älähtää johon kalikka kalahtaa.

Sulla on yleinen rähinä päällä.
Kun katselin ketjua niin olet usealle (tai ainakin jollekkin muullekin kuin mulle) tiuskinut.

Yksikään kirjoitus ei ole aloittajalle vaatinut että hänen pitää hylätä mummonsa.
On vain kehoitettu ajattelemaan, eikä elämään 100% tunteella.

Aloittaja myönsi yhdessä kohtaa että ajatukseni ovat oikeat, pitää olla positiivinen ei negatiivinen.
Vai oletko eri mieltä?
Pitää katsoa tulevaisuuteen eikä menneeseen.
Vai oletko eri mieltä?
Mitään ei saavuteta jollei yritä
Vai oletko eri mieltä?
Suruun voi jäädä kiinni.
Vai oletko eri mieltä?
Aloittaja päättää mitä hän elämällä tekee.
Vai oletko eri mieltä?

Mutta sinähän väännät nämäkin asiat eriksi, mustan valkoiseksi.
Usko pois, olen tavannut sinunlaisia enkä halua tavata uudelleen, joten lopetan kirjoittelun tähän ketjuun.

Lue lisää

Parempi vaan että lopetat... Kaikki tietää jo tuon mitä sanoit, mutta ei sitä hetkessä "selvitä" se on yksilöllistä ja jotkut ei yrittämisestä huolimatta selviä koskaan. Nekin jotka "helpommalla" pääsee surevat kuitenkin yleensä useamman vuoden. Päällepäinhän voi näyttää urheaa naamaa, ja joku katsoo että silläpäs menee jo hyvin, mutta kukaan ei tiedä mitä ihminen todellisuudessa sisällään tuntee.

Sulle on moni sanonut, että räkytät turhaan ja sanot mitä pitäisi tehdä, mutta et sano _miten_ se tehdään. Ja edelleen toistan, että jos ei ole surevalle ihmiselle muuta sanottavaa kuin että hän on rasittava itsesäälissä kieriskelijä ja ruikuttaja jota ei jaksa kukaan, niin parempi pitää turpa kiinni. Toivottavasti opit sen viimein.

Ja sinähän se olit se, joka ensin älähti ja monelle muullekin moneen kertaan. Ole vain sekopää hiljaa, vaikka kohtahan sinä kuitenkin tulet räkyttämään jollain toisella nimimerkillä.

Lopeta trolli. kirjoitti:

Naurettavinta mitä voi tehdä on alkaa haukkumaan narsistiksi toista ihmistä joka on eri mieltä. Se on ah - niin muodikasta nykyään! Ja minä en ole yrittänyt kiemurrella aloittajan suosioon, ilmaisin vain sinulle että olet vastenmielinen sekopää ja voisit lopettaa trollaamisen mokoma julma hirviö.

Laittamassasi linkissä Jutta kyllä kertoo hyvin saman kaltaisia asioita kuin Liam Neeson. Ei ole mennyt porskuttaen eteenpäin unohtaen kuolleen puolisonsa, vaan varmasti on aikansa surrut. Lisäksi se ei hänelläkään ole muutamassa kuukaudessa käynyt. Ja ihmiset on erilaisia ja myös elämäntilanne ja ikä vaikuttaa paljon siihen miten surusta selviytyy, ja sinä et ole mikään Jumala jolla on oikeus määritellä mikä on "oikea" tapa surra ja kuinka kauan saa surra - saati mitä saa surra. Mielestäsihän aloittaja ei saisi olla surullinen koska mummonsa on vakavasti sairas. Hän on vain itsekäs ruikuttaja ja itsesäälissä kieriskelijä kun suree mummonsa sairastumista.

On vain äärettömän törkeää tulla haukkumaan surevaa ja läheisensä menettämistä pelkäävää ihmistä itsekkääksi ja rasittavaksi ruikuttajaksi, ja tavallaan kieltää häneltä oikeus tuntea mitä tuntee. Hänenkö pitäisi jo "mennä eteenpäin" kun mummo ei ole vielä edes kuollut? Pitäisikö lakata käymästä katsomassa mummoa ja hylätä hänet jonnekin laitokseen ja ottaa ilo irti elämästä? Sekö on sinun elämänfilosofiasi - heikot hiiteen ja kuolleita ei tarvi surra, mennyttä mikä mennyttä - ja itse porskutetaan vailla huolen häivää?

Sinä olet hullu ja kylmä ihminen ja mietin vain, että mikähän on motiivisi täällä kirjoitella? Mksi haluat ilkeillä ihmisille joilla on tällä hetkellä muutenkin todella vaikeaa?

Sitäpaitsi - aloittaja ei ole kokenut "neuvojasi" kovinkaan miellyttäviksi ja että niistä apua olisi, enkä minä suinkaan ole ainoa joka on ihmetellyt ja paheksunut tuota sinun käsittämätöntä ja törkeää räkyttämistäsi aloittajalle ...tanan hullu.

Lue lisää

Mihin nämä sinun teesisi perustuvat ja ketä sinä jahtaat? ja miksi? Haukut hulluksi ja kylmäksi ja muuta rakentavaa lapsen tasoista liirumlaarumia nokka tuhisten ja silmät punaisina uhmassa?

Kamala ketju. Kamala vanhempi ärhäkkä. Sairasta. Joku täällä haluaa rähistä ja mikä vain vastaus kelpaa aiheeksi. Ketä kiinnostaa?
Mene muualle raivoamaan.

Muutamamia päiviä sitten pääsi pois sairaalasta... On nyt hoitokodissa toistaiseksi... Suht hyvin hän on jaksanut,on syönytkin jo ite monena päivänä ja taluttamalla päässyt vessaan... Eilen oli huonompi päivä, oli ihan sekava, pyöri sängyssä, eikä mitenkää päin ollut hyvä olla,koko ajan huutoa, että sattuu jokapaikkaan.. Eikä oikeen syönytkään mitään, kai hänellä on jotain aivoverenkierto häiriöitä... No pitää katsoa miten tästä eteenpäin lähtee menemään...

abckkävelee kirjoitti:

Muutamamia päiviä sitten pääsi pois sairaalasta... On nyt hoitokodissa toistaiseksi... Suht hyvin hän on jaksanut,on syönytkin jo ite monena päivänä ja taluttamalla päässyt vessaan... Eilen oli huonompi päivä, oli ihan sekava, pyöri sängyssä, eikä mitenkää päin ollut hyvä olla,koko ajan huutoa, että sattuu jokapaikkaan.. Eikä oikeen syönytkään mitään, kai hänellä on jotain aivoverenkierto häiriöitä... No pitää katsoa miten tästä eteenpäin lähtee menemään...

Lue lisää

Ei kai tänne kannata kirjoitella miltä tuntuu, kun ei monenkaan mielestä saa tuntea näin pahaa oloa, mitä on??

abckkävelee kirjoitti:

Ei kai tänne kannata kirjoitella miltä tuntuu, kun ei monenkaan mielestä saa tuntea näin pahaa oloa, mitä on??

Niin anteeksi todella, että olet joutunut lukemaan tuota kaikkea. On kaikenlaista neuvonantajaa, ja meitä jo iäkkäämpiä ja aletaan tappelemaan keskenään. No tämä on kyllä meidän vastaajien omaa mielen köyhyttä.
Pitäisi aina muistaa, että aloittaja on se asianominen, jota kuunnellaan eikä aleta kiistelmään mielipiteistä.
Itse hoidan ikäihmisiä ja ymmärrän jotian näistä asioista. Mummollesi on ollut uusi stressi paikan vaihto, sopeutuminen sairauteen, ympäristöön ja välillä elämänmuutos ahdistaa.
En ole lääkäri, mutta nuo oireet hoivakodissa vaikuttavat olevan psyykkisiä. Oleminen vierellä ja aika auttavat.
Kyllä ihmisellä voi olla paha olla ja siitä on saa ja pitääkin saada puhua. niin siinä usein käy, että saa kymää vettä niskaansa. Ennen sonottiin, että kivessä kipeä kuin toisessa.
Oikein hienoa, että mummosi on pääsyt pois sairaalasta. Lääkäri on todennut, että ei hänellä tällä hetkellä ole enää akuuttia hengenvaaraa.
Oikein hyvää keväänjatkoa jälleen teille molemmille.

Lue esim. nimimerkkien tyypillistä ja ei tuumaakaan periksi kommentteja. Erittäin törkeitä ja syyllistäviä ja melkolailla sanotaan ettei ap saisi tuntea mitä tuntee, vaan on vain itsekäs ruikuttaja, jota ei kukaan jaksa. Onko oikeasti mielestäsi asiallista kommentointia, saati millään tavalla aloittajan tilanteessa olevaa auttavaa?

Juu näin on, neuvoja ja kokemuksia halusin kuulla... Mutta eipä tämä olo tästä niin vaan sormia napsauttamalla parane...

Nimimerkki. kirjoitti:

Lue esim. nimimerkkien tyypillistä ja ei tuumaakaan periksi kommentteja. Erittäin törkeitä ja syyllistäviä ja melkolailla sanotaan ettei ap saisi tuntea mitä tuntee, vaan on vain itsekäs ruikuttaja, jota ei kukaan jaksa. Onko oikeasti mielestäsi asiallista kommentointia, saati millään tavalla aloittajan tilanteessa olevaa auttavaa?

Lue lisää

Juu, luin uudelleen kirjoittamani kommentit, en kyllä löytänyt ainuttakaan kohtaa jossa kiellän tuntemasta surua, vihaa, yms. tunnetta.

Jos luit paremmin niin voisitko liittää tähän kopiot tekstistä?

Kyse oli perustilanteesta, ei yksittäisistä tunnetiloista.
Jos perustilanne on jatkuva suru niin silloin pitää tehdä jotain.
Sama jos perustilanne on viha, häpeä, pelko, jne. pitää tehdä jotakin.

Eräs tuttava pariskunta ajautui ongelmiin ja siinä toinen heistä syytti 40 vuotta sitten tapahtuneita vanhempien laiminlyöntejä syyksi nykyiseen tialnteeseen, paljon mahdollista mutta eikö ne pitäisi käsitellä ja jatkaa eteenpäin.
Näin ainakin psygologit sanovat.
Viha, suru, pelko jne. eivät ole ihmisen normaaleja perus tunnetiloja, ne kyllä kuuluvat elämään mutta ei jatkuvast.

Rakkaus, iloisuus, myönteisyys jne. olis tavoiteltavia mutta ei aina toteudu mutta niihin tulisi pyrkiä.

Tyypillistä... kirjoitti:

Juu, luin uudelleen kirjoittamani kommentit, en kyllä löytänyt ainuttakaan kohtaa jossa kiellän tuntemasta surua, vihaa, yms. tunnetta.

Jos luit paremmin niin voisitko liittää tähän kopiot tekstistä?

Kyse oli perustilanteesta, ei yksittäisistä tunnetiloista.
Jos perustilanne on jatkuva suru niin silloin pitää tehdä jotain.
Sama jos perustilanne on viha, häpeä, pelko, jne. pitää tehdä jotakin.

Eräs tuttava pariskunta ajautui ongelmiin ja siinä toinen heistä syytti 40 vuotta sitten tapahtuneita vanhempien laiminlyöntejä syyksi nykyiseen tialnteeseen, paljon mahdollista mutta eikö ne pitäisi käsitellä ja jatkaa eteenpäin.
Näin ainakin psygologit sanovat.
Viha, suru, pelko jne. eivät ole ihmisen normaaleja perus tunnetiloja, ne kyllä kuuluvat elämään mutta ei jatkuvast.

Rakkaus, iloisuus, myönteisyys jne. olis tavoiteltavia mutta ei aina toteudu mutta niihin tulisi pyrkiä.

Lue lisää

Puhut "jatkuvasta surusta". Aloittajan mummohan on juuri sairastunut. On ihan normaalia olla peloissaan ja surullinen tuossa tilanteessa. Kuinka kauan sitten mielestäsi saa pelätä ja surra ettei se mene epänormaalin puolelle? 30 min. vai tunti, ehkä päivä? Tunteiden kieltäminen ja tukahduttaminen se vasta epänormaalia ja sairasta onkin.

Ja ehkäpä aloittaja on aikoinaan käsitellyt vanhempiensa kuoleman siinä määrin kuin se lapselle on mahdollista. Nyt kuitenkin tässä tilanteessa sekin on putkahtanut uudelleen mieleen, sekin lie ihan normaalia. Ihmisen mieli myös suojelee itseään sillä tavalla, että traumaattiset kokemukset saattavat pyyhkiytyä muistista jopa kokonaan, sitten ne saattavat kuitenkin nousta pintaan joskus myöhemmin jonkun uuden traumaattisen kokemuksen myötä. Ehkä aloittajan lapsen mieli on suojellut itseään ja painanut vanhempien kuolemasta aiheutuvan surun jonnekin alitajuntaan, josta se nyt pyrkii pintaan. Ja eihän läheisen kuolemasta pääse koskaan täysin yli. Ihan järjetöntä edes vaatia sellaista.

Mitä ihmeen apua siitä on, että sanoo aloittajan olevan rasittava ruikuttaja ja itsesäälissä kieriskelijä? Joku jopa komensi häntä tältä palstalta pois, koska hän on "masentunut". Suru ei ole sairaus, suru ei ole sama asia kuin masennus.

Nimimerkki. kirjoitti:

Puhut "jatkuvasta surusta". Aloittajan mummohan on juuri sairastunut. On ihan normaalia olla peloissaan ja surullinen tuossa tilanteessa. Kuinka kauan sitten mielestäsi saa pelätä ja surra ettei se mene epänormaalin puolelle? 30 min. vai tunti, ehkä päivä? Tunteiden kieltäminen ja tukahduttaminen se vasta epänormaalia ja sairasta onkin.

Ja ehkäpä aloittaja on aikoinaan käsitellyt vanhempiensa kuoleman siinä määrin kuin se lapselle on mahdollista. Nyt kuitenkin tässä tilanteessa sekin on putkahtanut uudelleen mieleen, sekin lie ihan normaalia. Ihmisen mieli myös suojelee itseään sillä tavalla, että traumaattiset kokemukset saattavat pyyhkiytyä muistista jopa kokonaan, sitten ne saattavat kuitenkin nousta pintaan joskus myöhemmin jonkun uuden traumaattisen kokemuksen myötä. Ehkä aloittajan lapsen mieli on suojellut itseään ja painanut vanhempien kuolemasta aiheutuvan surun jonnekin alitajuntaan, josta se nyt pyrkii pintaan. Ja eihän läheisen kuolemasta pääse koskaan täysin yli. Ihan järjetöntä edes vaatia sellaista.

Mitä ihmeen apua siitä on, että sanoo aloittajan olevan rasittava ruikuttaja ja itsesäälissä kieriskelijä? Joku jopa komensi häntä tältä palstalta pois, koska hän on "masentunut". Suru ei ole sairaus, suru ei ole sama asia kuin masennus.

Lue lisää

Viitsi enään kommentoida.

abckkävelee kirjoitti:

Juu näin on, neuvoja ja kokemuksia halusin kuulla... Mutta eipä tämä olo tästä niin vaan sormia napsauttamalla parane...

Elämässä ei tapahdu oikeastaan yhtään mitään vain "sormia napsauttamalla". Asiat ja aiheet vaativat työtä, joskus ruumiillista rankkaa ja joskus henkisen puolen hiostusta. Ajatus on se, josta on hyvä alkaa ja niitä olet käsittääkseni tässä ketjussa saanut.

Eikä tää olo, mikä on ollut pitkään, johdu mun mielestä vanhempien kuolemasta... tai en mä tiedä mistä se johtuu, mutta niin se lääkäri vaan sanoi, että voi johtua siitä, eikä sitä itse tajua... No ehkä johtuu, ehkä ei... Mutta tää olo johtuu ainakin tästä hetkestä, koska ei mulla kuukausi sitten ollut tietookaan tämmösestä olotilasta...

abckkävelee kirjoitti:

Eikä tää olo, mikä on ollut pitkään, johdu mun mielestä vanhempien kuolemasta... tai en mä tiedä mistä se johtuu, mutta niin se lääkäri vaan sanoi, että voi johtua siitä, eikä sitä itse tajua... No ehkä johtuu, ehkä ei... Mutta tää olo johtuu ainakin tästä hetkestä, koska ei mulla kuukausi sitten ollut tietookaan tämmösestä olotilasta...

Lue lisää

Älä nyt ota nokkiisi eikä muidenkaan pidä hyppiä silmille.

Tuolla aiemmin kerroin että pitää olla positiivinen ajattelu ja elämönasenne.
Olet menettänyt vanhempasi (negatiivinen asia), ehkä olet sulkenut sijaisvanhempasi positiivisen mallin sill varjolla että sulla menee huonsti.
Joka tapauksessa et ole mistään saanut positiivista kasvatusta (ehkä mummiltasi).

Nyt olet kuitenkin ns. vedenjakajalla, pitää päättää mihin suuntaa käännyt.
Negatiivinen virta haluaa viedä mennessään joten joudut tekemään todella töitä päästäksesi tuohon positiiviseen virtaan.
Voit tarvita apua mutta huomaa että yksin apu ei auta jollet itse tee hartiavoimin töitä, siihen negatiivisuuden virtaan on helppo heittäytyä.

Yksin vanhempiesi menetyksestä negatiivisuutta ei voi syyttää.
On faktaa että esim. työttömyys periintyy, miksi se periintyy?
Se periintyy siksi kun kotona annetaan malli että ilman työtä pärjää, ei kannata hakea töitä jne. (negatiivisuutta).

Mutta pääpointti on että sinun itse pitää tehdä töitä muuttaksesi suunta, määrätioitoisuutta.
Positiiviseksi ei muututa yhdessä yössä, voi olla loppuelämäsi projekti.

Positiivisuudella en meinaa sitä että pitää nauraa joka paikassa, positiivisuus on jo sitä kun on suunnitellut jotakin tulevaisuuden varalle.
Mitä teet huomenna/ensi viikolla/kesällä/ensi vuonna/eläkkeellä.
Huomaa että tavoitteet voivat muuttua matkan varrella, mutta pääasia on että itse päätät mikä virta sinua vie mennessään.

Psykiatrit erilaisia.
Jotkut ei auta oikeasti.
Kehottavat mahdollisimman runsaaseen lääkitykseen ja jarruttavat töihinmenossa.

Oon vaan niin hemmetin väsynyt ettei oikeen jaksa olla töissäkään, lääkärissä käyny verikokeissa ja vaikka missä, muttei mitään ole löydetty....Sitä en kyllä ymmärrä miksi. Multa ei ole koskaan otettu kilpirauhas arvoja vaikka oon väsymystä valittanu pidempään...

Noh ei oikeen ole varaa mennä yksityiselle. Ja tuskin niissä mitään vikaa on, kun ei ole mitään muita oireita, ja olisihan ne lekurit ottanu kokeet jis jitain sen suuntaista epäilis... Kyllä se taitaa olla vaan päässä vikaa...

Veljelläni todettiin korkeat rauta-arvot. Aiheuttaa väsymystä ja huimausta.
Rautaa kertyy kaikkiin elimiin. On perinnöllinen.
Verta joudutaan ottamaan pois,samalla lailla kuin verenluovutuksessa.
Ennenvanhaan puhuttiin "suonen iskemisestä".

Rautaarvot korkeat kirjoitti:

Veljelläni todettiin korkeat rauta-arvot. Aiheuttaa väsymystä ja huimausta.
Rautaa kertyy kaikkiin elimiin. On perinnöllinen.
Verta joudutaan ottamaan pois,samalla lailla kuin verenluovutuksessa.
Ennenvanhaan puhuttiin "suonen iskemisestä".

Lue lisää

Rautaarvot otettu monena vuotena ja ne on ollu ihan ok..

Rautaarvot korkeat kirjoitti:

Veljelläni todettiin korkeat rauta-arvot. Aiheuttaa väsymystä ja huimausta.
Rautaa kertyy kaikkiin elimiin. On perinnöllinen.
Verta joudutaan ottamaan pois,samalla lailla kuin verenluovutuksessa.
Ennenvanhaan puhuttiin "suonen iskemisestä".

Lue lisää

Mitä tarkoittaa "rautaarvot"?

Rauta-arvot ! kirjoitti:

Mitä tarkoittaa "rautaarvot"?

Hemoglobiini arvo on 180 ja veri on paksua. Siitä katsotaan ferritiini arvo.
Iän myötä rauta on varastoitunut sisäelimiin. Maksaan,haimaan,munuaisiin jne. Tällainen olotila aiheuttaa huimausta,väsymystä,kutinaa ym.
Rasvamaksa voi esiintyä,vaikka ei ole alkoholia käyttänyt. Kakkostyypin diabeteksen on epäilty alkavan liian korkeista rauta-arvoista.
Verenohennuslääkkeet,esim Marevan ei auta tähän sairauteen.
Verta otetaan pois kuureittain sairaalassa. Tämä on perinnöllistä.

Korkea hemoklobiini kirjoitti:

Hemoglobiini arvo on 180 ja veri on paksua. Siitä katsotaan ferritiini arvo.
Iän myötä rauta on varastoitunut sisäelimiin. Maksaan,haimaan,munuaisiin jne. Tällainen olotila aiheuttaa huimausta,väsymystä,kutinaa ym.
Rasvamaksa voi esiintyä,vaikka ei ole alkoholia käyttänyt. Kakkostyypin diabeteksen on epäilty alkavan liian korkeista rauta-arvoista.
Verenohennuslääkkeet,esim Marevan ei auta tähän sairauteen.
Verta otetaan pois kuureittain sairaalassa. Tämä on perinnöllistä.

Lue lisää

Yeap, mutta sitä en kysynyt. Kielioppi näyttäisi olevan hakusessa enemmän kuin Hb-oppi.

Hah ! kirjoitti:

Yeap, mutta sitä en kysynyt. Kielioppi näyttäisi olevan hakusessa enemmän kuin Hb-oppi.

Heh joo hemoglobiinia tarkoitin, niin luulin että tuo edellinenkin "rautaarvo" kyselijä sitä tarkoitti... Hemoglobiini mulla on ollut aina ok...