Dissosiaatiohäiriö?

No pelkkiä itsemurhayrityksiäkin on jo aikamoinen määrä.
Lisäksi olen välinpitämätön omasta turvallisuudestani. Olen mm. lähtenyt useasti täysin tuntemattomien ihmisten matkaan tai nauttinut vieraiden ihmisten tarjoamia paukkuja ja huumaavia aineita. Olen harrastanut suojaamatonta seksiä tuntemattomien kanssa.

Minulla on vielä nykyäänkin joitakin lievempiä itsetuhoisia piirteitä/ tapoja.
Liikenteessä olen täysin välinpitämätön. Onneksi en omista autoa.
Tykkään pistellä itseäni terävillä esineillä, en kuitenkaan viiltele enkä tee näkyviä jälkiä.

Joo, ei tosiaan ole enää hoitokontaktia, kun koin ettei silloisesta terapiasta oikein ollut tilanteessani hyötyä. Ainoa neuvo, jota tyrkyttivät, oli että lopetan alkoholin käytön kokonaan. Lopetinkin, mutta oireet ei hävinneet minnekään. Eivät ole ehkä yhtä voimakkaita kuin alkoholin vaikutuksen alaisena.

En oikein tiedä, mikä tähän auttaisi, kun en pysty avautumaan kenellekään...eikä mulla tunnu olevan oikein mitään sanottavaa. En vaan osaa puhua tuntemuksistani ja kokemuksistani. Testeihinkin vastaaminen on aina niin pirun vaikeaa.

Pitänee tosiaan ottaa sinne mielenterveystoimistoon yhteyttä...täällä päin tuntuu vaan, että tunkevat jokaisen jonkun sairaanhoitajan juttusille, joka ei välttämättä ymmärrä näitten asioitten päälle kovin syvällisesti. Ja lääkärit määrää suoraan vaan jotain pillereitä...rauhottavia iltaan ja piristäviä aamuun. Huh. No ehkä tämä tästä.

Joo. Taisin hieman epäselvästi ilmaista itseäni. Siis en käytä alkoholia kovinkaan usein, mutta silloin kun käytän jossain illanvietossa niin hajoilu on enemmän sääntö kuin poikkeus. En käytä alkoholia kuin satunnaisesti.
Nykyään vielä harvemmin kuin nuorempana.

Lääkkeitä mulla ei enää ole ja entiset tropitkin olivat niin mietoja, että en oikein osaa uskoa sivuvaikutuksiin.

Kai se vaan on yritettävä hankkia taas uusi terapeutti ja toivoa, että se osaa löytää kanssani vastauksia. Olen vaan niin saakelin hankala terapoitava, kun en osaa antaa itsestäni mitään. No, ehkä valheellisen kuvan siitä, että kaikki on hyvin. Hitto vie.

ap. kirjoitti:

Joo. Taisin hieman epäselvästi ilmaista itseäni. Siis en käytä alkoholia kovinkaan usein, mutta silloin kun käytän jossain illanvietossa niin hajoilu on enemmän sääntö kuin poikkeus. En käytä alkoholia kuin satunnaisesti.
Nykyään vielä harvemmin kuin nuorempana.

Lääkkeitä mulla ei enää ole ja entiset tropitkin olivat niin mietoja, että en oikein osaa uskoa sivuvaikutuksiin.

Kai se vaan on yritettävä hankkia taas uusi terapeutti ja toivoa, että se osaa löytää kanssani vastauksia. Olen vaan niin saakelin hankala terapoitava, kun en osaa antaa itsestäni mitään. No, ehkä valheellisen kuvan siitä, että kaikki on hyvin. Hitto vie.

Lue lisää

Terapia on hieman hankalaa jos sussa on monta persoonaa... Se ei auta et yksi käy terapiassa ja muut mellastaa. Mulla ainakin on eri ikäisiäkin et jotkut hyötyis leikkiterapiasta:-D ja kun jollekin persoonalle sattuu jotain niin eihän se muita liikuta. Pääpersoonakin vaan toteaa tilanteen

ap. kirjoitti:

Joo. Taisin hieman epäselvästi ilmaista itseäni. Siis en käytä alkoholia kovinkaan usein, mutta silloin kun käytän jossain illanvietossa niin hajoilu on enemmän sääntö kuin poikkeus. En käytä alkoholia kuin satunnaisesti.
Nykyään vielä harvemmin kuin nuorempana.

Lääkkeitä mulla ei enää ole ja entiset tropitkin olivat niin mietoja, että en oikein osaa uskoa sivuvaikutuksiin.

Kai se vaan on yritettävä hankkia taas uusi terapeutti ja toivoa, että se osaa löytää kanssani vastauksia. Olen vaan niin saakelin hankala terapoitava, kun en osaa antaa itsestäni mitään. No, ehkä valheellisen kuvan siitä, että kaikki on hyvin. Hitto vie.

Lue lisää

Et ilmeisesti ole tietoinen, että psyykenlääkkeiden haittavaikutukset (tai "sivuvaikutukset") voivat jäädä ihan pysyviksikin. Nyt olisi tärkeä tietää mitä troppeja olet saanut, kuinka kauan käytit ja kauanko lopettamisesta on kulunut, jotta asiaa voi arvioida tarkemmin.

Tietenkin täältä käsin on vaikea tietää tai mitenkään arvioida tilannetta, koska henkilö pitää tunteä lähemmin, jotta luotettavampia johtopäätöksiä pystyy vetämään. Alkoholi ja päihteet kannattaisi varmasti kyllä laittaa hyllylle vähäksi aikaa, siis esim. vuodeksi. Sitä ehtii myöhemminkin. Nyt olisi tärkeintä saada sinut voimaan paremmin, vai mitä.

Terapia on varmasti hyvä aloituspaikka ja pidä huolta, että saat miellyttävän terapeutin. Jos kemiat eivät kohtaa tai et saa niin sanotusti vastakaikua, vaihda. Kannattaa tietenkin muutamia kertoja käydä, että ehditte tutusta hieman ja katsoa miten yhteistyö lähtee käyntiin.

CupOfTea kirjoitti:

Et ilmeisesti ole tietoinen, että psyykenlääkkeiden haittavaikutukset (tai "sivuvaikutukset") voivat jäädä ihan pysyviksikin. Nyt olisi tärkeä tietää mitä troppeja olet saanut, kuinka kauan käytit ja kauanko lopettamisesta on kulunut, jotta asiaa voi arvioida tarkemmin.

Tietenkin täältä käsin on vaikea tietää tai mitenkään arvioida tilannetta, koska henkilö pitää tunteä lähemmin, jotta luotettavampia johtopäätöksiä pystyy vetämään. Alkoholi ja päihteet kannattaisi varmasti kyllä laittaa hyllylle vähäksi aikaa, siis esim. vuodeksi. Sitä ehtii myöhemminkin. Nyt olisi tärkeintä saada sinut voimaan paremmin, vai mitä.

Terapia on varmasti hyvä aloituspaikka ja pidä huolta, että saat miellyttävän terapeutin. Jos kemiat eivät kohtaa tai et saa niin sanotusti vastakaikua, vaihda. Kannattaa tietenkin muutamia kertoja käydä, että ehditte tutusta hieman ja katsoa miten yhteistyö lähtee käyntiin.

Lue lisää

Fluoksetiinia käytin melkein 10 vuotta, lopetin noin puoli vuotta sitten. Ei juuri mitään vaikutusta olotilaan, kun en usko, että kyse on pelkästä masennuksesta. Jossain vaiheessa meni joku antipsykoottikin, mutta kun kysyin perustetta lääkkeen käytölle lääkäriltä, niin lopetettiin heti. Ei siis vaikuttanut käytökseeni tai kokemuksiini millään tavalla.

Hämmästyttää vaan, miten ihminen voi olla samaan aikaan täysin työkykyinen. Siis oikeasti, pärjään tosi hyvin siinä mitä teen. No, muutaman kerran olen ihmetellyt, kun en muista tehneeni jotain, jonka todistettavasti olen tehnyt. Ja tuo fyysinen pahoinvointi on tietenkin vähän ikävää. Mutta muuten sujuu ihan hyvin.

Henkinen vointi onkin sitten ihan muuta. Niin kauan, kun keskityn johonkin, ei ole mitään hätää. Yksin ollessa (eli kaikki ajat työajan ulkopuolella) hajoilen, unohdan asioita, "heräilen" tilanteista. Öisin iskevät pelkotilat ja kouristukset on suoraan helvetistä.

Alkoholia käytän hyvin vähän, mutta ajattelin taas kerran ryhtyä täysin raittiiksi (ei siis edes sitä 4 cl:aa). En kyllä ole huomannut pitkänkään absolutismin vaikuttavan millään järisyttävällä tavalla, mutta pakkohan tässä on kokeilla kaikki keinot.

Huh, mitä vuodatusta. Aion tosiaan tehdä kuten neuvoit...hakeutua terapiaan ja yrittää TAAS KERRAN löytää terapeutin, joka saa kaivettua minusta jotain irti. Ihmettelen vaan, jos joku todellakin pystyy siihen. Vuosikausia kestäneen parisuhteeni toinen osapuolikin totesi vuosien jälkeen, että ei ole varma, kenen kanssa on seurustellut. Jokainen lähelle päässyt ihminen on loppujen lopuksi tullut siihen tulokseen, että minä olen ihminen, jonka pään sisään on mahdotonta päästä tai edes oppia tuntemaan "oikeaa minää". Eikä mikään ihme - kun en edes itse ole varma, kuka olen.

ap. kirjoitti:

Fluoksetiinia käytin melkein 10 vuotta, lopetin noin puoli vuotta sitten. Ei juuri mitään vaikutusta olotilaan, kun en usko, että kyse on pelkästä masennuksesta. Jossain vaiheessa meni joku antipsykoottikin, mutta kun kysyin perustetta lääkkeen käytölle lääkäriltä, niin lopetettiin heti. Ei siis vaikuttanut käytökseeni tai kokemuksiini millään tavalla.

Hämmästyttää vaan, miten ihminen voi olla samaan aikaan täysin työkykyinen. Siis oikeasti, pärjään tosi hyvin siinä mitä teen. No, muutaman kerran olen ihmetellyt, kun en muista tehneeni jotain, jonka todistettavasti olen tehnyt. Ja tuo fyysinen pahoinvointi on tietenkin vähän ikävää. Mutta muuten sujuu ihan hyvin.

Henkinen vointi onkin sitten ihan muuta. Niin kauan, kun keskityn johonkin, ei ole mitään hätää. Yksin ollessa (eli kaikki ajat työajan ulkopuolella) hajoilen, unohdan asioita, "heräilen" tilanteista. Öisin iskevät pelkotilat ja kouristukset on suoraan helvetistä.

Alkoholia käytän hyvin vähän, mutta ajattelin taas kerran ryhtyä täysin raittiiksi (ei siis edes sitä 4 cl:aa). En kyllä ole huomannut pitkänkään absolutismin vaikuttavan millään järisyttävällä tavalla, mutta pakkohan tässä on kokeilla kaikki keinot.

Huh, mitä vuodatusta. Aion tosiaan tehdä kuten neuvoit...hakeutua terapiaan ja yrittää TAAS KERRAN löytää terapeutin, joka saa kaivettua minusta jotain irti. Ihmettelen vaan, jos joku todellakin pystyy siihen. Vuosikausia kestäneen parisuhteeni toinen osapuolikin totesi vuosien jälkeen, että ei ole varma, kenen kanssa on seurustellut. Jokainen lähelle päässyt ihminen on loppujen lopuksi tullut siihen tulokseen, että minä olen ihminen, jonka pään sisään on mahdotonta päästä tai edes oppia tuntemaan "oikeaa minää". Eikä mikään ihme - kun en edes itse ole varma, kuka olen.

Lue lisää

Moi. Vastaan sinulle tarkemmin myöhemmin, mutta tähän nopeasti totean, että on merkittävä syy epäillä aikaisempaa psyykenlääkekäyttöä syyksi tuntemuksiisi, tai niiden puutteeseen.

ap. kirjoitti:

Fluoksetiinia käytin melkein 10 vuotta, lopetin noin puoli vuotta sitten. Ei juuri mitään vaikutusta olotilaan, kun en usko, että kyse on pelkästä masennuksesta. Jossain vaiheessa meni joku antipsykoottikin, mutta kun kysyin perustetta lääkkeen käytölle lääkäriltä, niin lopetettiin heti. Ei siis vaikuttanut käytökseeni tai kokemuksiini millään tavalla.

Hämmästyttää vaan, miten ihminen voi olla samaan aikaan täysin työkykyinen. Siis oikeasti, pärjään tosi hyvin siinä mitä teen. No, muutaman kerran olen ihmetellyt, kun en muista tehneeni jotain, jonka todistettavasti olen tehnyt. Ja tuo fyysinen pahoinvointi on tietenkin vähän ikävää. Mutta muuten sujuu ihan hyvin.

Henkinen vointi onkin sitten ihan muuta. Niin kauan, kun keskityn johonkin, ei ole mitään hätää. Yksin ollessa (eli kaikki ajat työajan ulkopuolella) hajoilen, unohdan asioita, "heräilen" tilanteista. Öisin iskevät pelkotilat ja kouristukset on suoraan helvetistä.

Alkoholia käytän hyvin vähän, mutta ajattelin taas kerran ryhtyä täysin raittiiksi (ei siis edes sitä 4 cl:aa). En kyllä ole huomannut pitkänkään absolutismin vaikuttavan millään järisyttävällä tavalla, mutta pakkohan tässä on kokeilla kaikki keinot.

Huh, mitä vuodatusta. Aion tosiaan tehdä kuten neuvoit...hakeutua terapiaan ja yrittää TAAS KERRAN löytää terapeutin, joka saa kaivettua minusta jotain irti. Ihmettelen vaan, jos joku todellakin pystyy siihen. Vuosikausia kestäneen parisuhteeni toinen osapuolikin totesi vuosien jälkeen, että ei ole varma, kenen kanssa on seurustellut. Jokainen lähelle päässyt ihminen on loppujen lopuksi tullut siihen tulokseen, että minä olen ihminen, jonka pään sisään on mahdotonta päästä tai edes oppia tuntemaan "oikeaa minää". Eikä mikään ihme - kun en edes itse ole varma, kuka olen.

Lue lisää

Noin pitkäaikainen SSRI:n käyttö voi hyvin aiheuttaa hyvinkin mittavia muutoksia aivojesi oikeanlaiseen toimintaan. Lopetuksestasi on niin ikään kulunut vasta puoli vuotta, joka on aivan liian lyhyt aika arvioida mikä tilanteesi tai toipumisasteesi lääkevaikutuksista voisi olla. Samoin hetkellisesti käyttämästi neuroleptit aiheuttavat niin ikään tunteiden katoa ja kirjaimellisesti kemiallisesti lobotomoivat sinut.

Vaikea sanoa mikä kokemastasi oireilusta on neuroleptikäytön ja SSRI käytön aiheuttamaa, mutta yksistään jo 10v myrkytys SSRI:llä riittää helposti vahingoittamaan aivosi pahasti. Jotta voisi edes lähteä arvailemaan em. aineiden vaikutuksen suhdetta pitäisi tietää kauan vedit neurolepteja, mitä neuroleptia ja millä annoksella sekä kauanko lopettamisesta on kulunut. En kuitenkaan näe sitä hirveän oleellisena asiana, kun tiedetään jo 10v fluoksetiinikäytöstä.

"epämääräiset somaattiset oireet (yölliset epileptistyyppiset kouristelut, migreenit ja jatkuva pahoinvointi), hetkellinen ajantajun kadottaminen, ihmisten ja tapahtumien unohtelu ja "leijuminen", outo tyhjyyden tunne. Välillä tuntuu, että tunteet latistuu kokonaan ja välillä taas saan rajuja itku- tai naurukohtauksia. Fyysinen puoli on kaikkien testien mukaan kunnossa."

Kaikki ovat tunnettuja vierotusoireita aina kouristuksista, päänsärkyyn, pahoinvointiin, unohteluun (muistiongelmat), tyhjyyden tunne tai "leijuminen" kuten itse sitä olotilaa kuvaat. Tunteiden katoaminen tai latistuminen ovat juuri se vaikutus minkä näistä käyttämistäsi aineista saa. Kadotat yhteyden persoonaasi ja itseesi. Yhtäkkisiä nauru- ja sitten taas itkukohtauksia raportoidaan aivan jatkuvasti, erityisesti vieroituksen alkutaipaleella, jossa yhä olet. Puoli vuotta ei ole vasta kuin alkusuora 10v käytön jälkeen.

Fyysisesti näitä lääkevammoja (aivojen toimintahäriöitä) ei yleensä näekään mistään esimerkiksi verikokeista vaan tarvitaan aina MRI-kuvaus, jolloin lääkkeen aiheuttama aivovaurio voidaan havaita verenvirtauksen vähentymisenä aivojen eri alueilla.

"Vuosikausia kestäneen parisuhteeni toinen osapuolikin totesi vuosien jälkeen, että ei ole varma, kenen kanssa on seurustellut. Jokainen lähelle päässyt ihminen on loppujen lopuksi tullut siihen tulokseen, että minä olen ihminen, jonka pään sisään on mahdotonta päästä tai edes oppia tuntemaan "oikeaa minää". Eikä mikään ihme - kun en edes itse ole varma, kuka olen."

Erittäin tuttu tarina psyykenlääkkeiden käyttäjien suusta kuultuna. Aineiden aiheuttamat aivojen toimintahäiriöt muuttavat tietenkin myös henkilön persoonaa ja omakuvaa mikä saattaa aiheuttaa erilaisia minäkuvan ongelmia ja ristiriitoja. Tunteet ohjaavat persoonaamme niin vahvasti, että vaurioittamalla tai estämällä henkilön tunteiden kokemisen kyky saadaan aikaan tuntuvia ja näkyviä muutoksia henkilön olemukseen sekä käytökseen. Jos et pysty ilmaisemaan itseäsi enää kunnolla tunteettomuutesi vuoksi on täysin luonnollista, että sinuun on vaikea saada yhteyttä ja ihmettelet mikä olet tai mikä sinusta on tullut.

Dissosisaatiohäiriö on psyykkinen ongelma, sinulla epäilen laajempaa aivoperäistä toimintaongelmaa johtuen aikaisemmasta runsaasta psyykenlääkekäytöstäsi. Koska vamma on mitä todennäköisimmin aivoperäinen, ei henkinen ("sielullinen") on vaikea arvioida missä määrin ongelmaa voidaan ratkaisat terapialla. Luonnollisesti terapiaa kannattaa kyllä kokeilla, saada mahdollisimman paljon tukea toipumiseen ja olla kärsinvällinen aivojen kannalta. Aivot pystyvät korjautumaan kyllä ajan kanssa ainakin tiettyyn pisteeseen asti, mutta se mihin asti sinun kohdallasi on mahdoton tietää ennalta. Vertaa esimerkiksi liikenneonnettomuudessa vammautuneiden kohdalla voi kestää 5 vuotta tai enemmän saavuttaa toimintakyky, oppia kävelemään, puhumaan jne uudelleen. Aivot ovat niin herkkä elin, että sen kuormittaminen aineilla, joiden vaikutusmekanismia ei edes kokonaisuudessaan tunneta on aina pimeään sohimista ja seuraukset ovat sen mukaiset.

www.beyondmeds.com tarjoaa hyvän tietopankin psyykenlääkevieroitukseen sekä vinkkejä ja vaihtoehtoja tukitoimille.

CupOfTea kirjoitti:

Noin pitkäaikainen SSRI:n käyttö voi hyvin aiheuttaa hyvinkin mittavia muutoksia aivojesi oikeanlaiseen toimintaan. Lopetuksestasi on niin ikään kulunut vasta puoli vuotta, joka on aivan liian lyhyt aika arvioida mikä tilanteesi tai toipumisasteesi lääkevaikutuksista voisi olla. Samoin hetkellisesti käyttämästi neuroleptit aiheuttavat niin ikään tunteiden katoa ja kirjaimellisesti kemiallisesti lobotomoivat sinut.

Vaikea sanoa mikä kokemastasi oireilusta on neuroleptikäytön ja SSRI käytön aiheuttamaa, mutta yksistään jo 10v myrkytys SSRI:llä riittää helposti vahingoittamaan aivosi pahasti. Jotta voisi edes lähteä arvailemaan em. aineiden vaikutuksen suhdetta pitäisi tietää kauan vedit neurolepteja, mitä neuroleptia ja millä annoksella sekä kauanko lopettamisesta on kulunut. En kuitenkaan näe sitä hirveän oleellisena asiana, kun tiedetään jo 10v fluoksetiinikäytöstä.

"epämääräiset somaattiset oireet (yölliset epileptistyyppiset kouristelut, migreenit ja jatkuva pahoinvointi), hetkellinen ajantajun kadottaminen, ihmisten ja tapahtumien unohtelu ja "leijuminen", outo tyhjyyden tunne. Välillä tuntuu, että tunteet latistuu kokonaan ja välillä taas saan rajuja itku- tai naurukohtauksia. Fyysinen puoli on kaikkien testien mukaan kunnossa."

Kaikki ovat tunnettuja vierotusoireita aina kouristuksista, päänsärkyyn, pahoinvointiin, unohteluun (muistiongelmat), tyhjyyden tunne tai "leijuminen" kuten itse sitä olotilaa kuvaat. Tunteiden katoaminen tai latistuminen ovat juuri se vaikutus minkä näistä käyttämistäsi aineista saa. Kadotat yhteyden persoonaasi ja itseesi. Yhtäkkisiä nauru- ja sitten taas itkukohtauksia raportoidaan aivan jatkuvasti, erityisesti vieroituksen alkutaipaleella, jossa yhä olet. Puoli vuotta ei ole vasta kuin alkusuora 10v käytön jälkeen.

Fyysisesti näitä lääkevammoja (aivojen toimintahäriöitä) ei yleensä näekään mistään esimerkiksi verikokeista vaan tarvitaan aina MRI-kuvaus, jolloin lääkkeen aiheuttama aivovaurio voidaan havaita verenvirtauksen vähentymisenä aivojen eri alueilla.

"Vuosikausia kestäneen parisuhteeni toinen osapuolikin totesi vuosien jälkeen, että ei ole varma, kenen kanssa on seurustellut. Jokainen lähelle päässyt ihminen on loppujen lopuksi tullut siihen tulokseen, että minä olen ihminen, jonka pään sisään on mahdotonta päästä tai edes oppia tuntemaan "oikeaa minää". Eikä mikään ihme - kun en edes itse ole varma, kuka olen."

Erittäin tuttu tarina psyykenlääkkeiden käyttäjien suusta kuultuna. Aineiden aiheuttamat aivojen toimintahäiriöt muuttavat tietenkin myös henkilön persoonaa ja omakuvaa mikä saattaa aiheuttaa erilaisia minäkuvan ongelmia ja ristiriitoja. Tunteet ohjaavat persoonaamme niin vahvasti, että vaurioittamalla tai estämällä henkilön tunteiden kokemisen kyky saadaan aikaan tuntuvia ja näkyviä muutoksia henkilön olemukseen sekä käytökseen. Jos et pysty ilmaisemaan itseäsi enää kunnolla tunteettomuutesi vuoksi on täysin luonnollista, että sinuun on vaikea saada yhteyttä ja ihmettelet mikä olet tai mikä sinusta on tullut.

Dissosisaatiohäiriö on psyykkinen ongelma, sinulla epäilen laajempaa aivoperäistä toimintaongelmaa johtuen aikaisemmasta runsaasta psyykenlääkekäytöstäsi. Koska vamma on mitä todennäköisimmin aivoperäinen, ei henkinen ("sielullinen") on vaikea arvioida missä määrin ongelmaa voidaan ratkaisat terapialla. Luonnollisesti terapiaa kannattaa kyllä kokeilla, saada mahdollisimman paljon tukea toipumiseen ja olla kärsinvällinen aivojen kannalta. Aivot pystyvät korjautumaan kyllä ajan kanssa ainakin tiettyyn pisteeseen asti, mutta se mihin asti sinun kohdallasi on mahdoton tietää ennalta. Vertaa esimerkiksi liikenneonnettomuudessa vammautuneiden kohdalla voi kestää 5 vuotta tai enemmän saavuttaa toimintakyky, oppia kävelemään, puhumaan jne uudelleen. Aivot ovat niin herkkä elin, että sen kuormittaminen aineilla, joiden vaikutusmekanismia ei edes kokonaisuudessaan tunneta on aina pimeään sohimista ja seuraukset ovat sen mukaiset.

www.beyondmeds.com tarjoaa hyvän tietopankin psyykenlääkevieroitukseen sekä vinkkejä ja vaihtoehtoja tukitoimille.

Lue lisää

Masennuslääkkeet on suurimmaksi osaksi lumetta. Miten muka lumelääke voi vahingoittaa aivoja? Ja aivoissahan se henkinenkin vika on. Siksi niitä aivoja pyritään lääkitsemään. Outoa lähteä erottamaan henkeä aivoista..

19+13 kirjoitti:

Masennuslääkkeet on suurimmaksi osaksi lumetta. Miten muka lumelääke voi vahingoittaa aivoja? Ja aivoissahan se henkinenkin vika on. Siksi niitä aivoja pyritään lääkitsemään. Outoa lähteä erottamaan henkeä aivoista..

Lue lisää

On palon kaksoissokkotutkimuksia, joissa psyykenlääkkeet ovat osoittautuneet tehottomiksi verrattuna lumelääkkeeseen.

19+13 kirjoitti:

Masennuslääkkeet on suurimmaksi osaksi lumetta. Miten muka lumelääke voi vahingoittaa aivoja? Ja aivoissahan se henkinenkin vika on. Siksi niitä aivoja pyritään lääkitsemään. Outoa lähteä erottamaan henkeä aivoista..

Lue lisää

Hei. Olet oikeassa siinä, että niin kutsutut masennuslääkkeet ovat teholtaan lumelääkkeen veroisia, mutta olet tehnyt kuitenkin pienen päättely- tai ymmärrysvirheen liittyen plasebon ja "masennuslääkkeen" haittoihin. "Masennuslääkkeet" ovat kliiniseltä merkittävyydeltään (clinical significance) lumelääkkeen (esim. vaikka sokeripilleri) vastaavia mitä tulee niiden masennusta lievittävään vaikutukseen. Kliinisen merkittävyyden ollessa sama tarkoittaa se sitä, että käytännön praktiikassa (terveyskeskuksessa, mielisairaalassa jne.) on sama annetaanko potilaalle sokeria vai "masennuslääkettä" kun halutaan auttaa masennuksen kanssa. Kuitenkin haittavaiktukset "masennuslääkkeillä", esim. SSRI:llä, ovat aivan eri luokkaa kuin sokeripillerillä!

"Masennuslääkkeet" antavat kyllä hiuskarvan verran paremman vasteen masennukseen plaseboon verrattuna, kun asiaa tutkitaan tilastollisen merkittävyyden (statistical significance) näkökulmasta, mutta kuten aikaisemmin mainittu ero on niin pieni, että sillä ei ole käytännön merkitystä. Ero tilastollisessa merkittävyydessä tehon suhteen tulee siten, että "masennuslääke" toimii niin sanottuna aktiisena plasebona (active placebo). Vaikutus ei johdu itse kemikaalista vaan siitä, että ne aiheuttavat runsaasti haittavaikutuksia, kuten huimausta, pahoinvointia, ripulia, päänsärkyä jne., jolloin ainetta ottava henkilö kuvittelee aineen tehoavan. Kyseessä on tunnettu psykologinen ilmiö. Ihminen pitää lääkeainetta sitä tehokkaampana mitä tuntuvammat ovat sen haittavaikutukset, vaikka aine ei vaikuttaisi alkuperäiseen ongelmaan mitenkään. Aktiivisen plasebon "tehoa" voidaan kasvattaa, kun käytetään kemikaaleja, jotka aiheuttavat yhä runsaampia ja tuntuvampia haittavaikutuksia.

SSRI-aineiden, joista AP:n fluoksetiini on siis yksi, tiedetään aiheuttavan potentiaalisesti pysyviä aivovaurioita käyttäjilleen. Aivovaurioiden yleisyyttä ei ole koskaan kuitenkaan tilastoitu eikä seurattu, joten tarkkoja lukuja siitä kuinka moni vammautuu pitkäaikaisesti tai pysyvästi, tai selviää vähemmällä ja palautuu, ei ole saatavana. SSRI:den yleisimpiä aivovauriotyyppejä ovat kognitiivisten kykyjen (muisti, keskittyminen, havainnointi, suunnittelu, ajattelu, ongelman ratkaisu jne.) vaurioituminen sekä tunne-elämän katoaminen. Sitä mistä kumpikin em. vaurio aiheutuu ei ole tarkkaa tutkimustietoa, mutta on pääteltävissä menettelevällä varmuudella, että vaurioitunut aivoalue on mm. limbinen järjestelmä, joka nykytiedon valussa tiedetään säätelevän tunnekokemuksia ja motivaatiota. Koko vaurioiden laajuutta lienee lähes mahdoton selvittää. Sokeripillerit (tai vehnäpillerit) haittavaikutukset ovat lähinnä lihoaminen, jos paljon niitä syö ja reikiintyvät hampaat sokerin tapauksessa.

Jos olet kiinnostunut "masennuslääkkeiden" ja plasebon tehokkuuden vertailusta, suosittelen lukemaan Irving Kirschin kirjan Emperor's New Drugs (Keisarin uudet lääkkeet). Siinä kaikki aikaisemmin käymäni asiast selittää kyseinen Hullin yliopiston psykologian professori. Saat tietää paljon muutakin mielenterveysmaailman katalista tempuista, ansoista ja todellisuudesta.

Irving Kirsch:n radiohaastattelu:
http://www.youtube.com/watch?v=PtubmyA3BgU

"In this episode I talk with Irving Kirsch, author of The Emperor's New Drugs: Exploding the Antidepressant Myth. In his book, Professor Kirsch challenges the idea that antidepressant are an effective treatment for depression. By looking at the data, Professor Kirsch concludes that antidepressants are no better than placebo."

CupOfTea kirjoitti:

Hei. Olet oikeassa siinä, että niin kutsutut masennuslääkkeet ovat teholtaan lumelääkkeen veroisia, mutta olet tehnyt kuitenkin pienen päättely- tai ymmärrysvirheen liittyen plasebon ja "masennuslääkkeen" haittoihin. "Masennuslääkkeet" ovat kliiniseltä merkittävyydeltään (clinical significance) lumelääkkeen (esim. vaikka sokeripilleri) vastaavia mitä tulee niiden masennusta lievittävään vaikutukseen. Kliinisen merkittävyyden ollessa sama tarkoittaa se sitä, että käytännön praktiikassa (terveyskeskuksessa, mielisairaalassa jne.) on sama annetaanko potilaalle sokeria vai "masennuslääkettä" kun halutaan auttaa masennuksen kanssa. Kuitenkin haittavaiktukset "masennuslääkkeillä", esim. SSRI:llä, ovat aivan eri luokkaa kuin sokeripillerillä!

"Masennuslääkkeet" antavat kyllä hiuskarvan verran paremman vasteen masennukseen plaseboon verrattuna, kun asiaa tutkitaan tilastollisen merkittävyyden (statistical significance) näkökulmasta, mutta kuten aikaisemmin mainittu ero on niin pieni, että sillä ei ole käytännön merkitystä. Ero tilastollisessa merkittävyydessä tehon suhteen tulee siten, että "masennuslääke" toimii niin sanottuna aktiisena plasebona (active placebo). Vaikutus ei johdu itse kemikaalista vaan siitä, että ne aiheuttavat runsaasti haittavaikutuksia, kuten huimausta, pahoinvointia, ripulia, päänsärkyä jne., jolloin ainetta ottava henkilö kuvittelee aineen tehoavan. Kyseessä on tunnettu psykologinen ilmiö. Ihminen pitää lääkeainetta sitä tehokkaampana mitä tuntuvammat ovat sen haittavaikutukset, vaikka aine ei vaikuttaisi alkuperäiseen ongelmaan mitenkään. Aktiivisen plasebon "tehoa" voidaan kasvattaa, kun käytetään kemikaaleja, jotka aiheuttavat yhä runsaampia ja tuntuvampia haittavaikutuksia.

SSRI-aineiden, joista AP:n fluoksetiini on siis yksi, tiedetään aiheuttavan potentiaalisesti pysyviä aivovaurioita käyttäjilleen. Aivovaurioiden yleisyyttä ei ole koskaan kuitenkaan tilastoitu eikä seurattu, joten tarkkoja lukuja siitä kuinka moni vammautuu pitkäaikaisesti tai pysyvästi, tai selviää vähemmällä ja palautuu, ei ole saatavana. SSRI:den yleisimpiä aivovauriotyyppejä ovat kognitiivisten kykyjen (muisti, keskittyminen, havainnointi, suunnittelu, ajattelu, ongelman ratkaisu jne.) vaurioituminen sekä tunne-elämän katoaminen. Sitä mistä kumpikin em. vaurio aiheutuu ei ole tarkkaa tutkimustietoa, mutta on pääteltävissä menettelevällä varmuudella, että vaurioitunut aivoalue on mm. limbinen järjestelmä, joka nykytiedon valussa tiedetään säätelevän tunnekokemuksia ja motivaatiota. Koko vaurioiden laajuutta lienee lähes mahdoton selvittää. Sokeripillerit (tai vehnäpillerit) haittavaikutukset ovat lähinnä lihoaminen, jos paljon niitä syö ja reikiintyvät hampaat sokerin tapauksessa.

Jos olet kiinnostunut "masennuslääkkeiden" ja plasebon tehokkuuden vertailusta, suosittelen lukemaan Irving Kirschin kirjan Emperor's New Drugs (Keisarin uudet lääkkeet). Siinä kaikki aikaisemmin käymäni asiast selittää kyseinen Hullin yliopiston psykologian professori. Saat tietää paljon muutakin mielenterveysmaailman katalista tempuista, ansoista ja todellisuudesta.

Irving Kirsch:n radiohaastattelu:
http://www.youtube.com/watch?v=PtubmyA3BgU

"In this episode I talk with Irving Kirsch, author of The Emperor's New Drugs: Exploding the Antidepressant Myth. In his book, Professor Kirsch challenges the idea that antidepressant are an effective treatment for depression. By looking at the data, Professor Kirsch concludes that antidepressants are no better than placebo."

Lue lisää

Vielä toinen hyvä ja tuore artikkeli aiheesta plasebo vs. "masennuslääke" Lontoon yliopiston Joanna Moncrieffin käsittelemänä. Aikaisemmasta postauksestani jäi vielä mainitsematta tunne-elämää latistava vaikutus (huom. sekä negatiiviset että positiiviset tunteet!), minkä moni käyttäjä virheellisesti tulkitsee masennuksen lievittymiseksi.

Why there’s no such thing as an ‘antidepressant’

November 27, 2013

http://joannamoncrieff.com/2013/11/27/why-theres-no-such-thing-as-an-antidepressant/

CupOfTea kirjoitti:

Vielä toinen hyvä ja tuore artikkeli aiheesta plasebo vs. "masennuslääke" Lontoon yliopiston Joanna Moncrieffin käsittelemänä. Aikaisemmasta postauksestani jäi vielä mainitsematta tunne-elämää latistava vaikutus (huom. sekä negatiiviset että positiiviset tunteet!), minkä moni käyttäjä virheellisesti tulkitsee masennuksen lievittymiseksi.

Why there’s no such thing as an ‘antidepressant’

November 27, 2013

http://joannamoncrieff.com/2013/11/27/why-theres-no-such-thing-as-an-antidepressant/

Lue lisää

Kiitos sulle, CupOfTea. Annoit ajateltavaa tältäkin kantilta. En usko, että lääkkeet tekevät suurimmalle osalle ihmisistä hyvää, vaikka joitain oireita helpottavatkin. Varsinkaan pitkään käytettynä. On hyvin mahdollista, että ko. lääkkeet ovat lisänneet/ pahentaneet oireitani.

Ongelmani tuskin on kokonaan lääkkeitten syytä, sillä olen kärsinyt joistain oireistani jo lapsuudesta asti, jolloin minulla ei ollut lääkitystä. Se, että oireet ovat pahentuneet tai niitä on tullut lisää, voi hyvinkin olla seurausta lääkkeistä, ts. provosoivat aivotoimintaa väärään suuntaan. Kuka tietää.

Tuli muuten vielä mieleen. Aivokuvauksissa mulla todettiin vuosia sitten, että hippokampukseni on hidasvolyyminen...en ole saanut kaivettua mistään tietooni, mitä tämä tarkoittaa ja onko sillä jotain merkitystä aivojen toiminnalle? Seurausta lääkityksestä?

Mukava kuulla, että olet päässyt osaaviin käsiin. Se luo meille muillekin toivoa :)