Miten hallitsette hermonne vauvan kanssa?

Jos homma menee hampaan puremiseksi, niin sitten on jo haettava hoitoapua jostakin. Olet levon tarpeessa.
Meillä oli koliikkivauvoja aikoinaan. Ensimmäisen kanssa hyssyteltiin ja käveltiin. Toisen kanssa laitoin korvatulpat korviin, telkkariin tekstitetty ohjelma ja vauva syliin. Istuin mukavasti sohvassa ja käden ulottuvilla oli evästäkin, mutta marssinut en. Lopputulos oli tismalleen sama. Huuto lakkasi tietyn ajan päästä. Kummallekaan ei ole traumoja jäänyt.
Ulkoilua paljon.
On vähän vaikea antaa konsteja, kun ei tiedä minkä ikäinen vauvasi on ja miten hän on haastava. Toiselle haastava vauva on sangen iisi tapaus ja toiselle haastava on sellainen joka nukkuu vartin pätkissä. Haastavuutta on niin monenlaista.

Minäkin jäin miettimään, mikä on haastava vauva. kaikki vauvat valvottavat yöllä ja kaikki vauvat teettävät paaaaaljon työtä. Kaikkien vauvojen vanhemmat ovat enemmän tai vähemmän väsyneitä.

Vauvan kanssa ei tarvitse purra hammasta, kun tiedostaa mihin on ryhtynyt ja vauva on vanhempiensä väsymyksen tunteisiin AINA täysin VIATON.

Jos hermoja kiristää, paras ohje on, että menee lepäämään ja antaa jollekin toiselle, kuten puolisolleen hoitovastuun. Lapsi vaistoaa, milloin äiti puree hammasta ja on kahta itkuisempi.

Haastava tai vaativa vauva on sellainen keskivertoa vaativampi ja huonounisempi tapaus, esim. allergiset vauvat saattavat nukkua vain lyhyitä puolen tunnin pätkiä 24/7 monen kuukauden ajan. Toimii kidutuksen tavoin. Siinä ei mikään tiedostaminen ja asennoituminen auta...

Meillä on 2kk huudettu, mäkin kaipaisin jotain selviytymisvinkkejä. Aattelin pyytää mielialalääkkeen nostoa?

Meillä oli kai poikkeuksellinen sylivauva, ei viihtynyt sylissä, vaan huudon alkaessa raivostui täysin, jos yritti sylissä hyssyttää. Vaunuihin vaan, ja kevyttä liikettä, niiin siihen rauhoittui ja nukahti. Eli ainakaan aina syli ei ole se paikka missä vauva rauhoittuu. Johtuu mielestäni siitä, että lapsi aistii hoitajan pinnan kiristymisen, vaikka kuinka yrittäisi pysytellä tyynenä.

Meidän vauvalla on ollut paljon vatsavaivoja, eli huutoa huutoa huutoa ja huutoa. mikään ei välillä tunnu auttavan.

Olen vetänyt langattomat kuulokkeet korville, tuttuja biisejä soimaan ja laulanut niitä samalla vauvalle ja hyssytellyt ja kannellut vaavia...

win-win situation..

"Lennyllä ilmeni myös kovien vatsakipujen lisäksi vatsan kouristelua, ilmavaivoja, pulauttelua, aineenvaihdunnan toimimattomuutta sekä sammasta suussa. Kuukauden vanhana Lennyllä alkoi ilmetä ummetusta, ja vatsa toimi hyvin epäsäännöllisesti 2-6 vuorokauden välein. Sinisalot olivat jo kokeilleet monia juttuja, kunnes he Lennyn ollessa kaksikuukautinen sattuivat törmäämään kaupan ovella erääseen luontaistuotealalla työskentelevään tuttavaansa, jolle he ohimennen mainitsivat asiasta. Tuttava kehotti kokeilemaan Vitacom Pharman markkinoimaa Pascoe-emäsjauhetta ja vanhemmat olivat heti valmiita.

Aikuisen henkilön suositellaan nauttivan Pascoe-emäsjauhetta siten, että sekoitetaan ½-1 teelusikallista lämpimään vesilasilliseen. Lennyllä kuvio meni niin, että lasillisesta valmista juomaa annettiin yksi teelusikallinen. Tätä jatkettiin muutaman päivän ajan ja seurattiin tilannetta.

– Lennyn olo helpottui jo samana iltana. Vatsaoireet katosivat, aineenvaihdunta alkoi vilkastua ja ilmavaivat hävisivät. Oireet helpottuivat vielä lisää lähipäivien aikana ja viikonvaihteessa Lenny alkoi jo naureskella ja myös viihtyä selällään, mikä sitä ennen oli ollut vatsanväänteiden takia mahdotonta. Toistimme saman annostuksen vielä viikon kuluttua ja vielä kertaalleen jälleen viikon päästä, ja tilanne alkoi jo siinä vaiheessa olla kokonaan ohi. Nyt vatsakin toimi päivän kahden välein ja välillä jopa kolmesti päivässä.

Sinisalot muuttivat myös ruokailutottumuksiaan. Maitotuotteet jäivät kokonaan, kun aiemmin maitoa kului päivässä litrakaupalla. Pois jäivät myös kahvi ja possunliha ja ruokavalioon lisättiin runsaasti kasviksia. Viljat vaihdettiin tummiin ja sokeri korvattiin hunajalla.

– Lenny toki pulauttelee ja itkee vieläkin, mutta ne kuuluvat asiaan. Itku ei enää ole koliikkihuutoa, joka on ihan oma lajinsa, Markus huokaa. - Sellaiset ihmiset, joilla ei siitä ole omakohtaista kokemusta, eivät ymmärrä koko asiaa. He sanovat vain helposti, että kaikki vauvathan itkevät."

Vauvan vatsakivut voivat olla myös psykosomaattisia. Vauva vaistoaa äidin kiristyneen pinnan ja saa fyysisiä oireita. Tämän vuoksi synnyttäneiden naisten hormonitoiminta antaa äideille (yleensä) lehmän hermot.

Joskus hormonit voivat kuitenkin heittää häränpyllyä, eikä äiti eläkkään siinä utuisessa onnentunteessa, jossa pitäisi. Tällöin olisi hyvä saada nukuttua väsymystä pois ja hankkia vaikka vain yhdeksi vuorokaudeksi kotiapua, jos isästä ei ole mihinkään.

Tiedän tunteen, kun alkaa olla hyvin väsynyt ja kaipaisi itsekin unta ja lepoa. Vaikka se oma rakas lapsi on kaikista rakkaista rakkain, joskus vaan väsyy. Itsellä auttoi sen myöntäminen, että olen väsynyt. En vaadi itseltäni silloin kun sen, että saan lapsen hoidetuksi. Joskus kyllä äänesävy on ollut ärtynyt ja äkäinenkin.

Varmasti lapsi on sen vaistonnut ja minulla omatunto on soimannut. Me ollaan kuitenkin vain ihmisiä jokainen ja toiset väsyy toisia enemmän. Eka vuosi on ollut muutenkin uuden identiteetin omaksumista äitinä, ei vain lapsettomana naisena, kumppanina. Joten sinullekin sanon ole itsellesi armollinen, mieti hyviä asioita silloin kun meinaa pinna mennä. Koita muistaa lapsesi olemassa olon hyvyys ja se että hän on sinusta vielä täysin riippuvainen eikä tahallaan ole sinulle hankala. Mene vaikka hetkeksi toiseen huoneeseen, juo kuppi kahvia tms. kokoa itsesi ja menet sitten jatkamaan lapsen kanssa. Vähemmän siitä traumoja tulee, kun että lapsi saisi äitinsä kiukunpuuskat päälleen.

Itsekin kadun muutamia kiukkuisia kiekumisia, sillä tiedän ettei lapsi niitä mitenkään ansainnut eikä ymmärtänyt. Silloin olen päättänyt, että olen parempi äiti ja kasvan paremmaksi. Opettelen purkamaan väsymystä toisella tavalla kuin ennen. Joskus on vaikeaa olla unelmiensa vanhempi, vaikka visio on päässä valmiina. Voimia.

Muistathan ainakin sen että et suuntaa kiukkuasi lapseen, joka on aivan viaton. Lapsen itkuun on aina joku syy, se ei itke ilkeyttään tai siksi että hän olisi haastava. Olosuhteet ovat haastavat, lapsen voinnissa on jotain ongelmaa, mutta itse lapsi ei ole ongelma.

Voit käydä läpi mahdolliset itkua aiheuttavat syyt, ihan rauhallisesti yksi asia kerrallaan. Onko märkä, nälkä, kylmä, kuuma, väsymys, yksinäisyys, mahakipu tms. Jos kaikki on muuten hyvin, ajattele että huuto on ainoastaan ääntä, kyllä sen kestää. Käytä korvatulppia, mene välillä toiseen huoneeseen, ja jos syli ei auta anna lapsen itkeä ja rauhottua itsekseen. Tee välillä jotain muuta, omia asioitasi, vaikka vauva itkeekin.

Lapset yleensä viihtyvät vaunuissa, ja voit käyttää niitä sisälläkin tai käydä paljon vaunujen kanssa kävelemässä. Lapsi voi rauhottua siitäkin, kun rauhotut itse.

Hei kaikille,
minä ainakin tunnistan hampaiden kiristymisen tunteen, mitä ap viestissään kysyi. Täällä onkin ollut hyvää keskustelua siitä, miten neuvolan pitäisi tunnistaa ns. oikeat ongelmat tavallisen vauvan itkuisuuden lisäksi ja ohjata lisätutkimuksiin. Käsittääkseni allergioiden lisäksi esimerkiksi refluksi on vaiva, jota todella paljon ylenkatsotaan.

Mutta kyllä ihan tavallisenkin vauvan kanssa hermot menee, ainakin tällaisella kärsimättömällä ihmisellä. Varsinkin silloin, kun takana on huonompi yö tai elämäntilanteessa on jotain ylimääräistä stressiä. Ei äitiys ainakaan minulle suonut lehmän hermoja. Joskus sitä mieluummin joisi rauhassa aamukahvia ja lukisi lehteä sen sijaan, että imettäisi, vaihtaisi vaippaa ja hyssyttäisi ilmavaivaista vauvaa. Minusta voi ihan hyvin tunnustaa, etteivät kaikki vauvan hoitoon liittyvät asiat aina tunnu ihanilta. Arkea se vauvan kanssa eläminen on, ja siinä on ihania ja kamalia hetkiä niin kuin nyt arjessa tuppaa olemaan. Meitä vanhempia on erilaisia ja olisi tärkeä että niistä negatiivisistakin tunteista saisi puhua välillä.

Sinikka-pappi

Se tossa on kyllä väärin, jos kaikki työ kaatuu äidin niskaan. Mies on saanut lisääntyä ja hänen on siis vastattava omalla panoksellaan jälkeläisistä nyky-yhteiskunnassa. Gorillat ja muut eläímet on eri asia, eikä niiden elämäntavat sovi ihmisille. Mies pystyy aivan hyvin hoitamaan vauvaa myös yöllä, etenkin jos (imettäessä) on lypsänyt maitoa valmiiksi. Silloin myös äidin kannattaa nukkua eri huoneessa kuin vauva, ovi kiinni ja korvatulpat korvissa. Isä voi hyvin herätä vauvaa varten esim. pe- ja la-öinä, kun voi vastaavasti nukkua aamulla. On turha selittää, että työssäkäyvänä pitää saada nukkua joka yö täydet yöt. Työ on työtä vuodesta toiseen, mutta vauva on vain hetken pieni.

Nykyäänhän on aika surullista semmoinen, että juuri kellään ei ole enää apuna isovanhempia, omia sisaruksia tms. Jokainen selvitköön omillaan on maan tapa.