Keuhkoputken tähystys (bronkoskopia)

Tuo käsittääkseni tehdään nukutuksessa joten voit unohtaa pam pam pamit

No minulle ainakin väitettiin muuta....Mutta olit oikeassa hyvä niin :)

Ohi on

Olipa tutkimus, sain 1 tabletin rauhoittavaa ja pyysin toisen kun piti odottaa tutkimusta 2 tuntia. Puudutus nieluun tosi epämiellyttävä, tuntui kuin pesäpallo olisi kurkussa. Letkun nieleminen tosi paha, kun putki keuhkoissa tuntui väliltä ok. Auta armias kun lääkäri laittoi jonkinlaisen "vesisuihkeen" koepalojen ottoa varten. Tuli hukkumisen tunne ja pakokauhu. Lääkäri poistuikin äkkiä keuhkoista. Kyllä se oli elämäni pahin kokemus.

Järkyttävää miten vieläkin ihmisiä kidutetaan tekemällä "pikku" bronkoskopia potilaan ollessa hereillä. Tai vatsalaukun tähystys..jopa itse lääkärit kun tulevat ko toimenpiteisiin-he nukutetaan..

Mielenkiintoinen ketju. Minulla oli nimittäin tänään klo 8:45 aika keuhkoputken tähystykseen (koepalat huuhtelu), joten jaan vähän kokemuksiani.

Touhu alkaa sairaanhoitajan vastaanotolla. Sairaanhoitaja kysyy jännitänkö operaatiota tai onko minulla muuten jännittynyt/paniikkinen olo. Vastasin ettei minulla ole operaation suhteen ennakkoluuloja. Diapam jokin syljeneritystä estävä lääke olisi ollut esilääkityksessä, mutta sanoin etten varmaankaan tarvitse niitä. Lisäksi aioin ajaa autolla kotiin.

Siirryin odotustilaan. Kohtasillään lääkäri tuli hakemaan ja siirryttiin toimenpidehuoneeseen. Siellä tarkastettiin nenäsierainten avonaisuus ja todettiin että tähystys tehdään nenän kautta. Nenään laitettiin puudutusgeeliä joka tukki toisen sieraimen. Kurkkuun suihkutettiin spray-pulloa vastaavalla paineella puudutusainetta, ja suositeltiin myös hengittämään sisäänpäin samanaikaisesti. Näin tein. Kurkun puudutus aiheutti jonnin verran kakomista, vähän kuin nieluviljejy (esim angiinatarkastuksessa) mutta kesti vain pidempään.

Tämän jälkeen odoteltiin puudutusaineen vaikutuksen alkamista. Odotuksen aikana tuntui, ettei pystynyt nielemään sylkeä kunnolla, mutta pikkuhiljaa puudutuksen edetessä tottui tunnottomuuteen ja nieleminen taas onnistui. Hoitaja olisi myös voinut letkulla ottaa ylimääräisen syljen pois, sillä tässä vaiheessa oltiin jo makuuasennossa istuimella joka on vähän kuin hammaslääkärin tuoli, vain leveämmällä niskatuella.

Sitten aloitettiin. Hankala kohta oli heti nenäsieraimen sisällä, sillä nenä olikin syvemmältä ahdas. Tuntemus oli samaa luokkaa kuin topsy-puikolla tökkäisi liian syvälle korvaan - mutta nenässä. Kun tähystin oli mennyt ahtaan kohdan ohi, se liukui ihan sulavasti kurkkuun asti, en tuntenut mitään.

Seuraava kohta oli kurkunpää, jossa tuli melko omituinen tuntemus, sillä samalla sumutettiin tähystimellä lisää puudutusainetta. Hoitajat rauhoittelivat vaikka en hätäillytkään. Ei siis mitenkään ihmeellisen kauheaa. Itse keuhkoissa en tuntenut mitään, vain koepalan otto aiheutti paarmanpistoa vastaavan tuntemuksen. Hengittäminen ja nieleminen toimivat ihan hyvin koko operaation ajan, missään vaiheessa en tuntenut hukkuvani/tukehtuvani. En edes huuhtelun aikana.

Seurasin tapahtumia monitorista, mutta suurimman osan ajasta olin vain silmät ummessa. Sitten se oli ohi - tähystimen poisveto ei tuntunut miltään.

Loppufiilis: mainettaan selvästi mukavampi operaatio joka ei ainakaan minun tapauksessani esilääkettä tarvinnut. Itse pidän hammaslääkäriä pahempana.

Minulla oli traumaattinen keuhkotähystys astmaepäilyn vuoksi 1990-luvun alussa Hämeessä. Minulla on erittäin herkkä nielu/kurkku - luulen että osaksi johtuu nuorena tehty kitarisaleikkaus ja teininä nielurisaleikkaus, josta tuli komplikaatio myöhemmin.
Jo siinä vaiheessa kun nieluani alettiin puuduttaa spreillä, aloin pärskiä hoitajan pleksille. Oli tosi vaikeaa olla runsaan limanmuodostuksen takia. Kun sitten letkua jouduin nielemään liian nopeassa työntötahdissa tuli oksennusrefleksi - letku tarttui nieluuni. Sitten kuulin siinä maatessani, että joku opetteleva kandi oli letkun varressa. Ohjaava lääkäri antoi ohjeita vieressä. Olisin paennut ellei minua ollut sidottu hihnoilla tutkimuspöytään. Oikean keuhkon tähystys sujui jotenkuten koska puuduutusaine kerkesi vaikuttaa, mutta sitten kun tämä vars. keuhkolääkäri halusi varmistaa oppilaansa tuloksen ja tutkimuspalojen oton työnsikin yhtäkkiä letkut puuduttamattomaan vas keuhkoon ja sattui niin saatanasti. Tämä kandi yritti varoittaa tätä iäkkäämpää mieslääkäriä ja minä huutamaan ja alkoi nousta jalat potkaistakseni kiduttajaani niin tää vanhempi äijä vaan nauroi ja torui minua. Lopuksi se joutui keskeyttämään tähystyksen, kun minulle alkoi tulla yökkö- ja limanvalukohtausta. Sitten kehtasi kirjoittaa loppulausuntoon, että kaikkea ei voitu tutkia POTILAAN SAAMAN PANIIKKIKOHTAUKSEN TAKIA ! Ja paskat - oman virheensä TAKIA!

Minulle annettiin joku rauhoittava tabletti.Se vähän väsytti,mutta ei muuta.Toimenpide ei ole mukava.Mutta sen kestää.Minua alkoi välillä yskittään ja tuli limaa.Pyydä saada kunnolla rauhoittavaa.Ja ilmoita etukäteen että sinua jännittää.

Ei ole paha, rauhoittava tabletti sitten suihkeella puudutus, itselläni työnsivät tähystysputken nenän kautta, äänihuulten kohdalla yskitytti mutta käskivät vaan niellä ja se helpotti, sen jälkeen ei mitään ongelmaa.

Näistä kommenteista jäi epäselväksi tehdäänkö tähystys sieraimen kautta vai nielusta keuhkoputkiin ?

Minulla on lähitulevaisuudessa mahdollisesti edessä ko. tutkimus
ja googlaan kokemuksia kuinka vaivalloinen se on tutkittavalle.

Minulle on tehty neljä kertaa gastroskopia ja kerran aika kivulloinen
kolonoskopia, koska suolistoni oli niin arka,
kummatkaan tutkimukset eivät minusta ole kestämättömiä.

Broncoskopia eli keuhkoputken tähystys ei taida olla niitä kovin paljon pahempi ?
Vai mitä olet mieltä ?

Ei selviä mulle tehtiin ilman mitään rauhoittavaa lääkitystä oli aivan kamala kokemus