Henkinen väkivalta perheessä

Seuraavan kerran kun lähtee, niin pidä se ukko ulkoruokinnassa. Tee kerrankin selväksi että ettet katso enää yhtään tollasta menoa. Muuten saa mennä mutkiaan.
SINÄ olet se joka päättää sen kuinka kauan tollanen jatkuu!!!

Toisekseen, sinulla on lapsiasi kohtaan velvollisuus suojella heitä.

Hei. Minkä ikäisiä olette, suurinpiirtein? Olen kärsinyt itsekin aiemmin tyrannisoivasta asuinkumppanista ja vuosien kuluttua kuulin radiosta ohjelman, jossa lueteltiin aspergerin oireyhtymän oireita. Kaikki täsmäsi silloin jo entiseen miesystävääni.

Aspergerin oireyhtymä on synnynnäinen ja lapsilla se menee niin, että se on uhmakkuushäiriöstä seuraava porras ylöspäin, eli erittäin uhmakkaalla ihmisellä voi olla tuollainen häiriö.

Hoidettuna tietenkin voi olla ihan erilainen ja myöskin vähän persoonan mukaan. Mutta itsepäisiä ovat ja tahtovat ottaa toisiin, varsinkin läheisiinsä sellaisen yläpuolisen näkökulman.

Olen tuo sama, joka kirjoitti nimimerkillä KauheaJuhannus. Eli omista vaikeuksistani egoistisen huonokäytöksisen miehen kanssa on jo aikaa.

Millä saan miehen muuttumaan hyväksi, kysyy aloittaja. Ja on miesraukasta huolissaan. Et millään, vastaa vastaaja. Olet vastuussa lapsistasi, varsinkin kun ovat pieniä, ja itsestäsi. Miehesi on vastuussa itsestään, ja hänen kuuluisi olla vastuussa pienistä lapsistaan mutta sairautensa takia ei osaa eikä kykene. Mikä siis ratkaisuksi?

Vaikuttaa siltä, että sinun vastuullasi olevaksi ratkaisuksi jää olla tekemättä mitään. Annat miehesi pilata kaikkien muiden perheenjäsenten mielenterveyden, koska arvelet että miehellä on ollut vaikea lapsuus ja että hän tarvitsisi apua.
No kerronpa sulle että todellisuudessa mahdollistat hänen elämänsä näennäisen terveenä niin, että hän ei näe ilmiselvää tarvetta hakea apua häiriöihinsä. Sinä siis hyvää tarkoittaen estät häneltä paranemisen mahdollisuuden ja edesautat häntä pilaamaan lastensa mielenterveyden. Molemmat saatte vielä hirveät omantunnontuskat kun kymmenen vuoden päästä näette yhteiselämänne tulokset lapsissa.
Pidättäydyn lähtemästä diagnosoimaan miestäsi, mutta toivon todella että ymmärrät vastuusi äitinä. Neuvola ja lastensuojelu ainakin auttaisivat jos ymmärrät hakea apua sairaan perheen ulkopuolelta. Oliko sinun lapsuudensuvussasi "hulluja" vai miten juuri tämän miehen halusit valita isäksi lapsillesi??

Hei,

Opittuja käytösmalleja on aika vaikea lähteä muokkaamaan. Ainoa millä voit koittaa vaikuttaa on, että teet selväksi ettet hyväksy moista kielenkäyttöä ja mikäli muutosta ei tule, sinä lähdet. Vaadi itsellesi kohtalua jota haluat.
Muista että mikäli kyseessä on persoonallisuushäiriö, tämäkään ei auta.

Mutta en lähtisi kovinkaan nopeasti tuomitsemaan häiriöiseksi, ehkäpä hänen kotonaan on huudettu ja harrastettu henkistä väkivaltaa eikä hän muuta osaa. Et voi viedä miehen opittuja asioita pois sormia napsauttamalla, mutta voit asettaa hänelle omat rajasi. " jos jatkat näin, minä reagoin näin". -Älä anna hänelle mahdollisuutta käyttäytyä kuten käyttäytyy. Vaadi ja seiso sanojesi takana.

Muista että lapset ovat teidän vastuulla ja jos mies ei sitä ymmärrä, on sinun vastuullasi taata heille henkisesti sekä fyysisesti turvallinen kasvuympäristö.

Mikäli kyseessä on persoonallisuushäiriö :
http://www.healingeagle.net/Fin/Quotes/NarcisChar.html
Tutustu näihin kriteereihin ja pohdi pätevätkö ne omaan mieheesi.
Mikäli ne pätevät : JUOKSE. ja ota lapset mukaasi. Et voi auttaa/ muuttaa/ parantaa häntä.

Mutta mieti noita rehellisesti ja älä tee hätäisiä johtopäätöksiä. Sinä elät siinä suhteessa ja vain sinä ja lapsesi tietää mitä neljän seinän sisällä tapahtuu. Muista siis että sinä ja vain sinä olet kyvykäs arvioimaan tilannetta sellaisena kuin se on.

Hei Ritva

Myötätuntoa, ei ole ihme, että olet aivan loppu. Olet jaksanut tähän saakka, mutta taidat arvella, että et jaksa enää kauaa.

Olet aivan oikeassa, että et voi pureutua miehen ongelmiin, et voi muuttaa häntä vaikka tahtoisitkin.

Olet yrittänyt puhua sukulaisille, mutta ehkä on juuri niin, että sukulaisilla ei myöskään ole valmiutta kuulla kaikkea, mitä haluaisit kertoa. Onko pahinta se, että olet yksin asioidesi kanssa?

Minusta tuntuu, että sinun kannattaisi pureutua omaan jaksamiseesi. Sinä tarvitset tukea ja apua, jotta voisit olla äitinä lapsille ja tehdä sen, mikä tilanteessasi on viisasta itsesi ja lastesi kannalta.
Kuten edellä on kirjoitettu, neuvola ja lastensuojelu varmasti auttavat, myös perheneuvolasta saat apua. Toivon sulle rohkeutta avun hakemiseen.

Siunausta elämääsi
Päivi-pappi Hämeestä

ja se aspergerin sydromankin vois unohtaa! ei se ihan noin mustavalkoista ole,pikemminkin persoonallinen häiriötila,ahdd,paha mielenterveysongelma,narsisti,psykopatia,,ym mielenvikaisuutta.ei ole yhtä seikkaa.mutta se on varmaa että suhteenne on sairas ja sä et viihdy ja toinen on mielivaltainen tyranni.epätasapainoinen juttu täysin,kuten hiffaatkin.ei hän sua kuule,ei välitä.eroa siitä,turha enää edes seuraavaa kertaa suunnitella ja mielttiäkään,se tule koskaan toiminaan.terve suhde täysin erilaista!

kuulostaa niin tutulta....
kun mies suuttui, hän haukkui minua kaikilla mahdollisilla sanoilla ja tosi rumilla nimityksillä, myös lasten kuullen.
riidat tuntuvat aina menevän pahempaan päin...
alkuun oli vain nimittelyä ; olet tyhmä, ruma, lihava... niin ällöttävä ettei sua voi ees katsoa...
Ja seuraavana päivänä kun riita sovittiin, olin muka vääristellyt hänen sanomisiaan ja hän ei ollut missään vaiheessa sanonut muka nuita..
taas seuraavan riidan tullen samaa ja vähän lisää ; joskus toivon että tappasit ittes...
sitten alkoi se töniminen.. koskaan hän ei lyönyt ettei jäisi jälkiä..
Myöhemmin taas samat jupinat ja minun ammatti on huono, kaikki tällä alalla ovat huoria, eikä tämä ala ole oikeaa työtä, hänen ammatti on paljon parempi, myös minun pitäisi tehdä samoja hommia.. Olin huono äiti lapselleni ja lapsikin ansaitsisi parempaa...

Humalassa oli pahinta, oli pakottamista seksiin, jos en antanut, hän menisi muualle, kyllä hän muualta saisi mutta minä en koska olen niin säälittävä ( silti huorasin hänen mukaan)
Hän ei voinut jättää minua koska olen niin säälittävä etten saisi ikinä enää ketään...

pahinta oli kun baari-illan päätteeksi uhkasi minua haulikolla omassa makuuhuoneessa...

Luin nuo narsistin piireteet ja totesin että mieheni on just tuommonen! Mikä siinä eroamisessa onkin nii vaikea kun en pääse irtautuun suhteesta kuitenkaan? Myös erosta kärsii lapset.

Eroamisessa on vaikeata se, että et ole vielä nähnyt pahinta eli kuppi ei ole vielä täysin nurin. Näet siis vielä miehessä hyviä juttuja, joita haluat nähdä lisää ja jatkaa elämää hänen kanssaan. Vähän rakastatkin tai ainakin olet henkisesti hyvin kiinni hänessä. Erossa oleminen pelottaa.

No, tulee päivä, jolloin et enää epäröi ja silloin lähdet. Koska sun on pakko ja koska et enää halua nähdä sitä ihmistä silmissäsi, et sovitella, et keskustella, et mitään. Haluat vain pois, irti hänestä.

Mulle kävi näin ja se oli tosiaan se viimeinen pisara. En halunnut yhtään enää olla sen lähelläkään. Pääongelma oli miehen alkoholismi, mutta kaikki oli jo siinä pisteessä, että vaikka mies olisi raitistunut täydellisesti, en sittenkään olisi enää halunnut olla sen kanssa. Vastenmielisyys oli jo niin totaalista. Joskus vaan mietin, että pitikö tosiaan näin pitkälle mennä, enkö muka aikaisemmin olisi voinut lähteä, koska merkit oli jo vuosia niin selvät, että mitään tästä ei enää tule. Ihan turhaan viivyin siinä vielä ja lisäsin kärsimyksiäni, vaikka olisin voinut jo lähteä elämään omaa, parempaa elämääni. Mutta kai sitä sitten tarvitsi sen viimeisen pisaran, että pystyin lähtemään vailla minkäänlaista epäröintiä, kaikki oli jo niin täysin selvää ja siksi myös hyvin helppoakin. Olin ihan innoissani siitä, että viimeinkin pääsen elämään omaa ja omaehtoista elämääni . Oli tosi vapauttavaa mennä töitten jälkeen vaan kaikessa rauhassa tavaratalon kahvioon munkkikahveille, ei tarvinnut kiirehtiä kotiin ja pelätä, mitä siellä tänään tapahtuisi.

Helppo homma. Pakkaa laukullinen tararaasi ja muuta turvakotiin kunnes löydät asunnon.

Sinun VELVOLLISUUTESI on saada lapsesi turvalliseen, rauhalliseen ja rakastavaan ympäristöön, neljän seinän sisälle jossa ei tarvitse pelätä, kuulla tuon apinamiehen raivoamista, mölyä eikä rivouksia.
Ellei sinulla olisi lapsia, voisit rauhassa surkutella ja valitella miehesi käytöstä ja velloa surullisessa mielentilassa. Mutta: nyt sanomiset on sanottu ja on TEKEMISEN VUORO.

Kokoa kaikista tärkeimmät: pienimmän vaippapussi, luottokorttisi, pankkikorttisi, passinne (jos teillä on), kaikki käteinen raha ja pari vaihtovaatekertaa jokaiselle ja menkää turvakotiin.
Sieltäkäsin voit turvallisessa paikassa alkaa junailemaan seuraavia siirtoja. Sieltä todennäköisesti saat myös ohjeita miten hakea omaa asuntoa ( vaikka se olisi pikkiriikkinen alivuokralais huone - yksi huone riittää - siskonpeti lattialle jne. Niin kauan kuin vain sinulla on siihen avain ja se on turvallinen ja rauhaisa!)

Sinun KAIKISTA tärkein ja numero 1 kohde, on saada lapset turvaan.

Tee se jo tänään. Asioita pitkittömällä et voita yhtään mitään. Lapsesi sairastuvat yhä syvemmin henkisesti. Siihen sinulla yksinkertaisesti EI ole oikeutta. TUON korjaaminen vie kauemmin kuin sinulla tai yhteikunnalla on varaa!!!!!!

Tulet pärjäämään loistavasti ilman petomaista miestäsi. Suomessa apua saa vasemmalta ja oikealta. Sinun itsesi ON vain nähtävä aivan pikkuisen vaivaa sen eteen.
Ole hyvä, tee se!
Lastesi takia.

Minäkin erosin lopulta ja todellakin vasta viimehetkillä tuli ne pahimmat väkivallan muodot eli paheni koko ajan vaikka lupasi muuttua.
Nyt olen onnellinen kun on rauha elämässäni ja ihmettelen miten minulle tyrkytetään uutta miestä, ja jopa säälitään kun olen yksin.
Todellakaan en halu miestä nyt elämääni, sillä luottamus on mennyt toistaiseksi kokonaan.
Voimaa ja paljon saman kokeneille , väkivalta on rikos. Apua pitää hakea, eikä saa salata.

Itse lähdin n.10vuotta sit tollaisesta suhteesta,jossa oli myös ruumillista väkivaltaa.
Kyllä hain apua monelta taholta,jossa tuli ilmi,että lähde tee rikosilmoitus.
Parisuhdeterapiakin yritin,mutta aivan turhaa,kun mies esitti,että ei hänellä ole mitään ongelmia ja perapiassa tilanne näytti aivan toisenlaiselta.
Sosiaalitoimikin vain keskityi lapsiin ja sen lisäksi yksi työntekijä uskoi miehen juttuja täysin. Eli en pahemmin uskosi viranomaisten apuun,sillä mies esittäsi sinulla olevan mielenterveys ongelmia.
Varsinkin tälläinen mies lamannuttaa sinut täysin,että voimasi ovat aivan loppu,jolloin viranomaiset ei näe todellisuutta miten asiat ovat.
Ainoa oli tehdä itse selveäksi,että tälläiseen suhteseen en jää.
En tahtonut,että lapset joutuu näkemään helvetin,kun oli pieniä silloin.
Moni asia herättä miussa ajatuksia ja kysyin itseltäni tahdonko elää tälläisessä suhteessa? Kun katsoin iteäni peilistä,mitä näin?? Näky oli kamala,josta purkahdin itkuun,josta sain voimaa päättää,et nyt tämä on loppu ja en tahdo enää elää perhehelvittiä. Siitä alkoi helvetellinen rankka prosessi,mutta en ole katunut sitä koskaan! Sillä tiesin,että mikään ei muutu,jos en itse tee asialle mitään.
Huomasin sen itsestäni,että pelko ja tunteet piti minua siinä suhteessa ensin,kunnes tajusin,että tämä ei ole lasten ja minun elämän arvoista.
Sillä tollainen ihminen pitää toista tunnekoukussa,syyllistää toista,josta on vaikeata päästä eroon tai nähdä,että rakkaus ei riitä suhteen pitämiseen.
Kokemus on erittäin rankka,jota en edes osaa kuvailla,mutta se kannatti,vaikka pelko varjosti pitkään.
Viranomaiset ei osaa nähdä todellista kuvaa asiasta. Ainoa apu on se,joka on kokenut saman ja selvinyt siitä.
Silti toivon,että jokainen uskaltaa lähteä siitä suhteesta pois millä hinnalla hyvänsä,sillä väkivalta vain pahenee vuosien saatossa!

En edes lue aiempia kommentteja -kaikki kunnia heille. Ei millään muulla oikeastaan ole merkitystä tässä kuin se mitä itsellesi valitset. Jääminen on valinta. Lähteminen on valinta.

"Tyrannius ilmenee muullakin tavoin, mutta lähinnä niin, oli asia mikä tahansa, hän pääsee ääntä lisäämällä/rivouksia heittelemällä, asiaan, joka taas aiheuttaa lamaantumista muissa ihmisissä ja asia jää siihen.
Miten tällaisesta pääsee? Itse en voi pureutua hänen ongelmiinsa, koska olen liian läheltä eikä voimavarat enää riitä."

Surullista että altistat lapset samalle minkä hyväksyt itsellesi ja opetat vahvemminkuin mikään maailmassa(koulut kurssit ihmiset) miten toista ihmistä ja lähimmäistä rakasta kohdellaan. Sinä valitse tämän ja lapset eivät voi kuin seurata ja oppia. Maailman väkivaltaisia miehiä rakastavat naiset mahdollistavat ylipäätään sen että heitä on olemassa suhteissa....eikä se koskaan lopu. Jos naiset eivät pariutuisi ja olisi yhdessä hakkaavien miesten kanssa, lopulta hakkaavat miehet poistuisivat ihmisen perimästä(omaa puolisioa siis joka on eläinmaailmassa sairas merkki). Mutta aina joku tykkää nyrkistä joka joskus silittää ja jota voi itse helliä jos on tullut kuhmuja hakatessa naista päähän.

Käy kato narsistien palstaa, ehkä löytyy neuvoja sieltä.

Hei Ritva, Oletko saanut lapsesi turvaan Pois tuon petomaisen miehen ulottuvuudelta?