lattajalaoista kysymys

Täysin kuntoon voi korjata varmaan vain leikkauksella. Itselläni on lattajalat vanhempieni perintönä ja olen nyt tallustanut näillä latuskatassuillani kohta 59 vuotta. Tuskin nyt kokonaan liikuntakykyäsi voit menettää lattajalkojen vuoksi. Poikani peri minun jalkani ja hän kävi intinkin normaalisti marsseineen kaikkineen.

Ja mun poika ei päässy inttiin lattajalkojen takia!Oli myös ylipainoa,kun laihdutti,jalatkaan ei niin vaivaa enää...

Itselläni lattajalka, toiseen jalkaan, kehittyi murtumien myötä ja korjattiin leikkauksella. Ystävälläni synnynnäinen lattajalka korjattiin leikkauksella jäykistysleikkauksella.

Lattajalka kun aikaa myöten voi vaikuttaa polven, lonkan ja selän asentoon. Kävelyyn sinänsä se ei vaikuta, tai siis liikuntakykyyn, mutta väärä asento tuo omat ongelmansa;(

Tuttavaltani leikattiin yli 50 v, kun lattajalka alkoi vaivaamaan enemmän. Ei se ikää katso vaan sitä miten jalka vaivaa.

jos on lattajalat ni onko niistä aina vaivaa? jossain vaiheessa? vai voiko olla niinkin ettei koidu mitään ongelmia?

Olen koko aikuisikäni kärsinyt lättäjaloista.

Oikeastaan ongelmat alkoivat armeija-aikana. Silloin jalkaholvini olivat jossainmäärin matalat. Särkyjen takia määrättiin jalkatuet. Ne olivat siihen aikaan metallia, siis tietenkin täysin joustamattomat. No, minä tyhmä pidin niitä, ja nehän pilasivat jalkani lopullisesti. Kaikki kimmoisuus ja kaarevuus jaloista hävisi, ja koko jalkapohja meni maata myöten, samoin päkiä levisi.

Näillä jaloilla ei sitten paljoa ole juostu tai lenkkeity, unti on räpylöille paras laji.

Olen lääkärin kanssa keskutellut noista leikkauksista, mutta niidenkin suhteen ollaan vähän monta mieltä. Vuosikymmeniin en jalkatukiin kajonnut. Nyt kuitenkin olen huomannut, että ovat nekin kehittyneet. Säännöllisesti käytän tuollaisia jostakin kumiseoksesta tehtyjä tukia. Auttavat suhteellisen mukavasti. Ainkain niin, etteivät polvet kulu mahdottomasti, koska väärääna asentoonhan lättäjalka viel koko liikerataa.

Sitä en tiedä, millainen armeijan linja lättäjalkoihin on nykyään. Tuskin sielläkään enää metallisia tukia suositaan.

Minun poika kävi intin lattajalkoineen kuusi vuotta sitten eikä niihin kukaan kiinnittänyt siellä mitään huomiota. Kipeät ne olivat marssin jälkeen mutta ei ollut marssimurtumaa. Tukia tai muuta ei edes tarjottu.

Lättäjalat = juntti.

Sanotaan,että jos on lättäjalat ja puupää, niin silloin tulee sinusta hyvä merimies.Pysyy hyvin kannella lättäjaloilla ja jos putoaa mereen niin pysyy pinnalla kun on puupää.

Hohhoijaa. Sen vain toivois, ettei pojat perisi isänsä jalkoja. Miehellä on muuten hyvä kroppa, mutta lättäjalat vaivaavat. Mutta tukipohjallisia ei voi tietenkään ajatellakaan...Ja harmillista kyllä kenkien osto on aina pulma. Mitään mukavan näköistä ja nuorekasta ei noihin ankanjalkoihin tahdo löytää.

Itseltä korjautui nuorenna teininä lattajalka jalkajumpalla..kivuliaita ovat leikkaukset kun joudutaan tekeen mut korjaantuvat varmaan silläkin..

Lattajalkoja kannattaa venytellä. En kyllä antaisi leikata lattajalkoja, jos ne eivät olisi toivottoman kipeät tai haittaisi liikkumista.

Minulla on ylikorostunut jalkaholvi, "anti-lattajalka". Ei kyllä haittaa mitenkään ainakaan vielä.

Lattajalat eivät ole ongelma. Mutta se "lattapäisyys" on jo paha ongelma.

Tuskin. Voit menettää liikuntakykysi myös jos sinulla olisi terveet jalat, et liikkuisi ja söisit todella paljon. En osaa sanoa saako niitä "täysin kuntoon". Mutta mitä tämä täysin kuntoon sinulle tarkoittaa? Että pystyt kävelemään elämäsi loppuun asti? Että pystyt juoksemaan halutessasi maratonin? Jotain muuta? Kaksi ensimmäistä onnistuvat, kunhan pidät kintuistasi huolta. Pätee myös kaikkiin muihinkin.

Ja jos ihan tarkkoja ollaan, liikkumiskyky ei ole jaloista kiinni. Tämä toki tarvitsee jo jonkin verran tahtoa ja välineitä, mutta kumminkin :)

Mulla on lättajalat, enkä koe niiden aiheuttavan mitään erityisiä ongelmia. Aiemmin kun harrastin urheilua monta tuntia viikossa, niin jalat olivat usein aamuisin kipeät niin, ettei voinut heti laskea niille täyttä painoa (jalan sisäsyrjä sattui). Lättäjalat on myös varmaankin vaikuttaneet siihen, että mun isovarvaat on kääntyneet sisäänpäin, ja ne myös kipeytyy jos esim. lenkkeilen liikaa. Koko jalkaterä varpaineen on muutenkin aika epäesteettinen ja sopivien kenkien löytäminen on äärimmäisen vaikeaa, mutta se taitaakin olla nykyään se suurin haitta mitä näistä lättäjaloista on. Erilaisia pohjallisia olen kokeillut, mutta eipä niistä juuri iloa ole, kun jalat eivät niiden kanssa kenkiin mahdu...

Jumppaa se on paras ratkaisu ja toimii vaatii kyllä vuoden verran treeniä eli toddeliUudessa aika helppo keikka

Jalkaholveja voidaan kohottaa todella paljon fysioterapian keinoin..jos todella harjoitat lihaksesi ja jalan hallinnan kuntoon.fyssari ei tee sitä puolestasi. Tämä JOS.. jalassa ei ole suurta rakenteellista poikkeamaa..esin . jalan takaosan varus tai valgus yli 4 / 7 astetta. Lisäksi nilkan ja jalkaterän nivelet ovat mobilisoitavissa liikkuviksi, eikä nivelissä ole vielä esim. suurta kulumaa/ muutoksia. nivelsiderepeämät tai nilkan nyrjähdys eivät akuutin vaiheen jälkeen estä mobilisoimista ja harjoitteita. Tervemenoa osaavalle fysioterapeutille. Ps varaudu siihen että nivelten manipulointi ei ole kivutonta ja harjoitteita joudut tekemään 2 kk, mutta varaudu siihenkin että tuloksia syntyy; pitkitäissholvi ja myös poikittaisholvi kohoavat ja kengännumerosi voi pienetä pari numeroa.

Lattajalkojani yritettiin kakarana korjata tuilla... no auttoi ne jotain mutta eivät korjanneet itse ongelmaa. Sitten intissä ne tuet ei soveltuneet maihareihin ja mitäs sitten... no 50 km marssit täyspakkauksissa meni ilman ongelmia. Täh? eihän sen näin pitänyt mennä.

Taannoin sitten vihdoin oivalsin mistä oli kyse, nimittäin siitä että nuorena mulla oli käytännössä aina jalassa täysvaimennetut lenkkarit. Ne pilaa jalat, kun kaikki luonnollinen vaimennus surkastuu pois. Luonnollinen vaimennus vaatii myös oikeanlaisen tekniikan, painoa enemmän päkijöille myös kävellessä. Kanta-askel on polvien surma. Ihmistä lukuunottamatta kaikki eläimet kävelevät varpaillaan.

Nykyään juoksen lenkkejä bare-foot kengillä ja muutenkin käytän vain ohutpohjaisia kenkiä. Tosin esim betonilattioilla pieni vaimennus on paikallaan tai tulee ongelmia toisesta suunnasta.

Eli barefootit jalkaan ja pururadalle/metsäpoluille kulkemaan. vähän kerrallaan niin kyllä se siitä

Jos on lisäksi puupää niin merivoimiin vaan . Lattajalka pysyy kannella ja puupää pinnalla.

Tuskin liikkumiskykyä kuitenkaan voi menettää, mutta mulla ainakin niistä aiheutui polvivaivoja, kun sporttailin parikymppisenä "raskaasti" =). Mittatilaustyönä tehdyillä tukipohjallisilla nekin sai täysin pois, joten suosittelen sellaisia suuresti, jos vaivoja ilmaantuu. 90-luvulla sellaiset hankin Treelta firmasta nimeltä Ortopeditekniikka. Maksoivat postikuluineen jotain 500mk. Jalat kävin siellä upottamassa sellaiseen vahaan, josta saivat muotit ja pohjalliset tuli kotiin muutaman viikon päästä...

Ja jos vaivoja ilmaantuu, tärkeää on myös lihasten harjoittaminen, johon löytyy sarja erittäin mitättömiltä tuntuvia liikkeitä, mutta niiden tehoa ei kannata aliarvioida. Esimerkiksi pienten sormiparistojen poiminta avojaloin varpailla on todella tehokas, kun sitä vaan viitsii tehdä (esim. tv:tä katellessa...)

Lättäjalat alkavat nykynuorisolla olla se normi.
Väki lihoo eikä liiku, jalat leviää ja latuskoituu.
Siinä sitten on kaikilla jalkatukipajoilla suuret
markkinat.

Kysymys lättäjalkojen "hoitamisesta" on jo
vähän myöhässä. Pitäisi estää tuon poikkea-
vuuden syntyä. Siihen varmaan kuuluu
kunnollisten kenkien - ei siis "tennareiden" -
käyttö.

Itsellä on ollut ihan kävelemään oppimisesta lähtien nilkan asentovirhe, siihen päälle jalasta puuttuu kaari. Itsellä ei viellä ei ole liikkumista hirveästi rajoittanut mutta on kyllä pistänyt miettimään. ikääkään kun ei ole viellä edes kolmeakymmentä..
Olen käynyt fysioterapiassa alta kouluikäisenä, koulu iässä ja vielä murrosikäisenäkin. ohjelappuja on kertynyt jos minkälaisia..
Kengät on oltava kunnolliset, itselle ostettu kalliit tukipohjalliset. nyt ostin toisiin kenkiin kaupasta myytävät tukipohjalliset ja sitten juhlakenkiin yms. olen ostanut erikseen pelkän kaaren tuen.
Luistelu ollut oikeastaan ainoa, missä asentovirhe aiheuttaa kipua ja tunnottomuutta, pohjallisista huolimatta..
Olen aktiivisesti uinut, pelannyt salibandya ja harrastanut ratsastusta ja näissä en ole huomannut että jaloista olisi ollut haittaa..
itselle ei ole koskaan muuta tarjottukaan hoitona tuohon kun Fysioterapiaa, joten en tiedä leikkauksista, veikkaan että mulle ei niitä tarjota viellä ja kun kuitenkin pystyn tukevien kenkien ja pohjallisten kanssa vaivojen kanssa elelemään...

Siis OIKEESTI!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Lääkärit ja fysioterapeutit on sitä varten että niiltä kysellää tälläsiä asioita, eikä missää suoli24:n palstoilla..

Jos ei oo fyrkkaa käydä fyssarilla tai lekurilla kysyy asiasta ni eipä kannata täälläkää sit kysyä..

Vai luulitko saavasi "asiantuntijoiden" kuten lääkäreiden vastauksia?

Haloo..

Täällä jalkaterävaivainen ihminen 66 vuotta.
Aloita jalkajumppa heti nuoresta että saat lihaksiin vahvuutta, fysioterapeutti toki neuvoo mutta itsekin oivaltaa miten pitää tehdä jotta jalkaholvi vahvistuu. Liikkeen tehon tuntee.
Jalkaterä on erittäin monimutkainen rakenne ja kantaa koko kehon painon, leikkauksissa tulee helposti muuta vauriota vaikka joku ongelma korjaantuisikin. Kokemusta on.
Koko ihminen lattajalkoineen kaikkineen on luotu liikkumaan. Kengät taitaa olla melkoinen tekijä jalkaterveydelle, kun jalan tarkoituksenmukainen liike estyy.Itse kuljen mahdollisimman paljon paljasjaloin.

Ei voi menettää liikuntakykyä :)..nykytiedon mukaan lattajaloista ei ole sen kummempaa haittaa. Jalan väsymystä ja mahdollista kipua voidaan hoitaa kenkiin yksilöllisesti teetettävillä pohjallisilla. Itse matalaa jalkaholvia tämä ei tietenkään poista.
Paljasjalkakenkien käyttö vahvistaa jalkaa ja jalkaholvia myös.
Viimeisten tutkimusten mukaan yli 60% länsimaisista ihmisistä kärsii jonkin asteisesta jalkaterän virheasennosta/heikkoudesta.
Usein kehotetaan tekemään varpisteluharjoituksia, joita tehtävä todella ahkerasti.
Kannattaa tutustua myös Footbic-harjotteisiin ja palloihin.

Olen pärjännyt jo yli 70 v. latuskajaloilla. Olen kävellyt ja retkeilyt aikoinani paljon. Ehkä joskus tunsin pientä väsymystä jaloissa. Kengät olen pyrkinyt hankkimaan jalkaani sopivat. Leikkausta en ole ajatellutkaan.

Itsellääni on lattajalat äidin perintönä, vaikeuksia ei ole ollut yli 60 vuoteen. Armeijassa juoksin cooperin testissä 3150m. Enemmän se on ollut toisten ongelma kuin minun.

Minulla on lättäjalat, ollut pienestä asti eikä ortopedin milestä tarvittu pohjallisia tai muutakaan. Astuin myös vasemman puolen jalalla kaikki kengät linttaan. Myös vaivaisenluu on ilmaantunut. Jalat olivat kipeät silloin tällöin, samoin polvet ja alaselkä.

Vasta aikuisiällä, kun osasin itse hakea kunnolla tietoa, hakeuduin fysiatrille, joka tarkisti lonkkien ja alaselässä olevien SI-nivelten asennon. Olivat pois paikoiltaan kaikki. Fysiatri korjasi virheasennot, ja nyt ovat kaikki vaivat hävinneet. Jalat ovat toki littanat vieläkin. Olen miettinyt, että olisiko jaloista tullut "normaalit" jos vaivaan olisi osattu puuttua jo ajoissa lapsena. Nykyäänkin vain harvalla ammattilaisella tuntuu olevan oikeasti kunnolla tietoa asiasta, ja esim. fysioterapeutit eivät osaa antaa muuta kuin venyttelyohjeita, oman kokemuksen mukaan. Ei osata poistaa vaivojen aiheuttajaa.

Itse en ole kokenut lättäjaloista muuta ongelmaa kuin penikat säären ulkosyrjällä, tuo penikkavaiva on suurin juoksukehitystä haittaava tekijä itsellä, jo yhden kilometrin juoksun jälkeen kovalla alustalla alkaa haittaamaan, lopulta on vaikeuksia koukistaa nilkkaa joka taas nostaa kaatumisriskiä.
Olen venytellä sääriä ja pohkeita, käyttänyt kylmää. ja tietty fysioterapeutin teettämät pohjalliset löytyy myös mutta ei pahemmin tunnu auttavan.
kovilla pinnoilla juoksun saa ainakin unohtaa.

Paljasjaloin, silloin jalkaterän lihakset kuntoutuvat. Suurin syy jalkojen ongelmiin on kengät. Tukevat kengät tukevat liikaa jalkaterää, jolloin lihaksisto surkastuu.

43v ja mulla on lättäjalat, liikavarvas toisessa jalassa ja isovarpaan sojottaa muiden varpaiden suuntaan.
Lisäksi on selkävaivoja ja niskavaivoja.
Koskaan ei ole jalkoja missään hoidatettu ja kengät on niitä halvimpia mahdollisia eli täysin jalkaa tukemattomia.
Eipä näillä jaloilla paljon kävellä saatikka juosta, ei edes pysty juoksemaan ainakaan meikäläisen jaloilla.
Jos edellisenä päivänä on ollut paljon jalkojen päällä ja tehnyt jotain työtä, ollut marjametsässä, kävellyt nevalla tai epätasaisessa maastossa, niin illalla ja seuraavina päivinä tietää olleensa, jalat kyllä muistuttaa asiasta.
Jalkoja särkee, kolottaa ja käveleminen sattuu jalkoihin.
Jopa sängyssä jalkoja kolottaa ja särkee, että kyllä lättäjalat tekee elämästä kipuilevaa ja liikkuminen on vaivalloista.
Tähän kun lisää vielä selkäkivut ja noidan nuolet, niin siinä sitä on kipua yhdelle ihmiselle enemmän, kuin tarpeeksi.

Tuskin lättäjalkojen vuoksi pääsee mihinkään työkyvyttömyys eläkkeelle, vaikka lättäjaloilla työnteko on paljon kivuliaampaa ja välillä lähes mahdotonta.

.lättäjalat vai tai ei.
Nykytietämyksen (tieteen) mukaan kaikkien jalat, polvet ja selät voi paremmin kun käyttää mahdollisimman ohutpohjaisia ja tuettomia kenkiä jotta jalan astunta olisi oikea.
Kenkäteollisuus tietysti tuottaa ja lobbaa juttuja joiden mukaan tuki siellä ja täällä on parempi, mutta tutkimukset osoittavat kiistatta että kävely ja juoksu paljain jaloin olisi paras ratkaisu. Koska se ei ole yleensä mahdollista, olisi hyvä käyttää kenkiä jotka haittaavat vähiten jalan luonnollista liikettä.
Luonnollinen, evoluution tuottaman alkuperäinen liike on se että jalkapöytä osuu ensin maahan ja vasta sitten kantapää. Oikea astunta ei juurikaan rasita niveliä ja mm. marssimurtumia ei synny ollenkaan. Vaikutukset ulottuvat aina selkään saakka pienempänä rasituksena. Tutkimusten mukaan mm. suurin osa välilevyongelmista syntyy perimmältään väärästä kävelytavasta. Kanta-astunnalla liikkeen iskuvoima kohdistuu niveliin ja selkärankaan ja tuottaa aikanaan ongelmia. Oikealla kävelytyylillä rakenne joustaa ja liikkeen iskuenergia jakautuu tasaisesti nivelille ja luustolle.
On arvioitu että 70-95% jalka, polvi, lonkka ja selkävaivoista syntyy ja/tai pahenee väärän kävelytyylin takia (kanta ensin maahan). Lisäksi väärän kävelytyylin takia kävellään vähemmän.
Pieni ero tavassa kävellä tuo suuren eron ihmisen fysiikan kestävyydessä.

Ei menetä liikunta kykyänsä vaikka onki lättä jalat. Ne korjataan tukipohjallisilla.

Itsellä on päkiän kaari suoristunut iän (synnytystenkin) myötä. Aiheutti sen että isovarvas muuttui kierteiseksi ja kynsi kasvoi sisään, myös vaivaisenluuta ilmestyi. Intersportissa muotoillaan edullisia, kahta vahvuutta olevia pohjalliset, joita voi käyttää kumisaappaissa, lenkkareissa ja jos ostaa kävelykengät niin että ottaa pohjalliset mukaan kauppaan. Nyt on isovarpaat ja niiden kynnet oikeassa asennossa. Vaivaisenluu jäi mutta kivut hävisivät. Jumpannut olen kaikkia osiani teinitytöstä lähtien.
Ajattelin josko samanlaiset pohjalliset auttaisivat lattajalkaan.

Ikäni ollut lattajalat, 50v.Työkseni liikun koko ajan, vapaalla lenkkeilen ja muutenkin liikkeellä, ylipainoa ei ole koskaan ollut eivätkä jalat ole koskaan vaivanneet. Mitään tukia en ole koskaan käyttänyt. Jos jollakin vaivaa, niin johtuvat sitten alunperin muusta.

Minulla on lättäjalat ja vaivaisenluuongelmaa jo teinivuosista lähtien. Koskaan en ole korkkareita käyttänyt:) Nyt yli 40 v paino vähän nousi ja hups niillä muutamilla kiloilla oli aika radikaali vaikutus jalkoihin. Minulla on diagnosoitu mortonin neuralgia eli poikittaisholvi on laskenut tai kuten fys.terapeutti totesi "vasen jalka on romahtanut". Ja siltä kyllä tuntuukin, aamuisin köpöttelen ja lenkin jälkeen jalkateriä särkee. Tukipohjallisista on ollut jonkin verran apua. Mutta painonpudotus kohdallani myös tärkeä juttu. Vaivaisenluuleikkaukseen jne. en halua.

Sen varmaan tiesi ap. itsekin ettei lattajalka sentään liikkumiskykyä vie. Kyllä niillä läpsyttelee varmaan ihan samalla tavalla kuin kaarevillakin jalkapohjilla. Se vain että selkäkipujen sanovat tulevan helpommin...vaikuttaneeko myös niveliin jos jalan asento on hieman vääränlainen.
Pohjalliset kenkiin, se korjaa varmatikin asiaa. Pohjallisilla hoidetaan muitakin jalan virheasentoja, vaikka ei olisi edes latuskajalka. Käveleminen on mukavempaa pohjallisten kanssa.

Tutun 13-vuotiaalla pojalla on lättäjalka ja ainakin toisessa jalassa liikavarvas. Pienestä asti kävellyt varpaillaan ja äiti ostaa monta numeroa liian isoja kenkiä, että jää kasvuvaraa ja nää on just näitä tennareita tai vastaavia. Tosin nyt luopunut jo uusista kengistä ja hakee kirpparilta pojalle kengät.. Ei usko puhetta, että pojalla on tulossa ongelmia jalkojen kanssa myöhemmin.

Mulla on tukipohjalliset olleet kauan, varmaan lapsesta lähtien.

Sellaiset koko jalkapohjan pituiset pohjalliset jotka vaihdan uusiin kenkiin aina.
Kävely ei tuota ongelmia.

Minulle esim. koulussa luistelu sai jalat tosi kipeäksi aina.

On niin sanottu "madaltunut" jalkahovi. Ei kai kovin paha kuitenkaan.

Mulla on ollut matalat jalkaterät pienestä asti, mutta en niistä sen enempää ole numeroa tehnyt tai edes paljon huomiota kiinnittänyt. Juoksemisesta en kyllä ole koskaan pitänyt enkä sitä harrastanut. Pikkupokana kyllä hiihtelin paljon ja olin kunnan urheiluseuran ja piirin mestarikin ja kouluissa tietenkin ne kilpailut aina voitin.
Nyt on vanhemmiten jalat levinneet päkiästäkin niin että ei juuri mitkään 43 numerron kengät enää sovi jalkaan vaan jotain 45 numeroa pitää olla. Ne levisivät myös siksi kun aloin tehdä sellaisia jopa 10-20km kävelylenkkejä lähes päivittäinkin. Leviäminen on kyllä jo pysähtynyt eikä ne kait enää enempää levitä voikkaan. Edelleen kävelen säännöllisestikkin lenkkejä, mutta vältän kävelemästä yli 10km lenkkejä. Kyllä mulla jalat pidemmillä lenkeillä väsyykin, ja nähtävästi juuri siksi kun ne ovat levinneet.
Tuossa kun viimeksi olin lenkillä kadunvarren kävelytiellä niin takaa alkoi tulla sellainen lyhyt nainen ja se saavutti minua. Hidastin siinä vielä niin että tämä pääsi nopeammin ohi. Kyllä se mietteliääksi pisti kun katsoin miten sen jalat kävi rullaamalla ja varmasti kaksi askelta otti siinä kun minä yhden ja meno näytti tosikeveältä ja vaivattomalta, minä taas astun aina raskaan oloisesti.

Lattajalat on ollut kohta 60 vuotta. Liikuntakyky ei ole ainakaan toistaiseksi mennyt. Polvissa on vikaa, mutta sitä on kaikilla muillakin. Viime vuodet olen käyttänyt tukipohjallisia. Niillä on mukava kävellä, mutta onko niistä jotakin oikeaa terveyshyötyä, en tiedä. Tietääkö joku?

Olen innokas liikunnan harrastaja ja olen kärsinyt mm. hiihtämisessä ja luistelussa valtavasti jaloistani. Toisin kuin muut, minä aloin ulvoa lihaskipujani jo vähästä.
Ratkaisu on tietysti lihaksen kehittäminen, mutta en usko, että treenilläkään saisin täydelliseksi, sillä jalkani ovat niin huonot. Menisin leikkaukseen, jos mahdollista.

Itsellä on synnynnäisesti useampaakin vikaa jalassa joten ei voi suoraan verrata monenkaan tilanteeseen. Yksi näistä vaivoista on lättäjalka. Pienikin kävelymatka saattaa kipeyttää jalan päiviksi. Kenkiä en löydä kuin yhdenlaisia painopisteen väärän jakautumisen vuoksi(korjattu osittain leikkausella kun olin neljätoista). nivelet ovat myös menneet jalasta.

Tilanne ei siis ole suoraan verrattavissa aloittajan tai kenenkään muunkaan tilanteeseen, mutta haluan kai sanoa että aina voi tulla ongelmia tai sitten ei. Minun tapauksessani tämä on ikävä kyllä väistämätöntä, monen muun kohdalla ei. Sen näkee jo ihmisten kirjoituksista täällä.

Sanoisin että mikäli sinulla ei vielä ole ongelmia jalkojesi kanssa, nauti! Toivotan sinulle hyvää jatkoa ja toivon todella ettei sinulle tulisi ainakaan kovin pahoja ongelmia!

No tällainen näkökulma.

Olen 49 vuotias mies. Ja lättäjalka, jaloissa ei holvista jälkeäkään ja sitä mukaa myös tuo päkiä levinnyt.

Aloittaja kysyi, että voiko lättäjalkoja korjata ja vieko ne liikuntakykyä. No liikuntakykyä ei vie, ei haittaa liikkumista. Koripalloa vieläkin innolla räiskitään.

Mutta usein toivon, että nuo jalat olisivat toisenlaiset. Nimittäin varsinkin jos mies on "lättäjalka" niin ilkeä nimityshän se on. Ja kun jalat vielä ovat aika isot, en viitsi paljain jaloin juuri kulkea ja jalkojani esillä pitää. Että mieluummin varsinkin nuorempana olisin tuollaisilla holvikakilla jaloilla kulkenut.

Tukipohjallisia olen parikymppisestä asti joutunut kuitenkin käyttämään. Kerran kävi jopa niin, että yksi työttöystävän tapainen alkoi vinoilla, kun huomasi, että käytän tukipohjallisia. Antoi vähän ymmärtää, ettei kovin miehekästä ole lättäjalat ja tukipohjalliset. Sellaista se.

mulla lattajalat olleet syntymästä saakka,vaivanneet aina.Oon tehnyt keskiraskasta työtä ikäni,jossa joutuu olemaan paljon jalkojen päällä.Jos jalkoihin ei liity varsinaista virhe asentoa,voi pärjä loppu elämän hyvillä jalkineilla.
Eikä lattajalat ole este liikkumiselle,inttiin voi mennä, ei mun poika ainakaan saa lykkäystä jalkojen vuoksi eli inttiin joutuu menemään.

Mulle tehtiin jalkaterän luudutusleikkaus,ainoa mahdollisuus sitä ennen mulla oli jo erikoisjalkineet,ja jalkatuet kokeiltu.Aikaa mennyt 10 vuotta,puolivuotta leikkauksesta eikä jalka ole vieläkään luutunut,ammatin vaihto edessä,saa sitten nähdä mitä työtä yli 50 vuotiaalle löytyy.

mulla haittaa vähän jos korottomilla kengillä kävelen. Siksi käytän aina korkoja: Muuten alan ylikorjaamaan astuntaani ja kävely ei tunnu helpolta. Kuitenkin kävelen tosi paljon ja pidän siitä, kunhan kengät on sopivat, eli ei haittaa lättäjalkaisuus minua!

Kengät pois!

lähes 30 vuotta olin lättäjalka. Ei siis minkäänlaista kaarta. Heitin kengät pois ja tallustelen metsässäkin ilman kenkiä. Korjaantui sillä. Aina ennen on sanottu että kengät tulisi olla paremmat. Eipä vaan ole auttanut. Selkäkin on aina vaivannut kävellessä. Ei vaivaa enää. Kengät ovat pahinta mitä jaloille voi tehdä.

Mulla on myös lättäjalat, en uskalla vesisateella kuin hiljaa kävellä ilman kenkiä, joudun muuten heti vesiliirtoon! Ketkaravista ei voi kuin vain haaveilla!

Kannataisi hakeutua hyvä fysioterapeutin tai vastaavan luokse arvioon. Johonkin jalkaongelmiin keskittyneeseen paikkaan. En jaksa uskoa, että pelkkä lattajalka vie automaattisesti liikuntakykyä. Ihmisillä on paljon vaikeampiakin epätasapainotiloja, kuten synnynnäinen lonkkavika ja sen johdosta parinkymmenen sentin pituusero jaloissa. Ja siitä huolimatta kävelevät vielä vanhuksina.

Harvalla nykyään varmaan on täysin terveet jalat. Terveimmät jalat saa paljain jaloin kävelemällä lapsesta pitäen, mikä on vaikeasti toteutettavissa. Eli jalat pilataan kengillä. Tervekään jalan kaari ei takaa, että jalat olisivat terveet hautaan saakka tai että liikuntakyky säilyy. Tosin on tervettä miettiä toimintakykyään siinä vaiheessa, kun ongelmia ei vielä ole.

Läheiselläni on lattajalka ja heikentynyt lihasvoima. Riittämätön hoito ja kuntoutus on johtanut vakaviin tuki- ja liikuntaelimien virheasentoihin joten käsitykseni mukaan jos on pelkästään lattajalat niin ei voi menettää liikkumiskykyä mutta jos siihen liittyy muita tekijöitä niin liikuntakyvyn menetys on mahdollista.

Mulla on ollut lättäjalka kai aina, ainakin jo ala-asteella koululääkäri sen totesi. Ilmeisesti ei kuitenkaan mikään pahin mahdollinen, kun ei ole vaivannut mitenkään eikä ole hoidettu. Liikuntana harrastan päivittäin lähinnä kävelyä, mutta jalat on kestäneet kyllä juoksut sun muutkin, joista olen kausittain innostunut. Kotona olen paljain jaloin aina kun tarkenen mutta mitään erityisiä lättäjalkajumppia en on ole jaksanut tehdä. Olen 46 v ja on vaikea uskoa, että nämä lätyt tästä nyt niin vaivalloiseksi muuttuisivat, että ihan liikuntakyvyn menettäisin.

Itse olen käynyt fysioterapiassa muutaman kerran. Sieltä sain useampia eri junppa ohjeita, jotka vahvistavat jalan lihaksia niin että jalkaan syntyy kaari. Suosittelen fysioterapiaa!!

Natsi-Saksan rotuideologiaan kuuluin oleellisena käsitys juutalaisesta, heikosta ja rappeutuneesta ruumista. ”Juutalainen lättäjalka” oli oleellinen osa tätä. Lättäjalat siis olivat merkki militaristis-maskuliinisuudesta kelvottomuudesta. Juuri tästä juontaa käsitys siitä, että lättäjalka ei voi olla oikea (sota)mies.

Ja sitten täälläkin ovat nuoret miehet kärvistelleet kutsunnoissa, ettei vai tule raakatuksi puuttuvien tai matalien jalkaholvien takia.

Jossain 40 v jälkeen jalat latuskoitui aika lailla. Samalla alkoi olla kantapään arkuutta ja kipuilua. Lääkärit ei oikein osanneet neuvoa joten...

Kokeilemalla kehitin oman hoidon itselleni. Huomasin, että on paha haitta jos kengän sisällä kantapään kohdalla kenkä painuu kuopalle. Se aiheutti kipua kantapäähän. Tarkistakaa kenkänne!
Pohjallisen alle laitoin kaikenlaisilla tukipaloilla korotusta 0,5 - 1,0 cm. Lisäksi jalkaholvin sisäpuolen kaarta tukevat pohjalliset. Ostin niitä marketista ja osan leikkasin ja liimasin muista pohjallisista. En siis teettänyt mittojeni mukaan tukipohjallisia.

Kokeilemalla löytynyt mukavan tuntuinen jalan asento kengässä on oikea ja sopiva. Itse kokeillen se hoituu. Liikuntaa myös jaloille. Hyvin on latuskat kestäneet myös retkeilyt.

JALKATERAPEUTTI on jalkojen ammattilainen ja osaa taatusti neuvoa sekä yksilöllisen jumpan, jalkoihisi sopivien kenkien kriteerit ja tehdä ne tukipohjallisetkin mikäli sellaiset tarvit.
Lattajalkaisuus sinällään ei välttämättä ole muuta kuin biologinen rakenteellinen ominaisuus, ilman mitään hyvää tai huonoa. On luonnonkansoja joilla lattajalka on eduksi eikä aiheuta maastossa liikuttaessa ongelmaa. Vaikeudet voi aiheuttaa asfaltti ja muut kovat pinnat.
Mikäli holvirakenteesi on matala mutta kantapää suora, on todennäköistä ettet kärsi muiden nivelten kivuista yhtään sen enempää kuin ns. normaaliholvisen jalan omaavakaan. Täällä palstalla pannaan mutkat suoriksi ja yksittäisellä esimerkillä vedetään isoja johtopäätöksiä. Jollei tiedä kaikkia osatekijöitä ei kannata juuri muita neuvoa, vaikka itselleen olisikin avun löytänyt.
Leikkaus on kyllä viimeinen harkinnassa olevien listalla.

Lättäjalka oli poliisien nimitys vielä 50-70 luvulla.
Samoin intissä laivastoon ei lättäjaloilla ollut asiaa..

Miksi lättäjalkoja ei sitten laivastoon?

Mistähän tuo poliisien nimittely lättäjaloiksi on peräisin? Onko se sitä, että jalat leviää kun pasteeraa katuja? Kuulin kerran väitteen, että se olisi ensimmäisen maailman sodan ajoilta: ne olivat Amerikassa niitä miehiä, jotka eivät lättäjalkojensa takia päässeet armeijaan, he jäivät sitten "kotirintamalle" turvallisuutta vaalimaan. Vai onko lättäjalka vain yleensä typeryksen nimitys tyyliin "kytät". Mutta mistä sitten tämä lättäjalkaisuuden ja typeryyden liitto tulee?

Olen nyt 50-vuotias. Olen perinyt äidiltäni sellaiset jalat, että osittain siitä syystä minulle tuli vaivainsenluut jo alle 20-vuotiaana varmaan. Oikeasta jalasta leikattiin vaivaisenluu 21 vuotta sitten, jalassa oli isovarpaan nivelen kohdalla höylättävää ja tehtiin jonkinlainen luunmurtuma, mutta leikatulla jalalla sai ulkosyrjällä kuitenkin kävellä sairausloman aikana. Kolmannen lapsen tekeminen jälkeen jalkaholvi alkoi laskeutumaan siten, että minun piti kahdesti ostaa suuremmat kengät, kun entiset eivät enää mahtuneet kun jalkaterän pituus kasvoi. Kun lattajalkojani alkoi väsyttämään, päädyin ortopedin kautta teettämään itselleni jalkapohjalliset, jotta saatiin päkiän kohdalle tukea. Aloin pikku hiljaa miettimään, että myös vasemman jalan vaivaisenluu pitäisi uskaltaa leikkauttaa, koska minulla ei oikein jalan sisäsyrjälle ollut tukea, kun isovarvas oli vino ja teetetyt pojalliset olivat ortopedin mukaan ohjanneet kävelyn liikaa ulkosyrjälle ja vasen polveni rasittui liikaa kävellessä. Viime syksynä sitten päädyttiin tekemään vasempaan jalkaan ns. lapidus-leikkaus, jossa isovarpaan kohdalla olevaa jalkapöydän luuta käännettiin ja luuhun porattiin 4,5 cm:n ruuvi tms. jotta luun asento pysyisi paikoillaan. Minulle annettiin muutamia jalkajumppaohjeita ennen leikkausta ja myös leikkauksen jälkeen. Kävelyni oli ollut ns. supinoiva eli jalkateräni olivat suoraan eteenpäin kävellessä. Se juuri rasittikin jalkojani väärin eli paino oli liikaa isovarpaan viereisen varpaan kohdalla, vaikka paino pitäisi olla enemmän isovarpaan kohdalla. Muutin leikkauksen jälkeen kävelyä edemmän V-mäiseksi, jolloin huomasinkin että pystyn pitempään kävelemään rasittumatta, kun enin paino tulee juuri isovarpaan kohdalle jalkaterässä. Aikoinaan minua ortopedi pelotteli sillä, että minulla voi toisen varpaan kohdalta katketa luu jalkapöydästä kävellessä, nyt tuo lapidus-leikkaus ja kävelyasennon muuttaminen auttoi siihen, että luunmurtumariskiä ei pitäisi enää olla. Tosiaan tuolla lapidusleikkauksella isovarvas saatii käännettyä suoraan eikä isovarpaan nivelen kohdalla ollutkaan pitään höylättävää pattia vaan ulospäin näkyvä patti oli vain isovarpaan niveltä. Pidin 7 viikkoa kipsitossua leikkauksen jälkeen ja siinä oli omat pelkonsa minulla, että saanko jalasta enää kävelykuntoista, mutta nyt voin sanoa että leikkaus kannatti ja pystyn käyttämään jalkaa hyvin, juosta en toki halua muutenkaan, mutta sekin olisi mahdollista. Samalla päästettiin pohkeen takaa pohjelihasta vapaaksi, siitä on muistona muutaman cm:n arpi vasemman pohkeen sisäsyrjällä. Lihasta piti vapauttaa, jotta kävellessä jalkaterä saa normaalimmin tehdä liikkeessä eikä niin sisäpronaatiota pääsisi tapahtumaan. Leikkaustuloksen varmistamiseksi minun on jumpattava säännöllisesti jalkojani. Jalkajumppa on tosiaan tärkeä lattajaloissa, sillä voi myös ehkäistä alkavan vaivaisenluun pahenemista. Leikatussa jalassa isovarvas pysyy jalkajumpalla jotenkin "topakkana" eikä niin ole vaaraa siitä, että se alkaa kääntymään taas vinoon. Lapidus-leikkausta ei ehkä tehdä sellaiselle, joka tupakoi, koska ruuvin luutuminen ei ole silloin niin varmaa, tupakointihan heikentää verenkiertoa. Jalkaterässä pitää myös olla aika vaikea virhe, jotta sitä alettaisiin korjailemaan leikkauksella. Minulla asentovirhe oli 6/7 ennen leikkausta ja yt 2/7 (minulla isovarpaan kohdalla oleva luu jalkapöydässä oli niin vaikeasti jo kaareutuva (vai miten sen nyt sanoisi) muiden varpaiden luihin nähden. Tosiaan jalkapohjallisia en enää pidä, vaikka luulin, että en voisi olla ilman niitä. Kävelyasennon/tyylin muuttaminen auttoi siihen, että jalkoja ei enää väsytä. Ainakin minun tapauksessa ortopedi sanoi, että minun pohjalliset ohjasi jalkani liiaksi ulkosyrjäkävelyyn ja että pohjallisia ei ole tarkoitettu "ikuisesti" pidettäväksi, ne vain ratkaisee ongelman tilapäisesti, mutta voihan se olla, että jonkun muun kohdalla niitä voidaankin pitää vaikka kuinka pitkään, sillä onhan niitä erilaisia tapauksia noissa lattajaloissakin.

Kyllä vain se on vahvasti perinnöllinen ominaisuus. Kuten myös vaivaisenluut. Minulla lattajalat kummankin vanhemman perintönä ja pojallani myös. Isäni oli hoikka kuten poikanikin on. Minä ja äitini pulleita kuten tyttärenikin jolla ei onneksi ole minun vaan isänsä puolen perinnejalat korkealla jalkaholvilla.

No mutta lättäjalkahan on äijää! Ja vielä jos isot.

Ei ne hyväksi ole.
Jo 70-luvulla lapsille joilla oli lättäjalat määrättiin kesäsin paljon avojaloin kävelyä ja piti kävellä päivittäin varpaillaan.

Niin niistä lättjaloista päästiin eroon.

Tuskin vain. Itse olen 50-luvun lapsi ja kaikki kesät paljain jaloin. Kaikissa mahdollisissa asennoissa tuli askellettua. Lattajalat sain perintönä molemmilta vanhemmilta. On myös vanhoja kuvia vanhemmistani lapsena. Aina olivat paljain jaloin.

Älkäähän nyt kohkatko tuosta periytyvyydestä. Kohta ollaan tilanteessa, jossa naiset kelpuuttuvat (meitä) lättäjalkaisia miehiä vain hupihommiin, eikä lastensa isiksi ollenkaan.

Aika surkeaksi on mennyt jos rakastunut nainen syynää siippansa jalat ja muut paikat ennenkuin "kelpuuttaa" lapsentekijäksi.
Kyllä normaali nainen siinä tilanteessa ajattelee jotain ihan muuta :)
Ei rodunjalostukselle!

moi noi lättä jalat on nykyää melki kaikilla nuorilla jokka kävelee pelkillä all star tennareilla ja muilla suora pohajisilla kengillä.. Nilkat vääntyvät sisäänpäin näillä lättä pohja kengillä ja käveleminen on hankalampaa. samalla hajotat kengät muodottimiksi. Ainoa keino on käyttää tukipohjallisia, kunnon lenkkareita jotka tukevat jalkaa kävellessä


http://www.jalas.com/index.php?do=productpage&page_id=79&

jo toi linkki ei toimi laita pelkkä jalas.com tai jalas.com

sielä on hyviä kenkiä jaloille sekä kengät ovat suomalaisia eivätkä kiinalaista tusina roskaa :)

Harvoin kai se liikuntakyky kokonaan lättäjalkojen takia menee. Mutta tosi on, että nuo tennarit eivät hyväksi jaloille ole. Ja niinhän se on, että tuo lättäjalka on nuorilla miehilläkin enemmän sääntö kuin poikkeus. Että jos vanhaan malliin sotaväkeen lättäjalkoja ei otetttaisi, niin vähiin porukka kävisi.

Ihmettelen tuota että milloin on saanut vapautuksen sotapalveluksesta lättäjalkojen vuoksi? Kyllä isäni joka oli syntynyt vuonna 1918 joutui sekä armeijan että sodat käymään lättäjaloillaan. Minulla on vielä isäni sotilaspassi tallella ja siitä näkyy hänen kaikki asepalveluksensa ja missä taisteluissa ollut mukana ym.

Jaa-a. No kyllä ainakin minun enoni, joka on synytynyt -41 sai vapautuksen armeijasta lättäjalkojensa takia. Tai ei se nyt saamista ole ollut. Eipä tuo kovin ihastunut asiasta ole ollut.

Että meneekö liikuntakyky, kun on lättäjalka? Sattui tässä silmään kuva eräästä maailman nopeimmasta jalkaparista. Eipä niissä kovin korkeaa holvia näytä olevan!

http://www.focus.de/sport/mehrsport/schnelle-beine-gruselige-fuesse-nagelpilz-warum-usain-bolt-so-kaputte-zehen-hat_aid_1067252.html

Pentuna jalkojani alkoi pakottaa poltonomaisesti kävellessä pitempään ja varsinkin hokkareissa jäällä.

Kun ei ollut yleisöä niin ryhdyin kävelemään aina varpaisillani.
Jalkaholvi kohosi jonkin verran ja kipuilu katosi täysin.

Bonuksena se, että pohkeissani on vieläkin, 7-kymppisenä lihasta ja salin vehkeistä pidän kaikkein turhimpana pohjevemputinta.

Ps. Lennoston luutnantiksi pääsee tälläinen lattajalkainenkin.

Mä olen siinä käsityksessä että lättäjaloista voi mennä se liikuntakyky.
Mut kukaan muu kuin se jolla on ne lättäjalat ei voi ymmärtää sitä. Omistan jalkaparit, ihanaa! Aion huolehtia niistä rasittamatta niitä liikaa!

Jalkaleikkaukseen en menisi. En kyllä mihinkään muuhunkaan leikkaukseen. Aion lähteä täältä samanlaisessa paketissa kuin tullessanikin.

Ei lättäjaloista liikuntakyky mene. Sen sijaan säännöllinen, kunnollisten omien mittojen mukaan tehtyjen tukipohjallisten käyttö on ehdottoman tärkeää. Erityisesti miehille asia on kuitenkin vaikea. On täysin ok. sanoa työpaikan kahvihuoneessa, että menee silmälääkärille, kun pitää nämä lasit uusia. Tai että käy hammastarkastuksessa. Mutta tuskin sanoo osastopäällikkö, että kun on nämä lättäjalat pitää taas menää ortopediapajalle tarkistamaan, mihin suuntaan jalat nyt ovat levinneet ja millaiset jalkatuet pitää valmistaa.

Jos lättäjalan takia joutuu leikkaukseen ni voihan se kyky liikkua tärveltyä hoitovirheestä. Ei kovin harvinaisia nykypäivänä hoitovirheet nimittäin.

Ei kun omien mittojen mukaiset kengät ja tupohjalliset. Hinta on toki suolainen. Mutta kun vihdoin saa leveille lättäjaloilleen kunnon kengät niin juhlaahan se on!

Mulla 45v on lättäjalat ja helmikuusta saakka on vasen jalkaterä ollut senverran kipeä, että kävelyä on haitannut. On nilkka ollut turvoksissa lähes joka päivä ja yöllä vasenta nilkkaa särkee.
Nyt on sitten sama vasen jalka kipeytynyt, ettei kärsi jalkaterää vääntää eteen, eikä taaksepäin, kun polttava kipu tuntuu nilkan yläpuolella säären etuosassa. Kohta varmaan joutuu käydä lääkärissä näyttämässä, jos ei kipu hellitä, että saisi jotain apua tähän kipuun, kun ei kohta pääse enää kunnolla liikkumaan, kun joutuu nytkin koko ajan linkuttamaan.

Ei yhtään kyllä helpota jalkoja, kun joutuu nurmikkoa leikkaamaan satoja neliöitä ja kasvimaata perkkaamaan ja sen jälkeen on jalat niin kipeät, ettei meinaa pystyä kävellä.