Lakiosa hallintaoikeustestamentissa

>>lakiosa = ...>Lakiosa on vähintään puolet perintöosasta>Asunnon arvo vaikuttaa kuolinpesän nettovarojen määrään ja epäsuorasti sillä tavalla lakiosaankin.

nix_nax kirjoitti:

>>lakiosa = ...>Lakiosa on vähintään puolet perintöosasta>Asunnon arvo vaikuttaa kuolinpesän nettovarojen määrään ja epäsuorasti sillä tavalla lakiosaankin.

>>Lakiosa on vähintään puolet perintöosasta

Osuuslaskelma kirjoitti:

>>Lakiosa on vähintään puolet perintöosasta

"Osuuslaskelma" ei ilmeisesti ymmärrä, mitä hän on alun perin kirjoittanut ja mitä hän nyt yrittää todistella.

Lainaus:
"lakiosa =
kuolinpesän varat vähennettynä velat
sellaiset perittävän antamat lahjat, jotka ovat ennakkoperintöä
lahjat, jotka ovat rintaperilliselle annettuja suosiolahjoja
testamenttiin rinnastuvat lahjat
perittävän ylisuurien henkivakuutusmaksujen maksamisen myötä edunsaajalle tulleet rahavarat."

Kuten jo totesin, edellä oleva EI ole yhtä kuin lakiosa. Se on lakiosalaskelmassa laskettu perintöosa, josta PUOLET on lakiosa.

>>lakiosa voi olla suurempi kuin puolet lain mukaisesta ns. lakimääräisestä perintöosasta>Omaisuuden arvolla ei siis voi olla vaikutusta suoraan lakiosaan vaan ainoastaan sen määrään, mikä vaikutus on siis epäsuoraa.

nix_nax kirjoitti:

"Osuuslaskelma" ei ilmeisesti ymmärrä, mitä hän on alun perin kirjoittanut ja mitä hän nyt yrittää todistella.

Lainaus:
"lakiosa =
kuolinpesän varat vähennettynä velat
sellaiset perittävän antamat lahjat, jotka ovat ennakkoperintöä
lahjat, jotka ovat rintaperilliselle annettuja suosiolahjoja
testamenttiin rinnastuvat lahjat
perittävän ylisuurien henkivakuutusmaksujen maksamisen myötä edunsaajalle tulleet rahavarat."

Kuten jo totesin, edellä oleva EI ole yhtä kuin lakiosa. Se on lakiosalaskelmassa laskettu perintöosa, josta PUOLET on lakiosa.

>>lakiosa voi olla suurempi kuin puolet lain mukaisesta ns. lakimääräisestä perintöosasta>Omaisuuden arvolla ei siis voi olla vaikutusta suoraan lakiosaan vaan ainoastaan sen määrään, mikä vaikutus on siis epäsuoraa.

Lue lisää

>>Kuten jo totesin, edellä oleva EI ole yhtä kuin lakiosa. Se on lakiosalaskelmassa laskettu perintöosa, josta PUOLET on lakiosa. >>

Siihen kohtaa en kirjoituksessani puuttunutkaan. Korjasit aivan oikein lakiosa = puolet laskennallisesta peritöosasta. Tai no, tarkkaan ottaen et tätä tehnyt, mutta kuitenkin tunnet käsitteen.

Sen vuoksi lakiosa on VÄHINTÄÄN puolet lakimääräisestä perintöosasta ja samalla puolet laskennallisesta perintöosasta, mikä lasketaan laskennallisten lisäysten myötä. Ainoastaan ennakkoperinnöt vaikuttavat näihin molempiin laskennallisesti.

Lakipykäliä sinun on tähän turha sotkea, kun mainittu asia ei selviä suoraan perintökaaresta.

Pykäliä voin toki lainata asiaan liittyen, esim. seuraavat:

PK 6.7
"Perintöosien suuruuden määräämistä varten on pesän säästöön ennen perinnönjakoa lisättävä ennakkoperinnön arvo tai, jollei sitä voida kokonaan vähentää saajan perintöosasta, niin suuri osa kuin siitä voidaan vähentää."

PK 7:3
"Pesän varoihin on lisättävä perittävän antama ennakkoperintö sekä, jollei erityisiä vastasyitä ole, hänen sellaisissa olosuhteissa tai sellaisin ehdoin eläessään antamansa lahja, että se on tarkoituksensa puolesta rinnastettavissa testamenttiin, niin myös hänen jälkeläiselleen tai ottolapselleen taikka tämän jälkeläiselle tahi näiden puolisoille antamansa sellainen lahja, jolla on ilmeisesti tarkoitettu suosia sen saajaa lakiosaan oikeutetun perillisen vahingoksi. Omaisuuden arvo on määrättävä sen ajankohdan mukaan, mikä sillä vastaanotettaessa oli, jollei asianhaaroista muuta johdu."

PK 7:4
"Jos perittävä on kuolemansa varalta ottamassaan henkivakuutuksessa määrännyt kolmannen henkilön edunsaajaksi tai siirtänyt henkivakuutuksensa kolmannelle henkilölle, on perittävän suorittamat vakuutusmaksut, jos ne eivät ole olleet kohtuullisessa suhteessa hänen oloihinsa ja varoihinsa, perintöosaa määrättäessä luettava pesän varojen lisäykseksi, kuitenkin enintään vakuutusmäärään saakka. Mikäli perittävä on saanut vastiketta edunsaajan määräämisestä tai vakuutuksen siirtämisestä, vastike on vähennettävä vakuutusmaksuista."

nix_nax kirjoitti:

"Osuuslaskelma" ei ilmeisesti ymmärrä, mitä hän on alun perin kirjoittanut ja mitä hän nyt yrittää todistella.

Lainaus:
"lakiosa =
kuolinpesän varat vähennettynä velat
sellaiset perittävän antamat lahjat, jotka ovat ennakkoperintöä
lahjat, jotka ovat rintaperilliselle annettuja suosiolahjoja
testamenttiin rinnastuvat lahjat
perittävän ylisuurien henkivakuutusmaksujen maksamisen myötä edunsaajalle tulleet rahavarat."

Kuten jo totesin, edellä oleva EI ole yhtä kuin lakiosa. Se on lakiosalaskelmassa laskettu perintöosa, josta PUOLET on lakiosa.

>>lakiosa voi olla suurempi kuin puolet lain mukaisesta ns. lakimääräisestä perintöosasta>Omaisuuden arvolla ei siis voi olla vaikutusta suoraan lakiosaan vaan ainoastaan sen määrään, mikä vaikutus on siis epäsuoraa.

Lue lisää

>>Omaisuuden arvolla ei TIETENKÄÄN voi olla mitään vaikutusta lakiosan suhteelliseen osuuteen, koska se on vakio: puolet perintöosasta. Se vaikuttaa suoraan lakiosan määrään. >>

Juuri näin. Sitähän minä sinulle yritin kertoa. Tajusit sentäs sen. :D

Osuuslaskelma kirjoitti:

>>Omaisuuden arvolla ei TIETENKÄÄN voi olla mitään vaikutusta lakiosan suhteelliseen osuuteen, koska se on vakio: puolet perintöosasta. Se vaikuttaa suoraan lakiosan määrään. >>

Juuri näin. Sitähän minä sinulle yritin kertoa. Tajusit sentäs sen. :D

Lue lisää

Muunnat totuutta. Sinä yritit kertoa, että kun asunnon arvo vaikuttaa lakiosan määrään, sen vaikutus lakiosaan olisi täten epäsuoraa.

"Omaisuuden arvolla ei siis voi olla vaikutusta suoraan lakiosaan vaan ainoastaan sen määrään, mikä vaikutus on siis epäsuoraa."

Et näy tajuavan edes sitä, mitä olet yrittänyt kertoa.

nix_nax kirjoitti:

Muunnat totuutta. Sinä yritit kertoa, että kun asunnon arvo vaikuttaa lakiosan määrään, sen vaikutus lakiosaan olisi täten epäsuoraa.

"Omaisuuden arvolla ei siis voi olla vaikutusta suoraan lakiosaan vaan ainoastaan sen määrään, mikä vaikutus on siis epäsuoraa."

Et näy tajuavan edes sitä, mitä olet yrittänyt kertoa.

Lue lisää

Perustietosi perintöasioista ovat niin heikot, että et ymmärrä lukemaasi.

Lakiosa jaetaan kahteen elementtiin: suhteelliseen lakiosaan ja arvomääräiseen lakiosaan. (Esineellistä lakiosaa ei enää ole olemassa.)

Lakiosa on yleensä kielenkäytössä nimenomaan mainittu suhteellinen lakiosa, mikä sinullekin tiedoksi.

Mikään kuolinpesän sisältyvän esineen arvo ei vaikuta lakiosaan suoraan. Jos rintaperillisen lakiosa on kuudesosa jäämistöstä, se on sitä, vaikka pesä olisi varaton.

Mutta jatka toki vänkäämistä. Tuolla on vielä monta virheellistä väitettäsi vängättäväksi, mihin et ole uskaltanut ottaa kantaa.

Osuuslaskelma kirjoitti:

>>Kuten jo totesin, edellä oleva EI ole yhtä kuin lakiosa. Se on lakiosalaskelmassa laskettu perintöosa, josta PUOLET on lakiosa. >>

Siihen kohtaa en kirjoituksessani puuttunutkaan. Korjasit aivan oikein lakiosa = puolet laskennallisesta peritöosasta. Tai no, tarkkaan ottaen et tätä tehnyt, mutta kuitenkin tunnet käsitteen.

Sen vuoksi lakiosa on VÄHINTÄÄN puolet lakimääräisestä perintöosasta ja samalla puolet laskennallisesta perintöosasta, mikä lasketaan laskennallisten lisäysten myötä. Ainoastaan ennakkoperinnöt vaikuttavat näihin molempiin laskennallisesti.

Lakipykäliä sinun on tähän turha sotkea, kun mainittu asia ei selviä suoraan perintökaaresta.

Pykäliä voin toki lainata asiaan liittyen, esim. seuraavat:

PK 6.7
"Perintöosien suuruuden määräämistä varten on pesän säästöön ennen perinnönjakoa lisättävä ennakkoperinnön arvo tai, jollei sitä voida kokonaan vähentää saajan perintöosasta, niin suuri osa kuin siitä voidaan vähentää."

PK 7:3
"Pesän varoihin on lisättävä perittävän antama ennakkoperintö sekä, jollei erityisiä vastasyitä ole, hänen sellaisissa olosuhteissa tai sellaisin ehdoin eläessään antamansa lahja, että se on tarkoituksensa puolesta rinnastettavissa testamenttiin, niin myös hänen jälkeläiselleen tai ottolapselleen taikka tämän jälkeläiselle tahi näiden puolisoille antamansa sellainen lahja, jolla on ilmeisesti tarkoitettu suosia sen saajaa lakiosaan oikeutetun perillisen vahingoksi. Omaisuuden arvo on määrättävä sen ajankohdan mukaan, mikä sillä vastaanotettaessa oli, jollei asianhaaroista muuta johdu."

PK 7:4
"Jos perittävä on kuolemansa varalta ottamassaan henkivakuutuksessa määrännyt kolmannen henkilön edunsaajaksi tai siirtänyt henkivakuutuksensa kolmannelle henkilölle, on perittävän suorittamat vakuutusmaksut, jos ne eivät ole olleet kohtuullisessa suhteessa hänen oloihinsa ja varoihinsa, perintöosaa määrättäessä luettava pesän varojen lisäykseksi, kuitenkin enintään vakuutusmäärään saakka. Mikäli perittävä on saanut vastiketta edunsaajan määräämisestä tai vakuutuksen siirtämisestä, vastike on vähennettävä vakuutusmaksuista."

Lue lisää

No, sen verran myönnän, että testamenttiin rinnastettavaa lahjaa ja suosiolahjaa (PK 7:3) ei oteta huomioon perintöosaa, mutta kylläkin lakiosaa määrättäessä. Sen sijaan ylisuuret vakuutusmaksut voidaan ottaa huomioon myös perintöosaa laskettaessa.

"Jos perittävä on kuolemansa varalta ottamassaan henkivakuutuksessa ... on perittävän suorittamat vakuutusmaksut ... perintöosaa määrättäessä luettava pesän varojen lisäykseksi..."

Testamenttiin rinnastettavan lahjan ja suosiolahjan huomioon ottaminen lakiosalaskelmassa saattaa todella antaa tulokseksi enemmän kuin puolet perintöosasta. Tältä osin lain selvä säännös (½) on harhaanjohtava. Lakiosan määritteleminen nuokin erät huomioon ottaen olisi tehnyt siitä kovin mutkikkaan ytimekkään "puolet lakimääräisen perintöosan arvosta" -määritelmän asemesta. Siinäkö lie syy säännösten keskinäiseen ristiriitaan? Sellaista ei laissa kuitenkaan saisi olla.

Olit siis oikeassa siinä, että lakiosa poikkeustapauksissa voi olla enemmän kuin puolet perintöosasta.

Osuuslaskelma kirjoitti:

Perustietosi perintöasioista ovat niin heikot, että et ymmärrä lukemaasi.

Lakiosa jaetaan kahteen elementtiin: suhteelliseen lakiosaan ja arvomääräiseen lakiosaan. (Esineellistä lakiosaa ei enää ole olemassa.)

Lakiosa on yleensä kielenkäytössä nimenomaan mainittu suhteellinen lakiosa, mikä sinullekin tiedoksi.

Mikään kuolinpesän sisältyvän esineen arvo ei vaikuta lakiosaan suoraan. Jos rintaperillisen lakiosa on kuudesosa jäämistöstä, se on sitä, vaikka pesä olisi varaton.

Mutta jatka toki vänkäämistä. Tuolla on vielä monta virheellistä väitettäsi vängättäväksi, mihin et ole uskaltanut ottaa kantaa.

Lue lisää

>>Mikään kuolinpesän sisältyvän esineen arvo ei vaikuta lakiosaan suoraan. Jos rintaperillisen lakiosa on kuudesosa jäämistöstä, se on sitä, vaikka pesä olisi varaton.

nix_nax kirjoitti:

No, sen verran myönnän, että testamenttiin rinnastettavaa lahjaa ja suosiolahjaa (PK 7:3) ei oteta huomioon perintöosaa, mutta kylläkin lakiosaa määrättäessä. Sen sijaan ylisuuret vakuutusmaksut voidaan ottaa huomioon myös perintöosaa laskettaessa.

"Jos perittävä on kuolemansa varalta ottamassaan henkivakuutuksessa ... on perittävän suorittamat vakuutusmaksut ... perintöosaa määrättäessä luettava pesän varojen lisäykseksi..."

Testamenttiin rinnastettavan lahjan ja suosiolahjan huomioon ottaminen lakiosalaskelmassa saattaa todella antaa tulokseksi enemmän kuin puolet perintöosasta. Tältä osin lain selvä säännös (½) on harhaanjohtava. Lakiosan määritteleminen nuokin erät huomioon ottaen olisi tehnyt siitä kovin mutkikkaan ytimekkään "puolet lakimääräisen perintöosan arvosta" -määritelmän asemesta. Siinäkö lie syy säännösten keskinäiseen ristiriitaan? Sellaista ei laissa kuitenkaan saisi olla.

Olit siis oikeassa siinä, että lakiosa poikkeustapauksissa voi olla enemmän kuin puolet perintöosasta.

Lue lisää

En sanoisi mainittuja poikkeustapauksiksi. Suosiolahjaan ei tosin vedota kovin usein, koska sen vaikutus lakiosaan käytännössä näkyy vasta, kun puhutaan suuremmista omaisuuden siirroista (esim. maatilan siirtyminen jatkajalle). Laissa tämä on huomioitu niin, että lahjalla on täytynyt ilmeisesti suosia saajaa lakiosaan oikeutetun vahingoksi. Vähäinen lahja tuskin on näin tarkoitettu.

Henkivakuutuus on tavallinen monissa perheissä ja vähän ennen kuolemaa monet perittävät voivat heltyä antamaan lahjoituksen, joka on testamentiiin rinnastuva. Ne eivät ole poikkeuksellisia tapahtumia.

Perintökaaressa on monia tulkintaa edellyttäviä säännöksiä, joiden osalta sanamuoto voi johtaa harhaan. Näistä lainvalmistelussa oli aikoinaan erimielisyyksiäkin.

>>Sen sijaan ylisuuret vakuutusmaksut voidaan ottaa huomioon myös perintöosaa laskettaessa.>>

PK 7 luku koskee lakiosaa eikä siinä mainittuja lisäyksiä oteta huomioon kuin lakiosalaskelmassa. Syvällinen ymmärrys asiaan sinulta puuttuu.

Mutta jos vakuutuskorvaus maksetaan kuolinpesälle, koska vakuutukseen ei ole liitetty edunsaajamääräystä, vaikuttaa vakuutuskorvaus käytännössä lakiosaankin epäsuorasti. Kun jäämistö kasvaa vakuutuskorvauksen määrällä, lakiosan määräkin on suurempi.

Jos kuitenkin edunsaajamääräys on liitetty henkivakuutukseen, ei korvaus voi mitenkään vaikuttaa lakimääräisen perintöosaan, kun siis ei puhuta lakiosan laskemisesta vaan (rinta)perillisen perintöosasta. Vakuutuskorvaus edunsaajamääräyksen nojalla menee suoraan saajalle eikä tule huomioon otettavaksi jäämistön jakamisessa. Se on jäämistöön nähden ulkopuolinen erä.

Eikö se "leski" voi rahalla korvata lakiosaa ja saada näin hallintaoikeuden asuntoon?

rahakorvaus? kirjoitti:

Eikö se "leski" voi rahalla korvata lakiosaa ja saada näin hallintaoikeuden asuntoon?

Toki voi. Se vain on pitkä penni. Jos asunto muodostaa perittävän pääasiallisen omaisuuden, lakiosa siis olisi puolet sen arvosta.

PK 7:5.2
"Sen estämättä, mitä 1 momentissa säädetään, testamentti on kuitenkin tehokas, jos testamentin saaja suorittaa lakiosaan oikeutetulle perilliselle hänen lakiosaansa vastaavan tai siitä puuttuvan määrän rahana perillisen määräämän kohtuullisen ajan kuluessa eikä rahasuoritusta ole testamentissa kielletty."

Pelkästä hallintaoikeudesta ei lakiosaa kannata maksaa, koska maksaminen sinänsä ei tuota muuta kuin sen testamentissa määrätyn hallintaoikeuden, ei siis omistusoikeutta asuntoon. Mutta jos perillisen kanssa sovitaan, että lakiosan maksaja saa sitä vastaavan murtolukuisen omistusoikeuden asuntoon, asia on toisin.

>>Lakiosa on puolet jäämistön nettoarvosta.>>

Lakiosa ei kuin teoriassa puolet jäämistöstä ja silloinkin vain siinä erityisessä tapauksessa, että perittävä ei ole antanut sellaisia lahjoituksia tms. laskennallisiin lisäyksiin johtavia eriä, jotka vaikuttavat lakiosalaskelmaan.

On mahdollista, että lakiosa on suurempi kuin koko jäämistön arvo. Kuten edellä lakiosa täydentämisestä kirjoitin: "Lakiosa voi näin laskettuna olla jopa suurempi kuin kuolinpesässä olevat nettovarat. Siinä tapauksessa voi vaatia lakiosan täydennystä lahjan saajalta tai henkivakuutuksen edunsaajalta."

Kysyjän tapauksessa, kun kuolinpesän nettovaroja ei ole tiedossa, voi koko asunto tulla lakiosana rintaperilliselle. Sen lisäksi voi vielä tulla kysymykseen lakiosan täydentäminen riippuen laskennallisista lisäyksistä.

nix_nax kirjoitti:

Toki voi. Se vain on pitkä penni. Jos asunto muodostaa perittävän pääasiallisen omaisuuden, lakiosa siis olisi puolet sen arvosta.

PK 7:5.2
"Sen estämättä, mitä 1 momentissa säädetään, testamentti on kuitenkin tehokas, jos testamentin saaja suorittaa lakiosaan oikeutetulle perilliselle hänen lakiosaansa vastaavan tai siitä puuttuvan määrän rahana perillisen määräämän kohtuullisen ajan kuluessa eikä rahasuoritusta ole testamentissa kielletty."

Pelkästä hallintaoikeudesta ei lakiosaa kannata maksaa, koska maksaminen sinänsä ei tuota muuta kuin sen testamentissa määrätyn hallintaoikeuden, ei siis omistusoikeutta asuntoon. Mutta jos perillisen kanssa sovitaan, että lakiosan maksaja saa sitä vastaavan murtolukuisen omistusoikeuden asuntoon, asia on toisin.

Lue lisää

>> Jos asunto muodostaa perittävän pääasiallisen omaisuuden, lakiosa siis olisi puolet sen arvosta. >>

Tässä olet ymmärtänyt lakiosan laskemisen tyystin väärin. Lakiosaa ei lasketa mistään yksittäisestä omaisuuserästä kuolinpesässä.

Kun nykyisin lakiosa ei anna oikeutta lainkaan saada esineellistä osuutta jäämistöstä, voi rintaperillinen jäädä kysyjän tapauksessa kokonaan ilman osuutta jäämistöön kuuluvasta asunnosta, jos testamentin saaja maksaa lakiosan rahana. Tässä tapauksessa, kun on kyse asunnon hallintaoikeuden saamisesta testamentilla, lakiosan maksamisessa ei ole järkeä kuin siinä tapauksessa, että kuolinpesässä on muutakin varallisuutta kuin ko. asunto.

>> Mutta jos perillisen kanssa sovitaan, että lakiosan maksaja saa sitä vastaavan murtolukuisen omistusoikeuden asuntoon, asia on toisin. >>

Mitäköhän tässä kohdassa nix_nax on mahtanut ajatella??

Jos kuolinpesässä ei ole muuta varallisuutta, josta lakiosa maksaa rintaperilliselle, ei tietenkään hallintaoikeuden testamentilla asuntoon saanut voi maksaa lakiosaa siten, että saisi sitä vastaavan omistusosuuden asuntoon. Tuollainen sopimushan olisi kauppa siitä asunnosta, mutta silloinhan rintaperillinen jäisi ilman sitä lakiosaa, koska hän antaisi vastiketta "lakiosastaan". Ei sitä noin voida sopia.

Jos hallintaoikeustestamenttia ei voida panna toimeen rintaperillisen lakiosavaatimuksen vuoksi, asunto on myytävä ja hallintaoikeus siihen raukeaa.

Osuuslaskelma kirjoitti:

>> Jos asunto muodostaa perittävän pääasiallisen omaisuuden, lakiosa siis olisi puolet sen arvosta. >>

Tässä olet ymmärtänyt lakiosan laskemisen tyystin väärin. Lakiosaa ei lasketa mistään yksittäisestä omaisuuserästä kuolinpesässä.

Kun nykyisin lakiosa ei anna oikeutta lainkaan saada esineellistä osuutta jäämistöstä, voi rintaperillinen jäädä kysyjän tapauksessa kokonaan ilman osuutta jäämistöön kuuluvasta asunnosta, jos testamentin saaja maksaa lakiosan rahana. Tässä tapauksessa, kun on kyse asunnon hallintaoikeuden saamisesta testamentilla, lakiosan maksamisessa ei ole järkeä kuin siinä tapauksessa, että kuolinpesässä on muutakin varallisuutta kuin ko. asunto.

>> Mutta jos perillisen kanssa sovitaan, että lakiosan maksaja saa sitä vastaavan murtolukuisen omistusoikeuden asuntoon, asia on toisin. >>

Mitäköhän tässä kohdassa nix_nax on mahtanut ajatella??

Jos kuolinpesässä ei ole muuta varallisuutta, josta lakiosa maksaa rintaperilliselle, ei tietenkään hallintaoikeuden testamentilla asuntoon saanut voi maksaa lakiosaa siten, että saisi sitä vastaavan omistusosuuden asuntoon. Tuollainen sopimushan olisi kauppa siitä asunnosta, mutta silloinhan rintaperillinen jäisi ilman sitä lakiosaa, koska hän antaisi vastiketta "lakiosastaan". Ei sitä noin voida sopia.

Jos hallintaoikeustestamenttia ei voida panna toimeen rintaperillisen lakiosavaatimuksen vuoksi, asunto on myytävä ja hallintaoikeus siihen raukeaa.

Lue lisää

Voi voi, mitä sekoilua nimimerkin "syvempi ymmärrys" voikaan tuottaa!

>>Lakiosaa ei lasketa mistään yksittäisestä omaisuuserästä kuolinpesässä.>Kun nykyisin lakiosa ei anna oikeutta lainkaan saada esineellistä osuutta jäämistöstä, voi rintaperillinen jäädä kysyjän tapauksessa kokonaan ilman osuutta jäämistöön kuuluvasta asunnosta, jos testamentin saaja maksaa lakiosan rahana.>ei tietenkään hallintaoikeuden testamentilla asuntoon saanut voi maksaa lakiosaa siten, että saisi sitä vastaavan omistusosuuden asuntoon. Tuollainen sopimushan olisi kauppa siitä asunnosta, mutta silloinhan rintaperillinen jäisi ilman sitä lakiosaa, koska hän antaisi vastiketta "lakiosastaan". Ei sitä noin voida sopia.>Jos hallintaoikeustestamenttia ei voida panna toimeen rintaperillisen lakiosavaatimuksen vuoksi, asunto on myytävä ja hallintaoikeus siihen raukeaa.

nix_nax kirjoitti:

Voi voi, mitä sekoilua nimimerkin "syvempi ymmärrys" voikaan tuottaa!

>>Lakiosaa ei lasketa mistään yksittäisestä omaisuuserästä kuolinpesässä.>Kun nykyisin lakiosa ei anna oikeutta lainkaan saada esineellistä osuutta jäämistöstä, voi rintaperillinen jäädä kysyjän tapauksessa kokonaan ilman osuutta jäämistöön kuuluvasta asunnosta, jos testamentin saaja maksaa lakiosan rahana.>ei tietenkään hallintaoikeuden testamentilla asuntoon saanut voi maksaa lakiosaa siten, että saisi sitä vastaavan omistusosuuden asuntoon. Tuollainen sopimushan olisi kauppa siitä asunnosta, mutta silloinhan rintaperillinen jäisi ilman sitä lakiosaa, koska hän antaisi vastiketta "lakiosastaan". Ei sitä noin voida sopia.>Jos hallintaoikeustestamenttia ei voida panna toimeen rintaperillisen lakiosavaatimuksen vuoksi, asunto on myytävä ja hallintaoikeus siihen raukeaa.

Lue lisää

>>"Osuuslaskelma" kuuluu palstalla silloin tällöin esiintyviin, itsestään suuria luuleviin diletantteihin, joiden oikomiseen aikani ei riitä. Rautalankakaan ei kokemukseni mukaan tällaisille mene perille - toisin kuin tavallisille palstaa seuraaville. >>

Nämä minulle osoitetut sanat osuvat ainoastaan itseesi. Olet pelkkä pykäliä lainaileva diletantti, jolle ei tosiaan kannata rautalankaa tuhlata.

>>Mitä höpötystä, olenko muka noin sanonut! En. Jos kuolinpesän ainoa omaisuus on asunto, lakiosan arvo on puolet tuon asunnon arvosta. >>

Valheella on lyhyet jäljet. Näin kun nyt kerrot, et edellä kirjoittanut.

Kirjotiit:
>> Jos asunto muodostaa perittävän -->pääasiallisen>

Puhut pääasiallisesta omaisuudesta, et todellakaan mitään kuolinpesän ainoasta omaisuudesta.

Luulit selvästi, että lakiosa antaisi osuuden asuntoon, mitä se ei koskaan tee. Lakiosaperillisellä ei ole oikeutta mihinkään esineeseen jäämistöstä. Lakiosa voidaan aina maksaa rahana, minkä kertominen ei ole peen jauhantaa vaan täysin asiallinen huomio sinun virheellisiin väitteisiin. Asiattomuuksillako luulet pärjääväsi??

>>Ei voi jäädä kysyjän tapauksessa, koska testamentti tuottaa vain hallintaoikeuden. Aivan väärä tieto siis.>>

Sillä lailla, puhut taas asian vierestä. LAKIOSAN osalta rintaperillinen voi jäädä ilman osuutta asunnosta. Siitähän kysyjän tapauksessa on kysymys. Jos kp:ssä on muuta varallisuutta, mistä lakiosan voi maksaa, testamentinsaajan kannattaa se niistä pesänvaroista maksaa ja asunto jää testamentinsaajan hallintaan hänen kuolemaansa saakka. SEN JÄLKEEN TOKI OMAISUUS SIIRTYY PERINTÖNÄ RINTAPERILLISILLE. Kysyjä voi tosin itse olla kuollut ennen testamentisaajaa, mistä johtuen hän saattaa jäädä kokonaan ilman osuutta asunnosta. Vai meinasitko kehottaa ottamaan kuoleman jälkeiseen elämään asunnon mukaan??

Asuntokaupalla ei tietenkään voida lakiosaa maksaa, kuten väität.

Otetaan esimerkki:

Jäämistöön kuuluu vain asunto, johon testaamentinsaaja T on saanut hallintaoikeuden kuolemaansa saakka. Laskennallisia lisäyksiä ei ole.

Asunnon arvo on 100.000 euroa. Lakiosan määrä on 50.000 euroa.

RP on lakiosaa vaativa rintaperillinen ja ainoa lakimääräinen perillinen.

RP myy puolet asunnosta T:lle ja saa myyntihintana lakiosaa vastaavan määrän.
RP saa rahaa 50.000 euroa ja T:stä tulee asunnon osaomistaja (puolet asunnosta).

Missä on RP:n lakiosa?

Koska RP on myynyt perintönä saamaansa omaisutta T:lle ja saanut siitä käyvän hinnan, LAKIOSA on maksamatta. Hän voi edelleen vaatia lakiosaa T:ltä.

RP:n pitäisi saada ylihintaa myymästään omaisuudesta, jotta hän saisi lakiosansa. Jos T maksaisi tuplahinnan asunnon puolikkasta, saisi RP silloin samalla lakiosansakin. Mutta eihän koko kauppaa tarvittaisi lakiosan maksuun siinä tapauksessa. T voisi antaa suoraan 50.000 euroa lakiosaa RP:lle ja sovittaisiin, että T saa asunnon hallintaan testmentin mukaisesti.

No, vähän huono diili T:n kannalta. Hän maksaisi pelkästä hallintaoikeudesta. Tällainen sopimus olisi mahdollinen, mutta ei järkevä T:n kannalta. Mutta kertomaasi kauppaa ei voida tehdä RP:n lakiosan toteuttamiseksi, koska se ei sitä toteuta (ilman mainittua ylihintaa).

En viitsi tästä enempää jatkaa. Jos ei rautalanka auta, niin ei auta.

Osuuslaskelma kirjoitti:

>>"Osuuslaskelma" kuuluu palstalla silloin tällöin esiintyviin, itsestään suuria luuleviin diletantteihin, joiden oikomiseen aikani ei riitä. Rautalankakaan ei kokemukseni mukaan tällaisille mene perille - toisin kuin tavallisille palstaa seuraaville. >>

Nämä minulle osoitetut sanat osuvat ainoastaan itseesi. Olet pelkkä pykäliä lainaileva diletantti, jolle ei tosiaan kannata rautalankaa tuhlata.

>>Mitä höpötystä, olenko muka noin sanonut! En. Jos kuolinpesän ainoa omaisuus on asunto, lakiosan arvo on puolet tuon asunnon arvosta. >>

Valheella on lyhyet jäljet. Näin kun nyt kerrot, et edellä kirjoittanut.

Kirjotiit:
>> Jos asunto muodostaa perittävän -->pääasiallisen>

Puhut pääasiallisesta omaisuudesta, et todellakaan mitään kuolinpesän ainoasta omaisuudesta.

Luulit selvästi, että lakiosa antaisi osuuden asuntoon, mitä se ei koskaan tee. Lakiosaperillisellä ei ole oikeutta mihinkään esineeseen jäämistöstä. Lakiosa voidaan aina maksaa rahana, minkä kertominen ei ole peen jauhantaa vaan täysin asiallinen huomio sinun virheellisiin väitteisiin. Asiattomuuksillako luulet pärjääväsi??

>>Ei voi jäädä kysyjän tapauksessa, koska testamentti tuottaa vain hallintaoikeuden. Aivan väärä tieto siis.>>

Sillä lailla, puhut taas asian vierestä. LAKIOSAN osalta rintaperillinen voi jäädä ilman osuutta asunnosta. Siitähän kysyjän tapauksessa on kysymys. Jos kp:ssä on muuta varallisuutta, mistä lakiosan voi maksaa, testamentinsaajan kannattaa se niistä pesänvaroista maksaa ja asunto jää testamentinsaajan hallintaan hänen kuolemaansa saakka. SEN JÄLKEEN TOKI OMAISUUS SIIRTYY PERINTÖNÄ RINTAPERILLISILLE. Kysyjä voi tosin itse olla kuollut ennen testamentisaajaa, mistä johtuen hän saattaa jäädä kokonaan ilman osuutta asunnosta. Vai meinasitko kehottaa ottamaan kuoleman jälkeiseen elämään asunnon mukaan??

Asuntokaupalla ei tietenkään voida lakiosaa maksaa, kuten väität.

Otetaan esimerkki:

Jäämistöön kuuluu vain asunto, johon testaamentinsaaja T on saanut hallintaoikeuden kuolemaansa saakka. Laskennallisia lisäyksiä ei ole.

Asunnon arvo on 100.000 euroa. Lakiosan määrä on 50.000 euroa.

RP on lakiosaa vaativa rintaperillinen ja ainoa lakimääräinen perillinen.

RP myy puolet asunnosta T:lle ja saa myyntihintana lakiosaa vastaavan määrän.
RP saa rahaa 50.000 euroa ja T:stä tulee asunnon osaomistaja (puolet asunnosta).

Missä on RP:n lakiosa?

Koska RP on myynyt perintönä saamaansa omaisutta T:lle ja saanut siitä käyvän hinnan, LAKIOSA on maksamatta. Hän voi edelleen vaatia lakiosaa T:ltä.

RP:n pitäisi saada ylihintaa myymästään omaisuudesta, jotta hän saisi lakiosansa. Jos T maksaisi tuplahinnan asunnon puolikkasta, saisi RP silloin samalla lakiosansakin. Mutta eihän koko kauppaa tarvittaisi lakiosan maksuun siinä tapauksessa. T voisi antaa suoraan 50.000 euroa lakiosaa RP:lle ja sovittaisiin, että T saa asunnon hallintaan testmentin mukaisesti.

No, vähän huono diili T:n kannalta. Hän maksaisi pelkästä hallintaoikeudesta. Tällainen sopimus olisi mahdollinen, mutta ei järkevä T:n kannalta. Mutta kertomaasi kauppaa ei voida tehdä RP:n lakiosan toteuttamiseksi, koska se ei sitä toteuta (ilman mainittua ylihintaa).

En viitsi tästä enempää jatkaa. Jos ei rautalanka auta, niin ei auta.

Lue lisää

>>Luulit selvästi, että lakiosa antaisi osuuden asuntoon, mitä se ei koskaan tee. Lakiosaperillisellä ei ole oikeutta mihinkään esineeseen jäämistöstä.>Lakiosa voidaan aina maksaa rahana, minkä kertominen ei ole peen jauhantaa vaan täysin asiallinen huomio sinun virheellisiin väitteisiin.

nix_nax kirjoitti:

>>Luulit selvästi, että lakiosa antaisi osuuden asuntoon, mitä se ei koskaan tee. Lakiosaperillisellä ei ole oikeutta mihinkään esineeseen jäämistöstä.>Lakiosa voidaan aina maksaa rahana, minkä kertominen ei ole peen jauhantaa vaan täysin asiallinen huomio sinun virheellisiin väitteisiin.

Lue lisää

>>Joka tapauksessa testamentti koskee vain asuntoa, eikä testamentinsaaja siten voi mistään "pesänvaroista" lakiosaa maksaa, mahdolliset muut pesän varat kun kuuluvat rintaperilliselle, eivät testamentinsaajalle.>>

Jep, tässä kohden luin ap. tapauksen väärin. Korjaan.

Lakiosaperillinen saa lakiosansa suoraan pesän muusta varallisuudesta. Vain jos nämä varat eivät riitä lakiosan toteuttamiseen, hallintatestamentti on siltä osin tehoton. Mutta testamentisaaja voi maksaa tämän lakiosasta puuttuvan osuuden rahana rintaperilliselle. Jos puuttuva osuus on vähäinen, testamentinsaajan kannattaa asunnon hallintaoikeuden turvatakseen se maksaa. Tässä ei tarvitse sopia mistään kaupasta, vaan se on testamentinsaajan lakiin perustuva oikeus.

Muuten taas vain vänkäät, etkä tunnista ja tunnusta virheitäsi. En ryhdy toistamaan enää pääasiallisen omaisuuden ja lakiosan koko arvomäärän laskemista koskevaa virhettäsi. Selittelysi on huvittavaa!

Niin on myös "lakiosakauppaa" koskeva täysin järjetön selittelysi, jossa ei itse asian kannalta ole ponttia. Kovin huvittavaa!

Et sitten vain näytä tunnistavan ongelmaa siinä, että rintaperillisellä on lain mukaan OIKEUS SAADA LAKIOSANSA TESTAMENTIN SITÄ ESTÄMÄTTÄ. Hallintatestamenttikaan ei saa estää lakiosan täysimääräistä saamista, jos perillinen sitä vaatii.

Kun luet tuon isolla kirjoitetun oikeuden useamman kerran ja sitten sovellat sitä kertomaasi asuntokauppaan, saatat ehkä löytää sen pointin.

Tässä lukijoille vielä kertaus, että ei mene heiltäkin harakoille koko pointti.

Kirjoitin:
>>Missä on RP:n lakiosa?

Koska RP on myynyt perintönä saamaansa omaisutta T:lle ja saanut siitä käyvän hinnan, LAKIOSA on maksamatta. Hän voi edelleen vaatia lakiosaa T:ltä.>Kun lakiosa on puolet asunnon arvosta 100.000 eurosta eli 50.000 euroa, kaupassa, missä perillinen luovuttaa ½ asunnosta testamentinsaajalle, hän saa (omistukseensa ja haltuunsa) lakiosaansa vastaavan rahasumman 50.000 euroa.>>

Perillinen luovuttaa siis kaupassa omaa omaisuuttaan pois 50.000 euron arvosta eli puolet asunnosta ja saa vastikkeeksi kauppahinnan (myös 50.000 euroa). Vastikkeet menevät tasan.

>>Perillinen omistaa edelleen ½ asunnosta eli 50.000 euron arvosta, ja sen hän saa testamentinsaajan kuoltua. Täten perillinen saa koko asunnon arvon eli 50.000 50.000 = 100.000 euroa. Mitä hän jäi perinnöstään vaille? Ei mitään.>>

Niin, perillinen on antanut pois puolet perinnöstään vastiketta vastaan. Ihan hyvin hän olisi voinut antaa pois koko asunnon 100.000 euron vastiketta vastaan. Tällaisessa kaupassa hän olisi Nix_naxin mukaan saanut perintönsä kokonaan. Mitä hän olisi tällöin vailla?

Saa perillinen toki perinnöstään luopua, niin kuin lakiosastaankin. Edellinen on perintöosuuden luovutus ja jälkimmäinen lakiosuuden luovutus.

Lakiosaperillisellä on kuitenkin oikeus vaatia lakiosa siten, että testamentinsaajan oikeus lakkaa, koska se raukeaa. Hänen ei tarvitse silloin luopua mistään.

Lopputulos viimeksi mainitusta on, että hän saa 100.000 euron arvoisen asunnon heti kokonaan haltuunsa.

>>Jos ½ asunnon kauppahinta olisi (50.000 ylihinta 50.000 =) 100.000 euroa ja aikanaan vapautuvan ½:n arvo 50.000 euroa, perillinen olisi saanut 100.000 euron arvoisesta asunnosta 150.000 euroa. Tällä laillako sinä lakiosilla bisnestä tekisit? Voisi ehkä joku mennä halpaankin, aivan helppoja kun nämä asiat eivät kaikille ole.>>

Niin pitääkin saada!

Totesin jo aiemmin, että mainittu kauppa olisi huono diili testamentinsaajalle. Täysimääräinen LAKIOSA on kuitenkin 50.000 euroa tässä tapauksessa. Miksi perillinen luopuisi siitä, kun saisi sen lain nojalla testamentin sitä rasittamatta JOKA TAPAUKSESSA?

Sinä kävisit kauppaa lakiosasta luopumisesta, et expressis verbis lakiosasta. Tähän perillisellä ei ole tarvetta, koska lakiosaoikeus on hänen puolellaan.

Minä myisin LAKIOSAN testamentisaajalle ja sen hinta olisi täysimääräisesti se 50.000 euroa. Joku toinen voi toki myydä halvemmalla, kauppahinnan ollessa jotakin väliltä 1 - 49.999 euroa. Sinun hintasi on LAKIOSASTA nolla euroa.

Näinkö huonosti todella kävisit kauppaa perillisen asemassa???

Osuuslaskelma kirjoitti:

>>Joka tapauksessa testamentti koskee vain asuntoa, eikä testamentinsaaja siten voi mistään "pesänvaroista" lakiosaa maksaa, mahdolliset muut pesän varat kun kuuluvat rintaperilliselle, eivät testamentinsaajalle.>>

Jep, tässä kohden luin ap. tapauksen väärin. Korjaan.

Lakiosaperillinen saa lakiosansa suoraan pesän muusta varallisuudesta. Vain jos nämä varat eivät riitä lakiosan toteuttamiseen, hallintatestamentti on siltä osin tehoton. Mutta testamentisaaja voi maksaa tämän lakiosasta puuttuvan osuuden rahana rintaperilliselle. Jos puuttuva osuus on vähäinen, testamentinsaajan kannattaa asunnon hallintaoikeuden turvatakseen se maksaa. Tässä ei tarvitse sopia mistään kaupasta, vaan se on testamentinsaajan lakiin perustuva oikeus.

Muuten taas vain vänkäät, etkä tunnista ja tunnusta virheitäsi. En ryhdy toistamaan enää pääasiallisen omaisuuden ja lakiosan koko arvomäärän laskemista koskevaa virhettäsi. Selittelysi on huvittavaa!

Niin on myös "lakiosakauppaa" koskeva täysin järjetön selittelysi, jossa ei itse asian kannalta ole ponttia. Kovin huvittavaa!

Et sitten vain näytä tunnistavan ongelmaa siinä, että rintaperillisellä on lain mukaan OIKEUS SAADA LAKIOSANSA TESTAMENTIN SITÄ ESTÄMÄTTÄ. Hallintatestamenttikaan ei saa estää lakiosan täysimääräistä saamista, jos perillinen sitä vaatii.

Kun luet tuon isolla kirjoitetun oikeuden useamman kerran ja sitten sovellat sitä kertomaasi asuntokauppaan, saatat ehkä löytää sen pointin.

Tässä lukijoille vielä kertaus, että ei mene heiltäkin harakoille koko pointti.

Kirjoitin:
>>Missä on RP:n lakiosa?

Koska RP on myynyt perintönä saamaansa omaisutta T:lle ja saanut siitä käyvän hinnan, LAKIOSA on maksamatta. Hän voi edelleen vaatia lakiosaa T:ltä.>Kun lakiosa on puolet asunnon arvosta 100.000 eurosta eli 50.000 euroa, kaupassa, missä perillinen luovuttaa ½ asunnosta testamentinsaajalle, hän saa (omistukseensa ja haltuunsa) lakiosaansa vastaavan rahasumman 50.000 euroa.>>

Perillinen luovuttaa siis kaupassa omaa omaisuuttaan pois 50.000 euron arvosta eli puolet asunnosta ja saa vastikkeeksi kauppahinnan (myös 50.000 euroa). Vastikkeet menevät tasan.

>>Perillinen omistaa edelleen ½ asunnosta eli 50.000 euron arvosta, ja sen hän saa testamentinsaajan kuoltua. Täten perillinen saa koko asunnon arvon eli 50.000 50.000 = 100.000 euroa. Mitä hän jäi perinnöstään vaille? Ei mitään.>>

Niin, perillinen on antanut pois puolet perinnöstään vastiketta vastaan. Ihan hyvin hän olisi voinut antaa pois koko asunnon 100.000 euron vastiketta vastaan. Tällaisessa kaupassa hän olisi Nix_naxin mukaan saanut perintönsä kokonaan. Mitä hän olisi tällöin vailla?

Saa perillinen toki perinnöstään luopua, niin kuin lakiosastaankin. Edellinen on perintöosuuden luovutus ja jälkimmäinen lakiosuuden luovutus.

Lakiosaperillisellä on kuitenkin oikeus vaatia lakiosa siten, että testamentinsaajan oikeus lakkaa, koska se raukeaa. Hänen ei tarvitse silloin luopua mistään.

Lopputulos viimeksi mainitusta on, että hän saa 100.000 euron arvoisen asunnon heti kokonaan haltuunsa.

>>Jos ½ asunnon kauppahinta olisi (50.000 ylihinta 50.000 =) 100.000 euroa ja aikanaan vapautuvan ½:n arvo 50.000 euroa, perillinen olisi saanut 100.000 euron arvoisesta asunnosta 150.000 euroa. Tällä laillako sinä lakiosilla bisnestä tekisit? Voisi ehkä joku mennä halpaankin, aivan helppoja kun nämä asiat eivät kaikille ole.>>

Niin pitääkin saada!

Totesin jo aiemmin, että mainittu kauppa olisi huono diili testamentinsaajalle. Täysimääräinen LAKIOSA on kuitenkin 50.000 euroa tässä tapauksessa. Miksi perillinen luopuisi siitä, kun saisi sen lain nojalla testamentin sitä rasittamatta JOKA TAPAUKSESSA?

Sinä kävisit kauppaa lakiosasta luopumisesta, et expressis verbis lakiosasta. Tähän perillisellä ei ole tarvetta, koska lakiosaoikeus on hänen puolellaan.

Minä myisin LAKIOSAN testamentisaajalle ja sen hinta olisi täysimääräisesti se 50.000 euroa. Joku toinen voi toki myydä halvemmalla, kauppahinnan ollessa jotakin väliltä 1 - 49.999 euroa. Sinun hintasi on LAKIOSASTA nolla euroa.

Näinkö huonosti todella kävisit kauppaa perillisen asemassa???

Lue lisää

"Osuuslaskelma" on ilmeisesti vanha jäärä, joka jankkaa ja jankkaa ymmärtämästä, mikä asiassa on oleellista.

>>Mutta testamentisaaja voi maksaa tämän lakiosasta puuttuvan osuuden rahana rintaperilliselle. Jos puuttuva osuus on vähäinen, testamentinsaajan kannattaa asunnon hallintaoikeuden turvatakseen se maksaa. Tässä ei tarvitse sopia mistään kaupasta, vaan se on testamentinsaajan lakiin perustuva oikeus.>Et sitten vain näytä tunnistavan ongelmaa siinä, että rintaperillisellä on lain mukaan OIKEUS SAADA LAKIOSANSA TESTAMENTIN SITÄ ESTÄMÄTTÄ. Hallintatestamenttikaan ei saa estää lakiosan täysimääräistä saamista, jos perillinen sitä vaatii.

Osuuslaskelma kirjoitti:

>>Joka tapauksessa testamentti koskee vain asuntoa, eikä testamentinsaaja siten voi mistään "pesänvaroista" lakiosaa maksaa, mahdolliset muut pesän varat kun kuuluvat rintaperilliselle, eivät testamentinsaajalle.>>

Jep, tässä kohden luin ap. tapauksen väärin. Korjaan.

Lakiosaperillinen saa lakiosansa suoraan pesän muusta varallisuudesta. Vain jos nämä varat eivät riitä lakiosan toteuttamiseen, hallintatestamentti on siltä osin tehoton. Mutta testamentisaaja voi maksaa tämän lakiosasta puuttuvan osuuden rahana rintaperilliselle. Jos puuttuva osuus on vähäinen, testamentinsaajan kannattaa asunnon hallintaoikeuden turvatakseen se maksaa. Tässä ei tarvitse sopia mistään kaupasta, vaan se on testamentinsaajan lakiin perustuva oikeus.

Muuten taas vain vänkäät, etkä tunnista ja tunnusta virheitäsi. En ryhdy toistamaan enää pääasiallisen omaisuuden ja lakiosan koko arvomäärän laskemista koskevaa virhettäsi. Selittelysi on huvittavaa!

Niin on myös "lakiosakauppaa" koskeva täysin järjetön selittelysi, jossa ei itse asian kannalta ole ponttia. Kovin huvittavaa!

Et sitten vain näytä tunnistavan ongelmaa siinä, että rintaperillisellä on lain mukaan OIKEUS SAADA LAKIOSANSA TESTAMENTIN SITÄ ESTÄMÄTTÄ. Hallintatestamenttikaan ei saa estää lakiosan täysimääräistä saamista, jos perillinen sitä vaatii.

Kun luet tuon isolla kirjoitetun oikeuden useamman kerran ja sitten sovellat sitä kertomaasi asuntokauppaan, saatat ehkä löytää sen pointin.

Tässä lukijoille vielä kertaus, että ei mene heiltäkin harakoille koko pointti.

Kirjoitin:
>>Missä on RP:n lakiosa?

Koska RP on myynyt perintönä saamaansa omaisutta T:lle ja saanut siitä käyvän hinnan, LAKIOSA on maksamatta. Hän voi edelleen vaatia lakiosaa T:ltä.>Kun lakiosa on puolet asunnon arvosta 100.000 eurosta eli 50.000 euroa, kaupassa, missä perillinen luovuttaa ½ asunnosta testamentinsaajalle, hän saa (omistukseensa ja haltuunsa) lakiosaansa vastaavan rahasumman 50.000 euroa.>>

Perillinen luovuttaa siis kaupassa omaa omaisuuttaan pois 50.000 euron arvosta eli puolet asunnosta ja saa vastikkeeksi kauppahinnan (myös 50.000 euroa). Vastikkeet menevät tasan.

>>Perillinen omistaa edelleen ½ asunnosta eli 50.000 euron arvosta, ja sen hän saa testamentinsaajan kuoltua. Täten perillinen saa koko asunnon arvon eli 50.000 50.000 = 100.000 euroa. Mitä hän jäi perinnöstään vaille? Ei mitään.>>

Niin, perillinen on antanut pois puolet perinnöstään vastiketta vastaan. Ihan hyvin hän olisi voinut antaa pois koko asunnon 100.000 euron vastiketta vastaan. Tällaisessa kaupassa hän olisi Nix_naxin mukaan saanut perintönsä kokonaan. Mitä hän olisi tällöin vailla?

Saa perillinen toki perinnöstään luopua, niin kuin lakiosastaankin. Edellinen on perintöosuuden luovutus ja jälkimmäinen lakiosuuden luovutus.

Lakiosaperillisellä on kuitenkin oikeus vaatia lakiosa siten, että testamentinsaajan oikeus lakkaa, koska se raukeaa. Hänen ei tarvitse silloin luopua mistään.

Lopputulos viimeksi mainitusta on, että hän saa 100.000 euron arvoisen asunnon heti kokonaan haltuunsa.

>>Jos ½ asunnon kauppahinta olisi (50.000 ylihinta 50.000 =) 100.000 euroa ja aikanaan vapautuvan ½:n arvo 50.000 euroa, perillinen olisi saanut 100.000 euron arvoisesta asunnosta 150.000 euroa. Tällä laillako sinä lakiosilla bisnestä tekisit? Voisi ehkä joku mennä halpaankin, aivan helppoja kun nämä asiat eivät kaikille ole.>>

Niin pitääkin saada!

Totesin jo aiemmin, että mainittu kauppa olisi huono diili testamentinsaajalle. Täysimääräinen LAKIOSA on kuitenkin 50.000 euroa tässä tapauksessa. Miksi perillinen luopuisi siitä, kun saisi sen lain nojalla testamentin sitä rasittamatta JOKA TAPAUKSESSA?

Sinä kävisit kauppaa lakiosasta luopumisesta, et expressis verbis lakiosasta. Tähän perillisellä ei ole tarvetta, koska lakiosaoikeus on hänen puolellaan.

Minä myisin LAKIOSAN testamentisaajalle ja sen hinta olisi täysimääräisesti se 50.000 euroa. Joku toinen voi toki myydä halvemmalla, kauppahinnan ollessa jotakin väliltä 1 - 49.999 euroa. Sinun hintasi on LAKIOSASTA nolla euroa.

Näinkö huonosti todella kävisit kauppaa perillisen asemassa???

Lue lisää

(Jatkoa)
Kun aiempi mielestäni havainnollinen rautalankakaan ei avautunut nm:lle, niin väännetään lisää - vaikka kaiken nm:n vänkäyksen jälkeen turhalta tämäkin tuntuu.

Oletetaanpa, että hallintatestamentti olisi asunnon asemesta käsittänyt rahaa 100.000 euroa. Siitä lakiosa on ½ eli 50.000 euroa. Antamalla perilliselle lakiosan 50.000 euroa ap saisi hallita loppua 50.000 euroa, joka ap:n kuoltua tulisi perillisen hallintaan. Tällöin (50.000 50.000) perillinen olisi saanut hallintaansa koko perintönsä 100.000 euroa.

Jos asianosaiset asunnon osalta sopisivat, että asunto myydään, minkä jälkeen perillinen saa lakiosansa ja ap saa hallita muuta osaa kauppahinnasta, jako menisi kuten edellä. Lakiosa olisi se 50.000 euroa ja loppu 50.000 euroa tulisi ap:n kuoltua.

Asunnon osalta puolikas vaihdettaisiin rahaksi ja se tapahtuu, kun niin sovitaan kaupalla. Puolikkaan ostaja voi olla ap tai yhtä hyvin kolmaskin taho (jos vain kiinnostunut löytyisi). Kaupassa ½ asunnosta, arvo 50.000 euroa, vaihtuisi seteleiksi määrältään 50.000 euroa. Kun perillinen on saanut rahaa 50.000 euroa, hän on saanut hallintaansa lakiosansa ja omistaisi edelleen ½ asunnosta, arvo 50.000 euroa, jonka hän saisi hallintaansa ap:n kuoltua, jolloin hän olisi saanut haltuunsa koko perintönsä (50.000 50.000 =) 100.000 euroa.

>>Perillinen luovuttaa siis kaupassa omaa omaisuuttaan pois 50.000 euron arvosta eli puolet asunnosta ja saa vastikkeeksi kauppahinnan (myös 50.000 euroa). Vastikkeet menevät tasan.>Niin, perillinen on antanut pois puolet perinnöstään vastiketta vastaan. Ihan hyvin hän olisi voinut antaa pois koko asunnon 100.000 euron vastiketta vastaan. Tällaisessa kaupassa hän olisi Nix_naxin mukaan saanut perintönsä kokonaan. Mitä hän olisi tällöin vailla?

nix_nax kirjoitti:

"Osuuslaskelma" on ilmeisesti vanha jäärä, joka jankkaa ja jankkaa ymmärtämästä, mikä asiassa on oleellista.

>>Mutta testamentisaaja voi maksaa tämän lakiosasta puuttuvan osuuden rahana rintaperilliselle. Jos puuttuva osuus on vähäinen, testamentinsaajan kannattaa asunnon hallintaoikeuden turvatakseen se maksaa. Tässä ei tarvitse sopia mistään kaupasta, vaan se on testamentinsaajan lakiin perustuva oikeus.>Et sitten vain näytä tunnistavan ongelmaa siinä, että rintaperillisellä on lain mukaan OIKEUS SAADA LAKIOSANSA TESTAMENTIN SITÄ ESTÄMÄTTÄ. Hallintatestamenttikaan ei saa estää lakiosan täysimääräistä saamista, jos perillinen sitä vaatii.

Lue lisää

Jaa taas Nix_nax päätti tyhtyä solvauslinjalle, kun ilmeisesti kaikki asiaargumentit loppuivat.

Jo aiemmin totesin hänen minulle osoittamat sanat "suuria luulevasta diletantista" (?) osuvan ainoastaan häneen itseensä.

>>"Osuuslaskelma" on ilmeisesti vanha jäärä, joka jankkaa ja jankkaa ymmärtämästä, mikä asiassa on oleellista.>>

Kukahan edellä olevassa viestissä jankkaa ja copy/pasteilee jo aiemmin kirjoitettua. Ainoastaan sinä. Eihän tuossa ole nyt mitään tolkkua!!

>>asianosaiset HALUTESSAAN voivat SOPIA lakiosan suorittamisella siten, että ap myy lakiosaa vastaavan osuuden perilliselle. Jos 100.000 euron arvoinen asunto on ainoa jäämistöomaisuus, lakiosa on arvoltaan 50.000. Perillinen voi saada lakiosan omistukseensa ja hallintaansa, kun asunto-osuus (½) muutetaan rahaksi ja se luovutetaan perilliselle. Tämä tapahtuu kaupan muodossa.>>

Ja minä kun juuri pääsin kertomasta, että sinun vaihtoehtosi lakiosan toteuttamisesta kaupalla on aivan kehno perillisen kannalta.

Miksi ihmeessä perillinen olisi niin vajakki, että myisi puolet asunnosta testamentinsaajalle?

Tätä kysymystä et näytä ponjaavan.

Kuten jo edellä olen aiemmissa viesteissä todennut, parempi kauppa perillisen kannalta on myydä KOKO asunto testamentinsaajalle, jolloin perillinen saa koko perinnön haltuunsa ja omistukseensa.

Osuuslaskelma kirjoitti:

>>Lakiosa on puolet jäämistön nettoarvosta.>>

Lakiosa ei kuin teoriassa puolet jäämistöstä ja silloinkin vain siinä erityisessä tapauksessa, että perittävä ei ole antanut sellaisia lahjoituksia tms. laskennallisiin lisäyksiin johtavia eriä, jotka vaikuttavat lakiosalaskelmaan.

On mahdollista, että lakiosa on suurempi kuin koko jäämistön arvo. Kuten edellä lakiosa täydentämisestä kirjoitin: "Lakiosa voi näin laskettuna olla jopa suurempi kuin kuolinpesässä olevat nettovarat. Siinä tapauksessa voi vaatia lakiosan täydennystä lahjan saajalta tai henkivakuutuksen edunsaajalta."

Kysyjän tapauksessa, kun kuolinpesän nettovaroja ei ole tiedossa, voi koko asunto tulla lakiosana rintaperilliselle. Sen lisäksi voi vielä tulla kysymykseen lakiosan täydentäminen riippuen laskennallisista lisäyksistä.

Lue lisää

Paljon tekstiä etten jaksanut lukea kaikkea.
Tuolla vilauteltiin vaihtoehtoa myydä perilliselle talon osuutta lakiosan verran.
Järjetön ajatus jo senkin puolesta jos leskellä oikeus yhteiseen asuntoon.

Esim. alaikäiselle ei voi luovuttaa lakiosana autoa jota hän ei voi alaikäisyyden vuoksi käyttää.
Eli kaikki omaisuus ei suinkaan ole kelvollista lakiosavarallisuutta.

nix_nax kirjoitti:

(Jatkoa)
Kun aiempi mielestäni havainnollinen rautalankakaan ei avautunut nm:lle, niin väännetään lisää - vaikka kaiken nm:n vänkäyksen jälkeen turhalta tämäkin tuntuu.

Oletetaanpa, että hallintatestamentti olisi asunnon asemesta käsittänyt rahaa 100.000 euroa. Siitä lakiosa on ½ eli 50.000 euroa. Antamalla perilliselle lakiosan 50.000 euroa ap saisi hallita loppua 50.000 euroa, joka ap:n kuoltua tulisi perillisen hallintaan. Tällöin (50.000 50.000) perillinen olisi saanut hallintaansa koko perintönsä 100.000 euroa.

Jos asianosaiset asunnon osalta sopisivat, että asunto myydään, minkä jälkeen perillinen saa lakiosansa ja ap saa hallita muuta osaa kauppahinnasta, jako menisi kuten edellä. Lakiosa olisi se 50.000 euroa ja loppu 50.000 euroa tulisi ap:n kuoltua.

Asunnon osalta puolikas vaihdettaisiin rahaksi ja se tapahtuu, kun niin sovitaan kaupalla. Puolikkaan ostaja voi olla ap tai yhtä hyvin kolmaskin taho (jos vain kiinnostunut löytyisi). Kaupassa ½ asunnosta, arvo 50.000 euroa, vaihtuisi seteleiksi määrältään 50.000 euroa. Kun perillinen on saanut rahaa 50.000 euroa, hän on saanut hallintaansa lakiosansa ja omistaisi edelleen ½ asunnosta, arvo 50.000 euroa, jonka hän saisi hallintaansa ap:n kuoltua, jolloin hän olisi saanut haltuunsa koko perintönsä (50.000 50.000 =) 100.000 euroa.

>>Perillinen luovuttaa siis kaupassa omaa omaisuuttaan pois 50.000 euron arvosta eli puolet asunnosta ja saa vastikkeeksi kauppahinnan (myös 50.000 euroa). Vastikkeet menevät tasan.>Niin, perillinen on antanut pois puolet perinnöstään vastiketta vastaan. Ihan hyvin hän olisi voinut antaa pois koko asunnon 100.000 euron vastiketta vastaan. Tällaisessa kaupassa hän olisi Nix_naxin mukaan saanut perintönsä kokonaan. Mitä hän olisi tällöin vailla?

Lue lisää

No, huh huh!!!

Nix_nax nimittelee vallan suotta toisia järjen köyhyydestä, kun ei itse ilmeisesti ponjaa lainkaan sitä punaista lankaa, mitä hänelle olen yrittänyt kertoa ja mikä asiassa on olennaista.

Oikaistaan nyt kuitenkin jälleen kerran, tähän olen jo tottunut, niitä virheitä, mitä hänen kirjoituksissaan on. Teen sen ainoastaan asialinjalla, toisin kuin tämä poloinen Nix_nax, jolla ei pätevät argumentit tunnu lainkaan riittävän asiassa.

>>Oletetaanpa, että hallintatestamentti olisi asunnon asemesta käsittänyt rahaa 100.000 euroa.>>

Oletuksesi rahan hallintaoikeuden testamenttaamisesta on kyllä perin huvittava, mutta mikäpäs tässä, jatketaan leikkimielistä pohdintaa.

>>Siitä lakiosa on ½ eli 50.000 euroa. Antamalla perilliselle lakiosan 50.000 euroa ap saisi hallita loppua 50.000 euroa, joka ap:n kuoltua tulisi perillisen hallintaan.>>

Tilanne on erilainen kuin asuntoa koskevassa hallintatestamentissa, kuten varmaan ymmärrätkin (?). Tässä tilanteessa testamentti ei raukea, vaikka lakiosaperillinen tekisi lakiosavaatimuksen.

Testamentti voitaisiin siis esimerkissäsi toteuttaa, TOISIN KUIN ALKUPERÄISESSÄ TAPAUKSESSA.

Oletuksesi ei siis kuulu lainkaan tähän keskusteluun, vaan vie täysin harhateille. Mutta koska et ponjaa asian ydintä, perustietojesi heikon tason vuoksi, se ei ole minulle yllätys.

Jatkossa palaatkin alkuperäiseen keskustelunaiheeseen, mikä onkin hyvä asia. Niinpä voidaan jatkaa.

>>Jos asianosaiset asunnon osalta sopisivat, että asunto myydään, minkä jälkeen perillinen saa lakiosansa ja ap saa hallita muuta osaa kauppahinnasta, jako menisi kuten edellä. Lakiosa olisi se 50.000 euroa ja loppu 50.000 euroa tulisi ap:n kuoltua.>>

Lakiosaperillisen ei tarvitse sopia testamentinsaajan kanssa asunnon myymisestä. Tässä ei ole kuule järkeä hänen kannaltaan.

Perillinen voi vaatia lakiosailmoituksella lakiosaansa, josta seuraa, että testamentti raukeaa ja lakiosaperillinen saa koko perinnön hallintaansa ja omistukseensa.

Se, että prosessi lain kannalta muodollisesti lakiosavaatimuksen esittämisen jälkeen etenee niin, että asunto olisi myytävä, ei tarkoita sitä, että KÄYTÄNNÖSSÄ ASUNTOA MYYTÄISIIN.

Tässä kohden tämän alkuperäisen tapauksen ymmärryksesi jälleen kerran menee metsään. Se syvällinen ymmärrys puuttuu!!

Perillisen lakiosavaatimus aiheuttaa sen, että hän hakee pesänjakajaa kuolinpesälle, jos testamentinsaaja hangoittelee vastaan asiassa. Pesänjakaja ei kuitenkaan ryhdy määräyksen saatuaan myymään asuntoa (eikä hakemaan myyntilupaa oikeudesta, kuten olisi lain mukaan tarpeen).

Pesänjakaja ainoastaan toteaa jakokirjassa, että rintaperillisen lakiosavaatimusta ei voida toteuttaa pesästä ja että testamentti on sen vuoksi raennut. Tämän juridisena seurauksena on jäämistön (100.000 euron arvoinen asunto) siirtyminen perillisen omistukseen ja hallintaan.

Nix_nax ei kykene hallitsemaan asian kokonaisuutta eikä sen olennaisia seikkoja. Siksi hän jankkaa "vanhana jääränä" omaa stooriaan.

(jatkuu)

nix_nax kirjoitti:

(Jatkoa)
Kun aiempi mielestäni havainnollinen rautalankakaan ei avautunut nm:lle, niin väännetään lisää - vaikka kaiken nm:n vänkäyksen jälkeen turhalta tämäkin tuntuu.

Oletetaanpa, että hallintatestamentti olisi asunnon asemesta käsittänyt rahaa 100.000 euroa. Siitä lakiosa on ½ eli 50.000 euroa. Antamalla perilliselle lakiosan 50.000 euroa ap saisi hallita loppua 50.000 euroa, joka ap:n kuoltua tulisi perillisen hallintaan. Tällöin (50.000 50.000) perillinen olisi saanut hallintaansa koko perintönsä 100.000 euroa.

Jos asianosaiset asunnon osalta sopisivat, että asunto myydään, minkä jälkeen perillinen saa lakiosansa ja ap saa hallita muuta osaa kauppahinnasta, jako menisi kuten edellä. Lakiosa olisi se 50.000 euroa ja loppu 50.000 euroa tulisi ap:n kuoltua.

Asunnon osalta puolikas vaihdettaisiin rahaksi ja se tapahtuu, kun niin sovitaan kaupalla. Puolikkaan ostaja voi olla ap tai yhtä hyvin kolmaskin taho (jos vain kiinnostunut löytyisi). Kaupassa ½ asunnosta, arvo 50.000 euroa, vaihtuisi seteleiksi määrältään 50.000 euroa. Kun perillinen on saanut rahaa 50.000 euroa, hän on saanut hallintaansa lakiosansa ja omistaisi edelleen ½ asunnosta, arvo 50.000 euroa, jonka hän saisi hallintaansa ap:n kuoltua, jolloin hän olisi saanut haltuunsa koko perintönsä (50.000 50.000 =) 100.000 euroa.

>>Perillinen luovuttaa siis kaupassa omaa omaisuuttaan pois 50.000 euron arvosta eli puolet asunnosta ja saa vastikkeeksi kauppahinnan (myös 50.000 euroa). Vastikkeet menevät tasan.>Niin, perillinen on antanut pois puolet perinnöstään vastiketta vastaan. Ihan hyvin hän olisi voinut antaa pois koko asunnon 100.000 euron vastiketta vastaan. Tällaisessa kaupassa hän olisi Nix_naxin mukaan saanut perintönsä kokonaan. Mitä hän olisi tällöin vailla?

Lue lisää

(jatkoa)

Kommentoin kuitenkin vielä loppuosaakin Nix_naxin tuotoksesta, vaikka itse asia taisikin tulla jo sanotuksi edellä. Lyhenne ap = testamentinsaaja.

>>Perillisen lakiosaa vastaava omaisuus (½ asuntoa 50.000 €) on ap:n hallinnassa, mutta tulee perillisen hallintaan kaupalla. Ei perillinen siinä mitään menetä eikä häneltä jää mitään lakiosana samatta, kun hän saa AP:LTÄ ap:n omia varoja tuon 50.000 euroa. Debet ja Kredit ovat tasoissa.>>

Perillinen ei tietenkään menetä mitään. Mistä sellaisia olet saanut päähäsi?

Juurihan totean siteeraamassasi kohdassa, että vastikkeet osapuolten kesken ovat tasan. Näin kaupassa yleensä tapahtuu, kun kauppaa tehdään käyvästä arvosta, että molemmat siitä hyötyvät. Tässä tapauksessa perillinen saa kaupalla omasta perinnöstään rahavastiketta ==> saa asunnon puolikkaasta 50.000 euroa rahaa.

Lakiosan kanssa tällä kaupalla ei ole mitään tekemistä!

Toki kaupan oheen voidaan liitteeksi ottaa perillisen sitoumus luopua lakiosastaan. Sinun esimerkissäsi lakiosaperillinen luopuisi lakiosastaan ILMAN VASTIKETTA.

Selvyyden vuoksi totean, että perillinen saa toki niin tehdä. Ei sitä kukaan kiellä, mutta eihän tuo nyt järkevää käytästä ole, kun hän voisi joka tapauksessa saada koko asunnon itselleen. Ks. ylempänä kertomani.

>>Puolikas asuntoa vaihtui ap:n antamaksi (= pesän ulkopuolelta tulleeksi) rahaksi; ap siis antoi lakiosana asunnon puolikkaan asemesta sen arvon rahana. Onkohan nm. koskaan kuullut käsitteestä "sijaan tullut omaisuus"?>>

Eihän testamentinsaaja ole antanut tässä mitään omaisuutta asunnon puolikkaan asemesta. Täysin virheellinen väite!

Sijaan tulleella omaisuudella eli surrogaattiperiaatteella ei ole mitään tekemistä tämän asian kanssa. Kysymyksessä on asuntokauppa. Asian pointti on taas sinulta hukassa!

Esimerkissä testamentinsaaja on ostanut puolet asunnosta perilliseltä. Luonnollisesti myyjä = perillinen saa kaupassa kauppahinnan 50.000 euroa ja ostaja = testamentinsaaja saa osan (½) asunnosta. That's simple.

>>Tässä asunnon puolikkaan sijaan tuli pesän ulkopuolelta eli ap:ltä seteleitä 50.000 euron arvosta, jotka voitiin lakiosana luovuttaa perillisen hallintaan.>>

Ei. Setelit ovat kauppahintaa asunnosta. Ne ei ole lakiosaa.

Lakiosasta luopumista koskevasta sitoumuksestaan (jos sellainen tehdään, kuten luonnollisesti olisi testamentinsaajan kannalta tarpeen, jos hän haluaa lakiosan maksamisesta vapautua) lakiosaperillinen ei saa vastiketta, mikäli kauppa toteutetaan kertomallasi tavalla. Tämä on eri asia kuin kauppa.

>>Ja, kuten olen aiemmin todennut, tällainen sopimus edellyttää molempien hyväksymistä. Muussa tapauksessa, jos ap ei voi lakiosaa maksaa, hallintatestamentti raukeaa.>>

Nix_naxin päästä löytyi pieni valon pilkahdus, mutta vain pieni. :D

Mainittu sopimus edellyttää molempien sen osapuolten hyväksymistä tietenkin. Pointti on, että lakiosaperillisen ei kannata tuohon suostua, koska se ei anna hänelle yhtään mitään siihen nähden, jos hän vaatisi lakiosaansa.

Lakiosaperillinen saisi lakiosaa vaatimalla nimittäin koko asunnon itselleen testamentin rauettua, koska sitä ei voida toimeenpanna yhdessä lakiosan kanssa.

Toinen vaihtoehto, mikä olisi lakiosan vaatimisen sijaan perilliselle järkevää, olisi tehdä kauppa KOKO ASUNNOSTA, jolloin perillinen saisi heti rahana koko 100.000 euroa. Tästä olisi se etu, että jos lakiosaperillinen haluaa nimenomaan rahaa, hänen ei tarvitse ryhtyä asuntoa itse myymään enää.

Tämä viimeinen Nix_naxin kirjoittelu menee sitten hiukan väärään osoitteeseen.

>>>>Niin, perillinen on antanut pois puolet perinnöstään vastiketta vastaan. Ihan hyvin hän olisi voinut antaa pois koko asunnon 100.000 euron vastiketta vastaan. Tällaisessa kaupassa hän olisi Nix_naxin mukaan saanut perintönsä kokonaan. Mitä hän olisi tällöin vailla?>

Olen siis edellä käyttänyt RAUTALANKAA, jotta löytäisit sen pointin omista kirjoituksistasi. Kirjoittanut siis auki omaa tekstiäsi. Nyt sitten huutelet minulle, että äly hoi!

Vastaan, että äly hoi! Nix_nax. :D

Kertaapa vielä kohta kohdalta jo kirjoitettu. Kyllä se siitä aukeaa, kun paneudut vain ahkerasti asiaan. Tämä ei ole mikään monimutkainen asia ollenkaan.

Lakiosa!!!!!! kirjoitti:

Paljon tekstiä etten jaksanut lukea kaikkea.
Tuolla vilauteltiin vaihtoehtoa myydä perilliselle talon osuutta lakiosan verran.
Järjetön ajatus jo senkin puolesta jos leskellä oikeus yhteiseen asuntoon.

Esim. alaikäiselle ei voi luovuttaa lakiosana autoa jota hän ei voi alaikäisyyden vuoksi käyttää.
Eli kaikki omaisuus ei suinkaan ole kelvollista lakiosavarallisuutta.

Lue lisää

Alkuperäisessä tapauksessa puolisot eivät olleet naimisissa keskenään, joten jakamattomuussuojaa asuntoon ei ole.

Asunnon puolikaan myyminen hallintatestamentin saajalle on tosiaan järjetöntä. Jos myydä meinaa, kannattaa tietenkin lakiosaperillisen myydä koko asunto.

Lakiosa!!!!!! kirjoitti:

Paljon tekstiä etten jaksanut lukea kaikkea.
Tuolla vilauteltiin vaihtoehtoa myydä perilliselle talon osuutta lakiosan verran.
Järjetön ajatus jo senkin puolesta jos leskellä oikeus yhteiseen asuntoon.

Esim. alaikäiselle ei voi luovuttaa lakiosana autoa jota hän ei voi alaikäisyyden vuoksi käyttää.
Eli kaikki omaisuus ei suinkaan ole kelvollista lakiosavarallisuutta.

Lue lisää

>>Paljon tekstiä etten jaksanut lukea kaikkea.

Osuuslaskelma kirjoitti:

Alkuperäisessä tapauksessa puolisot eivät olleet naimisissa keskenään, joten jakamattomuussuojaa asuntoon ei ole.

Asunnon puolikaan myyminen hallintatestamentin saajalle on tosiaan järjetöntä. Jos myydä meinaa, kannattaa tietenkin lakiosaperillisen myydä koko asunto.

Lue lisää

Järjetöntä tai ei, siitähän ei ole ollut kysymys, vaan siitä, toteuttaako puolikkaan myynti käyvällä hinnalla lakiosan antamisen perilliselle. Vänkäsit (en ole vielä muuta ehtinyt lukea, joten en tiedä, vänkäätkö vieläkin), että ei, pitää saada ylihintaa (jopa kaksinkertaisesti), jotta toteuttaisi. Mutta väärässä olit.

Jos perilliselle tässä vaiheessa riittää lakiosa (eli jos hän haluaa kunnioittaa vanhempansa viimeistä tahtoa eikä avoleski koko asuntoa kykene ostamaan), hän myy puolikkaan, saa rahat, ja odottaa toisen puolikkaan hallintaan saamista avolesken kuolemaan.

Epäilemättä "Osuuslaskelma" vastaavassa tilanteessa toimisi testaattorin tahdon sivuuttaen, sen noudattaminen kun olisi "järjetöntä". Mutta uskon, että inhimillisempiäkin perillisiä löytyy.

nix_nax kirjoitti:

Järjetöntä tai ei, siitähän ei ole ollut kysymys, vaan siitä, toteuttaako puolikkaan myynti käyvällä hinnalla lakiosan antamisen perilliselle. Vänkäsit (en ole vielä muuta ehtinyt lukea, joten en tiedä, vänkäätkö vieläkin), että ei, pitää saada ylihintaa (jopa kaksinkertaisesti), jotta toteuttaisi. Mutta väärässä olit.

Jos perilliselle tässä vaiheessa riittää lakiosa (eli jos hän haluaa kunnioittaa vanhempansa viimeistä tahtoa eikä avoleski koko asuntoa kykene ostamaan), hän myy puolikkaan, saa rahat, ja odottaa toisen puolikkaan hallintaan saamista avolesken kuolemaan.

Epäilemättä "Osuuslaskelma" vastaavassa tilanteessa toimisi testaattorin tahdon sivuuttaen, sen noudattaminen kun olisi "järjetöntä". Mutta uskon, että inhimillisempiäkin perillisiä löytyy.

Lue lisää

>>Vänkäsit (en ole vielä muuta ehtinyt lukea, joten en tiedä, vänkäätkö vieläkin), että ei, pitää saada ylihintaa (jopa kaksinkertaisesti), jotta toteuttaisi. Mutta väärässä olit.>>

No, niin. Siinä sitä ollaan. Et viitsinyt edes lukea kirjoittamaani ja julistaudut jo OIKEASSA olevaksi.

Ei ihme että vänkäät vastaan. Lukisit ensin, mitä on sanottavaa ja kertoisit kantasi siihen sitten. Jooko??

Puolikaan asunnon myynti ei toteuta itsessään lakiosaa. Perillinen voi kaupan jälkeen vaatia lakiosaa edelleen testamentinsaajalta.

Perillisen täytyy vapauttaakseen testamentinsaajan lakiosan maksamisesta luopua lakiosastaan, ts. antaa sitä koskeva sitoumus.

Olet siis väärässä.

Inhimillisyydellä ei ole tässä asiassa sijaa. Perillisellä on lain mukainen oikeus vaatia lakiosansa. Jos testamnetin tekijä halusi jotakin muuta, pitää hänen laatia parempi testamentti ja mahdollisesti tehdä muita toimenpiteitä avopuolisonsa aseman turvaamiseksi (esim. henkivakuutus avopuolison hyväksi)

Osuuslaskelma kirjoitti:

>>Vänkäsit (en ole vielä muuta ehtinyt lukea, joten en tiedä, vänkäätkö vieläkin), että ei, pitää saada ylihintaa (jopa kaksinkertaisesti), jotta toteuttaisi. Mutta väärässä olit.>>

No, niin. Siinä sitä ollaan. Et viitsinyt edes lukea kirjoittamaani ja julistaudut jo OIKEASSA olevaksi.

Ei ihme että vänkäät vastaan. Lukisit ensin, mitä on sanottavaa ja kertoisit kantasi siihen sitten. Jooko??

Puolikaan asunnon myynti ei toteuta itsessään lakiosaa. Perillinen voi kaupan jälkeen vaatia lakiosaa edelleen testamentinsaajalta.

Perillisen täytyy vapauttaakseen testamentinsaajan lakiosan maksamisesta luopua lakiosastaan, ts. antaa sitä koskeva sitoumus.

Olet siis väärässä.

Inhimillisyydellä ei ole tässä asiassa sijaa. Perillisellä on lain mukainen oikeus vaatia lakiosansa. Jos testamnetin tekijä halusi jotakin muuta, pitää hänen laatia parempi testamentti ja mahdollisesti tehdä muita toimenpiteitä avopuolisonsa aseman turvaamiseksi (esim. henkivakuutus avopuolison hyväksi)

Lue lisää

"Puolikaan asunnon myynti ei toteuta itsessään lakiosaa. Perillinen voi kaupan jälkeen vaatia lakiosaa edelleen testamentinsaajalta."

Mistä se puolikas asunto perilliselle tupsahti, jos ei lakiosana? Olematonta puolikasta, jota ei ole vielä peritty, on hankala myydä :)

Olkoon pesän arvo yhtä kuin asunnon arvo 100 rahaa. Lakiosa ainoalle rintaperiliiselle on 50 rahaa. Olkoon perillisellä alussa 0 rahaa. Perillinen myy lakiosaansa vastaavan osuuden testamentin saajalle 50 rahasta. Hän on nyt saanut 50 rahaa eli lakiosansa määrän pesästä. Aivan oikeinhan tämä menee! Voihan hän toki vaatia lakiosaa enemmänkin kuin 50 rahaa, mutta pesänjakaja tietenkin hylkää perusteettoman vaatimuksen.

Osuuslaskelma kirjoitti:

(jatkoa)

Kommentoin kuitenkin vielä loppuosaakin Nix_naxin tuotoksesta, vaikka itse asia taisikin tulla jo sanotuksi edellä. Lyhenne ap = testamentinsaaja.

>>Perillisen lakiosaa vastaava omaisuus (½ asuntoa 50.000 €) on ap:n hallinnassa, mutta tulee perillisen hallintaan kaupalla. Ei perillinen siinä mitään menetä eikä häneltä jää mitään lakiosana samatta, kun hän saa AP:LTÄ ap:n omia varoja tuon 50.000 euroa. Debet ja Kredit ovat tasoissa.>>

Perillinen ei tietenkään menetä mitään. Mistä sellaisia olet saanut päähäsi?

Juurihan totean siteeraamassasi kohdassa, että vastikkeet osapuolten kesken ovat tasan. Näin kaupassa yleensä tapahtuu, kun kauppaa tehdään käyvästä arvosta, että molemmat siitä hyötyvät. Tässä tapauksessa perillinen saa kaupalla omasta perinnöstään rahavastiketta ==> saa asunnon puolikkaasta 50.000 euroa rahaa.

Lakiosan kanssa tällä kaupalla ei ole mitään tekemistä!

Toki kaupan oheen voidaan liitteeksi ottaa perillisen sitoumus luopua lakiosastaan. Sinun esimerkissäsi lakiosaperillinen luopuisi lakiosastaan ILMAN VASTIKETTA.

Selvyyden vuoksi totean, että perillinen saa toki niin tehdä. Ei sitä kukaan kiellä, mutta eihän tuo nyt järkevää käytästä ole, kun hän voisi joka tapauksessa saada koko asunnon itselleen. Ks. ylempänä kertomani.

>>Puolikas asuntoa vaihtui ap:n antamaksi (= pesän ulkopuolelta tulleeksi) rahaksi; ap siis antoi lakiosana asunnon puolikkaan asemesta sen arvon rahana. Onkohan nm. koskaan kuullut käsitteestä "sijaan tullut omaisuus"?>>

Eihän testamentinsaaja ole antanut tässä mitään omaisuutta asunnon puolikkaan asemesta. Täysin virheellinen väite!

Sijaan tulleella omaisuudella eli surrogaattiperiaatteella ei ole mitään tekemistä tämän asian kanssa. Kysymyksessä on asuntokauppa. Asian pointti on taas sinulta hukassa!

Esimerkissä testamentinsaaja on ostanut puolet asunnosta perilliseltä. Luonnollisesti myyjä = perillinen saa kaupassa kauppahinnan 50.000 euroa ja ostaja = testamentinsaaja saa osan (½) asunnosta. That's simple.

>>Tässä asunnon puolikkaan sijaan tuli pesän ulkopuolelta eli ap:ltä seteleitä 50.000 euron arvosta, jotka voitiin lakiosana luovuttaa perillisen hallintaan.>>

Ei. Setelit ovat kauppahintaa asunnosta. Ne ei ole lakiosaa.

Lakiosasta luopumista koskevasta sitoumuksestaan (jos sellainen tehdään, kuten luonnollisesti olisi testamentinsaajan kannalta tarpeen, jos hän haluaa lakiosan maksamisesta vapautua) lakiosaperillinen ei saa vastiketta, mikäli kauppa toteutetaan kertomallasi tavalla. Tämä on eri asia kuin kauppa.

>>Ja, kuten olen aiemmin todennut, tällainen sopimus edellyttää molempien hyväksymistä. Muussa tapauksessa, jos ap ei voi lakiosaa maksaa, hallintatestamentti raukeaa.>>

Nix_naxin päästä löytyi pieni valon pilkahdus, mutta vain pieni. :D

Mainittu sopimus edellyttää molempien sen osapuolten hyväksymistä tietenkin. Pointti on, että lakiosaperillisen ei kannata tuohon suostua, koska se ei anna hänelle yhtään mitään siihen nähden, jos hän vaatisi lakiosaansa.

Lakiosaperillinen saisi lakiosaa vaatimalla nimittäin koko asunnon itselleen testamentin rauettua, koska sitä ei voida toimeenpanna yhdessä lakiosan kanssa.

Toinen vaihtoehto, mikä olisi lakiosan vaatimisen sijaan perilliselle järkevää, olisi tehdä kauppa KOKO ASUNNOSTA, jolloin perillinen saisi heti rahana koko 100.000 euroa. Tästä olisi se etu, että jos lakiosaperillinen haluaa nimenomaan rahaa, hänen ei tarvitse ryhtyä asuntoa itse myymään enää.

Tämä viimeinen Nix_naxin kirjoittelu menee sitten hiukan väärään osoitteeseen.

>>>>Niin, perillinen on antanut pois puolet perinnöstään vastiketta vastaan. Ihan hyvin hän olisi voinut antaa pois koko asunnon 100.000 euron vastiketta vastaan. Tällaisessa kaupassa hän olisi Nix_naxin mukaan saanut perintönsä kokonaan. Mitä hän olisi tällöin vailla?>

Olen siis edellä käyttänyt RAUTALANKAA, jotta löytäisit sen pointin omista kirjoituksistasi. Kirjoittanut siis auki omaa tekstiäsi. Nyt sitten huutelet minulle, että äly hoi!

Vastaan, että äly hoi! Nix_nax. :D

Kertaapa vielä kohta kohdalta jo kirjoitettu. Kyllä se siitä aukeaa, kun paneudut vain ahkerasti asiaan. Tämä ei ole mikään monimutkainen asia ollenkaan.

Lue lisää

"Osuuslaskelman" sekoilusta ei enempää kannata kommentoida kuin tätä:

nix_nax:
>>>>Ja, kuten olen aiemmin todennut, tällainen sopimus edellyttää molempien hyväksymistä. Muussa tapauksessa, jos ap ei voi lakiosaa maksaa, hallintatestamentti raukeaa.>>

Nix_naxin päästä löytyi pieni valon pilkahdus, mutta vain pieni. :D

Mainittu sopimus edellyttää molempien sen osapuolten hyväksymistä tietenkin. Pointti on, että lakiosaperillisen ei kannata tuohon suostua, koska se ei anna hänelle yhtään mitään siihen nähden, jos hän vaatisi lakiosaansa.

hankala änlyrä kirjoitti:

"Puolikaan asunnon myynti ei toteuta itsessään lakiosaa. Perillinen voi kaupan jälkeen vaatia lakiosaa edelleen testamentinsaajalta."

Mistä se puolikas asunto perilliselle tupsahti, jos ei lakiosana? Olematonta puolikasta, jota ei ole vielä peritty, on hankala myydä :)

Olkoon pesän arvo yhtä kuin asunnon arvo 100 rahaa. Lakiosa ainoalle rintaperiliiselle on 50 rahaa. Olkoon perillisellä alussa 0 rahaa. Perillinen myy lakiosaansa vastaavan osuuden testamentin saajalle 50 rahasta. Hän on nyt saanut 50 rahaa eli lakiosansa määrän pesästä. Aivan oikeinhan tämä menee! Voihan hän toki vaatia lakiosaa enemmänkin kuin 50 rahaa, mutta pesänjakaja tietenkin hylkää perusteettoman vaatimuksen.

Lue lisää

>>Olkoon pesän arvo yhtä kuin asunnon arvo 100 rahaa. Lakiosa ainoalle rintaperiliiselle on 50 rahaa. Olkoon perillisellä alussa 0 rahaa. Perillinen myy lakiosaansa vastaavan osuuden testamentin saajalle 50 rahasta. Hän on nyt saanut 50 rahaa eli lakiosansa määrän pesästä.>>

Pelkäkällä lakiosaa vastaan osuuden myynnillä ei tietenkään lakiosaa ole maksettu.

Otetaan esimerkki:
Perillinen myy jollekin kolmannelle lakiosaa vastaavan osuuden. Lakiosasta ei sovita mitään. Perillinen on saanut 50 rahaa, mutta testamentinsaaja on edellen velvollinen maksamaan lakiosan rintaperilliselle.

Asia ei muutu miksikään siitä, että kaupan toinen osapuoli on testamentinsaaja, jollei erikseen sovita lakiosasta luopumisesta.

nix_nax kirjoitti:

"Osuuslaskelman" sekoilusta ei enempää kannata kommentoida kuin tätä:

nix_nax:
>>>>Ja, kuten olen aiemmin todennut, tällainen sopimus edellyttää molempien hyväksymistä. Muussa tapauksessa, jos ap ei voi lakiosaa maksaa, hallintatestamentti raukeaa.>>

Nix_naxin päästä löytyi pieni valon pilkahdus, mutta vain pieni. :D

Mainittu sopimus edellyttää molempien sen osapuolten hyväksymistä tietenkin. Pointti on, että lakiosaperillisen ei kannata tuohon suostua, koska se ei anna hänelle yhtään mitään siihen nähden, jos hän vaatisi lakiosaansa.

Lue lisää

>>Mutta jos sopiminen molemmille käy, asia voidaan hoitaa siten kuin olen koko ajan esittänyt, että perillinen myy ap:lle ½ asunnosta ja samalla kuittaa lakiosansa 50.000 euroa saaduksi. Asia on sillä selvä, vänkääpä "Osuuslaskelma" mitä tahansa. Ja siitä tässä on ollut kysymys, ei siitä, mikä on kannattavaa.>>

Täysin väärin. Perillinenhän ei voi KUITATA tässä kaupassa mitään. Nix_naxilla on nyt ihan perustavaa laatua olevissa tiedoissa puutteita.

Kuittaaminen onnistuu vain siinä tapauksessa, että tilanne olisi osapuolten kesken toisinpäin, eli perillinen on OSTAJA ja testamentinsaaja olisi MYYJÄ. Vain ja ainostaan tässä tilanteessa perillinen voi kuitata lakiosansa kauppahintana, koska silloin hän ANTAA lakiosaa vastaavan summan rahaa myyjälle. Koska myyjä on vastaavasti velkaa LAKIOSAN rintaperilliselle, se voidaan tällöin kuitata kauppahinnasta.

Tällaista tilanteesta ei alkuperäisen kirjoittajan tapauksessa ole lainkaan kysymys, joten mitään lakiosan kuittaamista ei asuntokaupassa voi tehdä.

Mutta näinhän siinä käy, kun Nix_naxin kaltainen diletantti yrittää esittää wanna be asiantuntijaa, niin täyttä sekoiluahan siitä vain tulee.

nix_nax kirjoitti:

"Osuuslaskelman" sekoilusta ei enempää kannata kommentoida kuin tätä:

nix_nax:
>>>>Ja, kuten olen aiemmin todennut, tällainen sopimus edellyttää molempien hyväksymistä. Muussa tapauksessa, jos ap ei voi lakiosaa maksaa, hallintatestamentti raukeaa.>>

Nix_naxin päästä löytyi pieni valon pilkahdus, mutta vain pieni. :D

Mainittu sopimus edellyttää molempien sen osapuolten hyväksymistä tietenkin. Pointti on, että lakiosaperillisen ei kannata tuohon suostua, koska se ei anna hänelle yhtään mitään siihen nähden, jos hän vaatisi lakiosaansa.

Lue lisää

>>Yksinäinen ratsastaja ei varmasti vieläkään periksi anna, vaikka täällä jo ulkopuolinen asiantuntijakin on tuon selvän järjestelyn lainmukaiseksi lakiosan suoritukseksi - totta kai! - todennut. Minun osaltani, kuten jo aikaisemmin tänään olen todennut, turha kinastelu jääräpäisen "Osuuslaskelman" päättyy tähän. >>

Yksinäinen ratsastaja on kuitenkin ainostaan Nix_nax, joka ei sitten vieläkään järjestelyn juridista puolta oivalktanut, vaikka hetkittäin jo siltä näytti.

Muille lukijoille keskustelu on varmasti ollut opettavaista. Moni juridiikan peruskäsite on saanut tässä ketjussa täsmennyksensä.

Ja jopa NIx_naxin oppi esim. sen, että lakiosa voi olla suurempi kuin vain puolet perintöosasta, vaikka hän siinäkin asiassa vankäsi vastaan turhan pitkään.

Lisäksi Nix_nax oppi, että VAIN lakiosalaskelmassa otetaan huomioon ylisuuret henkivakuutusmaksut, mutta ne eivät vaikuta lakimääräisen perintöosan suuruuteen.

Olen toki valmis valistamaan häntä ja muitakin juridisissa peruskysymyksissä lisää.

Jos rintaperillisen lakiosa on avopuolisoiden puoliksi omistamassa asunnossa 25%, niin ellei hallintatestamentissa ole erikseen määrätty sanktiota lakiosan vaatimisesta niin eikö rintaperillinen ole oikeutettu myös jäävään 25%:iin perinnöstään, mikäli asunto on ainut perintö ja se joudutaan myymään lakiosan saamiseksi? Saavatko perilliset näin koko 50%:n osuutensa, vai mitä lakiosan ulkopuoliselle asunnon myynnistä jäävälle perinnön osalle tapahtuu? Jos avopuoliso maksaa rintaperilliselle lakiosan ja jää asuntoon hallintaoikeudella niin eikö rintaperillisillä ole edelleen tuo toinen 25% perinnöstä asunnossa, eli he omistvat asunnosta 25%?

tarkennuksia kirjoitti:

Jos rintaperillisen lakiosa on avopuolisoiden puoliksi omistamassa asunnossa 25%, niin ellei hallintatestamentissa ole erikseen määrätty sanktiota lakiosan vaatimisesta niin eikö rintaperillinen ole oikeutettu myös jäävään 25%:iin perinnöstään, mikäli asunto on ainut perintö ja se joudutaan myymään lakiosan saamiseksi? Saavatko perilliset näin koko 50%:n osuutensa, vai mitä lakiosan ulkopuoliselle asunnon myynnistä jäävälle perinnön osalle tapahtuu? Jos avopuoliso maksaa rintaperilliselle lakiosan ja jää asuntoon hallintaoikeudella niin eikö rintaperillisillä ole edelleen tuo toinen 25% perinnöstä asunnossa, eli he omistvat asunnosta 25%?

Lue lisää

Jos avopuolisoiden puoliksi 50%/50% omistama asunto on hallintatestamentilla määrätty jälkeenjäävälle avopuolisolle toisen kuoltua, eikä muuta omaisuutta ole, voivat perijät vaatia lakiosaa 25% asunnon puolikkaasta.

Mikäli hallintatestamentin edunsaaja ei voi lakiosaa muuten maksaa perijöille, asunto on laitettava myyntiin, jolloin perijät saavat paitsi 25%:n lakiosan, myös myydyn asunnon toisen 25% puolikkaan perintöosastaan eli koko asunnon puolikkaan hinnan siis koko perintöosansa.

Näin mikäli hallintatestamentissa ei ole erikseen mainittu että lakiosan vaatiminen siirtää lopun perintöosan hallintatestamentin edunsaajalle siis avopuolisolle. Tämä siis pitää erikseen olla mainittu testamentissa, muuten lakiosan vaatimisen jälkeenkin perijöillä on oikeus myös toiseen neljännekseen asunnosta, joka saadaan sen myynnin yhteydessä jos testamentin edunsaaja ei pysty muuten maksamaan lakiosaa, tai hallintaoikeustestamentin päättyessä testamentissa määrättynä ajankohtana tai elinikäisessä hallintatestamentissa edunsaaja-avopuolison kuollessa tai hänen halutessaan luopua asunnosta.

Jahas. Nyt sitten Nix_naxin vihdoin on ymmärtänyt, mistä on kysymys. Kyllä se kesti.

Vai vielä itsestään selvyys. Olisit sitten kertonut sen heti alkuun, niin ei olisi tarvinnut vängätä.

>>Tuohan on itsestäänselvyys! Yrität kiemurrella tappion myöntämisestä edelleen vänkäämisellä. Kun on lakiosan suorittamisesta kysymys - mistä koko ajan nimenomaan on ollut kysymys - niin kaupan ehtona tietysti todettaisiin, että perillinen on kauppahinnan saadessaan saanut lakiosansa perittävän jälkeen. Ja sillä selvä.>>

Siitähän tässä on ollut koko ajan kysymys, että PELKKÄ KAUPPA ei tietenkään toteuta lakiosaa. Siinä ainoastaan perillinen saa kauppahinnan (lakiosan suuruisen) ja testamentinsaajalle tulee asunnonsta puolet. Tämän lisäksi tulee sopia lakiosasta luopumisesta, muutoin ei tietenkään ole kysymys lakiosaa koskevasta oikeustoimesta.

NIx_naxille on selvästi vierasta koko juridiikan ymmärtäminen.

Osuuslaskelma kirjoitti:

Jahas. Nyt sitten Nix_naxin vihdoin on ymmärtänyt, mistä on kysymys. Kyllä se kesti.

Vai vielä itsestään selvyys. Olisit sitten kertonut sen heti alkuun, niin ei olisi tarvinnut vängätä.

>>Tuohan on itsestäänselvyys! Yrität kiemurrella tappion myöntämisestä edelleen vänkäämisellä. Kun on lakiosan suorittamisesta kysymys - mistä koko ajan nimenomaan on ollut kysymys - niin kaupan ehtona tietysti todettaisiin, että perillinen on kauppahinnan saadessaan saanut lakiosansa perittävän jälkeen. Ja sillä selvä.>>

Siitähän tässä on ollut koko ajan kysymys, että PELKKÄ KAUPPA ei tietenkään toteuta lakiosaa. Siinä ainoastaan perillinen saa kauppahinnan (lakiosan suuruisen) ja testamentinsaajalle tulee asunnonsta puolet. Tämän lisäksi tulee sopia lakiosasta luopumisesta, muutoin ei tietenkään ole kysymys lakiosaa koskevasta oikeustoimesta.

NIx_naxille on selvästi vierasta koko juridiikan ymmärtäminen.

Lue lisää

Säälittävää kompurointia vielä kalkkiviivojen jälkeenkin. Ottaisit häviösi kuin mies (tai kunnon nainen, jos nainen olet)!

nix_nax kirjoitti:

Säälittävää kompurointia vielä kalkkiviivojen jälkeenkin. Ottaisit häviösi kuin mies (tai kunnon nainen, jos nainen olet)!

Säälittävää ei ole muualla kuin siellä päässä!

Asiassa on todellakin kaksi eri oikeustointa: kauppa asunnosta ja lakiosaa koskeva luopumistahdonilmaisu. Ne voidaan toki toteuttaa yhdellä kertaa samassa asiakirjassa, mutta sitä sinä et ole oivaltanut.

Se näkyy hyvin tässä kirjoittamassasi kohdassa:
>>Mutta jos perillisen kanssa sovitaan, että =>lakiosan maksaja

Väärin.

Lakiosa voidaan maksaa kaupalla ainoastaan siinä tapauksessa, että leski (=lakiosan maksaja) on omistajana MYYMÄSSÄ omaisuutta rintaperilliselle. Tällainen tilanne voi tulla eteen, kun leski on saanut testamentilla omistusoikeuden jäämistöön. Yksi vaihtoehto on silloin myydä jokin perintökalu rintaperilliselle, jolloin lesken kauppahintasaatava perilliseltä kuitataan vastakkaisella rintaperillisen lakiosasaatavalla leskeltä.

Asia ei selvästikään ole ollut tyhjänpäiväistä, koska perehtymällä kuittaamisen käsitteeseen asia saattaa avautua.

Osuuslaskelma kirjoitti:

Väärin.

Lakiosa voidaan maksaa kaupalla ainoastaan siinä tapauksessa, että leski (=lakiosan maksaja) on omistajana MYYMÄSSÄ omaisuutta rintaperilliselle. Tällainen tilanne voi tulla eteen, kun leski on saanut testamentilla omistusoikeuden jäämistöön. Yksi vaihtoehto on silloin myydä jokin perintökalu rintaperilliselle, jolloin lesken kauppahintasaatava perilliseltä kuitataan vastakkaisella rintaperillisen lakiosasaatavalla leskeltä.

Asia ei selvästikään ole ollut tyhjänpäiväistä, koska perehtymällä kuittaamisen käsitteeseen asia saattaa avautua.

Lue lisää

Asiassa on aivan turha ryhtyä teoretisoimaan teoretisoimisen ilosta siitä, mitä on kuittaus. Jos asunnon puolikkaan kauppakirjassa todetaan, että kauppahinnan saadessaan perillinen kuittaa samalla lakiosansa saaduksi, asia on pihvi. Ei mikään teoria oikeuta perillistä tämän jälkeen vielä vaatimaan lakiosaa, toistamiseen.

Teoriassa asunnon puolikas (50.000) vaihdettiin seteleiksi (50.000), ja nämä setelit luovutettiin lakiosana perilliselle.