Äidin uusi miesystävä ilkeä paskiainen

Eli meidän elämä oli normaalia ja hieman keskivertoa parempaa taloudellisesti. Elettiin minä, isä, äiti ja veljet omakotitalossa, kunnes parisen vuotta sitten isä ja äiti erosi. Koska ei hirveästi vaihtoehtoja ollut, niin äidin luo menin asumaan, rivitaloon. Äidillä oli uusi mukava miesystävä. Tämä miesystävä oli oikein mukava ja sen kanssa oli kaikki hyvin. Sitten kun oltiin n. vuosi, vähän yli asuttu niin he erosivat matkaeron vuoksi (hän ei asunut meillä kuitenkaan, omisti oman perheen) ja heti perään- taas äiti hankki uuden miesystävän. Olihan se outoa että viime viikonloppuna oli toinen miesystävä kylässä ja tällä kertaa uusi. Noh, alkuun hän vaikutti ihan mukavalta, aavistuksen ehkä ärsyttävältä. Selvisi että tällä ei ole ollenkaan perhettä ja hänen lapset ovat jo aikuisia. Pian äiti kysyi että mitä mieltä olisin jos hän muuttaisi meille. Noh, sanoin että pitää miettiä, katsoo kuukauden tai parin päästä asiaa. Pian kuitenkin hänen visiitit rupesi yleistymään ja hänen tavaroita rupesi ilmestymään meille. Ehkä viikko siitä kun äiti kysyi sitä, niin hän asuikin meillä jo kokonaan. Mietin että mitäs hemmettiä. Noh, yritin elää asian kanssa, olihan se rasittavaa että ei meinannu edes omaa rauhaa saada. Tämä hemmo käy töissä jossain pienessä firmassa ja ilmeisesti tosi pieni palkkainen. Rupesi ilmenemään yksi ongelma: Talous rupesi kaatumaan. Ennen kun ei ollut minkäännäköistä ongelmaa ruoasta tai mistään muustakaan, nyt piti yhtäkkiä elellä tyhjällä jääkaapilla. Ei tullut herkkuja, ei minkäännäköistä taskurahaa kertaakaan, ei uusia vaatteita kenkiä yms. Ei hygienia tuotteita. Ei nykyää meinaa tulla edes bussirahaa kouluun. Usein pitää mennä nälissään nukkumaan. Rupesin miettimään että mistä tämä johtuu. Selvis, että tää hyypiö joka meillä loisii, ei ole myynyt omaa vanhaa asuntoaan, tai pistänyt vuokralle. Eikä edes pistänyt itseään kirjoille meille. Täällä kuitenkin hengailee kokoajan. Ei hän maksa meidän laskuja, ei muitakaan kustannuksia. Tämän takia pitää nähdä nälkään eikä saa mitään uusia juttuja. Ja tämä kaikki on vasta alkua.

Äiti ei itse huomaa mitään, vaikka esimerkiksi isoisä yrittää sanoa sille, että ei tässä järjestelyssä ole mitään järkeä, joudutaan elättää yksi ylimääräinen henkilö eikä hän maksa mitään. Äiti vaan sanoo että on hänelläkin vaikeaa kun ei rahaa ole koska hänellä on toinenkin kämppä josta maksaa laskuja yms. No mitäs helvettiä, eihän tossa oo mitää järkeä. Tämä tyyppi on siis jotenkin manipuloinut äitini ja on tämmöinen onnenonkija tms.

Nyt kuitenkin päästään siihen, mikä on kaiken huippu. Tämä tyyppi on todella ilkeä. Varsinkin viimeaikoina on ilmennyt ihan tajuttomia juttuja. Hän on ruvennut suoraan sanottuna vittuilemaan päin naamaa, viisastelemaan ja muuta ihan turhaa. Melkein voisi sanoa että ruvennut kiusaamaan. Ja hän on kuitenkin loisinut meillä vasta joku muutaman kuukauden. Äiti huomaa tämän, mutta on ihan hiljaa. Ensimmäiset merkit tästä persoonasta tuli joku kuukaus sitten, kun äiti ja tämä tyyppi riiteli jostain pienestä asiasta, ja veljeni meni puolustamaan äitiäni, niin tämä haukkui veljeni pystyyn. Minuakin hän on nyt ruvennut haukkumaan. Yksi päivä kun sateli paskaa niskaa huusi kokoajan jotain niin raivostuin ja huusin että "Pidä se sun pääs kiinni" ja että hän puhuu pelkkää paskaa. Jos jollain sanalla pitäisi kuvailla, niin kiero tyyppi. Olen tällä hetkellä laihtunut 10-20 kiloa, kun ruokaa ei ole tarpeeksi. Nyt viimeaikoina on tullut todella turhauttava olo. Mitään pahaa en ole tehnyt, paskaa vaan tulee niskaan. Ainoat ketkä tuntuu välittävän on isä ja isoisä.

Veljenikin on sanonut, että tämä tyyppi on ihan hirveä. Silloin kun hän sanoi sen ensimmäisen kerran, en ollut ihan samaa mieltä. Asiat on nyt kuitenkin ihan selvät. Ainut kuka on sen puolella, on äitini.

Vaikka talous on nyt ihan vaakalaudalla, mihinkään ei meinaa riittää rahaa, toisin kun ennen tämän saapumista, niin hän ei maksa mitään meille. Viime viikkojen aikana hän on vain lorvinut kotona eikä käynyt edes töissä. Tulen kotiin, hän on siellä. Eli rahaakaan hän ei saa nykyään. Olen huomannut hänestä narsistisia persoonallisuusoireita.

Jos meillä on ruokaa, niin se on yleensä semmoista, josta vain äitini ja hänen miesystävänsä pitää. Vaikka sanon asiasta, ei siitä välitetä. Ei tämmöistä ennen ollut. Olen miettinyt, että pitäisi puhua äidin kanssa, pyytää häntä jättämään hänet ja puhumaan asioista oikeilla sanoilla. Vielä ei kuitenkaan tilaisuutta ole ollut.

Mitä tässä tilanteessa pitäisi edes tehdä? Opiskeleva täysikäinen olen, tietysti oma kämppä pitäisi hankkia mutta ei tuloja mistään tule.
Löytyykö sinultakin samanlaisia kokemuksia?

Anteeksi jos teksti hyppelehtii ja on vähän huonossa järjestyksessä, tai muuten vaan epäselvä. Toivottavasti pointti tuli esille. Hieman helpotti kirjoittaa tästä.
Tälle oli vaikea löytää oikeaa osioita, joten pistin pariin paikkaan