Syytön

Hyvää huomenta

Johtuisiko se siitä, että syksyisen pimeä tunnelma tuntuu seuraavan ja himmeillä valoilla mennään (aivan kuin usvaan puskisi ).

Toivon kuitenkin sinun löytäneen kevään ja kauniisti laulavat pikkulinnut....ja hyvää alkavaa viikkoa.

Mä laitoin liitteeksi Jonnen esittämänä (hyvä sekin) vaikka taitaa kuitenkin minun mielestä olla alkuperäinen naikkareilta kuitenkin parempi...ja lavan vierellä livenä paras...

http://www.youtube.com/watch?v=m6ROBh1cBDM

Mä oon syyllinen siihen ;)

Kiitos sinulle

Joo mä tunnustan, oon vanhakantainen ja erityisesti ismeihin koukkuuntunut…

Ei nyt sentään, mutta totta ehkä toinen puoli, kärsimykseni johtunee enemmän tunnollisuuteen ja aikaansaapaan toiminta tapaan iskostuneen kasvatuksen ja nuoruuden seurauksena. Tällainen perfektionismiin ohjaava elämän tapa on toisaalta raskas ja kärsimyksiä täynnä, mutta aina maaliin päästynä euforiakin on täydellinen. Sitten minua häiritsee epäloogisuus, olkoon se vapaa aikaa tai työtä. Fobioiden kanssa on myös kiva painia, jottei tulisi turhaa mielen vapautta ja stressivapaata eteen ;)

Tämä taas johtaa siihen, että pyrin myös muokkaamaan ympäristöäni samoin kaavoin ja metodein, jolloin tällainen vaatimusten tason ahdistus siirtyy helposti myös työympäristöön. Nykyään työssä vaadin ympäristöltäni melko säntillistä toimintatapaa, jossa äly, ripeys ja kustannukset yritetään maksimoida mahdollisimman tehokkaasti. Ehkä työssä se maine ja häpeä ovatkin suuria sisäisiä vaikuttajia. Virheitä tekee jokainen, mutta kukaan ei halua olla huono tai tyhmä…koska se leimaa aina ja aina uudelleen ja uudelleen.

Mutta minulla kaksi eri maailmaa työ ja vapaa-aika, aivan kuin olisin keskellä sisäistä skitsofreniaa, jossa tiukka sisäinen kuri muuttuu relaksinoituneeksi nautiskelijaksi. Olen edelleen perfktionisti esim. soittaessani rumpuja, mutta ystävät ovat aina ystäviä erilaisuudestaan huolimatta. Osaan olla myös vapaalla ja olla tekemättä mitään, pois sulkea asioita eli olla tuossa painottomassa tilassa . Olenkin huomannut, että aivoni tarvitsevat ajoittain hetkiä jolloin niiden täytyy olla levossa tekemättä yhtään mitään. Ne ovat yleensä elämäni parhaita hetkiä, minulta ei vaadita mitään enkä minä vaadi keneltäkään mitään. Ollaan ja nautitaan…elämästä.

Totuus lienee se, että haluaisin olla tuo vapaa-ajattelija, painottoman tilan asukas. Mutta se ei vaan ole mahdollista, erilaiset ismit vievät aina kärsimykseen.

Mä en osaa selittää sinulle tuota kysymääsi asiaa, enkä yleensä tulkitse kirjoituksiani ihan siitä syystä, että ne eivät välttämättä edusta suoraa omaa mielipidettä tai ne eivät ole historiaa tai faktaa vaan ajatuksia, jotka tulevat ja menevät herättääkseen impulsseja ympäristöön. Aivan kuin ne herättävät itsessäni jotain mikä pitää sanoa ääneen.

Ehkä se vapaus on se minkä toivoisin saavani kaiken lopputuloksena...

https://www.youtube.com/watch?v=fGD9Gsk6Vlc

Kiitos sinulle, joka tuulena tulet

Mistä alkaa kohtuus kirjoitti:

Joo mä tunnustan, oon vanhakantainen ja erityisesti ismeihin koukkuuntunut…

Ei nyt sentään, mutta totta ehkä toinen puoli, kärsimykseni johtunee enemmän tunnollisuuteen ja aikaansaapaan toiminta tapaan iskostuneen kasvatuksen ja nuoruuden seurauksena. Tällainen perfektionismiin ohjaava elämän tapa on toisaalta raskas ja kärsimyksiä täynnä, mutta aina maaliin päästynä euforiakin on täydellinen. Sitten minua häiritsee epäloogisuus, olkoon se vapaa aikaa tai työtä. Fobioiden kanssa on myös kiva painia, jottei tulisi turhaa mielen vapautta ja stressivapaata eteen ;)

Tämä taas johtaa siihen, että pyrin myös muokkaamaan ympäristöäni samoin kaavoin ja metodein, jolloin tällainen vaatimusten tason ahdistus siirtyy helposti myös työympäristöön. Nykyään työssä vaadin ympäristöltäni melko säntillistä toimintatapaa, jossa äly, ripeys ja kustannukset yritetään maksimoida mahdollisimman tehokkaasti. Ehkä työssä se maine ja häpeä ovatkin suuria sisäisiä vaikuttajia. Virheitä tekee jokainen, mutta kukaan ei halua olla huono tai tyhmä…koska se leimaa aina ja aina uudelleen ja uudelleen.

Mutta minulla kaksi eri maailmaa työ ja vapaa-aika, aivan kuin olisin keskellä sisäistä skitsofreniaa, jossa tiukka sisäinen kuri muuttuu relaksinoituneeksi nautiskelijaksi. Olen edelleen perfktionisti esim. soittaessani rumpuja, mutta ystävät ovat aina ystäviä erilaisuudestaan huolimatta. Osaan olla myös vapaalla ja olla tekemättä mitään, pois sulkea asioita eli olla tuossa painottomassa tilassa . Olenkin huomannut, että aivoni tarvitsevat ajoittain hetkiä jolloin niiden täytyy olla levossa tekemättä yhtään mitään. Ne ovat yleensä elämäni parhaita hetkiä, minulta ei vaadita mitään enkä minä vaadi keneltäkään mitään. Ollaan ja nautitaan…elämästä.

Totuus lienee se, että haluaisin olla tuo vapaa-ajattelija, painottoman tilan asukas. Mutta se ei vaan ole mahdollista, erilaiset ismit vievät aina kärsimykseen.

Mä en osaa selittää sinulle tuota kysymääsi asiaa, enkä yleensä tulkitse kirjoituksiani ihan siitä syystä, että ne eivät välttämättä edusta suoraa omaa mielipidettä tai ne eivät ole historiaa tai faktaa vaan ajatuksia, jotka tulevat ja menevät herättääkseen impulsseja ympäristöön. Aivan kuin ne herättävät itsessäni jotain mikä pitää sanoa ääneen.

Ehkä se vapaus on se minkä toivoisin saavani kaiken lopputuloksena...

https://www.youtube.com/watch?v=fGD9Gsk6Vlc

Kiitos sinulle, joka tuulena tulet

Lue lisää

Moi vanhakantainen:) Onpas muuten tosi vanhanaikainen sana! Meni pikkutovi, kun perehdyin vähän fobioihin... En tiennytkään, että niitä on yleensä samalla ihmisellä vieläpä useampia. Ikäviä elämänkumppaneita... voi hankaloittaa elämää monella tapaa. Fobioissa on ehkä kamalinta fyysiset, hallitsemattomat reaktiot? Ja jonkinlainen pakokauhu? Joita voi alkaa pelätä etukäteen ja jotka voi vaikuttaa vaikka eristäytymiseen, niiden pakenemiseen alkoholin avulla? Pelkohan voi rajoittaa elämää ihan konkreettisesti ,mutta on myös esteenä, verhona ns. "puhtaan" näkemisen edessä. Maailma vääristyy pelon silmin nähtynä...no en nyt ala taas jauhamaan tästä. Onko sulla mitään tietoa mistä fobiasi ovat saaneet alkunsa? Oletko harrastanut mielen tarkkailua? Käynyt terapiassa? No ei tarvitse paljastaa...

"Virheitä tekee jokainen, mutta kukaan ei halua olla huono tai tyhmä…koska se leimaa aina ja aina uudelleen ja uudelleen." Niin. Ja virheet on lähinnä mokaamista, mikä ei ole syntiä. Synti on pelkkä tyhjä sana. (En muuten tajunnut aikaisemmin mainintaasi siitä syntilistasta... Mikä se on?) Virheet on inhimillisiä, eikä ole virheetöntä ihmistä. Virheet voi kuitenkin aina pyyhkiä olemattomiin. Yksi kerrallaan, lopullisesti. Ne voi poistaa tietoisuudesta. Niin, eikä kukaan halua olla huono eikä tyhmä. Mulle on ollut apua siitä kun ajattelen jokaisen ihmisen olevan enemmän tai vähemmän hullu. Katsele vaan vähän ympärillesi, eikö muka ole? :) Tottakai tää pätee omaan itseenikin. Ihminen on sekopää pelko-olento.

"Mutta minulla kaksi eri maailmaa työ ja vapaa-aika, aivan kuin olisin keskellä sisäistä skitsofreniaa, jossa tiukka sisäinen kuri muuttuu relaksinoituneeksi nautiskelijaksi." Ok, tää selittää jotain :) Mietinkin joskus tota skitsofreniaa. Tiedän, että voi vaipua psykoosiin kelatessaan näitä juttuja mitä minäkin kelailen...

"Osaan olla myös vapaalla ja olla tekemättä mitään, pois sulkea asioita eli olla tuossa painottomassa tilassa . Olenkin huomannut, että aivoni tarvitsevat ajoittain hetkiä jolloin niiden täytyy olla levossa tekemättä yhtään mitään." Hyvä juttu! Siis että osaat olla vapaalla, ettet pala loppuun. Vaikka voi sekin olla uusi alku, sanon noin asiaa melko läheltä seuranneena. Sen verran tarkennan vielä, että mulle "painottomuus" ei ole asioiden poissulkemista, se ei ole niiden kieltämistä eikä siirtämistä syrjään...eikä sillä ole tekemistä minkään ismin eikä esim. meditaation kanssa. Se on vapautta mielestä, egon pyörittämistä ajatuksista. Voin silti tehdä asioita. Tai vaan olla. En osaa sen kummemmin selittää. Kyllä sun pitäisi tämä oikeastaan tietää...

"Mä en osaa selittää sinulle tuota kysymääsi asiaa, enkä yleensä tulkitse kirjoituksiani ihan siitä syystä, että ne eivät välttämättä edusta suoraa omaa mielipidettä tai ne eivät ole historiaa tai faktaa vaan ajatuksia, jotka tulevat ja menevät herättääkseen impulsseja ympäristöön." Ok, ymmärrän... mistä ne sun mielestäsi tulevat? Käytätkö silloin aivojasi vai et? :)

Oli ihan uusi biisituttavuus mulle, kiitän siitä. Vaihtarina tulee tällanen, jossa on kans sanottu jotain ääneen
http://www.youtube.com/watch?v=-AY5-0uXn9w

tuulena tulen kirjoitti:

Moi vanhakantainen:) Onpas muuten tosi vanhanaikainen sana! Meni pikkutovi, kun perehdyin vähän fobioihin... En tiennytkään, että niitä on yleensä samalla ihmisellä vieläpä useampia. Ikäviä elämänkumppaneita... voi hankaloittaa elämää monella tapaa. Fobioissa on ehkä kamalinta fyysiset, hallitsemattomat reaktiot? Ja jonkinlainen pakokauhu? Joita voi alkaa pelätä etukäteen ja jotka voi vaikuttaa vaikka eristäytymiseen, niiden pakenemiseen alkoholin avulla? Pelkohan voi rajoittaa elämää ihan konkreettisesti ,mutta on myös esteenä, verhona ns. "puhtaan" näkemisen edessä. Maailma vääristyy pelon silmin nähtynä...no en nyt ala taas jauhamaan tästä. Onko sulla mitään tietoa mistä fobiasi ovat saaneet alkunsa? Oletko harrastanut mielen tarkkailua? Käynyt terapiassa? No ei tarvitse paljastaa...

"Virheitä tekee jokainen, mutta kukaan ei halua olla huono tai tyhmä…koska se leimaa aina ja aina uudelleen ja uudelleen." Niin. Ja virheet on lähinnä mokaamista, mikä ei ole syntiä. Synti on pelkkä tyhjä sana. (En muuten tajunnut aikaisemmin mainintaasi siitä syntilistasta... Mikä se on?) Virheet on inhimillisiä, eikä ole virheetöntä ihmistä. Virheet voi kuitenkin aina pyyhkiä olemattomiin. Yksi kerrallaan, lopullisesti. Ne voi poistaa tietoisuudesta. Niin, eikä kukaan halua olla huono eikä tyhmä. Mulle on ollut apua siitä kun ajattelen jokaisen ihmisen olevan enemmän tai vähemmän hullu. Katsele vaan vähän ympärillesi, eikö muka ole? :) Tottakai tää pätee omaan itseenikin. Ihminen on sekopää pelko-olento.

"Mutta minulla kaksi eri maailmaa työ ja vapaa-aika, aivan kuin olisin keskellä sisäistä skitsofreniaa, jossa tiukka sisäinen kuri muuttuu relaksinoituneeksi nautiskelijaksi." Ok, tää selittää jotain :) Mietinkin joskus tota skitsofreniaa. Tiedän, että voi vaipua psykoosiin kelatessaan näitä juttuja mitä minäkin kelailen...

"Osaan olla myös vapaalla ja olla tekemättä mitään, pois sulkea asioita eli olla tuossa painottomassa tilassa . Olenkin huomannut, että aivoni tarvitsevat ajoittain hetkiä jolloin niiden täytyy olla levossa tekemättä yhtään mitään." Hyvä juttu! Siis että osaat olla vapaalla, ettet pala loppuun. Vaikka voi sekin olla uusi alku, sanon noin asiaa melko läheltä seuranneena. Sen verran tarkennan vielä, että mulle "painottomuus" ei ole asioiden poissulkemista, se ei ole niiden kieltämistä eikä siirtämistä syrjään...eikä sillä ole tekemistä minkään ismin eikä esim. meditaation kanssa. Se on vapautta mielestä, egon pyörittämistä ajatuksista. Voin silti tehdä asioita. Tai vaan olla. En osaa sen kummemmin selittää. Kyllä sun pitäisi tämä oikeastaan tietää...

"Mä en osaa selittää sinulle tuota kysymääsi asiaa, enkä yleensä tulkitse kirjoituksiani ihan siitä syystä, että ne eivät välttämättä edusta suoraa omaa mielipidettä tai ne eivät ole historiaa tai faktaa vaan ajatuksia, jotka tulevat ja menevät herättääkseen impulsseja ympäristöön." Ok, ymmärrän... mistä ne sun mielestäsi tulevat? Käytätkö silloin aivojasi vai et? :)

Oli ihan uusi biisituttavuus mulle, kiitän siitä. Vaihtarina tulee tällanen, jossa on kans sanottu jotain ääneen
http://www.youtube.com/watch?v=-AY5-0uXn9w

Lue lisää

Eiköhän kaikki ole perimän ja kasvatuksen yhteenlaskun tulos. Mutta totuus vaan on, että monilla ihmisillä on erilaisia pelkoja ja minä satun kuulumaan niihin. En mä niihin terapeuttia ole sotkenut, ei sekään ehkä olisi hassumpi asia ;)

Se loppuun palaminen on veitsenterällä taiteilua, olen säästynyt vielä, tulevaisuudesta ei tosin voi koskaan tietää. Paineet ovat tälläkin hetkellä tosi kovat, jatkuvaa selviytymistä.

Eiköhän se teksti ole viimekädessä omaa minää täynnä, joka tulee aivoista tai ehkä osin selkäytimestä heijastellen tuntoja ja elämää ja varmasti on oman näköisensä, mutta kun en kirjoita historiikkia tai muistelmaan niin osin se on aina fiktiota.

Jep, toi video näyttää siltä mitä kahden ihmisen hyvä olo ja läheisyys tarkoittaa. Se ei aina tarvitse olla hellimistä tai hymyä, mutta parhaimmillaan juuri noin...

Vastauksesi koskettaa aistejani ja saa auringossa monivivahteisen merkityksen, kiitos Liona.