Seuraavan viestin väite on perätön

Se on totta, että vanhemmat jäävät turhan usein yksin. Vaikka meillä oli hyvä suhde ls:uun, ei heiltä mitään tukea saanut, mutta pitivät sen, mitä lupasivat eli puolustivat meitä kun laitokselta unohtui turhan usein lain ja sopimusten noudattaminen.

Tai jos jonkinlaiseksi tueksi ja empatiaksi voi sanoa sitä, että nuorempi sosiaalityöntekijä alkoi itkeä, kun laittoman huostaanoton tilanteessa vihdoin allekirjoitin huostaanottosopimuksen. Hän myös halasi minua. Totta kai se lämmitti, mutta ei heiltä mitään keskusteluapua saanut pahimpaan tuskaan kun lasta pahoinpideltiin laitoksessa, ei heillä ollut siihen aikaa edes.

Oli hyvä, että hallinto-oikeutta ei suotta tarvinnut sotkea tilanteeseen, niin sossut pystyivät purkamaan huostaanoton kun laitos osoittautui aivan mahdottomaksi paikaksi. Mutta sossujen puolustukseksi sanon myös, että he luulivat laitosta hyväksi, niin tehokkaat markkinointikampanjat heillä on sossujen ja lääkäreiden suuntaan. Sossut olivat siis mainonnan aivopesun uhreja.

Jos sossuilla ei olisi ollut yhtään oikeudenmukaisuutta, voin sanoa lähes 100-prosenttisen varmaksi, että lapseni ei olisi enää terveiden kirjoissa, jos olisi joutunut olemaan hirveässä laitoksessa täydet sovitut kaksi vuotta, kuten laittomien huostaanottojen yhteydessä yleensä tapana on. Siis vähintään kaksi vuotta.

Näihin asioihin siis saimme tukea lastensuojelusta, mutta jos aivan täysi oikeus olisi tapahtunut, niin huostaanottoa ei olisi ikinä tehtykään.

Lisäyksenä vielä edelliseen, että jos joku jossain muussa kunnassa tai muussa sosiaalitoimistossa kokee saaneensa myös keskusteluapua sosiaalityöntekijöiltä, niin hienoa! Saat olla tyytyväinen tuohon poikkeukselliseen onneesi.

Lisäksi hirviölaitos valehteli sossuille siitäkin, että heidän perhetyönsä muka antaa vanhemmille tarvitun tuen. Koko perhetyö oli niin surkea esitys, että loppujen lopuksi sille nauroivat sossutkin.

Ei mitään keskustelutukea mistään tullut, koko laittomasta huostaanotosta jäimme lapsen kanssa nuolemaan haavojamme. Kotiutustilanteessa olisin varmaan itsekin tarvinnut keskustelutukea kaikkien hirvittävien järkytysten ja piinan jälkeen, mutta mitään emme mistään saaneet.

Yksityisen lääkäriaseman kautta lapsi sentään pääsi terapiaan noin puolen vuoden odotuksen jälkeen.

Mutta se hirvittävä tuska mitä vanhempi tuntee sijaishuollossa itkevän lapsensa puolesta, se tuntuu pahimmillaan jopa fyysisenä kipua. On täysin käsittämätöntä, ihan kuin jostain toisesta maailmasta, että tuossakin tilanteessa vanhemmalle annetun vertaistuen joku yrittää estää tälläkin palstalla.