Enpä ole koskaan keskustelupalstalle kirjoitellut.
Olen 33 vuotias kauniiksi ja fiksuksi kehuttu nainen. Käytökseni parisuhteessa tosin on todella rumaa ja kaikkea muuta kuin fiksua. Jollain tasolla jopa pelottavaa.
Kolmas avoliittoni.. Josta olen nyt täysin hajalla vieläkin.
Löysimme toisemme niin uskomattomalla tavalla.. Kaikki tuntui kuin kohtalolta. Rakastuimme toisiimme palavasti ja parin vuoden kaukosuhteen jälkeen mies muutti luokseni.
Sitten siihen ongelmaan. Olen jokaisen suhteeni jälkeen syyttänyt miestä, etsinyt eron syitä toisesta.
Tällä kertaa aloitinkin tutkimusmatkan omaan itseeni.
Huomasin saman kaavan toistuvan. Itse en tätä edes tiedostanut ennen.
Minulla on tarve kontrolloida kaikkea suhteessani. Tunnen suurta hätää ja paniikin sekaisia tunteita riidan aikana. En osaa käsitellä tunteitani aikuisen ihmisen tavoin.
Minä huudan, haukun ja käyttäydyn kuin raivopää. Saatan sanoa mitä kauheimpia asioita niitä edes tarkoittamatta. Kun kohtaus on ohi, minä itken ja pyydän anteeksi. Lupaan etten käyttäydy enää samalla tavalla. Kunnes tulee taas riita..
Draamakuningatar, pahimmasta päästä.
En ole aina käyttäytynyt samoin. Iän myötä tämä on pahentunut. Monien pettymysten jälkeen kuori on kasvanut niin vahvaksi ja itsensä puolustaminen on muuttunut lähinnä selviytymiskeinoksi.
Olen kokenut paljon tähän ikään. Varmasti moni muukin, eivätkä he silti käyttäydy kuin minä. En siis yritä puolustella.
Olen sairastanut masennuksen, kokenut lapsen menetyksen, jäänyt oman isäni hylkäämäksi ja arvottomaksi hänen silmissään. Minua on petetty ja minut on jätetty joka kerta.
Muutama läheinen ystävä on lyönyt puukon todella pahasti selkään.
Silti pettämisten jälkeen olen aina jaksanut uskoa uuteen ihmiseen ja yrittänyt rakentaa parisuhdetta hänen kanssaan. Vai olenko todella?
Viimeisimmän avoliiton jälkeen lähdin liikkeelle. Aloin tosiaan etsimään syitä itsestäni. En päästä toista lähelle. En anna edes sitä mahdollisuutta rakastaa minua.. Aivan kuin sydän ei avautuisi kokonaan.
Jatkuva puolustuskannalla oleminen on väsyttävää.. Varpaillaan olo kuluttaa. Kun vaan voisi heittäytyä siihen tunteeseen ja uskoa.. Tämä kestää.
Suurin syy lienee varmasti siinä, että jouduin lapsena seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi. Tekijä oli niin läheinen, että sitä ei olisi voinut uskoa.
Minun viattomuuteni rikottiin.. uskoni miehiin katosi sinä hetkenä.
Enkä ole sitä saanut takaisin. Jatkuva pelko siitä, että jotakin pahaa tapahtuu ahdistaa minua.
Mistä päästään tähän suurimpaan ongelmaan.
En kestä riitatilanteissa sitä, että joku tulee lähelleni. Menen täysin paniikkiin ja ainoa ajatukseni sillä hetkellä on se miten selviydyn.
Pelottavin asia on huutava ja hyökkäävä mies.
Avomieheni minulle sen sanoi..Hän pelkää minua kun olen vihainen. Hän pelkää tätä pientä tulista naista, joka pelkää häntä sillä samalla hetkellä enemmän kuin mitään.
Ja siihen parisuhteeni päättyi.. Viimeiseen riitaan, jossa tartuin veitseen hänen tullessa lähelleni. En uhannut, en hyökännyt. Pidin sitä vain edessäni silmät kiinni huutaen "älä tule lähelleni".
Mies vetäytyi, oli oikeassa kun sanoi tämän menneen liian pitkälle.
Hän jätti minut.. Sanoi sydämen haluavan jatkaa ja yrittää vielä, mutta järjen kieltävän.
Tunteen eivät kuulemma riitä, ei halua asua kanssani.
MInä kerroin hänelle.. viikko sitten, avasin sydämeni. Hän tiesi jo lähes kaiken menneisyydestäni, mutta ei tuota kaikista kipeintä asiaa, joka saa minut pelkäämään niin pahasti. Kerroin lapsuuteni loppumisesta.. Hän järkyttyi. Kuunteli vain eikä sanonut mitään.. ei osannut.
Itse tunnen valtavaa helpotusta. Kaiken jälkeen hän ansaitsi totuuden. Hän on todella hieno mies, en ansainnut häntä käytöksellä. En sellaisena naisena joka olin.
Nyt kaikki salaisuudet ovat pöydällä. Minun ei tarvitse enää pelätä, ei piilotella jotain asiaa jatkuvasti. Se oli niin kuluttavaa. Ei tarvitse tuntea jatkuvaa häpeää jostakin, joka ei ollut oma vika ja jolle ei itse mitään voinut.
Suojakuori poissa.
Tuntuu kuin osa omasta itsestä olisi väistynyt ja tilalle kasvanut uusi, eheämpi ihminen. Ihminen kenen ei tarvitse enää huutaa tai raivota saadakseen hyväksyntää tai arvostusta.
Tämän kaiken tajuaminen maksoi minulle rakkaan ihmisen.. Avoliiton, jonka eteen tekisin mitä vain, jos saisin uuden mahdollisuuden.
Siksi kysynkin, onko kohtalotovereita? Oletteko saaneet suhteen pelastettua tai kumppaninne takaisin eron jälkeen?
Me olimme kuitenkin todella onnellisia. Käytökseni riitojen aikana johti eroon enkä ihmettele.. Kuka jaksaisi kuunnella pahoja sanoja tai seurata raivohullun vaiheita kerta toisensa jälkeen.
Sydän rikki, mutta oman ítseni olen korjannut.
Tuhosin parisuhteeni.. ja nyt haluan korjata sen.
3
577
Vastaukset
Hei
Toivot viestejä kohtalotovereilta, ei tuohon joukkoon kuulu, mutta haluan kuitenkin jotain kirjoittaa, toivottavasti on ok.
Minusta näyttää todella hienolta tuo, että olet rohjennut lähteä matkalle omaan itseesi. Olet uskaltanut katsoa itseesi ja myöntää itsellesi ja lisäksi vielä yhdelle toiselle haavasi ja pettymyksesi. Olet tunnustanut virheesi ja käyttäytymisesi ”mahdottomuuden”. Minusta siis näyttää siltä, että olet aloittanut matkasi kohti eheyttä ja oman itsesi hyväksymistä. Se tarjoaa mahdollisuuden myös uudenlaiseen suhteeseen, sellaiseen, jossa ei tarvitse pelätä läheisyyttä.
Haluaisin kysyä, oletko varma, että et tarvitsisi ammattilaisen apua insestin, masennuksen, lapsen menetyksen ja isän hylkäämisen käsittelemiseen? Olet itse hienosti kirjoittanut ja analysoinut elämääsi, mutta voisiko sitä olla apua, että tekisit sen vielä kerran yhdessä jonkun toisen kanssa?
Toiseksi haluaisin ajatella asiaa ex-avopuolisosi kannalta. Ehkä häntä pelottaa raivosi, syystäkin? Mutta entä jos annat hänelle aikaa? Niin kuin tiedät, rakkautta ja luottamusta ei voi pakottaa eikä painostaa. Sitä voi toivoa. Voit ehkä edelleenkin tehdä jotain voittaaksesi hänen luottamuksen?
Voimia sinulle, sydän hajalla elämä on raskasta, mutta uskon, että olet menossa valoisampaa tulevaisuutta kohti.
Siunausta toivotan, terv Päivi-pappi Hämeestä- minä vaan
Kiitos Päivi-pappi, kun vastasit kirjoitukseeni.
Olen käynyt terapiassa muutamia vuosia sitten. Emme koskaan siellä käsitelleet hyväksikäyttöä, sillä en ole osannut siitä koskaan kertoa kenellekään. Niin syvä trauma se on ollut ja vaikuttanut henkiseen kasvuun enemmän kuin koskaan olisin voinut ymmärtää.
Nyt vasta olen alkanut asiaa avaamaan itselleni. Muistikuvat ovat sekavia.. Joinakin päivinä tuntuu, että tulee hulluksi, kun joutuu repimään haavoja auki.
Tilasin ajan lääkärille.. katsoin sen tarpeelliseksi.
Sieltä sitten eteenpäin.
Olen lukenut netistä erilaisia kertomuksia. Miten muut ovat selvinneet ja mistä ovat saaneet apua. Luin myös miten trauman hoitaminen tapahtuu.
Sieltä löysin samalla myös monia syitä käytökselleni ja olo helpottui. Vihdoinkin löytyi vastaus!
Mitä ex-avopuolisooni tulee, niin olemme tavanneet muutaman kerran. Ihan ystävinä tosin, mutta välillämme on vielä selvästi jotakin.
Minä toivon, että saamme asiat selvitettyä. En painosta häntä, en odota enkä vaadi häneltä mitään. Annan aikaa ja teen kaikkeni sen eteen, että hän näkisi uuden minäni.. ei enää sitä rikki revittyä, jolle läheisyys ja luottaminen oli mahdotonta.
Hyvää pääsiäistä sinulle Päivi ja kiitos vielä kerran. - Voimia
minä vaan kirjoitti:
Kiitos Päivi-pappi, kun vastasit kirjoitukseeni.
Olen käynyt terapiassa muutamia vuosia sitten. Emme koskaan siellä käsitelleet hyväksikäyttöä, sillä en ole osannut siitä koskaan kertoa kenellekään. Niin syvä trauma se on ollut ja vaikuttanut henkiseen kasvuun enemmän kuin koskaan olisin voinut ymmärtää.
Nyt vasta olen alkanut asiaa avaamaan itselleni. Muistikuvat ovat sekavia.. Joinakin päivinä tuntuu, että tulee hulluksi, kun joutuu repimään haavoja auki.
Tilasin ajan lääkärille.. katsoin sen tarpeelliseksi.
Sieltä sitten eteenpäin.
Olen lukenut netistä erilaisia kertomuksia. Miten muut ovat selvinneet ja mistä ovat saaneet apua. Luin myös miten trauman hoitaminen tapahtuu.
Sieltä löysin samalla myös monia syitä käytökselleni ja olo helpottui. Vihdoinkin löytyi vastaus!
Mitä ex-avopuolisooni tulee, niin olemme tavanneet muutaman kerran. Ihan ystävinä tosin, mutta välillämme on vielä selvästi jotakin.
Minä toivon, että saamme asiat selvitettyä. En painosta häntä, en odota enkä vaadi häneltä mitään. Annan aikaa ja teen kaikkeni sen eteen, että hän näkisi uuden minäni.. ei enää sitä rikki revittyä, jolle läheisyys ja luottaminen oli mahdotonta.
Hyvää pääsiäistä sinulle Päivi ja kiitos vielä kerran.Itselläni on hieman samantyylinen tilanne. Hyvin hankala lapsuus, teininä hyväksikäyttävä poikaystävä, onneksi ei lapsen menetystä.
Käyttäydyn riidassa melkolailla kuvaamallasi tavalla. Nykyään hyvin paljon harvemmin, mutta silti joskus, kun puoliso satuttaa jostain heikosta kohdasta liikaa. Tämä on korostunut etenkin raskauksien aikana. Olemme keskustelleet tästä paljon ja puolisoni on toivonut muutosta. Olen pystynyt muuttumaan isoilta osin olemalla tietoinen käytöksestäni. Isoin asia itselleni oli kuitenkin, kun muutama viikko sitten minun raivotessa puolisoni sanoi, että saan raivota kuinka paljon vaan, mutta hän tietää millainen oikeasti olen. Rakastaa minua, eikä jätä. Raivo loppui kuin seinään ja vaihtui itkuksi. Luulen, että yksi syy käyttäytyä agressiivisesti riidassa on puollustaa itseä ja pitää toinen kaukana, kun toinen sitten rauhallisesti toteaa, että ei ole menossa minnekään, niin ei ole enää oikein syytä raivota.
Työskentelen itse jatkuvasti itseni kanssa, olemme käyneet pariterapiassa ja otan vastuun käytöksestäni. Silti tuntuu niin hyvältä, kun tiedän, että vaikka epäonnistun tässä, niin toinen ei hylkää. Toivoisin, että pääset eteenpäin omassa kehittymisessäsi, mutta myös että olet tulevassa parisuhteessasi (oli mies sitten mainitsemasi tai joku muu) avoin, ja että uskaltaisit pyytää puolisoasi hyväksymään keskeneräisyytesi ja saisit varmistuksen sille, että toinen ei jätä, vaikka välillä tulisi takapakkia.
Mielestäni sinun kannattaa nyt keskittyä itseesi. Ex-puolisosi tulee takaisin, jos on siihen valmis. Kaikki eivät pysty elämään vaikeita kokeneiden ihmisten kanssa, etenkin jos heillä itsellään on myös selvittämättömiä asioita. Voit mielestäni olla kuitenkin avoin exällesi. Kerro tunteesi ja toiveesi aloittaa alusta, kerro mitä tarvitsisit häneltä ja mihin itse sitoudut, mutta anna pallo sitten hänelle äläkä jää roikkumaan.
Toivon kaikkea hyvää sinulle!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Heikki Silvennoinen petti vaimoaan vuosien ajan
Viiden lapsen isä Heikki kehuu kirjassaan kuinka paljon on pettänyt vaimoaan vuosien varrella.2474042Miksi ihmeessä nainen seurustelit kanssani joskus
Olin ruma silloin ja nykyisin vielä rumempi En voi kuin miettiä että miksi Olitko vain rikki edellisestä suhteesta ja ha282348- 242141
Persut nimittivät kummeli-hahmon valtiosihteeriksi!
Persujen riveistä löytyi taas uusi törkyturpa valtiosihteeriksi! Jutun perusteella järjenjuoksu on kuin sketsihahmolla.932056Onko ministeri Juuso epäkelpo ministerin tehtäviensä hoitamiseen?
Eikö hänellä ole kompetenttia hoitaa sosiaali- ja terveysministetin toimialalle kuuluvia ministerin tehtäviä?961719Sakarjan kirjan 6. luku
Jolla korva on, se kuulkoon. Sain profetian 22.4.2023. Sen sisältö oli seuraava: Suomeen tulee nälänhätä niin, että se251414- 111327
Avaa sydämesi mulle
❤ ❤❤ Tahdon pelkkää hyvää sulle Sillä ilmeisesti puhumalla Avoimesti välillämme Kaikki taas selviää Kerro kaikki, tahdo361307Kenen etua Stubb ajaa Euroopassa ilmoittaessaan olevansa enemmän Ruotsalainen
Tasavallan presidentti Alexander Stubb kertoi ensimmäisellä valtiovierailullaan Ruotsissa, että hän ei ole koskaan tunte3091262Elia tulee vielä
Johannes Kastaja oli Elia, mutta Jeesus sanoi, että Elia tulee vielä. Malakian kirjan profetia Eliasta toteutuu kokonaan351227