Pähkinöitä, poika valkoisessa lippiksessään toisteli, pähkinöitä, please mister, hän ojenteli likaiseen sanomalehteen pyöräytettyä pötköä eikä hänen hymynsä ollut sen mieleenjäävämpi kuin muillakaan samanlaisilla pojilla.
Otin kameran esille. Hänen hymynsä muuttui leveämmäksi, ja näytin eleelläni, miten toivoisin hänen pitävän vihreässä muovipussissa olevia pähkinätötteröitään. Poika oli hikinen, noin 10-vuotias, aliravittu, hänen sinisenmusta ihonsa näytti luiden ylle pingotetulta. Kuvasin hänen pikkusiskonsa, joka piteli laihaa mustaa kissanpentua sylissään ja myi samanlaisia pähkinätötteröitä lähes tyhjällä rannalla. He riepottivat kissaa riemuissaan, kun annoin rahaa, kissa maukui surkeasti.
Jatkoin matkaa. Lenkkarit täyttyivät hiekalla, niskaan valui hiki, mutta en halunnut kävellä sortuneen rantabulevardin jäänteillä kauempana rannasta. Nuoria miehiä istui terassilla ylävartalot paljaana olutta juoden. En halunnut kuvata heitä kaukaa, en halunnut enkä uskaltanut mennä lähemmäksi.
Selasin kuvia kamerasta. Ne olivat upeita. Hampaat esillä huutavalla teinipojalla oli päällään hippityylinen Desiqualin kulunut naistenpaita, jonka keskivartalossa pullisteli suurikokoinen, tyylitelty sydän. Kuvittelin kuvan etusivulle, pojan silmissä oli hulluus ja kauhu, punainen huivi ja maastokuvioiset housut muodostivat kontrastin harmaille rauniolle ja takana näkyvälle sotilasajoneuvolle täynnä samanlaisia sekavia, ristit kaulassa hilluvia "nuorukaisia" - niin kuin he vielä äsken olivat olleet. Kolme pitkää vuotta sitten he olivat kävelleet kouluun sinisissä koulupuvuissaan, olin sen itse nähnyt. Eikä koulusta ollut jäljellä kuin sininen ulko-ovi, naapuri oli tehnyt siitä pöytälevyn keittiöönsä ennen kuolemaansa.
Tekstinäyte
17
239
Vastaukset
- fazerina
Kappalejako jäi näköjään poiskolmen välilyönnin tekniikalla, joten uusi yritys:
Pähkinöitä, poika valkoisessa lippiksessään toisteli, pähkinöitä, please mister, hän ojenteli likaiseen sanomalehteen pyöräytettyä pötköä eikä hänen hymynsä ollut sen mieleenjäävämpi kuin muillakaan samanlaisilla pojilla.
Otin kameran esille. Hänen hymynsä muuttui leveämmäksi, ja näytin eleelläni, miten toivoisin hänen pitävän vihreässä muovipussissa olevia pähkinätötteröitään. Poika oli hikinen, noin 10-vuotias, aliravittu, hänen sinisenmusta ihonsa näytti luiden ylle pingotetulta. Kuvasin hänen pikkusiskonsa, joka piteli laihaa mustaa kissanpentua sylissään ja myi samanlaisia pähkinätötteröitä lähes tyhjällä rannalla. He riepottivat kissaa riemuissaan, kun annoin rahaa, kissa maukui surkeasti.
Jatkoin matkaa. Lenkkarit täyttyivät hiekalla, niskaan valui hiki, mutta en halunnut kävellä sortuneen rantabulevardin jäänteillä kauempana rannasta. Nuoria miehiä istui terassilla ylävartalot paljaana olutta juoden. En halunnut kuvata heitä kaukaa, en halunnut enkä uskaltanut mennä lähemmäksi.
Selasin kuvia kamerasta. Ne olivat upeita. Hampaat esillä huutavalla teinipojalla oli päällään hippityylinen Desiqualin kulunut naistenpaita, jonka keskivartalossa pullisteli suurikokoinen, tyylitelty sydän. Kuvittelin kuvan etusivulle, pojan silmissä oli hulluus ja kauhu, punainen huivi ja maastokuvioiset housut muodostivat kontrastin harmaille rauniolle ja takana näkyvälle sotilasajoneuvolle täynnä samanlaisia sekavia, ristit kaulassa hilluvia "nuorukaisia" - niin kuin he vielä äsken olivat olleet. Kolme pitkää vuotta sitten he olivat kävelleet kouluun sinisissä koulupuvuissaan, olin sen itse nähnyt. Eikä koulusta ollut jäljellä kuin sininen ulko-ovi, naapuri oli tehnyt siitä pöytälevyn keittiöönsä ennen kuolemaansa.- Nicodemus L.
".. ojenteli likaiseen sanomalehteen pyöräytettyä pötköä eikä hänen hymynsä
ollut sen mieleenjäävämpi kuin muillakaan samanlaisilla pojilla."
Eivät ole oikein verrannollisia lauseita keskenään asiasisällön puolesta.
Myös: likaisesta sanomalehdestä pyöräytettyä..
" He riepottivat kissaa riemuissaan, kun annoin rahaa, kissa maukui surkeasti."
Maukuiko katti, koska annoit rahaa vai koska sitä riepoteltiin?
Lenkkarit täyttyivät hiekasta (-sta). Mieluiten niin.
"Kuvittelin kuvan etusivulle, pojan silmissä oli hulluus ja kauhu,"
Eivät ole oikein verrannollisia lauseita keskenään asiasisällön puolesta. jotenkin edellinen lause runsaine adjektiiveineen sai aikaan vaikutelman, että kuvittelit paidassa olevan sydämen etusivulle.
Koulustakaan ei ollut jäljellä.. (Noin parempi)
Tämä tekstinäyte oli aika hajanainen, luettelomainen sanoisin. - Mmollis
Very cool tekstinpätkä, mitä tässä nyt sanoisi. Maailmanmatkaajasta kertoo, tää on hyvä tietenkin.
- fazerina
Nicodemus L. kirjoitti:
".. ojenteli likaiseen sanomalehteen pyöräytettyä pötköä eikä hänen hymynsä
ollut sen mieleenjäävämpi kuin muillakaan samanlaisilla pojilla."
Eivät ole oikein verrannollisia lauseita keskenään asiasisällön puolesta.
Myös: likaisesta sanomalehdestä pyöräytettyä..
" He riepottivat kissaa riemuissaan, kun annoin rahaa, kissa maukui surkeasti."
Maukuiko katti, koska annoit rahaa vai koska sitä riepoteltiin?
Lenkkarit täyttyivät hiekasta (-sta). Mieluiten niin.
"Kuvittelin kuvan etusivulle, pojan silmissä oli hulluus ja kauhu,"
Eivät ole oikein verrannollisia lauseita keskenään asiasisällön puolesta. jotenkin edellinen lause runsaine adjektiiveineen sai aikaan vaikutelman, että kuvittelit paidassa olevan sydämen etusivulle.
Koulustakaan ei ollut jäljellä.. (Noin parempi)
Tämä tekstinäyte oli aika hajanainen, luettelomainen sanoisin.Olet aivan oikeassa, kiitos tosi hyvistä korjauksista. Pisteitä ei kannata säästellä, niillä ratkennevat rinnastuksen epäsuhdat.
- fazerina
Mmollis kirjoitti:
Very cool tekstinpätkä, mitä tässä nyt sanoisi. Maailmanmatkaajasta kertoo, tää on hyvä tietenkin.
Kiitos. Ajattelin, että miljööllä on helppo erottautua ;)
- Mashiach
Aihepiiri on kiinnostava, samoin miljöö. Teksti vei minut jonnekin kaukaiseen maahan, jossa on katulapsia, köyhyyttä ja vaarallinen ilmapiiri. Sisällissota kenties? Tällaisen vaikutelman luominen näin lyhyellä tekstinpätkällä on jo taito sinänsä.
Sen sijaan lauserakenteet ovat vaikeita, kuten Nicodemus tuossa ylempänäkin jo toi esiin. Niitä piti tankata useasti, että tajusi, mihin lauseella tähdättiin. Tekstissä on kovin tyylitelty maku. Onko se tarkoitushakuista, vai kirjoitatko luonnostasi noin?
Olet aiemmin kertonut olevasi toimittaja. Luulisin, että työssäsi kirjoitat selkeitä, eteenpäin vieviä lauseita. Samoin tänne jättämäsi kommentit ovat lauserakenteiltaan tiiviitä ja helppolukuisia. Tämä tekstisi tyyli eroaa niistä kovin paljon.
Näin lyhyestä pätkästä on vaikea vetää johtopäätöksiä mihinkään suuntaan. Kaikesta, mitä olen ymmärtänyt on, että sinulla on käsissäsi mielenkiintoinen aihepiiiri, kiinnostavat henkilöhahmot ja toivottavasti hyvä kokonaisuuskin. Ei muuta kuin tsemppiä tarinan loppuun pusertamisessa!- fazerina
Kiitos, kommenttisi ovat aina kadehdittavan sympaattisia, asiallisia ja rakentavia. Lauseet ovat tosiaan luonnosmaisia, keksin äskettäin kirjaani lopun, eilen oli aikaa kirjoittaa osa siitä paperille. Osan kirjoitin tänne, koska olen niin monta kertaa kentän reunalta huudellut (se on hyvin helppoa) plus saadakseni itsekin kommentteja (olisipa ylellistä saada aina päivän päätteeksi editointi). Olet aivan oikeassa siinä, että lausetasolla tässä (ja muussakin tekstissä) on vielä paljon töitä, mutta nämä teidänkin kommenttinne varmasti auttavat selviämään urakasta. Kiitos tsemppauksesta.
- fazerina
Tekstissä näyttää olevan karkea virhe, punainen sydän ei suinkaan ole paidan keskivartalossa, täytyyy sekin korjata.
- 10+20
Jos henkilö tekstissäsi on valokuvaaja, niin itsevalokuvausta voisi kuvata yksityiskohtaisemmin ja ammattimaisemminvkuin vain "kuvasin". Mielestäni yksityiskohdat tekevät tekstistä aidon oloisen, nyt vaikutelma jäi etäiseksi. Myös "ne olivat upeita", kommentti oli jotenkin tökerö. Pyri vivahteekkaampaan kieleen, jossa lukija saa vaikutelman kuvien upeudesta, mutta niin ettei sitä alleviivata.
- fazerina
Kiitos ajatuksistasi.
- solfei
Edellisessä kommentissa kritisoitiin yksityiskohtien puuttumista, mutta minusta niitä kyllä oli kiitettävästi. Ehkä niitä vain puuttui juuri (lukijan mielestä) oleellisista asioista, kun taas joskus merkityksettömältä tuntuvia asioita kerrottiin hyvinkin tarkasti. Joka tapauksessa mielestäni sinulla on selvästi yksityiskohtien kuvaaminen hienosti hallussa ja se mahdollistaa lukijalle elävien kuvien mieleen nousemisen. Esim. pojan sinisenmusta iho näytti luiden ylle pingotetulta. Hienoa!
Kokonaisuutena kun vielä pyrit luomaan enemmän koheesiota tekstiisi, niin hyvä tulee. Tai siis on jo hyvä, mutta tulee parempi. Yritä vaikka viipyä jossain ajatuksessa vähän kauemmin ja kuvata sitä keskittyneemmin. Ei se tee tekstistä yhtään huonolla tavalla yksinkertaisempaa.- fazerina
Hyviä huomioita ja ehdotuksia, kiitos. On hyvin tärkeää, että teksti liukuu eteenpäin ilman hyppelehtimistä ja hajanaisuutta. Yksityiskohtien on muodostettava samaan suuntaan vievä kokonaisuus, kiinnitän tähän asiaan viimeistelyssä paljon huomiota. Tuossa kohtaa koheesion luomiseksi voisi käyttää helpoiten rannan ympäristöä yksityiskohtineen (millaisia roskia, säätilan yksityiskohdat iholla tms, veden tarkka väri), jota ei nyt kuvata lainkaan. Ajatuksten kuvaaminen on myös mahdollista, mutta paljon vaikeampaa (olen kokeillut). Se teksti, joka kuvasi nuorta tyttöä menossa vanhan miehen huoneeseen, oli juuri siksi niin hieno, että onnistui siinä.
- fazerina
fazerina kirjoitti:
Hyviä huomioita ja ehdotuksia, kiitos. On hyvin tärkeää, että teksti liukuu eteenpäin ilman hyppelehtimistä ja hajanaisuutta. Yksityiskohtien on muodostettava samaan suuntaan vievä kokonaisuus, kiinnitän tähän asiaan viimeistelyssä paljon huomiota. Tuossa kohtaa koheesion luomiseksi voisi käyttää helpoiten rannan ympäristöä yksityiskohtineen (millaisia roskia, säätilan yksityiskohdat iholla tms, veden tarkka väri), jota ei nyt kuvata lainkaan. Ajatuksten kuvaaminen on myös mahdollista, mutta paljon vaikeampaa (olen kokeillut). Se teksti, joka kuvasi nuorta tyttöä menossa vanhan miehen huoneeseen, oli juuri siksi niin hieno, että onnistui siinä.
Viittaan siis täällä aiemmin olleeseen tekstinäytteeseen. Teksti toi mieleeni Satu Taskisen hienon kirjan Täydellinen paisti, jonka luin talvella. Vaatii todellista taituruutta kirjoittaa kirja, jossa ei oikeastaan tapahdu juuri mitään (paitsi ajatuksissa) niin, että se on omaperäistä ja kiinnostavaa.
- solfei
fazerina kirjoitti:
Viittaan siis täällä aiemmin olleeseen tekstinäytteeseen. Teksti toi mieleeni Satu Taskisen hienon kirjan Täydellinen paisti, jonka luin talvella. Vaatii todellista taituruutta kirjoittaa kirja, jossa ei oikeastaan tapahdu juuri mitään (paitsi ajatuksissa) niin, että se on omaperäistä ja kiinnostavaa.
Jos tarkoitat pätkää jossa tyttö menee ruman miehen luokse, niin siinä tapauksessa kiitän kehuistasi! Jokaisella meillä täällä on omat kehityskohteemme ja omat vahvuutemme, ja mukava huomata miten voi oppia toisten teksteistä ja samalla antaa kehitysideioita. Sinä kuvaat hienosti ulkoista ympäristöä, minä taas keskityn paljon (liiaksikin) ihmisten sisäisiin maailmoihin. Niitä kun pystyisi sopivalla tavalla yhdistämään. :)
- verna1
Mielestäni tekstissä on vangitseva tunnelma sekä mielenkiinnon herättävä miljöö. Lukemista häiritsivät hiukan erikoiset lauserakenteet. Harrastelijakirjoittajien on turvallisempaa kirjoittaa napakoita lauseita, kuin pitkiä pilkutettujavirkekokonaisuuksia, jotka hankaloittavat lukukokemusta sisällön kustannuksella. Yo. kommentoijan kanssa olen samaa mieltä tuosta "ne olivat upeita"-kommentista, joka ei istu tyyliin. Muutenkin kuvien laatua voisi kuvata mielenkiintoisemmin ja ehkä ammattimaisemminkin jos siis kameraa käyttävä on valokuvaaja. Muuten kiva tekstipätkä, joka herätti mielenkiinnon lukea.
- ssssxxxxcccc
Mun arvio aloittaja Fazerinan tekstistä, siis tämän ketjun ensimmäisestä avauksesta:
Liikaa värittäviä substantiiveja suhteessa siihen mitä tapahtuu tai ei tapahdu. Liian vähän sisältöä joka nivoutuisi jollain tavalla selkeämmin yhtenäiseksi pieneksi kuvaksi jossa tapahtuisi jotain joka tempaisi lukijan mielenkiinnon siihen että mitä tässä todella tapahtuu ?
Jokainen virke on erillinen runoileva lause. Tavallaan koko katkelma on eräänlainen proosaruno, josta puuttuu kuitenkin olennainen pointti. - Tekstissä ei ole sitä "poikkeamaa", sitä jonka jälkeen alkuhavainnot siirtyvät syrjään tai saavat erityisen merkityksen suhteessa johonkin inhimillisesti aivan olennaiseen - toisen sanoen teksti on aika tasapaksua jossa kaikki on samanarvoista kuvausta jostain.
Mikäli oletetaan että ko kappale olisi jonkun pidemmän kappaleen osa, joka olisi osa esim romaania, niin - siitähän ei tämän perusteella osaa sanoa.
Mutta siinäkin tapauksessa tämä ihan ensimmäinen aloitus ei mielestäni ole erityisen mielenkiintoinen.
Siinä on köyhyyttä ja raunioita, "he" jotka ovat köyhiä ja riepottavat kissaa, ja "me" jotka otamme kuvia.
Talosta on jäljellä vai sininen ulko-ovi, ja kuvaajan lenkkarit täyttyvät hiekalla ja hiki valuu.
Kriittinen arvioni: Omaperäisyyttä lisää, enemmän verbejä, enemmän asioiden sitomista toisiinsa.
Esim "En hallunut kuvata heitä kaukaa, en halunnut enkä uskaltanut mennä lähemmäksi.
Selasin kuvia kamerasta. Ne olivat upeita."
Tämän voisi kirjoittaa "En halunnut kuvata heitä kaukaa, en halunnut enkä uskaltanut odottaa kun he tulisivat selaamaan kuviani kamerassa ja toteamaan että ne ovat upeita, kuten eilenkin".
Tässä siis tapahtuu jotain, ja jo eilen on tapahtunut jotain, lukijan mielenkiinto herää siihen että missä mennään, eikä niin että lukija ainoastaan katsoo maisemaa jota kirjoittaja maalailee.
Jos maalaillaan kuvaa, sen tulee olla todella mielenkiintoinen. Siihen on vaikea antaa vinkkiä - täytyy yrittää löytää poikkeuksellisia asioita, tarkkaan harkitusti ehkä kontrastisia adjektiiveja, ei liikaa.
On turha selittää että desiqualin kulunut naistenpaita on hippityylinen ja että sen keskivartalossa on etc - pelkkä kulunut naistenpaita kuulostaisi paremmalta. - fazerina
Kiitokset vaivannäöstä kaikille, korjauskierrokset lähtivät pyhinä liikkeelle.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
eerikäinen novassa sanoi ei kukaan enää aja manuaalivaihteilla
meillä on 3 autoa talissa ja kaikissa manuaalilaatikot, on meillä vielä tämmöiset vaikka toisin puhutaan.1531646Ilo, joka nousee silmiisi saakka
kun katseemme kohtaavat. Olet energinen, aito, ihana. Välillä tuijotat suoraan silmiini - enkä hämmenny, katson takaisin671606Jokaisella on omat syntinsä
Minä olisin niin mielelläni sinun. Ehkä joskus viittasitkin siihen. Olet nainen ajatuksissani jatkuvasti ja taidat tietä681330En oikeasti
Tiennyt että sinulla on ollut vaikeuksia ja huonoja aikoja. Olen oikeasti pahoillani, ja olisin myös toiminut eritavoin1311302- 441164
- 172958
90-luvulla maa syöksyi lamaan, ja silloinkin oli syypäinä samat tahot kuin nyt
Laman aiheuttajat olivat demarivetoinen virheellinen finanssipolitiikka, sekä ay-liikkeen taipumattomuus tilanteessa mik102925Mä olisin niin iloinen
Jos vielä joskus nähtäis.. Ollaanko tulkittu mies toisiamme väärin?. Kumpikin luuli ettei toinen tykkää, vaikka molemmat60754Olisitko ihminen minulle. Ihan ihminen vain.
Tiedätkö, että saan kyyneleet silmiini, niin syvästi sinua kaipaan. Meidän välillä on jotain todella syvää, kaunista ja42697Vakava varoitus perussuomalaisista!
Keskustan Annika Saarikolta veret seisauttavaa tekstiä, lukekaa uutinen kokonaisuudessaan, tässä siitä maistiainen: ”Ke156685