Harrasteauto

Ei ole enää edes leikkiautoa, jonka ikuisuus sitten sain sukulaisten ruotsintuomisina.
Jenkki on otettu meillä kauan sitten pois rekisteristä, vaan tuossapa se tönöttää paikallaan, harrastamatta.

Pojalla on vanhassa navetassa kaksi amerikkalaista peltilehmää, yksi on kotonaan käytössä.
Mulla on ollu jotain yli 15 vuotta tuo Van. Alkuun ajelin sillä kesät talvet, nykyään vaan kesällä. Koko suku sitä näyttää tarttevan .
Otin myös nyt aikaisemmin liikenteeseen, kun tuli hyvät kelit.

Harrastaahan tuota saa aina silloin tällöin kun on 25 v ikää pikkuautolla. Ei Peugeotiin saa kaikkia varaosia enää. Meni jarrutehostimen kalvo ja merkkiliike ei tiedä, mikä muutamasta vaihtoehdosta olisi se oikea! Eli sama tilanne kuin jo 1962! Uskomatonta hälläväliä -asennetta! Alustanumeron perusteella ne oikeat varaosat löytyy, vaan kun ei viitsitä...
Onneksi on toinen samanlainen, 300 000 km vähemmän ajettu. Saa siinäkin silloin tällöin jo harrastella yhtä jos toistakin. Ei kuitenkaan ruostevikoja, niihin en ala!

Oli minulla jemmassa pihalla yksi muukin, olisi nyt 31 -vuotias. Piti alkaa entisöimään sitten eläkkeellä. Vaan kun ei ollut kattoa auton päälle, niin ruostui taivasalla nopeammin kuin liikenteessä. Möin romuksi, 20 euroa sain. Meni laivalla Kiinaan sulattoon.

Oli IC vm 1960. Piti hävittää pois, kun ei paikkaa, missä harrastaisi. Ja on vielä 3 kpl Pappatuntureita. Moottorit kunnostettu, muuten pahvilaatikoissa lämpimässä varastossa. Osia vain ei saa enkä osaa tehdä kahvoja ja kaasuttimia itse. Jotain muita osia olen tehnytkin.

Eli ei kannata haaveilla sellaista, mihin ei oikeasti ole mahdollisuuksia.

Onko tämä tuttu liike:

http://moposia.wordpress.com/2012/06/23/tunturi-mopojen-varaosia/

Näitä autohnrakennusharrastelijoita riittää sitten joka lähtöön. Tuntemani mies kelpuuttaa vain mersut. Uudella hän tuskin koskaan ajaisi.
Nyt jo vanha mies, mutta vielä hän hyvissä harrastustiloissaan puuhaa "klinikassa" kuten hän paikkaa kutsuu. Vain harvat ja valitut sinne saavat tulla katsomaan utta projektia.
Kunnioitan näitä osaajia. Mainitsemani mies on kunnostanut kymmeniä mersuja. Itse joudun teetättämään lähes kaiken. Sentään öljyn- ja renkaat vaihdot itse.

No juu, yhdellä tyttäristäni on tämä Ritari Ässän ´Kitt´, nimenomaan näyttelyautona, ei sillä työajoja ajeta. Onkos se Pontiac Firebird, kyydissä olen ollut, mutta en todellakaan ole saanut lupaa koskaan sillä ajaa. On myös jossain autoseurassa mukana, tiiviistikin. Ärhäkän voimakas kaasutusääni saa hyvälle tuulelle.

Tässä yhteydessä sopii mainiosti kehaista taas itteesä, tilaisuuksia niin harvoin, että olen itse kerran voittanut naistensarjan jäärata-ajot. Muistaaksein oli silloin ajettavana vanha Mosse, oli jonkin aikaa mulla myös työautona. Silloin oltiin tuolla Kainuussa päin. Otettiin muutaman kerran osaa miehein kanssa myös ralleihin, minä kartturina.....tietysti. ´Mettään´ mentiin yleensä, ei palkintopallille.