Hei! Olen 19-vuotias tyttö, joka sai kaksi päivää sitten tietää että 28-vuotiaalla miehelläni on maanis-depressio. Olen seurustellut hänen kanssaan 2 kuukautta, jonka aikana hän on ollut täydellinen mies, mitä nyt alkoholi maistunut ja seksi ollut vähäistä hänen haluttomuudestaan johtuen. Toissa päivänä aamulla sovimme lähtevämme ulos, kun soitan hänelle. Kun soitin, oli hän masentunut, ahdistunut ja hieman sekava. En ymmärtänyt mistä on kyse ja saimme riidan aikaiseksi kun hän halusi vain istua baarissa. Tilanne kärjistyi niin, että hän joi paljon, sekoili, ei ymmärtänyt puhetta ja hoki tappouhkauksia. Minä en tietenkään tiennyt mistä on kyse, kun hän ei ollut koskaan maininnut sairaudesta. Ajattelin seuraavana aamuna, että nythän on selvennyt ja soitin. 5 mimuuttia suoraa huutoa miten kaikki on paskaa ja kaikki kuolevat ja miten minä olen paska. Puoli tuntia tuon jälkeen olinkin taas ihana.. Päätin pyytää apua ja soitin hänen äidilleen, että mikä miehelläni on. Äiti sitten kertoi kaksisuuntaisesta sekä ADHDsta. Ymmärsin samantien miksi hän käyttäytyy noin.. yritin mennä puhumasn hänelle, mut sain vaan suoraa huutoa ennen kuin edes sanoin mitään että miten hän on yrittänyt tappaa jonkun (myöhemmin selvisi että sellaista ei ole edes oikeasti koskaan tapahtunut).. jäin autoon istumaan ovet lukossa kun hän raivosi ulkona lasittunut katse silmisssä. Tilanteen rauhoituttua menin sisälle, jossa taas alkoi huuto minun huonoidestani, jota ei kuitenkaan osattu selittää.. soitin hänen äidilleen ja totesimme että tilanne vaatii psykiatrista, koska hän hokee jatkuvasti tappouhkauksia ja on ollut vankilassa väkivaltarikoksista. Soitimme poliisit, jotka hakivat hänet. Lähti ihan rauhallisena.. Lääkäri oli laittanut virka-apu pyynnön. Juuri kun olin ns. huokaissut helpotuksesta, sain puhelun, että mieheni oli päästetty pois samantien.. Ja tietenkin tuli minulle huutamaan, minua haukkumaan ja syyttämään vasikaksi jne. ja uhkauksia sateli.. sanoi ampuvansa oman äitinsäkkin.. Miten sairas ihminen voidaan päästää noin vain pois?? 4 kertaa aikaisemminkin ollut osastolla samasta syystä ja nyt päästettiin heti pois. Pari tuntia tämän jälkeen tuli puhelu, että anteeksi anteeksi ja ettei muista kahdesta päivästä mitään.. Ja nyt tänä aamuna alkoi masennusvaihe ja sanoo ettei muista ja luulee että sekoaa. Lääkitystä ei käytä ja juo paljon.. Mitä minun pitäisi tehdä? Miten kerron tapahtumat ja miten kerron että hänen on otettava lääkkeet ja vähennettävä juomista? Jos hän alkaa raivota taas? Kannattaako minun jatkaa tämän ihmisen kanssa? Mistä saan apua ja mitä teen jos mieheni väittää ettei ongelmaa ole? Olen hyvin järkyttynyt kaikesta, mutta osaan ajatella järjellä ja tiedän että tuo on sairauden vika, ei hänen. Haluaisin auttaa mutta en tiedä riittävätkö voimani..
Kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavan tyttöystävä
17
355
Vastaukset
- mimmimomma
Heippa.
Mä sairastan tyypin 2 bipoa, mutta mun koko perhe on käytännössä ollut sairas. Kolme veljeä ja isä ja äiti. Alko-ongelmaa, masennusta, väkivaltaa, pelkotiloja, itsemurha-ajatuksia ja yhdellä veljelläni muutama yritys myös. Vaikka oon ite sairas, niin oon ollu myös vastuunkantajana perheessäni (ihan sairaalla tavalla) muiden hyvinvoinnista. Äidiltäni sain (olen nainen) yli-kiltin, uhrautuvan naisen mallin.
Kun oon parhaani mukaan yritänyt kuntouttaa itseäni normaaliks ihmiseks, niin yks asia on ollut ylitse muiden; oppia pois läheisteni hoitamisesta ja ja löytää terveet rajat itselleni. Sellaiset rajat, jossa mulla itselläni on hyvä olla ja mun omat tarpeet ovat yhtä tärkeitä kuin muiden. Tässä asiassa on hirveän tärkeää tajuta, että läheinen EI ole KOSKAAN, siis KOSKAAN ammatti-auttajan roolissa
suhtessa sairaaseen. Hoivaaaja ja huolenpitäjä on perheen/parisuhteen ULKOPUOLINEN henkilö. Nyt jos on psyykkisesti sairaan läheinen, niin oman jaksamisen/elämänlaadun ja myös sen sairaan tähden pitäisi pystyä erottamaan rinnallakulkemisen ja tuen antamisen eron suhteessa hoitajan rooliin.
Sun kuvauksen perusteella sun miesystävä on todella sairas. Kykeneekö hän parisuhteeseen ollenkaan? Oletko sinä turvassa hänen kanssaan, jos hän on agressiivinen? Saatat menettää henkesi. Miehesi tarvitsee ammatti-apua, ei tyttöystävää. Jos päätät jatkaa suhdetta, niin paras olisi hankkia itselleen esim. psykiatrisen sairaanhoitajan tukea, jotta tiedät, miten olisi paras toimia.
Tällainen ratkaisu on varmasti vaikea, mutta on hyvä olla realisti. Varmaa on, että miehesi tilanne ei parane sillä, jos sinä uhraat elämäsi hänen vuokseen.
Jaksamista elämääsi. Muista rakastaa itseäsi, niin voit rakastaa myös jotakuta toista.- ketjun aloittaja
Hei!
Eilen aamulla mieheni tuli alas tuolta maniasta ja tietenkin järkyttävään masennukseen. Hän ei muista yhtään mitään kahdesta päivästä ja pelkäsi että on satuttanut ihmisiä. Kerroin hänelle kaiken tapahtuneen rauhallisesti ja osoitin etten kaikesta huolimatta jätä häntä yksin. Sovimme, että menemme tiistaina juttelemaan lääkärin kanssa. Hän lupasi tehdä asioille jotain, koska tietää etten voi olla hänen elämässään jos kohtauksia vielä tulee(edellinen kohtaus kuulemma vuosia sitten vaikkei edes syö lääkkeitä). Hän ei ole aggressiivinen naisia kohtaan, hän ei ole koskaan tehnyt pahaa naiselle ja painottaa sitä rankasti että naisen lyöminen on väärin. Jos hän siis minua löisi niin varmaan tappaisi itsensä sen jälkeen.. Eli tilanne on nyt se, että ainoa pelkoni on että kohtaus tulee uudestaan kun ei syö lääkkeitä. Tämä kuulemma siksi että tekee zombiksi joka tuijottaa kattoon kun ei muuhun kykene. Nyt siis kysymys onkin, että miten pääsen ns. turhasta pelosta pois? - ketjun aloittaja
ketjun aloittaja kirjoitti:
Hei!
Eilen aamulla mieheni tuli alas tuolta maniasta ja tietenkin järkyttävään masennukseen. Hän ei muista yhtään mitään kahdesta päivästä ja pelkäsi että on satuttanut ihmisiä. Kerroin hänelle kaiken tapahtuneen rauhallisesti ja osoitin etten kaikesta huolimatta jätä häntä yksin. Sovimme, että menemme tiistaina juttelemaan lääkärin kanssa. Hän lupasi tehdä asioille jotain, koska tietää etten voi olla hänen elämässään jos kohtauksia vielä tulee(edellinen kohtaus kuulemma vuosia sitten vaikkei edes syö lääkkeitä). Hän ei ole aggressiivinen naisia kohtaan, hän ei ole koskaan tehnyt pahaa naiselle ja painottaa sitä rankasti että naisen lyöminen on väärin. Jos hän siis minua löisi niin varmaan tappaisi itsensä sen jälkeen.. Eli tilanne on nyt se, että ainoa pelkoni on että kohtaus tulee uudestaan kun ei syö lääkkeitä. Tämä kuulemma siksi että tekee zombiksi joka tuijottaa kattoon kun ei muuhun kykene. Nyt siis kysymys onkin, että miten pääsen ns. turhasta pelosta pois?oikkesin näköjään aiheesta.. Piti siis sanoa:
Kiitos vastauksestasi!
Aijon jatkaa suhdetta sen aikaa että näen mitä on tehtävisssä, sillä 'normaalina' hän on ihana, suloisin, ymmärtäväisin ja parhain mies mitä olemassa on. Hän on myös kovasti rauhoittunut suhteemme aikana, ennen myös varasteli jatkuvasti. Aijon tosiaankin pyytää ammattiapua, en yksinää rupea leikkimään terapeuttia. Jos terapia ja lääkärin apu ei auta ja kohtauksia tulee, sitten annan olla. - 2+4
ketjun aloittaja kirjoitti:
oikkesin näköjään aiheesta.. Piti siis sanoa:
Kiitos vastauksestasi!
Aijon jatkaa suhdetta sen aikaa että näen mitä on tehtävisssä, sillä 'normaalina' hän on ihana, suloisin, ymmärtäväisin ja parhain mies mitä olemassa on. Hän on myös kovasti rauhoittunut suhteemme aikana, ennen myös varasteli jatkuvasti. Aijon tosiaankin pyytää ammattiapua, en yksinää rupea leikkimään terapeuttia. Jos terapia ja lääkärin apu ei auta ja kohtauksia tulee, sitten annan olla.Olet vasta lapsi. Sinun ei pitäisi joutua kantamaan aikuisen ihmisen taakkaa. Minä suosittelen eroa. Näin itse kaksisuuntaisena en haluaisi tuottaa tuollaista kärsimystä kellekään. Minun 43 vuotiaalla miehellänikin on täysi työ kestää. 19-vuotiaalle tuo on luonnoton taakka.
- IatrogenIX
Tiedätkö käyttääkö tai onko hän käyttänyt joskus amfetamiinijohdannaisia (""ADHD"-lääkkeitä") tai amfetamiinikaltaisia kamoja ("masennuslääkkeet") tai neurolepteja ("psykoosilääkkeitä")? Jos on, kauanko käytön lopettamisesta on aikaa? Jos koskaan ei ole aineita ollut käytössä niin sitten en osaa selittää käytöstä ja kannattaa mennä juttelemaan esimerkiksi pariterapeutille yhdessä tilanteesta. Em. kamathan tunnetusti tekevät ihmisistä äkkipikaisia, tunteet aaltoilevat voimakkaasti ja tunteiden ja toiminnan säätely vaurioituu, mikä voi johtaa muun muassa agressiiviseen käytökseen. Sekavuus, itsetuhoiset ajatukset ja väkivaltaisuus ovat kaikki tyypillisä haittavaikutuksia kaikille em. aineille. Lasittunut poissaoleva katse on klassikko. Iatrogeenista käytöstä harhaudutaan lähes poikkeuksetta luulemaan "kaksisuuntaiseksi mielialahäiriöksi", "ADHD":ksi tai muuksi "mielisairaudeksi". Kamakäytön lopettaminen on yleensä ensimmäinen vaihe mitä lähdetään tekemään.
Vaikea sanoa täältä käsin mikä hänen oikea tilanteensa on, koska en tunne teitä enkä elämäänne, mutta kyllä tässä on nyt taas kerran niin selvät viitteet lääkehuumauksesta, että "lääkkeiden" roolia tapahtumissa ja käytöksessä lähitisin tutkimaan tarkemmin. Runsas juominen totta kai lisää ja voimistaa sekavuutta, jos käytössä on tai on ollut jotain "mielialalääkkeitä".
Voin neuvoa enemmän vasta, kun tiedetään onko käytössä ollut psyykekamaa.- Lääkkeet tasaavat
No ei todellakaan aiheuta neuroleptit mielialan aaltoilua. Päinvastoin ne tasaavat mieltä ja koostavat sairastuneen ajattelua. Käsittämättömän vastuuttomia ihmisiä taas liikkeellä.
- ioföoif
Lääkkeet tasaavat kirjoitti:
No ei todellakaan aiheuta neuroleptit mielialan aaltoilua. Päinvastoin ne tasaavat mieltä ja koostavat sairastuneen ajattelua. Käsittämättömän vastuuttomia ihmisiä taas liikkeellä.
se on tuo yksi taas vaahtoamassa. Joillekin on vaikea hyväksyä tosiasiat.
- 7+3
Lääkkeet tasaavat kirjoitti:
No ei todellakaan aiheuta neuroleptit mielialan aaltoilua. Päinvastoin ne tasaavat mieltä ja koostavat sairastuneen ajattelua. Käsittämättömän vastuuttomia ihmisiä taas liikkeellä.
Niinpä. Neuroleptit voi olla hyväkin juttu. Toiset kokee ne ikävinä ja toiset saa niistä avun kuten esim minä, mutta pelottelu on väärin. Kannattaa itse koittaa ja muodostaa sitten mielipide.
- IatrogenIX
Lääkkeet tasaavat kirjoitti:
No ei todellakaan aiheuta neuroleptit mielialan aaltoilua. Päinvastoin ne tasaavat mieltä ja koostavat sairastuneen ajattelua. Käsittämättömän vastuuttomia ihmisiä taas liikkeellä.
"No ei todellakaan aiheuta neuroleptit mielialan aaltoilua."
Kannattaisi varmaan lähteä liikkeelle vaikka tutustumalla potilasohjeisiin ennen kuin tulet varmana väittämään tietäväsi mitä neuroleptit voivat aiheuttaa. Saatika, että tietäisit asiasta laajemmin käytännöstä tai tutkimustiedosta. Kun et tunne edes neuroleptien potilasohjeita, on turha olettaa, että tietäisit asiasta oikeastaan yhtään mitään.
"Koostavat sairastuneen ajattelua"
Sellaista psykiatrista jargonia, että et taida itsekään tietää mitä sillä tarkoitat. - öffhh
IatrogenIX kirjoitti:
"No ei todellakaan aiheuta neuroleptit mielialan aaltoilua."
Kannattaisi varmaan lähteä liikkeelle vaikka tutustumalla potilasohjeisiin ennen kuin tulet varmana väittämään tietäväsi mitä neuroleptit voivat aiheuttaa. Saatika, että tietäisit asiasta laajemmin käytännöstä tai tutkimustiedosta. Kun et tunne edes neuroleptien potilasohjeita, on turha olettaa, että tietäisit asiasta oikeastaan yhtään mitään.
"Koostavat sairastuneen ajattelua"
Sellaista psykiatrista jargonia, että et taida itsekään tietää mitä sillä tarkoitat.samaa lääkevastaista hölötystä jatkaa hän. Koskahan pimahdat lopullisesti?
- 19+2
öffhh kirjoitti:
samaa lääkevastaista hölötystä jatkaa hän. Koskahan pimahdat lopullisesti?
Ap. Ihan rehellisesti. Sun miehesi hyötyisi siitä että jättäisi alkon vähemmälle ja ottaisi säännöllisesti lääkkeensä ja nukkuisi ja söisi normaalisti. Varmasti sitä pää sekoaakin kun läträä alkoholin kanssa ja lääkitys on retuperällä.
- 9+18
19+2 kirjoitti:
Ap. Ihan rehellisesti. Sun miehesi hyötyisi siitä että jättäisi alkon vähemmälle ja ottaisi säännöllisesti lääkkeensä ja nukkuisi ja söisi normaalisti. Varmasti sitä pää sekoaakin kun läträä alkoholin kanssa ja lääkitys on retuperällä.
Zombimainen olo menee ohi kuukaudessa tai parissa. Ei sitä tarvitse pelätä. itselleni ei tullut mitään ketipinorista ja olanzapinista. Zeldoxin lopetin koska mulle tuli akne. Abilify zombas ekaksi mutta ei aiheuttanut enää mitään kun toistamiseen koitettiin. Lääkkeiden kanssa pitää olla kärsivällinen. Kolmen kuukauden jälkeen pitäisi jo olla tasaista. Tietysti jos on tottunut sairaaloiseen tunne-elämän vaihteluun niin tasaisuuden voi kokea tylsänä.
- pilvi123
Hei,
Vastaan sinulle nyt kaksisuuntaisen henkilön puolisona.
Olemme olleet 10 vuotta yhdessä, diagnoosi kaksisuuntaiseen annettiin vasta vuosi sitten. Olin itse vasta 17-vuotias kun aloimme seurustella. Kihloihin ja naimisiin menimme paria vuotta myöhemmin. Kaksi lasta syntyi sen jälkeen.
Jo seurusteluaikana miehellä oli ongelmia, jotka ilmenivät erilaisia asioina. Oli pientä säätöä muitten naisten kanssa (ei koskaan suoranaista pettämistä) vaan lähinnä sitä että yritti kohottaa huonoa itsetuntoa. Annoin jostain syystä hänen arvostella minua, yritin muuttaa itseäni hänen mieleisekseen. Välillä olin maailman ihanin nainen. Ei ymmärtänyt koskaan alkuun väkivaltaa, sanoi ettei ikinä löisi ketään. Naimisiin mentyämme (muutimme vasta tuolloin yhteen) ja riitatilanteessa alkoi pikku hiljaa fyysinen väkivalta (henkistähän oli ollut jo aiemmin). Koskaan ei ole edelleenkään lyönyt kunnolla. Väkivalta on lähinnä tönimistä, tukistamista, läiskimistä.. mustelmia on ollut mutta ei koskaan ruhjeita esim. kasvoissa. eli tietää mitä tekee. Aina kun käy käsiksi, syy on minussa. minä ärsytän häntä tahallani jne. vaikka olisin täysin hiljaa. lääkkeitä ei syö kuin jotain mietoa unilääkettä illalla, koska kuulemma vatsa ei kestä. lisäksi mies on kieltänyt lääkäriä/psykologia keskustelemasta asioistaan minun kanssani. olen täysin ulkopuolella hoitokuvioista. käy viikoittain juttelemassa osastolla. pariterapiaan ei suostu, koska ei kuulemma halua kuunnella minun lässytystä asioista. olen varma, että terapiassa ei selviä kaikki mikä pitäisi. olen varma, ettei kerro asioitten oikeaa laitaa.
en nähnyt muuta keinoa kuin varata itselleni terapia-ajan. käyn nyt ihanalla tk-psykologilla, jolle saan purkaa omia tunteitani.
toivon joka päivä, että olisin eronnut miehestä aiemmin. toivon joka päivä, että tulee vielä hetki jolloin olen tarpeeksi vahva lähtemään. toivon joka päivä, että pääsen hänestä kokonaan eroon. pelkään, että vainoaminen alkaa jos lähden. lisäksi olen taloudellisesti riippuvainen, koska olen pienituloinen.
rohkeutta ei vain yksinkertaisesti ole tarpeeksi. ajattelen, etten ole tarpeeksi hyvä kenellekään. on saanut minut uskomaan, että kukaan ei huoli kahden pienen lapsen äitiä rinnalleen. häpeän jopa rintojani, jotka ovat miehen mielestä liian pienet. häpeän liian paksuja reisiäni ( olen 165 cm 55 kg).
toisin sanoen itsetuntoni on pohjamudissa. näen lähes joka yö haaveunia paremmasta elämästä.
neuvoni on, että älä katso liian pitkään. älä hyväksy asioita, joita et oikeasti voi hyväksyä. muista, että teot ja sanat kulkevat täysin eri teitä. vaikka hän sanoisi mitä, hän voi silti tehdä mitä vaan vaikka ei tarkoittaisikaan sitä.- PäiväPäivältäVahvistuva
Hei! Nuo tappo-uhkaukset ovat kuin ex-mieheni suusta. Hoki,että tappaa kaikki ja hakee kirveen. Mulla on 3 lasta tämän miehen kanssa,hänelllä on bibo2 ja aggressiivisuus ja tuo,että päästää suustaan mitä sattuu,haluaa loukata. Olen onnellinen kun lähdin,ennen kaikkea lasteni takia. Suhde häneen oli aivan kuollut,viimeisen vuoden aikana seksiä oli kerran! Ei kiinnostanut,kun ex-mies oli aina kaljoissa,kun olisi jotain pitänyt olla. Ja n puheet! Käski minun ottaa mallia pornotähdistä ja kysyä eräältä ystävättäreltäni seksineuvoja. Enpä tuntenut tuollaisten jälkeen olevani ihannenainen hänelle,mutta hänen menetyksensä se loppujen lopuksi oli,kun lähdin. Minä en päästä ketään miestä lähellenikään,tästä lähtien haluan tuntea miehen vuosia,ennenkuin aloitan suhteen.
- ...kvjss
PäiväPäivältäVahvistuva kirjoitti:
Hei! Nuo tappo-uhkaukset ovat kuin ex-mieheni suusta. Hoki,että tappaa kaikki ja hakee kirveen. Mulla on 3 lasta tämän miehen kanssa,hänelllä on bibo2 ja aggressiivisuus ja tuo,että päästää suustaan mitä sattuu,haluaa loukata. Olen onnellinen kun lähdin,ennen kaikkea lasteni takia. Suhde häneen oli aivan kuollut,viimeisen vuoden aikana seksiä oli kerran! Ei kiinnostanut,kun ex-mies oli aina kaljoissa,kun olisi jotain pitänyt olla. Ja n puheet! Käski minun ottaa mallia pornotähdistä ja kysyä eräältä ystävättäreltäni seksineuvoja. Enpä tuntenut tuollaisten jälkeen olevani ihannenainen hänelle,mutta hänen menetyksensä se loppujen lopuksi oli,kun lähdin. Minä en päästä ketään miestä lähellenikään,tästä lähtien haluan tuntea miehen vuosia,ennenkuin aloitan suhteen.
olet itse myös sairas, ymmärräthän sen?
- Sanompa vaan
...kvjss kirjoitti:
olet itse myös sairas, ymmärräthän sen?
Ei ole sairasta kaihtaa väkivaltaa. Ikävää kyllä jos se vaikuttaa pitkällä tähtäimellä ihmissuhteisiin ja luottamukseen.
- PäiväPäivältäVahvistuva
Sanompa vaan kirjoitti:
Ei ole sairasta kaihtaa väkivaltaa. Ikävää kyllä jos se vaikuttaa pitkällä tähtäimellä ihmissuhteisiin ja luottamukseen.
NImimerkki "kvjs" kuulostaa aivan mieheltäni. Olen oppinut,että kannattaa ympäröidä itsensä ihanilla ihmisillä,jotka tukevat,eivätkä tuomitse. Ikävät ihmiset voi jättää elämään omaa elämäänsä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Elämä valuu ohi ilman merkitystä
Olen 5-kymppinen korkeasti koulutettu hyvässä ja vaativassa työssä oleva mies. Erosin pitkästä parisuhteesta pari vuotta3025006Martina julkaisi romanttisia kuvia kihlajaisista
Ihana pari. Paljon onnea ja rakkautta heille 💞2721490Ilo, joka nousee silmiisi saakka
kun katseemme kohtaavat. Olet energinen, aito, ihana. Välillä tuijotat suoraan silmiini - enkä hämmenny, katson takaisin661416eerikäinen novassa sanoi ei kukaan enää aja manuaalivaihteilla
meillä on 3 autoa talissa ja kaikissa manuaalilaatikot, on meillä vielä tämmöiset vaikka toisin puhutaan.1141282Gekkosessa hyvä juttu Sofian Dubai "töistä"
"Vielä tammikuussa Belórf lupaili aloittavansa jälleen verkkovalmennukset, mutta tämä projekti näyttää kuihtuneen kaikes1061268- 861209
En oikeasti
Tiennyt että sinulla on ollut vaikeuksia ja huonoja aikoja. Olen oikeasti pahoillani, ja olisin myös toiminut eritavoin1321158Jokaisella on omat syntinsä
Minä olisin niin mielelläni sinun. Ehkä joskus viittasitkin siihen. Olet nainen ajatuksissani jatkuvasti ja taidat tietä591096- 172918
Palsta sekosi lopullisesti?
Taidan mennä päikkäreille. Oliko hän nyt muka oikeasti äsken täällä ja kirjoitti, että täytyy unohtaa? Todistakaa se. Ki15871