Hei! Halusin vähän avautua perheestäni nyt,koska minulla on todella vaikeaa ja tuntuu,että ajatukseni menevät synkemmiksi päivä päivältä ja tuntuu,että loppuni on jo tullut.Viimeiset 10 vuotta perhe-elämäni on ollut yhtä tuskaa.Vanhempani riitelevät aina.Ihan aina.Aamulla herään huutoon ja illalla en saa unta tappelulta.Tappelun ohella myös lentelee tavaroita silloin tällöin kuten leivänpaahdin.Isäni on aina huutanut ja haukkunut minua.Olen aina häntä pelännyt,vaikka nyt jo olen 19-vuotias pelkään yhä,niin naurettavalta kuin se kuulostaakin.Emme koskaan ole olleet läheisiä.Emme tee asioita yhdessä,emmekä edes puhu toisillemme.En muista milloin viimeksi olisin hänelle jotain sanonut.En usko,että voin antaa hänelle koskaan anteeksi tai unohtaa millainen "isä" hän on ollut.Olen niin täynnä vihaa ja katkeruutta pelotan jopa itseäni.Äitini taas popsii ties mitä lääkkeitä ja on ihan omissa maailmoissaan ja ei välitä mistään.Hän syö monia lääkkeitä samaan aikaan mm. paniikkihäiriöön ja masennukseen ja hän syö niitä liikaa.Hän valehtelee ja on kiero.Hän on myös etäinen ei koskaan ole sanonut rakastavansa minua,puhu minulle tai ei ole kiinnostunut minusta tai asioistani ylipäätään.Vihaan häntäkin niin paljon olen täynnä vihaa....Periaatteessa meidän talossa ainoa puhe on huutoa ja tappelua.Olen jo kauan ollut "masentunut".En siis ole mennyt lääkärille,mutten usko olevani ihan kunnossakaan.En jaksa mitään arkipäiväisiäkään asioita ja mikään ei kiinnosta.Itken jatkuvasti,saan "ahdistus kohtauksia" ja olen todella väsynyt tähän.Olen yrittänyt kauan saada töitä ja muuttaa pois,mutta töitäkään ei vain saada.En tiedä miten jaksan tätä haluan vain eroon heistä.Tuntuu että olen sisältä kuollut ja he ovat myrkyttäneet minut täysin.Olen jo monia vuosia myös ajatellut itsetuhoisesti ja suunnitellut itsemurhaa...Olen vain niin poikki...Kaiken lisäksi olemme köyhiä ja minulla ei ole koskaan rahaa ellei sitten ole omista töistä jäänyt (jotka nekin tosin äitini vie tililtäni...)Miten saan voimaa jaksaa? Mitä voin tehdä? Haluaisin vaan muuttaa ja katkaista välini heihin kokonaan.Mutta karu totuus on ettei ilman töitä paljon muutella.Onko joku täällä katkaissut välinsä pysyvästi? Olisi kiva kuulla muiden kokemuksia asiasta ja neuvoja.Kiitos jos jaksoit lukea loppuun saakka kauhean pitkän tarinani :)
Miten selvitä?
26
479
Vastaukset
- TSEMPPIÄ SULLE!!!!!
MOIKKA !!!
Yksi tie hyvin monille on ollut pois masentavista tai karuista kotioloista se, että hakee opiskelemaan ja sitten opiskeluasuntola/asunto-asuminen.
Ei kannata jäädä tuohon jumittamaan kauemmaksi kun on pakko, sillä hermothan siinä menee jos tuohon jää.
Pääsee keskittymään omiin juttuihin ja omaan tulevaisuuteen ja elämään, eikä tarvitse kuunnella ja katsella vanhempien kärhämöitä eikä olla millään tavalla sitten osallisena siihen heidän arkeensa.
Tottakai vanhempien elämäntyyli vaikuttaa paljon omaan mielialaan ja elämän motiiviin, mutta voinen lohduttaa sinua sillä että erittäin moni on lähtenyt karuista lähtökohdista ja päässyt pikkuhiljaa kiinni oikein hienoon omaan elämään, ja tämä on täysin mahdollista myös sinun kohdallasi.
Ekaksi sun on tehtävä suunnitelma, miten etenet elämässäsi !!!!
Tarvitset ammatin että pärjäät elämässä !!!! Eli ammatillista koulutusta tai vastaavaa eli katso tuosta alla linkistä tietoa opiskeluista, opintojen rahoittamisesta sun muusta tarpeellisesta.
http://www.opintoluotsi.fi/Page/e4e165eb-167f-461e-8ddf-3a90515a23ed.aspx
Opiskeluasuminen
http://www.soa.fi/asuminen/
Selviät kyllä oikein hyvin !!! Moni muukin on selvinnyt kun alkuun pääsee (tiedän monta joilla vielä ollut rapajuopot vanhemmat niskassa tai jotain karseita päihdehiipparisukulaisia, ja hekin ovat pärjänneet ihan mahtavásti omaan hyvään elämään ilman sukurasitteita!!!) Anna Palaa !!! Lähde valitsemaan, tutkimaan sun mahdollisuuksiasi ja hakemaan kouluihin !!! Et kadu ja ainakin alat tekemään asioita ITSESI ja paremman tulevaisuuden puolesta !!! Kiität vielä itseäsi!!! Onnea !!
Tämä pääsiäinen voi olla sulle käänteen tekevä pääsiäinen jolloin teit päätöksen lähteä kohti ikiomaa elämää!!!! - koviakokenut3
Hei,
Kannattaa ehdottomasti miettiä itseään ja omaa parastaan, ja selkeästi sinulla ei ole hyvä olla kotona, joten kannattaa lähteä sieltä.
Minullakin oli hyvin haastava lapsuudenperhe, jossa oli jatkuvaa riitelyä, väkivaltaa, huumeita, alkoholia, hyväksikäyttöä, henkistä mollaamista yms, joten itse lähdin 18-vuotiaana ja en ole ottanut yhteyttä itse enää vanhempiini. Ja olen onnellinen näin aivan omillani, toki välillä on ollut vaikeaa selvitä rahallisesti, mutta olen mielummin köyhä ja onnellinen, joten kyllä aina keinot keksii.
Sinähän voisit miettiä vaikka soluasumista? Se on usein edullista, tai sitten on myös vuokra-asuntoja, joissa vuokravakuudet ovat pienet kuten esim. Vvo? Ja rahaahan opiskelijana saat kelalta (opintotuki, asumislisä, opintolaina) ja jos ne ei riitä niin voit sen jälkeen hakea tomeentulotukea. Ja tietenkin samalla yrittää etsiä niitä töitä. Tsemppiä :) - just a lonely girl
Hei! Kiitos molemmille tsemppaavista vastauksista! Ja neuvoista! Olen hakenut muutamaan koulutukseen nyt ja samalla olen etsinyt itselleni oppisopimuspaikkoja :) Töitä ei vielä ole,mutta olen myös tutkinut Kelan sivuilta mitä tukia saan ja paljonko ja saan itseasiassa ylllättävän hyvin tukia ja opintolainaa (ei sinänsä ihme meillä vain toinen vanhempi töissä ja hänen kuukausi palkkansa on alle 2000 euroa kuussa) Täytyy vain sinnitellä...Tuntui helpottavalta purkaa tänne ja ihanaa,kun sain näin positiivisia vastauksia :) Harmittaa,kun olen joskus kavereilleni yrittänyt puhua ja he eivät oikein ymmärrä ja tuntuu,että olen jo menettänyt heidät... Tai olen jäänyt aika yksikseni kaiken tämän kanssa...Itse myös haluaisin vain lähteä ja en olla enää missään tekemisissä heidän kanssaan...Ja olen tottunut siihen,ettei koskaan ole rahaa joten olisin mieluusti köyhä ja onnellinen toisin kuin nyt...Kiitos vielä ja ihanaa kevään odotusta teille!
- Hyvää kesää ja tulev
Itse olen kanssa lähtenyt omilleni hyvin vaatimattomista olosuhteista, eli vanhemmat eivät millään tavoin voineet osallistua kuluihin tai muuhun muuttoon liittyvään.
Otin välittömästi opintolainaa myös ettei tarvinnut liian tiukoille mennä ruoan ja vaatteiden suhteen, pystyi harrastamaan ja nauttimaan elämästä ja oli joku "hätävararahasto .Opintolainan maksaa nopeesti pois sitten kun valmistuu ja saa töitä ja ellei heti saa töitä niin opintolainaan saa maksuaikaa.
Eli ei kannata kituuttaa turhan takia opiskeluaikoina.
Uskon että pärjäät paremmin kuin hyvin koska kuulostat tekstisikin perusteella tosi järkevältä ihmiseltä joka osaa ajatella nuo asiat hyvin.
Tuosta se lähtee just että ottaa asioista selvää.
Niin se lähti juuri samasta minultakin.
Eipä se sen kummempaa ole kun eteen päin mennään, eiks niin.
- oppeliini1
Lähde tuosta pahuuden pesästä niin pian kuin voit. Usko vain, ihmiset muualla ovat auttavaisia ja ystävällisiä! Sinv tarvitset Piiitkän hajuraon noihin pahoihin ihmisiin.
Aivan varmasti loydät toitä puutarhoilta, kasvimailta jne. Hyvällä onnella saat vielä asunnon kaupan päällisiksi.
Tuo nyt vain yksi idea 100% varmasta tyopaikasta kesäksi, näin alkuun.
Onnea matkaan! - Ymmärrän sinua
Samaa mieltä!
Kiireellä pois!
Tiedän että ei oo helppoa. Itselläni oli aika paljon samanlaiset olosuhteet. Ja meni pitkä aika ennenkuin pääsin tasapainoon.
Siinä auttoi että menin yksinkertaisesti puhumaan psykologin kanssa, joka neuvoi minua viisaasti.
Kyllä sinä selviät! Olet jo ottanut ensimmäisen askeleen, kun olet avautunut ongelmastasi!
Sinulla on oikeus kaikkeen onneen. Jätä tuollaiset vanhemmat, ei sinulla oo mitään velvollisuuksia heitä kohtaan!
Kaikkea hyvää sinulle, kyllä sinä selviät!
Raivaa oma elämäsi!
Mene juttelemaan jonkun kanssa, joka ymmärtää tilanteesi ja auttaa sinua.- Tämä täti
Voi sua tyttöä!
Saat kaiken ymmärrykseni ja empatiani. Kotiolosi ovat suorastaan kamalat - ei ole ihme että se vie kaikki voimasi.
Olet oikealla tiellä kun mietit miten alat rakentaa omaa elämääsi. Sinulla on siihen oikeus ja suorastaan velvollisuus. Kotioloillesi ja vanhemmillesi et voi mitään - älä edes yritä sitä. He varmaan tarvitsivat apua, mutta sinä et voi sitä antaa. Eikä sinun tarvitse. Sinun on huolehdittava itsestäsi ja se onnistuu vain nykäisemällä itsesi pois tuosta kuviosta.
Olet saanut jo hyviä neuvoja. Tutki onko niissä käyttökelpoisia ideoita. Ja hae apua ja tukea.
Minulla on kolme kotoa pois muuttanutta opiskelevaa nuorta. Kyllä he pärjäävät taloudellisestikin, vaikka me vanhemmat emme kustanna juurikaan mitään. No hammaslääkäri on maksettu, mutta ei mitään suuria juttuja ole annettu. Heidän taloutensa on aika tiukkaa, mutta opintotuella ja kesätöillä pärjäilevät kyllä. Kyllä sinäkin tulet pärjäämään.
Olen siis keski-ikäinen eukko, ja muistan oman taustani ja lähtökohtani. Lapsuuskodissani ja vanhemmillani oli monia ongelmia - olot eivät kylläkään olleet niin kurjat kuin sinulla. Silti näin jo teininä, että pois on päästävä - muuten olen itse pian samassa synkässä suossa. Tajusin, että minä en ole vastuussa vanhemmistani. Etkä ole sinäkään.
Tartu toimeen ja ala järkkäillä elämääsi. Vaikka et saisi heti töitä tai opiskelupaikkaa - lähde silti. Kaikki järjestyy kyllä. Ehkä ei heti ja helposti, mutta useimpien elämä on mutkaa ja ylämäkeä. Mutta jos jäät vanhempiesi nurkkiin elämäsi on koko ajan liian vaikeaa.
Kaikkea hyvää! toivottaa tämä täti - Tämä täti
Tämä täti kirjoitti:
Voi sua tyttöä!
Saat kaiken ymmärrykseni ja empatiani. Kotiolosi ovat suorastaan kamalat - ei ole ihme että se vie kaikki voimasi.
Olet oikealla tiellä kun mietit miten alat rakentaa omaa elämääsi. Sinulla on siihen oikeus ja suorastaan velvollisuus. Kotioloillesi ja vanhemmillesi et voi mitään - älä edes yritä sitä. He varmaan tarvitsivat apua, mutta sinä et voi sitä antaa. Eikä sinun tarvitse. Sinun on huolehdittava itsestäsi ja se onnistuu vain nykäisemällä itsesi pois tuosta kuviosta.
Olet saanut jo hyviä neuvoja. Tutki onko niissä käyttökelpoisia ideoita. Ja hae apua ja tukea.
Minulla on kolme kotoa pois muuttanutta opiskelevaa nuorta. Kyllä he pärjäävät taloudellisestikin, vaikka me vanhemmat emme kustanna juurikaan mitään. No hammaslääkäri on maksettu, mutta ei mitään suuria juttuja ole annettu. Heidän taloutensa on aika tiukkaa, mutta opintotuella ja kesätöillä pärjäilevät kyllä. Kyllä sinäkin tulet pärjäämään.
Olen siis keski-ikäinen eukko, ja muistan oman taustani ja lähtökohtani. Lapsuuskodissani ja vanhemmillani oli monia ongelmia - olot eivät kylläkään olleet niin kurjat kuin sinulla. Silti näin jo teininä, että pois on päästävä - muuten olen itse pian samassa synkässä suossa. Tajusin, että minä en ole vastuussa vanhemmistani. Etkä ole sinäkään.
Tartu toimeen ja ala järkkäillä elämääsi. Vaikka et saisi heti töitä tai opiskelupaikkaa - lähde silti. Kaikki järjestyy kyllä. Ehkä ei heti ja helposti, mutta useimpien elämä on mutkaa ja ylämäkeä. Mutta jos jäät vanhempiesi nurkkiin elämäsi on koko ajan liian vaikeaa.
Kaikkea hyvää! toivottaa tämä tätiSiis tämä täti kirjoitti tietenkin aloittajalle. Aina ei osu kohdilleen sorry.
- -tytär-
Tämä täti kirjoitti:
Siis tämä täti kirjoitti tietenkin aloittajalle. Aina ei osu kohdilleen sorry.
(lainaus*) "Tajusin, että minä en ole vastuussa vanhemmistani. Etkä ole sinäkään".
Hyvin kirjoitit. On vaan olemassa vanhempia, jotka ei tätä ymmärrä. Itse olen narsistivanhempien nuorin lapsi. Ja kyllä tämä on elinikäinen projekti, kunnes vanhemmista aika jättää.
Minulla myös jo omat lapset maailmalla. Auttelen heitä kulloisenkin tilanteen ja tarpeen mukaan. Ja minusta se on vanhemman *velvollisuus ja oikeus* :) Keneltä muulta lapseni pyytäisi tarvittaissa apua, ellei minulta, äidiltään.
Mutta, tämän toisenlaisen "vanhemmuuden" tunnen myös hyvin. Siis omat narsisti vanhempani. Joista toinen nyt jo edesmennyt. Mutta toinen jatkaa vielä siitä, mihin toinen jäi. Ja tämä ikävä käytös on saanut aikaiseksi sen, että en juurikaan ole enää isäni kanssa tekemisissä. Aikoinaan auttelin vanhempaani viikottain, siivosin yms. Kiitokseksi hän näytti minulle paljasta takapuolta ja haukkui minut mielenvikaiseksi. Siihen loppu ilmaistyöt ja yhteydenpito häneen. - hui kamala.
-tytär- kirjoitti:
(lainaus*) "Tajusin, että minä en ole vastuussa vanhemmistani. Etkä ole sinäkään".
Hyvin kirjoitit. On vaan olemassa vanhempia, jotka ei tätä ymmärrä. Itse olen narsistivanhempien nuorin lapsi. Ja kyllä tämä on elinikäinen projekti, kunnes vanhemmista aika jättää.
Minulla myös jo omat lapset maailmalla. Auttelen heitä kulloisenkin tilanteen ja tarpeen mukaan. Ja minusta se on vanhemman *velvollisuus ja oikeus* :) Keneltä muulta lapseni pyytäisi tarvittaissa apua, ellei minulta, äidiltään.
Mutta, tämän toisenlaisen "vanhemmuuden" tunnen myös hyvin. Siis omat narsisti vanhempani. Joista toinen nyt jo edesmennyt. Mutta toinen jatkaa vielä siitä, mihin toinen jäi. Ja tämä ikävä käytös on saanut aikaiseksi sen, että en juurikaan ole enää isäni kanssa tekemisissä. Aikoinaan auttelin vanhempaani viikottain, siivosin yms. Kiitokseksi hän näytti minulle paljasta takapuolta ja haukkui minut mielenvikaiseksi. Siihen loppu ilmaistyöt ja yhteydenpito häneen."Kiitokseksi hän näytti minulle paljasta takapuolta ja haukkui minut mielenvikaiseksi. Siihen loppu ilmaistyöt ja yhteydenpito häneen. "
Huhhuh. Toi oli kyllä aika horroria.
Onneksi et enää passaa tommosta ääliötä.
- just a lonely girl
Kiitos kaikille ihanista tsemppaus viesteistä ja omista jaetuista kokemuksista! Olen vain niin väsynyt odottamaan ja odottamaan milloin on minun vuoroni olla onnellinen...Olen aina halunnut vanhemmat joiden kanssa voisin maykustella,käydä syömässä tai elokuvissa,jutella asioista ja tukeutua jos tarvitsen apua...Mutta ei kai voi mitään...Mietin usein,että jos edes omat vanhemmat eivät välitä kuka minusta välittää? Pakko myöntää pelkään,että olen jo syrjäytynyt ja jäänyt yksin...Jotenkin vain sitä hautautuu kaiken alle ja ei vaan jaksa enää edes esittää iloista ns. "raja" tulee vastaan...Minunkin vanhempani haukkuvat minua hulluksi ja sairaaksi ja sanovat,että minusta ei ole mitään hyötyä... Välillä syytän itseäni ja ajattelen,että liioittelen ja oma vikani se on,mutta se tunne kun ei vaan jaksa enää eihän sille mitän voi....Hyviä uutisia on se,että toukokuun lopulla pääsen töihin :) tosin kestää kerätä rahaa takuuvuokraan ja muuttoautoon,mutta silti onneksi sain töitä... Ja pian minulla on yhden koulutuksen haastattelukin se piristää vähän :)
- -tytär-
Haluaisin muistuttaa sinua siitä, että sinä et ole syyllinen vanhempiesi huonoon käytökseen. Vaikka sinua syyllistetään ja mitätöidään. Olet ainoastaan kohde, mihin he pahaaoloaan ja omia epäonnistumisiaan purkaa.
Se ei todellakaan ole rakkautta ja välittämistä. Vaan siinä jo leikitään toisen ihmisen mielenterveydellä.
Ja tälläisessä perheessä tilanne tulee jatkumaan aina samanlaisena. Vaikka olisit "maailmaparas". Vanhempasi ovat sokeita saavutuksillesi. Mutta älä välitä siitä. Se on heidän murheensa, kun eivät osaa kunnioittaa ja arvostaa omaa lastaan.
Hyvä, että olet saanut jo työpaikan. Se on ensimmäinen askel omaan elämään. Kunhan nyt vielä saat nuo asuntoasiatkin kuntoon. Niin voit jo hengittää vapaammin. Ja todellakin, huomaat, että elämähän on ihan mukava asia. Kun hidasteet ja haittatekijät on poistettu tieltä.
- Hyvää Vappua!
Onnittelut työpaikasta!
Kyllä se aurinko paistaa risukasaankin!
Lohtu sinulle, että tälläisiä "vanhempia" on muillakin. Jaksa sinä vaan, onni kolkuttaa ovellesi. Olet terve, kun huomaat ongelmasi, tartut siihen ja toteat kylmän kolkosti, että "näin on". Sinussa ei oo mitään vikaa.
Vanhemmillasi on ongelmia, sinä et oo syyllinen heidän juttuihin.
Reippaasti vaan eteenpäin! - just a lonely girl
Totta järkevästi ajateltuna miten tämä kaikki voisi olla muka minun vikani? Sitä vaan uskoo syytöksiä ja huutoja ja alkaa itse miettimään,että onko tämä kaikki minun vikani.Niille syytöksille ei saisi vain antaa valtaa.Ja myös se on totta etten kelpaa tälläisenä enkä tule koskaan kelpaamaan olen aina liian huono heille.Tuo työn saanti oli kyllä suuri helpotus,kun nyt tietää,että kohta alkaa palkka tulemaan ja sitä kautta hoituu pian asuntoasiat.Yritän ajatella etten ole ainoa ja en voi tälle mitään se helpottaa vähän.Yritän aina myös kuvitella elämääni tulevaisuudessa ja miettiä,että kohta tämä kamala ajanjakso on ohi ja elämäni saa alkaa :) Pakko yrittää tsempata itseään jollakin tavalla....
Kiitos taas kommenteista! Olen todella iloinen,että täältä saa tukea se oikeasti helpottaa ainakin minun oloani :-)
Hauskaa vappua teillekkin!- -tytär-
Se syyllisyys on siitä ikävä juttu. Kun ihmistä syyllistetään jatkuvasti. Hän alkaa uskomaan todella, että hän aiheuttaa tapahtuneet asiat. Vaikka todellisuudessa hänellä ei olisi osaa eikä arpaa, tapahtuneisiin asioihin.
Minäkin mietin sinun ikäisenä, että kuinka voin olla niin "erikoinen" ja kummallinen perhe. Että, yksi (minä) aiheutan koko kaaoksen, tekemättä mitään. Ja vaikka kuinka yritän olla kiltti ja avulias tilanteen helpottamiseksi. Saan palkaksi aina vain moitetta, mitätöintiä ja ikuista arvostelua.
Käytän tässä termiä, "syntipukki". Symtipukin niskaan on helppoa kaataa kaikki perheyhteisön epäonnistuminen, kun vanhemman oma mieli ei osaa käsitellä ko asiaa. Hän siis putsaa oman mielensä, sinun kustannuksella.
Mutta sehän ei ole sinun tehtäväsi. Sen "syntitaakan" kantaminen.
Olen usein suositellut Liisa Kelttikangas-Järvisen kirjaa; Sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot. Kirja on ilmestynyt 2010. Sen saa ostettua kirjakaupoista, tai lainattua kirjastosta. Kannattaa lukea. Koska tässä tapauksessa tieto antaa valmiuksia käsitellä sellaisia asioita, joita tulet kohtaamaan elämässä jatkossakin.Vanhemmat ei tule muuttumaan. Mutta sinä voit opetella käsittelemään asiat, jotka sinuun kohdistuvat.
Onnea elämään :)
- just a lonely girl
Juurikin näin se syyllisyyden tunne on kamala...Sanoit asian niin hyvin en olisi itse paremmin osannut sanoa! Ja tuokin että saa vain moitetta ja huutoa minun tapauksessani on niin totta.Samalla minulta vaaditaan täydellisyyttä (esim. koulun suhteen),mutta kukaa ei huomaa tai ei välitä huonosta olostani...Tai millä sitä jaksaa esim. juurikin johonkin kouluun panostaa,kun on jatkuvasti ahdistunut ja kaikki asiat kaatuvat päälle.Kiitos tuosta kirja vinkistä käyn ehdottomasti sen lainaamassa! Totta he eivät muutu,mutta minä voin nousta sen käytöksen yläpuolelle enkä haluaisi koskaa olla sellainen vanhempi (se on yksi pelkoni että ns. "pistetään vahinko kiertämään").
Kiitos paljon! Hyvää jatkoa ja ihanaa kesää myös sinulle :-)- -tytär-
Olen itse jo eläkkeellä oleva "vanhus". Ja minulla on kolme aikuistalasta. Ja yksi pieni ihana lapsenlapsi. Ja kun on itse kokenut rakkaudettoman kauhunsekaisen lapsuuden ja sen myötä varsin erikoisen elämän, narsistivanhempien lapsena.
Sitä pyrkii antamaan omille lapsille paremman valmiuden elämään. Kunnioittamaan heidän valintoja ja hyväksymään heidät sellaisena, kun he ovat. Eli, ei siirrä "sukuperintönä" omaa kokemaansa eteenpäin.
- just a lonely girl
Hyvä kuulla itsekkin haluan uskoa,että tulisin olemaan täysin toisenlainen vanhempi :) Ja kun itse tiedän jo nyt (vaikken vuosiin vielä jälkikasvuja edes halua mutta silti) että millainen vanhempi haluan olla ja mitä en ehdottomasti halua koskaan lapseni kokevan niin uskon pystyväni katkaisemaan pahan kierteen niin sanotusti.
Kiitos kaikille vielä kovasti tsempeistä ja tuesta!
PS: Ensi viikolla alkaa kauan odotetut työt ja sain kuulla tällä viikolla,että syksyllä pääsen opiskelemaan :) Kyllä se aurinko tosiaan minunkin risukasaani paistaa.Iso kiitos vielä,voi kun tietäisitte kuinka paljon apua tästä tuesta on jo ollut!- Tämä täti
Mukava kun tulit vielä kertomaan kuulumisia. Ja todella ihanaa, että alat löytää uutta suuntaa elämääsi. Tulevaisuutesi tulee olemaan parempaa kuin mennyt elämäsi. Olen siitä varma. Tunnut olevan viksu nuori. Merkittävää selviytymisesi kannalta on se, että tiedostit huonon tilanteen ja aloit tehdä sille jotakin. Ihan itse. Ja kun itse ponnistelee ja yrittää, apujakin usein tulee. Mutta jos makaa ja märehtii ja voivottelee sängyn pohjalla - kuka sinne tulee auttamaan . Luultavasti ei kukaan ja sinne saa jäädä.
Näissä keskusteluissa on paljon turhaa ja törkyä, mutta joskus joukossa on helmiä kuten sinun aloituksesi ja siitä virinnyt ketju.
Ja pahan kirteen saat aivan varmasti katkeamaan - tuleva perheesi ei tule olemaan samanlainen. Olet saanut jo lapsesta lähtien sellaisen elämänkoulun ja opit, että taatusti osaat välttää huonoja hajottavia asioita ja valita toisin. Itse ainakin tunsin saaneeni vaativasta lapsuudesta myös hyviä eväitä. Eli se että oli kokenut ja nähnyt pahaa ja huonoa - juuri se jatkossa tuottikin myös hyvää.
Kaikkea hyvää sinulle! Täällä moni tuntematon ajattelee sinua lämmöllä. - -tytär-
Onnea matkaan :) Hieno juttu, että asiasi alkaa järjestymään. Kun tämähän on tosiasia, että menneeseen emme voi vaikuttaa mitenkään. Mutta tulevaisuudesta voimme tehdä oma näköisen ja onnellisen :)
- elinoora
Minun piti lähteä maailmalle kun yksinhuoltaja äitini kävi läpi omaa kriisiä elämässä eikä oikein muistanut olla äti minulle. Muutin kun olin 17 ja siitä lähtien vaan tehnyt kovasti töitä ja omistanut oman asunnon 20v lähtien. Nyt kun minulla on perhe ja 4 lasta olen aivan erilainen kun äitini. Olen pitänyt perheen koossa siis isä on mukana ja en juo alkoholia yhtään en juokse baareissa ja olen läsnä lasteni elämässä. Joskus pitää ottaa itte ohjat käteen kun elämä on helvettiä ja päättää että menet ja teet paremmin. Itseä voi parantaa ja oppia menneestä mutta vaan jos pääset terveellisempään elämään. Toivotan sulle paljon voimia ja tsemppiä ja tiedän minkälaista on kun sitä rakkautta ja huomiota ei saa mutta usko siihen että se tyhjä paikka täyttyy sulla sydämmessä joku päivä aivan varmasti.
- just a lonely girl
Kiitos vielä kaikillle teille kommenteistenne! Mietin teitä lämmöllä hymyillen :) Autoitte jaksamaan minua läpi pahimman vaiheen ja sain taas voimaa yrittää ja elää elämääni.Vaikeaa uskoa,että ihminen voi olla niin yksin,mutta niin se vain on.Teidän tuellanne ja ymmärryksellänne on suuri merkitys.Kiitos siitä :)
Haluan toivottaa kaikille vielä ihanaa kesää ja muutenkin ihanaa elämää! Kyllä minunkin elämäni tästä alkaa järjestymään, pahin on jo takana päoin ja nyt suuntaan katseen tulevaisuuteen.Kiitos :)- Elämä hymyilee
Kiitos sitä samaa sinulle ja lukuisia lämpimiä voimahalauksia:)
- mene eteenpäin !
Kohtalontoverit lähettää sinulle tsemiterkkuja tätä laulua laulellen
http://youtu.be/WfzYXN_MuwI - kesätulee
moi, toivottavasti tänä iltana sun ei tavitse kuunnella tappelua.
ei muuttamiseen työpaikkaa tarvitse. riippuu ehkä vähän kaupunkisi asuntotilanteesta, mutta kyllä työtönkin saa asunnon, etenkin jos luottotiedot on kunnossa. menet sosiaalitoimistoon ja selität tilanteesi, on ne vähemmälläkin myöntäneet takuuvuokran, itse selaat lehdet ja netin läpi, otat yhteyttä vuokranantajiin ja kun saat asunnon, muutat. ainakaan yksityisten vuokranantajien ei tarvitse tietää oletko esim opiskelija tai mitä työtä teet, oma vuokranantaja luuli mun opiskelevan vaikka olin ihan sairaalakunnossa, koska väitin opiskelevani. annat vain mahdollisimman positiivisen kuvan itsestäsi, muutama pikkuvalhe ei haittaa jos vuokrat tulee maksetuksi. haet sossusta toimeentulotukea ja kelasta asumistukea, niillä pääset alkuun. varmasti jonkun mielestä on väärin marssia suoraan sossun luukulle, mutta parempi se kuin elää tappelevien vanhempien kanssa. työhaastatteluissa sut kuullaan paremmin, kun kerrot asuvasi omillasi, eihän sitä kukaan suoraan sano, että sosiaalinen tilanne vaikuttaa, mutta niin se vain on.
muutin itse 20-vuotiaana omaan kämppään kun poikakaverin luona asustelusta ei tullut mitään, meillä ei niinkään ollut tappelua, mutta nihkeä tunnelma ja saatanallista kyttäämistä vaikka ikää oli. paljon paremmassa kunnossa olisin nyt, jos olisin päässyt pois alaikäisenä tai edes vähän aiemmin. vanhempien ja sisarusten taakka ei painaisi enää.
eli etsit itsellesi asunnon, haet toimeentulo- ja asumistuen, sitten olet omillasi ja vapaa ja saat olla rauhassa. terveyskeskuslääkärille jos varaat ajan, se voi antaa sulle lähetteen esim mielenterveystoimistoon, kuulostaa varmaan pahalta, mutta ihan parikin kertaa kun pääset puhumaan voi auttaa paljon.
voimia sulle ja uskoa parempaan, sitä on tulossa. - tuttu systeemi
Maailmalle, opintielle tai duuniin vaan. Itse nuorena koulukiusattu, ja kotona piti olla välissä joskus kun vanhempien tappelut etenkin öisin yltyi sietokyvyn yli. Hoidin myös perheen nuorinta, veljeä. ja piikahommia kotona paljon.
Vasta lähdettyäni maailmalle mutsi edes kun harvoin kävin, yritti jotain jutunjuurta keksiä- mutta minä en yhäkään, 45 v. juuri puhu elossa olevalle vanhemmalleni asioistani.
Ja äiti ei ole muuttanut asennettaan, olen syy miksi joutui naimisiin faijan kanssa. Nykyisin maksattaisi minulla sellaisia asioita, joista en ole vastuussa-
Elämäni on ihan normia, duunikin. Nuorempana kun olin lähtenyt maailmalle, hyvin nuorena, tuli mietintään pian, kuka minä oikeasti ihmisenä olenkaan, se minuus kun ei kasvanut- ei sille ollut aikaa kotioloissa, ja riitojen ja tappeluiden pelossa ei uskalla kuin tehdä mitä käsketään- lukuunottamatta niitä kertoja kun estin pahemmat väkivaltatilanteet.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 271898
Heikki Silvennoinen petti vaimoaan vuosien ajan
Viiden lapsen isä Heikki kehuu kirjassaan kuinka paljon on pettänyt vaimoaan vuosien varrella.1331888Miksi ihmeessä nainen seurustelit kanssani joskus
Olin ruma silloin ja nykyisin vielä rumempi En voi kuin miettiä että miksi Olitko vain rikki edellisestä suhteesta ja ha231838Persut nimittivät kummeli-hahmon valtiosihteeriksi!
Persujen riveistä löytyi taas uusi törkyturpa valtiosihteeriksi! Jutun perusteella järjenjuoksu on kuin sketsihahmolla.851630Onko ministeri Juuso epäkelpo ministerin tehtäviensä hoitamiseen?
Eikö hänellä ole kompetenttia hoitaa sosiaali- ja terveysministetin toimialalle kuuluvia ministerin tehtäviä?621448Sakarjan kirjan 6. luku
Jolla korva on, se kuulkoon. Sain profetian 22.4.2023. Sen sisältö oli seuraava: Suomeen tulee nälänhätä niin, että se201256Elia tulee vielä
Johannes Kastaja oli Elia, mutta Jeesus sanoi, että Elia tulee vielä. Malakian kirjan profetia Eliasta toteutuu kokonaan371153Avaa sydämesi mulle
❤ ❤❤ Tahdon pelkkää hyvää sulle Sillä ilmeisesti puhumalla Avoimesti välillämme Kaikki taas selviää Kerro kaikki, tahdo381150- 111148
Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k101127