Mikä peruste sijoitukselle lastensuojelulta?

Jos sossu haluaa huostaan ottaa, niin mikä tahansa "riittää" siinä vaiheessa perusteeksi.

Täällä on nähty esim. sellainen asiakirja, jossa huostan syy oli pelkästään laitoksen vaatimus.
Siis ei puutteet vanhemmuudessa, vaan pelkästään laitoksen esittämä huostaanottovaatimus. Luit siis ensimmäisellä kerralla jo ihan oikein.

Yhteiskunta voi kieltäytyä järjestämästä mitä tahansa lakisääteisiä palveluja ja tukia, esim. osan lasten terveydenhoidosta ja jos vanhemmat hakevat esim. kuntoutusta lapselleen, hänet huostaanotetaan "laitoksen vaatimuksesta" kun kun kuntoutusta ei ole vaivauduttu muuten järjestämään.

Toinen tavallinen huostaanottotilanne on se, kun kunnassa on vapaita tai vapautumassa olevia laitospaikkoja.
Ne on täytettävä, joten huostaanotettavia on löydettävä aina jostakin.

Provokaattorit saavat itkeä ja raivota ja haukkua tätäkin kirjoitusta ihan miten paljon tahansa, mutta totuutta he eivät pysty muuksi muuttamaan.

Ovatkohan sossut kääntyneet perhetyöntekijöitä vastaan siksi,
että nämä eivät näe mitään huolen aiheita asioissanne.

Se ei sossuille kelpaa, vaan siksi teitä vaaditaan laitossyyniin, jossa kyllä "syitä" löytyy kenestä tahansa.

Vähän sille haiskahtaa tuo tilanne.

Jos ei lähde laitokseen kytättäväksi, niin silloin "kieltäytyy annetusta tuesta". Nämä asiat ovat kuin korkkiruuvi, ne voi aina kääntää tulkitsijan eli tässä tapauksessa sossun mieleiseen asentoon.

Miksi ihmeessä sossu ei luota perhetyönekijöiden arvioon?
Haisee sen takia...

Onneksi meillä luottivat, ja muutenkin asia lopulta käsiteltiin ihan oikeasti lapsen edun mukaisella tavalla. Mutta paljon mahtui tuskaa ja pelkoa ja uhkailua kuvioihin, ennen kuin sossun omatunto ja järki voittivat meidänkin asiassa.

Tota noin. Psyykesi on noin tiukilla jo siitä kyttäämisestä ja oletat silti olevasi hyvinkin kykenevä täysipainoiseen vanhemmuuteen?

Nyt kun kakkonen sanoit, että miksi he eivät ole sanoneet mitään sossuille, niin meillä ei vielä ole ollut mitään palaveria. Edellinen oli maaliskuun puolessa välissä ja seuraavaa ei ole päätetty. Ajattelin pyhien jälkeen mainita asiasta ja pyytää, että he mainitsevat sen kirjauksissaan ja palaverissa, jos asia niin on edelleen. Syy miksi olisimme menossa laitokseen on vanhemmuuden arviointi varhaisessa vuorovaikutuksessa ja tukijoukon puute. Sellainen on, mutta heidän mielestä se ei ole kovin riittävän suuri. Perhetyöntekijät ja sossut ovat kyllä huomanneet parannuksen siinäkin asiassa kuin vuorovaikutuksen edistyminen. Silti yhä itsekin mietin, että miksi ihmeessä ei perhetyö riitä vaan kallis laitosroska on se parempi vaihtoehto. Onko heillä kenties sellaista, josta edes itse en tiedä.

Minusta Suomessa on se puute, että kytätään ja kyylätään innokkaasti, mutta jos jossain perheessä on oikeasta, SIIS IHAN OIKEASTI puutteita lasten kanssa pärjäämisessä, niin heitä ei neuvota ja vinkata kasvatusongelmista/virheistä / puutteista selviämiseen.

Otetaan esimerkki vaikka jostain brittiohjelmista, jossa tarmokas täti tulee taloon ja OIKEASTI neuvoo, kuuntelee ja auttaa.

En tarkoita, että teillä puutteita olisi, mut sanon tämän yleisellä tasolla.

Olet varmaan kuullut ihan oikeaa tietoa, samaa on kerrottu minullekin. Vanhemmuuden arviot laitoksissa ovat surkeita esityksiä, jossa ei kelpaa mikään. Tyyli on, että joko huomioit lasta eri tilanteissa liikaa tai liian vähän ja käytössä on ilman mitään tieteellistä pohjaa olevat arviointimenetelmät.

Jos tuo ei ole tarkoitushakuista sijaishuoltoon asiakkaiden haalimista, niin mitä se sitten on?

Sinuna vaatisin/pyytäisin perhetyöntekijöitä laittamaan mielipiteensä selkeästi paperille ja vaikka mainitsemaan senkin, että sinusta arvioon meno on jo ajatuksena ahdistavaa. Kenestäpä ei olisi, eikä kyse syinkaan ole siitä, etteikö itse luottaisi kykyynsä vanhempana.

Onko lasten kasvatus tähtitiedettä? Onko vanhemmille erikseen kerrottava vaikkapa se että lapsi tarvitsee riittävästi ravintoa ja unta? Onko vanhemmille selitettävä ettei parivuotias voi jäädä yksin kotiin että äippä pääsee baariin? Pitääkö vanhemmille jonkun kertoa että lapsi tarvitsee rajat? Onko vanhemmaksi syytä ryhtyä jos ei ole kuvaa siitä miten lasta kasvattaa?

Mielenkiintoisia näkemyksiä teillä! Kuten aiemmin tuossa puhuin, että saattaa olla asioita, joita en edes tiedä heidän juonittelevan. Nyt tuli tämäkin mieleen, että vaikka perhetyöntekijät, joiden palvelua on ostettu kaupungin ulkopuolelta väittävät, että heillä nyt ei sinä hetkenä mitään huolia ollut, niin puoltavat silti laitokseen menoa. Lie johtu varmaan siitä, että sossut päättivät laitoksesta jo ennen kuin päätös perhetyöstä tehtiin. Ristiriitaista tuollainen.

Vaikea sanoa, kun en tunne sossujanne. En usko yhdenkään laitoksen tarjoavan enempää kuin tässä tapauksessa perhetyönekijät, koska he tulevat ostopalveluna, eivätkä ole kaupungin työntekijöitä. Luulisi nimittäin tämän päivän kovassa yritysmaailmassa, että perhetyöntekijänne ovat ammattitaitonsa puolesta suht asianmukaisia henkilöitä.

Kysy palaverissa sossuilta, mitä he ajattelevat laitoskäynnistä hyödyttävän, koska itse olet ollut tyytyväinen perhetyöhön ja haluaisit jatkaa mieluummin heidän kanssaan. Kehaisi vielä, että olette mielestäsi hyötyneet siitä, niin sossu on tyytyväinen, koska se on heidän tarjoamansa palvelu perheellenne. Tarkoitin siis, että jos todella tunnet siitä hyötyä olleen, kehotan siis rehellisyyteen, enkä missään tapauksessa turhaan mielistelyyn. Omana rehellisenä itsenään kannattaa olla, sillä pääsee parhaaseen lopputulokseen.

AP.lle kannattaa suostua kaikkiin sossun vaatimuksiin (vaikka niiden lumppujen mielipiteet ärsyttääkin) ja vetää kunnialla läpi se perhekartoitus.. Älä ole oma itsesi, vaan mieti KAIKKI asiat mitkä voisit tehdä vanhemmuudessa paremmin ja tee ne (ninkuin oppikirjoissa). Sillon sossut eivät pysty mitään laittamaan sinun vanhemmuuttasi vastaan. Ja tärkein kaikista: ÄLÄ IKINÄ MYÖNNÄ SOSSUILLE MITÄÄN , mikä voitaisiin käyttää sinua vastaan huostaanottohakemuksessa.

Eli siis KIISTÄ KAIKKI sossujen keksimät/todeliset väitteet huonosta vanhemmuudesta. Joskus totuudenkertomatta jättäminen on HUOMATTAVASTI pienempim paha, kuin sen kertominen.!!!!!!

Mä en ole hyötynyt heidän tuesta mitenkään. Kyttäystä ja painostusta kaikin puolin plus uhkailua. Tätä tämä on, kun ei anneta olla omillaan. Koko vauvavuosi on hukkaan heitettyä aikaa ei missään vaiheessa ole ollut iloista arkea vaan pelkoa ja ahdistusta. Koko äitiys on alkanut tuntua puulta.

Jos yhtään lohduttaa, niin tuollaisten tunteiden kanssa moni muukin on joutunut kamppailemaan. Näiden palstojen kautta tutustuin aikanaan erääseenkin äitiin, joka erehtyi pyytämään apua ls:sta erottuaan väkivaltaisesta miehestään.

Hän siis ihan oikeasti luuli saavansa tukea ja ehkä keskusteluapuakin, jota muuten oli vaikea saada, mutta hän luotti, että ls:n kautta/avustuksella sitä paremmin järjestyisi. Siitä alkoi vuosien kyttääminen ja vaino, jonka seurauksena äiti menetti työkykynsäkin.

Lue myös muista ketjuja, josko ne yhtään sinua auttaisivat.
Tuli myös mieleen, että olisikohan sinun kohdalla mahdollista työntekijän vaihto ja luuletko, että siitä saattaisi olla hyötyä?

Älä luovuta, äläkä vaivu katkeruuteen!
Yritä kaikesta huolimatta nauttia lapsesi seurasta, sillä on iso merkitys myös omaan hyvinvointiinsi. Olet ainutkertainen äiti hänelle, kukaan ei voi täysin korvata ikinä sinua hänelle.

Jos sossun asenne tuntuu aina vain epäilevälle tai tuomitsevalle, niin voihan hänelle huomauttaa, että edes yksi kannustava tai hyväksyvä sana on merkityksellisempi kuin monta negatiivista. Ja tämän voi tehdä nimenomaan tosiasioita kieltämättä.

Jos sinusta nyt tuntuu pahalle, niin ajattele, että kestät tämän lapsesi takia. Sinusta löytyy uskomattomia voimia, vaikka välillä tuntuisi, että kestokyky olisi äärirajoilla. Mielestäni sossulle voi mainita siitäkin, että olet valmis suuriinkin uhrauksiin lapsesi takia, mutta jatkuva kyräily kuluttaa voimiasi.

Toivotaan, että sossu pyörtää aikeensa laitokseen menovaatimuksesta, mutta jos kaikesta huolimatta joudutte sinne lähtemään, niin eihän me voida etukäteen tietää, mitä myönteistä ja positiivista siellä oloon kaikesta huolimatta saattaa sisältyä. Siellä voi olla vaikka hyvät ulkoilumaastot, jossa on mukava liikkua lapsen kanssa, siellä voi olla vastaavassa tilanteessa olevia äitejä, joihin voit tutustua ja purkaa heidän kanssaan tuntemuksiasi jne.

Älä lannistu! Toivotan paljon rakkautta, voimia ja hyväksyntää teidän molempien elämään, sekä ymmärtäviä ja kannustavia ja auttavia ihania ihmisiä ympärillenne!

Ihan mielenkiinnosta kyselen (en siis nälviäkseni), että mistä teille koko vyyhti lähti liikkeelle? Miksi olette alunperin lastensuojelun asiakkaita, ja miksi teillä käy perhetyöntekijät?

Minusta tuo laitokseen meno perheenä on aina aika radikaali ratkaisu, ja ymmärrän se jos on kyse esimerkiksi teinivanhemmista, päihdeongelmista, tai sellaisista sairauksista, jotka laittavat epäilemään että vanhemmat eivät pärjää lasten kanssa. Enkä puhu nyt mistään hoidossa ja paranemisvaiheessa olevasta masennuksesta, ellei se vie toden totta toimintakykyä. Masennuskin on niin yleinen sairaus, että aikaa hurjaa verorahojen käyttöä ja oman hoidon vaarantamista olisi laittaa tämän vuoksi koko perhe laitokseen. Sairaudella tarkoitan esimerkiksi aspergeria, kaksisuuntaista mielialahäiriötä, lievää kehitysvammaa jne.

Jos perusteeton huostaanotto oikeasti pelottaa, niin voisitte olla yhteydessä jo nyt esimerkiksi asianajajaan. Voi auttaa myöhemmin paljonkin, kun olette jo nyt huolehtineet omista oikeuksista.

Asiakkuus alkoi, kun synnytin viime vuonna yksin ja eronneena. Sairastan melko vaikeata astmaa, vaikka hoitotasapaino onkin hyvä. Huolena oli nyt yksin vauvan kanssa ja mahdolliset kohtaukset. Exä kun ei ole aina kuvioissa ja yksin hoidan tätäkin. Kavereita löytyy, mutta enhän mä voi olla koko ajan kiinni heissä. Siitä seurasi sitten se kuuluisa yksinhuoltajien vuorovaikutuksen kyttääminen. Laitosta ehdotettiin jo senkin takia, että alettaisiin seuraamaan todellista tilannetta. Eihän he kuulemma tiedä, että mitä teen todellisuudessa täällä lapselleni. Että semmosta seuraamista, että miten oikeasti jaksan lapsen kanssa. Mitään mielenterveysjutyija ei ole.

Tänään sitten soitti sossu, kun oli kuulemma saanut ex-anopilta puhelun torstaina siitä, että olin vienyt lapsen kanssani mummolaan pääsiäiseksi, ja hän kun ei saanut lasta luokseen. Sossu oli soittanut sitten tänään, kun ei nähnyt asiaa kiireellisenä. Ex kyllä tiesi, että lapsi on kanssani ja missä päin maailmaa. Perhetyöntekijöille oli kerrottu myös asiasta ja heidän huolensa on nyt sitten välit exään. Muita huolia ei kuulemma heillä edelleen ole.

Yleensä täällä ei kannata mielestäni vastailla uteluihin.
Lääketieteellisistä ongelmista täällä harva ymmärtää ja siitä syntyy vain loppumaton kehä länkytyksiä, jossa yksi on päättelevinään yhtä ja toinen toista.

Ja sitten tuo ikuinen painotus PAINAVISTA syistä.
Jos nyt sossun mielestä sitten astmakohtaus on painava syy.

Voitko saada aloittaja astmalääkäriltäsi lausunnon sossuja varten, missä selitetään astman vaikeusaste ja millaisessa hoitotasapainossa se on?

Varmasti tässä saadaan jostakin se lausunto. Sossuilla on nyt tiedossa, että olen kieltäytynyt laitospaikasta. Palaveri on kahden viikon kuluttuaa asiaan liittyen.