Yksin ja ahdistunut

"Voisiko näitä taitoja kehittää esim. jollain kurssilla?"

Takuu varmasti voi. Ota yhteyttä vaikka terveysasemaasi tai sitten suoraan jonnekin psykoterapiaa ja ryhmäterapiaa tarjoavaan lisensöityyn järjestöön. He varmasti osaavat kertoa lisää.

Suosittelen pysymään erossa pillereistä, sillä niiden kanssa et opi olemaan ihmisten seurassa ilman kemikaalin vaikutusta, vertaa vaikka alkoholi ja sosialisointi. Näitä sinulle tultanee jossain kohtaan, ainakin terveysasemalla, tarjoamaan tai suorastaan tyrkyttämään. Jos tahtoo oppia aitoon vuorovaikutukseen ihmisten seurassa luonnollisesti ja pysyvästi silloin pillerit eivät ole järkevä vaihtoehto. Esimerkiksi bentsoja tai SSRI:tä nappailemalla ihminen tulee usein psykologisesti että fyysisesti riippuvaiseksi aineista ja tarvitsee aina nappia, kun pitää mennä ja elää. Ilman opit hallitsemaan jännitystäsi ja olemaan huoletta muiden seurassa, saat itsevarmuutta ja sinun ei tarvitse ajatella, että se on vain sen aineen ansiota, ansio on silloin sinun mikä kasvattaa itseluottamustasi entisestään. Varmasti ei tapahdu viikossa vaan tarvitsee useamman kerran altistaa itsensä sosiaalisille tilanteille. Todellisuudessa et ole silloin oppinut itse hallitsemaan pelkoja tai jännitystä. Tuollainen huomion keskipisteeksi joutuminen on varmasti todella todella yleinen pelko ihmisllä. Sanon ihan suoraan, että et ole harvaisuus, kuulunet enemmistöön. Pikkuhiljaa ja varmasti eteenpäin.

Kirjoitin pitkän viestin jota en nyt jaksa enää uudestaan , katosi jonnekin kun yritin lähettää.

Lyhyesti siis: Kiitos silverwall vastauksestasi! Osaatko nimetä jonkin järjestön tms. mistä kannattaisi aloittaa. Puhelinsoitotkin vaatii ties kuinka kauan rohkeuden keräämistä joten en haluais moneen paikkaan soitella.

Oma terveysasema ei tule kyseeseen. Sieltä saa vain reseptejä oireiden hoitoon ja itse ongelma jää ilman hoitoa. Yksityiseen taasen ei ole varaa.

Olen itse masentunut ja ahdistunut ja sen vuoksi eläkkeellä, ikää on 49 vuotta.
Lääkityksellä pysyn kuitenkin toimintakykyisenä arjessa. Venlafaxin 75 mg aamulla ja Levozin 25 mg illalla. tässä tapauksessa läkkeet ovat minulle hyödyllisä ja tarpeellisia.
Näillä palstoilla vaikuttaa muutama lääkevastainen henkilö jotka joka ketjuun tuovat näkemystään esille.
Vain otettu lääke auttaa ja ihmiset ovat erilaisia.

Hei marihannele

Toivon sulle voimia ja tsemppiä avun hakemiseen. Olet saanut hyviä vinkkejä. Rohkeutta. Monet muutkin ihmiset ovat kaltaisiasi, arkoja ja jännittäjiä. Mutta olet oikealla tiellä, kun olet oivaltanut, että sosiaalisia taitoja voi oppia ja kehittää. Hienoa!!
Haluaisin vielä mainita seurakunnan diakoniatyön. Eri seurakunnilla on hiukan erilaista tarjontaa, mutta ehkä voit soittaa seurakuntasi diakoniatyöntekijälle ja ainakin jutella hänelle tilanteestasi.

Siunausta elämääsi,
Päivi-pappi Hämeestä

joo, mulla vituttaa olla aina rakastunut miehiin mitä en voi saada, ja sitten kenkuttaa kun ne tulee vastaan ja hymyilee vaa. siis kettu, että oikeasti. sillä oli vasta muijaki kyytissä ja sekös sai mut raivon partaalle....pitäs vaan taas päästää irti eikä jäädä roikkumaan menneeseeen. mutta on se taas niin hankalaa ja kenkutus on taas niin läsnä, niin läsnä, niin läsnä, että taas ollaan tässä. kun olen niin yksin ollut niin sitä vaan pyörittelee meenneitä ja surkuttelee että miksi ei voi olla, miksi ei voi olla....elämä on taas lähtökuopissa, ylöshän täältä on taas noustava. suosta yksin ihmisten ilmoille. yksin ihmisten ilmoille. yksin. yksin.. yksin. oon niin paljon kokenut kiusatuksi tulemista ja muuta . yks tyyppi käytti mua hyväksi pahemman kerran. pahemman kerran käytti hyväksi. ja nyt en osaakaan luoda läheistä ihmissuhdetta kenenkään kanssa, en kenenkään kanssa osaa ja en kykene läheisyyteen. mihin tarvitaan......

Niin naurettavalta kuin se kuulostaakin, niin huonoina hetkinä minusta tuntuu, etten osaa selittää tätä ahdistustani niin että kukaan ymmärtäisi. Sanat vain katoaa jonnekin.
Hyvinä hetkinä taas en ole saanut aikaiseksi soittaa mihinkään, koska silloin tunnen itseni teeskentelijäksi, kun pitäisi kuvailla olotilaa joka ei juuri sillä hetkellä ole päällä.
Tuntuu, että koskaan ei ole sopiva hetki.

Lukuisista eri lääkkeistä on kokemusta masennuksen ja unettomuuden vuoksi. Sekä positiivisia että negatiivisia.
Tällä hetkellä ei lääkitystä ole, mutta ei sekään ole kokonaan poissuljettua, mikäli jotain muutakin apua löytyisi.

Kiitos teille vastauksista!
Onneksi on vielä olemassa teitä , jotka jaksaa ihan ventovierasta tukea ongelmissaan. Ilman teitä moni olisi ihan ilman minkäänlaista tukea.

Nyt vain pitäisi sitä rohkeutta saada jostakin...

Hei Marihannele! Kuulostaa niin tutulta. Käyn töissä ja minulla on perhe ja jonkin verran ystäviä,mutta minua hirvittää välillä mennä kauppaan tai muualle jossa on paljon ihmisiä. Jotenkin tuntuu,että kaikki katsoo. Siis tää ei todellakaan ole normaalia. Olen yli 40 vuotias nainen. Tänään oli aivan ihana,kun sain vaan olla kotona. Ensi viikonlopulla olis menoja jossa on paljon porukkaa. Ajattelen ja pelkään jo koko tilannetta. Apua varmaan pitäisi hakea,mutta sekin on niin vaikeaa. Milloinhan tää korttitalo romahtaa. Onneksi on rakastava mies ja lapset. Mutta hekään ei tiedä miten vaikeeta on mennä jonnekin jossa on paljon väkeä.,olen osannut peittää pelkoni.