Ihmispelko panee paulan

Eipä pelota enää. Aiemmin kylläkin.

Uskovat. Nostakaa päänne, sillä vapautuksenne aika on lähellä, sanotaan raamatussakin.

Ensimmäisenä tapaamme ylimmäisen papin, Aaronin, joka oli Israelin kansan johtaja Mooseksen poissa ollessa.

Kansa oli erämaassa matkalla Luvattuun maahan. Mooses oli Jumalan käskystä noussut Siinain vuorelle, jossa hän sai lain taulut. Hän viipyi vuorella neljäkymmentä päivää. Raamattu kertoo: "Kun kansa näki, että Mooses viipyi eikä tullut alas vuorelta, kansa kokoontui Aaronin ympärille ja sanoi hänelle: 'Nouse, tee meille jumala, joka käy meidän edellämme. Sillä me emme tiedä, mitä on tapahtunut Moosekselle, tälle miehelle, joka johdatti meidät Egyptin maasta.'" (2.Moos. 32:1)

Tosiasiassa Aaronia vaadittiin myöntämään, ettei näkymätön Jumala ollut mitään. Aaron joutui kovan paikan eteen: uskoiko hän todella siihen Jumalaan, johon hänen esi-isänsäkin olivat uskoneet? Uskoiko hän niin, että hän voi seisoa koko kansan tahtoa vastaan? Mooses oli kenties kuollut. Aaron koki olevansa yksin ja turvaton.

Raamattu kertoo, että Aaron taipui kansan painostuksen edessä. Hän taipui uskaltamatta uskoa ja luottaa Jumalaan, joka oli tuonut heidät pois Egyptin orjuudesta. Kun Mooses oli paikalla, Aaron voi nojata häneen, veljeensä, mutta yksin ollessaan hän oli heikko. Kansan painostuksesta hän teki kultaisen sonnipatsaan. Sitä juhlittiin jumalana.

Luultavasti ymmärrämme Aaronia, sillä yllättävän helposti taivumme ajattelemaan, puhumaan ja toimimaan ympäristömme mukaan: työtoverien, sukulaisten, perheenjäsenten tai joidenkin muiden. Jokainen meistä joutuu jollakin tavalla Aaronin kiusaukseen, jossa testataan uskomme ja luottamuksemme Jumalaan.

Mooses palasi vuorelta, kun kansa juhli sonnipatsaan ympärillä. Vihastuksissaan hän murskasi saamansa lain taulut ja myös epäjumalanpatsaan. Aaronille hän sanoi: "Mitä tämä kansa on tehnyt sinulle, kun olet saattanut heidät näin suureen syntiin?"