Naiset parempia kirjailijoita kuin miehet

Ensinnäkin paremmuus on subjektiivista. Ei ole romaanin kirjoittamisen maailmanmestaruuskisoja, vaikka nyt erheellisesti onkin alettu Nobeleja kirjailijoille jakamaan :)

"Toisaalta naiset hallitsevat myös teknisemmän lajityypin, kuten dekkarin, sujuvasti."

Ihan pötyä ... Olen juuri saanut loppuun oman tutkimukseni juuri tuolta alalta ja voin todeta aivan päinvastoin. Naisdekkaristit yrittävät olla teknisiä, mutta ... ei, niin vaan käy viisaskin vipuun. Sieltä löytyy paljon tekniikkaan liittyviä virheitä ja aloittelijan kömmähdyksiä.
Sitä puutetta sitten yritetään korvata perhekuvauksilla yms. Niillä varmaan yritetään myös houkutella naislukijoita. Ko. kuvaukset ovat aivan turhaa sivun täytettä.


Tällä perusteella veikkaisin että sun viesti oli provo. :D

Naisten ajatusmaailman keskiö on kuukautiskierto ja se säätelee kaiken toiminnallisen esityslistan, mitä aivot jakelee. Kerronnankin perustuessa alapään viestimateriaaliin, niin siitä tulee sitten sitä soppaa.
Miehillä menee enemmän aikaa ja ajatuksen voimaa reviiriinsä, oman itsensä tarkkailuun ja pelkoon, ettei pysyt yhtymään tavatessaan kiinnostavan naaraan.

Naiskirjoittajilla on parempi tukiverkosto.

Lähes kaikkikustannustoimittajat ovat naisia.
Lähes kaikki kirjabloggarit ovat naisia.
Oman sukupuolen edustajia on helpompi ymmärtää varsinkin niillä, joiden elämänkokemus on vähäinen.

Toisaalta mieslukijat on tehokkaasti karkoitettu tällä nykyisellä kustannuspolitiikalla tehokkaasti.
Kunnon kirjoja ei kertakaikkiaan julkaista.

Mutta mustat donkkaa tykimmin!!

Naiset ovat parempia ja vakuuttavampia valehtelijoita, ja se jos mikä auttaa hyvin romaanien kirjoittamisessa.

Tuo jääkiekkovertaus on vähän ontuva, sillä Ruotsi on voittanut MM-kultaa jo yhdeksän kertaa eikä USA ja Kanada joka kisoja ole boikotoinut.

Kyllä miesten pitämiäkin kirjallisuusblogeja on, mutta on kyllä aivan totta että naisten vastaavat tuntuvat saavan enemmän huomiota mediassa. Toisaalta naiset ovat kyllä kovempia lukemaankin, joten ehkä heitä kannattaa silloin suosia kustannuspolitiikassakin?

Dostojevski, Kafka, Gogol, Steinbeck, Kawabata, Hemingway, Calvino, Shakespeare, Kertész, Camus...

Duras, Toni Morrison, Munro, Lessing, Undset, Fagerholm, Agneta Ara Huset, Wiazemsky, Bronte, de Beauvoir...

Miten on?

" "Miten on? "

no, se on siten, että 7 - 0

Yhtään 2. ryhmän kirjailijan kirjaa en tietääkseni ole lukenut, nimet kyllä kuullut..."

Tietenkin aika on päässyt patinoimaan kirjailijoita vuosisatojen takaa, on muodostunut klassikoita, mutta naiset ovat vasta äskettäin alkaneet julkaista kirjoja, ja silti jo rytinällä ovat menneet miesten ohi.... Kuinka mahtaa olla tulevaisuudessa? Julkaistaanko miesten kirjoja yhä vain vähemmän ja vähemmän?

Tarkoitukseni ei siis ole haastaa riitaa, vaan herättää ajatuksia. Palautuuko tämä sittenkin aivoihin, kuten tutkijat väittävät?

Aloin miettiä tätä vakavasti jo vuosia sitten, kun osallistuin yliopistolla luovan kirjoittamisen ryhmään. Osallistujat lukivat ja arvioivat toistensa tekstejä anonyymisti, ja kun palautekokouksessa tekstien kirjoittajat paljastettiin, kävi ilmi, että naispuolisten tuotokset olivat kirkkaasti korkeatasoisempia.

"korkeatasoisempia?

sanojen käytön osaltako?
Mutta kun tarina vaatii juonen, henkilöt ja tapahtumia."

Tarkoitin kokonaisuudessaan korkeatasoisempia: tyyli ja tarina.

Painotan kuitenkin sitä, että yksilölliset erot ovat toki merkittävämpiä kuin sukupuoliryhmien väliset erot. On olemassa naisia, jotka ovat huonoja luovassa kirjoittamisessa ja vastaavasti miehiä, jotka ovat hyviä.

"napata aihioita sieltä täältä ja keittää oikein kotikutoinen maukas soppa, koko perheelle."

:D

Tämä on tosiaan hyvin arka aihe, mutta aloittaja on oikeassa. Paremmuus ei suinkaan ole subjektiivista, kun muistaa seuraavat tosiasiat: tytöt ovat äidinkielessä valtavasti poikia edellä, ja yliopistoissa valtaosa kieliaineiden opiskelijoista on naisia. Näistä asioista voi helposti päätellä, että kielet yleensäkin kiinnostavat enemmän tyttöjä ja naisia kuin poikia ja miehiä. Kieli taas liittyy hyvin olennaisesti kirjoittamiseen. Sosiolingvistisesti on myös havaittu, että naisten sanavarasto on laajempi kuin miesten. Sanavaraston laajuus näkyy mm. naisten tavassa kuvata mitä vain ympäristöä, tuntemusta, asiaa tai tapahtumaa miehiä rikkaammin ja monipuolisemmin. Näin siis yleisesti ottaen; aina on olemassa naisia, jotka eivät osaa ilmaista itseään, ja puolestaan oikeita sanataiturimiehiä.

Vaikka edellä mainitut asiat on helppo todentaa lukuisin tutkimuksin ja tilastoin, se ei tarkoita, etteikö miehistä olisi loistaviksi kirjoittajiksi. Juuri siksi upea kirja voi olla joko naisen tai miehen kirjoittama. Aloittaja pohtii, millainen tilanne on tulevaisuudessa. Mielestäni meillä on jo vastaus: koska kieliaineet ovat jo vuosikymmeniä kiinnostaneet huomattavasti enemmän naisia kuin miehiä (ja tämä näkyy erinomaisesti yliopistoissa), mikä ihme se on, että naiset pärjäävät kirjailijoina? Oikeastaan olisi nurinkurista, jos asia olisi toisinpäin. Naiset lukevat suomen kieltä, yleistä kirjallisuustiedettä ja kotimaista kirjallisuutta reilusti miehiä enemmän puhumattakaan vieraista kielistä. Silloin olisi kummallista, jos valtaosa hyvistä kirjailijoista olisi miehiä. Jos itsekseen haluaa harrastaa kieltä ja kirjoittamista, voi varmasti tulla kuinka hyväksi tahansa sukupuolesta riippumatta.

Älykkyystutkimusten ja koulukeskiarvojen perusteella naiset ovat tilastollisesti verbaalisesti lahjakkaampia kuin miehet, kun otetaan keskiarvo, ja tämä keskiarvo perustuu täysin Gaussin jakauman oletukseen. Aivopesun ja keskinkertaisuusajattelun vuoksi tuijotetaan vain keskiarvoa. Naiset ja miehet ovat joidenkin tilastojen valossa kokonaisvaltaisemmallakin tasolla - myös mukana matemaattisloogisuus, avaruudellinen hahmottaminen... - suurinpiirtein yhtä älykkäitä. Mutta miehillä niinikään on evoluution tuloksena kaikilla lahjakkuuden aloilla suurempi varianssi eli hajonta, jolloin kehitysvammaisista ja huippulahjakkaista suurempi osa on miehiä. Lisäksi todellinen lahjakkuusjakauma ei edes noudata gaussista funktiota, vaan se on vino, jolloin kun mennään suuriin kirjallisiin neroihin, on siinä ryhmässä erittäin dominoivasti miehiä. Ja kuka keskinkertaisuus edes saisikaan mitään sepustuksiaan julkaistaviksi, koska vain 0.5 % lähetetyistä käsikirjoituksista hyväksytään jatkoon? Siinä porukassa vääjäämättä on enemmän miehiä. Ja naislukijathan heitä kollektiivisesti äänestävät.

Tuli mieleeni vielä sellainen seikka, että naiset menestyvät nykyään miehiä paremmin kenties siksi, että elämme tabujen rikkomisen aikaa. Ja kuten aloituksessani mainitsin, naiset uskaltavat käsitellä ns. vaarallisia aiheita, vaiettuja, vakavia aiheita: Oksasen tarinat Neuvosto-Viron historiasta, Maria Peuran insestistä ja mainitaan nyt vielä vaikkapa Marja Björk, joka kirjoitti romaanin transsukupuolisuudesta.

Miehet enimmäkseen käsittelevät romaaneissaan sellaisia aiheita, jotka ovat olleet jo runsaan keskustelun aiheina mediajulkisuudessa, ns. suuria ja puhuttuja, tunnettuja aiheita: lama, työttömyys, maahanmuutto, konkurssi, jotka ovat tuttuja aiheita mm. Hotakaisen, Tuurin ja Tervon tuotannoissa.

Miehillä myös on enemmän ns. huumori- ja veijarijuttuja, joista esimerkkeinä suositut Paasilinna ja Vuorinen.

Naiset tarttuvat rohkeammin tuntemattomaan ja pelottavaan........

Kyllä naisten ylivertaisuus on pelottavaa, ja viestiketjun aloittaja monessa suhteessa oikeassa. Onkohan naisten kirjallinen ylivalta tunkeutunut jo toimittajakuntaankin?

Jos kirja on homomyönteinen ja rasismin vastainen ym., niin sitä pitää kehua ja sen kirjoittajaa pitää ylistää, vaikka kirja olisi kuinka huono.

Jos tuo esille kirjan selvääkin selvemmät puutteet, leimataan lihavaksi persuksi, rasistiksi, fasistiksi ja sovinistiksi.

Onpa tässä ketjussa naisvihamielisiä kommentteja. Mistä moinen? Esitin vain omia havaintojani nykykirjallisuuden tilasta maassamme.

Taisi osua arkaan paikkaan, kuten aloituksessani ounastelin.

> Naiset uskaltavat aihevalinnoissaan tarttua "oudompiin" ja vaikeampiin, jopa tabuluonteisiin aiheisiin.


tarkoitat kai näitä samoja Lahareja, kuten tää juuri TV-uutisissa ollut intialais-amerikkalainen naiskirjailija.
Hän kun kirjoittaa kahden kulttuurin väliin "pudonneista".
Just. Tabuja.

Minäkin pidän enemmän naisten teksteistä. Tosin en allekirjoita ihan noita väittämiä, joita ap. luetteli. Syy, miksi naiset ovat minun mielestäni parempia kirjoittajia, on se, että he paremmin pureutuvat päähenkilön (ja muidenkin henkilöiden) ajatusmaailmaan ja tunteisiin.

Miehet kyllä luovat ehkä mahtavia juonikuvioita ja huikeita seikkailuja, mutta henkilöhahmot jäävät etäisiksi. Itse haluan mieluiten tuntea olevani mukana tarinan sisällä ja tuntea niitä samoja tuntemuksia kuin vaikkapa päähenkilö - eläytyä ihan täysillä. Robotteina toimivat hahmot eivät tähän anna mahdollisuutta.

Naiset kirjoittavat sujuvasti naisista.
Miehet yrittävät kirjoittaa naisista.

Kysymys sukupuoltenvälisestä paremmuudesta tuntuu epäolennaiselta ja harhaanjohtavalta. Millainen olisi maailma, jossa kuullaan vain toista sukupuolta? (millainen on ollut maailma, jossa on kuultu vain toista sukupuolta?) Keskustelussa esitettyä tutkimustietoa oli kiinnostava lukea, mikäli se on paikkansa pitävää, mutta kyllä se minussa herätti ennemminkin kysymyksiä siitä, mitkä sitten ovat tutkitusti miestyypilliset vahvuudet, miten niitä voisi tukea ja mitä ne voisivat tuoda yhteisöön ja taiteeseen?

Mulle jäi epäselväksi, mikä kysymystä nais- tai mieskirjailijoiden paremmuudesta motivoi? Mitä tulee naisvihaan, on ihan selvää, että jos kysymys olisi esitetty toisinpäin miehen suulla, keskusteluun tulisi varmasti selvää miesvihaa, mutta olisiko se pelkkää "kyseenalaistusta" ja "kriittistä ajattelua"? Tällä en oikeuta kumpaakaan, nais- tai miesvihaa.

Joku hetki sitten keskusteltiin Kari Pirhosen naisohjaajia koskevista kommenteista. Juonen ja tarinan asettaminen romaanihenkilöiden päänsisäistä psykologiaa alemmas arvoasteikossa vaikuttaa samalta, kuin naisohjaajien arvosteleminen ihmissuhteita käsittelevien elokuvien tekemisestä.

Ja jos tätä suomalaista kirjallisuuden kenttää ajattelee, vaikkapa merkittävien aiheiden osalta, niin entäpä Pekka Hiltusen Iso, Aki Ollikaisen Nälkävuosi, Eino Santasen Tekniikan maailmat esimerkkeinä tämän hetken mieskirjailijoista? Ihan muuten vain on muuten sanottava myös, kun Marja Björk mainittiin, että myös Posliini oli hieno ja tuore käsittely insestistä.

Terveisin mieserityisyydestä ja naiserityisyydestä kiinnostunut.

Kuule, nainen. Ymmärsit aloitukseni väärin.

"Kysymys sukupuoltenvälisestä paremmuudesta tuntuu epäolennaiselta ja harhaanjohtavalta. Millainen olisi maailma, jossa kuullaan vain toista sukupuolta?"

Olin tismalleen ja jämptisti samaa mieltä kanssasi. Minusta on hienoa, että miehet ja naiset, kuin myös intersukupuoliset ja transsukupuoliset, kirjoittavat romaaneja ja runokokoelmia.

Sitten kun asettaa tuotoksiaan hierarkiaan käyttäen kriteereitä, joita olen tässä ketjussa maininnut, niin saan sellaisen hierarkian, jossa kärki on naisten hallitsema.

Onko se oikein? No... ei. No onko se sitten väärin? No... ei. Onko se mielenkiintoinen huomio? Minusta on. Onko se relevantti huomio? No... riippuu tilanteesta, yleensä ei. Saako esittää irrelevantteja huomioita? Minusta saa.