Remmirähjääjän koulutus VINKKEJÄ?

Koiran remmirähjäystä lisää tuo teidän vielä aika lyhyt aika tutustumiseen. Luottamus ei kasva nopeasti, saattaa mennä vuosikin, ennenkuin koira on täysin luottavainen. Alistuvuus ei siis osoita luottamusta.
Teidän tapaus on tyypillinen, otetaan pentu, ei virikkeellistetä, sitten täyteen kokoonsa kasvaneen pennun kanssa ei pärjätä, luovutaan ja uusi omistaja joutuu laiminlyöntien korjaajaksi.

Pitäisin välimatkan tarpeeksi etäällä, juuri vain siinä, missä koira on vielä rauhallinen. Antaisin koiran katsella, mutta itse en huomioisi. Kauppakeskuksen penkki tai vastaava vilkasliikenteinen paikka, johon koiran voi laittaa kiinne. Siinä tutkaillessaan koira oppii, että nuo menee ja tulee, mutta omistaja ei reakoi. Ajan myötä ei koirakaan enää reakoi, vaan saattaa käydä makuulle. Silloin voi alkaa kaukaa ohitusharjoitukset. Kaulapanta löysällä, mutta remmi lyhyellä, varmistamassa, ettei koira riuhtaise. Kun nämä kaukaa ohitukset sujuvat, voi alkaa vastaan tulijan kohtaamiset. Siinäkin aluksi suunnanvaihto, eli kun koira alkaa tuijottamaan, niin se viedään pois tilanteesta.

Koirakerhon "siedätyksissä" ei saa antaa tilanteita, joissa koira pääsee haastamaan. Tämä jää helposti tavaksi, jota koira alkaa toteuttamaan. Siedättäisin siis aluksi kaukana ja koiran sietokyvyn mukaan. Nameja en käyttäisi missään koulutuksessa. Namiton koulutus tuo omistajalle koiran osaamisen näytön. Koira tekee siis käskyt omistajalle, eikä herkkupalan takia. Usein käy myös niin, että koiralle ei enää kelpaa mitkään makupalat, kun opittu hyökkäävyys on palkitsevampi koiran mielestä.

Remmirähjäys on tavallaan koiran perimässä. Ns. kova pentu ei piittaa ohikulkevista koirista, ei siis uhottele. Sen kiinnostus on muussa liikkuvassa, kuten polkupyörät, linnut ym. Tottelevaisuuskoulutus on todella tärkeä. Siinä omistaja joutuu vaatimaan koiralta ja koiran kunnioitus kasvaa.

Sulla on ihan kaikki mahdollisuudet saada siitä hyvä koira, tuon murkkuiän tasaannuttua. Paljon riippuu sinusta, miten suhteenne kehittyy. Älä siis anna koirallesi tilanteita, joissa se saa käyttää valtaa.

Kannattaa muistaa että koiralta ei pyydetä mitään, vaan koiralta vaaditaan. Toistoja voi joutua tekemään satoja tai tuhansia ja omistaja ei saa olla se joka antaa periksi. Pikkuhiljaa, 10m, jos rähjää, korjataan, kun ei rähjää 9m, jos rähjää korjataan... jne. Kannattaa opetella itselle ja koiralle sopiva korjaus. Itse napautan kaulalle tai kannikalle ja jos ei auta niin käännän hihnasta naaman poispäin.

Meidän jurrikat ei siedä haukkumista tai muutakaan rähjäämistä. Jos vastaantulija on rauhallinen, niin ovat meikäläisetkin. Jos vastaantulija räyhää niin varsinkin emä on menossa "rauhottamaan". Näin se tekee pennuillekin kotona: niskasta kiinni ja ketoon, kunnes rauhoitutaan. Ärsytyskynnystä yritän nostaa reilusti, jotta räksytystä opittaisiin sietämään paremmin.

https://www.youtube.com/watch?v=e4hTQNoAspI&feature=player_detailpage

Katso olisko tosta mitään apua. Rottis alkaa kohdasta 23:10 :)