Ensikohtaaminen

Kun näin hänet ekaa kertaa oli talvinen hämärä ilta.
Hän tuli autolla pihaan jossa asuin vielä vanhempien luona.
Olin innoissani, pelotti, keho tärisi ja kädet hikoili...
Kävelin askel askeleelta ulospäin, en meinnannut uskoa
koko tapahtumaa...se tuntui ihanalta unelta...

Hän astui ulos autosta, sydämmeni pamppaili hullun lailla.
Käveli luokseni lähemmäs, ojentui halaamaan ja annoin
hänen halata.
Se tuntui niin uskomattomalta sadulta joka ei tuntunut
tapahtuman minulle vaan jollekkin toiselle.

Sitten vaan avasin suuni ja aloin jutella hänelle, tunsin
kuinka ääneni vähän värisi ja kehoni oli jännittynyt.
Juotuamme kahvit keittiössä, jatkoimme matkaa autolla
jonnekkin muualle jossa saisimme olla kahden ja tutustua
toisiimme rauhassa.
Tulimme hyvin juttuun ja juttuahan riitti, olin vihdoin
tavannut unelmien prinssini ainakin sydän tunsi lämpöä
häntä kohtaan ja olin jotenkin varautunut vaan yhteen tapaamiseen.
Joten menin hänen matkaan hänen luokseen ja olin innoissani
joka hetkestä minkä vietin hänen kanssaan. Odotin mitä tulevat
päivät meille toisi vastaan.
Minun oli pitänyt matkata kotiin vklp:n jälkeen jonka vietin hänen
kanssaan mutta olin vähän ajatellut pitempää reissua.
Vaikkei meidän pitänyt nähdä kuin tietty aika ja tietyt päivät.

Heräsin aamulla kun kaverini soitti ja hän kysely minulta:
"miten meni ilta ja mitä olit mieltä hänestä"
Juttelimme vähän aikaa ja kerroin kaiken hänelle
ja sanoin olevani iloinen sekä yllättynyt positiivisesti
illan tapahtumiin.

Tunsin syvällä sydämmessäni että ehkä hän voisi olla
minulle se oikea mies.
Joten olimme olleet eri paikassa yötä, hänen isänsä
talolla ja nukuimme yön yhdessä vierekkäin kiinni
toisissamme ja aamulla olo oli ihana ja onnellinen.
Lähdimme hänen omalle asunnolle ja mietin mielessäni
mitä jos tästä tulisikin jotain syvempää vaikka mietin kun
tapasimme ihan ekan kerran niin en ollut ajatellut suhdetta
häneen sen enempää kuin tällä hetkellä matkatessani hänen
luokseen. Päivät,viikot ja kuukaudet jopa vierivät ja olin
yhä hänen luonaan vaikka minun olisi pitänyt mennä
kotiin ajat sitten, mutta jokin piti minua siellä hänen
luonaan.

Yksi päivä sitten kysyin häneltä haluisiko hän lähteä mukaani
kotiini käymään mun kanssa.. ja vastaukseksi sain
sen mitä olin halunnutkin ja hän tulisi mukaani kotiini.
Pidimme hauskaa,vietimme aikaa yhdessä paljon ja näimme
hänen sukulaisia ja kaverinkin pariin otteeseen,joimme kaljaa ja
nautimme toisistamme seksuaalisesti. Jotkut päivät menivät
ollessamme vain hänen kämpillään. Kiintymyksen toiseen
ihmiseen tuntee ajoissa. Se rakkautemme vain roihahti ja
lähti lentoon, se vain tuntui molempien meidän sydämmissä
että halutaan olla toistemme kanssa ja toistemme lähellä.Tuntui
niin hyvältä olla hänen lähellään, enkä halunnut pois siitä koskaan.

Yksi päivä vaan alettiin olemaan yhdessä pariskuntana ja siitä
meidän yhteiselo alkoi. Emme kysyneet toisiltamme
mitään yhteisestä elämästämme, katseet vain kohtaisi ja näin
sen hänen silmistään, suudelmistaan ja haleista sekä
yhteisistä intohimon illoista. Ei suunniteltu yhdessä
oloa mutta se vain kolahti kohdalleen molemmin
puolisesti. Siitä asti olemme olleet yhdessä ja nykyään
asumme yhdessä saman katon alla ja olemme
menneet kihloihin.Tästä sitten meidän yhteiselo alkoi
onnellisesti yhdessä kulkien toistemme kanssa käsi
kädessä.