kiusatut, tulkaa kertoo tarinanne

En tiedä lasketaanko tää kiusaamiseks, mutta minäpä kerron.

Harrastin airsoftausta, googlaile se ellet tiedä. Olin huono ampumaan ja hävisin aina. Minua uhkailtiin palavalla kepillä, sekä haukuttiin heikoksi ja huonoksi. Muut ihmiset samassa joukkoeessa kokoajan pitivät minua pilkkanaan. Ylä asteelle tullessani se sama helvetti jatkui, tyhliäni ja fysistä heikkouttani haukuttiin, muistan vieläkin kuinka kiusaajien "pomo" haukkui minua arvottomaksi ja kelvottomaksi. Tulin kotiin ja itkin. Olin haavoittunut syvästi. Mutta yks päivä huomasin, että en voi olla tällanen lopun ikääni. Minun oli aika ottaa ongelmastani kiinni molemmin käsin.

katkaisin kaiken yhteyden niihin ihmisiin, jotka piti mua pilkkanaan tai kiusas mua jollain tavalla, en mennyt mukaan enää mihinkään niitten kanssa ja lopetin softauksen. Aloin käymään salilla, syömään oikein ja kasvattamaan voimaa ja kokoa. Ihmiset sano mulle, ettei siitä tuu mitään. Mutta parin vuoden kovan treenin jälkeen olin yksi vahvemmista pojista meidän luokassamme, ja lihaksikkain. Vaihdoin tyyliä, ja minusta tuli kuin uusi ihminen. Kukaan ei enää kiusannut, ja nykyään se yksi joka kiusas mua ei edes kato muhun päin enää. Musta tuli itsevarmempi myös. Nyt mulla on maailman parhaat ystävät, enkä ole katsonut taaksepäin. Tunnen tällä hetkellä olevani maailman onnellisin ihminen ja haluan tulla fitnessmalliksi. Mitä oon oppinu? Älä välitä muitten mielipiteistä, tee oma juttus ja opettele rakastamaan vihajiasi. Kaikki ei voi tykätä susta taikka musta, ja niin se vaan on kaikilla. Jos ihmisillä on jotkain sua vastaan, nii sulla on jotakin mitä niillä ei ole. Muista se! Itse nykyään rakastan sitä, jos joku ei minusta pidä. Koska se saa mut jaksamaan vielä enemmän uhrautua unelmieni eteen.

Siinä mun stoori. Jos oot kiusattu, nii älä pelkää unelmiesi toteuttamista. Pukeudu niinku haluut, tee mitä haluut, älä välitä muitten mielipiteistä ja katkaise kaikki välit niihin ihmisiin jotka tekee sun elämästä hevettiä. Usko mua, se helpottaa. :)

t. Just 18 v täyttänyt jätkä

Mun koko nimellä tehtiin kerran yhdelle nettisivulle pilahahmo. Siinä haukuttiin minua ja "kaveria". Ilmoitin siitä ylläpidolle ja se poistettiin. Tää tapahtui nelosluokalle. Seiskalla minua ei heti kiusattu, mut sit ku kaveri kiels puhumaan niille kaikki alko ihmettelee ja sit ku sain matikankokeesta 10- minua alettiin kiusata. Kun palautettiin seuraavaa äikänkokeen, yks luokkalainen kysy kovalla äänellä, et "mitä toi hikari sai kokeesta". Se tarkotti minua ja se satuttaa vieläki. Yks toinen alko huudella minun nimeä. Ajattelin et se on vitsi, mut sit kaveri sano mulle et se kiusaa. Aloin pelätä mun luokkalaisille, enkä uskaltanu enää puhua niille. Kaks kertaa ku meidän luokka oli ATK-luokassa, ne veti piuhat mun koneesta pois ja kun aloin vähän hermostua, piuhan vetäny henklö alko kuiskii toiselle, et mä oon paniikissa. Mä aloin melkein itkee. Mut sanoin kaverille et se läski veti piuhat pois. aina kun käytävillä näin mun luokkalaisen, sanoin kaverille "kato läski!"minua syrjittiin ja huudeltiin. Aina kun olin ollut tunnin poissa esim. hammaslääkärissä ja olin menossa seuraavalle tunnille mulle huudettiin "tuolta se lintsari tulee!" se jatkuu vieläkin. Ryhmätöissä olen aina hiljaa ja samassa ryhmässä olevat ihmiset on kuin minua ei olisikaan ja kun opettaja tulee ne sanoo etten mä tee mitään. Menen itse aina mahdollisimman kauas ryhmästä, myös liiksatunnilla. Mul on aina paha olla, kun ahdistaa. Mahaan sattuu. Viime kesänä mun kaveri ei soittanut melkein ollenkaan ja joka päivä kesälomasta oli tuskaa. Ahdisti niin paljon ja mä olin koko ajan omassa huoneessani. En pysty satuttamaan itseäni, joten en viiltele. Kasin syksyllä en pystynyt itkemään. Nyt tätä kirjoittaessani itken, koska olen yksin. Kaveri ei ole kaveri, koska kaverit ei valehtele eikä aiheuta vaikeuksia. Kaverit kuuntelee,auttaa ja on rehellisiä, siksi mulla ei oo kavereita.

Itseäni on kiusattu levittämällä juoruja perheestäni. Ala-asteella kiusaaminen oli muun muassa nimittelyä. Olen ollut yksinäinen pitkään. Lisäksi minun on ollut aina hankala saada kavereita ujouteni takia. Kiusaamisen takia minun on ollut hankala olla oma itseni.

Jatkan vielä. Tunnen niin suurta vihaa niitä paskanpuhujia kohtaan, jotka ovat tehneet elämästäni tällaisen helvetin. On tosi vaikea luottaa ihmisiin.

Kaikki alkoi 6-luokasta... Minulla oli vähän erinlainen tyyli kuin muilla ja minulla oli vähän pidemmät hiukset. Olen siis poika.. Minulla oli sairaus ja en voinut olla koulussa koko ajan . Yhtenä päivänä oltiin ihan kavereiden kanssa ja kaikki oli kaikkien kavereita.. Mutta sitten meidän luokan pisin ja vanhin aikoi kiusata minua.. Hän pilkkasi ja haukkui minua lintsaajaksi. Ja kaikki muutkin aloittivat kiusaamisen. Joka kerta kun menin takaisin kouluun pelkäsin aivan hemmetisti mitä ne tällä kertaa sanoo. Sitten olin aina vain kauemmin poissa koulusta. Muutaman kerran jouduttiin puhutteluunkin. Mietin joskus itsemurhaa koska en kestänyt toisten pilkkailua. Minä viiltelin paljon.. Mutta tänä päivänä kaikki kiusaamiset on lopettu ja voin elää taas normaalisti. Ehkä vähän vielä pilkataan mutta en ota sitä tosissaan.

"minämyös" onko sulla kikkiä tai jotain? Voitais puhuu jos haluaisit, kaipaisin aika paljo ihmistä kelle puhuu kun kotona en kellekkään voi.

Et tiedä mikä on kik? no onksulla skypee sitten..?

Muutin isolta paikkakunnalta pienelle paikkakunnalle ja aloitin ala-asteen.
Minut otettiin muiden lasten toimesta samantien silmätikuksi ja kiusattiin jatkuvasti.
Oli syrjintää, nimillä haukkumista, selän takana ja suoraan paskanpuhumista jne.
Opettajat eivät toruneet kiusaajia koskaan. Heille ei tullut mitään seurauksia, sen sijaan minut, kiusattu, laitettiin terapiaan!
Terapiasta ei ollut mitään hyötyä ja sitten mentiinkin jo yläasteelle.
Kiusaaminen jatkui samojen ihmisten toimesta ja joukkoon liittyi kymmenkunta muutakin kusipäätä.
Kiusaamista jatkui aina lukion toiselle vuodelle asti, kunnes en kestänyt enään, jätin lukion kesken, ja muutin pois toiselle, isommalle, paikkakunnalle ja jätin tuon sisäsiittoisen tuppukylän taakseni.
Ihmiset tuossa kylässä ovat itsekkäitä, sairaita, sisäsiittoisia huoranpenikoita, joille ei järkipuhe uppoa kirveelläkään.
Kun asialle yritti tehdä jotain, sain vain itse lisää paskaa niskaani ja kiusaaminen vain yltyi.
Nykyään kannan AINA puukkoa mukanani, ja tilanteen tullen, puukotan sitä sairasta ihmispersereikää, joka minua vielä kehtaa kiusata.

-20v nainen

Noniin, eli itseäni on nyt kiusattu viimeiset 3 vuotta, koska en ole pannut ketään.
Haluaisin raiskata vaik teiän mutsin tai sit teiän vauvoja. Mulle kelpaa kaikki iät ja suosittelen 80-100v mammoja. Asun Perseenreiässä, koska tykkään luikerrella paskassa. Tosiaan olisko joku halukas tulla tuuraamaan mua perseenreikää. koska ite meen nyt pois sielt meen raiskaa teiän isoäidit eli viestiä vaan numeroon 0448112881 jos haluutte ottaa yhteyttä.

Mua kiusattiin 9 vuotta. Syynä lievä lihavuus. Olin aina se näkymätön ihminen. Muutaman kerran haukuttiin läskiks ja yks OPETTAJA "kehui" pullukaksi.... Kouluajoista on nyt jo aikaa, mutta ei ne tapahtumat unohdu...

MOI!
Kun huomasin tästä palstasta niin ajattelin kirjoitella.
Siis olin silloin ala-asteella ei ollut kiusattu kauheasti kuin vähäinen. Myöhemmin vasta 5.luokalla uusia oppilaita tullut luokalleni ja alkoi pikkuhiljaa kiusataan minua.
Haukuttiin nynnyksi,nössöksi,juntiksi ja mäntiksi mutta hakattiin myös minua sekä potkittiin. Olin aivan yksin ja kiusaajat olivat seitsemän henkeä todella vaikeita.
Kerroin opettajallekin ,mutta puututtu asiaan ettei se tepsinyt vaan he jatkoivat kiusaamiseen vaikka en olisi kertonut varmasti kiusaajatkin vielä tekevät.
Ahdistelin vähän liikaa ja ajatukseni alkoivat vähän itsetuhoiset heidän takia. Päätin ,että yritän jaksa kouluun loppuun asti kunnes en enää peruskoulussa.
On se raskasta ja epämukavalta. En ole viihtynyt heidän kanssa viettää porukkoihin tai häivyin aina koulun jälkeen heti ma-pe arkisin.
8.luokalla olin aivan viileä ja tyynesti vaikka haukkuisi minua tai hakkaisi mutta oon vain hiljaa ja sanoin antaa palaa vaan. Olin herkkä ennen ja jälkeen en enää.
Niin 8.luokalla sain tarpeekseni ja aloin takaisin hakata heille sekä satutin hieman myös tönäisin pois tieltä.
9. Luokalla sain sisältäni paremmaksi ja vahvemmaksi ,että kostan takaisin ja kiusaan ilkeästi heille vuoden vaikka he juoksivat perääni kun olin aivan nopea. Sain heidät ärsyttämään mutta epämukavaksi saaneet. Sanoin "onko se hauska?" sitten he vähän vetänyt hiljaa asiasta.
En enää peruskoulussa niin pistin kaikkeen välit poikki heistä "ei kavereita" ja en yhteydenottoja mitään heihin.
Tiedän kyllä ,että he aikuisena vasta katua tekosta ja tajunnut liian myöhäistä. En voi antaa anteeksi koskaan ,koska se jo liikaa.
Kuulin asiasta ,että aikuisena heillä alkoivat puhua "miksi kiusasin niin hänelle tai tekemään" katumuksen vuoksi.
Kuulevatkin myös haukuttu minulle "Helvetin vammainen" tai "Mykkää" niin toisen kerta jälkeen aloin suuttumaan " mitä helvettiä!!Painua te hiiteen" ja pelästyivät kun lähtivät pois mutta ei enää minulle noin kuin lopettivat.
Katsoin ja kuuntelin kiusaajien dokumentista ,että syitä aivan asioita vaikkapa hän on ruma tai aggressiivisen käytöksen "paha olo" siksi kiusaamiseen joka hyvä oloa. Voi olla taustasyitä vaikka perheen liittyvistä tai muuhun asioihin syitä.
Kiusatun uhri alkoivat ajatella " Mikä minussa vikaa,muutanko paremmaksi tai meikkaako joka kauniiksi kehua jne"
Kiusaamiseen voi johtaa jopa yksinäisyyteen ja menettää heidän kanssa kaveruutta. Pelkäsin pahoin ,että saattaisi joskus itsemurhaan sen takia. On totta ,että vaikea luottaa ihmisiin kuten minulla mutta kutenkin varovainen ja varautunut niin en menisi halpaan.
Jos huomaisin tai kuulisin asiasta "uusista ihmisistä" tai tuntemani ihmisistä niin tekisin jopa heti poikki välit.
Kiusaajatkin voivat olla ,että joku yksi heistä haluaa kuulua porukkaan niin pakko kiusaa joku henkilölle.
Kiusaajilla aina yksi syy joka aloittaa kiusaamiseen.
Myöhemmin minut jo leimattiin "pahamaineinen". Semmosta se on. Joskus kiusaajan uhri joutuu vaihtaa eri koulua.
Terveisin etelä-savon nuorekkaasta naisesta :-) ja vaikeasti huonokuuloinen.
Anteeksi jos kirjoitukseni sattuisi virheitä tai epäselvyyttä.

Kiusattu läpi peruskoulun. Ykösestä kakoseen oli pääasiassa ulkonäöstä. Haukuttiin et on hörökorvat vaikka ei ees oo xD ja sit muuta pientä. Mut sit kun muutettiin ja vaihdoin koulua niin kaikki muuttui. Todella hyviä ystäviä tuli enemmän mutta kiusaajienkin määrä tuplaantui. Sitten, 3-6 luokat olivatkin melkein kaikista kauheinta aikaa. Ainaista tönimistä, rinnuksista ottamista ja lyömistä mutta se ei kuitenkaan sattunut yhtä paljon kuin henkinen kiusaaminen. Haukkuminen oli kyllä välillä niin hirveää. AINA löytyi muka jokin syy jolla pilkata. Uskonnosta... Haukuttiin uskovaiseksi pas***si ja pilkattiin monin tavoin. Sitten haukuttiin kiinnostuksen kohteita jotka tuolloin olivat erilaiset koneet... Aina jollakin tavalla osattiin pilkata... Oli aikoja jolloin en olisi mielelläni mennyt kouluun.. Lopulta kuitenkin pääsin ylä-asteelle eri kouluun kuin kiusaajani... Onneksi... Kuitenkin kiusaaminen jatkui... Uusi koulu, uudet kiusaajat. Haukuttiin edelleen siitä että olen uskovainen.. Aina jotain pilkkaa keksittiin siitä... Haukuttiin myös välillä erittän ikävästi monin tavoin mutta onneksi kun kesäloma alkaa ja sen jälkeen pääsen lukioon, niin suurin osa kiusaajista lähtee pois... Niin että tällaista stooria minulla... Itsetunto on kyllä välillä kärsinyt mutta olen kuitenkin ikuisesti kiitollinen taustajoukoilleni.. Perheen ja ystävien tuelle ja heidän osoittamalleen ystävyydelle. Olen osannut kuitenkin olla purkamatta pahan olon tunnetta kehenkään toiseen ystävääni tai tuttuuni. :D

Mulla alko seiska luokka viime vuonna 2013 ja kaikki meni tosi hyvin ja kaikki oli täydellistä olin saanut ainakin 17 uutta kaveria. Marraskuussa aloin riintaantua sen yhen tyypinkaa ja lopulta ne kaikki 17 tyttöä oli mun kimpussa vittuili joka asiasta syytteli ja ite oli olevinaan Nii täykkiksii! Mitä tahansa sanoin Se oli väärin, tämä tapahtui yhteisessä whatsApp keskustelu ryhmässä. Sen yhden tietyn kanssa meillä keitti joka päivä, tapeltiin koko ajan.

tukeuduin tätiini joka kuunteli ja neuvoi. Erakoiduin koko joululoman ajaksi ja koulussa opiskelu sujui hyvin kun sai olla rauhassa eikä tarvinnut olla kenenkään kanssa. Muutaman kanssa tuli sovittua.

jossain vaiheessa perjantaina kerroin erän aineen opettajalle ongelmastani ja pyysin että koulun kivakoulu-tiimi voisi sovittaa riidat koska en vain kestänyt enään ja mulla ei ollut koulussa kavereita!

riidat selvitettiin ja kaikki oli hyvin pitkään, mutta silti sen saman tyypin kanssa en tänäkään päivänä tule toimeen ja osan kanssa en ole väleissä koska he jatkavat samalla linjalla kun marraskuussa. Kuitenkin yksi niistä vanhoista kiusaajistani on nyt paras kaverini

kiusaajat on säälittäviä kusipäitä niillä ei ole elämää!

Olen 9v tyttö ja minua haukutaan läskiksi! Vaikka olen millileen oikean painoinen

Olen jo yli 40-vuotias, mutta siitä huolimatta koulukiusattu. Niitä aikoja ja tuskaisia hetkiä en ole vieläkään unohtanut. Niistä aiheutui ikävät haavat, kun kukaan ei reagoinut ajoissa.

Olin kolmannella luokalla, joskus 70-luvulla. Ihan tavallinen, kiltti ja reilu perusjannu. Jostain syystä jouduin kolmen koulun pahiksen silmätikuksi, enkä niistä päässyt eroon edes vaikka yritin olla reagoimatta asiaan, toivoen, että he hakisivat itselleen jotain muuta tekemistä. Silti, kiusaaminen alkoi. Pienestä nimittelystä se muuttui koko ajan pahemmaksi. Lopulta mm. laukkuani tyhjennettiin pitkin käytäviä tai koulun pihaa, tai sinne laitettiin koiranp_skaa, usein myös nämä pahikset väijytti mut metsän poikki kulkevalla polulla, jossa he hakkasivat nenäni ja huuleni turvoksiin.

Puhuin asiasta vanhemmilleni, mutta aluksi he vain neuvoivat minua olemaan välittämättä niistä. Kun kiusaaminen vain jatkui, niin jonkun ajan kuluttua äitini otti yhteyttä luokanvalvoojani, sitten koulupsykologille, sitten rehtorille ja mihin kaikkeen, en edes muista. Nämä pahikset joutuivat joskus opettajan tai rehtorin puhutteluun, mutta siinä kaikki, ja kiusaaminen jatkui.

Itsellä alkoi voimat loppumaan. Aloin lintsaamaan koulusta kun en jaksanut enää niitä kohtaamisia. Oppiminen kärsi. Ja yleensäkin oli aika p_ska fiilis. Harmitti sekin, kun kukaan ei tehnyt mitään ja kiusaaminen vain jatkui. Kunto kyllä kasvoi kun juoksin lukemattomia kilometrejä niitä karkuun. Välillä ne tuli jopa raahaamaan mut jalkapalloharjoituksista kentän viereisten puskien taakse ja alkoi haastamaan riitaa ja sitten oli taas nenä auki.

Vähitellen mun sisällä alkoi viha kasvamaan. Suru muuttui raivoksi ja masennus murhanhimoksi. Mielessäni alkoi muodostumaan kamalia ajatuksia, jotta pääsen niistä kiusaajista eroon. Vielä jonkun aikaa siedin niiden tönimistä, räkimistä, hakkaamista ja solvaamista, Kerran taas koulun vieressä lähellä metsapolkua kolmikko oli odottamassa mua. Jouduin taas perinteiseen "tönikseen", eli pahikset oli aina mun ympärillä, jotten päässyt karkuun, jossa ne sitten töni mua ympäriinsä ja lopulta sateli nyrkkiä. Silloin päässäni napsahti ja kaikki se yli vuoden aikana sisälleni patoutunut tuska purkautui. Tartuin raivoissani ensimmäistä kaveria molemmin käsin tukasta kiinni ja paiskasin sen voimalla toista kaveria päin. Sen jälkeen ne kaatoi mut maahan ja nyrkkiä ja kenkää tuli. Otin kiinni mistä sain ja sain yhden niistä kuristusotteeseen ja puristin niin kauan, että siltä lähti taju. Nousin ylös ja otin ison kivenmurikan jolla huitaisin taas lähinnä olevaa suoraan kasvoihin. Kolmannen kaverin sain maihin ja aloin hakkaamaan sen päätä hiekkatiehen. Lopuksi vielä tarjoilin Adidas-tossua maassa vaikertavalle pahikselle.

Tästä alkoi lisävaikeudet. Avunpyynnöistä huolimatta en koskaan saanut apua, ja se päätyi kyseiseen raivonpurkaukseen. Sen vuoksi minut erotettiin kahdeksi viikoksi koulusta. Jouduin käymään säännöllisesti koulupsykologin tapaamisissa. Jouduin tarkkailuluokalle. Ja päätäni tutkittiin usein, mm. aivokäyrä yms. Ainoa hyvä puoli oli se, että kolmikko jätti mut lopullisesti rauhaan ja "maine" pahisten hakkaamisesta levisi koulussa. Kukaan ei enää aukonut päätään. Kun vaihdoin koulua, niin sain aloittaa tyhjältä pöydältä. Sillä kertaa opiskelut, harrastukset yms. elämä oli ihan eri sfääreissä.

Mä en jaksais nyt sepittää mun nyyhky tarinaa mutta mul on kans oma keskustelu palsta jonka nimi on MIKS AIKUISET EI YMMÄRRÄ!?!? siinä on mun tarina se ei oo kovin yksityis kohtanen mut kyl siit selkoo saa et muo on kiusattu aikalail!

puhevikani ja ujouteni takia voi jo varmaan arvatakin, että minua on kiusattu koko peruskoulun ajan. sellaista perus kiusaamista mitä varmaan joka luokalla on, nauretaan esitelmien jälkeen, ei haluta omaan ryhmään, ei oteta mukaan yms.
ei ole tähän nyt kauhean pitkää tarinaa kirjoitettavana, kestin vaan sen 9 vuotta ja sain ihan hyviä numeroita koulusta, vaikka sieltä on tullut kyllä huonoimmat kokemukset ikinä.
ja siitä sitten kehkeytyi keskivaikeaa masennus ja sosiaalisten tilanteiden pelko.

lyhyesti sanottuna, koulu pilasi elämäni perusteellisesti.

Mua kiusattiin lähinnä haukkumalla ja jättämällä muiden ulkopuolelle. Syy tähän taisi olla lähinnä se että olin pienestä pitäen huomattavasti muita luokkalaisiani fiksumpi. Osasin lukea ja kirjoittaa nelivuotiaana, sekä puhuin kolmea kieltä sujuvasti (suomi, venäjä & englanti), koska äitini on suomalaisenglantilainen (isä britti ja äiti suomalainen) ja isäni venäläinen.

Tämä asia vaivasi mua kovasti ollessani pienempi, koska olin katkera, kun en saanut yhtäkään synttärikutsua tai minua ei pyydetty koulun jälkeen muiden mukana leikkipuistoon. Onnekseni viidennellä luokalla rinnakkaisluokallemme tuli Lontoosta muuttanut tyttö, jonka isä oli myös britti ja äiti suomalainen. Kaikki halusivat olla hänen kavereitaan, mutta jotenkin lyöttäydyin kyseisen tytön kanssa yhteen ja syrjimme yhdessä minun luokkaani, erityisesti minua kiusanneita tyttöjä. Kun joku heistä yritti tulla puhumaan, aloimme sujuvasti puhua keskenämme englantia, jota suurin osa ei vielä kahden vuoden aikana ollut oppinut. Uuden tytön kautta tutustuin rinnakkaisluokkalaisiin ja kuudennella vaihdoin sinne.

Vanhan luokkani tytöt olivat hyvin katkeria, koska kyseisestä luokasta ei pidetty muiden luokkien kesken, eivätkä he ymmärtäneet miksi juuri minä sain kunnian olla heidän kavereitaan.

eksyimpä tänne ja mietin et vois kertoo vähä omistaki jutuista :) eli ykkösellä ja kakkosella ei ollu mitää muuta ku vaa sellast syrjimist kunnes vaihoin luokkaa. nohhh kolmosel ja nelosel se vaa vähä paheni sillee et otettii aina jonku tytönkaa siel luokas yhtee ja pääty aina siihe et menin käytävälle tekee tehtävii.. loppujen lopuks menin joka päivä vaa terkkarin toimistoo tekeen mun tehtävät. no vaihoin sitte vitoselle takas samaan luokkaan mis olin 1-2 lk ja se vuos oli varmaa yks mukavimmist. kaikki oli unohtanu huonot välit ja kaikki otti mut tosi hyvin vastaan sinne. no siitä sit siirryttii yläkouluu kutoselle (kuullostaa ehk oudolt mut juu kutosella yläkouluun) ja sit meijän luokas kaikki vähän niinku eros toisistaan, ja oltiin loppujen lopuks kaikki suunnillee tuntemattomia toisillemme. no siinä samas vuodessa eli kuutosel nii ysiluokkalaiset alko kiusaa mua. pelkäsin aiva kuollaksee mennä kouluun ja itkin vaa iltasin että aamusin ja pelkäsin ysejä koska niillä kaikilla näytti oleva jotai mua vastaa.. no eipä siinä mitää oli vaa henkistä että vähä fyysistäki kiusaamista.. onneks muutin mun nykyselle paikkakunnalle ja kiusaaminen loppu suunnillee heti. onha täälläki nyt ku meen ysille nii viimese kahe vuoden aikana sellasia pikkusii paskamyrskyjä mut hei , life goes on. viitelin seiskalla ja koitin tappaa itteni koulun vessaa.. nyt kaikki on okei ja oon käyny salilla ja oon iha just ihanne kunnossa:) olin aina nuorempan se ''tol ei varmaa koskaa kasva tissei eikä mitää muutakaa muotoi'' mut onneks nyt on 70e-kuppi ja treenattu vartalo :) i love haters teitte must sen mikä oon nykyää. ensvuodeks pienkouluun enkä keskity muuhunku opiskeluun eikä kiusaajistakaan oo enää mitään ongelmia :) so happy

Kaikkihan alko siitä kun kuulin äitini joutuvan leikkaukseen ja sieltä löytyi huomaamaton syöpä. Samaan aikaan kun kuulin että isällä on toinen nainen ja on pettänyt äitiä jo monien vuosien ajan. Monien vuosien aikoina olen kuullut aika lailla haukkumista painostani ja se sattui. Varsinainen "kiusaaminen" tapahtui 4lk jolloin muo hakattiin, haukuttiin ja "käytiin juoksuttamassa" eli jahtasivat muo. Masennuin, aloin syödä entistä enemmän herkkuja lihoin sellaset 10kg, vaikka ennen sitä 5kg.

Noh, kiva-koulu sitten auttoi ja jotkut kiusaajat vieläkin katkeria. Nythän olen menossa 8lk. Luulin ongelmien loppuvat, mutta ei. Syrjäydyin entistä enemmän maailmasta ja jäin yksin. Edelleenkin katon muita ihmisiä kuinka heillä on kavereita ja nauttivat elämästä toisin kuin minä jolla ei ole ketään. Jopa oman kännykän puhelinluettelon katseleminen sattui koska siellä ei ollut ketään.

Oon kärsiny todella paljon yksinäisyydestä ja viime kuukausien varrella on tullut halu olla sosiaalisempi mutta ei ketään ole tullut. Enään en tunne merkitsevän kenellekkään mitään, olen vain arvoton tavara jota ihmiset vihaavat. En kuitenkaan lannistu, mä selviydyn tästä ihan kuten selviydyin masennuksesta. Oon nyt ajatellu hieman terveempään suuntaan mennä ja salilla käyminen kiinnostaa kovasti. Toisaalta pitää kerätä vielä itsevarmuutta ja itsetuntoa enemmän.

Ite mietin aina näitä sanoja kun tunnen olevani todella allapäin ja yksinäinen:

"People got a lot to say
But don't know shit bout where I was made. Or how many floors that I had to scrub
Just to make it past where I am from"

"I'm not hating, I'm just telling you
I'm tryna let you know what the fuck that I've been through"


14.Boy

Mun tarina on erilaine koska olin ite se kiusaaja. Kiusasin 3lk lähtien yhtä tyttöä. Ei siinä ollu ees mitää kiusaamista, koska se oli vaa ujo. Haukuttiin kavereiden kaa sitä läskiks ja muutaki pahaa sen ulkonäöst.
Kiusaaminen jatkui ylä asteellakin. 7lk jälkeen hän selvästi alkoi laihtua. Ei välitetty edelleenkää ja hän laihtui enemmän ja enemmän. Hän ei saanut kavereita,koska kaikki pelkäsivät tulla itsekkin kiusatuksi. Hän alkoi sairastamaan anoreksiaa ja käsissä alkoi näkyä jälkiä viiltelystä. Hän joutui usein sairaalaan, mutta paino ei enää noussut. Hän kuoli anoreksiaan 23.2.2011.
Olen katunut kiusaamista siitä lähtien. Tunnen syyllisyyttä hänen kohtalostaan ja tiedän, että olen syyllinen. Heti hänen kuolemansa jäkeen aloin potemaan kamalaa masennusta,aloin viiltelemään ja käyttämään huumeita. Huumeet ja viiltelyn jätin 2 vuotta sitten ja masennuskin saatiin loppumaan. Olisin varmaan ennenpitkään tehnyt itsemurhan ilman poikaystävääni,joka on auttanut minua. Tiedän edelleen olevani syyllinen hänen kuolemaansa, joten yritän kunnioittaa hänen muistoaan ja vien kuin anteeksipyyntönä kynttilän ja kukan hänen haudalleen joka vuosi.
Itse kiusasin toista ja tein samalla itsestäni pahimman kiusaajani.

Mua on kiusattu 3lk lähtien. 5lk meni pahiten. Pahin kiusaaja heitti mua kivellä päähän ja sain aivotärähdyksen. Opettajat kuittas sen vaa vahingoks. Olin sairaslomalla ja yritin viivyttää sitä mahollisimma pitkää, koska pelkäsin mennä kouluu. Lopulta mun oli pakko mennä. Viikkoo kukaan ei puhunu/tehny mulle mitää. Ainaku mä menin niie ohi kuulin vaa kuiskuttelua "tossa on se tyttö joka lintsas koulusta ja väitti et sillä on aivotärähdys". Itkua pidätellen menin vessaa ja itkin siellä koko välitunnin. Pikkuhiljaa se kiusaamine taas alko. Opettajat ei välittäny paskaakaa musta.
Menin 7lk ja kaikki muuttu. Sain 3 kaveria jotka on mun parhaita kavereita edelleen. En pärjäis ilman niitä. Kiusattuna oleminen oli pahinta aikaa mun elämässä ja pelkään sitä edelleen.

oon kuusi vee mua piiskataan un en ole raiskannut ketään.mut ne ei iedä totuutta enkä voi sitä kertoa.koskan oikeaasti munä raiskaan joka ilta viisi veen pikkusiskon..äiti ja isiskää ei tiiä.ja tästä on tullu kuhee vaiva.oon uhannu mun pikkusiskoo et jos se kertoo nii ryömin sen pylly reikään.en pysty hillitsemää itseäni vaikka toisinaan haluaisin.koska pelottaa että pikkusisko tulee raskaaaksi.jos äiti ja isi saa tietää niin ne piiskaa mua yhden päivän putkee pajun oksalla.en uskalla.mua pelottaa.en voi lopettaa raiskaamista.joka ilta äidin ja isin mentyä nukkumaan hiivin pikkusisin huoneeseen ja raiskaan tämän.en pääse eroon tästä.oon joka ilta puutteesssa.mitä mä teen.tietääkö kukaan auttaako jos työnnän pippeliä vaikka saippua purkkiin jossa on saippuaa.auttaako se.en haluaisi saada pyllyyn piiskaa.auttakaa.

Mulla on sellainen tarina et se alkoi ekalla kaikki 2-osa5-6 kiusasivat mutta ei omat luokkalaiset koskaan:-) mutta osa puolusti kiusattiin koska olin lihava mutta kun menin kutoselle jännitin ihan šaatanasti et mitä tästä tulee kun kaikki kiusaajat olivat siellä mutta ei ne olivat kasvaneet kukaan ei kiusanneet esim me aina käveltiin ja pistettiin nyrkit yhteen eikä sellaista hähää vitun lihava vaan semmosta jees ja kun sain stipendin niin exkiusaajat huusi että hyvä taputtivat se oli siistii

my story : joka aamu kun herään itken verisiä kyyneleitä koska en halua mennä kouluun
joka aamu pyöräilen 3 km hiekkatietä päästäkseni kouluun . koulussa kun tulen luokkaan ja sanon kaverillani "huomenta" vieressä istuva tyttö rupeaa heti kommentoimaan : miksä puhut tollee ? "ooksä vähän lihava siis omg " kun olin 1 lk minua kiusattiin r viasta kun olin 2 lk kaikki haukkui läskiks (vaikka olin normi painojen ) nyt olen 4 lk painan 35 kg ja olen 145 cm pitkä koko ajan laihdutan koska en halua että minua haukutaan...

Mua on kiusattu oikeestaan ihan päiväkodista lähtien mut se on kyl välil ollu ihan mun omaa syytä. Päiväkodis mua ei yleensä otettu leikkeihin mukaan, koska olin vähän poikamainen ja oon siis tyttö ja olin sil taval vähä erilainen. Mut kyl mut välil otettiin mukaan. Sit ku menin eskariin ni ei mua oikeen sielkään otettu mukaan mut se oli pää asias mun oma syy ku jostain syyst kävin ain häiritsee jos muil oli joku leikki siin esimerkiks juoksin siit läpi ja saatoin nopeesti lyödä siin jotakin ja vaik kähdä rikkoo jonku lumilinnan mut silti eskariski mun kaa oltii välillä ja olin siis eskariski poikamainen. Sit menin ala asteelle ja siel aluks vähä rauhotuin ja välkil vaan kävelin siel sitä pihaa ympäri. Sit ei siin varmaan menny ku korkeintaan muutama viikko ni yks välkkä yks tyttö mun luokalt tuli kysyy et voinko olla sen kans ni meist tuli sit parhaat kaverit. Sit sama meno jatku sen mun parhaan kaverin kans ku mitä eskariski oli et käytiin rikkoo toisten majoja. ja sit ain ku jotku oli keinumas ni kaikki jätti ain jotai hanskoi ja pipoi yms. siihe johonki sivuun ni me käytii ain pöllii ne siit ja piilotettii jonnekki ja tehtiin muutenki kaikkee tollast. Sit meille ja erityisesti mulle ain jotku 2-6 lk pojat huuteli kaikkee esimerkiks "jou jou" "otteks olevinanne koviiki?" ja kaikkee tollast sitä jatku sit 2lk asti mut huutelut jatku viel 3lk ja vähä 4lk mut kylhän mä sain yhen jälki istunnon 3 lk ku olin jollain tunnilla mikä pidettii kutosten luokas ni pöllin sielt jonku pulpetist karkkii. Sit se mun paras kaveri oli mun paras kaveri johonki 4lk asti oli se kyl viel sen jälkeeki mun kaveri mut ei paras joka johtu lähinnä siitä et sil oli poikaystävä ja se oli sit sen kaa enemmän. Ne oli yhes jonku vuoden putkee ainaki ja mä sain tietää sit jonku aikaa ennen ku ne eros ne on ollu kyl yhes sen jälkeenki aika paljon mut katkonaisesti. En tiiä kuinka oleellista tää nyt sit on mut mainittakoon että kyseinen jätkä polttaa röökii ja juo ja on siis nyt 14 eli vuoden mua ja mun kaverii vanhempi. Sit toinen syy miks mun kaveri ei sit ollukkaan enää niin paljon mun kans oli se että kyseinen tyyppi, sanotaan nyt vaikka Maija ku ei viitti käyttää oikeeta nimee alko levitellä musta kaiken laisii juoruja yhen mun toisen kaverin kanssa tätä toista voitas sanoo vaik Elliks. Elli siis on enemmän tän jutun takana mut Maija on myös siinä mukana. Ne juorut oli esimerkiks sellasii et mä käytän kannabista ja juon ja sit ne oli kans sanonu et mä oon pannu yhen mun luokan pojan isoveljen kaa, josta kyseinen poika ja sen kaks parasta kaverii tais ottaa itteensä. Maija ja Elli on siis mun luokalla. Ja ne pojat alko huutelee mulle kaikkee esimerkiks "Al-Quaida tulee!" Yms. tollasta, mut toi Al-Quaida juttu tais kyl johtuu siitä et olin menny kirjottaan Gosupermodeliin mun isästä joka on siis kotoisin Palestiinasta ja jolla on yks murhan yritys takana yms. rikoksia. Ja tulihan sinne kirjoteltuu kaikkee muutaki tyhmää ja nolookin mut toi isä juttu oli yks pahimmista ja harvoista joka oli tosi. Ja näitä juttuja seuras siis koko ajan mun luokan tytöt ja muita mun koulusta. Sit niitä juorui mä en oo kaikkii saanu selville mut ne on sellasii et kaikki pitää mua ihan hulluna ja sen mä siis päättelen siitä mitä ne on mulle huudellu. Ja sit koska tää on aika pieni 8000 tuhannen asukkaan kylä ja koulus siis 300 oppilasta ylä aste ni ku kävelen tuol kadul ni kaikki vaa tuijottaa (siis jtn 1-9lk lapset). Sitä juoruiluu on siis kestäny 4-6lk en tiiä jatkuuko vielä mut uskon. Oon saanu tietää siit juoruilust vast jossai 6lk puoli välis. Oon kyl ollu Maijan kaa siin 4lk, 5lk alku puoli ja välil 6lk alku puoli mut noi 5 ja 6lk vaa välil jossai kirjastos et ei koulus. Nyt kesäl Maija on taas ollu mun kaa ku Elli on lähettäny sille jonku tekstarin mis se uhkas et ei oo Maijan kaa koko kesän eikä se oo ollukkaa. Maija ei oikee uskalla ees puhuu Ellist mitää sain kuulla tost tekstari jutustaki äitiltä ku Maijan äiti oli kertonu siit. Ja sit jos joku mainittee Ellin ni ainaki sillon ku mä oon siin ni Maija menee aika lukkoon. Nyt sit 7lk odotelles et mitähän siit tulee, mu Elli saa kyl turpaansa jos toi sama homma jatkuu.

Haluisin viel sanoo et musiikki on auttanu mua ja erityisesti sellanen mikä liittyy jollain tapaa mun kiusaamiseen ja muhun oon kuunnellu Julma Henrii ja Henkalt erityisesti Al Quaida Finland levyä se on auttanu tosi paljon. Oon kuunnellu myös Sairas t, Eevil Stöö, Dj Kridlokk yms. oon oppinu siit tosi paljon ja se on auttanu mun itsetuntoo. Noi on sellast räppii joka kertoo sellasist ihmisist keitä on kiusattu, on mielenterveys ongelmii, käyttää huumeit, asuu kadulla yms. Noi Eevil Stöö ja Dj Kridlokk tekee täysin läpäl tota mut Henri on asunu lapsena kadulla ja jos oon käsiträny oikein ni sil on ollu mielenterveys ongelmii ja tainnu käyttää huumeitaki ja sairas t on käyttäny huumeit ja ollu juoppo teininä ja niitten musa onki auttanu enemmän kannattaa kokeil kuunnella noit.

voih, olin kirjottanu niin kauan, niin paljon, kyyneleet silmissä kokoajan, ja kaikki teksti katos. kirjotan varmaan huomenna (...tänään, kello lähenee uhkaavaa vauhtia yhtä) oman tarinani koneella, koska nyt mun sormet on kipeet kirjottamisesta ehkä liiankin isolla puhelimella.

haluun kuitenki sanoo nyt jo, et mä oon täysin kiusaamista vastaan, en oo koskaan kiusannu ketään, oon selvinny kiusattuna olemisesta, mutta siitä seuras monen vuoden itsetunnon oleminen nollassa, ja nytkin on alle kymmenessä jos sata on maksimi.
toivon et te kaikki kiusatut näätte valosan tulevaisuuden ilman kiusaajia, ettekä itsemurhaa ja pimeyttä tai yksinäisyyttā. ootte kaikki tärkeitä jollekkin, viimeistään sitte mulle. ★

Olkaa sellasii ku ootte, ette oo koskaan yksin, muistakaa se

Muutin 2 luokan alussa uudelle paikkakunalle. Koulussa kukaan ei halunnut olla kanssani. Minua haukuttiin sukunimeni takia. Sitä jatkui vuoden. Kun olin 3-luokalla alkoi nimitykset muuttumaan. Minua haukuttiin rumaksi ja läskiksi. En ollut yhtään ylipainonen, olin vain erillainen kuin muut. Aloin syömään suruun. Kaikkialla oli paha olla ja aikuisia ei kiinnostanut. Vitos luokalla yksi poika alkoi tykkäämään minusta. Aloimme "seurustelemaan". Sen "suhteen" jälkeen aloin kuulla sanaa huora. Äitini avomies hakkasi hänet ja se murti koko perheemme. Aloin masentumaan 6-luokalla. Kaverini huomasivat sen ja sanoivat etteivät halua olla kanssani kun en ole iloinen. Kesä oli kauhea. Olin ylipainoinen,vihasin itseäni,olin yksin. Koitin itsemurhaa... Kukaan ei huomannut,ketään ei kiinnostanut. 7-luokka alkoi. Kaverini ottivat minut piireihin mukaan. Masennukseni oli aika paha ja sitä kesti kauan. Koulussa tönittiin,huoriteltiin,nimiteltiin ja vihattiin. Aloin viillellä pahaan oloon. Olin ihan hukassa. Yksi poika haukkui minua viiltelijäksi koulussa. Illalla hän laittoi viestin :"Anteeks se oli läppä". Oli jo myöhäistä. Seuraavana päivänä käteni vuosivat verta. Kysyin pojalta että onko se vitsi enää hauska. Kävin terapiassa yms. Tapasin mahtavan pojan josta tuli paras kaverini. Lopetin viiltelyn ja kaiken muun hänen takia. Me rakastuimme. Me täydensimme toisiamme. Aloimme seurustelemaaan ja tässä vieläkin seurustelemme. Keräsin suuren määrän itseluottamusta ja haukkumiset ei satuta enää. Olen nykyään todella onnellinen ja arvostan elämää :)

suomi on hirveä maa.täällä tosi moni on koulukiusattu.varmaan jokaisessa suomalaisessa koulussa kiusataan ainakin yhtä oppilasta.

ja sitten on lestadiolaiset.tosi monet kiusaajat ovat lestadiolaisia.ja syynä siihen on se että lestadiolaiset ovat itsekkäitä ja sairaita,ja kuvittelevat olevansa muita parempia.harvat lestadiolaiset myöskään aikuistuvat koskaan.he pysyvät lapsellisina ja itsekkäinä koko elämänsä.poikkeuksia toki löytyy mutta harvoin.itseäni juuri nämä niinsanotut uskovaiset ovat kiusanneet.minä VIHAAN lestadiolaisia.muita niin ahdasmielisiä ihmisiä saa hakea.

mutta voin sentään antaa yhden vinkin kaikille ihmisille.älkää missään nimessä muuttako pohjanmaalle koska täällä teillä on suurin riski joutua kiusatuksi.ja juuri sen takia koska pohjanmaa on lestadiolaisten suurin keskittymä.

ja senhän takia koko suomi on niin perseestä.koska missään muussa maassa ei ole lestadiolaisia,suomessa niitä onkin sitten muidenkin maiden edestä.

siinä oli minun asiani.

suomi on hirveä maa.täällä tosi moni on koulukiusattu.varmaan jokaisessa suomalaisessa koulussa kiusataan ainakin yhtä oppilasta.

ja sitten on lestadiolaiset.tosi monet kiusaajat ovat lestadiolaisia.ja syynä siihen on se että lestadiolaiset ovat itsekkäitä ja sairaita,ja kuvittelevat olevansa muita parempia.harvat lestadiolaiset myöskään aikuistuvat koskaan.he pysyvät lapsellisina ja itsekkäinä koko elämänsä.poikkeuksia toki löytyy mutta harvoin.itseäni juuri nämä niinsanotut uskovaiset ovat kiusanneet.minä VIHAAN lestadiolaisia.muita niin ahdasmielisiä ihmisiä saa hakea.

mutta voin sentään antaa yhden vinkin kaikille ihmisille.älkää missään nimessä muuttako pohjanmaalle koska täällä teillä on suurin riski joutua kiusatuksi.ja juuri sen takia koska pohjanmaa on lestadiolaisten suurin keskittymä.

ja senhän takia koko suomi on niin perseestä.koska missään muussa maassa ei ole lestadiolaisia,suomessa niitä onkin sitten muidenkin maiden edestä.

siinä oli minun asiani.

olin kiusattu yläasteella ja ala-asteella. amis oli ensimmäinen koulu ikinä, missä mua ei kiusattu, mutta silti mulla on kiusaamisesta jäänyt ikuiset arvet.
mua ei ehkä kiusattu edes kovin pahasti, mutta mulla oli/on edelleen erittäin heikko itsetunto, ja otin kaikki haukkumiset helposti itseeni.
kolmosluokalla eräs tyttö kavereineen alkoi kiusaamaan mua, he haukkuivat joka päivä jos vaikka törmäsivät muhun käytävällä, en edes muista enää kaikkia haukkumisia mitä he sanoivat, mutta sain kuulla olevani mm ruma, lesbo ja ällöttävä, ja edes kaupungilla en voinut kävellä rauhassa ilman huutamisia perään.
sitten muutimme pois ko. kaupungista 400km päähän.
ehdin jo luulla, että kiusaaminen päättyisi siihen, ja kuudennen luokan sainkin olla ilman kiusaamista. mutta sitten yläasteella eräs poika rupesi taas haukkumaan mua. hän sai myös muut luokkalaiset mukaan, mutta opettajat lopulta siirsi sen eri luokalle, ja sen haukkuminen loppui melkein siihen.
mutta silti en ikinä tuntenut oloani joukkoonkuuluvaksi luokallani, ja luokan tytöt levittivät musta juoruja koko koululle vielä ysilläkin.
ja vaiken ollutkaan kiusattu amiksessa, sain masennuksen kuitenkin parin vuoden päästä yläasteen loppumisesta, ja en ole vieläkään toipunut siitä. uskon, että kiusatuksi tulemisella on vaikutuksensa siihenkin..

Ala-aste meni ihan ok, todistusten arvosanat olivat ok ja uuden oppiminen oli kivaa. Sitten tuli yläaste ja kaikki kaltoinkohtelu alkoi. Minua haukuttiin jatkuvasti hörökorvaksi ja ne harvat kaverini eivät uskaltaneet puolustaa koska heilläkin oli oma lehmä ojassaan. Todistusten arvosanat romahtivat,otti päähän,rakastin viikonloppuja kun ei tarvinut mennä kouluun. Kesäloman jälkeen oli vaikeaa,muistaakohan kukaan. Eipä kerennyt eka päivä päättyä niin homma alkoi siihen mihin keväällä jäi. Mää itse olen aina ollut atleettinen urheilunuorukainen ja aloinkin tosissaan miettimään että mullahan olis paukkuja antaa takas kiusaajille, tarkoitan tässä fyysistä väkivaltaa. Siitä se lähti, mättäminen. Mun kohdalla sanonta väkivalta lopettaa vittuilun piti paikkaansa mutta asialla oli kääntöpuolensa. Tämä sama väkivaltainen käyttäytyminen iskostautui minuun yhdeksi vuosikymmeneksi ja vahemmalla iällä kun peliin tuli vielä alkoholi, tulin poliiseille tutuksi. Perhe ihmetteli mitä minulle on tapahtunut. En ikinä kehdannut kertoa siitä mistä kaikki oli lähtöisin. Pelkkää vihaa ja katkeruutta. Nykyään menee paremmin. On perhe ja lapsia, olen rauhoittunut eikä näistä ns.hörökorvista kukaan ole enään 20vuoteen sanonut halaistua sanaa. En tiedä mitä tekisin jos vanha koulukiusaaja tulisi vastaan ja mainitsisi asiasta esim. anteeksipyynnön muodossa, ehkä nauraisin ja ottaisin homman huumorilla ehkä läimisin pitkin korvia. Toisaalta jollain tapaa tää kiusaaminen on jotenkin vahvistanut minua mutta vaivaa edelleen, se ikäänkuin kummittelee vieläkin ja joskus tulee nähtyä yöllä painajaisia kyseisistä tapahtumista. En tiedä mitä olisi käynyt jos en olisi ottanut itseäni niskasta kiinni. Kenties olisin romahtanut. Mutta mitään en kadu mitä tein kiusaajillenu. Tekisin heille pahaa edelleen jos ajassa takaisin saisin mennä. Vinkkinä kaikille kiusatuille, älkää alistuko vaan taistelkaa vastaan. Tiedän että edessä on ylivoima mutta silläkin huutosakilla on oma johtajansa jonka teilaamalla homma alkaa purkautumaan ja opettajatkin huomaavat että olet tosissasi asian kanssa,ja yksin.

1:la mua haukuttiin ku olin luokan ainut tyttö joka ratsasti. Sillo mul oli koulussa yks hyvä kaveri ja pari vanhempaa johon luotin. Ne aina piti mun puolia
2:lla sain uuden ystävän. Mutta vanha ystäväni hylkäsi minut. Vieläkin minua haukuttiin. Minulla oli myös yksi 4:lainen ystävä. Päättäjäisissä hän halasi minua ja sanoi että loman jälkeen näemme.
3.luokalla muutin. Minulle tuli ikävä sitä nelos luokkalaista. Tässä koulussa olin aluksi ujo mutta sain pian paljon ystäviä.
4 luokan puoli välissä muutin takaisin kaikki halusi olla ystäviäni mutta sitten vanhat kiusaajat alkoivat levittää ilkeitä valjeita ja sen takia menetin kaikki. Se sillon nelos luokkalainen ei puhunut minulle kun palasin ihan kun hän olisi unohtanut minut
5luokalla sain enemmän ystäviä.
6.luokalla kaikki meni huonosti. Luokan"suosituin" poika alkoi haukkua ulkonäköäni ja tietenkin kaikki matka
Nyt olen seiskalla ja minua ei enää kiusta. Olen antanut monille anteeksi.

täykit (ala-aste) skuulivuodet!!!iha sikan frendei mut skuuli oli kyl iha pyllyst.olin aix noobi enkä oppinu niit juttui ja mun toikkari oli jotai unelmaa:3
mut nii ei mua ikin oo sillee kiusattu ku mul on nii siistit frendit ei ne jätä mua

mua on kiusattu ala-asteella aika paljon kerran läimästy päähän ei oo kyllä kivaa..ja se sama poika x haukkuu tosi monia vieläkin. en ymmärrä mitä iloa ne saa siitä syrjimisestä haukkumisesta jne D: siis c'mon herätkää ja olkaa kiltteijä kaikille. mutta mussa on yks huono puoli että kun mun kaveria vaikka haukutaan niin pihamdan täysin sille ihmiselle x ja kun sanon jotain niin se tekee siitä heti läppää.
paskamaisia ihmisiä on kyl tosi paljon. parasta olla vaan välittämättä tai kertoa jollekkin ja nuortennettikin on hyvä kannattaa tsekata!

oikeesti se vaa on nii ettei siitä kiusaamisest pitäs ees välittää.joo tiiän mite ärsyttävältä toi kuulostaa ku itteeki on kiusattu,mut nii se vaa on.kiusaajil on oikeesti aina jotai omii juttuij ja ne purkaa pahaa oloaa muihi tai sit ne on vaa kateellisii.tai jotai ehkä yrittää saaha nii paremma itsetunno tai sit vaa on nii kusipää et nauttii siit ku saa toiselle paha mielen mikä ny ei kauhee tervettä oo:D

just nää ketkä mua kiusas ni niil oli just kaikkii juttuij itel,yhel oli eronnu vanhemmat jne

mut ei vaa kannattas välittää ja pitäs muistaa et sä oot sitä kiusaajaa parempi ja vahvempi ku et alennu nii säälittävää tekoo ku kiusaamine on!kiusatut olkaa vahvoja!!

Tässä teille synkkä tarinani, jolla on toivottavasti onnellinen loppu.

Olen 24 vuotias nuori mies. Kiusaamiseni alkoi jo 21 vuotta sitten, kun aloitin ympärivuorokautisessa päiväkodissa. Äitini oli yksinhuoltaja, jonka isäni jätti selviytymään taloudellisesta kurimuksesta ja sukulaistensa alkoholiongelmista. Ihmettelen, että hän selviytyi siitä kriisistä, joka vielä ajoittui 1990-luvun laman aikaan. Arvostan äitiäni suuresti ja haluan kiittää häntä siitä, että olen itse selvinnyt nämä vuodet. Minulta riittää ymäärrys sille, että äitini jätti minut ympärivuorokautiseen hoitokotiin, sillä hän ei olisi muuten pystynyt huolehtimaan minusta.

Muistan kuinka itkin, kun äitini lähti. Näin häntä todella harvoin siihen nähden mitä kolmevuotiaana yleensä toivoisi. Ehkä oma itkuni ja levottomuuteni oli myöhempien ongelmieni taustalla, sillä jouduin pian suurempien kaveriporukoiden ja lapsikerhojen ulkopuolelle. Minulla oli pari hyvää kaveria, joista yhtä tapasin vielä vuosia myöhemmin. Hoitajat olivat ylityöllistettyjä, eivätkä he nähneet tilannettani. Jouduin yhden hullun silmätikuksi, joka teki minulle fyysistä väkivaltaa. Pienet lapset siis raatelivat siellä toisiaan villieläinten tavoin vailla kunnollista valvontaa. Kaipasin kotiin, mutta en päässyt.

Siirryttyäni esikouluun käytin paljon aikaa yksikseni. Kai minulla oli vieläkin kurja olla. Jouduin uudestaan kaveripiirien ulkopuolelle ja jälleen kerran minusta tuli väkivallan kohde. Minut käytännössä eristettiin, minua uhkailtiin ja yleinen ilmapiiri käännettiin minua vastaan. Yhäkin ihmettelen miten niin pienet lapset kykenevät sellaiseen pahuuteen. Pian myös muut kaverini käännettiin minua vastaan tai kurja tilanteeni sai heidät inhoamaan minua.

Kouluun mennessäni olin jo kypsä kiusaamisen uhriksi. Jälleen tuli uhkailua, fyysistä väkivaltaa, pilkkaa ja juorujen levittämistä. Olin kai jo silloin jotenkin häiriintynyt, koska yritin hakeutua tyttöjen porukoihin, koska he eivät tehneet minulle kiusaa. En ikinä päässyt niihin juttuihin sisään ja jouduin ulos. Myöhemmin väkivalta paheni, minut hakattiin muutamankin kerran, tavaroitani varastettiin, pipoani heiteltiin kahdenkymmenen asteen pakkasessa niin etten ringin keskelle suljettuna saanut sitä kiinni. Kerran palellutin korvani tämän seurauksena. Annettiin lumipesuja ja eristettiin. Jo kolmannella luokalla pelkäsin kaikkia luokkakavereitani ja kaikkia ikäisiäni ihmisiä. Uskoin että heillä oli hallussaan aseita, joilla he voisivat halutessaan tappaa minut ja vahingoittaa perhettäni. Näin sokea minusta oltiin tehty, enkä tajunnut omien ajatusteni mielettömyyttä.

Lopulta ajauduin masennukseen ja epätoivoon. Muistan olleeni masentuneena ensimmäisen kerran 10 vuotiaana. Osaltaan tähän vaikutti se, että jouduin seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi ollessani 7 vuotias. Hyväksikäyttäjä oli luokkamme toinen hylkiö, vuotta vanhempi poika, joka myöhemmän tiedon valossa oli joutunut itse isänsä hyväksikäyttämäksi. Patosin tapahtuman vuosia mielessäni. Jossain vaiheessa kaikki palautui mieleeni ja aloin uskoa että serkkuni oli tehnyt minulle sen mitä muistin. Yritin kostaa serkulleni, mutta serkkuni rökitti minut.