omituinen syy eroon

Kiitos vastauksesta. Olen miettinyt juurikin tätä, että vaadinko liikoja ja onko syy minussa.

En minäkään ole täydellinen. Minulla on kuitenkin mennyt kohtuuttomasti voimavaroja siihen, että olen yrittänyt saada meidän työnjakoa tai päätöksenteko tapoja edes jonkinlaiseen balanssiin. Olen yrittänyt monesti puhua, että voidaanko sopia jotain työnjakoa ja jos mies ei ehdi/ kerkeä / saa aikaiseksi hoitaa omaa osuuttaan, niin hän voisi palkata kotiin apua hoitamaan sitä hänen kakkuaan. Mutta ei, mitään työnjakoa ei suostu sopimaan eikä varsinkaan apua palkkaamaan, koska hänen mielestään kaikki on balanssissa.

Tämä lasten sairastelu oikeastaan vain taittoi minun niskani sen suhteen, että jaksan yrittää sietää tilannetta.

Mieheni on töissään menestynyt varmasti myös siksi, että on kova "neuvottelija". Hän osaa laittaa vastapuolen seinää vasten ja sopimaan epäedullisia sopimuksia. On ahdistavaa, että hän käyttää tätä taitoa myös kotona. Kaikki on vaan peliä. Altruismi minua kohtaan puuttuu. Jos olen niin tyhmä, että riitoja välttääkseni teen hevosen osan yhteisistä töistä, se sopii hänelle mainiosti.

Minun olisi varmaan jo silloin 10 vuotta sitten pitänyt ymmärtää asia, mutta en silloin rakkaudenhuumassa ymmärtänyt, että näillä ehdoilla en tule jaksamaan loputtomiin.

papubean kirjoitti:

Kiitos vastauksesta. Olen miettinyt juurikin tätä, että vaadinko liikoja ja onko syy minussa.

En minäkään ole täydellinen. Minulla on kuitenkin mennyt kohtuuttomasti voimavaroja siihen, että olen yrittänyt saada meidän työnjakoa tai päätöksenteko tapoja edes jonkinlaiseen balanssiin. Olen yrittänyt monesti puhua, että voidaanko sopia jotain työnjakoa ja jos mies ei ehdi/ kerkeä / saa aikaiseksi hoitaa omaa osuuttaan, niin hän voisi palkata kotiin apua hoitamaan sitä hänen kakkuaan. Mutta ei, mitään työnjakoa ei suostu sopimaan eikä varsinkaan apua palkkaamaan, koska hänen mielestään kaikki on balanssissa.

Tämä lasten sairastelu oikeastaan vain taittoi minun niskani sen suhteen, että jaksan yrittää sietää tilannetta.

Mieheni on töissään menestynyt varmasti myös siksi, että on kova "neuvottelija". Hän osaa laittaa vastapuolen seinää vasten ja sopimaan epäedullisia sopimuksia. On ahdistavaa, että hän käyttää tätä taitoa myös kotona. Kaikki on vaan peliä. Altruismi minua kohtaan puuttuu. Jos olen niin tyhmä, että riitoja välttääkseni teen hevosen osan yhteisistä töistä, se sopii hänelle mainiosti.

Minun olisi varmaan jo silloin 10 vuotta sitten pitänyt ymmärtää asia, mutta en silloin rakkaudenhuumassa ymmärtänyt, että näillä ehdoilla en tule jaksamaan loputtomiin.

Lue lisää

Vuodatus jatkuu...meillä ei todellakaan paikat kotona kiillä ja kimalla. En kerkeä jatkuvasti täällä puunaamaan. Monesti ongelmat kuitenkin ruokkivat tosiaan. Lasten sairastelu liittyy allergioihin. Meillä pitäisi olla keskimääräistä siivompaa lasten allergioiden vuoksi. Nyt olen yrittänyt yksin siivoilla tätä meidän lukaalia mutta ahdistun, kun mies ei voi osallistua juurikaan, vaikka kyseessä on lasten terveys, ei minun pakkomielle siivosta kodista.

Joskus toivon, että mieheni olisi huonommin palkatussa työssä. Ei olisi näin paljon asuntopinta-alaa siivottavana ja huolettavana. Lisäksi hän olisi useimmin kotona ja kerkeäisi käyttää lapsia joskus lääkärissä.

papubean kirjoitti:

Vuodatus jatkuu...meillä ei todellakaan paikat kotona kiillä ja kimalla. En kerkeä jatkuvasti täällä puunaamaan. Monesti ongelmat kuitenkin ruokkivat tosiaan. Lasten sairastelu liittyy allergioihin. Meillä pitäisi olla keskimääräistä siivompaa lasten allergioiden vuoksi. Nyt olen yrittänyt yksin siivoilla tätä meidän lukaalia mutta ahdistun, kun mies ei voi osallistua juurikaan, vaikka kyseessä on lasten terveys, ei minun pakkomielle siivosta kodista.

Joskus toivon, että mieheni olisi huonommin palkatussa työssä. Ei olisi näin paljon asuntopinta-alaa siivottavana ja huolettavana. Lisäksi hän olisi useimmin kotona ja kerkeäisi käyttää lapsia joskus lääkärissä.

Lue lisää

Papubean, mielestäni et vaadi liikaa.

Kirjoituksesi perusteella sinä pidät perhettä pystyssä ja miehesi toimii melko itsekkäästi oman mielensä mukaan.

Kun miehelläsi on hyvä palkka on todella omituista, että sinä joudut maksamaan myös asuntolainasta puolet.
Meillä mies maksaa asunto- ja autolainat ja minä toimistotyöntekijän palkalla ruokamenot. Eikä meillä mies ole missään johtaja-asemassa vaan tietotekniikan yrityksessä töissä.

Ymmärrän täysin sen, että väsyt siihen kun sinun pitää hoitaa kaikki arjen asiat. Miehelläsi on varmasti pitkiäkin päiviä, mutta joustoa häneltäkin pitäisi löytyä.

Mikäli mies ei muuta asennettaan, on aika työlästä jatkaa liittoa.
Lohduttaako ne ns.hyvät puitteetkaan pitemmän päälle, jos sisältä kalvaa.

vappuhuiska kirjoitti:

Papubean, mielestäni et vaadi liikaa.

Kirjoituksesi perusteella sinä pidät perhettä pystyssä ja miehesi toimii melko itsekkäästi oman mielensä mukaan.

Kun miehelläsi on hyvä palkka on todella omituista, että sinä joudut maksamaan myös asuntolainasta puolet.
Meillä mies maksaa asunto- ja autolainat ja minä toimistotyöntekijän palkalla ruokamenot. Eikä meillä mies ole missään johtaja-asemassa vaan tietotekniikan yrityksessä töissä.

Ymmärrän täysin sen, että väsyt siihen kun sinun pitää hoitaa kaikki arjen asiat. Miehelläsi on varmasti pitkiäkin päiviä, mutta joustoa häneltäkin pitäisi löytyä.

Mikäli mies ei muuta asennettaan, on aika työlästä jatkaa liittoa.
Lohduttaako ne ns.hyvät puitteetkaan pitemmän päälle, jos sisältä kalvaa.

Lue lisää

Samoilla linjoilla. Ap:lle sanoisin, että aniharvoin liitto "miesjohtajan" kanssa onnistuu. Sen verran ovat narsistisia.

dghgh kirjoitti:

Samoilla linjoilla. Ap:lle sanoisin, että aniharvoin liitto "miesjohtajan" kanssa onnistuu. Sen verran ovat narsistisia.

Ihanaa yleistämistä!

vappuhuiska kirjoitti:

Papubean, mielestäni et vaadi liikaa.

Kirjoituksesi perusteella sinä pidät perhettä pystyssä ja miehesi toimii melko itsekkäästi oman mielensä mukaan.

Kun miehelläsi on hyvä palkka on todella omituista, että sinä joudut maksamaan myös asuntolainasta puolet.
Meillä mies maksaa asunto- ja autolainat ja minä toimistotyöntekijän palkalla ruokamenot. Eikä meillä mies ole missään johtaja-asemassa vaan tietotekniikan yrityksessä töissä.

Ymmärrän täysin sen, että väsyt siihen kun sinun pitää hoitaa kaikki arjen asiat. Miehelläsi on varmasti pitkiäkin päiviä, mutta joustoa häneltäkin pitäisi löytyä.

Mikäli mies ei muuta asennettaan, on aika työlästä jatkaa liittoa.
Lohduttaako ne ns.hyvät puitteetkaan pitemmän päälle, jos sisältä kalvaa.

Lue lisää

>>Kirjoituksesi perusteella sinä pidät perhettä pystyssä ja miehesi toimii melko itsekkäästi oman mielensä mukaan.>Kun miehelläsi on hyvä palkka on todella omituista, että sinä joudut maksamaan myös asuntolainasta puolet.>Ymmärrän täysin sen, että väsyt siihen kun sinun pitää hoitaa kaikki arjen asiat. Miehelläsi on varmasti pitkiäkin päiviä, mutta joustoa häneltäkin pitäisi löytyä.

-erkki kirjoitti:

>>Kirjoituksesi perusteella sinä pidät perhettä pystyssä ja miehesi toimii melko itsekkäästi oman mielensä mukaan.>Kun miehelläsi on hyvä palkka on todella omituista, että sinä joudut maksamaan myös asuntolainasta puolet.>Ymmärrän täysin sen, että väsyt siihen kun sinun pitää hoitaa kaikki arjen asiat. Miehelläsi on varmasti pitkiäkin päiviä, mutta joustoa häneltäkin pitäisi löytyä.

Lue lisää

Jos maksaa saman, voi erossa vaatia oikein perusten puolia omaisuudesta.. Vaikka ei maksaisi samaa niin kyllä eross apuolet varmaan kelpaisi..

papubean kirjoitti:

Kiitos vastauksesta. Olen miettinyt juurikin tätä, että vaadinko liikoja ja onko syy minussa.

En minäkään ole täydellinen. Minulla on kuitenkin mennyt kohtuuttomasti voimavaroja siihen, että olen yrittänyt saada meidän työnjakoa tai päätöksenteko tapoja edes jonkinlaiseen balanssiin. Olen yrittänyt monesti puhua, että voidaanko sopia jotain työnjakoa ja jos mies ei ehdi/ kerkeä / saa aikaiseksi hoitaa omaa osuuttaan, niin hän voisi palkata kotiin apua hoitamaan sitä hänen kakkuaan. Mutta ei, mitään työnjakoa ei suostu sopimaan eikä varsinkaan apua palkkaamaan, koska hänen mielestään kaikki on balanssissa.

Tämä lasten sairastelu oikeastaan vain taittoi minun niskani sen suhteen, että jaksan yrittää sietää tilannetta.

Mieheni on töissään menestynyt varmasti myös siksi, että on kova "neuvottelija". Hän osaa laittaa vastapuolen seinää vasten ja sopimaan epäedullisia sopimuksia. On ahdistavaa, että hän käyttää tätä taitoa myös kotona. Kaikki on vaan peliä. Altruismi minua kohtaan puuttuu. Jos olen niin tyhmä, että riitoja välttääkseni teen hevosen osan yhteisistä töistä, se sopii hänelle mainiosti.

Minun olisi varmaan jo silloin 10 vuotta sitten pitänyt ymmärtää asia, mutta en silloin rakkaudenhuumassa ymmärtänyt, että näillä ehdoilla en tule jaksamaan loputtomiin.

Lue lisää

Helpommalla pääset kun jätä vain niitä kotihommia tekemättä ja jos mieheltä tulee sanomsita niin ekrrot että et jaksa ja kerkiä ja sanot suoraan että palkkaa joku tekemään. Alussa kerroit että sinulla ei ole miehen omasuuteen osaa eikä arpaa mutta jos ei ole aviehtoa niin kaikesta omaisuudesta miehesi maksaa sinulle tasinkoa ja se siitä.

Jomppalainen69 kirjoitti:

Jos maksaa saman, voi erossa vaatia oikein perusten puolia omaisuudesta.. Vaikka ei maksaisi samaa niin kyllä eross apuolet varmaan kelpaisi..

Vähän lakitietoa tietämättömälle Jomppalaiselle:

Avioliittolaki
46 §:n 1 mom.
"Kummankin puolison tulee -->kykynsä mukaankykynsä mukaan

Jomppalainen69 kirjoitti:

Jos maksaa saman, voi erossa vaatia oikein perusten puolia omaisuudesta.. Vaikka ei maksaisi samaa niin kyllä eross apuolet varmaan kelpaisi..

mies suostuisi jäämään hyvästä virasta pois siksi, että ehtisi tehdä puolet kotitöistä ja lastenhoidosta?

Minunkin mieheni tekee pitkää päivää ja minä hoidan käytännössä kodin ja perheen iltaisin. Jos en tuohon suostuisi niin mieheni joutuisi tekemään lyhyempää työviikkoa, niin yksinkertaista se on.
Meillä tämä kyllä toimii, mutta myös rahat ovat yhteisiä. Sekä tietysti omaisuus, joista isoimpana mökki & ok-talo, jotka omistamme 50/50.

" Myöskään perhe keskeisillä ihmisillä ei ole nyky yhteyskunnassa helppoa."

No enpä tiedä onko tuo aloittajan tilanne mikään nyky-yhteiskunnan tilanne.

Ennen miehet eivät tehneet *mitään* kotitöitä, isäni ei osannut edes perunoita keittää kun äiti kuoli.

Vappuhuiska ja yksi mies. Kiitos viesteistänne. Noista meidän maksuista. Olen tyytyväinen, että olen voinut maksaa oman osuuteni meidän menoista ja minulle on tärkeää, että olen osaltani kartuttanut omaisuutta asuntosäästämällä. Mutta joskus tämä asetelma tuntuu kieltämättä kummalliselta, koska tuloerot ovat tosiaan niin suuret.

Minulla pääsi itku lukiessani yhden miehen kirjoitusta. Että voikin olla niin samanlaisia piirteitä meidän elämässämme. En ajattele, että "aloittaisin alusta", jos eroaisimme. Ajattelen, että saisin viimein elää rauhassa. En ottaisi ikinä miestä enää saman katon alle asumaan. Minulla on haave, että saisin asua lasten kanssa rauhassa pienessä kodissa. Kyllä vielä pienesti haaveilen myös siitä, että voisimme jatkaa perheenä. Yksin lasten kanssa ei olisi helppoa mutta ei tarvitsisi olla jatkuvasti pahalla mielellä siitä, että jätetään yksin.

Kun olemme jutelleet miehen kanssa asiallisesti erosta ja lapsista, on hän aina ollut sitä mieltä, että lapset asuisivat eron jälkeen minun luonani. Ilman muuta en voisi äitinä muuta kuvitellakaan, mutta tämä on niin tyypillistä. Nyt hän ei jaksa olla lapsista vastuussa edes yhtä viikonloppua. Aina pitää olla joku palvelija saatavilla.

Joku vastaajista pyysi minua miettimään, miten olen itse vaikuttanut siihen, että tilanne on nyt mikä se on. No olen ollut liian lepsu ja alusta saakka minun olisi pitänyt olla vaativampi. Tuo on nyt liian myöhäistä ja se on tosiasia, että mieheni ei ala enää "saavutetuista eduista" tinkimään. Vaihtoehtona on siis kestää nykytilannetta tai erota.

Ero kyllä tällä meiningillä tuleekin. En tiedä mikä päässäni on napsahtanut, mutta olen ollut vaativampi viime aikoina. Olen vaatinut itselleni joskus vapaata, miestä piiskaamaan mattoja jne. Ei hän sitä ymmärrä ja on ollut myös todella äkäinen ja vittuillemme toisillemme jatkuvasti. Ihan hirveäksi on mennyt, kun nyt jotain olen vaatinut. Ei hyvältä vaikuta.

papubean kirjoitti:

Vappuhuiska ja yksi mies. Kiitos viesteistänne. Noista meidän maksuista. Olen tyytyväinen, että olen voinut maksaa oman osuuteni meidän menoista ja minulle on tärkeää, että olen osaltani kartuttanut omaisuutta asuntosäästämällä. Mutta joskus tämä asetelma tuntuu kieltämättä kummalliselta, koska tuloerot ovat tosiaan niin suuret.

Minulla pääsi itku lukiessani yhden miehen kirjoitusta. Että voikin olla niin samanlaisia piirteitä meidän elämässämme. En ajattele, että "aloittaisin alusta", jos eroaisimme. Ajattelen, että saisin viimein elää rauhassa. En ottaisi ikinä miestä enää saman katon alle asumaan. Minulla on haave, että saisin asua lasten kanssa rauhassa pienessä kodissa. Kyllä vielä pienesti haaveilen myös siitä, että voisimme jatkaa perheenä. Yksin lasten kanssa ei olisi helppoa mutta ei tarvitsisi olla jatkuvasti pahalla mielellä siitä, että jätetään yksin.

Kun olemme jutelleet miehen kanssa asiallisesti erosta ja lapsista, on hän aina ollut sitä mieltä, että lapset asuisivat eron jälkeen minun luonani. Ilman muuta en voisi äitinä muuta kuvitellakaan, mutta tämä on niin tyypillistä. Nyt hän ei jaksa olla lapsista vastuussa edes yhtä viikonloppua. Aina pitää olla joku palvelija saatavilla.

Joku vastaajista pyysi minua miettimään, miten olen itse vaikuttanut siihen, että tilanne on nyt mikä se on. No olen ollut liian lepsu ja alusta saakka minun olisi pitänyt olla vaativampi. Tuo on nyt liian myöhäistä ja se on tosiasia, että mieheni ei ala enää "saavutetuista eduista" tinkimään. Vaihtoehtona on siis kestää nykytilannetta tai erota.

Ero kyllä tällä meiningillä tuleekin. En tiedä mikä päässäni on napsahtanut, mutta olen ollut vaativampi viime aikoina. Olen vaatinut itselleni joskus vapaata, miestä piiskaamaan mattoja jne. Ei hän sitä ymmärrä ja on ollut myös todella äkäinen ja vittuillemme toisillemme jatkuvasti. Ihan hirveäksi on mennyt, kun nyt jotain olen vaatinut. Ei hyvältä vaikuta.

Lue lisää

>>Olen tyytyväinen, että olen voinut maksaa oman osuuteni meidän menoista ja minulle on tärkeää, että olen osaltani kartuttanut omaisuutta asuntosäästämällä. Mutta joskus tämä asetelma tuntuu kieltämättä kummalliselta, koska tuloerot ovat tosiaan niin suuret.

Kuinkas pitkiä työpäiviä te oikein teette kun kotihommat niin rasittaa. Mitä ruokia valmistat jos jauhelihan paistaminen avuksi on mitätön apu. Kuinka siisteyden laita oikeasti on jos lapset allergisoivia.Maksatko OIKEASTI puolet kaikesta. Miksi jos toinen on hyvin palkattu johtaja. Kyllä teillä taitaa olla jokin perustavaa laatua oleva ongelma jota selittet mainitsemillasi asioilla. ?

ei ymmärrä kirjoitti:

Kuinkas pitkiä työpäiviä te oikein teette kun kotihommat niin rasittaa. Mitä ruokia valmistat jos jauhelihan paistaminen avuksi on mitätön apu. Kuinka siisteyden laita oikeasti on jos lapset allergisoivia.Maksatko OIKEASTI puolet kaikesta. Miksi jos toinen on hyvin palkattu johtaja. Kyllä teillä taitaa olla jokin perustavaa laatua oleva ongelma jota selittet mainitsemillasi asioilla. ?

Lue lisää

Niin ja tietysti kehuskelet sivulauseissa johtaja asemalla lukaalilla autoilla ja hyvillä tuloilla jne.jne.

ei ymmärrä kirjoitti:

Kuinkas pitkiä työpäiviä te oikein teette kun kotihommat niin rasittaa. Mitä ruokia valmistat jos jauhelihan paistaminen avuksi on mitätön apu. Kuinka siisteyden laita oikeasti on jos lapset allergisoivia.Maksatko OIKEASTI puolet kaikesta. Miksi jos toinen on hyvin palkattu johtaja. Kyllä teillä taitaa olla jokin perustavaa laatua oleva ongelma jota selittet mainitsemillasi asioilla. ?

Lue lisää

Siinä tilanteessa, kun olet yksin miettinyt mitä taloudessa syödään, käyt ruuhka marketissa lasten kanssa ruuat ostamassa, raahaat ruokakassit kotiin, lastaat kamat kaappeihin, katat pöydän , teet ruuat, siivoat jäljet ja saat viimein astianpesukoneen päälle ja tätä teet joka päivä ja viikonloput ne vasta ihania onkin, kun saat tehdä kaksi ruokaa. Sitten kun tätä toistat viikosta toiseen ja pari kertaa kuussa puoliso AUTTAA RUSKISTAMALLA JAUHELIHAN niin siinä meinaa kyllä verisuoni päässä poksahtaa. Se tuntuu kiusaamiselta. Ymmärrätkö pointin??

Tähän kun laskee päälle lasten synttäreiden valmistelut ja vieraiden ruokinnat YKSIN. On ihana, kun käy vieraita, tykkään siitä ja tarjota heille herkkuja. Mutta joskus teen vielä kiusallaan niin, että miehen kutsumat vieraat jäävät ruokkimatta. En tee mitään valmisteluja etukäteen, istun vaan sohvalla telkkaria katsellen.

En maksa kaikesta 50%. Mm. miehen autojen, veneen vakuutusmaksuihin, huoltoihin yms. menee niin älyttömästi rahaa, ettei minulla rahat riitä niihin. Enkä ole voinut osallistua moisiin investointeihin ollenkaan. Suurin osa miehen omaisuudesta on suojattu avioehdolla, että älä ala moittimaan, miten olen erossa putsaamassa mieheni. Jos lähdemme ulkomaan matkoille, mies maksaa yleensä yksin lasten matkat ja majoitukset riitelyn ja tuntien perustelujeni jälkeen. Toki sitten valitaan joku halvempi matkakohde. Las Vegas ja formulareissut hän tekee sitten poikaporukalla.

Ei mieheni tietääkseni miljonääri ole ( hän pitää taloustietonsa visusti omana tietonaan ) mutta ansiotyöstä vuositulot hipovat kuusinumeroista summaa. Tähän päälle pääomatuloja. Voisin tietty tutkia julkisia verotustietoja, mutta suoraan sanottuna ei kiinnosta. Olen niin väsynyt tähän kaikkeen, että taidan erossa pyytää vain ja ainoastaan sen, mitä olen itse ansainnut eli asunnon arvosta 50%. Tuntuu, etten halua mieheltäni pennin jeniä ja esim. 400 euron elarit kahdesta lapsesta yhteensä olisi aivan OK.

ei ymmärrä kirjoitti:

Niin ja tietysti kehuskelet sivulauseissa johtaja asemalla lukaalilla autoilla ja hyvillä tuloilla jne.jne.

>>Niin ja tietysti kehuskelet sivulauseissa johtaja asemalla lukaalilla autoilla ja hyvillä tuloilla jne.jne.

papubean kirjoitti:

Siinä tilanteessa, kun olet yksin miettinyt mitä taloudessa syödään, käyt ruuhka marketissa lasten kanssa ruuat ostamassa, raahaat ruokakassit kotiin, lastaat kamat kaappeihin, katat pöydän , teet ruuat, siivoat jäljet ja saat viimein astianpesukoneen päälle ja tätä teet joka päivä ja viikonloput ne vasta ihania onkin, kun saat tehdä kaksi ruokaa. Sitten kun tätä toistat viikosta toiseen ja pari kertaa kuussa puoliso AUTTAA RUSKISTAMALLA JAUHELIHAN niin siinä meinaa kyllä verisuoni päässä poksahtaa. Se tuntuu kiusaamiselta. Ymmärrätkö pointin??

Tähän kun laskee päälle lasten synttäreiden valmistelut ja vieraiden ruokinnat YKSIN. On ihana, kun käy vieraita, tykkään siitä ja tarjota heille herkkuja. Mutta joskus teen vielä kiusallaan niin, että miehen kutsumat vieraat jäävät ruokkimatta. En tee mitään valmisteluja etukäteen, istun vaan sohvalla telkkaria katsellen.

En maksa kaikesta 50%. Mm. miehen autojen, veneen vakuutusmaksuihin, huoltoihin yms. menee niin älyttömästi rahaa, ettei minulla rahat riitä niihin. Enkä ole voinut osallistua moisiin investointeihin ollenkaan. Suurin osa miehen omaisuudesta on suojattu avioehdolla, että älä ala moittimaan, miten olen erossa putsaamassa mieheni. Jos lähdemme ulkomaan matkoille, mies maksaa yleensä yksin lasten matkat ja majoitukset riitelyn ja tuntien perustelujeni jälkeen. Toki sitten valitaan joku halvempi matkakohde. Las Vegas ja formulareissut hän tekee sitten poikaporukalla.

Ei mieheni tietääkseni miljonääri ole ( hän pitää taloustietonsa visusti omana tietonaan ) mutta ansiotyöstä vuositulot hipovat kuusinumeroista summaa. Tähän päälle pääomatuloja. Voisin tietty tutkia julkisia verotustietoja, mutta suoraan sanottuna ei kiinnosta. Olen niin väsynyt tähän kaikkeen, että taidan erossa pyytää vain ja ainoastaan sen, mitä olen itse ansainnut eli asunnon arvosta 50%. Tuntuu, etten halua mieheltäni pennin jeniä ja esim. 400 euron elarit kahdesta lapsesta yhteensä olisi aivan OK.

Lue lisää

>>Suurin osa miehen omaisuudesta on suojattu avioehdolla, että älä ala moittimaan, miten olen erossa putsaamassa mieheni.//taidan erossa pyytää vain ja ainoastaan sen, mitä olen itse ansainnut eli asunnon arvosta 50%>Tuntuu, etten halua mieheltäni pennin jeniä ja esim. 400 euron elarit kahdesta lapsesta yhteensä olisi aivan OK. isommat asumismenot, ja että lasten harrastusmenotkin jäävät sinulle, jollei isä vapaaehtoisesti niihin kukkaroaan hellitä (siltä vaikuttaa, että ei). Elatussopimusta/tuomiota on myöhemmin vaikea muuttaa, se yleensä edellyttää olosuhteiden muuttumista.

papubean kirjoitti:

Siinä tilanteessa, kun olet yksin miettinyt mitä taloudessa syödään, käyt ruuhka marketissa lasten kanssa ruuat ostamassa, raahaat ruokakassit kotiin, lastaat kamat kaappeihin, katat pöydän , teet ruuat, siivoat jäljet ja saat viimein astianpesukoneen päälle ja tätä teet joka päivä ja viikonloput ne vasta ihania onkin, kun saat tehdä kaksi ruokaa. Sitten kun tätä toistat viikosta toiseen ja pari kertaa kuussa puoliso AUTTAA RUSKISTAMALLA JAUHELIHAN niin siinä meinaa kyllä verisuoni päässä poksahtaa. Se tuntuu kiusaamiselta. Ymmärrätkö pointin??

Tähän kun laskee päälle lasten synttäreiden valmistelut ja vieraiden ruokinnat YKSIN. On ihana, kun käy vieraita, tykkään siitä ja tarjota heille herkkuja. Mutta joskus teen vielä kiusallaan niin, että miehen kutsumat vieraat jäävät ruokkimatta. En tee mitään valmisteluja etukäteen, istun vaan sohvalla telkkaria katsellen.

En maksa kaikesta 50%. Mm. miehen autojen, veneen vakuutusmaksuihin, huoltoihin yms. menee niin älyttömästi rahaa, ettei minulla rahat riitä niihin. Enkä ole voinut osallistua moisiin investointeihin ollenkaan. Suurin osa miehen omaisuudesta on suojattu avioehdolla, että älä ala moittimaan, miten olen erossa putsaamassa mieheni. Jos lähdemme ulkomaan matkoille, mies maksaa yleensä yksin lasten matkat ja majoitukset riitelyn ja tuntien perustelujeni jälkeen. Toki sitten valitaan joku halvempi matkakohde. Las Vegas ja formulareissut hän tekee sitten poikaporukalla.

Ei mieheni tietääkseni miljonääri ole ( hän pitää taloustietonsa visusti omana tietonaan ) mutta ansiotyöstä vuositulot hipovat kuusinumeroista summaa. Tähän päälle pääomatuloja. Voisin tietty tutkia julkisia verotustietoja, mutta suoraan sanottuna ei kiinnosta. Olen niin väsynyt tähän kaikkeen, että taidan erossa pyytää vain ja ainoastaan sen, mitä olen itse ansainnut eli asunnon arvosta 50%. Tuntuu, etten halua mieheltäni pennin jeniä ja esim. 400 euron elarit kahdesta lapsesta yhteensä olisi aivan OK.

Lue lisää

Jos avioehto on sinun mielstä kohtuuton niin sen voi erossa riitauttaa mutta vaatii oikeuteen menoa ja sehän maksaa.

papubean kirjoitti:

Siinä tilanteessa, kun olet yksin miettinyt mitä taloudessa syödään, käyt ruuhka marketissa lasten kanssa ruuat ostamassa, raahaat ruokakassit kotiin, lastaat kamat kaappeihin, katat pöydän , teet ruuat, siivoat jäljet ja saat viimein astianpesukoneen päälle ja tätä teet joka päivä ja viikonloput ne vasta ihania onkin, kun saat tehdä kaksi ruokaa. Sitten kun tätä toistat viikosta toiseen ja pari kertaa kuussa puoliso AUTTAA RUSKISTAMALLA JAUHELIHAN niin siinä meinaa kyllä verisuoni päässä poksahtaa. Se tuntuu kiusaamiselta. Ymmärrätkö pointin??

Tähän kun laskee päälle lasten synttäreiden valmistelut ja vieraiden ruokinnat YKSIN. On ihana, kun käy vieraita, tykkään siitä ja tarjota heille herkkuja. Mutta joskus teen vielä kiusallaan niin, että miehen kutsumat vieraat jäävät ruokkimatta. En tee mitään valmisteluja etukäteen, istun vaan sohvalla telkkaria katsellen.

En maksa kaikesta 50%. Mm. miehen autojen, veneen vakuutusmaksuihin, huoltoihin yms. menee niin älyttömästi rahaa, ettei minulla rahat riitä niihin. Enkä ole voinut osallistua moisiin investointeihin ollenkaan. Suurin osa miehen omaisuudesta on suojattu avioehdolla, että älä ala moittimaan, miten olen erossa putsaamassa mieheni. Jos lähdemme ulkomaan matkoille, mies maksaa yleensä yksin lasten matkat ja majoitukset riitelyn ja tuntien perustelujeni jälkeen. Toki sitten valitaan joku halvempi matkakohde. Las Vegas ja formulareissut hän tekee sitten poikaporukalla.

Ei mieheni tietääkseni miljonääri ole ( hän pitää taloustietonsa visusti omana tietonaan ) mutta ansiotyöstä vuositulot hipovat kuusinumeroista summaa. Tähän päälle pääomatuloja. Voisin tietty tutkia julkisia verotustietoja, mutta suoraan sanottuna ei kiinnosta. Olen niin väsynyt tähän kaikkeen, että taidan erossa pyytää vain ja ainoastaan sen, mitä olen itse ansainnut eli asunnon arvosta 50%. Tuntuu, etten halua mieheltäni pennin jeniä ja esim. 400 euron elarit kahdesta lapsesta yhteensä olisi aivan OK.

Lue lisää

Muista yksi asia eli jos avioehto on sinun näkökulmasta kohtuuton niin sen voi erossa riitauttaa ja oikeus päättää omaisuuden jaosta. >Itsellä yksi tuttu joutui markka aikaan maksamaan melkein 300000 markaa vaimolleen avioehdosta huolimatta ja se korvaus tuli tekemistä kotitöistä niin helpottaa. Jos ne kaikki avioehdolla oleva omaisuus on hankittu avioliiton aikana niin parantaa mahdollisuukisa jos eroat ja riitautat avioehdon kohtuuttomana.

Valitettavasti turhan usein on näin. Aloittajan tarina on niin tuttu. Olin kiltti kiva ja kaiken hoitava työssäkäyvä perheen äiti. Mieheni toimi juuri noin ja salasi talouspuolensa. Tuin hänen uraa ja olin aina saatavilla kaikkeen mahdolliseen. No paljastui ettei hän ihan niin ahkera siellä töissä aina ollutkaan ja niissä työmatkahotelleissa ei ollutkaan tylsää. hänellä oli rakastaja johon myös upposi rahaa enemmän kuin lapsiinsa ja vaimoonsa. Emme ole enää yhdessä. Lapsia hän ei edelleenkään hoida. Opin kyllä sen ettei itseään kannata uhrata toisen eteen. Siitä tulee vaan paskaa niskaan. Ei aina kannata venyä ja venyä. Voihan olla, että teidän tilanne on erilainen. Jaksan paremmin, kun tiedän, että suunnittelen kaiken alunalkujaan vaan itseni varaan. Elintaso tippui, mutta olen nyt vapaampi henkisesti kuin liittomme aikana.

Niin ja miksi muuten viikonloppuna kaksi lämmintä ruokaa päivässä? Meidän perhe kyllä elää ihan mainiosti yhdellä lämpimällä aterialla päivässä viikonloppuisin.

rakkauttako? kirjoitti:

Niin ja miksi muuten viikonloppuna kaksi lämmintä ruokaa päivässä? Meidän perhe kyllä elää ihan mainiosti yhdellä lämpimällä aterialla päivässä viikonloppuisin.

Sanos muuta. Elää ne lapset yhdellä lämpimällä ruuallakin. Ja leipää osaavat itse voidella, jos nälkä yllättää. Jos ap ei nytkään selviä arjen pyörityksestä, niin miten luulee selviävänsä, jos ero tulee? Silloin joutuu oikeasti huolehtimaan kaikesta yksin. Mun mielestä ap on juuri sellainen ihminen, joka ei arvosta miehen tekemisiä. Jos mies joskus siivoaa ja paistelee jauhelihaa, niin sehän on hyvä.

Mutta onko ap liian vaativa? Onko tullut kiitettyä miestä hänen tekemistään kotitöistä? Vai onko tullut arvosteltua, että eihän noin siivota yms? Tuskin miestä kiinnostaa kotityöt, jos ap ei anna niille minkäänlaista arvoa.

marttyyrimaista kirjoitti:

Sanos muuta. Elää ne lapset yhdellä lämpimällä ruuallakin. Ja leipää osaavat itse voidella, jos nälkä yllättää. Jos ap ei nytkään selviä arjen pyörityksestä, niin miten luulee selviävänsä, jos ero tulee? Silloin joutuu oikeasti huolehtimaan kaikesta yksin. Mun mielestä ap on juuri sellainen ihminen, joka ei arvosta miehen tekemisiä. Jos mies joskus siivoaa ja paistelee jauhelihaa, niin sehän on hyvä.

Mutta onko ap liian vaativa? Onko tullut kiitettyä miestä hänen tekemistään kotitöistä? Vai onko tullut arvosteltua, että eihän noin siivota yms? Tuskin miestä kiinnostaa kotityöt, jos ap ei anna niille minkäänlaista arvoa.

Lue lisää

Onko ap liian vaativa? Ap kirjoittaa: "Olen yrittänyt monesti puhua, että voidaanko sopia jotain työnjakoa ja jos mies ei ehdi/ kerkeä / saa aikaiseksi hoitaa omaa osuuttaan, niin hän voisi palkata kotiin apua hoitamaan sitä hänen kakkuaan."

Kyllähän tuosta muodostuu asetelma, että ap haluaa olla päällikkö kotonaan ja puoliso on apulainen, joka ei vastaa päällikön odotuksiin. Varoituksia ( = monesti on puhunut) on annettu ja apulainen saa kohta mennä.

Moni naisjättäjä sanoo useasti yrittäneensä puhua miehelleen järkeä ja koettanut saada miestään muuttumaan ja erottu on kun mikään ei ole tehonnut. Näin myös meillä. Monesti kuulin jäkätystä ja mäkätystä ( = monesti puhui) tekemättömistä töistä ja vastuunpakoilusta ja osaamattomuudesta ja lopulta tyhmyydestä ja kykenemättömyydestä. Kun hyvä mies alkaa itsekin uskoa huonouteensa, aletaan liikkua oudoilla vesillä.

Miksi tasa-arvoisessa suhteessa toinen on päsmäri ja toinen auttelija apulainen? Miksei niitä pakollisia kotitöitä voi jättää vaan tekemättä jos ei niistä riitelemättä pystytä sopimaan. Jossain vaiheessa pyykkiä, tiskiä, likaa ja villakoiria on niin paljon, että näkyy miehenkin silmään. Kun mies lopettaa imuroinnin vartissa ja hommia vaimon mielestä olisi vielä tuntikausiksi niin eikö vaimokin voi löysätä ja jättää hommat siinä samassa? Ei kun alkaa se miehen korvissa mäkätys ja jäkätys ( = monesti on puhunut), tyytymättömyys ja tyydyttymättömyys.

Voisiko ajatella, että jos joskus niin nyt on kaikki hyvin? Voisiko sellaista olotilaa tulla ja olla jossa kaikki olisi hyvin ja vaimokin huokaisisi, että "ompas komiaa elämää!"... Edes kerran. No, ei se elämä ainakaan eron myötä helpotu puolin eikä toisin. Muuttuu toki erilaiseksi ja ehkä jollekin vapaammaksikin. Vapaus vaan on isompi vankila.

Se on paljon, että mies tuo rahaa kotiin. Kuitenkin sellainen asetelma, että mies käy töissä ja nainen hoitaa kaiken tai valtaosan kotitaloustöistä ja lapsien asiat toimii EHKÄ niissä kulttuureissa, missä nainen ei käy ansiotöissä. Naisilla on näin ollen aikaa puuhastella kotona, kääntöpuoli tässä vaan on se, että naisen mahdollisuus itsensä elättämiseen on täysi nolla ja näin ollen huonossakin liitossa on pakko vaan pysyä.

Kotitöiden ei täydy minustakaan olla tasan puoleksi jaettu. Mutta jos toinen kamppailee vuodesta toiseen omien ansiotöiden, kotitöiden ja lastenhoidon kanssa, eikä toinen auta mitenkään ei noteeraa, niin siinä olet oikeassa, että en tunne olevani kovin rakastettu.

Ehkä meidän perheessä ongelmana on minun ja mieheni perheiden erilaiset "perhekulttuuritausta". Niin kuin sinullakin ( mies ulkomaalainen, sinä suomalainen ) mutta sinulle se on OK, minulle ei.

Miehen perheessä naiset eli äidit, miniät ja tyttäret puuhaavat keittiössä ja miehet ovat olohuoneessa oluiden kera. Minun kotona näin ei ollut mutta en tietenkään ole mennyt tästä huomauttamaan sillä talo elää tavallaan. Nyt, kun meillä on lapsia, välttelen tietoisesti perhejuhlia mieheni perheen kesken. En haluaisi, että minun lapsilleni muodostuu käsitys, että noin sen pitää ollakin, koska se ei ole tätä päivää eikä missään nimessä edusta minun omia arvojani eikä käsitystä siitä mitä on tasapuolinen perhe-elämä ja parisuhde. En haluaisi pojalleni ja tyttärelleni tuollaista arvoperintöä. Molempien sukupuolien pitää ottaa vastuuta yhteisestä viihtyvyydestä ja kotitöistä. Ei pitäisi olla mitään naisen ja miehen töitä. Millä oikeudella toinen rajaa itsensä vastuiden ulkopuolelle? Yksin rahan teko ei riitä talouden pyörittämiseen.

Minulla on itsellänikin vahva vakaumus. Mutta siihen ei kuulu se, että kieltää jatkuvasti itsensä. Minun ja lasten oikeus on olla onnellinen.

Tässä kirjoittaessani huomaan, että löydän paljon vikoja miehestäni ja suhteestani. Se on kuitenkin vain minun näkemys ja on paljon asioita, joissa mieheni onnistuu ja hän ei todellakaan ole mikään kauhistus. Haluan hänelle kaikkea hyvää. Ehkäpä se hyvä hänellekin olisi se, että kulkisimme jatkossa omia polkujamme.

>>Eikö se ole jo paljon, että mies tuo rahaa kotiin ja on ahkera työntekijä. Sillä hän osoittaa rakkautensa teitä kohtaan.>Miksi rikkoisit perheen tuollaisten asioiden takia?>Miehesi helpottaa elämääsi valtavasti tuomalla rahaa talouteenne. Uskontoni on minulle opettanut, että avioliitto on itsestä luopumista toisen hyväksi.

marttyyrimaista kirjoitti:

Sanos muuta. Elää ne lapset yhdellä lämpimällä ruuallakin. Ja leipää osaavat itse voidella, jos nälkä yllättää. Jos ap ei nytkään selviä arjen pyörityksestä, niin miten luulee selviävänsä, jos ero tulee? Silloin joutuu oikeasti huolehtimaan kaikesta yksin. Mun mielestä ap on juuri sellainen ihminen, joka ei arvosta miehen tekemisiä. Jos mies joskus siivoaa ja paistelee jauhelihaa, niin sehän on hyvä.

Mutta onko ap liian vaativa? Onko tullut kiitettyä miestä hänen tekemistään kotitöistä? Vai onko tullut arvosteltua, että eihän noin siivota yms? Tuskin miestä kiinnostaa kotityöt, jos ap ei anna niille minkäänlaista arvoa.

Lue lisää

>>Mun mielestä ap on juuri sellainen ihminen, joka ei arvosta miehen tekemisiä. Jos mies joskus siivoaa ja paistelee jauhelihaa, niin sehän on hyvä.

papubean kirjoitti:

Se on paljon, että mies tuo rahaa kotiin. Kuitenkin sellainen asetelma, että mies käy töissä ja nainen hoitaa kaiken tai valtaosan kotitaloustöistä ja lapsien asiat toimii EHKÄ niissä kulttuureissa, missä nainen ei käy ansiotöissä. Naisilla on näin ollen aikaa puuhastella kotona, kääntöpuoli tässä vaan on se, että naisen mahdollisuus itsensä elättämiseen on täysi nolla ja näin ollen huonossakin liitossa on pakko vaan pysyä.

Kotitöiden ei täydy minustakaan olla tasan puoleksi jaettu. Mutta jos toinen kamppailee vuodesta toiseen omien ansiotöiden, kotitöiden ja lastenhoidon kanssa, eikä toinen auta mitenkään ei noteeraa, niin siinä olet oikeassa, että en tunne olevani kovin rakastettu.

Ehkä meidän perheessä ongelmana on minun ja mieheni perheiden erilaiset "perhekulttuuritausta". Niin kuin sinullakin ( mies ulkomaalainen, sinä suomalainen ) mutta sinulle se on OK, minulle ei.

Miehen perheessä naiset eli äidit, miniät ja tyttäret puuhaavat keittiössä ja miehet ovat olohuoneessa oluiden kera. Minun kotona näin ei ollut mutta en tietenkään ole mennyt tästä huomauttamaan sillä talo elää tavallaan. Nyt, kun meillä on lapsia, välttelen tietoisesti perhejuhlia mieheni perheen kesken. En haluaisi, että minun lapsilleni muodostuu käsitys, että noin sen pitää ollakin, koska se ei ole tätä päivää eikä missään nimessä edusta minun omia arvojani eikä käsitystä siitä mitä on tasapuolinen perhe-elämä ja parisuhde. En haluaisi pojalleni ja tyttärelleni tuollaista arvoperintöä. Molempien sukupuolien pitää ottaa vastuuta yhteisestä viihtyvyydestä ja kotitöistä. Ei pitäisi olla mitään naisen ja miehen töitä. Millä oikeudella toinen rajaa itsensä vastuiden ulkopuolelle? Yksin rahan teko ei riitä talouden pyörittämiseen.

Minulla on itsellänikin vahva vakaumus. Mutta siihen ei kuulu se, että kieltää jatkuvasti itsensä. Minun ja lasten oikeus on olla onnellinen.

Tässä kirjoittaessani huomaan, että löydän paljon vikoja miehestäni ja suhteestani. Se on kuitenkin vain minun näkemys ja on paljon asioita, joissa mieheni onnistuu ja hän ei todellakaan ole mikään kauhistus. Haluan hänelle kaikkea hyvää. Ehkäpä se hyvä hänellekin olisi se, että kulkisimme jatkossa omia polkujamme.

Lue lisää

HYVÄ!

Mahdoton mies kirjoitti:

Onko ap liian vaativa? Ap kirjoittaa: "Olen yrittänyt monesti puhua, että voidaanko sopia jotain työnjakoa ja jos mies ei ehdi/ kerkeä / saa aikaiseksi hoitaa omaa osuuttaan, niin hän voisi palkata kotiin apua hoitamaan sitä hänen kakkuaan."

Kyllähän tuosta muodostuu asetelma, että ap haluaa olla päällikkö kotonaan ja puoliso on apulainen, joka ei vastaa päällikön odotuksiin. Varoituksia ( = monesti on puhunut) on annettu ja apulainen saa kohta mennä.

Moni naisjättäjä sanoo useasti yrittäneensä puhua miehelleen järkeä ja koettanut saada miestään muuttumaan ja erottu on kun mikään ei ole tehonnut. Näin myös meillä. Monesti kuulin jäkätystä ja mäkätystä ( = monesti puhui) tekemättömistä töistä ja vastuunpakoilusta ja osaamattomuudesta ja lopulta tyhmyydestä ja kykenemättömyydestä. Kun hyvä mies alkaa itsekin uskoa huonouteensa, aletaan liikkua oudoilla vesillä.

Miksi tasa-arvoisessa suhteessa toinen on päsmäri ja toinen auttelija apulainen? Miksei niitä pakollisia kotitöitä voi jättää vaan tekemättä jos ei niistä riitelemättä pystytä sopimaan. Jossain vaiheessa pyykkiä, tiskiä, likaa ja villakoiria on niin paljon, että näkyy miehenkin silmään. Kun mies lopettaa imuroinnin vartissa ja hommia vaimon mielestä olisi vielä tuntikausiksi niin eikö vaimokin voi löysätä ja jättää hommat siinä samassa? Ei kun alkaa se miehen korvissa mäkätys ja jäkätys ( = monesti on puhunut), tyytymättömyys ja tyydyttymättömyys.

Voisiko ajatella, että jos joskus niin nyt on kaikki hyvin? Voisiko sellaista olotilaa tulla ja olla jossa kaikki olisi hyvin ja vaimokin huokaisisi, että "ompas komiaa elämää!"... Edes kerran. No, ei se elämä ainakaan eron myötä helpotu puolin eikä toisin. Muuttuu toki erilaiseksi ja ehkä jollekin vapaammaksikin. Vapaus vaan on isompi vankila.

Lue lisää

>>Kyllähän tuosta muodostuu asetelma, että ap haluaa olla päällikkö kotonaan ja puoliso on apulainen, joka ei vastaa päällikön odotuksiin. Varoituksia ( = monesti on puhunut) on annettu ja apulainen saa kohta mennä.>Miksei niitä pakollisia kotitöitä voi jättää vaan tekemättä jos ei niistä riitelemättä pystytä sopimaan. Jossain vaiheessa pyykkiä, tiskiä, likaa ja villakoiria on niin paljon, että näkyy miehenkin silmään.>Vapaus vaan on isompi vankila.

>>Eikö se ole jo paljon, että mies tuo rahaa kotiin ja on ahkera työntekijä. Sillä hän osoittaa rakkautensa teitä kohtaan.>Miehesi helpottaa elämääsi valtavasti tuomalla rahaa talouteenne. Uskontoni on minulle opettanut, että avioliitto on itsestä luopumista toisen hyväksi.

Mahdoton mies kirjoitti:

Onko ap liian vaativa? Ap kirjoittaa: "Olen yrittänyt monesti puhua, että voidaanko sopia jotain työnjakoa ja jos mies ei ehdi/ kerkeä / saa aikaiseksi hoitaa omaa osuuttaan, niin hän voisi palkata kotiin apua hoitamaan sitä hänen kakkuaan."

Kyllähän tuosta muodostuu asetelma, että ap haluaa olla päällikkö kotonaan ja puoliso on apulainen, joka ei vastaa päällikön odotuksiin. Varoituksia ( = monesti on puhunut) on annettu ja apulainen saa kohta mennä.

Moni naisjättäjä sanoo useasti yrittäneensä puhua miehelleen järkeä ja koettanut saada miestään muuttumaan ja erottu on kun mikään ei ole tehonnut. Näin myös meillä. Monesti kuulin jäkätystä ja mäkätystä ( = monesti puhui) tekemättömistä töistä ja vastuunpakoilusta ja osaamattomuudesta ja lopulta tyhmyydestä ja kykenemättömyydestä. Kun hyvä mies alkaa itsekin uskoa huonouteensa, aletaan liikkua oudoilla vesillä.

Miksi tasa-arvoisessa suhteessa toinen on päsmäri ja toinen auttelija apulainen? Miksei niitä pakollisia kotitöitä voi jättää vaan tekemättä jos ei niistä riitelemättä pystytä sopimaan. Jossain vaiheessa pyykkiä, tiskiä, likaa ja villakoiria on niin paljon, että näkyy miehenkin silmään. Kun mies lopettaa imuroinnin vartissa ja hommia vaimon mielestä olisi vielä tuntikausiksi niin eikö vaimokin voi löysätä ja jättää hommat siinä samassa? Ei kun alkaa se miehen korvissa mäkätys ja jäkätys ( = monesti on puhunut), tyytymättömyys ja tyydyttymättömyys.

Voisiko ajatella, että jos joskus niin nyt on kaikki hyvin? Voisiko sellaista olotilaa tulla ja olla jossa kaikki olisi hyvin ja vaimokin huokaisisi, että "ompas komiaa elämää!"... Edes kerran. No, ei se elämä ainakaan eron myötä helpotu puolin eikä toisin. Muuttuu toki erilaiseksi ja ehkä jollekin vapaammaksikin. Vapaus vaan on isompi vankila.

Lue lisää

"Miksei niitä pakollisia kotitöitä voi jättää vaan tekemättä jos ei niistä riitelemättä pystytä sopimaan."

Voin kertoa, että tämä myös toimii käytännössä. Harmi vaan, että kun molemmat tämän sisäistävät ja hyväksyvät, niin kotityöt myös jäävät tekemättä. Ei pysy koti kovinkaaan edustuskelpoisena, mutta kun se ei haittaa, niin ongelmia on vähemmän kuin ennen.

Normaaleissa perheissä kotityöt hoidetaan puoliksi. Jos mies ei vaimon uupumisenkaan jälkeen halua tehdä kotitöitä, ei voi puhua rakkaudesta. Ja on itsekästä vain luoda omaa uraa vaimon kustannuksella.

Jos mies ei ala tekemään kotitöitä, ei lopputuloksena voi olla muuta kuin ero.

ei oikein::: kirjoitti:

Normaaleissa perheissä kotityöt hoidetaan puoliksi. Jos mies ei vaimon uupumisenkaan jälkeen halua tehdä kotitöitä, ei voi puhua rakkaudesta. Ja on itsekästä vain luoda omaa uraa vaimon kustannuksella.

Jos mies ei ala tekemään kotitöitä, ei lopputuloksena voi olla muuta kuin ero.

Lue lisää

Normaaleissa perheissä molemmat tienaavat yhtä paljon.

Jos naisen palkka on pienempi, eikä tuo yhtä paljon rahaa perheen elättämiseen kuin mies, ei voida puhua rakkaudesta. Lopputuloksena ei voi olla muuta kuin ero.

Mahdoton mies kirjoitti:

Onko ap liian vaativa? Ap kirjoittaa: "Olen yrittänyt monesti puhua, että voidaanko sopia jotain työnjakoa ja jos mies ei ehdi/ kerkeä / saa aikaiseksi hoitaa omaa osuuttaan, niin hän voisi palkata kotiin apua hoitamaan sitä hänen kakkuaan."

Kyllähän tuosta muodostuu asetelma, että ap haluaa olla päällikkö kotonaan ja puoliso on apulainen, joka ei vastaa päällikön odotuksiin. Varoituksia ( = monesti on puhunut) on annettu ja apulainen saa kohta mennä.

Moni naisjättäjä sanoo useasti yrittäneensä puhua miehelleen järkeä ja koettanut saada miestään muuttumaan ja erottu on kun mikään ei ole tehonnut. Näin myös meillä. Monesti kuulin jäkätystä ja mäkätystä ( = monesti puhui) tekemättömistä töistä ja vastuunpakoilusta ja osaamattomuudesta ja lopulta tyhmyydestä ja kykenemättömyydestä. Kun hyvä mies alkaa itsekin uskoa huonouteensa, aletaan liikkua oudoilla vesillä.

Miksi tasa-arvoisessa suhteessa toinen on päsmäri ja toinen auttelija apulainen? Miksei niitä pakollisia kotitöitä voi jättää vaan tekemättä jos ei niistä riitelemättä pystytä sopimaan. Jossain vaiheessa pyykkiä, tiskiä, likaa ja villakoiria on niin paljon, että näkyy miehenkin silmään. Kun mies lopettaa imuroinnin vartissa ja hommia vaimon mielestä olisi vielä tuntikausiksi niin eikö vaimokin voi löysätä ja jättää hommat siinä samassa? Ei kun alkaa se miehen korvissa mäkätys ja jäkätys ( = monesti on puhunut), tyytymättömyys ja tyydyttymättömyys.

Voisiko ajatella, että jos joskus niin nyt on kaikki hyvin? Voisiko sellaista olotilaa tulla ja olla jossa kaikki olisi hyvin ja vaimokin huokaisisi, että "ompas komiaa elämää!"... Edes kerran. No, ei se elämä ainakaan eron myötä helpotu puolin eikä toisin. Muuttuu toki erilaiseksi ja ehkä jollekin vapaammaksikin. Vapaus vaan on isompi vankila.

Lue lisää

Ja mitä mies tekee asialle, kun pyykit, tiskit, liat ja villakoirat alkavat näkyä silmiin? Tuskin yhtään mitään, jos näihin asioihin ei ole muutoinkaan mitään kiinnostusta...

Aviossa vielä ollessani tein kokeen; jätin sen vessan, jossa mies yleensä kävi, pesemättä. Kun muutama viikko oli kulunut, mies alkoi käyttää toista vessaa. Kuvitelkaapa vain, miltä miehen normaalisti käyttämä vessa silloin näytti.

Avioeron myötä elämäni on helpottunut kummasti. Ei tarvitse enää kuurata miehen sontia (=huomattava helpotus henkisellä tasolla) ja kauppakassitkin ovat keventyneet kummasti samalla kun kauppakäyntejäkin on voinut harventaa. Asuntolainaa lyhentäessäni en nyt enää kartuta mieheni vaan pelkästään omaa omaisuuttani.

Summa summarum; henkisesti ja taloudellisesti pärjään nyt paremmin kuin ennen. Minun ei tarvitse enää maksaa miehen aiheuttamia kustannuksia ja mies nyt viimeinkin osallistuu lastenkin kustannuksiin elatusmaksujen muodossa. Omaa aikaa ei ollut ennen kuin satunnaisesti, mutta nyt sitä on säännöllisesti joka toinen viikonloppu. Lisäksi se, ettei tarvitse enää tuskailla toisen osallistumattomuutta, on suuri henkinen helpotus.

Avioliitto ei ole itsestä luopumista toisen hyväksi. En tiedä, mikä uskonto sinulle näin opettaa. Sinä olet kyllä luopunut itsestäsi, mutta miehesi ei panosta teihin saman vertaa. Kun rakastaa toista ja omaa perhettään, niin kotitöitä tehdään yhdessä, oli kumpi tahansa töissä. Minä autan vaimoani kotitöissä, vaikka usein työpäivät venyvät 12 tuntisiksi. Eikä hänen tarvitse pyytää minua tekemään mitään, teen pyytämättä. Miksi? Koska rakastan vaimoani ja lapsiani. Hyvin yksinkertaista.

-erkki kirjoitti:

>>Kyllähän tuosta muodostuu asetelma, että ap haluaa olla päällikkö kotonaan ja puoliso on apulainen, joka ei vastaa päällikön odotuksiin. Varoituksia ( = monesti on puhunut) on annettu ja apulainen saa kohta mennä.>Miksei niitä pakollisia kotitöitä voi jättää vaan tekemättä jos ei niistä riitelemättä pystytä sopimaan. Jossain vaiheessa pyykkiä, tiskiä, likaa ja villakoiria on niin paljon, että näkyy miehenkin silmään.>Vapaus vaan on isompi vankila.

Lue lisää

Ei toiminut. Tuli testattua sairastuttuani joksikinaikaa. Mies vastasi lisäämällä kodin ulkopuolella olevaa aikaansa. Vuoret pyykkiä, astioita jne kasvoivat tasan siihen saakka, että tervehdyin ja pystyin hommat taas yksin hoitamaan.

Aika mulkerolta mies kuulostaa kyllä ihan näin miehenkin korvaan. Mulla olis ehdotus kaikille naisille. Jospa jatkossa pistäisitte iha oikeesti ne miehet jo seurusteluaikana tekemään niitä kotihommia ja vaatisitte sen standardinmukaisen tason mikä riittää mihinkin. Jäis muutamat tuhannet turhat erot kokematta. Ja jos ei mitään alussa vaadi niin sillä mennään sitten..

Ykstoinen mies kirjoitti:

Aika mulkerolta mies kuulostaa kyllä ihan näin miehenkin korvaan. Mulla olis ehdotus kaikille naisille. Jospa jatkossa pistäisitte iha oikeesti ne miehet jo seurusteluaikana tekemään niitä kotihommia ja vaatisitte sen standardinmukaisen tason mikä riittää mihinkin. Jäis muutamat tuhannet turhat erot kokematta. Ja jos ei mitään alussa vaadi niin sillä mennään sitten..

Lue lisää

Jos mies seurusteluaikana osallistuukin vaadittaessa kotihommiin, niin ei se takaa jatkon kannalta yhtään mitään. Jos osallistu oma-aloitteisesti, vaatimatta, niin silloin asia voi olla jatkoa ajatellen jopa ihan lupaava. Jos ei osallistu edes vaadittaessa, niin silloin kannattaa lopettaa yhteisen tulevaisuuden suunnittelu heti alkuunsa.

Pihamittari kirjoitti:

Jos mies seurusteluaikana osallistuukin vaadittaessa kotihommiin, niin ei se takaa jatkon kannalta yhtään mitään. Jos osallistu oma-aloitteisesti, vaatimatta, niin silloin asia voi olla jatkoa ajatellen jopa ihan lupaava. Jos ei osallistu edes vaadittaessa, niin silloin kannattaa lopettaa yhteisen tulevaisuuden suunnittelu heti alkuunsa.

Lue lisää

Seurusteluaikana nainen tajuaa olla vaatimatta mieheltä palveluksia, ymmärtää olla määräilemättä, käskyttämättä, alistamasta miestä. Harva mies tai nainenkaan jää alistettavaksi ja tottelemaan, täyttämään kumppanin vaatimuksia. Ja kun ei vaadita, on olemassa oma-aloitteisuutta, tehtävät hoituvat ja molemmista osapuolista tuntuu suhde toimivan tasa-arvon vallitessa.

Jotenkin luulen, että tasa-arvoisuus ja -puolisuus vääristyy perhe-elämän ja lasten myötä. Nainen kokee lastenhoidon ja kotiasioista vastaamisen miestä tärkeämmäksi ja sitä kautta alkaa esittää miehelle vaatimuksiaan. Käskyttäminen on helpompaa ja nopeampaa kuin asioista neuvotteleminen ja keskusteleminen, yleensä. Mies saattaa alkaa vaikuttaa mulkerolta, kun vaaditaan ja komennetaan eikä mikään riitä eikä mitään osaa ja mitään se ei ymmärrä.

Noh, näihinkin pohdintoihin vastannee taas nimimerkki -erkki: "HÖPSIS!" Ja saattaa olla niin oikeassa kuin olla voi.

Mahdoton mies kirjoitti:

Seurusteluaikana nainen tajuaa olla vaatimatta mieheltä palveluksia, ymmärtää olla määräilemättä, käskyttämättä, alistamasta miestä. Harva mies tai nainenkaan jää alistettavaksi ja tottelemaan, täyttämään kumppanin vaatimuksia. Ja kun ei vaadita, on olemassa oma-aloitteisuutta, tehtävät hoituvat ja molemmista osapuolista tuntuu suhde toimivan tasa-arvon vallitessa.

Jotenkin luulen, että tasa-arvoisuus ja -puolisuus vääristyy perhe-elämän ja lasten myötä. Nainen kokee lastenhoidon ja kotiasioista vastaamisen miestä tärkeämmäksi ja sitä kautta alkaa esittää miehelle vaatimuksiaan. Käskyttäminen on helpompaa ja nopeampaa kuin asioista neuvotteleminen ja keskusteleminen, yleensä. Mies saattaa alkaa vaikuttaa mulkerolta, kun vaaditaan ja komennetaan eikä mikään riitä eikä mitään osaa ja mitään se ei ymmärrä.

Noh, näihinkin pohdintoihin vastannee taas nimimerkki -erkki: "HÖPSIS!" Ja saattaa olla niin oikeassa kuin olla voi.

Lue lisää

Aplle, tulee siis tuosta miesjohtajastasi mieleeni, että hän selkeästi symbolosoinut suhteenne. Olisiko siis itsetutkislelun aika ja menneen ajan takaisinotto niinkuin feedback-tyyppisesti. Jännitysmomenttia elämän tiellä vaaditaan, muttei liialla momentilla ja kinetiikalla. Ei jälkiliukkaille vaan kasvot kohti uusia haasteita ja purjeet pullollaan.

LOL tää oli Hoaxia :D Jätkä keksi koko hienon tarinan, eipä taida jäbä muuta duunaa kun notkua koneella. Tsekatkaa vaikka papubeanin profiili. Mies 42 kainuu.