Miten rippituolissa ollaan?

Uspenskin katedraalissa näin tuollaisen käytännön. Olisiko tuo tapa yleisempi ortodokseilla.

näin näin kirjoitti:

Uspenskin katedraalissa näin tuollaisen käytännön. Olisiko tuo tapa yleisempi ortodokseilla.

Ortodoksit eivät saa vastaanottaa ehtoollista koskaan ilman, että sitä ennen on käyty ripittäytymässä. Ennen messua on siis aina pitkä jono. Luonnollisestikaan tässä tilanteessa ei ripittäydytä ummet ja lammet, vaan lyhyesti ja ytimekkäästi kymmeneen käskyyn verraten, jotta kaikki ehtivät. Ortodoksien paikka ripittäytymiselle on "sermin" takana alttarin vieressä, pappi on seisaallaan ja ripittäytyvä polvillaan hänen edessään.

Moskovan patriarkaatista kirjoitti:

Ortodoksit eivät saa vastaanottaa ehtoollista koskaan ilman, että sitä ennen on käyty ripittäytymässä. Ennen messua on siis aina pitkä jono. Luonnollisestikaan tässä tilanteessa ei ripittäydytä ummet ja lammet, vaan lyhyesti ja ytimekkäästi kymmeneen käskyyn verraten, jotta kaikki ehtivät. Ortodoksien paikka ripittäytymiselle on "sermin" takana alttarin vieressä, pappi on seisaallaan ja ripittäytyvä polvillaan hänen edessään.

Lue lisää

No totaalisesti aivan väärin.Venäjällä on tuollainen tapa muttei muualla ortodoksista maailmaa.Venäjä näet kuuluu moskovan patriarkaattiin ja suomi kuuluu taasen konstantinopolin patriarkaatiin.

Ortodoksit ripittäytyvät kyllä sesaaltaan ainakin minä ja lopuksi sitten polvistutaan.

Mitään sermejä ei todellakaan ole.

besser wisser kirjoitti:

No totaalisesti aivan väärin.Venäjällä on tuollainen tapa muttei muualla ortodoksista maailmaa.Venäjä näet kuuluu moskovan patriarkaattiin ja suomi kuuluu taasen konstantinopolin patriarkaatiin.

Ortodoksit ripittäytyvät kyllä sesaaltaan ainakin minä ja lopuksi sitten polvistutaan.

Mitään sermejä ei todellakaan ole.

Lue lisää

Väärin. Konstantinopolin patriarkaatti ei noudata eikä ole koskaan allekirjoittanut moista tapaa. Ainoastaan kaksi kirkkoa sen sisällä, Suomi ja Viro, noudattavat. Tämän tavan teologiset perustelut ovat luonnollisestikin yhtä olemattomat, kuin harhaoppisen kalenterin noudattaminen (jälleen kerran, pelkästään Suomi ja Viro). Kyseessä on yksinkertaisesti täysin epäortodoksinen tapa, jolle sinäkään et selvästi pysty löytämään perustetta Kirkon opista.

Pieni sermi on yleensä kaikissa Moskovan patriarkaatin kirkoissa olemassa (pappi ja tunnustaja toki aina samalla puolella).

Moskovan patriarkaatista kirjoitti:

Väärin. Konstantinopolin patriarkaatti ei noudata eikä ole koskaan allekirjoittanut moista tapaa. Ainoastaan kaksi kirkkoa sen sisällä, Suomi ja Viro, noudattavat. Tämän tavan teologiset perustelut ovat luonnollisestikin yhtä olemattomat, kuin harhaoppisen kalenterin noudattaminen (jälleen kerran, pelkästään Suomi ja Viro). Kyseessä on yksinkertaisesti täysin epäortodoksinen tapa, jolle sinäkään et selvästi pysty löytämään perustetta Kirkon opista.

Pieni sermi on yleensä kaikissa Moskovan patriarkaatin kirkoissa olemassa (pappi ja tunnustaja toki aina samalla puolella).

Lue lisää

Myös muut kuin Moskovan patriarkaatin alaiset ortodoksit hämmästelevät maailmalla Suomen kirkon tapoja ja käytäntöjä (sekä tietysti Suomessa vaikuttavaa ortodoksista gay-aktivismia, jota kauhistellaan jo yleisesti). Lukekaapa kansainvälisiltä ortodoksisilta keskustelupalstoilta, kuinka niillä ollaan äimistyneitä siitä, mitä Suomen kirkosta saadaan kuulla.

näin näin kirjoitti:

Uspenskin katedraalissa näin tuollaisen käytännön. Olisiko tuo tapa yleisempi ortodokseilla.

Kyllä Puolassakin näkee jonotusta ripittäytymiseen ja paljon pappeja vastaanottamassa ripittäytymisiä. Varsinkin pyhiinvaelluskohteissa.

Se, että Suomen ortodoksisessa kirkossa ei tarvitse käydä ripittäytymässä ennen jokaista ehtoollista ei suinkaan tarkoita sitä, että ortodoksi saisi tehdä näin. Itseasiassa se on hyvin vakava synti ja vieläkin vakavampi synti papille joka ehtoollista jakaa. Pappi, joka antaa ehtoollisen henkilölle, josta tietää ettei tämä ole tehnyt synnintunnustusta ennen kyseistä ehtoollista, tuomitsee itsensä ikuiseen kadotukseen. Jos löydät ortodoksisen kirkon opista kappaleen, jossa tämä ikiaikainen tosiasia kumotaan, ole hyvä ja kerro se. Yksittäisessä maassa muodostunut vaarallinen käytäntö ei voi kumota kirkon opillista faktaa.

Moskovan patriarkaatista kirjoitti:

Se, että Suomen ortodoksisessa kirkossa ei tarvitse käydä ripittäytymässä ennen jokaista ehtoollista ei suinkaan tarkoita sitä, että ortodoksi saisi tehdä näin. Itseasiassa se on hyvin vakava synti ja vieläkin vakavampi synti papille joka ehtoollista jakaa. Pappi, joka antaa ehtoollisen henkilölle, josta tietää ettei tämä ole tehnyt synnintunnustusta ennen kyseistä ehtoollista, tuomitsee itsensä ikuiseen kadotukseen. Jos löydät ortodoksisen kirkon opista kappaleen, jossa tämä ikiaikainen tosiasia kumotaan, ole hyvä ja kerro se. Yksittäisessä maassa muodostunut vaarallinen käytäntö ei voi kumota kirkon opillista faktaa.

Lue lisää

Tämä liturgian ja teologian muita paremmin tuntema veitikka on meille katolilaisille tuttu. Nykyään hän onneksi saa hälyään läpi vain harvoin.

Hänen aktiivisuutensa näyttää siirtyneen ortodoksi- ja helluntailaispalstoille. Niitä ei ilmeisesti moderoida lainkaan? Tunnemme oireet: nimimerkit ovat monenkarvaiset, mutta ääni, se on aina Jaakobin ääni.

14 Jos joku teistä on sairaana, kutsukoon hän luokseen seurakunnan vanhimmat. Nämä voidelkoot hänet öljyllä Herran nimessä ja rukoilkoot hänen puolestaan, 15 ja rukous, joka uskossa lausutaan, parantaa sairaan. Herra nostaa hänet jalkeille, ja jos hän on tehnyt syntiä, hän saa sen anteeksi. 16 Tunnustakaa siis syntinne toisillenne ja rukoilkaa toistenne puolesta, jotta parantuisitte. Vanhurskaan rukous on voimallinen ja saa paljon aikaan. Jaak.5

Jumala on tietysti se, joka antaa synnit anteeksi. Tekstissä sana 'vanhimmat' on kr. 'presbyteros', joka tarkoitti kirkon virkaan asetettuja pappeja, jotka opettivat ja jakoivat sakramentteja. jeesus antoi apostoleille vallan sitoa ja päästää:

”Ottakaa Pyhä Henki. Jolle te annatte synnit anteeksi, hänelle ne ovat anteeksi annetut. Jolta te kiellätte anteeksiannon, hän ei saa syntejään anteeksi.” (Joh. 20:21–23)

Rippi on apu Jumalan meille tarjoamaan hyvään elämään. Kirkon määrittelemät 'kuolemansynnit' on aina ehdottomasti tunnustettava ripissä, koska kuolemansynnin jälkeen ihminen ei ole enää armon tilassa. Muutkin synnit on hyvä käydä tunnustamassa ripissä, koska ripillä on suuri, kasvattava arvo hengellisessä elämässämme. Kasvamme nöyryydessä ja rehellisyydessä.

Rippiin liittyy välttämättömänä ehtona katumus ja parannuksenteko synnistä. Ripittäytyjä saa Jumalan sakramentaalisen armon, joka auttaa häntä elämään oikein samoin hän saa papilta myös arvokasta hengellistä ohjausta.

"armahda minua"

Tuota minäkin toistelen, tosin muodossa "armahda meitä", koska haluan kietoa tähän mukaan ne lähimmäiseni, jotka eivät ehkä rukoile.

Asenteet ja ajatukset kuuluvat messussa lausuttavan yleisen synnintunnustuksen piiriin. Pinttyneissä asenteissa rippi auttaa ihmeesti, koska saa sydämeensä syvästi hengellisen ihmisen ajatuksia ja koska rippi on sakramentti ( Jumalan toimiva armo vuotaa sydämeen). Jumala muuttaa ja murtaa sydäntä vähitellen, mikäli ihminen on vilpitön ja pyytää Jumalaa auttamaan.

"traumoja siitä että tunnustamiani asioita on puitu,"
Vihonviimeinen juttu. Puhu ainoastaan papille.

Anna Jumalan sanan lupausten hoitaa sieluasi, äläkä anna sijaa epäilyksille.

Ohje sinulle. Mene ulkomaille ripittäytymään. Et pety.

Aikoinani minäkin ripittäydyin ihan omalle kirkkoherralle, mutta sitten huomasi, että hän kertoi muille papeille mitä oli kuullut ripissä. Aluksi ajattelin, että se oli vahinko, mutta sitten tuli toinen kerta ja kolmas kerta. Sitten päätin olla ripittäytymättä ja ripittäytyä ainoastaan kun käyn ulkomailla.

Nyt sitten meni 10 vuotta hyvin ja ajattelin, että kun on sentään suomalainen piispa, niin meno on ehkä toinen kuin ennen. Alkuun näytti hyvältä, mutta olen joutunut toteamaan, että ei mikään ole muuttunut. Pahempaan suuntaan on menty. Huomasi, että kirkkoherrani meni kysymään rippi-isältäni mitä olin kertonut hänelle! Rippi-isäni kertoi ja kovaan ääneen.

Lienee turhaa sanoa, että en aio enää koskaan elämässäni ripittäytyä sellaiselle papille joka on tai on ollut tekemisissä papin kanssa Helsingin hiippakunnasta.

Hyvät papit, miksi? Ei voi olla kyse pelkästä uteliaisuudesta.

katolilainen7 kirjoitti:

"armahda minua"

Tuota minäkin toistelen, tosin muodossa "armahda meitä", koska haluan kietoa tähän mukaan ne lähimmäiseni, jotka eivät ehkä rukoile.

Asenteet ja ajatukset kuuluvat messussa lausuttavan yleisen synnintunnustuksen piiriin. Pinttyneissä asenteissa rippi auttaa ihmeesti, koska saa sydämeensä syvästi hengellisen ihmisen ajatuksia ja koska rippi on sakramentti ( Jumalan toimiva armo vuotaa sydämeen). Jumala muuttaa ja murtaa sydäntä vähitellen, mikäli ihminen on vilpitön ja pyytää Jumalaa auttamaan.

"traumoja siitä että tunnustamiani asioita on puitu,"
Vihonviimeinen juttu. Puhu ainoastaan papille.

Anna Jumalan sanan lupausten hoitaa sieluasi, äläkä anna sijaa epäilyksille.

Lue lisää

Totta, Jumalan sana hoitaa ahdistuneenkin sielua. Hän ei koskaan hylkää ihmistä joka tulee Jeesuksen tykö.

ei enää koskaan kirjoitti:

Ohje sinulle. Mene ulkomaille ripittäytymään. Et pety.

Aikoinani minäkin ripittäydyin ihan omalle kirkkoherralle, mutta sitten huomasi, että hän kertoi muille papeille mitä oli kuullut ripissä. Aluksi ajattelin, että se oli vahinko, mutta sitten tuli toinen kerta ja kolmas kerta. Sitten päätin olla ripittäytymättä ja ripittäytyä ainoastaan kun käyn ulkomailla.

Nyt sitten meni 10 vuotta hyvin ja ajattelin, että kun on sentään suomalainen piispa, niin meno on ehkä toinen kuin ennen. Alkuun näytti hyvältä, mutta olen joutunut toteamaan, että ei mikään ole muuttunut. Pahempaan suuntaan on menty. Huomasi, että kirkkoherrani meni kysymään rippi-isältäni mitä olin kertonut hänelle! Rippi-isäni kertoi ja kovaan ääneen.

Lienee turhaa sanoa, että en aio enää koskaan elämässäni ripittäytyä sellaiselle papille joka on tai on ollut tekemisissä papin kanssa Helsingin hiippakunnasta.

Hyvät papit, miksi? Ei voi olla kyse pelkästä uteliaisuudesta.

Lue lisää

Pappeja on monenlaisia, leipäpappeja ja todellisia Jumalan pappeja. Valitettavasti ihminen joutuu toiseen ihmiseen pettymään ja haavoittuu ja sulkeutuu itseensä tällaisten seurauksena.

Uskon kyllä että siellä missä ihminen huokaakin Jumalan puoleen ja apu jo läsnä. Joskus vain sillä on itselle painoarvoa että pappi sanoo sinun syntisi on anteeksi annettu.

ei enää koskaan kirjoitti:

Ohje sinulle. Mene ulkomaille ripittäytymään. Et pety.

Aikoinani minäkin ripittäydyin ihan omalle kirkkoherralle, mutta sitten huomasi, että hän kertoi muille papeille mitä oli kuullut ripissä. Aluksi ajattelin, että se oli vahinko, mutta sitten tuli toinen kerta ja kolmas kerta. Sitten päätin olla ripittäytymättä ja ripittäytyä ainoastaan kun käyn ulkomailla.

Nyt sitten meni 10 vuotta hyvin ja ajattelin, että kun on sentään suomalainen piispa, niin meno on ehkä toinen kuin ennen. Alkuun näytti hyvältä, mutta olen joutunut toteamaan, että ei mikään ole muuttunut. Pahempaan suuntaan on menty. Huomasi, että kirkkoherrani meni kysymään rippi-isältäni mitä olin kertonut hänelle! Rippi-isäni kertoi ja kovaan ääneen.

Lienee turhaa sanoa, että en aio enää koskaan elämässäni ripittäytyä sellaiselle papille joka on tai on ollut tekemisissä papin kanssa Helsingin hiippakunnasta.

Hyvät papit, miksi? Ei voi olla kyse pelkästä uteliaisuudesta.

Lue lisää

Katolisessa kirkossa rippi on sakramentti. Pappi ei saa puhua kenellekään mitään kuulemastaan. Asia selvitetään siinä. Pappi ei ota myöhemmin puheeksi seurakuntalaisen rippiasioita. Seurakuntalaisen voi tietysti mennä uudestaan ripittäytymään, mikäli hän haluaa tuoda esiin joitain uusia mieltä kaivertavia näkökohtia jostain tunnustamastaan asiasta. Myöskään ripittäytyjä ei saisi keskustella ripin sisällöstä jälkeenpäin kenenkään kanssa.

katolilainen7 kirjoitti:

Katolisessa kirkossa rippi on sakramentti. Pappi ei saa puhua kenellekään mitään kuulemastaan. Asia selvitetään siinä. Pappi ei ota myöhemmin puheeksi seurakuntalaisen rippiasioita. Seurakuntalaisen voi tietysti mennä uudestaan ripittäytymään, mikäli hän haluaa tuoda esiin joitain uusia mieltä kaivertavia näkökohtia jostain tunnustamastaan asiasta. Myöskään ripittäytyjä ei saisi keskustella ripin sisällöstä jälkeenpäin kenenkään kanssa.

Lue lisää

Jos ripissä kerrotut asiat kerrotaan muille niin eikö sen pitäisi olla vakava kurinpidollinen asia? Papit ovat ihmisiä ja pettymyksiä sattuu, mutta noin periaatteellisessa mielessä? Ei kai sitä voi kuitata, että "sellaista sattuu"?

tuleva katolinen kirjoitti:

Jos ripissä kerrotut asiat kerrotaan muille niin eikö sen pitäisi olla vakava kurinpidollinen asia? Papit ovat ihmisiä ja pettymyksiä sattuu, mutta noin periaatteellisessa mielessä? Ei kai sitä voi kuitata, että "sellaista sattuu"?

Lue lisää

Se on kurinpidollinen asia, missä sellaista ilmenee. Pappi voi keskustella (myöhemmin) toisen papin tai piispan kanssa selventääkseen asiaa itselleen ja vastatakseen oikein, mutta luopumatta ripin luottamuksellisuudesta.

katoliikki kirjoitti:

Se on kurinpidollinen asia, missä sellaista ilmenee. Pappi voi keskustella (myöhemmin) toisen papin tai piispan kanssa selventääkseen asiaa itselleen ja vastatakseen oikein, mutta luopumatta ripin luottamuksellisuudesta.

Lue lisää

Minulle on rippi-isäni sanonut, että jos pappi kertoo ripissä kuulemansa asian eteenpäin, niin että ripittäytyjän henkilöllisyys on pääteltävissä tai arvattavissa, siitä on seurauksena pappisoikeuksien menetys.
En ihan suoralta kädeltä usko, että nimimerkin "ei enää koskaan" kertoma on todella tapahtunut. Olisiko hän ehkä erehtynyt? Jos noin todella on tapahtunut, hänen olisi mahdollista ja suotavaakin keskustella piispan kanssa. Sehän siinä tietysti on hänen kannaltaan kurjaa, että hän joutuisi vielä setvimään omaa rippiään, jonka hän periaatteessa saisi jättää taakseen ja unohduksiin.