Ongelmainen koiranpentu

Koira ei ole enää mikään hirveän pieni pentu, nelisen kuukautta jo.

Ihan hyviä huomioita, taidan jatkossa tehdä niin. On vain niin turhauttavaa, kun naapurinkin koiranpentu tulee suorastaan luokse silitettäväksi, mutta oma ärisee vieraille. Mutta kokeillaan tuota :)

Pehmojänis sanoi aivan asiaa.Itsellä 5kk pentu,ei ärise,mutta ei halua vieraiden koskevan itseensä.Edellinen koirani samanlainen,joskin vanhetessaan hieman laimeni tuo käyttäytyminen.Aivan samaten olen sanonut vieraille,ettei huomioi koiraa ollenkaan,ei tule väkisin tutustumaan.Saattaa kyllä käydä nuuskimassa vaivihkaa kun esim.istumme kahvipöydässä,mutta koskea ei anna.Monihan sitä tosiaan sanonut,että kyllä on arka koira! Ei ole arka,erittäin sosiaalinen,ei vain tykkää vieraiden koskettelusta.Eikä minun mielestä tarvitsekkaan.

ne pennut ovat. Se on monesti kiinni ihan kaikesta. Itse luulin (koska tämä toinen on niin ok kaiken ja kaikkien kanssa), että kyllähän minä tämän toisenkin koulin ja sosiaalista oikein ja ehkä jopa paremmin kuin tämän ensimmäisen (on toki kokemusta jo 3:sta muustakin). No, tämä junnu just parivuotias, muuten kiltti, siis ihan ihmisille ja koirille (suuremmalle osalle), MUTTA kun ei ole pieniä lapsia, niin pelkää niitä ja perääntyy kauhuissaan ja murisee ja samalla häntä heiluu. Joten pieleen meni siltä osin, sillä olisi pitänyt mennä heti enemmän esim. puistoihin ja sinne missä mukulat mekastaa enemmän. Pentusi pelkää vieraita ihmisiä. Olisikin hyvä, että kun vieras lähestyy, niin ei missään nimessä käsi ojossa, vaan menee kyykkyyn ja ns. samalla tasolla pennun kanssa ja odottaa, että pentu käy tutustumassa ja vasta sitten rapsutellaan ja silloinkin rinnasta jne. Yleensäkään koiraa ei kaulailla tms. Nää on näitä ikuisuusjuttuja. Itse hommaan nyt pehmokuonokopan, jota käytän vain 10 - 15 min kerrallaan ja silloin kuljen koiran kanssa leikkipuiston ohi ja varmasti miljoonaan kertaan. Kuonokoppa sen vuoksi, että pienet säntäilee ja kirkuu jne. Koskaan koirani ei ole "VIELÄ" halunnut näykkäistä tai purra ketään, mutta kerta se ensimmäinen ja meillä silloin viimeinen. Kävin kyllä sen kanssa ihan 8 viikon vanhasta jo puistoissa kävelemässä ja toinen koirani mukana joka rakastaa lapsia, mutta tämä ei. Eihän se mukavaa ole, kun koira suorastaan hysteerisesti päästää "HAUKKUMURINAULINAA", eli kaikki mahdolliset tuntemukset pinnassa. Pelkää, haluaa tutustua, haluaa rientää leikkiin mukaan ja samalla on kauhuissaan. Alkuun kaikki kammotukset haukuttiin, kuten vaunut, rattaat, kelkat ja pulkat aivan kamalia ja niissä vielä kypäräpäisiä avaruusolijoita toppapuvuissaan. Ja usein miten vielä hihkuvat ja kiljuvat. Varmasti pennun/koiran mielestä aivan käsittämättömiä otuksia. Koira, joka on kasvanut lapsiperheessä on mielestäni paljon sosiaalisempi heti, mutta ei sitten välttämättä toisten koirien kanssa, koska usein ei olekaan aikaa käydä treffaamassa niitä koirakavereita. Siis mikään näistä ei päde aina, mutta usein törmään näihin asioihin. Kävitkö pennun kanssa missään juuri näinä tärkeinä 7-16 vko, vai piditkö vain tiukkaan pois kaikesta, sillä ne ovat koiran elämän kannalta tärkeimmät sosiaalistamisviikot. Sattuiko mitään ikävää vieraan ihmisen taholta? On vaikea sanoa, mistä johtuu tai mistä ei, kun on niin moni asia mitä pitäisi tietää.

Ei meistä monikaan mestari ole, vaikka kuinka monta koiraa olisi jo ollut, myös niissä on ihan omia luonteitaan. Ensimmäinen koirani on itse ystävällisyys, joka odottaa, että ihan kaikki tulevat sitä rapsuttelemaan ja heittäytyy heti selälleen jne. Tämä uudempi tulokas ei edes aivan pienenäkään viihtynyt sylissä tai tykännyt turhista kosketuksista. Nyt kyllä sitten kiipee syliin ja haluaa, että hän aina ekana näin omien kanssa ja tykkää naapureiden aikuisista ja sanotaan 8. - 10. vuotiasta ylöspäin, mutta ne pienet ovat pelottavia. Siis leikkipuistoja lähdemme ohittelemaan jne. Eihän sen tarvitse ollakaan aivan pienten kanssa tekemisisissä, mutta olisi kiva kulkea edes kotiraittia ilman, että heti kiljuumuriseehaukkuu, kun ensimmäinen pikkunen on vastassa. OMA MOKA!

Jotakin olette varmaan sitten kuitenkin tehneet väärin, sinä tai vieraat.
Tuleeko suurena uutisena, että jotkut koirat ovat pidättyväisiä yhdenmiehenkoiria? Jäi epäselväksi, mitä rotua koirasi on, vai onko taas tällainen mix josta pari rotua tiedetään ja loppuja voi arvailla? Paimenkoirille on tyypillistä epäluuloisuus ja pidättyväisyys vieraita kohtaan, se ei ole johtajuusongelma eikä koulutusniksi vaan perusluonne. Pakottaminen kontaktiin vastentahtoisesti kumuloi pelkoa ja kauhua, ts. ei kannata. Taas jokin vartioiva rotu saattaisi harjoitella kodinpuolustusta nuorenakin, näistä minulla ei ole omakohtaista kokemusta mutta taitoa tarvittaisiin juuri kuvailemassasi vaiheessa.
Tarvittaisiin "taitavia vieraita" harjoitusvieraiksi. Henkilöitä, jotka osaavat lukea koiran kieltä just eikä melkein. Hanki pari kokenutta koiraihmistä käymään, ja keskustelette yhdessä koiran reaktioista. Tähän tekisi mieli lainata ihmispuolen psykiatria "jokainen tunnetila on aito ja oikea. Tunne ei ole väärä, pitää vain päättää miten siihen reagoi jatkossa".
Pahimmillaan vieraat ryntäävät kuin päättömät kanat nurkassa olevaa pentua kohti "Voi kun ihana, siis mielettömän suloinen" kädet ylhäällä valmiina taputtamaan ja paijaamaan. Ymmärrän koiran reaktiota jos se jähmettyy kauhusta, murisee tai pakenee. Ja ihmiset ovat pettyneitä "kuin se tollai, eikö se anna paijata". Jos ei ymmärrys kehity puolin eikä toisin, koirasta voi tulla pelkopurija pahimmassa tapauksessa. Käsky taitamattomille vieraille olla täysin välinpitämätön koirasta olisi aika hyvä!

Luultavasti on sen luonteinen ettei pidä kun vieraat tunkee sen henkilökohtaiselle alueelle sumeilematta. Jotkut pennut on sulaa vahaa muiden silittelyistä ja toiset ei pidä.

Anna pennulle tilaa ja sano ettei koirasi pidä silittelyistä että katsoa saa..koira kerrabn ahdistuu ja sanoo älä tule lähelle. Anna mennä pennun ehdoilla ja sano että jos koira tulee luokse niin ok jos ei niin ei.

Jotkut varsinkin paimenkoirat pidättyväisiä kun taas usein terrierit avoimia..

Koiran pitää antaa olla sellainen kun on ja hyvä laumanjohtaja huolehtii laumastaan ettei se turhaan ahdistu tungettelusta.

Minulla terrieri ja jäi aina katsomaan ihmisiä että enkös ookin söpö..mutta tutulla pidättyväinen paimenkoira ja vaati enemmän tilaa eikä halunnut tutustua vieraisiin niin helpolla.