Infarkti ja parisuhteen alasajo

Olen erittäin hämilläni. Esim. mies lähtee sanomatta mitään, palaa tervehtimättä. Voi olla pois koko päivän (esim. lähtee ennen kuin herään) tai voi olla pois parikin päivää. Kaikki on ok ja elämä hymyilee, kun muita on paikalla. Juttu lentää jne. Mutta kun jäämme kaksin, hän pakenee koneelle, ei tule koskaan nukkumaan kanssani vaan jää valvomaan ja tulee vasta kun varmasti nukun.

Todella outoa. En tunnista miestä tuosta ollenkaan. Asia vaivaa minua ja huomaan tulevani täysin voimattomaksi. Olen ajatellut että tulisi olla yhteydessä johonkin sydänyhditykseen, josko niillä olisi myös puolisoille vertaistukea. Ikävä mies. Oikeastaan olen ajatellut, että jos tämä ei lopu haen avioeroa, koska ei tällaista kukaan kestä.

Ihmettelevä kirjoitti:

Olen erittäin hämilläni. Esim. mies lähtee sanomatta mitään, palaa tervehtimättä. Voi olla pois koko päivän (esim. lähtee ennen kuin herään) tai voi olla pois parikin päivää. Kaikki on ok ja elämä hymyilee, kun muita on paikalla. Juttu lentää jne. Mutta kun jäämme kaksin, hän pakenee koneelle, ei tule koskaan nukkumaan kanssani vaan jää valvomaan ja tulee vasta kun varmasti nukun.

Todella outoa. En tunnista miestä tuosta ollenkaan. Asia vaivaa minua ja huomaan tulevani täysin voimattomaksi. Olen ajatellut että tulisi olla yhteydessä johonkin sydänyhditykseen, josko niillä olisi myös puolisoille vertaistukea. Ikävä mies. Oikeastaan olen ajatellut, että jos tämä ei lopu haen avioeroa, koska ei tällaista kukaan kestä.

Lue lisää

Nosta kissa pöydälle eli ota asia puheeksi miehesi kanssa. Miehet (anteeksi nyt vaan) eivät useinkaan osaa käsitellä tällaisia asioita kovinkaan hyvin, puhua siis esimerkiksi peloistaan jne. Yksi syy miksi väistelee sinua saattaa olla juuri pelko uudesta sydäristä ja ei siksi halua mitään fyysistä läheisyyttä, monilla myöskin saattaa lääkitykset aiheuttaa kykyjen laskua. Pahin vaihtoehto on sitten se, että kun ihminen käy siellä " kuoleman porteilla" niin siellä näkee sitten asiat ihan eri valossa, ehkä miehesi ei enää vaan halua yhteistö elämää muttei saa sitä sinulle sanotuksi :( mutta kysymällähän asiat selviää.

aamukaffella kirjoitti:

Nosta kissa pöydälle eli ota asia puheeksi miehesi kanssa. Miehet (anteeksi nyt vaan) eivät useinkaan osaa käsitellä tällaisia asioita kovinkaan hyvin, puhua siis esimerkiksi peloistaan jne. Yksi syy miksi väistelee sinua saattaa olla juuri pelko uudesta sydäristä ja ei siksi halua mitään fyysistä läheisyyttä, monilla myöskin saattaa lääkitykset aiheuttaa kykyjen laskua. Pahin vaihtoehto on sitten se, että kun ihminen käy siellä " kuoleman porteilla" niin siellä näkee sitten asiat ihan eri valossa, ehkä miehesi ei enää vaan halua yhteistö elämää muttei saa sitä sinulle sanotuksi :( mutta kysymällähän asiat selviää.

Lue lisää

"...ehkä miehesi ei enää vaan halua yhteistä elämää muttei saa sitä sinulle sanotuksi "

Tätä minäkin olen alkanut miettimään. Mies ei halua puhua nyt mistään, aiemmin on ollut siinä ihan taitava. En siis myöskään halua ahdistella häntä tivaamalla asioista, se voi aiheuttaa lisää stressiä. No, aika näyttää. Lopulta tulee varmasti sopiva hetki, miten asia nousee keskusteluun. En vain jaksaisi olla tässä epätietoisuudessa. Vie voimia ihan mielettömästi.

Ihmettelevä kirjoitti:

Olen erittäin hämilläni. Esim. mies lähtee sanomatta mitään, palaa tervehtimättä. Voi olla pois koko päivän (esim. lähtee ennen kuin herään) tai voi olla pois parikin päivää. Kaikki on ok ja elämä hymyilee, kun muita on paikalla. Juttu lentää jne. Mutta kun jäämme kaksin, hän pakenee koneelle, ei tule koskaan nukkumaan kanssani vaan jää valvomaan ja tulee vasta kun varmasti nukun.

Todella outoa. En tunnista miestä tuosta ollenkaan. Asia vaivaa minua ja huomaan tulevani täysin voimattomaksi. Olen ajatellut että tulisi olla yhteydessä johonkin sydänyhditykseen, josko niillä olisi myös puolisoille vertaistukea. Ikävä mies. Oikeastaan olen ajatellut, että jos tämä ei lopu haen avioeroa, koska ei tällaista kukaan kestä.

Lue lisää

Ja tämä liittyy sisätauteihin...?

epikriisi kirjoitti:

Ja tämä liittyy sisätauteihin...?

Infarkti johtuu sepelvaltimotaudista, joka kuuluu sydän- ja verisuonitauteihin. Infarkti on paljon kokonaisvaltaisempi kuin akuutti epikriisi. Ei kai päätä voi laittaa pensaaseen ja sulkea silmiä kokonaisvaikutuksilta? Asiat ovat aina osa suurempaa kokonaisuutta ja vaikutukset on paljon muuutakin pallolaajennus ja sillä sipuli.

Anteeksi, en tiennyt että näistä asioista pitäisi olla suu supussa.

epikriisi kirjoitti:

Ja tämä liittyy sisätauteihin...?

Joskus varmaan sinäkin tulet ymmärtämään, miten aloitus liittyy juuri tälle palstalle. Toinen asia on, oletko enää kirjoittamassa kokemuksestasi.

kokenut... kirjoitti:

Joskus varmaan sinäkin tulet ymmärtämään, miten aloitus liittyy juuri tälle palstalle. Toinen asia on, oletko enää kirjoittamassa kokemuksestasi.

Kiitos "kokenut..." Helpottavaa, että joku ymmärtää lähtökohtani ja "hätäni". Pakko tunnustaa, etten olisi uskonut että saan hepotusta tilanteeseen täältä. Muutakaan paikkaa en kuitenkaan tiennyt. Kuitenkin se, että joku ymmärtää ja on kokenut joko oman tai puolison infarktin tai muun vastaavan pysäyttävän hetken, helpottaa.

Näissä tilanteissa kaikki mahdollinen apu on niiiiiin arvokasta. Kiitos.

Ihmettelevä kirjoitti:

Olen erittäin hämilläni. Esim. mies lähtee sanomatta mitään, palaa tervehtimättä. Voi olla pois koko päivän (esim. lähtee ennen kuin herään) tai voi olla pois parikin päivää. Kaikki on ok ja elämä hymyilee, kun muita on paikalla. Juttu lentää jne. Mutta kun jäämme kaksin, hän pakenee koneelle, ei tule koskaan nukkumaan kanssani vaan jää valvomaan ja tulee vasta kun varmasti nukun.

Todella outoa. En tunnista miestä tuosta ollenkaan. Asia vaivaa minua ja huomaan tulevani täysin voimattomaksi. Olen ajatellut että tulisi olla yhteydessä johonkin sydänyhditykseen, josko niillä olisi myös puolisoille vertaistukea. Ikävä mies. Oikeastaan olen ajatellut, että jos tämä ei lopu haen avioeroa, koska ei tällaista kukaan kestä.

Lue lisää

1) Sydäninfarkti on miehelle todella kova paikka.
2) Mies kaipaa psyykkistä kunnioitusta. Mies kaipaa tunnetta siitä, että on kunnioitettu ja pystyvä. Jos saat sitä osoitettua, hyvä on. On varmaan vähän masentunut.
3) Mies varmaan jännittää läheistä kanssakäymistä.
4) Juo kuppi hyvää kahvia ja ole hyvällä tuulella. Sitten vain keskustelet syyttämättä ja arvostaen asiasta. Sinulla ei ole paljoa menetettävää, jos avioeroakin mietit. Kerro, että haluat tukea, mutta et voi, jos ei anneta mahdollisuutta. Muista, että mies kaipaa kunnioitusta kuin koira makkaraa!
5) Pidä huoli omasta hyvinvoinnistasi, älä huku hänen tautiinsa. Pidä huoli omasta hyvästä mielestäsi.

boxi kirjoitti:

1) Sydäninfarkti on miehelle todella kova paikka.
2) Mies kaipaa psyykkistä kunnioitusta. Mies kaipaa tunnetta siitä, että on kunnioitettu ja pystyvä. Jos saat sitä osoitettua, hyvä on. On varmaan vähän masentunut.
3) Mies varmaan jännittää läheistä kanssakäymistä.
4) Juo kuppi hyvää kahvia ja ole hyvällä tuulella. Sitten vain keskustelet syyttämättä ja arvostaen asiasta. Sinulla ei ole paljoa menetettävää, jos avioeroakin mietit. Kerro, että haluat tukea, mutta et voi, jos ei anneta mahdollisuutta. Muista, että mies kaipaa kunnioitusta kuin koira makkaraa!
5) Pidä huoli omasta hyvinvoinnistasi, älä huku hänen tautiinsa. Pidä huoli omasta hyvästä mielestäsi.

Lue lisää

Infarti on tietysti kova paikka. Kunnioitus olisi varmasti hyvä asia. Valitettavasti en siihen enää kykene. Enkä osaa näyetllä, että kaikki on hyvin. Ei ole.

Jotenkin tuntuu, että tunteeni vat nyt väärin. Minun tulisi kestää, jaksaa ja ymmärtää. Jaksaa ja ymmärtää niin kuin aina ennenkin. En vaan jaksa. Erityisesti minun on vaikjea hyväksyä sitä, että ne parisuhteen ongelmat joita meillä on korostuneesti ollut eivät ainakaan sydänkohtauksen jälkeen voi enää ratketa. Harmittaa.

Mies varmasti jännittää läheistä kanssakäymistä, ei ole vuosiin muutenkaan suostunut kuin paokon edessä. Nyt en jaksa enää edes pakottaa.

Tuo keskustelu syyttämättä olisi hyvä. Siihen tilaan päästäkseni minun on nyt juotava tosi monta kuppia tosi hyvää kahvia:) Jotenkin turhautuu, kun yksin ei asioista voi keskustella, voi vain puhua omalta osaltaan. Vuorovaikutus kuitenkin on se, jolloin puhe muuttuu keskusteluksi.

Kiukuttelen nyt täällä. kun en jaksa/halua miehellekään kiukutella. Onneksi on edes tämä kanava, missä voin purkaa tuntojani ja säästää siltä osin miestä. Tosin minun on vaikea nähdä että avioliittomme voi jatkua, mikäli tilanne on tällainen kuin se nyt on.

Ihmettelevä kirjoitti:

Infarti on tietysti kova paikka. Kunnioitus olisi varmasti hyvä asia. Valitettavasti en siihen enää kykene. Enkä osaa näyetllä, että kaikki on hyvin. Ei ole.

Jotenkin tuntuu, että tunteeni vat nyt väärin. Minun tulisi kestää, jaksaa ja ymmärtää. Jaksaa ja ymmärtää niin kuin aina ennenkin. En vaan jaksa. Erityisesti minun on vaikjea hyväksyä sitä, että ne parisuhteen ongelmat joita meillä on korostuneesti ollut eivät ainakaan sydänkohtauksen jälkeen voi enää ratketa. Harmittaa.

Mies varmasti jännittää läheistä kanssakäymistä, ei ole vuosiin muutenkaan suostunut kuin paokon edessä. Nyt en jaksa enää edes pakottaa.

Tuo keskustelu syyttämättä olisi hyvä. Siihen tilaan päästäkseni minun on nyt juotava tosi monta kuppia tosi hyvää kahvia:) Jotenkin turhautuu, kun yksin ei asioista voi keskustella, voi vain puhua omalta osaltaan. Vuorovaikutus kuitenkin on se, jolloin puhe muuttuu keskusteluksi.

Kiukuttelen nyt täällä. kun en jaksa/halua miehellekään kiukutella. Onneksi on edes tämä kanava, missä voin purkaa tuntojani ja säästää siltä osin miestä. Tosin minun on vaikea nähdä että avioliittomme voi jatkua, mikäli tilanne on tällainen kuin se nyt on.

Lue lisää

Muista, että et huku hänen tautiinsa. Se on hänen tautinsa, ei sinun. Tukeminen on ihan eri asia, kuin toisen tautiin hukkuminen.
Omalle miehelleni on tehty joko ohitusleikkaus tai pallolaajennus ( en kerro kumpi ) ja hän on itse lääkäri. Hän päätti, että ei masennu eikä ala ruikuttaa ja se on minulle ollut suuri helpotus. Lisäksi hänen hoitonsa onnistui erinomaisesti ja vointi selväsi parani. Tosi hyvässä kunnossa nykyään.
Onko miehellesi harkittu kirurgista hoitoa? Se on aivan erinomainen nykyään onnistuessaan? Esim. ohitusleikkaus on mahtava onnistuessaan.
Keskustele rauhallisesti ja vaikka vain palasen kerrallaan. Ei ole paljoa menetettävää. Ja kahvia. kahvia!
Tsempillä!
Pura tuntojasi tänne vaan! Ei ole kiire ratkaisuilla.

boxi kirjoitti:

Muista, että et huku hänen tautiinsa. Se on hänen tautinsa, ei sinun. Tukeminen on ihan eri asia, kuin toisen tautiin hukkuminen.
Omalle miehelleni on tehty joko ohitusleikkaus tai pallolaajennus ( en kerro kumpi ) ja hän on itse lääkäri. Hän päätti, että ei masennu eikä ala ruikuttaa ja se on minulle ollut suuri helpotus. Lisäksi hänen hoitonsa onnistui erinomaisesti ja vointi selväsi parani. Tosi hyvässä kunnossa nykyään.
Onko miehellesi harkittu kirurgista hoitoa? Se on aivan erinomainen nykyään onnistuessaan? Esim. ohitusleikkaus on mahtava onnistuessaan.
Keskustele rauhallisesti ja vaikka vain palasen kerrallaan. Ei ole paljoa menetettävää. Ja kahvia. kahvia!
Tsempillä!
Pura tuntojasi tänne vaan! Ei ole kiire ratkaisuilla.

Lue lisää

1) Sinun ei tarvitse jaksaa. Pinnistelystä vain väsyy. Hae lepoa ja viihtymistä.
2) Sinun ei tarvitse ymmärtää. Hänen on tautinsa eikä joka oikkuun kannata keskittyä.
3) Kunnioittaa ja arvostaa kannattaa. On vaikea onnistua muuten koko hommassa. Keskity tähän, ei edellisiin.
4) Pidä itsestäsi huolta.

boxi kirjoitti:

1) Sinun ei tarvitse jaksaa. Pinnistelystä vain väsyy. Hae lepoa ja viihtymistä.
2) Sinun ei tarvitse ymmärtää. Hänen on tautinsa eikä joka oikkuun kannata keskittyä.
3) Kunnioittaa ja arvostaa kannattaa. On vaikea onnistua muuten koko hommassa. Keskity tähän, ei edellisiin.
4) Pidä itsestäsi huolta.

Lue lisää

Niin, ja meillä on uskonnollinen vakaumus, niin kuolema ei tunnu niin pelottavalta ja piilotellulta ja koemme saavamme tukea ylempää. Yhdessä rukoillaan rennosti sängyssä joka ilta. Jokainen pari on tässä suhteessä persoonallinen. Tämä on kyllä meille ollut elämämme eri vaiheissa tärkeä juttu. Hae oma tiesi.

boxi kirjoitti:

Niin, ja meillä on uskonnollinen vakaumus, niin kuolema ei tunnu niin pelottavalta ja piilotellulta ja koemme saavamme tukea ylempää. Yhdessä rukoillaan rennosti sängyssä joka ilta. Jokainen pari on tässä suhteessä persoonallinen. Tämä on kyllä meille ollut elämämme eri vaiheissa tärkeä juttu. Hae oma tiesi.

Lue lisää

Pohditaan nyt tässä sadepäivän ratoksi suoraviivaisesti.
1) elämä menee jollain lailla. Jollain on puoliso, jollain ei. Jollain on seksielämää, monilla ei. Kaikkea ei saa.
2) Jos eoaa, on sitten eronnut. Mitä sitten. On joko yksin tai alkaa hakea uutta. uusi on usein nelikymppisellä toisella kierroksella oleva. Siinä on sitten kaikenlaista eksää ja lapsia ja omnia tapoja yms. Viitsiikö siihen mennä? Viitsiikö olla ihan yksin? Viitsiikö toisaalta sulkeutunutta miestäkään, joka ei puhu eikä pukahda?

Kovin paljon ei ole menetettävänä rauhallisessa syyttelemättömässä ja toisaalta rehellisessä keskustelussa, jos ero uhkaa. Toista ei voi tukea tai kunnioittaa, jos toinen ei ole edes paikalla. Oi elämän kevät!

boxi kirjoitti:

Pohditaan nyt tässä sadepäivän ratoksi suoraviivaisesti.
1) elämä menee jollain lailla. Jollain on puoliso, jollain ei. Jollain on seksielämää, monilla ei. Kaikkea ei saa.
2) Jos eoaa, on sitten eronnut. Mitä sitten. On joko yksin tai alkaa hakea uutta. uusi on usein nelikymppisellä toisella kierroksella oleva. Siinä on sitten kaikenlaista eksää ja lapsia ja omnia tapoja yms. Viitsiikö siihen mennä? Viitsiikö olla ihan yksin? Viitsiikö toisaalta sulkeutunutta miestäkään, joka ei puhu eikä pukahda?

Kovin paljon ei ole menetettävänä rauhallisessa syyttelemättömässä ja toisaalta rehellisessä keskustelussa, jos ero uhkaa. Toista ei voi tukea tai kunnioittaa, jos toinen ei ole edes paikalla. Oi elämän kevät!

Lue lisää

Voi kiitos boxi!!! Todellakin huomaa, että teill on yhteinen hengellinen elämä. Oli oikea johdatus, ett olet vastannut tähän viestiketjuun juuri samana päivänä, kun mieheni totesi että haluaa muuttaa omilleen. Ei kuitenkaan erota. Haluaa omaa tilaa ja tehdä omia juttuja.

Tänään puhuimme pitkään (vihdoinkin). En tiedä miten tilanne etenee, mutta oli helpottavaa saada aikaan keskustelua, koska mies on niin pitkän sulkenut minut kaiken ulkopuolelle.

Olemme itkeneet ja nauraneet. Selkeästi kumpikaan ei halua erota, mutta mies tarvitsee oman tilan, itsekkään elämänvaiheen jossa keskittyy vain itseensä. Avoinna on vielä miten se hoidetaan.

Seksuaalisuus. Pakko kysyä, katoaako se kokonaan ja lopullisesti? Myös oikea seksi? Minun on saatava tietää, koska en halua ylläpitää epärealistisia toiveita.

Miehelle tehtiin sydänkohtauksen yhteydessä pallolaajennus ja asetettiin stentti. Muut suonet olivat hyvin "auki" ja laajoja.

Ihmettelevä kirjoitti:

Voi kiitos boxi!!! Todellakin huomaa, että teill on yhteinen hengellinen elämä. Oli oikea johdatus, ett olet vastannut tähän viestiketjuun juuri samana päivänä, kun mieheni totesi että haluaa muuttaa omilleen. Ei kuitenkaan erota. Haluaa omaa tilaa ja tehdä omia juttuja.

Tänään puhuimme pitkään (vihdoinkin). En tiedä miten tilanne etenee, mutta oli helpottavaa saada aikaan keskustelua, koska mies on niin pitkän sulkenut minut kaiken ulkopuolelle.

Olemme itkeneet ja nauraneet. Selkeästi kumpikaan ei halua erota, mutta mies tarvitsee oman tilan, itsekkään elämänvaiheen jossa keskittyy vain itseensä. Avoinna on vielä miten se hoidetaan.

Seksuaalisuus. Pakko kysyä, katoaako se kokonaan ja lopullisesti? Myös oikea seksi? Minun on saatava tietää, koska en halua ylläpitää epärealistisia toiveita.

Miehelle tehtiin sydänkohtauksen yhteydessä pallolaajennus ja asetettiin stentti. Muut suonet olivat hyvin "auki" ja laajoja.

Lue lisää

Keskustelu oli varmasti hyvä. Itse asun työn vuoksi toisella paikkakunnalla noin 8 kk vuodesta 4 päivää viikossa, ja hyvin menee, joten ei sen etäisyyden pitäisi olla ongelma.
Nyt olen ihan tosissani: pidä itsestäsi hyvää huolta ja hae iloa, kun elelette erillänne! Itsekin työkaupungissa käyn teatterissa yms.
Anna hänelle vapaasti se itsekäs elämänvaihe. Minullakin oli itsellä sellainen joskus ja miehellä myös eikä mitään tuhoutunut. Elämässä on erilaisia vaiheita.
Hae hyvää ja rauhaa! Siunausta elämääsi. Jos se ei haittaa, muistan sinua kerran iltarukouksessani. Sano, jos ajatus haittaa, niin en tee sitä.

boxi kirjoitti:

Keskustelu oli varmasti hyvä. Itse asun työn vuoksi toisella paikkakunnalla noin 8 kk vuodesta 4 päivää viikossa, ja hyvin menee, joten ei sen etäisyyden pitäisi olla ongelma.
Nyt olen ihan tosissani: pidä itsestäsi hyvää huolta ja hae iloa, kun elelette erillänne! Itsekin työkaupungissa käyn teatterissa yms.
Anna hänelle vapaasti se itsekäs elämänvaihe. Minullakin oli itsellä sellainen joskus ja miehellä myös eikä mitään tuhoutunut. Elämässä on erilaisia vaiheita.
Hae hyvää ja rauhaa! Siunausta elämääsi. Jos se ei haittaa, muistan sinua kerran iltarukouksessani. Sano, jos ajatus haittaa, niin en tee sitä.

Lue lisää

Miehesi ei näyttäisi tarvitsevan kirurgista hoitoa. Lääkkeellä estetään vain taudin eteneminen. Hyvä ennuste.

boxi kirjoitti:

Miehesi ei näyttäisi tarvitsevan kirurgista hoitoa. Lääkkeellä estetään vain taudin eteneminen. Hyvä ennuste.

Kiitos boxi. Mitän ohitusleikkausta tai muuta vastaavaa ei ole tiedossa. Korjaavat toimenpiteet tehtiin heti sydänkohtauksen tullessa. Eli stentti ja sydänrepeämän korjaus.

Miehen omilleen muutolla tarkoitin siis laajempaa pomilleen muuttamista. Siis kokokaan pois. Meilläkin on ollut viikonloppusuhde, koska olemme olleet viikot erillään työkuvioiden takia. Infarktin jälkeen tämän toipumisvaiheen sitten saman katon alla. Kieltämättä etäsuhde parisuhteen muotona ON loistava. On sopinut myös meille.

Nyt kun muista asioita on päästy hyvon purkamaan, niin toison tietysti että seksi perinteisessä muodossaan palaa ja paranee entisestään. Se olkooon yksi ruokouksesi aihe:)

Tätäkin olen miettinyt. Tietoisesti tiedän, että koti on se paikka, jossa läheisimmilleen saa purnata pahan mielen. Samalla mietin kauanko tätä on jaksettava, missä se raja kulkee. Koska voin sanoa etten jaksa enää?

Ihmettelevä kirjoitti:

Tätäkin olen miettinyt. Tietoisesti tiedän, että koti on se paikka, jossa läheisimmilleen saa purnata pahan mielen. Samalla mietin kauanko tätä on jaksettava, missä se raja kulkee. Koska voin sanoa etten jaksa enää?

Lue lisää

Silloin voi sanoa, että ei jaksa enää, kun ei jaksa enää. Senkun sanot, että et jaksa. Mikä valhe se on? Totuus tekee vapaaksi.

boxi kirjoitti:

Silloin voi sanoa, että ei jaksa enää, kun ei jaksa enää. Senkun sanot, että et jaksa. Mikä valhe se on? Totuus tekee vapaaksi.

Kiitos kaikille kokemuksperäisesti ja muutenkin vastanneille. Kiitos myös tuosta kommentista:
"Totuus tekee vapaaksi"

- Niin teki.

Olo on helpottunut, keskusteluyhteys on taas avautunut. Haasteista, peloista, toiveista, haaveista ym. on puhuttu taas. Olen todella helpottunut ja parisuhteemme lukoistakin on puhuttu mielestäni avoimemmin ja vilpittömämmin kuin koskaan. Nyt koen avioliittomme olevan se vuorovaikutteinen kokonaisuus, mitä toivonkin.

Kiitos myös kommentista, jossa todettiin että aikaa menee. Niin menee. Olen kuitenkin niin iloinen että yhteytemme on palautunut. Mahdollisesti jatkossa tiedän, ettei minun silti tarvitse padota kaikkea sisälleni. Seei tee meille kummallekaan hyvää.

Mutta nyt - kiitos kaikille. Elämä on kuitenkin aikas ihanaa.

Tuo kuullostaa loogiselta. Pakko tunnustaa että jo tännekirjoittaminen helpottaa ja kivi sydämellä ei tunnu niin raskaalta. On kuitenkin selvää etten ole näiden asioiden ammattilainen. Mistä ihmeestä löytäisin itselleni tukea, jotta osaisin vahvistaa miestäni ja olemaan samalla ahdistelematta/hössöttämättä?

Mistä sitä apua saa?

Ihmettelevä kirjoitti:

Tuo kuullostaa loogiselta. Pakko tunnustaa että jo tännekirjoittaminen helpottaa ja kivi sydämellä ei tunnu niin raskaalta. On kuitenkin selvää etten ole näiden asioiden ammattilainen. Mistä ihmeestä löytäisin itselleni tukea, jotta osaisin vahvistaa miestäni ja olemaan samalla ahdistelematta/hössöttämättä?

Mistä sitä apua saa?

Lue lisää

Niin, vaikkei asia liity suoranaisesti mielenterveyteen, niin uskoisin, että mielenterveystoimisto olisi oikea paikka etsiä apua. Ainakin he ohjaavat paremmin oikealle taholle.

Niin, sillä olisi jo ratkaiseva merkitys,- ajatellen kokonaisuutta, niin sinun mielesi ja mielentasapaino pysyisi hyvällä tasolla. pahintahan juuri on /olisi, jos sinun mieleesi alkaisi syvävällisemmin vaikuttaa puolisosi tilanne. Mutta, juuri näin mitä kerroit, niin asian tiedostaminen ja kertominen sivullisille jo vaikuttaa parantavasti.

ml213. kirjoitti:

Niin, vaikkei asia liity suoranaisesti mielenterveyteen, niin uskoisin, että mielenterveystoimisto olisi oikea paikka etsiä apua. Ainakin he ohjaavat paremmin oikealle taholle.

Niin, sillä olisi jo ratkaiseva merkitys,- ajatellen kokonaisuutta, niin sinun mielesi ja mielentasapaino pysyisi hyvällä tasolla. pahintahan juuri on /olisi, jos sinun mieleesi alkaisi syvävällisemmin vaikuttaa puolisosi tilanne. Mutta, juuri näin mitä kerroit, niin asian tiedostaminen ja kertominen sivullisille jo vaikuttaa parantavasti.

Lue lisää

Tänään bongasin sydänyhdityksen vertaistukihenkilön. Erittäin hyvä keskustelu ja loistavia vinkkejä esim. sydänhoitajan tapaamisen suhteen. Oikeastaan koen oloni todella voimaantuneeksi. Olokin on paljon parempi. Olen aina ollutsellainen "asioiden hoitaja", joten on ollut hassua kun en oikein voi tehdä mitään - enkä uskalla, etten tee mitään korjaamatonta mokaa.

Se kuitenkin on nyt selvää, että pelkkä asioiden ääneen sanominen (esim. minulle tänne kirjoittaminen), selkeyttää omia ajatuksia ja oikeasti tuo yllättäen ratkaisuja mieleen ja helpottaa oloa.

Selvää on se, että mies on perusasioiden äärellä eikä ole vuosiin esim. kohdannut kuolemaa. Mieheni ei ole kovin vanha, hieman yli 40 v., joten asia varmasti pysäyttää ja samalla kohtaa elämän rajallisuuden. Jossain vaiheessa varmaan meistä jokainen käy tuskan elämän rajallisuudesta. Toiset jo nuorena, toiset kmeski-iässä ja toiset vasta vanhuudessa.

Ymmärrän, etä tällä hetkellä mies näkee elämässään vain rajoitteita. Suurin niistä ei oikeasti vaikuta elämään, mutta jos aina on voinut eläää huomioimatta mahdollisia rajoitteita, niin sitten tulee näköjään henkinen pikkulapsi-kiukku-itkupotkuraivari:)

Nyt kun oloni on aloituksesta rentoutunut (kiitos teille!!!! - Oikeasti), tiedän että ei kulu montaa päivää, kun mies avautuu ja alkaa puhumaan ihan omia aikojaan.
Rentous ja henkinen ilo vaikuttaa kaikkeen, niin se vain on.

Tilanne on pysynyt samana. Mies ei ole sisäänpäin kääntyvä.
Jotenkin tuntuu, että puhumattomia ja selvittämättömiä asioita oli jo ennestään niin paljon, että olen turhautunut siihen, että nyt tätä painoalastia on taas lisää.

En tiedä jaksanko. Aina pitäisi odottaa, mitä milloinkin. Aina pitäisi antaa aikaa. Mutta en vaan taida enää jaksaa antaa aikaa. Toisaalta taas, jos lyön nyt hanskat tiskiin, huomio kiinnittyy todennäköisesti vain siihen että kun mies sairastui niin vaimo lähti heti eikä ymmärretä kokonaisuutta.

Ajattelen kai liikaa, mitä muut ihmiset ajattelee jos en enää jaksa odottaa. Tuntuu että tämä sydänkohtaus siirsi muutenkin käsittelemättömien asioiden läpikäyntiä kuuakusilla tai vuosilla eteenpäin. Mitä sitten? Kannattaako odottaa, koska mitään takeita ei tietenkään ole että mies kuukausienkaan päästä lähtisi työstämään myös parisuhdettamme.

Sain 41-vuotiaana sydäninfarktin joka oli viedä hengen. Se että joutuu kokemaan elämän rajallisuuden ja tieto siitä että sepelvaltimotauti ei parane koskaan on todella rankkaa. Aluksi olo oli suorastaan euforinen kun oli selättänyt kuoleman. Paluu arkeen tuli kuitenkin hyvin nopeasti ja sairastuin keskivaikeaan masennukseen. Vaimon tuki ja jo pelkästään se että hän otti kiukunpuuskani vastaan oli todella tärkeää. En ole vieläkään (44v.) Toipunut siitä että sairauteni on niin lopullinen. Edelleen koen erittäin rankkoja huonommuuden ja masennuksen jaksoja. Mikä tärkeintä vaimoni on edelleen vierelläni. Edellisen kirjoittajan teksti on sellaisen ihmisen joka ei tiedä asiasta yhtään mitään. Toivon että jaksat olla miehesi vierellä koska sitä hän tarvitsee.

dinitforever kirjoitti:

Sain 41-vuotiaana sydäninfarktin joka oli viedä hengen. Se että joutuu kokemaan elämän rajallisuuden ja tieto siitä että sepelvaltimotauti ei parane koskaan on todella rankkaa. Aluksi olo oli suorastaan euforinen kun oli selättänyt kuoleman. Paluu arkeen tuli kuitenkin hyvin nopeasti ja sairastuin keskivaikeaan masennukseen. Vaimon tuki ja jo pelkästään se että hän otti kiukunpuuskani vastaan oli todella tärkeää. En ole vieläkään (44v.) Toipunut siitä että sairauteni on niin lopullinen. Edelleen koen erittäin rankkoja huonommuuden ja masennuksen jaksoja. Mikä tärkeintä vaimoni on edelleen vierelläni. Edellisen kirjoittajan teksti on sellaisen ihmisen joka ei tiedä asiasta yhtään mitään. Toivon että jaksat olla miehesi vierellä koska sitä hän tarvitsee.

Lue lisää

Asiallinen kirjoitus. Itse en ehtinyt saada infarktia, oireet sellaiset, että pelastivat.
Kolme vuotta sitten ohitusleikkaus 53 vuotiaana. Vuosi leikkauksen jälkeen meni kyllä melko alamaissa, oli masennusta ja katkeruutta, että perkele miksi minulle. Pikku hiljaa sen jälkeen, kun fyysinen kunto palautui, mielialakin parani.
Kyllä sitä joskus ajatteli että saisi terveenä kuolla, mutta hei, kuinka monelta se loppujen lopuksi onnistuu. Nyt olen vain kiitollinen nykylääketieteelle tästä jatkoajasta. Isäukkoa se ei kerinnyt auttamaan, meni 46 vuotiaana.
Ja niin kuin sinulla, vaimo on minullakin edelleenkin vierelläni. Varma asia, että ilman häntä minä en olisi tässä kirjoittamassa tätä.
Jaksamista kaikille.

dinitforever kirjoitti:

Sain 41-vuotiaana sydäninfarktin joka oli viedä hengen. Se että joutuu kokemaan elämän rajallisuuden ja tieto siitä että sepelvaltimotauti ei parane koskaan on todella rankkaa. Aluksi olo oli suorastaan euforinen kun oli selättänyt kuoleman. Paluu arkeen tuli kuitenkin hyvin nopeasti ja sairastuin keskivaikeaan masennukseen. Vaimon tuki ja jo pelkästään se että hän otti kiukunpuuskani vastaan oli todella tärkeää. En ole vieläkään (44v.) Toipunut siitä että sairauteni on niin lopullinen. Edelleen koen erittäin rankkoja huonommuuden ja masennuksen jaksoja. Mikä tärkeintä vaimoni on edelleen vierelläni. Edellisen kirjoittajan teksti on sellaisen ihmisen joka ei tiedä asiasta yhtään mitään. Toivon että jaksat olla miehesi vierellä koska sitä hän tarvitsee.

Lue lisää

Kiitos omakohtaisesta kommentista ja tuntemuksiesi jakamisesta. Se helpottaa ja toisaalta taas ei. Ymmäärrän ja tiesin jo ennakkonsydänkohtauksen mahdolliset mileialavaihtelut sen kokeneeseen henkilöön. Yllätyksenä minulle tuli se, miten paljon se vaikuttaa myös minuun vaimona.

Ensin pelko puolison menettämisestä, sitten jaksaminen toisen rajojen kokeilun kanssa ja puolsion tunnevaihteluiden kohtaaminen. Kaiken tämän jälkeen tuli turhautuminen seksuaalisuudesta. Koko avioliittomme ajan mies on ollut se pihtaaja, halunnut vähän tai ei ollenkaan. Olen vongannut, ollaan haettu apua, olen tehnyt kaikki temput innostaakseni häntä. Pääsääntöisesti turhaan. Nyt seksiä ei ole enää ollenkaan enkä halua painostaa häntä mitenkään etten aiheuttaisi stressiä tms. Mutta en vaan jaksa. Jotenkin haluaisin vastauksen, tuleeko meille enää koskaan oikeaa avioliittoa kaikine elementteineen. Ellei, en tiedä miten jaksan ja miten asia ratkaistaan.

Ymmärrän sairauden tuomat mahdolliset rajoitteet, mutta jos esim. toisen jalta amputoidaan, puolison ei tarvitse lopettaa samaan aikaan kävelemistä. Jos sairauden kautta ei halua seksiä tai läheisyyttä, tarve ei kuitenkaan katoa puolisolta. Joten miten toimitaan? Miten ihmeessä ihmiset ovat ratkaiseet nämä asiat parisuhteissaan?

Heittäisin vielä kysymyksen, eli oletteko päätelleet mistä nuo sydänongelmat pääosin johtuvat. Suurimpia aiheuttajia ovat nuo paljon parjatut hiilihydraatit jotka vahingoittavat suonistoa. Sitten vielä kun jälkiseurauksena "potilaille" syötetään noita kolesterolilääkkeitä jotka lisäävät kenties ongelmia täysin turhina.

Oikeammalla ruokavaliolla nuo "korjausarvet" voivat ottaa ja hieman parantuakin, mutta meillä kun noita hiilihydraatteja "tupataan pöytään" melkein joka aterialla lisää. Vaimo kun ei oikein usko mielipiteisiini.

Minulle silloin noin 60 ikäisenä jouduttiin asentamaan sydämen tahdistaja ja lääkkeitä tietysti sen mukaa. Ruokavaliolla nyt 70 vuotiaana laihdutin 10 kg ja söin noita hivenaineita verenkierron parantamiseksi ja tahdistin ei ole "toiminut" kahdeksaan vuoteen kunnolla yhtään kertaa. Verenpaineet on kunnossa ja diabeteskin on ruokavaliolla lähes kunnossa, eli näitä kannattaa miettiä. Töitäkin tekisin mutta tuo ikä alkaa rajoittamaan tekemishaluja.

Ei elämä lopu yhteen sydämen operaatioon, mutta helpommin se loppuu väärällä ruokavaliolla ja turhalla murehtimisella. Kannattaa lukea Antti Heikkilän kirjallisuutta ja Tohtori Tolosellakin on hyvää tietoa mitä ravintolisiä tarvitaan, sitä löytyy netistä..

Meillä on nyt tilattuna matka Espanjan aurinkorannikolle jo neljättä kertaa peräkkäin ja elämästä pitää nauttia eikä murehtia. Pienet tulot rajoittavat meitä, mutta rikas mielikuvitus auttaa eteenpäin. Matkavakuutuksen saamme vielä 80 vuotiaaksi saakka.

Toivon että tästäkin tarinasta olisi jollekin apua.

uusajattelija kirjoitti:

Heittäisin vielä kysymyksen, eli oletteko päätelleet mistä nuo sydänongelmat pääosin johtuvat. Suurimpia aiheuttajia ovat nuo paljon parjatut hiilihydraatit jotka vahingoittavat suonistoa. Sitten vielä kun jälkiseurauksena "potilaille" syötetään noita kolesterolilääkkeitä jotka lisäävät kenties ongelmia täysin turhina.

Oikeammalla ruokavaliolla nuo "korjausarvet" voivat ottaa ja hieman parantuakin, mutta meillä kun noita hiilihydraatteja "tupataan pöytään" melkein joka aterialla lisää. Vaimo kun ei oikein usko mielipiteisiini.

Minulle silloin noin 60 ikäisenä jouduttiin asentamaan sydämen tahdistaja ja lääkkeitä tietysti sen mukaa. Ruokavaliolla nyt 70 vuotiaana laihdutin 10 kg ja söin noita hivenaineita verenkierron parantamiseksi ja tahdistin ei ole "toiminut" kahdeksaan vuoteen kunnolla yhtään kertaa. Verenpaineet on kunnossa ja diabeteskin on ruokavaliolla lähes kunnossa, eli näitä kannattaa miettiä. Töitäkin tekisin mutta tuo ikä alkaa rajoittamaan tekemishaluja.

Ei elämä lopu yhteen sydämen operaatioon, mutta helpommin se loppuu väärällä ruokavaliolla ja turhalla murehtimisella. Kannattaa lukea Antti Heikkilän kirjallisuutta ja Tohtori Tolosellakin on hyvää tietoa mitä ravintolisiä tarvitaan, sitä löytyy netistä..

Meillä on nyt tilattuna matka Espanjan aurinkorannikolle jo neljättä kertaa peräkkäin ja elämästä pitää nauttia eikä murehtia. Pienet tulot rajoittavat meitä, mutta rikas mielikuvitus auttaa eteenpäin. Matkavakuutuksen saamme vielä 80 vuotiaaksi saakka.

Toivon että tästäkin tarinasta olisi jollekin apua.

Lue lisää

Kokenut ja kokenut nimimerk.... meillä ei ole oikeastaan ollut luultavasti kuin normaalit määrät tuota hiilaria, ja miehellä ei ollut mitään lääkettä aiemmin käytössä, ikää kyllä oli 74 v. kun kohtaus tuli, ja ei ylipainoa, kalassa käy läpi vuoden, paitsi silloin kun ollaan jossain. Itse asiassa luulin että hän on terveempi kuin minä??
Minulle tuli 2 d- ollessani liki 60 v. ja tutkittiin ja hutkittiin, suvustahan sitä löytyi.
Se on hallinnassa, mutta jos syön imelää niin kyllä sokerit nousee.
Miehen verenpaineeseen riittää yksi Pilleri Atacand 16 mg. pv. muuta ei ole ai, niin, primaspan 100 mg, sitä toitotettiin niin että se meni perille. Marjat on aina kerätty itse, ja kaloja syöty vaikka kuinka. Ihan ällötykseen saakka. Mutta mieheni äiti teki kamalan rasvaisia ruokia, kaalilaattikokin kellui voissa. Ja myös ne läski-veripalttu-pannukakut, kokonaiset uunipellit ja muutkin ruuat. Lie sieltä jotain jo tullut.
Kyllä sinulla on oikea ote, että käytte matkoilla, niin on käyty mekin, mutta viimeksi ennen kohtausta oltiin Puerto Ricossa, vuorella, jossa mies alkoi tuntea ettei hapet riitä, mutta kun tultiin alas ja mentiin hotellille niin kaikki oli ok.. Täytyy vaan mennä positiivisesti eteenpäin. Mekin aateltiin jollekkin halpamatkalle lähteä kunhan ennätetään.. hyvää jatkoa teille molemmille.

"kokenut ja kokenut"

Kiitos vastauksestasi. Tuo masennuksen mahdollisuus ja todennäköisyys on tuttu ja esillä julkisuudessa paljon, vaikka asia ei olisi edes omakohtainen. Eniten on turhauttanut se, että en tiedä jaksoanko tätä itse.

Olette olleet ilman seksiä 2 vuotta. Minä en tuohon kykene. Oletteko koskaan puhuneet minesi kanssa miten voisit toteuttaa omaa seksuaalisuuttasi muuten kuin omin toimin? Ei kai miehesi odota sinulta selibaattia itsekkäistä syistä? Ymmärrän se, jos et halua ketään muuta eikä seksimuiden kanssa ole tullut mieleen, mutta minua kiinnostaa se, miten sairauden takia haluton ymmärtää ja luo mahdollisuuden toisen normaalille seksuaalisuudelle omasta tilanteestaan huolimatta. Oletteko puhuneet siitä?

Ihmettelevä kirjoitti:

"kokenut ja kokenut"

Kiitos vastauksestasi. Tuo masennuksen mahdollisuus ja todennäköisyys on tuttu ja esillä julkisuudessa paljon, vaikka asia ei olisi edes omakohtainen. Eniten on turhauttanut se, että en tiedä jaksoanko tätä itse.

Olette olleet ilman seksiä 2 vuotta. Minä en tuohon kykene. Oletteko koskaan puhuneet minesi kanssa miten voisit toteuttaa omaa seksuaalisuuttasi muuten kuin omin toimin? Ei kai miehesi odota sinulta selibaattia itsekkäistä syistä? Ymmärrän se, jos et halua ketään muuta eikä seksimuiden kanssa ole tullut mieleen, mutta minua kiinnostaa se, miten sairauden takia haluton ymmärtää ja luo mahdollisuuden toisen normaalille seksuaalisuudelle omasta tilanteestaan huolimatta. Oletteko puhuneet siitä?

Lue lisää

Kokenut ja kokenut-nimmarin mies on jo yli 70!! Ei siinä iässä enää ole seksiä!

Antakaa SAIRAIDEN JA KYVYTTÖMIEN miestenne olla rauhassa. vANHAT IHMISET!!

kaikkee vielä kirjoitti:

Kokenut ja kokenut-nimmarin mies on jo yli 70!! Ei siinä iässä enää ole seksiä!

Antakaa SAIRAIDEN JA KYVYTTÖMIEN miestenne olla rauhassa. vANHAT IHMISET!!

No vanha ja vanha. Kun sinusta tulee 4-kymppinen, todennäköisesti et tunne itseäsi kovin vanhaksi ja valmiiksi selibaattiin. Aika monet meistä 40- vuotiasta haluaa seksiä ja paljon. Tietysti ymmärrän, jos omalla kohdallasi asia on toisisn.

kokenut ja kokenut kirjoitti:

Kokenut ja kokenut nimimerk.... meillä ei ole oikeastaan ollut luultavasti kuin normaalit määrät tuota hiilaria, ja miehellä ei ollut mitään lääkettä aiemmin käytössä, ikää kyllä oli 74 v. kun kohtaus tuli, ja ei ylipainoa, kalassa käy läpi vuoden, paitsi silloin kun ollaan jossain. Itse asiassa luulin että hän on terveempi kuin minä??
Minulle tuli 2 d- ollessani liki 60 v. ja tutkittiin ja hutkittiin, suvustahan sitä löytyi.
Se on hallinnassa, mutta jos syön imelää niin kyllä sokerit nousee.
Miehen verenpaineeseen riittää yksi Pilleri Atacand 16 mg. pv. muuta ei ole ai, niin, primaspan 100 mg, sitä toitotettiin niin että se meni perille. Marjat on aina kerätty itse, ja kaloja syöty vaikka kuinka. Ihan ällötykseen saakka. Mutta mieheni äiti teki kamalan rasvaisia ruokia, kaalilaattikokin kellui voissa. Ja myös ne läski-veripalttu-pannukakut, kokonaiset uunipellit ja muutkin ruuat. Lie sieltä jotain jo tullut.
Kyllä sinulla on oikea ote, että käytte matkoilla, niin on käyty mekin, mutta viimeksi ennen kohtausta oltiin Puerto Ricossa, vuorella, jossa mies alkoi tuntea ettei hapet riitä, mutta kun tultiin alas ja mentiin hotellille niin kaikki oli ok.. Täytyy vaan mennä positiivisesti eteenpäin. Mekin aateltiin jollekkin halpamatkalle lähteä kunhan ennätetään.. hyvää jatkoa teille molemmille.

Lue lisää

Luin juuri Antti Heikkilän kirjaa Diabeteksen Ruokavaliohoito ja yllätyin monesta sanomasta. Nyt WHO on Yhdysvaltojen myötävaikutuksella todennut sokerin ihmisille vaaralliseksi, joka samalla tarkoittaa myös hiilihydraatteja. Kirjassa löytyy hyvää tietoa kaikille ruuasta pitäville.

Samassa kirjassa todetaan myös tutkituksi, että kasviperäiset rasvat lisäävät sydänkuolleisuutta lähes kaksinkertaiseksi, verrattaessa eläinperäisiin rasvoihin. Näin meitä on huijattu jo kymmeniä vuosia ruokateollisuuden johdolla ja lääketeollisuus tienaa sitten perässä kakkosena.

Tuo diabetes ei välttämättä ole sukuvika, vaan sille altistuu lähinnä väärillä ruokatottumuksilla ja se tässä onkin vaikeampi oppia. Heikkilän viesti on moneen kertaan hiilihydraattien vähentäminen, niin kuntokin kohenee ja pillerit vähenee.

Meillä tuo "kuntokohde" on Aurinkorannikko ja siinne matkat maksaa parilta hengeltä noin 6 tonnia ja kolmen kuukauden asunto reilun kymppitonnin kun hyvän vuokraa. Nyt ollaan lähdössä jo neljännelle matkalle "jos kunto kestää".
Ruoka on melkein puolta halvempaa ja on sama missä eläkeläinen sitä nautiskelee. Vaimolla on liikuntarajoitteisuutta, mutta sitä varten ostettiin nelipyöräskootteri. Lämpöä on siinä 20 asteen molemmin puolin.

uusajattelija kirjoitti:

Luin juuri Antti Heikkilän kirjaa Diabeteksen Ruokavaliohoito ja yllätyin monesta sanomasta. Nyt WHO on Yhdysvaltojen myötävaikutuksella todennut sokerin ihmisille vaaralliseksi, joka samalla tarkoittaa myös hiilihydraatteja. Kirjassa löytyy hyvää tietoa kaikille ruuasta pitäville.

Samassa kirjassa todetaan myös tutkituksi, että kasviperäiset rasvat lisäävät sydänkuolleisuutta lähes kaksinkertaiseksi, verrattaessa eläinperäisiin rasvoihin. Näin meitä on huijattu jo kymmeniä vuosia ruokateollisuuden johdolla ja lääketeollisuus tienaa sitten perässä kakkosena.

Tuo diabetes ei välttämättä ole sukuvika, vaan sille altistuu lähinnä väärillä ruokatottumuksilla ja se tässä onkin vaikeampi oppia. Heikkilän viesti on moneen kertaan hiilihydraattien vähentäminen, niin kuntokin kohenee ja pillerit vähenee.

Meillä tuo "kuntokohde" on Aurinkorannikko ja siinne matkat maksaa parilta hengeltä noin 6 tonnia ja kolmen kuukauden asunto reilun kymppitonnin kun hyvän vuokraa. Nyt ollaan lähdössä jo neljännelle matkalle "jos kunto kestää".
Ruoka on melkein puolta halvempaa ja on sama missä eläkeläinen sitä nautiskelee. Vaimolla on liikuntarajoitteisuutta, mutta sitä varten ostettiin nelipyöräskootteri. Lämpöä on siinä 20 asteen molemmin puolin.

Lue lisää

Pitää nyt vähän korjailla, sillä matkat kahdelta edestakaisin maksaa noin 600 euroa ja kämppä vuokra noin 500-550/ kuukausi ajan pituudesta riippuen, eli menee hieman nuo eurot joskus sekaisin pilkkujen suhteen.

uusajattelija kirjoitti:

Pitää nyt vähän korjailla, sillä matkat kahdelta edestakaisin maksaa noin 600 euroa ja kämppä vuokra noin 500-550/ kuukausi ajan pituudesta riippuen, eli menee hieman nuo eurot joskus sekaisin pilkkujen suhteen.

Lue lisää

No eihän paljon sekaisin mennytkään. Eiköhän lämpötilakin olw 200 astetta siellä Malagassa. Ja nopeusrajoitukset kaduilla 5 kmh. Ruokakaan ei maksa kuin kymmenesosan.
Terveys sen sijaan huononee.Hiilihydraatit ja viinit sekoittavat vatsan ja varsinkin aamuisin on huono olo, ikäänkuin jatkuva krapula. Malaga on sellainen paikka.