Sukulaiset aina vailla jotain

On kokemusta. Olen hierontakurssin käynyt henkilö ja tehnyt keikkoja silloin tällöin kun olen muulta työltäni ehtinyt. Vapaa-ajallani sitten joudun hieromaan "edes viisi minuuttia" aina kun olen jossain kyläilemässä tai meille tulee vieraita. Pahimmillaan joudun käymään läpi jokaisen huoneessa olijan niskat kun en kehtaa sanoa ei.

Voi ei, eipä ole tosiaan röyhkeydellä rajaa... itellä kans samanlaista tuo kylässä käyminen ja illanvietot kaikista pahimpia ku akat menee jo valmiiksi jonoon että saavat kuontalonsa kuntoon baaria varten.. Raivostuttavaa

Sinun pitää kehittää jokin hyvä syy miksi et voi juuri nyt leikata sukulaistesi hiuksia, tai yksinkertaisesti oppia sanomaan ei. Tai riskillä, leikata sellainen kampaus, että kyseinen tyyppi ei enää koskaan pyydä sinulta hiuksenleikkuuta.
Risoo nämä hyväksikäyttjät. Olen itse ompelunharrastaja vuosien kokemuksella, olen jopa tehnyt sitä vapaaetoistyönä. Huomasin,että minulle alkoi tulla yhä enemmän sukulaisten ja tuttavien ja tuttavan tuttavien vaatekorjauksia. Niitä tuotiin ihan kassikaupalla, kun sulla ei ole muutakaan tekemistä, verukkeella.
Toiset tuli jopa kyläilemään ja toivoivat siinä kahvittelun ohella saavansa vetoketjut vaihdettua ja housut lyhennettyä. Minä tietysti tarjosin ne kahvileivätkin.
Touhu loppui kun ilmoitin, että ompelukone on rikki, enkä enää hanki uutta.

sukulaisia on jotka haukkuu loplta, annoit mitä vaan...

Ovat tosiaan melko hinnakkaita, ihan useamman satasen saa kunnon saksista maksaa. Halvempiakin on toki, mutta laatukin on sitten sitä ja tätä. Että kyllä kampaajat saa ihan tosissaan hinnoitteluakin miettiä että kulut saa katettua, kovasti on kampaajien "rahanahneudesta" valittelua, ei se asiakkaan maksama hinta suoraan taskuun mene, helppo vain joillakin ne kulut unohtaa. No menipä vähän aiheen vierestä, kuitenkin :D

No miten olis vaan jos sanosit kohteliaasti että ei käy. Tai sitten pyydät ihan selkeästi itsellesi jotain vastapalvelusta, mieti etukäteen mitä kukakin sukulainen osaa tehdä, ja kun tukanleikkuupyyntö tulee, esität vastapalvelus pyynnön.. Kyllä ne akat pullaa osaa leipoa tai siivota ja miehet varmasti remontoida ja autonrenkaita vaihtaa... voipi nopeasti käydä niin että niillekkin ihmisille on helpompaa mennä itse suoraan kampaajalle ;D

Joka kerta kun suostut niitä lettejä leikkaamaan, niin kauan sukulaisesi olettavat sinun tekevän sitä mielellään.

Olen itse töissä muuttofirmassa ja sukulaiset ja muut tuttavat monesti pyytävät minua muuttoavuksi jollain kahvi- ja makkarapalkalla. Minun pitäisi ottaa firmalta auto lainaan ja tulla muuttamaan. En mielelläni jaksaisi vapaapäiviäni käyttää muuttohommiin ellen sitten itse ole muuttamassa. Tätäkään eivät kaikki tunnu hyvällä ymmärtävän. Olenkin monesti vain antanut työnantajani puhelinnumeron ja käskenyt tekemään tarjouspyynnön :D

Sukulaiset luulee, että ne voi lainata mitä vaan ilmaiseksi. Kun hankin itselleni asuntoauton, niin appivanhemmat oli sitä jo varaamassa pariksi viikoksi itselleen. Onneksi auto on sen verran iso ja painava, että sitä saanutkaan appiukon AB-kortilla ajaa. Itselläni sentään on ABC-kortti..

Hauskaa lomaa vaan kaikille!

Maksan sukulaisille aina palveluksista. Jos itse kieltäytyvät rahasta, niin jätän asian. Seuraavan kerran maksan kuitenkin palveluksista. Mielummin maksan omille kuin vieraille.

Ei tuohon oikein voi sanoa, kuin että oma vika jos alkaa muiden orjaksi. Yksinkertaisesti kieltäydyt, jos ei itseäsi huvita.

jos sulla on pokkaa, kyni jonkun sukulaistädin hiukset liian lyhyiksi, tukistele kun teet kampausta, arvostele hiusten kuntoa yms, niin ehkä miettivät pari kertaa kääntyvätkö puoleesi vai maksavatko täyden hinnan jolleen ulkopuoliselle.

en kyllä itse uskaltaisi noin tehdä. olen mummoni, isäni parturi, äidin seuralainen ja milloin mitäkin se on vailla, siskoni muutto- ja siivousapu ja paskakaivo, jolle se vuodattaa ongelmansa. ketään näistä ihmisistä ei kiinnosta mitä mulle kuuluu, tietävät kyllä mummoani lukuunottamatta, että oon moniongelmainen, silti ne aina tahtoo jotain. siskoni ja äitini seurassa tuntuu, että ne oksentaa päälleni. ja kun mun apua ei tarvita, ei mua myöskään ole olemassa. odotan sitä päivää, että ne taas tarvitsevat jotain, ja voin vetää maton niiden jalkojen alta.

jos et ota kantaa toisten hiusongelmiin, pyynnöt vähenevät. tosin ne kunnioittavat ammattiin valmistumistasi, vaikka ei niistä varmaan mitään apua ole. tai pyydät vastapalveluksia.

Itselläni tilanne meni niin pahaksi, etten enää ota osaa mihinkään sukukemuihin tai muuhunkaan. Kaikki kokoontumiset meni siihen, että olin kasvitohtori, suunnittelija tai annoin ohjeita hoidon suhteen. Pahin kysymys oli: voitko tulla suunnitelemaan suomalaiseen mökkimetsään japanilaisen puutarhan -kiitos ei.

Olen rakennusmies ja nuorempana tein sen virheen että suostuin kesälomalla yhdelle sukulaiselle tekemään keittiöremonttia kun puhuttiin "parin päivän pikkuhommasta". Se homma sitten venähti ainakin kymmeneen päivään kun kyseinen projekti ei ollutkaan niin helppo mitä alunperin annettiin ymmärtää. No, hommasta selvittiin kunnialla mutta kyllä siitä huono maku jäi. Toki myönnän että osaltaan oli oma vikani, kun olin nuorena niin helposti muiden vietävissä.
Jään heinäkuussa neljän viikon lomalle ja kyllähän sukulaiset olisivat edelleen mielellään tarjoamassa minulle "ohjelmaa" lomalleni, mutta olen jämäkän kohteliaasti kieltäytynyt kaikista tarjouksista.

Opiskelin parturi-kampaajaksi ja heti oli koko suku vailla palveluksia, samoin heidän tuttavansa joita minulla ei ollut kunnia tuntea ollenkaan.
Pahimmillaan tuntemattomammat eivät saaneet selville minun numeroani niin soittivat äidilleni töihin ja varasivat sieltä minua käymään kampaamohommissa.

Pari ystävää tulivat aina ilmoittamatta kylään, mukanaan omat ja kylän kakarat sekä tuttavamammat, että "Jos vähän tässä samalla lyhentäisit, saat kato oppia, ilmasta oppia!"
Sotkin karvoihin kodin, rasvaiset hiukset pesin ensin lavuaarissa omilla shamppoillani ettei tarvinut limaista päätä koskea, pyyhepyykkiä tuli, komensin vieraita kakaroita sivussa, keitin kahvit ja pistin pöytään pullat.
Samainen ystävä kertoili miten hänen kummityttökin haaveilee kampaajan ammatista, hän on niin taiteellinen ja tykkää tehdä käsillään. Siihen vastasin että no sehän kannattaa sitten hakea tähän koulutukseen. Ystävä naurahti "Ehei, eijei, kyllä se haluaa kuitenkin jonkun oikean ammatin, jonkun paremman".
Hänen lentävä idea oli myös, että hän voisi välittää minulle näitä asiakkaita iltaisin ja viikonloppuisin kun hänellä on niiiin laaja ystäväpiiri, leikkaisin hiuksia ja hän antaisi siitä minulle 15%, itse ottaisi välityspalkkiota loput.

Leikkauksen jälkeen kysyivät mitä ollaan velkaa, oletus oli että olen haltioissani siitä että saan harjoitella ja sanon että antaa nyt olla vaan. Kun ilmoitin hinnan niin ääneti kaivettiin kuvetta ja muutaman kerran jopa vihjailtiin että mitä se verottaja tästä sulle sanoo.
Suu auki jäätiin tuijottamaan ja oltiin nyreissään kun en voinutkaan värjätä hiuksia enkä tehdä permanentteja, ei sattunut olemaan opiskelijalla satojen eurojen kemikalivarastoa kotonaan.

Käden leikkaus lopetti tämän hyväksikäytön, kyselyihin vastasin että eipä onnistu kun on käsi kipsissä ja parannuttuani en enää aio leikellä yhtään mitään enkä ketään. Yksi tutun tuttu kivahti vihaisena että "Kalliiksi tulee kuule kampaajallakin käynti ja tiedätkö mitä lasten leikkaus maksaa, ei mulla kuule ole varaa!"
No mitä asia ollenkaan minulle kuului, käskin kasvattaa pitkän tukan ja ostaa kitaran.

Tätä ammattia en ole koskaan työkseni tehnyt, lähdin ihan muuta alaa opiskelemaan.

Ota trimmeri ja vedä ilmaisleikkausta vaativalle 'jakaus' pohjia myöden.
Ja seuraavalle potilaalle tilaa korvaläppien vieterille samalla lailla.

Takaan ja alleviivaan että ilmaisleikkuupyynnöt loppuvat.

Tuttua. Itse en juuri tästä jatkuvasta jeesaamisesta ja neuvojen kysymisestä johtuen halua enää nähdä siskoani ja miestään ollenkaan. Todella inhottavaa kun tajuaa olevansa vain heille hyöty tai mahdollisuus siihen. Yhtäkään tapaamis kertaa ei mene etteivät kaipaisi apua johonkin. Ja sitten sisko vielä kehtaa ihmetellä miksemme halua olla heidän kanssaan. Kyllä ihmiset voi vaan olla itsekkäitä ja ilkeitä :(

Mulla on sellanen luonne että autan aina. Olen tehnyt aika paljon remonttihommia sukulaisille. Aina kun pyytävät apua niin olin auttamassa. Aina ilmaiseksi.

Olen myös muuton yhteydessä luopunut tavarasta. Viimeksi annoin veljelle kalliit karaokelaitteet ja siskolle imurin, toiset karaokelaitteet ja muuta roinaa.

Mitä saan palkaksi? Kun mulla menee sen yhden kerran hermot niin koko helvetin suku puhuu selän takana että "se on sellainen kusipää että sitä pitäisi vähän hakata".

Koskaan eivät soittele, vaan minä soittelen heille. Soittavat tosin jos tarvitsevat palvelua. Eivätkä tule kylään vaan se olen minä joka käy heillä. Vaihdoin puhelinnumeroa ja se on prepaid, niin ei tarvitse soitella. Olen myös päättänyt että vaihdan sukunimeni viimeistän silloin jos pääsen naimisiin.

Itselläni on ongelmana muutama autoton lähisukulainen pk-seudulla. Ymmärrän kyllä että Helsingissä ja muissa isommissa kaupungeissa ei omaa autoa kannata omistaa kun joukkoliikenneyhteydet on toimivat, mutta välillä kyrsii kun itse tulen 300 kilometrin päästä käymään helsingissä sukulaisia tapaamassa omalla autollani niin melkein aina joudun kuskina olemaan, kun pitäisi käydä esim. hyllyä tai muita huonekaluja hakemassa liikkeestä tai viedä tavaraa kaatopaikalle tjsp. joka helvetin kerta! Viimeksikin jouduttiin kiertämään yhden pienen lampun takia Sellot, Itäkeskukset ja Jumbot läpi eikä mistään löytynytkään sitä mitä oli tarkoitus hakea. Muuten olen hyvissä väleissä lähisukulaisteni kanssa, mutta olisi se kiva viikonloppua viettää muutenkin kuin autolla ajellessa pitkin helsinkiä, kun yleensä olen matkabudjetin suunnitellut siten että autolla ajan vaan meno- ja paluumatkan. Tähän yleensä niukin naukin riittää se tankillinen bensaa. Oma mokanihan tämä on kun suostun aina olemaan kuskina, mutta toisaalta tuntuu että olen heille sen velkaa kun kerran he majoittavat minut. Ehkä pitää VR:ää alkaa enemmän käyttämään, tämä ongelma olisi sillä poistettu.