Ainakin lähihoitajan näkökulmasta erikoissairaanhoidon hierarkia on naurettavan totta ja karua. Lääkärit eivät edes tervehdi ja sairaanhoitajistakin monet katsovat ylimielisesti ja pitävät meitä pikkuapulaisinaan. Eikä missään nimessä saa neuvoa lääkäriä tai sairaanhoitajaa. Ja on sekin vähän outoa, että lääkärit pitävät sairaanhoitajia ilmiesesti ihan kelvollisina työkavereina, mutta lähihoitajia pohjasakkana, joiden kanssa ei voi vaihtaa edes yhtä sanaa. Miksi??? Ja tätä siis ainakin omien kokemuksieni mukaan useissakin erikoissairaanhoidon yksiköissä eteläisessä Suomessa.
Sairaalahierarkia on julmaa
Near nurse
22
1714
Vastaukset
- 12+10
Noh omalla osastollani ( yliopist.sairaala) meillä ei moista onneksi ole. Lääkärit, sairaanhoitajat ja lähihoitajat tulevat kaikki hyvin juttuun eikä ketään halveksita. Tyhmää, jos tuollaista jossain esiintyy. Kaikilla meillä on tärkeä osuus potilaiden hoitotyössä ammattinimikkeestä huolimatta.
- Se on sulta pois
Kuntien terv.hoitoaloilla vallitsee helvetinmoinen kateus. Voi sentään, jos siellä erehtyy joku "alempiarvoinen" kahvitaukojen kehuskelukerhoissa avaamaan suunsa ja käykin ilmi, että sulla meneekin taloudellisesti hyvin ellei peräti paremmin kuin näillä itsensäkorottajilla, niin kyllä menee iso herne nenuun ja siellä se tuntuu myös pysyvän.sen jälkeen alkaa kuopankaivuu, johon kateudenpesät yleensä itse putoavat ennemmin tai myöhemmin.Onneksi maailma ei pyöri näiden tärkeilijöiden pillin mukaan.
- Shootar
Ja sairaala-apulaiset viettävät meillä taukonsa osaston potilaskeittiössä. Hierarkian alimmalla tasolla näin.
- 18+5
Typerä tapa. Olen kerran nuorena ja pahapäisenä keikkailevana sairaala-apulaisena hiljentänyt osaston kahvihuoneen menemällä sinne kahvikuppini kanssa tauolle, kuten muutkin. Aluksi sain vastaani hiljaisuuden, minkä jälkeen kuului yksi yritys "meidän tytöt ovat kyllä aina juoneet kahvinsa keittiössä".
Vastasin muistaakseni, että ovessa lukee "henkilökunta" erotukseksi potilaista, istuin alas ja join kahvini ihan kaikessa rauhassa - ja siitä eteenpäinkin, vaikka osaston omat sairaala-apulaiset jatkoivat eristäytymistään keittiöön. Omapa on vikansa - eivät hoitajatkaan juo kahvejaan potilassängyn vierellä, miksi minä joisin tiskikoneen vieressä?
Olen sittemmin hakeutunut osastolle, jossa hierarkiaa ei ole (kyllä, niitäkin on, ja kyllä, lääkärintakinkin alta löytyy ihan oikea ihminen - monesti vielä mukavakin....ja joka tapauksessa kaikki seipäännielleetkin oppivat tervehtimään, kun tarpeeksi vaan karjuu hyviä huomenia. Kuuluu alkeellisiin käytöstapoihin). Ilmapiiri on hyvä ja kukin käy tauolla silloin kun ehtii, samassa suuressa pöydässä muiden kanssa, oli siinä sitten sihteeri, sairaala-apulainen, opiskelijoita, erilaisia hoitajia tai ylilääkäri. Ja syystäkin näin, sillä on huono nostella ja käännellä potilasta sellaisen henkilön kanssa, jota on viisi minuuttia aiemmin nokkinut ;) (Tätä tekevät tarvittaessa kaikki, nimikyltin tittelistä riippumatta).
Muistan kyllä opiskeluaikaisen vierailun osastolla, jossa sairaala-apulaiset itse halusivat pysyä potilaskeittiössä ja ohjeistivat opiskelijat samoin. Sinipaitoja ei välttämättä edes tervehditty. Mutta se oli joskus 1900-luvulla.
Paljon on kiinni siitä, miten antaa itseänsä kohdella - siinä sairaalassa, missä minä olen töissä, osa sairaala-apulaisista on siirretty huollon vastuualueelle, jossa heidän esimiehensä on joku ihan muu kuin osastonhoitaja. Tällöin he ovat ulkona osastojen nokkimisjärjestyksistä ja heidän polkemisensa on yhtä mielekästä kuin vierailevien sähkömiesten. Toki joku tekee sitäkin.
Kaikkein tylsintä, nyt konkarina, on tavata joku nuori vastavalmistunut sairaanhoitaja, jolle on jossakin koulutuksen vaiheessa opetettu, ettei potilasruokiin koskeminen kuulu heidän työnkuvaansa. Väärin. Nämä sitten (joskus, ei onneksi usein) napisevat ruokaa jakaessaan jotakin koulutuksestaan samalla, kun osaavat vaihtelevasti tulkita potilasruokalistaa. Todella suuria puutteita on esimerkiksi linjan vähälaktoosinen-laktoositon-maidoton - ymmärtämisessä edelleen, vaikka kyseessä on ns. peruskaura eikä asia ole vaikea. Hiilareiden laskeminen ja proteiinirajoitteet ovat myös kompastuskivi.
No, aina se Siperia on opettanut, märkäkorviakin, ja joitakin tärkeilijöitä vielä pahemman kautta, kun tähän dieettipolitiikkaan koulutettu sairaala-apulainen on joutunut vetämään hommaa etenpäin. Lähihoitajien - ja vanhojen perushoitajien - kunniaksi on sanottava, että tällainen perustyö sujuu vielä heiltä eikä potilasta käytetä dieettiarvailun koekaniinnina.
Kirsikkana kakussa tarina tosielämästä eräältä entiseltä osastoltani: Leikkaukseen menevät ovat todella ravinnotta. Jos nyt säälistä haluaa tarjoilla heille kahvia ja pullaa, saa leikkaukset peruuntumaan ja vihaisen leikkaustiimin puhelimen päähän - sillä heidän aikataulunsa on auttamatta sekaisin ja salit seisovat ns. turhan takia. Viisi samalta osastolta samana päivänä peruuntunutta leikkausta tarkoitti sitä, että kokemattomat eivät ko. osastolla jaa enää mitään appeita keskenään...
Ratkaisuna riskin minimointiin otettiin sairaala-apulaiset takaisin ruoanjakohommiin, vaikka heidät aiemmin oli siirretty siitä pois "erikoisosaajien" hoitaessa homman. Ilmeisesti ammattitaitomme voi paitsi kadota, myös palautua ihan hetkessä ;)) - VM 77
18+5 kirjoitti:
Typerä tapa. Olen kerran nuorena ja pahapäisenä keikkailevana sairaala-apulaisena hiljentänyt osaston kahvihuoneen menemällä sinne kahvikuppini kanssa tauolle, kuten muutkin. Aluksi sain vastaani hiljaisuuden, minkä jälkeen kuului yksi yritys "meidän tytöt ovat kyllä aina juoneet kahvinsa keittiössä".
Vastasin muistaakseni, että ovessa lukee "henkilökunta" erotukseksi potilaista, istuin alas ja join kahvini ihan kaikessa rauhassa - ja siitä eteenpäinkin, vaikka osaston omat sairaala-apulaiset jatkoivat eristäytymistään keittiöön. Omapa on vikansa - eivät hoitajatkaan juo kahvejaan potilassängyn vierellä, miksi minä joisin tiskikoneen vieressä?
Olen sittemmin hakeutunut osastolle, jossa hierarkiaa ei ole (kyllä, niitäkin on, ja kyllä, lääkärintakinkin alta löytyy ihan oikea ihminen - monesti vielä mukavakin....ja joka tapauksessa kaikki seipäännielleetkin oppivat tervehtimään, kun tarpeeksi vaan karjuu hyviä huomenia. Kuuluu alkeellisiin käytöstapoihin). Ilmapiiri on hyvä ja kukin käy tauolla silloin kun ehtii, samassa suuressa pöydässä muiden kanssa, oli siinä sitten sihteeri, sairaala-apulainen, opiskelijoita, erilaisia hoitajia tai ylilääkäri. Ja syystäkin näin, sillä on huono nostella ja käännellä potilasta sellaisen henkilön kanssa, jota on viisi minuuttia aiemmin nokkinut ;) (Tätä tekevät tarvittaessa kaikki, nimikyltin tittelistä riippumatta).
Muistan kyllä opiskeluaikaisen vierailun osastolla, jossa sairaala-apulaiset itse halusivat pysyä potilaskeittiössä ja ohjeistivat opiskelijat samoin. Sinipaitoja ei välttämättä edes tervehditty. Mutta se oli joskus 1900-luvulla.
Paljon on kiinni siitä, miten antaa itseänsä kohdella - siinä sairaalassa, missä minä olen töissä, osa sairaala-apulaisista on siirretty huollon vastuualueelle, jossa heidän esimiehensä on joku ihan muu kuin osastonhoitaja. Tällöin he ovat ulkona osastojen nokkimisjärjestyksistä ja heidän polkemisensa on yhtä mielekästä kuin vierailevien sähkömiesten. Toki joku tekee sitäkin.
Kaikkein tylsintä, nyt konkarina, on tavata joku nuori vastavalmistunut sairaanhoitaja, jolle on jossakin koulutuksen vaiheessa opetettu, ettei potilasruokiin koskeminen kuulu heidän työnkuvaansa. Väärin. Nämä sitten (joskus, ei onneksi usein) napisevat ruokaa jakaessaan jotakin koulutuksestaan samalla, kun osaavat vaihtelevasti tulkita potilasruokalistaa. Todella suuria puutteita on esimerkiksi linjan vähälaktoosinen-laktoositon-maidoton - ymmärtämisessä edelleen, vaikka kyseessä on ns. peruskaura eikä asia ole vaikea. Hiilareiden laskeminen ja proteiinirajoitteet ovat myös kompastuskivi.
No, aina se Siperia on opettanut, märkäkorviakin, ja joitakin tärkeilijöitä vielä pahemman kautta, kun tähän dieettipolitiikkaan koulutettu sairaala-apulainen on joutunut vetämään hommaa etenpäin. Lähihoitajien - ja vanhojen perushoitajien - kunniaksi on sanottava, että tällainen perustyö sujuu vielä heiltä eikä potilasta käytetä dieettiarvailun koekaniinnina.
Kirsikkana kakussa tarina tosielämästä eräältä entiseltä osastoltani: Leikkaukseen menevät ovat todella ravinnotta. Jos nyt säälistä haluaa tarjoilla heille kahvia ja pullaa, saa leikkaukset peruuntumaan ja vihaisen leikkaustiimin puhelimen päähän - sillä heidän aikataulunsa on auttamatta sekaisin ja salit seisovat ns. turhan takia. Viisi samalta osastolta samana päivänä peruuntunutta leikkausta tarkoitti sitä, että kokemattomat eivät ko. osastolla jaa enää mitään appeita keskenään...
Ratkaisuna riskin minimointiin otettiin sairaala-apulaiset takaisin ruoanjakohommiin, vaikka heidät aiemmin oli siirretty siitä pois "erikoisosaajien" hoitaessa homman. Ilmeisesti ammattitaitomme voi paitsi kadota, myös palautua ihan hetkessä ;))Kirjoittelit kokemuksistasi samalla tavalla, kuin minäkin olen pitkällä urallani perushoitajana erikoissairaanhoidossa kokenut. Siperia opettaa, mutta kun opetettavia alkaa olla yhä enemmän! AMK-sairaanhoitajat, etenkin sellaiset, jotka ovat suoraan lukiosta lähteneet opiskelemaan AMK-opintojaan, ovat ihan "pihalla".
Opiskeluaikana he opiskelevat hoitotiedettä ja teorioita. Valmistumisen jälkeen päätyvätkin työhön, jossa on toisinaan pakko ottaa ruokatarjotin käteen ja viedä se märissä vaipoissa ruokaa odottavalle vanhukselle. Avuton vanhus ei pysty itse syömään ja sairaanhoitaja saattaa joutua vielä syöttäjäksikin, sekä vaipanvaihtajaksi. Tätä tapahtuu yhä useammin, koska perushoitajat katoavat erikoissairaanhoidosta. Heidän tilalleen tulee sairaanhoitajia.
Nokkimisjärjestys on aina ollut, mutta miten se muuttuu, kun on pelkästään sairaanhoitajia.
Sairaala-apulaisia tuskin voidaan ryhtyä juoksuttamaan. Tehtäväkuviin tosin saatetaan yrittää muutoksia. Mielenkiintoisia aikoja odotettavissa. - .......
18+5 kirjoitti:
Typerä tapa. Olen kerran nuorena ja pahapäisenä keikkailevana sairaala-apulaisena hiljentänyt osaston kahvihuoneen menemällä sinne kahvikuppini kanssa tauolle, kuten muutkin. Aluksi sain vastaani hiljaisuuden, minkä jälkeen kuului yksi yritys "meidän tytöt ovat kyllä aina juoneet kahvinsa keittiössä".
Vastasin muistaakseni, että ovessa lukee "henkilökunta" erotukseksi potilaista, istuin alas ja join kahvini ihan kaikessa rauhassa - ja siitä eteenpäinkin, vaikka osaston omat sairaala-apulaiset jatkoivat eristäytymistään keittiöön. Omapa on vikansa - eivät hoitajatkaan juo kahvejaan potilassängyn vierellä, miksi minä joisin tiskikoneen vieressä?
Olen sittemmin hakeutunut osastolle, jossa hierarkiaa ei ole (kyllä, niitäkin on, ja kyllä, lääkärintakinkin alta löytyy ihan oikea ihminen - monesti vielä mukavakin....ja joka tapauksessa kaikki seipäännielleetkin oppivat tervehtimään, kun tarpeeksi vaan karjuu hyviä huomenia. Kuuluu alkeellisiin käytöstapoihin). Ilmapiiri on hyvä ja kukin käy tauolla silloin kun ehtii, samassa suuressa pöydässä muiden kanssa, oli siinä sitten sihteeri, sairaala-apulainen, opiskelijoita, erilaisia hoitajia tai ylilääkäri. Ja syystäkin näin, sillä on huono nostella ja käännellä potilasta sellaisen henkilön kanssa, jota on viisi minuuttia aiemmin nokkinut ;) (Tätä tekevät tarvittaessa kaikki, nimikyltin tittelistä riippumatta).
Muistan kyllä opiskeluaikaisen vierailun osastolla, jossa sairaala-apulaiset itse halusivat pysyä potilaskeittiössä ja ohjeistivat opiskelijat samoin. Sinipaitoja ei välttämättä edes tervehditty. Mutta se oli joskus 1900-luvulla.
Paljon on kiinni siitä, miten antaa itseänsä kohdella - siinä sairaalassa, missä minä olen töissä, osa sairaala-apulaisista on siirretty huollon vastuualueelle, jossa heidän esimiehensä on joku ihan muu kuin osastonhoitaja. Tällöin he ovat ulkona osastojen nokkimisjärjestyksistä ja heidän polkemisensa on yhtä mielekästä kuin vierailevien sähkömiesten. Toki joku tekee sitäkin.
Kaikkein tylsintä, nyt konkarina, on tavata joku nuori vastavalmistunut sairaanhoitaja, jolle on jossakin koulutuksen vaiheessa opetettu, ettei potilasruokiin koskeminen kuulu heidän työnkuvaansa. Väärin. Nämä sitten (joskus, ei onneksi usein) napisevat ruokaa jakaessaan jotakin koulutuksestaan samalla, kun osaavat vaihtelevasti tulkita potilasruokalistaa. Todella suuria puutteita on esimerkiksi linjan vähälaktoosinen-laktoositon-maidoton - ymmärtämisessä edelleen, vaikka kyseessä on ns. peruskaura eikä asia ole vaikea. Hiilareiden laskeminen ja proteiinirajoitteet ovat myös kompastuskivi.
No, aina se Siperia on opettanut, märkäkorviakin, ja joitakin tärkeilijöitä vielä pahemman kautta, kun tähän dieettipolitiikkaan koulutettu sairaala-apulainen on joutunut vetämään hommaa etenpäin. Lähihoitajien - ja vanhojen perushoitajien - kunniaksi on sanottava, että tällainen perustyö sujuu vielä heiltä eikä potilasta käytetä dieettiarvailun koekaniinnina.
Kirsikkana kakussa tarina tosielämästä eräältä entiseltä osastoltani: Leikkaukseen menevät ovat todella ravinnotta. Jos nyt säälistä haluaa tarjoilla heille kahvia ja pullaa, saa leikkaukset peruuntumaan ja vihaisen leikkaustiimin puhelimen päähän - sillä heidän aikataulunsa on auttamatta sekaisin ja salit seisovat ns. turhan takia. Viisi samalta osastolta samana päivänä peruuntunutta leikkausta tarkoitti sitä, että kokemattomat eivät ko. osastolla jaa enää mitään appeita keskenään...
Ratkaisuna riskin minimointiin otettiin sairaala-apulaiset takaisin ruoanjakohommiin, vaikka heidät aiemmin oli siirretty siitä pois "erikoisosaajien" hoitaessa homman. Ilmeisesti ammattitaitomme voi paitsi kadota, myös palautua ihan hetkessä ;)).) good for you
- säteilyherkkä
VM 77 kirjoitti:
Kirjoittelit kokemuksistasi samalla tavalla, kuin minäkin olen pitkällä urallani perushoitajana erikoissairaanhoidossa kokenut. Siperia opettaa, mutta kun opetettavia alkaa olla yhä enemmän! AMK-sairaanhoitajat, etenkin sellaiset, jotka ovat suoraan lukiosta lähteneet opiskelemaan AMK-opintojaan, ovat ihan "pihalla".
Opiskeluaikana he opiskelevat hoitotiedettä ja teorioita. Valmistumisen jälkeen päätyvätkin työhön, jossa on toisinaan pakko ottaa ruokatarjotin käteen ja viedä se märissä vaipoissa ruokaa odottavalle vanhukselle. Avuton vanhus ei pysty itse syömään ja sairaanhoitaja saattaa joutua vielä syöttäjäksikin, sekä vaipanvaihtajaksi. Tätä tapahtuu yhä useammin, koska perushoitajat katoavat erikoissairaanhoidosta. Heidän tilalleen tulee sairaanhoitajia.
Nokkimisjärjestys on aina ollut, mutta miten se muuttuu, kun on pelkästään sairaanhoitajia.
Sairaala-apulaisia tuskin voidaan ryhtyä juoksuttamaan. Tehtäväkuviin tosin saatetaan yrittää muutoksia. Mielenkiintoisia aikoja odotettavissa.Yksi asia jäi vaivaamaan. Mitä jos kaikki sairaalat yksityistetään ,kiikarissa ainoastaan bisneksen tuotto .USAssa syöpäsiraalat mainostavat leikkauksiaan TVeessä ihan päivittäin.Suomessa se voisi johtaa halpatyövoiman hankkimiseen ulkomailta, maximoiden tulot sairaalalle ,ja sen osakkaille. Valtio pesee kätensä kaikesta mikä kuului sille sadan vuoden aikana.
- puolioppinut
18+5 kirjoitti:
Typerä tapa. Olen kerran nuorena ja pahapäisenä keikkailevana sairaala-apulaisena hiljentänyt osaston kahvihuoneen menemällä sinne kahvikuppini kanssa tauolle, kuten muutkin. Aluksi sain vastaani hiljaisuuden, minkä jälkeen kuului yksi yritys "meidän tytöt ovat kyllä aina juoneet kahvinsa keittiössä".
Vastasin muistaakseni, että ovessa lukee "henkilökunta" erotukseksi potilaista, istuin alas ja join kahvini ihan kaikessa rauhassa - ja siitä eteenpäinkin, vaikka osaston omat sairaala-apulaiset jatkoivat eristäytymistään keittiöön. Omapa on vikansa - eivät hoitajatkaan juo kahvejaan potilassängyn vierellä, miksi minä joisin tiskikoneen vieressä?
Olen sittemmin hakeutunut osastolle, jossa hierarkiaa ei ole (kyllä, niitäkin on, ja kyllä, lääkärintakinkin alta löytyy ihan oikea ihminen - monesti vielä mukavakin....ja joka tapauksessa kaikki seipäännielleetkin oppivat tervehtimään, kun tarpeeksi vaan karjuu hyviä huomenia. Kuuluu alkeellisiin käytöstapoihin). Ilmapiiri on hyvä ja kukin käy tauolla silloin kun ehtii, samassa suuressa pöydässä muiden kanssa, oli siinä sitten sihteeri, sairaala-apulainen, opiskelijoita, erilaisia hoitajia tai ylilääkäri. Ja syystäkin näin, sillä on huono nostella ja käännellä potilasta sellaisen henkilön kanssa, jota on viisi minuuttia aiemmin nokkinut ;) (Tätä tekevät tarvittaessa kaikki, nimikyltin tittelistä riippumatta).
Muistan kyllä opiskeluaikaisen vierailun osastolla, jossa sairaala-apulaiset itse halusivat pysyä potilaskeittiössä ja ohjeistivat opiskelijat samoin. Sinipaitoja ei välttämättä edes tervehditty. Mutta se oli joskus 1900-luvulla.
Paljon on kiinni siitä, miten antaa itseänsä kohdella - siinä sairaalassa, missä minä olen töissä, osa sairaala-apulaisista on siirretty huollon vastuualueelle, jossa heidän esimiehensä on joku ihan muu kuin osastonhoitaja. Tällöin he ovat ulkona osastojen nokkimisjärjestyksistä ja heidän polkemisensa on yhtä mielekästä kuin vierailevien sähkömiesten. Toki joku tekee sitäkin.
Kaikkein tylsintä, nyt konkarina, on tavata joku nuori vastavalmistunut sairaanhoitaja, jolle on jossakin koulutuksen vaiheessa opetettu, ettei potilasruokiin koskeminen kuulu heidän työnkuvaansa. Väärin. Nämä sitten (joskus, ei onneksi usein) napisevat ruokaa jakaessaan jotakin koulutuksestaan samalla, kun osaavat vaihtelevasti tulkita potilasruokalistaa. Todella suuria puutteita on esimerkiksi linjan vähälaktoosinen-laktoositon-maidoton - ymmärtämisessä edelleen, vaikka kyseessä on ns. peruskaura eikä asia ole vaikea. Hiilareiden laskeminen ja proteiinirajoitteet ovat myös kompastuskivi.
No, aina se Siperia on opettanut, märkäkorviakin, ja joitakin tärkeilijöitä vielä pahemman kautta, kun tähän dieettipolitiikkaan koulutettu sairaala-apulainen on joutunut vetämään hommaa etenpäin. Lähihoitajien - ja vanhojen perushoitajien - kunniaksi on sanottava, että tällainen perustyö sujuu vielä heiltä eikä potilasta käytetä dieettiarvailun koekaniinnina.
Kirsikkana kakussa tarina tosielämästä eräältä entiseltä osastoltani: Leikkaukseen menevät ovat todella ravinnotta. Jos nyt säälistä haluaa tarjoilla heille kahvia ja pullaa, saa leikkaukset peruuntumaan ja vihaisen leikkaustiimin puhelimen päähän - sillä heidän aikataulunsa on auttamatta sekaisin ja salit seisovat ns. turhan takia. Viisi samalta osastolta samana päivänä peruuntunutta leikkausta tarkoitti sitä, että kokemattomat eivät ko. osastolla jaa enää mitään appeita keskenään...
Ratkaisuna riskin minimointiin otettiin sairaala-apulaiset takaisin ruoanjakohommiin, vaikka heidät aiemmin oli siirretty siitä pois "erikoisosaajien" hoitaessa homman. Ilmeisesti ammattitaitomme voi paitsi kadota, myös palautua ihan hetkessä ;))18 plus 5 . Huumorilla höystetty kirjoitus. Hyvin pärjäät ammatissasi,juuri tuollaista kokemusta tarvitaan luokkahuoneissa opiskelijoille.
- hoit
säteilyherkkä kirjoitti:
Yksi asia jäi vaivaamaan. Mitä jos kaikki sairaalat yksityistetään ,kiikarissa ainoastaan bisneksen tuotto .USAssa syöpäsiraalat mainostavat leikkauksiaan TVeessä ihan päivittäin.Suomessa se voisi johtaa halpatyövoiman hankkimiseen ulkomailta, maximoiden tulot sairaalalle ,ja sen osakkaille. Valtio pesee kätensä kaikesta mikä kuului sille sadan vuoden aikana.
Tätä ei kukaan toivo.
- Maailma muuttuu
Itseasiassa. Koska hoitohenkilökunnasta alkaa olemaan pulaa ja seuraavan kymmenen vuoden sisällä pahenee entisestään, pitää töitä organisoida uudelleen. Sairaanhoitaja on korkeasti koulutettu hoitotyön ammattilainen, joten jotta saadaan heidän ammattitaitonsa täydellisesti hyödynnettyä, kaikki perushoito sun muut ruokatarjottimien kantamiset tulevat siirtymään heiltä pois. Sairaanhoitajien ammattitaitoa tarvitaan kipeämmin muualla, esim lääkehoidossa jne, ja koska heitä ei tule olemaan riittävästi, on pakko priorisoida.
Ihan sama juttu tulee olemaan myös lähihoitajien kohdalla, eivät hekään niitä tarjottimia enää kohta kantele, heidän työpanostaan tarvitaan siinä perushoidosssa ja lähihoidossa, jossa he puolestaan ovat alansa ammattilaisia. - 12+12
Johtuisikohan tuo sinusta itsestäsi? Meillä on yliopistollisesta sairaalasta poistettu lähihoitajat aivan minimiin ja lopuistakin päästään eroon ihan lähiaikoina, ihan siksi koska te ette osaa yhtään mitään.
Olen valmistunut sairaanhoitajaksi vuonna 1978 ja silloin oli kaikilla hoitajilla jokin taso, nykyään ei ole.- peruslähis
Nimimerkille 12 12: Taitavat lähihoitajat lähteä aivan vapaaehtoisesti. Nimittäin teidän lähärinne työkaverit ovat kirjoituksesi perusteella huonointa C- ryhmää, ihana ilmapiiri työskennellä. Jää vaan itseksesi pätemään. Yäk!
- Kyllästynyt
Meillä pomo katsoo kenelle puhuu tai ketä tervehtii.. liekö sivistynyt moukka :P
- Tee-shot
Suuremmissa jenkkifirmoissa porukka koostuu ,kenenkä seurassa pelaat golffia .Johtajia valitaan sen peruseella ,mihinkä clubiin kuulut. Clubin nimi kertoo heti mitenkä paljon maksat jäsenmaksua vuodessa . Parempituloiset lääkärit mukaanluettuina. Sairaala-apulainen saattaa päästä kantamaan golffimailoja ,jos on lääkärin suosiossa.Kaikki pelaa kuin rasvattuna.
- Kaikkiakanssa
Sairaalasarja Sykkeessä sanottua; ettei lähihoitaja ole ammatti, vaan diagnoosi! Siinä sitä arvostusta oikein televisiossa! En tosin itse arvosta koko sairaalahierarkiaa, on se sen verran humoristista ja säälittävääkin.
- Hoitoala kuluttaa
Sairaalahierarkia on tosiaankin sairasta..kun kyseessä on vielä akkoja niin kateus ja nokkimisjärjestys sen mukainen, naiset ne osaa tuhota työyhteisön kateudella ja naljailulla sekä kauhean tärkeää on oman osaamisen korostaminen sekä tittelit, yhtään turhaa työtä ei ole ja jokainen duunari on oman arvonsa ansainnut....terveisin entinen hoitajamies joka nyt omassa yrityksessä itsensä herrana.
- Wimin,wimin,wimin
Harvat naiset kestävät esimiesasemansa kunnialla .Naisista tulee yksinvaltiaita päästessään niskan päälle. Se saattaa johtua alemmuuskompleksista kotioloissa .Hellapoliisin arvo ei nosta rintoja tarpeeksi pystyyn. Onhan niitä asiallisiakin naisjohtajia,mutta harvassa.
- Aikuinen lähis
Outoa. Lekurit ottavat tosissaan aikuisen ja vantteran, työnsä vakavasti ottavan lähiksen mielipiteet. Ja mikseivät ottaisi. Huonotapaisimmat asiakkaat haistattettelevat lekurille mutta eivät meikäläiselle. Vetäkää siitä johtopäätöksenne.
- jenkki-huligaani
Vuosia sitten helsingin kirurgisella keskustelin kolmen lääkärin kanssa pitkään potilaiden tavoista USAn,ja suomen välillä .Sain kuulla kauhukertomuksia suomalaisten hävyttömyyksistä heitä hoitaville lääkäreille .Sitä ei tapahdu ainakaan omassa osavaltiossani .Me " lääkärit rupattelimme" pitkään kuin vanhat kaverit .Kohteliaalla kielenkäytöllä,sekä käyttääntymisellä saa ihmeitä aikaan ,jopa lääkäreiltä .Lääkärit ovat monesti paineiden alla, ja ovat myöskin ihmisiä ,joihin koskee turhat haukkumiset.
- piikittäja
Tittelitärkeydestä johtuu kaikki.Suomi on aina ollut,ja pysyy titteliarkana maana .Ammattiarvot on aina mainittava ,muuten tulee vaikeuksia ja syrjintää .Armeijan alokkailla on samat vaikeudet ,kohdatessaan kapiukon kadulla .Jos ei tervehdi upseeria oikealla tavalla, niin lomat lähti pitkäksi aikaa. Läntisellä pallonpuoliskolla on hieman leppoisampi käytäntö. Pienessä maassa on pidettävä arvoistaan kiinni.
- jokapaikahöylä
Mun täytyy sanoa että ensimmäistä kertaa kuulen jostain "sairaalahierarkiasta" täällä. Voi johtua siitäkin että työskentelen psykiatrian enkä somatiikan puolella. Meillä lähi- ja sairaanhoitajien työnkuva on aika lailla sama, ja mun mielestä tämä ei ole pelkästään hyvä juttu. Esimerkiksi vastuuvuorossa oleminen ja siihen liittyvä vastuu kuuluu minun mielestäni sairaanhoitajille, samoin vastuu lääkevuorosta. Ongelma ei sinänsä ole merkittävä, mutta minusta sairaanhoitajille kuuluisi nuo työtehtävät koska heillä on koulutuksensa puolesta eniten asiantuntemusta. Kieltämättä kun työnkuva on tämmöinen houkuttelee sairaanhoitajan koulutus jo sen takia että työstä on sen jälkeen helpompi suoriutua. Mitään hierarkiaa meillä ei kuitenkaan ole. Tässä on varmaan eroa somatiikan ja psykiatrian sekä toisaalta myös eri paikkakuntien välillä.
- kyllä tuulista on
omasta kokemuksestani sanoisin arviona että psykiatrian puolella on hieman parempi ilmapiiri työpaikkana yleensä,mutta se onkin vaikeampi ehkä alana,vaikka tämä nyt onkin liian suuri yleistys,ettei sitä edes pitäisi sanoa ääneen.Vaikeita ihmisiä yleensä on vaan joka paikassa ja joka alalla,mutta ilmapiiri sairaalassa ehkä jossain Uudenmaan alueen sairaaloissa on tahallaan ajettu hyvin ja melko hierarkiseksi,koska se hierarkisuus on sisäänkirjoitettu jo lääkärikoulutukseen sielläpäin hiljaisena tietona.Pahin työpaikkakiusaustilannekin on kai ollut juuri sielläpäin,kun poliisin piti tulla päivystykseen pyydettynä sanomaan parille työntekijälle että kun pomo haluaa teidät muuhun pisteeseen töihin niin pitäisi alkaa kalppimaan pois,ei puhettakaan Suomessa kun ollaan, että poliisille olisi tullut joku ajatus, että onko kuviossa jokin vikana,tai että ne pomot olisivat silloin itse tulleet sanomaan kiusatuille asian,kaikissa asioissa kun haluttiin jo varmaankin kiusata..Jonkun näköinen reiluus ja rehtiys tuntuu alalta puuttuvan,mutta ei ehkä ole ainoa laatuaan tässä asiassa..Enpä tiedä onko sitä olemassa juuri muillakaan aloilla.Minulla terveydenhoitoalan pomojen kiusaaminen toimi niin että minusta kirjoiteltiin paksuja valheita,joista luottamusmies hänelle asiasta sanottuani ja näytettyäni paksuja väitteitä kirjallisena,vain sanoi että kai ymmärrän että minut halutaan pois..Sanoin ettei se asia oikeastaan jäänyt epäselväksi minulle,mutta kiitos että tiedotit asian minulle.Myöskään liitostani päin en saanut minulle jo luvattua soittoa koskaan minullepäin takaisin..Työsuojelupiiristä sanoivat että kerran minua on kiusattu jo aiemmankin kerran,ei minun kannata asiaa ajaa oikeudessakaan,koska ei minua varmaan kummemmin uskota,koska asia on tapahtunut jo aiemmin.Toivon vaan jaksamista, jos joku muu joutuu työpaikkakiusaamisen uhriksi siellä hierarkian puristuksessa ja varoitan että puolustajat voivat olla melko vähissä silloin jos kiusaajana on pomo,mutta että aina löytyy niitäkin jotka ovat työpaikkaan saaneet jopa poliisin niskaansa erimielisyystilanteessa,vahvempaa kun uskotaan Suomessa aina ja vahvempi pääsee niskan päälle aina,rippumatta vahvemman osapuolen valehtelun määrästä.
Ja puhuttiinhan näissä jossain palstan jutussa nokkimisjärjestelmän synnystä jopa golfkentillä tai niiden maksumäärien mukaan rapakon takana,että eipä yhtä ihmistä nyt niin järjestelmä yleensä kaipaa..pitää siis yrittää muuttaa maata tai itseään tai yrittää muuta, hankalia ihmisiä löytyy aina kampittamaan ja kyykyttämään.Usealle naiselle tulee yksinvaltiussyndrooma eli vallankäytön sokeus ja ihastus esimiehenä ollessa,sen olen karvaasti kokenut(ja täälläkin palstalla puhuttiin siitä asiasta),eikä se asia todennäköisesti muutu,jolleivat vallassa olevat naiset osaa itseään muuttaa,käytä yhtään itsereflektointia tekemisissään ja halua luoda reiluutta ja perustavanlaatuista rehtiyttä ympärilleen.En ole sellaista piirrettä missään juuri havainnut,että sitä muutosta odotellessa tässä sitten päivät menevät,tai oikeastaan en odota sen asian edes muuttuvan.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Heikki Silvennoinen petti vaimoaan vuosien ajan
Viiden lapsen isä Heikki kehuu kirjassaan kuinka paljon on pettänyt vaimoaan vuosien varrella.1692970Miksi ihmeessä nainen seurustelit kanssani joskus
Olin ruma silloin ja nykyisin vielä rumempi En voi kuin miettiä että miksi Olitko vain rikki edellisestä suhteesta ja ha262079- 232034
Persut nimittivät kummeli-hahmon valtiosihteeriksi!
Persujen riveistä löytyi taas uusi törkyturpa valtiosihteeriksi! Jutun perusteella järjenjuoksu on kuin sketsihahmolla.901852Onko ministeri Juuso epäkelpo ministerin tehtäviensä hoitamiseen?
Eikö hänellä ole kompetenttia hoitaa sosiaali- ja terveysministetin toimialalle kuuluvia ministerin tehtäviä?691567Sakarjan kirjan 6. luku
Jolla korva on, se kuulkoon. Sain profetian 22.4.2023. Sen sisältö oli seuraava: Suomeen tulee nälänhätä niin, että se191323Avaa sydämesi mulle
❤ ❤❤ Tahdon pelkkää hyvää sulle Sillä ilmeisesti puhumalla Avoimesti välillämme Kaikki taas selviää Kerro kaikki, tahdo371222- 101221
Elia tulee vielä
Johannes Kastaja oli Elia, mutta Jeesus sanoi, että Elia tulee vielä. Malakian kirjan profetia Eliasta toteutuu kokonaan351193Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k91181