Pettynyt- Turhia lupauksia. Lukekaa ja kertokaa mielipiteenne

Tiedätkö, tekstisi puhutteli minua monella tavalla. Olen itsekin ollut aina vähemmän suosittu, en nyt epäsosiaalinen mutten myöskään koskaan missään satapäisissä kaveripiireissä. Myös minua kiusattiin ja rankasti, etenkin teininä minulla oli hyvin vaikeaa, kun maailmassa etsi omaa paikkaansa ja sai kirjaimellisesti paskaa niskaan kaikilta.
Tuollaiset kokemukset jättävät aina jälkensä ja sitä on vaikeaa luottaa ihmisiin kun tunteet heitä kohtaan ovat melko negatiivisia. Vaikka olenkin jo aikuinen, tietynlainen tunnekylmyys kalvaa edelleen, etenkin jos joku erehtyy minua satuttamaan.
Tapahtuipa kuitenkin niin että tapasin erään ihmisen ja rakastuin korviani myöten. Hän oli ihana, luotettava ja hellä - mutta valitettavasti muiden mielihalujen vietävissä ja täysin kykenemätön pitämään lupauksiaan. Kuinka monet kerrat riitelimme, hän lupasi että asiat muuttuvat ja minä menin joka kerta samaan halpaan. Loppupeleissä erosimme, mutta huomaan silloin tällöin häntä kaipaavani, vaikka tiedän ettei yhteenpaluu ole järkevää tai mahdollista. Opin kantapään kautta että vaikka kuinka rakastaisi, jos toinen ei ole valmis muuttamaan tapojaan, ei siihen pysty ja kannata itsekään.
En usko että mainitsemallasi tunteiden poissulkemisella on loppujenlopuksi kauheana tekemistä asian kanssa, kun rakastuu niin tunteet tulevat tahtomatta esille. Jos luottamus on petetty monta kertaa, toiseen ei kannata tuhlata aikaa, ilman luottamusta on hankala rakentaa suhdetta toiseen.
Jokainen tarina on yksilöllinen eikä tulevaisuutta voi etukäteen tietää. Emme voi ensinäkemältä sanoa onko ihminen sataprosenttisen halukas omistautumaan toiselle, mutta voimme oppia menneistä suhteistamme. Tärkeää on ettei luottamusta toiseen menetä yhden ihmisen tähden sillä sitten menetät myös uskon itseesi.

Et kerro mitkä tuon tarinan kulissit olivat. Oliko nainen/mies varattu vai vapaa, kuinka hyvin hän itse tiesi mitä haluaa.

Itsekin joskus säätäneenä sanoisin ettei kyse ole välttämättä halusta loukata, yhtä hyvin kyse voi olla siitä ettei todella tiedä mitä tehdä. Sitä voi rakastaa jotakuta ja kun suhde on katkolla tekee kaikkensa saadakseen sen takaisin koska valtava ikävä takaa sen että missään muussa ei ole mitään järkeä. Sitten kun toinen sulkee syliinsä ja kertoo kuinka olet juuri sopiva alkaa pelottaa niin järjettömästi, että ainoa mitä osaat tehdä on lopettaa koko jutun kauniisti jonkinmoisiin ollaan kavereita puheisiin.

Mitään patenttiratkaisua ei varmaan ole, mutta luulisin että jos tämä on tällainen säikähdän rakkauttasi -tapaus, voisi auttaa, että olet lähellä ja kuvioissa mukana, mutta kun näet toisessa alkavaa levottomuutta annat hiukan tilaa että pelko ehtii hävitä. Hitaasti ihmisiin luottavana voi olla myös vaikea alkaa luottaa toisen hyväntahtoisuuteen kaikenlaisten "kylmäkäsittelyiden" (= loukataan ja sanotaan sitten että se oli vain provosointia/tasataan tilejä koska toinen sanoo yhdellä viikolla yhtä ja toisella toista) jälkeen.

Moi särkynyt!


Koskaan ei ole hyvä tulla torjutuksi ja hylätyksi , joskus sitä on olemassa enemmän ja vähemmän parisuhteessa mutta onko ystävävsi sinulle se oikea jonka kanssa voit elää ikuisesti yhdessä. näyttää siltä että ystäväsi ei tunne viellä itseään tai ei ole rehellinen tunteistaan vai oletko vihainen ja turhautunut kun tulet torjutuksi, voisin puhua loputomiin tästä . Kun olet rehellinen itsellesi ja tunteillesi. .Rakastumisessa ei ole mitään väärää jos se ei ole kohdistunut sopimattomaan henkilöön sanotaan että kemia ei toimi mutta sehän on jo klisee ,kysymys kuuluu uskallako elää rehelisesti itselleni ja toiselle ja uskaltaako toinen . sillä Rakkautta ei ole koskaan liikaa

Jos ajattelisit asian niin että luultavasti se tunne sua kohtaan ei riittänyt.Helpottaisko jos se entinen sanos suoraan että mene eteenpäin.Musta tuntuu että sen pitäis koska et näköjään usko asianlaitaa.Helpottaisiko jos kuulisit että se ei rakasta sua?Vai pitäiskö sulle sanoa jopa rumasti?Joskus on pakko.

Halpoja Satsumia vuodelta 1987...

Aito rakkaus antaa aina anteeksi eikä laske huonoja hetkiä vaan hyvät pysyvät mielessä. Olemme monien kokemusten jälkeen aina vaan varovaisempia mutta mielestäni aito rakkaus on pyyteetöntä ja ottaa toisen sellaisena kuin hän on. Silloin se toinen saattaakin avautua kun huomaa ettei toinen vaadi mitään. Toki jokaisella omat rajansa ja tietenkin vastuu toisesta myös täytyy muistaa. Uskon että aito rakkaus kestää kaiken. Jos joku yllä olevista haikailee exän perään niin miksei sitä kerro koska eihän sitä tiedä kuinka hyvin kokemuksien jälkeen lähtisi menemään. Monilla sitoutumiskammo ja mielestäni turhia lupauksia pitäisi välttää. Lupauksien rikkominen antaa joillekkin tyydytystä. On monenlaista seksisairautta ja yhä useampi viihtyy liikaa yksinkin(Skypessä...). Jos rakastat ja olette yhtä niin pidä siitä kiinni koska se alkaa olla aina vaan harvinaisempaa. Rakkaus raatelee mutta parhaimmillaan antaa taivaan. Nautitaan elämästä eikä liikaa mietitä entisiä ja tulevia vaan opeteltais elämään tässä ja nyt.