Irti pääseminen suhteesta?

Kuulostaa normaalille.

Ala valmistelemaan miestä kertomalla pikku hiljaa tuntemuksistasi, että sulla olisi halu pitää suhteessanne ainakin jonkin verran taukoa.. ja mahdollisesti jatkaa pysyvästi erillään.

Miehen sydän särkyisi sinäkin tapauksessa, että jatkat hänen kanssaan suhteessa, vaikkei sinulla ole haluja jatkaa. Asia paljastuu ennemmin tai myöhemmin joka tapauksessa.

noh ehkä sun pitää ratkaista mihin olet kyllästynyt ja onko sitä mahdollista korjata vai ajatteletko jo millasta olis muiden kanssa...voittehan muuttaa erilleen jolloin saat omaa tilaa,kunnon tauosta pitää sopia mitä se tarkoittaa..yleensä tauon aikana muiden kanssa oloa ei anneta kuitenkaan anteeksi..toinen voi tehdä samat asiasta toivuttuaan vuosienkin päästä ja kriisi jatkuu..toisaalta monet eivät osaa älytä että ehkä lujemoi sitoutuminen olisi parempi kuin epämääräisen pettyneen olon tai siitä johtuvan kyllästyneisyyden pakeneminen..oikeasti kannattaa lopettaa itsesääli ja avata suu,mitä se on mitä haluaa,ehkä joskus halusi mutta pettyi toiseen..mikä on pidemmällä tähtäimellä järkevämpää yms...ettei sitten harmita.

Tutulta kuullostaa. Mulla vaan avioliitto, muksut, talot, autot.....niin ja yli 15 vuotta yhteistä taivalta. Olis tuossa vaiheessa ollut helpompaa.

Ei huonoon kannata jäähä roikkumaan. Siinä tekee hallaa ensin itselleen ja toisaalta toisellekin. Vaikka se toinen ei tajua tilannetta, niin totuushan on että aika ykspuolista suhdetta olis tiedossa. Parempi kummankin etsiä sopivampia suhteita.

Kesä alkaa just, eikun matoa koukkuun...

Itse vitkuttelin 1,5 vuotta epätyydyttävässä suhteessa. Oltiin yhteensä viisi vuotta yhdessä. Noin puolen vuoden jälkeen erosta löysin nykyisen aviomieheni. Pitkän suhteen jälkeen kyllä tietää mitä haluaa. Toistaiseksi (6 vuotta oltu yhdessä) ainakin on sellainen olo että tämä on "se oikea". Älä missään nimessä jää suhteeseen vain toisen osapuolen takia! Exäni otti eron rankasti ja pari vuotta piti yhteyttä, mutta nyt hänkin on tahollaan onnellinen ja varmasti kiitollinen että ymmärsin erota. Hän ei sitä ehkä sillon nähnyt, mutta emme olleet oikeat toisillenne. Toivon sinulle paljon onnea tulevaan!

Täällä samaa pohditaan. Kerran jo "jätin" mutta mies halusi toisen tilaisuuden, tyhmä kun olin niin suostuin. Eihän tilanne menny parempaan vaan vieläkin haluaisin erota..
Rankkaa hommaa varsinkin kun ollaan oltu 4v yhdessä. Yksinolokin hieman pelottaa kun on kauaa ollut se toinen saman katon alla..

Et sinä juuri toista osapuolta ajattele, kun jatkat tuollaista touhua. Kummankin elämä valuu hukkaan, vaikka toinen ei sitä ehkä tiedostakaan, kun ei kenties tajua kuinka onneton olet.
Teet kumppanillesi vaan jatkuvaa karhunpalvelusta pitkittämällä tätä asiaa.
Tottakai on pelottavaa ottaa se ensimmäinen askel tuntemattomaan mutta jostain on aloitettava ja kukaan ei voi sun puolesta erota.

Uskalla, uskalla, uskalla. Ei oikein muuta voi sanoa. Toisen sydän saattaa särkyä, mutta et sinä voi oman elämäsi kustannuksella suhteeseen jäädä, joka ei anna sinulle mitään muuta kuin ahdistusta.

Sydämillä on tapana korjaantua :) muista se. Todennäköisesti teillä molemmilla on mahdollisuus parempaan elämään ja löytää joku joka täyttää sen, mitä et tästä suhteesta saa.

Mä oon tuossa samassa tilanteessa.. Ollaan oltu 12 vuotta yhdessä.. Noin neljä vuotta sitten muutin pois ja asuin yksinäni neljä kuukautta ja palasin takaisin..aluksi asiat näytti paremmalta ja mentiinkin sitten vuoden päästä kihloihin....mutta nyt tuntuu että Tää on tässä.. Kun vaan Sais sanottua toiselle..sekun ei tajua tässä mitään vikaa vaikka oon siitä maininnu. Mä kaipaisin sellasta yhdessä oloa ja sellasta että tuntisin että olen toiselle tärkeä. Joo oonhan mä Sillon kun pitää siivota ja käydä kaupassa ja tehdä ruokaa.. Me ei olla juuri koskaan edes käyty missään.. Tässä taannoinkin ehdotin kun kummallakin oli vapaa päivä että mennään vaikka ulos syömään niin hetken mietittyään totes että onhan meillä perunoita..ja jos seksikin on sellaista että ilman mitään esileikki hommia pikkusen sormella tökkimistä ja sitten akti jonka jälkeen taputtaa olkapäälle, kääntää kylkeä ja toteaa että onpa kello paljon.. Arveletteko että kiinnostaa koko seksi ollenkaan? Eikä me muutenkaan mistään puhuta joten Tää on melko hankalaa ottaa esille,vaikka Joo tiedetään huijaan paitsi itteeni niin myös toista..

Puhukaa ensin yhdessä asioista: kerro toiveistasi ja peloistasi ja katso, miten kumppanisi suhtautuu. Voisit ehdottaa tauon pitämistä ja sen aikana luultavasti huomaat, miltä tuntuu olla ilman toista. Saatat huomata, että vaikka on ikävä, se on ihan ok ja pärjäät itseksesi. Kavereilta vaaditaan tässä tukea. Yhteisen keskustelun jälkeen voitte antaa suhteelle vielä yhden mahdollisuuden, jos olette samoilla linjoilla, haluatte molemmat muutosta ja olette valmiita tekemään töitä sen puolesta. Jos vielä muutaman viikon päästä tökkii, on aika antaa olla ja päästää irti suhteesta. Sillä hetkellä, kun sinulle tulee tunne, ettei tämä toimi, tee päätös ja kerro kumppanillesi. Jos jäät vielä hetkeksi miettimään, päätös lykkääntyy etkä luultavasti enää pysty siihen. Aseta itsellesi deadline.

Itse olen samassa tilanteessa ja olen huomannut, että pitää tehdä itselle lupauksia ja pysyä niissä. Nimenomaan tuo toimiminen siinä hetkessä on tärkeää, jos on eroa jo jonkin aikaa pähkäillyt. Voimia, ja kerro miten asiat edistyvät!

Samankaltainen tilanne. Oltiin tyttöystävän kans kaiken lisäks molemmat neitsyitä ennen ku mentiin yhteen ja nyt 5v. yhessä. Mä olin kyl seurustellut aikaisemminkin, mut hän ei.

Ongelmana on se ku ei tämäkään suhde hassumpi ole, oikeastaan suhde on melko täydellinen: tyttöystäväni kaunis ja mukava, seksi on hyvää jne. Jotain kuitenkin puuttuu.. Ehkä se on sitten rakkaus, en tiedä. Rakastan häntä kokoajan enemmän siskona kuin tyttöystävänä. Vituttaa kun ei osaa ihminen olla vain onnellinen.

Musta tuntuu,että elämä on jotenkin tylsää. Hän ei ikinä riitele kanssani, olemme molemmat sellaista myöntyväistä tyyppiä ja tarvittaessa minä saan näyttää kaapin paikan. Tää olis mun 50v. unelma elämää, mut nyt päälle parikymppisenä en ole vielä valmis elämään tällaista kansikuva elämää. Mä haluun olla nuori, nauttia elämästä ja tutustua muihinkin naisiin.

Olen yrittänyt muutaman kerran laittaa poikki, mutta en ole sitten kuitenkaan pystynyt lyömään sitä viimeistä naulaa arkkuun. Hän on aina puhunut minut ympäri jatkamaan. Silloinkaan emme ole riidelleet. Minä olen vain sanonut, että en haluaisi jatkaa ja hän on itkenyt ja pitänyt mykkäkoulua, kunnes minä olen taas idioottina alkanut pehmetä. Niimpä sama teatteri on taas jatkunut eteenpäin.

En ole onnellinen, mutta en myöskään surullinen. Rakastan häntä niin, että en haluaisi ikimaailmassa loukata. Tulen kuitenkin katumaan jos en nyt uskalla nauttia nuoruudestani. Pitäisikö se vaan sanoa suoraan, että pidetään pieni tauko ja sitten toivoa, että hänkin ymmärtäisi kokeilla miltä elämä maistuu sinkkuna? Voihan se olla, että minäkin tulisin järkeeni ja tajuaisin miten upea nainen minulla on vierelläni..

Itse olen todella kyllästynyt
Olen ollut avioliitossa 25 vuotta lapsia 5 ,
Tuntuu ettei ole ollut omaa aikaa ainoastaan töissä,
koko ajan saa selitellä jopa kynsen leikkuuta tullaan katsomaan ja ihmetellään ,
työstä tultuani saa aikaan tekemään kotitöitä.
Lisäksi mieheni on tehnyt vain jotakin osa-aikaisia töitä,
Lapset joko työttömiä tai opiskelijoita ja käyvät tyhjentämässä jääkaappia
sekä purkamassa huonoa oloa minuun.
Itse olen lähes koko avioliittoni ollut töissä.

En tajua miksi tuota jotain taukoa ehdotetaan parisuhteen hiivuttamiseen?
mitä ihmettä? Ei se ole ollenkaan mikään "testi eroaminen" vaan ihan buulsshittiä.
Ei vastaa ollenkaan sitä ero tilannetta.

Oma tilanne oli se että erosin ensimmäisen kerran miehestä, olin maailman onnellisin vihdoin olen itsenäinen!
Mutta sitten , suru ryöppysi päälle ja juuri nuo mielikuvat että kuinka toisen olen julmasti jättänyt ja nyt hän siellä itkee eikä koskaan enää löydä uutta naista, ja minä en koskaan löydä uutta miestä.
En ollut valmis eroamaan ja palattiin noin 3 kk eron jälkeen yhteen. Seksi oli upeaa ja kuvittelin ttä tää on tässä ja tehdään vaikka liuta lapsia kun kerra ei pysty eroamaan ja rakastaa toista. Toinen yritys sattui siitä vuoden päästä kohdalle, tälläkertaa tiesin etten aijo palata.
Se vaan on miehessäkin jotain vikaa silloin, ei se anna sitä tilaa, on mustasukkainen ja piiloaggressiivinen mököttäjä, lässyttää että rakastaaja tykkää mutta kun vähän raaputtaa pintaa syvemmältä niin ei ole aivoja ollenkaan eikä mitään järkeviä perusteluja mihinkään, ei tunne mua ollenkaan, ärsyttävä pelleilijä ei mitään muita hyviä puolia kun ne mitä olen itse häneen projisoinut OMIA tunteita, ollut hänelle suhteesssamme "avoin" ja liiankin avoin, huomaten monesti että hänelä ei ole edes mitään sisäistä elämää vaan kaiken olen häneen itse pumpannut ja laittanut sanat hänen suuhunsa. Hän matkii minua ja puhuu "tunteista" mutta ei tarkoita mitään, muuta kun sitä että älä jätä minua, koska en jaksa elää ilman p*llua ja hakea sitä baarista vaan haluan yhden naisen jatkuvaksi hyväksikäytön ja henkisen kapasiteetin kuppaamis lehmäksi.
Mä keräsin kunnon vihantunteet, enkä mitään vihjaillut vaan lähdin, ja sanoin kerran ne syyt enkä mitään dialogia enää yrittänyt paisuttaa.

Tunnen tunteen.>Itsekin olen onneton nykyisessä suhteessa.Mustia pilviä on koko ajan yllä.En osaa tehdä irtiottoa,sillä elin ihan yksin 16 vuotta eron jälkeen ja sitten löysin tämän nykyisen kaverin.Pitkän yksin olon jälkeen pelkään uudelleen yksin jäämistä.Olen kuitenkin jo keski-ikäinen nainen.Suhde raastaa minua paljon....

Olin itse varma suhteen toimivuudesta ,mutta sen tekeekin vaikeaksi kaverini lapset ja entinen vaimo.He eivät hyväksy minua,eivät halua edes tavata kerran ja lisäksi säätelevät mitä voin tehdä suhteessani isäänsä.
Miten selvitä tilanteesta?

Olishan yksinäisyys välillä luxusta. Suhteessa pitää aina tehä kompromisseja ja joustaa. Oma luovuus tyrehtyy kun joku on aina kotona. Mutta sitten on ne hyvät puolet jonka takia ei viitsi erota. Toiseen on kiintynyt ja on mukavaa yhdessä. Taloudellisesti on edullisempaa kaksin. Voi elämän kurjuutta.