Hirveistä hirvein au pair kokemus - lue jos suunnittelet au pair vuotta!

Olin vuosi sitten au pairina ja vasta nyt kykenen edes jollakin tasolla käsittelemään kokemaani saati kertomaan siitä. Lähdin au pairiksi Surrey:n Englantiin. Kävin isäntäperheen sekä perheen silloisen au pairin kanssa kirjeenvaihtoa, perhe löytyi välityksiä hoitavan henkilön kautta. Kaikki tuntui olevan ok, kolme lasta (6kk, 4v, 6v) 4-kymppiset vanhemmat ja kiva iso talo vehreässä Surreyssa. Kirjeiden perusteella unelmaperhe, heillä oma uima-allas ja tenniskenttä, hyvät lenkkeilymaastot jne. Totuus paljastui aika pian saapumiseni jälkeen. Tässä muutama "high light":

Ko. kylässä ei ollut minkäänlaista tomivaa julkista liikennettä, talo kaukana keskustasta ja rautatieasemasta, jonne luikerteli kapea tie ilman kevyenliikenteen väylää tai katuvaloja. Perhe antoi minulle pyöränromun, jolla liikkua. Toinen vaihtoehto kuului: hanki kavereita joilla on auto. Pyöräilyssä ei sinänsä ollut mitään vikaa, mutta tie oli kaukana turvallisesta autojen kaahatessa ohi. Tämä oli vielä peintä siihen verrattuna, kun ensimmäisen kerran palasin piemän tultua kotiin. Pyörässä ei ollut valoa, eikä koko 7 kilometrin tieosuudella katulamppuja. Järkyttyneenä ja itkien talutin pyörää pilkkopimeässä. Tuolloin ajattelin kuolevani joko auton alle taikka jonkun hullun osuessa kohdalleni.

Perhe päätti lähteä viikonlopunviettoon pelaamaan tennistä. Minun piti lähteä mukaan. Reissussa ruokailtiin ravintoloissa, jossa perheen isä tilasi automaattisesti listalta halvimman ruoka-annoksen minulle. Kysymättä. Söin tai jätin syömättä. Aamukahvista sain sellaisen ohjeistuksen, että voin juoda jos kahvia jää heidän juotuaan..! Tuoremehuihin en saanut koskea ollenkaan. Huoneeni oli talon ainut remontoimaton huone. Likainen kokolattiamatto ja nuhjuiset tapetit. Perheen lapset saivat poissaollessani temuta vapaasti huoneessa ja esim. hammasharjani löytyi usein ties mistä.. Kun tulin viikonlopun jälkeen Lontoosta löysin huoneestani valtaisan pyykkivuoren ja rivin silitettäviä paitoja. Paidat olivat aina liian ryppyisiä minun silityksieni jäljiltä. Kerran perheen isä yritti pimittää viikkorahastani kympin sillä verukkeella, että olin ollut viikonlopun poissa. Silloin suutuin, se oli hävyttömintä mitä siihen adti oli tapahtunut. Vaadin sovitun viikkokorvauksen joka sitten pitkin hampain maksettiin. Viikonloputhan eivät olleet työaikaa. Tein silti paljon kotitöitä myös viikonloppuisin.

Perheen äiti ei pitänyt siitä, että minulle soitti huonosti englantia puhuvia ihmisiä, jotka "puhuvat kummallisesti lapsille heidän vastatessaan". Hän myös kuunteli salaa puheluitani. Kun perhe lähti Lontooseen shoppailemaan en "mahtunut" mukaan samaan autoon. "Sorry, you have to find your own way there" - autossahan kyllä olisi ollut tilaa. Menin sitten pyörällä asemalle ja sieltä junalla Lontooseen tapaamaan ystäviäni.

Tässä vain muutama esimerkki. Pahinta kuitenkin oli alentuva käytös, olin heille palvelija ja siten minua kohdeltiin. Lähdin kesken kaiken pois, tammikuussa sain tarpeekseni kun olin elokuussa heille mennyt. Tämä luonnollisesti oli "very rude behaviour" ja täysin omasta asenteesani kiinni. Hehän olivat vain "posh upper class people" jotka olivat avanneet upean kotinsa ovet minulle, köyhälle skandinaavitytölle.

Mieti kaksi kertss jos olet menossa au pairiksi britteihin. Itseäni harmittaa haaskattu aika, jonka olisin voinut vielttää vaikkapa espanjassa taikka jossain päin Etelä-Amerikkaa. Nousukkaat briti ovat pahimpia.