Kun et ole tervetullut uuteen työpaikkaasi

Kysykää esimieheltä, kun tarvitsette opastusta. Hänen tehtävä on järjestää perehdytys ja opastus töihin. Vakkareiden penseys voi johtua siitäkin, että heille ei annettu tehtäväksi kesätyöntekijöiden perehdyttämistä. Se että he joutuvat neuvomaan, haittaa heidän omaa työtä ja sitä ei ehkä korvata heille.

Tehkää te kesätyöntekijät itse oma ruokapiiri. Antakaa vakkareiden olla keskenään ruokalassa.

Mitäs sitten jos ei pyydä mukaan kahville,lounalle jne.? En minäkään välitä eikä oikeastaan edes kiinnostaisi. En tiedä miksi käyttäytyvät noin. Kai he luulevat olevansa jotain mitä eivät todellisuudessa ole. Jotain "parempia ihmisiä".

Keskityt vaan työhösi etkä anna yhtään huomiota niille muille eli teet kuten minä. Mua ei kiinnosta töissä muiden tekemiset eikä ajatukset yhtään.

Teen työni ja lähden kotio. Helppoa.

Oliko suunnitelmia mahdollisesti jatkaa samassa firmassa? Jos teet työsi hyvin, niin voi hyvin käydäkin. Omasta kokemuksesta voin kertoa, että porukan suhtautuminen siitä kun pienenä harjoittelijatyttönä tulin frmaan tekemään kesätöitä 15 v eteenpäin ei kyllä yhtään muuttunut. Sain myöhemmin tulleista kaipaamiani mukavia työtovereita, se ydinporukka harjoittelun alussa jäi pysyvästi vieraaksi. Kumma juttu, mutta niin se vain kävi. Työpaikoilla syntyvät sosiaaliset suhteet, ryhmät ja nokkimisjärjestykset taitavat olla aika kiinteitä ja useimmiten suljettuja, jollei kohta tultuaan onnistu luomaan toimivaa suhdetta johonkin keskeiseen henkilöön ryhmän sisällä tai hierarkiassa..

Kuulostaa täysin normaalilta. En minäkään jaksa kaveerata kaikkien uusien työntekijöiden/harjoittelijoiden/sijaisten kanssa. Avulias ja ystävällinen toki olen, mutta esim.tauot vietän mieluusti ns.omassa porukassa. Joskus jaksaa enemmän olla sosiaalinen ja ottaa huomioon työkavereita, mutta monesti omassa työssä jo niin paljon jaksamista ettei vaan riitä energiaa...Uudessa paikassa en enää edes ole odottanut ystävällisyyttä, koska niin harvoin enää tervetulleeksi itseään kokee. En ole töissä kavereita hakemassa, joten ei hirveesti haittaakaan. Keskityn töihini ja siinä kehittymiseen & jätän sosiaaliset ympyrät vapaa-ajalleni.

Jos joudun perehdyttämään uuden kesätyöntekijän tai sijaisen, teen sen mielelläni. Joskus perehdytettävän oma asenne ei ole kunnossa. Teen silti sen mikä on tehtävä, eli neuvon kaiken minkä osaan ja tiedän. Kaikki eivät tosiaankaan tee näin.

Harjoittelija/kesätyöntekijä on tavallaan vakityöntekijöiden armoilla, ja jotkut eivät sitä armoa anna-tippaakaan. Vaan jopa saavat mielihyvää siitä, että näkee toisen kärvistelevän tiedon-ja perehdytyksen puutteessa.Olen itse huomannut elämän varrella, että jos johto kusee tai työpaikalla on paljon sisäisiä ristiriitoja, se heijastuu harjoittelijoihin. Jotkut epäkypsät työntekijät myös vahtivat mustasukkaisesti omaa tietämystään asioista, vaikka heidän tietonsa olisi vanhentunutta tai väärää tai seisovat jarrun päällä uusien asioiden edessä. Se heille suotakoon. Omaa puutansa sahaavat.

Myös se, että esim. harjoittelija on vain pelkkä ylimääräinen, lähes ilmainen käsipari/suorittaja vailla ihmisarvoa, on ihan tavallista. Joillakin (miesvaltaisilla) työpaikoilla on tullut esiin se, että paikka työyhteisössä pitää ansaita. Osoittaa jollakin tempulla, että täältä pesee. Johonkin on riittänyt pelkkä krapulassa töihin tulo,-on kova äijä. Kuulostaa tyhmältä, mutta ehkä itse pääsee helpoimmalla, kun ei edes odota ystävällisyyttä tai että hetkessä pääsee "piireihin". Ottaa sen opin siitä paikasta joka irtoaa, on itse asiallinen eikä jää tuijottamaan epäkohtiin vaan katsoo pitemmälle omaan työtulevaisuuteensa, ohi kusipäisen työyhteisön. Jos työpaikan ilmapiiri ei ole avoin ja keskusteleva, niin ko epäkohdista valittaminen katsotaan vain vittuiluksi ja sinut leimataan hankalaksi työntekijäksi. Ja se taas hankaloittaa tulevaisuuttasi.

Toi on niin yleistä!!!

On samalaista mulla ollut useammassa paikassa, ja aikansa se on ottanut ennenkun olen porukkaan mukaan päässyt ns. ansainnut "paikkani".

Nykyisessä työpaikassa olen kylläkin ulkona porukoista kun lumi-ukko....
Näin vanhempana minua ei enää kiinnosta työpaikan salaseurat yms. minulla ON elämä muualla ja työpaikka on VAAN työ, jonka käyn tekemässä. Jos ämmät haluaa selän takana supattaa, niin anti mennä vaan, ei haittaa eikä kiinnosta.
Peruskohtelias ehdottomasti olen, mutta itsestäni tai yksityiselämästä en kerro mitään, enkä kerro mielipiteitäni suuntaan enkä toiseen.
Hoidan vaan työni ja that´s it.

Kyllä se vaan niin on,että nämä akkavaltaiset alat on kaikkein pahimpia,ihme kyräilyä ja kaksinaamaista touhua kaikin puolin.Miehet ehdottomasti luotettavampia ja reilumpia työkavereita.Reiluus ja avoimuus on monilla työpaikoilla,joissa enimmäkseen ämmiä töissä,täysin vieraita käsitteitä.

Aikuisena ihmisenä ei mua tartte syöttää eikä syömään pyytää...Kaikissa työpaikoissa syön eväät yksin en kyräile muidrn hommia mitä tekevät.. onko sullakaan aikaa moiseeen....ei työpaikka oo ajan viettopaikka missä aina kivaa...on ollut monenlaista ...ja työhän perehdytys ei kuulu kaikille vaan hänelle joka määrätty tai on pomo..Näin minä ymmärtänyt asian....lapsen likkoina ei oo aikaa toimia...sen huomaan kun ikää tulee monella kotona lapset ja kotityöt oottaa ei jaksa seurustella....ja kädestä viedä ketään syömään. itse osannu aina mennä jos ruokatauko...ihan ite....enkä oo kysyny keltään saanko tulla mukaan....otan paikkani ruokalassa ja sillä siisti...jos joku tulee viereeni niin ok....mut en kerjää...työajalla olet työnantajan ajalla...vain ne ruoka tauot on omaa aikaa myös sillä työkaverilla...saa viettää sen yksin tai seurassa ootkos sitä ajatellu...on erilaisia päiviä,..kotona ja töissä.

Gusta päässä.

Kiitos kaikille mielipiteinsä kertoneille.

Tämä keskustelu tosiaan avasi silmäni ja sai minut näkemään asioita "vanhempien" työntekijöiden kannalta.

Ymmärrän kyllä sen, että jos on perhe ja muita velvollisuuksia, joista töiden jälkeen pitää huolehtia, niin varmasti ei energiaa/halua riitä työpaikalla kaikkien kanssa kaveeraamiseen. Enkä nyt varsinaisesti ole odottanut mitään jatkuvaa kaveeraamista, kuten jotkut vastaajista ovat käsittäneet. Omasta mielestäni peruskohteliaisuuteen vaan kuuluu sellainen, että niin uusille kuin vanhoillekin työntekijöille ollaan ystävällisiä, eikä ketään tarvitse katsoa nenänvarttaan pitkin. En ainakaan itse halua ikinä tulla sellaiseksi katkeraksi ämmäksi, joka katsoo oikeudekseen olla penseä kenelle huvittaa.

Mutta ilmeisesti pelin henki tosiaan on se, että ei kannata yrittääkään työpaikalla tutustua kehenkään paremmin. Joten otan vinkistä vaarin ja käyn töissä vain rahan takia ja jätän ihmisiin tutustumisen muualle. Jos se on pelin henki suomalaisessa työyhteisössä, niin olkoon niin.

Kuitenkin oma mielipiteeni on, että ystävällisyys ei ole keneltäkään pois, ja työn tulokset ovat varmasti silloin monella parempia, jos töissä myös viihtyy. Enkä tällä tarkoita mitään jatkuvaa jutustelua, vaan ihan perus toisten ihmiste huomioon ottamista.

Mukavaa kesää kaikille :).

Tuo että menee työpaikallensa ja tekee vain työnsä puhumatta sen kummemmin muille omasta elämästään mitään tai ylipäätänsä aika tylsältä ja ulkopuoliselta. Mulle se kävis kyllä, mutta tuntisin itseni aika helposti ulkopuoliseksi ja en ihmettelis jos muutkin kokisivat minut sellaisena.

Sinnä olis sekä hyvää että huonoa riippuen ihmisestä.

Jotkut paikat =ihmiset ovat hyvin kuppikuntaisia ja ei huomaavaisia. Yritä löytää joku joka ehkä on sopeutunu tilanteesee mutta jola eri asenne ja raivaa tietä sitäkauta. voi ola ettämolet uhka jos vaik heidän tulis kehittää työtään tai oppia uusia asioita. Itselä meni erääs paikas 2,5 vuotta ennenku alkoi raottuun sisäpiiri. Kummallisia käytäntöjä ja yhteistyöhalusta ei olu tietoakaan. Saintodella ihmetellä ja välil luulin et vika mussa. Puhuin outoudesta jollekin ja kas joku toinen oli kärsinyt ja ihmetellyt samaa asiaa. paljon voimia. pidä iloinen mielio

Menin kerran työryhmään ja huomasin, että en ole hyväksytty siinä. Yritin päästä ryhmään ,mutta en päässyt "sisälle".Osin ulkopuolisten avustuksella sain tietää, että olin suljetussa lesboryhmässä, jossa salattiin pomon harrastavan vain nuorten tyttöjen suosimista. Miehenä olin uhka ,että asia menee kaupungilla tietoon, olin siis väärää sukupuolta.Työpisteen piti tuottaa terveyttä yhteiskunnalle ja yksilölle, mutta huomasin olevani sairaassa yhteisössä.Ilokseni olen huomannut ,että yhteiskunnan toimesta näitä paikkoja lakkautetaan ja asia puhdistuu

Näin vanhemman työntekijän vinkkelistä joku kesätyöntekijä on vain yksi ihminen pitkässä ketjussa. Joka kesä saattaa tulla uudet jotka ovat kuitenkin paikalla vain vähän aikaa. Ei siinä satojen ketjussa juuri yhteen tyyppiin tule kiinnitettyä huomiota. Ajattele että omien työkaverien kanssa saattaa olla takana vuosikymmenien aika. Työpaikalla pitäisi olla joka kesäduunarilla joku vanhempi joka perehdyttää. Olen ollut joskus siinä asemassa ja silloin pyrin auttamaan kaikin tavoin niin työtehtävissä kuin työpaikan rutiineissa. Hyvää kesää sinulle!

Eri työpaikoilla voi olla erilainen "kulttuuri" esim. siinä mennänkö ruokatauolle yhdessä vai jokainen omillaan.
Ehkäpä myös vakituiset ovat vuosien varrella nähneet jo niin monta kesätyöläistä että ei jaksa enää paljon heihin kiinnittää huomiota kun tietävät kokemuksesta että he ovat vain käymässä ja lähtevät pois eikä varmaan sen koommin heistä enää kuulla.
Nuoret nätit kesätytöt on tietysti ihastuttavia ja on kuluttavaa kun he sitten lähtevät pois ja vievät palan sydämestä mennessään...

Terveydenhuollossa on aivan sairaita työyhteisöjä. Muka hyvä yhteishenki. Mutta kun uusia kollegoita tulee kieroillaan, aliarvioidaan simpuetaan, teetetään kakkein paskaisimmat työt tai annetaan hänelle kaikkein raskaimmat ja työläimmät potllaat.

Istutaan kahvihuoneessa, kellot soi, isoperse ei nouse ja katseet kohdistuu opiskelijoihin, uusiin naamoihin. Jos nyt menisit kun me juorutaan tai tilataan netissä ryppyrasvoja.Meillä on tämä sairas kuppikunta tässä.

Sehän kertoo ihmisistä ja työyhteisöstä juuri sen, että se ei ole terve. Johtaminen useinkin ala-arvoista ja perehdytystä ei ole. Kuppikuntia, tupakalla laukkaajia, jotka teettävät omatkin työt sijasilla, opiskelijoilla ja toisilla.

Kun esimies astuu areenalle niin nämä samaiset henkilöt nuolevat esimiesten persettä ja ovat ensimmäisinä kehumassa omaa hyvyyttään ja nuolemassa itselleen lisäpisteitä.

Kunka paljon näitä perseennuolijoita onkaan. Siis tunnistatko itsesi ja turha puhua mistään toisen arvostamisesta tai kollegialisuudesta.

Saiskin olla rauhassa töissä.

Sisäpiirijutut ja kissanristiäaiset, illanvietot ei kiinnosta.

Tervetuloa suomalaiseen työelämään, johtuu metsäläisyysgeeneistä. Tulee muuttumaan tulevaisuudessa kun maahanmuuttajat alkavat vaikuttaa yhteiskunnassa enemmän ja nykyiset vanhat kävyt pukkaavat koiranputkea.
Itse olen tullut yleensä paremmin toimeen harjoittelijoitten ja muiden nuorten kanssa vaikka olen kohta itse 50 vuotias. Hauskat jutut ja avoin mieli, eivät vänkää vastaan pelkästä riitelyn ilosta. Olen aina teroittanut että kysykää jos olette epävarmoja, tyhmiä kysymyksiä ei ole (sähköala).
Yleensä jos ihminen tai eläin käyttäytyy vihamielisesti niin se johtuu pelosta. Ehkä he kokevat sinut jotenkin uhaksi, osaat ehkä käyttää tietokoneita paremmin kuin he. No, se on heidän ongelansa, ei sinun.

"Sillisiili" Tämä on sitä "vallankäyttöä", hyvin normaalia työpaikoilla. Myös muut kuin kesätyöläiset saavat tätä kohtelua kuka mistäkin syystä/syyttä.
Sulla onneksi vain kesäduuni siellä eli tee työsi ja ota ansaittu palkkasi. Jätä työasiat töihin ja rentoudu vapaalla muuten olet raato kun koulu alkaa.
Tänä päivänä töissä yleisesti ei saa olla mukavaa ja ystävyys suhteet hoidetaan vapaalla.
Riittää että työkaveria siedetään..

Yrittäkää te kesätyöntekijät pitää toistenne puolta. Jakakaa kaikki uudet oppimanne asiat. Yksi kysyy joltakulta (mielellään siltä mukavimmalta) ja neuvoo sitten muitakin. Tai sitten otatte asian puheeksi pomon kanssa ja hän valtuuttaa varta vasten jonkun henkilön tai useamman neuvojaksenne. Mitä selkeämmin kaikki on määritelty, sen parempi.

Itse menin erääseen naisvaltaiseen firmaan töihin, johon oli kesätyöntekijöiksi palkattu minun lisäkseni yksi poika ja muutama tyttö. Vakiotyöntekijät (naisia) kutsuivat kaikkia kesätyöntekijöitä "kesätytöiksi" joka ei tuntunut kamalan imartelevalta pojan näkökulmasta. Minä en ainakaan halunnut olla "kesätyttö" asiakkaiden kuullen. En usko että toinenkaan miespuolinen kesätyöntekijä oli tästä mielissään.

Firman vakkarit olivat niin paljon "ylempänä" etteivät olleet kuulevinaankaan pyyntöä siitä ettei poikia kutsuttaisi kesätytöiksi. Sama meno vain jatkui. Kahvihuoneessa puhuttiin pahaa henkilöistä jotka olivat samassa tilassa, aivan kuin he eivät olisi olleet paikalla. Jäi lyhyeksi se "kesätyttösijaisuus".

JA vaikka olisikin naispuolinen niin mielestäni on alentavaa kutsua täysikäistä aikuista naista tytöksi ja puhutella kuin lasta. Kyseessä ei ollut mikään 16-vuotiaiden kesätyöporukka...

Ole vaan tyytyväinen kun saat olla rauhassa ja ne vanhat ovat omissa oloissaan. Itselle kävisi tuo oikein hyvin.

Joo, ainakin omassa työpaikassani tuo aloittajan kertoma ongelma on hyvinkin yleinen. Annan nyt kuitenkin näkemyksen toiselta puolelta.

- Harjoittelijoita/kesätyöntekijöitä tulee ja menee. En edes muista kaikkien uusien nimiä tai kasvoja. Pahoittelut, kun en jaksa tutustua hyvän päivään tervehdyksiä enempää. Olet kuitenkin syksyyn mennessä kadonnut.
- Uusia perehdytettäviä tulee ja menee. Perehdytys tehdään oma työn ohessa, erillistä korvausta ei saada. En halua tutustua enää yhteenkään uuteen naamaan, koska siinä on se vaara, että tämä keltanokka alkaa pommittaa minua kysymyksillään, kun kukaan muukaan ei auta. Anteeksi, mutta olen vain niin kurkkuani myöten täynnä jatkuvaa perehdyttämistä ja sitä, että se ei näy palkassani mitenkään.
- Harjoittelijat/kesätyöntekijät tulevat samaan kahvi/ruokaporukkaan, mutta eivät puhu mitään. Heistä ei saa sanaakaan vapaaehtoisesti ulos ja minusta tuntuu kiusalliselta nyhtämällä nyhtää juttua. Miksette tartu keskusteluun mukaan - kuitenkin kahvikupposen ääressä keskustellaan vaikka mistä ja te vaan istutte tuppisuuna kuuntelemassa. Toinen moka on se, että otetaan älypuhelin mukaan ja räplätään ja tuijotetaan sitä. Se on sen merkki, että ei voisi vanhat kurpat vähempää kiinnostaa. No sori sitten, räplää vaan sitä älypuhelintasi, jos se tarjoaa meitä parempaa seuraa.

Ihan samaa kokenut. Työsuhdetta takana reilu kolme kuukautta, enkä vieläkään ole saanut muuta ohjausta kuin mitä olen itse vaatinut ja silloinkin todella nihkeästi.

Olen itse vanha raakki ja luulen ettei minua ainakaan pidetä uhkana, koska muut ei tunne toimialaani. Kuitenkin kaikissa yleisissä asioissa, toimistosovelluksissa ja tapakäytännöissä ei mitään apuja.

Sun kohdalla luulen, että vanhat työntekijät kokevat sinut mahdollisena oman paikan tavoittelijana. Koska onhan saatu monta kertaa todeta kuinka ne keski-ikäiset lempataan ulos ja nuoremmat otetaan vastaaviin töihin toisella nimekkeellä. Työntekijällä ei ole enää mitään oikeuksia.

Mutta oman paikan menetyksen uhkasta huolimatta käytös toista kohtaan pitäisi aikuislla olla asiallinen ja ohjaava. Mutta etenkin naisvaltaisessa työyhteisössä tämä harvoin toteutuu. Onneksi itse en sentään joudu työskentelemään muiden naisten kanssa.

ihan sama tilanne! olen 25-vuotias nainen ja aloittanut uudessa työpaikassa missä on 4 naispuolista henkilöä jotka ovat niiiin hyvää pataa keskenään (näkevät vapaa-ajalle jne.) Olen kaikkeni yrittänyt mutta nyt päätin luovuttaa. Ensimmäiset 4 viikkoa takana ja vaikka olen kaikkeni yrittäny,t mukaan en pääse. Itse olen kysellyt heiltä kaikkea.(kukaan ei ole kysynyt minulta mitään) huomioinut jokaista tasapuolisesti, ollut iloinen. vitsaillut. jne. jne. Mikään ei auta. Usein minut jätetään täysin huomiomatta! Kun kysyn jotain, saan lyhyitä vastauksia. usein kun kommentoin jotain kukaan ei vastaa vaan he jatkavat keskustelua keskenään. pahinta on ehkä kun he supattavat keskenään jotainn niin etten kuule.. tulee todella ulkopuolinen olo.
Mielestäni todella törkeää käytöstä aikuisilta ihmisiltä.
Jokainen työpäivä on yhtä tuskaa kun stressaan että ei ole ketään kelle jutella. päivät on pitkiä ja kesäni on pilalla. sosiaalisena ihmisenä kärsin todella ja tunnen itseni niiin tyhmäksi!
ANteeksi vuodatus mutta oli kiva kuulla etten ole ainut.
minusta ei ole paljoa vaadittu että uusi työntekijä toivotetaan tervetulleeksi. Muutama iloinen sana ja pari kysymystä päivässä. hymy ja katsekontaksi. Onko liikaa vaadittu??

TIIÄTKÖ MITÄ, JOKA ALALLA ON IHAN TUO SAMA ONGELMA. ON NÄITÄ VEEMÄISIÄ IHMISIÄ, JOTKA EI HALUA AUTTAA KOSKAAN MISSÄÄN, KOSKA OVAT KOKENEET AIKOINAAN SAMAN KOHTALON.. LUMIPALLOEFEKTI.. LAITA PAHA KIERTÄMÄÄN...
MIE ITE OON HOITOALALLA JA JOS SIELLÄ LUULIS, ETTÄ IHMISET OVAT EMPAATTISIA JA YMMÄRTÄVÄISIÄ TOISIAAN KOHTAAN NIIN, KYLLÄ EREHDYIN KYLLÄ PAHEMMAN KERRAN. MIKSI IHMISET OVAT NOIN JULMIA TOISILLEEN..
KATEUS VISSIIN..

Itse olen törmännyt kaksi kertaa tähän AP:n kuvamaan ilmiöön omakohtaisesti. Molemmat työpaikat ovat olleet sosiaali- ja terveysalalla. Tuntuu siltä, että ihmisten väheksymisen paras "ammattitaito" löytyy näiltä aloilta. Pahimmillaan se "et ole tervetullut"- asenne on kuin näkymätön muuri, joka ympäröi uuden työntekijän. Omalla kohdalla nämä prosessit lähtivät käyntiin heti uuteen työpaikkaan tullessani. Psykologisesti on hyvin ahtaalla, kun asiasta ei voi kenellekään edes puhua ja paras vaihtoehto olisikin lähteä pois tällaisestä kiusaavasta työyhteisöstä oman mielenterveytensä tähden. Joskus se ei ole niin helppoa, vaan on pakkoa hakea vain sairaslomaa.

Hei!
Onpa valitettavaa, että olet joutunut moisen kohtelun alle. Olen täysin samaa mieltä kanssasi, että peruskäytöstapoihin kuuluu huomioida kaikkia työyhteisön jäseniä edes perustasolla, ja erityisesti uusia työntekijöitä, jotka eivät ole vielä tutustuneet ihmiseen eivätkä talon tapoihin.
Itse olen esimies, ja teen aina parhaani että kesikset pääsevät sekä porukkaan mukaan että työhön käsiksi. Perehdyttäminen kuuluu ihan työpaikan perusasioihin, ja kuten moni täällä jo mainitsi, on viime kädessä esimiehesi asia huolehtia siitä, että se tulee tehtyä. Suosittelen siis kääntymään hänen puoleensa.
Muutoin kuulostaa siltä, että työpaikalla on hieman huono ja sisäänpäinkääntynyt ilmapiiri, kun uusille ihmisille ei osata tehdä tilaa. Valitettavasti sinä et voi tehdä asialle mitään. Onneksi olet löytänyt seuraa muista kesätyöntekijöistä, ja huolehtikaa siellä toisistanne. Parasta, mitä voit tehdä, on olla kuitenkin positiivinen ja ystävällinen työkavereillesi, hoitaa työsi ansiokkaasti ja näyttää hyvää esimerkkiä niin että sinusta jää koko työyhteisölle erinomainen kuva, vaikka itse ovatkin käyttäytyneet huonosti ja tökerösti.
Mukavaa kesää kuitenkin sinne, ja aurinkoisia päiviä!
t. Katja

Tässä kokemus menneeltä vuosituhannelta. Ensimmäisenä työpäivänä esimies esiteli minulle työtekijöitä ja toimistoa. Kesken kaiken erään työpöydän äärestä kuului tuikeaan sävyyn "ois ollu parempi, jos X:n tyttö ois tullu kesäks töihin, eikä tuo". Esittely jatkui.

Työporukka esimiehineen osoittautui tiiviiksi ystäväpiiriksi, jolle ulkopuolisen tölvintä oli hupia ja ajanvietettä kepeän työpäivän ratoksi. He olivat lapsellinen kimppa, joka toisaalta rakasti tärkeilyä tilaisuuden tullen. Tapoihin kuului myös merkillinen hekumointi entisillä työntekijöillä. He olivat kuulemma työttömiä idiootteja, joista ei koskaan olisi mihinkään. Ymmärsin, että joku heistä oli joskus valittanut epäasiallisesta kohtelusta.

Koska kyse oli vain työn pätkästä, en miettinyt kuviota sen enempää. Selväksi tuli kuitenkin, ettei kyseisessä firmassa olisi mielekästä työskennellä. Uskon, että kyseisillä virkamiehillä on keskenään rattoisa työura.

Perustehtävä: Tulla työpaikalle sovittuun aikaan ja tehdä ne työt, jotka on esimiehen määräämiä tai muutoin jyvitetty ko. työntekijälle.

En ymmärrä tätä raastavaa kaipuuta saada työpaikan ihmissuhteista merkityksellisiä ja elämään sisältöä antavia. Se ei kuulu peruspakettiin. Jos työkaverit on hyviä tyyppejä, töissä on hauskaa ja siellä voi jopa olla oma itsensä eikä pitää työrooliminää yllä, mahtavaa! Mutta kaikki edm. on ekstraa, bonusta perussetin päälle, eikä todellakaan kuulu itsestäänselvyytenä jokaisen työpaikan olosuhteisiin.

Ero kesiksen/harjoittelijan ja kokeneen työntekijän välillä: tarve tulla tykätyksi, kuulua porukkaan, tehdä asioita yhdessä työkavereiden kanssa tai tehdä omat hommansa ja luovia työpaikan ilmapiirin ja henkilöklikkien lävitse sieltä mistä voi keskittyen olennaiseen - työtehtäviin.